Shefan Leijonankynsi
Historia
Shefan syntyi pieneen basmoliklaaniin äitinsä toisena poikana. Hänen isänsä oli mahtava leijonasoturi, klaanin maallinen johtaja. Hänen enonsa taas oli klaanin shamaani, vanha, mutta hyvin viisas mies, joka opetti pojalle taikuutta ja heimon tapoja.
Shefania ei kuitenkaan tyydyttänyt klaanin pienet yritykset hyökkäillä naapureidensa kimppuun ja ryöstellä näitä. Hän kaipasi jotakin suurempaa, jotakin, jossa voisi todistaa kykynsä. Sen vuoksi Shefan lähti pois klaanistaan kertomatta kenellekään mitään, innokkaana tutustumaan ympäröivään maailmaan.
Alku oli hankalaa, mutta Shefan tapasi sivistyneillä mailla muita hsuncheneita, Ikivanhojen hirviöiden yhteisön jäseniä. Nämä auttoivat leijonakansan soturin alkuun ja hän pestautui Estalin arkkiherttuan joukkoihin. Siellä Shefan oppi jalkajousen käyttämisen taidon. Hän ihastui mahtavaan aseeseen ja ryhtyi pitämään sitä mukanaan. Myös panssarin hyödyn Shefan huomasi armeijassa ollessaan ja hankki sellaisen itselleen.
Shefan ei aio enää palata klaaninsa pariin, sillä hän olisi hylkiö, eivätkä hänen sukulaisensa enää hyväksyisi häntä. Tämä on kuitenkin puhtaasti kulttuurillinen piirre ja Shefan on vieläkin Basmolin aktiivinen noviisi, eikä ole menettänyt riimuloitsujaan.
Leijonakansan soturi kyllästyi armeijan yksitoikkoiseen rutiiniin ja lähti matkoihinsa. Hänellä on haaveena päästä näkemään idän maat, joista hän on kuullut tarinoita. Shefan uskoo, että siellä jossakin on myös hänen heimolaisiaan, sillä näin perimätieto kertoo.
 Ulkonäkö ja luonne
Shefan on, kuten useimmat hsunchenit, tummahiuksinen ja lihaksikas tyyppi. Hänen armeijavuotensa ovat muuttaneet hänen askeleensa rennommiksi, eivätkä ne ole enää yhtä hiipiviä kuin klaanin keskuudessa ollessa. Shefan on omaksunut myös sivistykselle tärkeän pukeutumisen. Hän pitää vaatteitaan ja panssariaan suuressa arvossa, joskin hänen arvokkain omaisuutensa on lumottu leijonannahkahuppu.
Leijonaheimon soturi on seurallinen ja ylvästelee mielellään kohtalaisella ralian taidollaan. Hän on huomattavan hyväluontoinen ja kestää loukkauksiakin raivostumatta. Silti hän ei niitä aio unohtaa...
Shefan suhtautuu toisiin hsuncheneihin varauksellisesti, mutta ei yhtä torjuvasti kuin heimolaisensa yleensä, eikä usko enää muinaisen basmoli-imperiumin nousuun. Hän on innostunut sivistyksen tarjoamista mukavuuksista, vaikka ne saattavat vieläkin saada hänet välillä vähän ymmälleen, kuten kirjoitettu kieli. Erityisesti Shefan on ihastunut sivistyneeseen olueen...
Vaikka Shefan on maltillinen, hänen suututtamisensa ei ole kovin hyvä idea, sillä hän on kova taistelija, eikä arkaile tappaa. Shefan ampuu mielellään jalkajousellaan, mutta käyttää myös hyvin keihästään ja kilpeä. Riimuloitsujaan hän ei haluaisi tuhlata taistelussa, mikäli ei ole aivan välttämätöntä.
|
|