Tulen maa, osa 13
Luolassa oli ilmaa ja se näytti olevan varsin korkea paikka, joskin melko hämärä. Jostakin ylempää tuli jonkin verran valoa kallionraoista. Luolassa oli pieni veden yläpuolella oleva kohta.
Sundar köhi lisää vettä keuhkoistaan:
- Täältä on parempi päästä jostain muualta ulos kuin sieltä mistä tulimme.
Tari katseli luolaa kiinnostuneena. Mirza alkoi tutkailla käärmekoriaan. Hänen käärmeensä vaikutti varsin levottomalta korissa. Suurimmat vedet olivat valuneet korista pois, mutta märkä se oli.
Tari sanoi jotakin sofalille.
Tari kysäisi sofalilta:
- Minnekäs tästä?
Ylempänä luolassa Tari oli erottavinaan jonkin aukon.
Wahab puhui myös sofalille. Sofali vastasi jotakin. Mirza alkoi myös tutkailla luolaa.
Wahab kysyi sofalisoturilta:
- Onkos tämä tuttu paikka sinulle?
- Meidän täytyy kiivetä ylös, sofali vastasi. Tätä kautta pääsemme lähelle Piikiven klaanin kylää.
Sofali katseli ylöspäin. Tari katseli luolan seiniä.
- Onko se turvallinen reitti? Wahab tiedusteli.
Tari totesi, että luolan seinät olivat aika jyrkät, mutta niitä pitkin pääsisi varmaan kiipeämään.
Mirza oli erottavinaan ylhäällä jonkin aukon. Se oli ehkä kymmenen metrin korkeudessa.
- Turvallisempi kuin muut vaihtoehdot, sofali sanoi hiukan hermostuneesti.
Mirza siirsi katseensa muihin ja kysyi:
- Entäs nyt?
- Sitten ei muuta kuin kiipeämään? Wahab kysyi. Menetkö sinä edellä ja näytät reitin?
- Niin, sofali murahti.
Sofali murahti jotakin ja lähti kipuamaan kivistä seinää ylöspäin.
- Kiivetään, Tari kehotti.
Mirza mutisi jotain. Tari meni seinämän viereen ja valmistautui kiipeämään. Sundar katseli seinää tottuneesti etsien parasta reittiä ylös ja hymyili. Wahab lähti seuraamaan Taria.
Tari huomasi seinissä jonkinlaisia rakoja, kun sofali kiipesi. Tari lähti kiipeilemään sofalin perässä, samoin Mirza.
Mirzasta seinä näytti aika haastavalta, mutta onneksi siinä näytti olevan koloja, jotka helpottivat urakkaa.
Amatsonit lähtevät myös kiipeämään. Sundar etsi hyvän kohdan, odotti, että seinämä siinä oli vapaa, ja lähti kiipeämään.
Sofali pääsi ensimmäisenä ylös. Tari tuli sofalin perässä myöskin ylös saakka. Mirza ei onnistunut etenemään juuri ollenkaan. Nuori amatsoni pääsi ylös. Wahab pääsi puoleen väliin, mutta kohtasi sitten ongelmia. Tari katseli muiden puuhailua ylhäältä.
Sundar heilautteli itsensä nopeasti ja tottuneesti vahvoilla käsillään ylös asti. Sitten hän virnisti Tarille. Tari hymyili hieman Sundarille, kun tämä onnistui sentään kiipeämään. Mirza kiipesi hitaasti ylös saakka. Wahabin onnistui saada tukeva ote ja hän kiipesi ylös.
Toinen amatsoneista tipahti samassa, kun hänen otteensa petti. Nainen huusi pudotessaan alas. Epäonnekseen hän putosi juuri siihen kohtaan, jossa oli kiveä veden yläpuolelle. Nainen jäi sinne alas liikkumatta makaamaan. Nuori amatsoni huudahti. Toinen nainen kömpi ylös ja katsoi alas.
Tari tiputti köyden maahan ja lähti kiipeämään alas.
- Kyllä hän varmaan selviää, Mirza sanoi.
Tari kiipesi ripeästi alas ja meni naisen luokse. Hän tutkiskeli naisen kuntoa.
Naisen luokse tullessaan Tari näki tämän aukinaiset silmät, jotka tuijottivat kauhistuneina jonnekin tyhjyyteen. Naisen niska oli luonnottomassa asennossa. Aivan ilmeisesti hän oli kuollut pudotukseen.
Ylhäällä oli jonkinlainen luola, joka jatkui eteenpäin. Mirza kiinnitti huomionsa luolaan. Wahab huusi Tarille:
- Onko hän kunnossa?
Hetken tutkiskelun jälkeen Tari sanoi murheellisesti:
- Hän on kuollut.
Tari lähti hitaasti kiipeämään seinämää takaisin ylös. Hän ei oikein tuntunut pääsevän alkuun kiipeilyssään.
- Sääli sinänsä, mutta pakko hänet on sinne jättää, Mirza sanoi. Ei ole mihinkään hautajaisiin aikaa.
Wahab katsahti amatsoneihin ja tutkaili heidän reaktioitaan. Amatsonit näyttivät hermostuneilta ja nuorempi amatsoni sanoi jotakin vanhemmalle hiljaa.
Kun Tari pääsi kiipeilyssä alkuun, niin hän kiipesi seinämän ylös helponoloisesti. Sitten Tari katsoi vielä ylhäältä alas amatsonia. Nuori amatsoni sanoi jotakin Tarille heti. Tari vastasi lyhyesti.
- Onko hän kuollut? nuori amatsoni kysyi heti Tarilta.
- On, Tari vastasi.
Nuori amatsoni nyökkäsi, muttei näyttänyt mitään tunteita. Vanhempikin näytti varsin kivikasvoiselta.
Tari nosti maasta köyden. Sofalisoturi viittoi seuruetta kärsimättömästi eteenpäin.
- Jatketaan nyt matkaa, Mirza sanoi.
Tari lähti hieman hajamielisenä seuraamaan sofalia. Mirza lähti sofalin perään.
- Meidän on jatkettava matkaa. Tännekään ei ole turvallista jäädä, Wahab totesi ja lähti seuraamaan sofalia.
Sundar käveli vahvoin askelin sofalin perään.
Sofali pisti sormen huulilleen hiljaisuuden merkiksi ja kulki sitten varovasti eteenpäin tunnelia, joka oli varsin pimeä. Se tuntui viettävän hieman alaspäin. Tunneli haarautui pian kolmeen haaraan ja sofali valitsi niistä yhden. Hänen etenemisensä tuntui muuttuvan aina vain varovaisemmaksi.
Lopulta sofali pysäytti seurueen ennen erästä mutkaa ja kuiskasi jotakin. Wahab sormeili nuijaansa ja eteni varovaisesti katsoen tarkasti, mihin astui. Sofali vaikutti hermostuneelta, vaikka pimeässä ei häntä paljon näkynytkään.
- Tämän takana on suuaukko, sofali kuiskasi.
Mirza sanoi hiljaa:
- Tämä reitti on varmasti vaarallisempi kuin kaksi tusinaa sofalisotureita. Kukahan mahtaa seuraavaksi menettää henkensä.
Sofali ei näyttänyt aikovan jatkaa eteenpäin. Wahab sanoi kuiskaten:
- Mutkan takana on suuaukko.
Tari kysyi jotakin hiljaa sofalilta.
Tari kysyi hiljaa:
- Jäät siis tähän?
Sofali nyökkäsi ja hipelöi hermostuneesti keihästään.
- Joku ketterä jaloistaan voi hiipiä hiljaa katsomaan, mitä nurkan takana on, Wahab kehotti.
- Minä voin sitten mennä, Mirza lupautui.
Hän antaa korinsa Wahabille sanoen:
- Älä avaa.
Mirza lähti hiipimään. Wahab piteli Mirzan koria. Korista kuului kahinaa.
Sofali heilautti epämääräisesti kättään ja lähti kulkemaan takaisinpäin.
Mirza tiedustelee
Mirza näki nurkan takaa tullessaan luolan suuaukon, jota peittää jokin kangas tai jokin. Sen takaa kajasti Somashin valoa.
Samassa Mirza kuuli jonkin raksahtavan jalkansa alla. Hän pysähtyi ja otti miekan käteensä. Mirza kuunteli hetken. Hän kuuli kankaan takaa vaimeita puheääniä. Mirza ei saanut selvää kielestä. Hän lähti sitten toisten luokse takaisin.
Luolassa
Wahab katseli sofalia hieman epätietoisesti, mutta lähti sitten perääntymään.
- Mitä nyt? Wahab kysyi.
- Lähden, sofali sihahti.
Sofali sihahtaa jotakin Wahabille vastaukseksi. Tari istahti maahan luolan seinää vasten.
- Jos se on sinun päätöksesi, niin sitten en voi mitään, Wahab sanoi. Kiitän siinä tapauksessa avustasi.
Kohta Mirza ilmestyi nurkan takaa hiljaa hiipien muiden luokse.
Sofali nyökkäsi Wahabille ja poistui.
- Siellä on luolan suuaukko ja ilmeisesti jotain sofaleita, Mirza ilmoitti.
- Se saattaa olla ansa, Halo kuiskasi.
Wahab ojensi korin takaisin Mirzalle:
- Otahan tuo.
- Hei, minne tuo sofali menee? Mirza kysyi ja otti korin.
- Hän lähtee pois, Wahab vastasi.
- Vai niin, Mirza totesi. Enpä ole yllättynyt.
- Hän on opastanut meidät perille ja enää tule pidemmälle, Wahab sanoi.
- Osaako täällä kukaan minun lisäkseni liikkua hiljaa? Mirza kysyi. En ole varma, mutta tuskin tuolla suuaukolla montaa vartijaa on.
- Osaan minäkin jonkun verran hiipiä, Tari myönsi.
- Voisimme vaikka yllättää heidät, Mirza ehdotti.
- Mutta jos siinä on muutamaakin enemmän vahteja, niin en tiedä pärjätäänkö me kahdestaan niille kovinkaan hyvin, Tari epäili.
- Muut voivat tulla vähän kauempana, Mirza ehdotti.
Tari kohautti olkapäitään.
- Ja tuosta suuaukosta meidän on kai poistuttava, Mirza jatkoi. Tai minä en ainakaan ui enää metriäkään. No mitä sanotte? Minä ja Tari menemme edellä ja te kolistelette siellä vähän kauempana.
- Näitkö yhtään kuinka monta sofalia siinä suuaukolla on? Wahab kysyi.
- Ei, siinä oli jokin kangas edessä, Mirza vastasi.
- No jos te kaksi hiivitte kankaan taakse ja yllätätte mahdolliset vartijat, Wahab päätti. Jos vartijoita on enemmän, teemme takaa rynnäkön.
- Juuri näin, Mirza vahvisti.
Tari nyökkäsi. Halo jupisi jotakin itsekseen.
Mirza alkoi taikoa. Wahab mumisi itsekseen. Tari alkoi loitsia loitsien Suojaa ja Tehonuijaa.
Loitsinnan jälkeen Tari alkoi loitsia uudestaan. Halo loitsi myös jotakin. Sundar viritti jalkajousensa valmiiksi.
Mirza taikoi itseensä Näkymättömyyden.
Tari epäonnistui loitsussaan ja aloitti uudestaan. Sitten hän lopetti loitsunsa.
Mirza katosi äkillisesti näkyvistä saatuaan loitsunsa loppuun.
Halon lihakset puolestaan paisuivat loitsun vaikutuksesta.
- Oletko valmi... Tari sanoi ja hämmentyi, kun ei nähnyt Mirzaa.
- Nyt, Mirzan ääni kuului jostakin läheltä, mutta häntä ei näkynyt.
Tari lähti menemään luolassa eteenpäin hiippaillen.
Tari kuuli rasahduksen läheltään ja samassa tunsi itsekin astuvansa jonkin rasahtavan päälle.
Mirza astui jonkin rasahtavan päälle ja Tarikin kulki varsin meluisasti. Miekka oli Mirzan kädessä.
Nurkan takaa kuului pari äänekästä rasahdusta.
Halo kuiski jotakin Wahabille.
- Kapteeni, meidän täytyy löytää petturi! Halo kuiskaa kiivaasti.
Wahab tuhahti takaisin Halolle.
Nurkan takana
Nurkan takana näkyi suuaukko, jonka eteen oli laitettu kangas tai jokin sellainen. Samassa se vedettiin pois siitä ja oviaukkoon ilmestyi joku sofali keihään kanssa. Hän koetti tähystää pimeyteen kirkkaasta Somashin valosta. Ilmeisesti hän ei heti havainnut mitään pimeyden vuoksi, mutta hän näkyi aivan selvästi oviaukkoa vasten.
Tari pysähtyi ja koetti katsella, näkyikö Mirzaa missään. Mirzaa ei kuitenkaan näkynyt missään.
Mirza koetti hiipiä lähelle ja iskeä sofalia miekalla yllättäen.
Tari lähti juoksemaan miestä kohti keihäs valmiina ja sanoi jotakin käskevään sävyyn. Soturi huudahti erottaessaan Tarin.
Tari sanoi sofaliksi:
- Antaudu!
Samassa Mirza ilmestyi kuin tyhjästä sofalisoturin viereen ja lyö tätä miekalla käteen. Tosin isku ei tehnyt kuin naarmun. Soturi huudahti yllättyneestä ja kääntyi Mirzaa kohti. Tari pääsi soturin luokse juuri.
Sofali huitaisi Mirzaa keihäällään, mutta hänen kypäränsä putosi samassa silmille. Soturi huutaa jotakin.
- Auttamaan! soturi huusi sofaliksi.
Tari huitaisi keihäällään ohi sofalista, joka koetti huitoa kypärää silmiltään. Mirza osui taas sofaliin, mutta lyhytmiekka teki taaskin vain naarmun sofalin vatsaan.
Nurkan takana
- Ei ole mitään petturia löydettävänä, Wahab tuhahti Halolle.
- On, varmasti on, he ovat vain ovelia, Halo supisi.
Halo lopetti supinansa Wahabin kanssa ja vilkaisi Sundaria.
- En jaksa nyt kuunnella noita sinun typeriä puheita, Wahab sanoi.
Samassa nurkan takaa kuului huutoa. Sundar lähti nopeasti nurkan taakse, samoin Wahab.
Nurkan takana oli suuaukko, josta tulvi auringonvaloa. Siellä seisoivat Tari ja Mirza jonkin sofalin kimpussa, jolla oli keihäs. Sofalin kypärä oli valahtanut hänen silmilleen.
Wahab kohotti nuijansa ja lisäsi vauhtia. Halo ja amatsonit tulevat perässä.
Mirza taisteli käyttäen lyhyttä miekkaa. Samassa Tari iski sofalia vasempaan käteen keihäällään hurjalla voimalla. Iskun voimasta sofalin käsi repeytyi kehosta irti. Sofali parahti ja kaatui maahan veren vuotaessa.
- Ulkona on varmasti lisää sofaleita, Mirza sanoi.
Sofalin taakse ulos ilmestyi joku toinen sofali, joka tilanteen nähtyään huudahti ja kääntyi juoksemaan pakoon. Tari ja Mirza lähtivät perään. Sundar juoksi myös ulos. Wahab ryntäsi pihalle ja pysähtyi hetkeksi katsahtamaan ympäristöä.
Seurue pääsi ulos ja huomasi olevansa jossakin kalliolla. Ympärillä näkyi vain kivistä maastoa. Wahab lähti jahtaamaan muiden perässä sofalia.
Tari sai juostua sofalin kiinni ja koetti iskeä tätä keihäällään. Keihäs osui miestä oikeaan käteen ja teki ilkeää jälkeä. Mies parkaisi ja hänen keihäänsä putosi maahan. Sofali jatkoi silti juoksemista.
Mirza juoksi myös sofalin kiinni ja löi miekallaan, mutta melko tehottomasti. Isku osui oikeaan käteen ja pysähtyi sofalin nahkapanssariin. Tari jatkoi juoksemista miehen perässä ja huudahti tälle jotain. Mirza juoksi myös.
- Antaudu! Tari huusi.
Tari koetti taas huitaista miestä keihäällään muttei osunut tämän juostessa. Mirza löi myös ja osuikin, mutta oikeaan jalkaan osunut isku lähinnä vain naarmutti miestä.
Samassa sofali huudahti jotakin ja pudottautui maahan kohottaen kätensä pystyyn.
- Antaudun! sofali huudahti.
Hän oli juossut juuri ylämäkeä.
Tari pysähtyi ja osoitti miestä keihäällään, muttei lyönyt. Tari sanoi pikaisesti Mirzalle:
- Älä lyö!
- En, en, Mirza vakuutti. Pyydä siltä tietoja ja nopeasti, sillä hän ei välttämättä enää kauaa elä.
Sofali näytti pelokkaalta ja lannistuneelta. Hän piteli verta vuotavaa kättänsä. Tari kysäisi jotain mieheltä.
- Missä täällä on Piikiven klaanin kylä? Tari kysyi.
Sofali vastasi pelokkaasti ja viittasi kädellään suuntaan, johon oli juoksemassa.
- Kukkulan takana, sofali vastasi pelokkaasti viitaten suuntaan, johon oli juoksemassa.
Tari kysyi jotain.
- Paljonko teitä on siellä? hän kysyi.
- Kysy paljonko hänen kylässään on sotureita, ellet jo kysynyt, Mirza neuvoi ja katsoi, missä muut olivat.
- Paljon, sofali vastasi pelokkaasti.
- Kaikki osaavat sotia? Tari kysyi.
- Siellä on kai paljon porukkaa ja kaikki osaavat sotia, Tari tulkkasi.
Sofali nyökkäsi epävarmasti.
Samassa sofali voihkaisi ja hänen kasvoilleen ilmestyi tuskaisa ilme. Hän puristi jalkaansa, jossa oli pieni naarmu. Tari katsoi taakseen, missä muut olivat, ja katseli sitten miestä kummastellen.
- Taitaa kuolla pian, Mirza totesi. Kysy vielä tietoja päälliköstä.
Wahab pääsi viimein paikalle kompastellessaan matkalla ja kuulusteli sofalia.
- Missä kylän päällikkö on? Wahab kysyi sofalilta.
Sofali voihki, mutta vastasi Wahabille.
- Kylässä, mies sanoi heikosti.
Tari katseli sofalia surullisena. Sofali voihki tuskaisesti ja sitten huusi puristaen jalkaansa.
- Paljonko tuon kylään on vielä matkaa? Mirza kysyi.
- Pitäisi olla tuon kukkulan takana, Wahab vastasi viittoen kukkulan suuntaan.
Tari nyökkäsi.
Sofali purkaisi ja näytti menettävän tajunsa. Hän jäi makaamaan liikkumattomana maahan.
- Käytit jotain myrkkyä? Tari kysyi Mirzalta.
Mirza virnisti. Tari tuhahti.
- Käymmekö nyt katsomassa sitä kylää? Mirza kysyi.
- Toivottavasti kukaan ei ole päässyt livahtamaan kylään ja varoittamaan sotureita, Wahab pohti.
- Toivotaan niin, Mirza sanoi.
- Lähdetään etenemään varovasti kylää kohti, Wahab kehotti. Vai onko muita ehdotuksia?
- Ei ainakaan minulla, Mirza sanoi.
Halo jupisi jotakin itsekseen katsellen Mirzaa. Tari lähti kävelemään miehen juoksemaan suuntaan. Mirza seurasi. Wahab käveli kukkuloita kohti tähyillen samalla ympärilleen.
Päästyään kukkulalle seurue näki, että sen alapuolelle levittäytyi sofalien kylä. Se oli suurempi kuin kaksi aikaisempi kylä, jossa he olivat käyneet, ja siellä tuntui olevan enemmän väkeäkin. Sotureita näkyi runsaasti. Lisäksi seurue huomasi kauempana kallioilla muutamia vartijoita, jotka tosin tähystivät meren suuntaan.
Mirza pysyi mahdollisimman paljon piilossa.
Kylän keskellä oli aukio, jolla olevalle suurelle kivelle oli noussut joku mies, joka tuntui pitävän jonkinlaista puhetta. Epätavalliselta tuntui se, että miehen päässä oli varsin erikoinen kypärä. Se oli väriltään vihreä ja näytti suomuiselta jättäen vain silmät näkyviin. Aseistetut miehet näyttivät kuuntelevan kypärämiehen puhetta ja välillä yhtyivät fanaattiseen kannustushuutoon.
Mirza jupisi:
- Eipä tule suora hyökkäys ensimmäisenä mieleen.
Kukaan ei näyttänyt huomanneen seuruetta, mutta he olivat kyllä varsin vaarallisesti näkyvillä.
Miehen puhe kantoi seurueen luokse saakka. Hän kuului saarnaavan sotaa toisia kyliä vastaan ja kuvaili varsin vakuuttavalla tavalla sen oikeutusta.
- Kytätään sopivaa aikaa ja paikkaa kurmottaa tuo kypärämies vaivihkaa, Sundar ehdotti.
Tari meni hieman kauemmas kukkulan päältä piiloon. Mirza meni myös taaemmaksi.
- Kyläläiset tuntuvat valmistautuvan sotaan, Wahab tuumi ja pysytteli myös piilossa.
- Lienee parasta toimia yöllä jos milloinkaan, Mirza arveli.
- Entä ne vartijat? Halo kysyi. Heidän kuolemansa huomataan. Ja sitten he alkavat etsiä meitä. Meidän pitää hyökätä nopeasti ja tehokkaasti. Jos kaikki rukoilette Jumalaa, voimme onnistua.
Wahab tuhahti.
- He tosiaan saattavat kaivata vartijoita ennen iltaa, Mirza sanoi. Mutta onhan se sulaa hulluutta hyökätä tuollaista ylivoimaa vastaan. Lienee nyt vain parasta tehdä kuten Sundar sanoi.
- Eihän meidän välttämättä kylään tarvitse hyökätä, jos vain onnistumme muilla keinoin saamaan päällikön kypärän, Wahab sanoi.
- Se ei ole hulluutta, jos luotatte Jumalaan, Halo vakuutti.
- Sofalivartijoiden ruumiit voisimme ainakin piilottaa, Mirza totesi.
- Ei tuota tohon ainakaan viitsi jättää, Tarikin sanoi.
- No, piilotetaan ruumiit, Sundar sanoi. Pari meistä voisi etsiä hyvän paikan josta vakoilla kylää. Mietitään sitten tilanteiden mukaan mitä tehdään?
Tari nyökkäsi.
- Tehdään niin, Wahab päätti.
- Huolehtikaa tee ruumista, minä etsin vakoilupaikan, Mirza sanoi.
Halo näytti nyreältä. Sundar alkoi silmäillä paikkaa, johon ruumiin piilottaa. Tari lähti ruumiin luokse.
Kallioisessa maastossa näkyi jonkin verran pensaikkoa, jonka taakse ruumiit olisi voinut piilottaa. Tai sitten luola oli myös mahdollinen paikka.
Mirza alkoi katsella sopivaa paikkaa tarkkailla kylää.
- Voisimme tiputtaa ruumiit alas sen amatsonin seuraksi, Sundar ehdotti.
Tari meni toisen ruumiin viereen:
- Sundar, autatko. Viedään tämä nyt tuonne luolalle.
Wahab löysi sopivan paikan, josta häntä ei helposti huomattaisi, jos hän makaisi siinä tarkkailemassa.
Wahab etsi hyvän tarkkailupaikan ja yritti myös kuunnella kylästä kuuluvia ääniä.
Sundar auttoi Taria ruumiin kanssa. Tari ja Sundar lähtivät kantamaan ruumista luolalle. Halo tuli yllättäen auttamaan ruumiiden kantamisessa.
- Kai ruumiit tässä suuaukollakin voivat olla, Tari ehdotti. Kun huomaavat heidän puuttuvan, niin varmasti jo siitä tekevät hälytyksen.
Ulkona Wahab kävi makuulle hyvälle paikalle ja aloitti kylän tarkkailun.
- Parempi heittää mielestäni alas asti, tästä ne ensimmäisenä etsivät, Sundar sanoi Tarille.
- Kai sitten, Tari sanoi.
- Voi siinä ne pari minuuttia voittaa jotka ne käyttävät vartioiden häviämisen varmistamiseen, Sundar sanoi.
- Alas asti, Halon puolsi.
Tari kantoi ruumiita syvemmälle luolaan. Siinä heidän kantaessaan Halo supisi jotakin Tarille.
Halo kuiskasi siinä kantaessaan Tarille:
- Oletko huomannut kenenkään käyttäytyvän epäilyttävästi tai salailevan jotakin?
- En, Tari sanoi ääneen.
Halo murahti jotakin ja vilkaisi Sundaria.
Tari, Sundar ja Halo saivat ruumiit kannettua kiipeilykohdan luokse. Tari tunsi ulkona ollutta kantaessaan, että tämän sydämen löi.
- Alas vaan, Sundar sanoi.
- Tämä on hengissä vielä, Tari sanoi äkkiä ja osoitti ulkona ollutta. Sydän lyö.
- Mielenkiintoista, Sundar tuumi. Pitäisikö se lopettaa vai elvyttää?
- Kuolema pakanalle, Halo kehotti.
- En kyllä tiedä miten hänet voitaisiin enää parantaa myrkystä, Tari sanoi.
- Niin kun ei tiedä myrkyn laatuakaan, Sundar sanoi. En silti haluaisi suoraan teloittaa häntä.
Tari nyökkäsi ja sanoi:
- Pitää varmaan käydä kysymässä Mirzalta mitä hän oikein käytti.
Tari lähti menemään luolasta ulos reipasta kävelyä.
Mirza ulkona
Ulkona Mirza huomasi, että Wahab näytti vallanneen parhaan tarkkailupaikan, mutta hänkin löydät paikan. Tosin se oli hiukan vaarallisempi, koska vartijat saattaisivat huomata Mirzan sieltä. Mirza ei mennyt sitten sinne vaan kauemmas ja siveli miekkaansa ja tikkoihinsa uudet myrkyt.
Wahab ulkona
Wahab näki, että kylässä saarnaaminen jatkui. Kypäräpäinen puhuja vaikutti varsin taitavalta kiihottajalta ja tuntui elävän itsekin mukana. Jopa Wahabin hän jotenkin lumosi puheellaan, joskaan ei sentään saanut häntä vakuuttuneeksi.
Kypärässä näytti olevan joitakin kimmeltäviä punaisia kiviä, jotka olivat ilmeisesti jalokiviä.
Soturit puhkesivat juuri kovaan voitonhuutoon. Heitä näytti olevan useita kymmeniä, ehkä kolme- tai neljäkymmentä. Heillä oli aseinaan piikivikärkisiä keihäitä ja panssarit taas olivat nahkaa.
Ulkona
Mirza näytti olevan sivummassa miekkansa ja tikkojensa kanssa ja laittavan niihin jotakin pullosta. Tari lähti Mirzan luokse ja tämä katsahti häntä jatkaen kuitenkin puuhiaan.
- Mitä myrkkyä käytit oikein siihen mieheen? Tari kysyi. Mies ei kuitenkaan kuollut.
Kylän suunnasta kuului huutoa.
- No sitten häntä onnisti, Mirza sanoi.
- Onko sinulla mitään millä hänet saa kuntoon? Tari kysyi.
- Ei kylläkään ole, Mirza vastasi. Millaisessa kunnossa hän on?
- Sydän lyö, mutta hän on tosi huonossa kunnossa, Tari sanoi.
- Valitan, mutta minulla ei ole mitään millä hänet parantaisin, Mirza sanoi. Ainakaan tuosta tilasta.
- Kuoleeko hän varmasti? Tari kysyi.
- Luulisin näin, Mirza vastasi.
Tari hymähti ja lähti ripeästi menemään takaisin luolalle. Wahab huudahti samassa muille:
- Suora hyökkäys ei kyllä ole järkevää, ei kyllä muutenkaan hyökkäys, kylässä on aivan liikaa sotureita.
Mirza meni Wahabin viereen ja kysyi hiljaa:
- Mikä se huuto oli? Ei kai sinua nähty?
- Ei, päällikkö pitää siellä puhetta ja soturit hurraavat hänelle, Wahab vastasi.
Tari lähti takaisin Sundarin ja Halon luokse.
- Päällikön surmaaminen saattaisi johtaa soturit kaaoksen valtaan, Wahab tuumi. En kyllä sitten tiedä, onko se hyvä vai huono asia.
Samassa he näkivät muutaman lapsen, jotka kipusivat luolaa kohti.
- Mitäs nyt? Mirza kysyi.
- Pahus! Wahab puuskahti. Mennään piiloon ja otetaan heidät kiinni.
- Tehdään niin, Mirza sanoi ja koetti piiloutua.
Wahab piiloutui myös pusikoiden taakse.
- Antaa lasten mennä luolaan, silloin he ovat ansassa, Wahab ehdotti.
Mirza piiloutui myös pusikoiden taakse Wahabin viereen. Lapset nousivat kukkulan ohi ja kuuluivat puhelevan jotakin. Heitä oli kaksi tyttöä ja yksi poika. He olivat ehkä jotakin alle 10-vuotiaita. Mirza supisi hiljaa:
- Mitenköhän lapset reagoivat kun vartijoita ei näy, mutta verta kylläkin?
Wahab erotti lasten keskustelusta, että he olivat viemässä eväitä isilleen, jotka olivat vartiossa.
- Äsh! He ovat vartioiden lapsia, puheiden perusteella ovat viemässä eväitä vartijoille, Wahab ilmoitti.
- Jotain tällaista arvelinkin, Mirza totesi. Lienee syytä hoidella heidät nopeasti.
- Otetaan heidät vain kiinni, Wahab päätti.
Lapset nousivat juuri kukkulalle. Wahab valmistautui ryntäämään lapsia kohti.
- Sitä minä juuri tarkoitin, Mirza kuiskasi. En minä nyt lapsia ajatellut tappaa.
Mirza valmistautui myös. Lapset eivät tuntuneet huomanneen Wahabia ja Mirzaa ja ohittivat pensaan läheltä.
Samassa Mirza syöksyi pensaasta.
- Ääh, Wahab sanoi ja syöksyi myös hieman jäljessä.
Lapset huusivat pelästyneinä. Wahab yritti saada lapset kiinni ja peittää heidän suunsa. Mirza yritti myös ottaa lapset kiinni niin, etteivät he pystyisi huutamaan.
Wahab ja Mirza saivat lapsista kiinni, mutta nämä huusivat ja rimpuilivat. Wahab yritti peittää lasten suut ja lähti viemään lapsia luolaa kohti, samoin Mirza. Wahab saikin tukittua suun lapselta. Mirza sai peitettyä vielä toiselta, mutta kolmannelta ei. Wahab yritti auttaa Mirzaa pitäen samalla toista lastaan tiukasti kiinni. Kolmas lapsi riuhtoi ja huusi kovaan ääneen.
Luolassa
- Mies kuulemma kuolee tuohon, Tari ilmoitti saapuessaan takaisin Halon ja Sundarin luokse.
- Heitetään alas vain, Halo kehotti.
- Mirzalla ei siis ollut mitään millä parantaa hänet, Tari sanoi.
- Pakanan henki ei ole minkään arvoinen, Halo lisäsi.
- En sitten tiedä viitsiikö ruumiita alas paiskata, Tari sanoi. Kyllä ne ihan tarpeeksi kuolleita nyt jo ovat.
Halo kohautti olkapäitään.
- Totta, Sundar myönsi. Ei silti tapeta tuota yhtä turhaan. Minä köytän sen siltä varalta että ihmeparantuisi.
Tari nyökkäsi. Sundar alkoi kiertää vahvaa köyttä auki vyötäröltään ja sitoi sitten myrkytetyn sofalin. Halo jupisi jotakin. Sofali näytti olevan tajuton, eikä vastustellut. Kohta hän oli siististi sidottuna.
- No niin, se siitä, Sundar tuumi ja lähti takaisin ulos.
Tari lähti ulos. Halo seurasi jupisten itsekseen jotakin tyytymättömänä.
Kun kolmikko pääsi lähelle suuaukkoa, he kuulivat samassa ulkoa puhetta, ilmeisesti lasten ääniä. Sundar pysähtyi välittömästi. Tari kuiskasi muille:
- Odottakaa tässä.
Sitten Tari lähti hiljaa kulkemaan suuaukkoa kohti.
Ulkoa kuului pelästyneitä huutoja. Tari laski keihään luolan seinää vasten ja meni ihan kankaan taakse. Hän näki, että Mirza ja Wahab syöksyivät juuri pensaiden takaa ja tarttuivat lapsiin. Wahab ja Mirza yrittivät tukkia lasten suita ja raahata heitä luolaan.
Tari hätkähti katsoessaan ulos. Hän nappasi keihäänsä seinän vierestä ja meni ulos ripein askelin. Sundar seurasi Taria ulos. Ulkona näyttää olevan kolme lasta, joita toiset yrittivät raahata luolaan.
Ulkona
Tari tuli luolasta ulos reipasta kävelyvauhtia.
- Mistä lapset tänne tuli? hän kysyi.
- Tänne ja nopeasti, Mirza komensi..
- Kylästä. Äkkiä tule auttamaan, Wahab kehotti. He eivät saa herättää kyläläisten huomiota.
Tari meni auttamaan Wahabia. Kolmas lapsi, kimeä-ääninen tyttö, huusi kovaa. Mirza yritti auttaa kaikkia parhaansa mukaan. Tari koetti tukkia tytön suuta, ettei tämä pääsisi huutamaan. Tari sai käden tytön suun eteen, mutta tämä puri Taria. Seurue sai kuitenkin raahattua lapset luolaan näiden rimpuiluista huolimatta. Sundar katseli tilannetta hämmennyksen vallassa.
- Sundar, onko sinulla jotain millä pitää nämä suut kiinni? Mirza kysyi.
Tari sanoi jotain lapsille. |