Riskimaa, osa 43
- Sudet olivat yöllä hyökänneet sen kimppuun, Sarostip sanoi Threlille.
- Sudet? Mitkä sudet? kysyi Sarostipilta.
- Joitain susia oli tullut jonkinlainen lauma tänne yöllä, Sarostip selitti. Yksi susi oli tullut sisäänkin.
Alinea sanoi:
- Poistun nyt seurastanne. Menen jatkamaan töitä.
Alinea niiasi hieman ja lähti talolle kuppi kädessä.
- Sisään? Sattuiko ketään? Threl kyseli.
- Ei muita kuin sitä sutta, Sarostip vastasi.
Threl hieroi kyljessään olevaa mustelmaa ja mietti ääneen:
- Mistäköhän minä tämän sain?
- No niin, me siis järjestämme sankarimatkan, jos isännät suostuvat, vieras papinnäköinen lihava mies sanoi.
Sarostip nyökkäili miehelle.
- Sankarimatka? Threl kysyi papilta.
- Niin, suoritamme sen kuivuuden vuoksi, pappi vastasi.
- Ketkä sinne lähtevät? Threl kysyi kuin olisi yrittänyt näyttää jotain.
- Tilan väestä pystyvimmät, pappi vastasi opettavaiseen sävyyn. Vain parhaiten Orlanthin ja Ernaldan hyveitä seuraavat voivat toistaa heidän tekonsa ja kukistaa Dagan.
- Minä pystyn! Threl innostui. Saanhan tulla mukaan?
- Tunnetko Orlanthin myyttejä? pappi kysyi epäilevänä.
Sarostip katseli tarkkaavaisena sivusta.
- Tunnen, Threl vastasi.
- Sinä palvot tosiaan Orlanthia, pappi totesi. Oletko kulkenut sankarien polkua?
- En ole tehnyt paljoa hyviä tekoja klaanille, mutta nyt olisi oiva tilaisuus, Threl tunnusti. Tosin, olen viihdyttänyt muita Orlantheja soittotaidoillani.
- Niinpä niin, pappi mutisi. No, katsotaan, mitä isännät ovat mieltä asiasta. Sinun on syytä keskustella isäntäsi kanssa taidoistasi.
- Sarostrip, olethan sinä nähnyt kun harjoittelen miekallani hienosti tuvassa? Threl kysyi kääntyen Sarostipin puoleen.
- Olen kyllä, Sarostip vastasi.
- Lähdenkö mukaanne? Threl kysyi.
- Mutta, ei millään pahalla mutta minusta tuntuu että olet liian hosuvainen, Sarostip sanoi Threlille.
- Kuullaan kuitenkin ensin muiden isäntien mielipiteet asiasta, Sarostip rauhoitteli. Voi olla että minuakaan ei kelpuuteta matkalle.
- Muut isännät? Threl kysyi hämmästyneenä.
- Eikös muiltakin tiloilta lähde matkaajia? Sarostip kysyi papilta.
- Ahh. Muutkin tilat ovat tässä mukana, Threl oivalsi.
- Kyllä vain, pappi sanoi Sarostipille. Vahn Burison lienee paras Orlanthin osaan, hän totesi. Ellei tämä tilalaisenne ole sitten häntä parempi, pappi tuumi Threliin nyökäten.
- Jos minulta kysytään niin sanoisin että Vahn sopisi paremmin Orlanthin osaan, Sarostip sanoi diplomaattisesti.
- Olisi kunnia tulla sankarimatkallenne. Mutta en usko, että isäntäni suo sitä, Sarostip Threl totesi.
- Keskustelemme tietysti vielä asiasta, pappi sanoi. Tietysti haluamme saada parhaan mahdollisen henkilön Orlanthin osaan, kuten Ernaldankin. Niin Sarostip, sinähän ehdotit teidän Alineaanne.
- Niin, Sarostip myönsi.
- Minun pitäisi puhua hänen kanssaan asiasta, pappi sanoi.
- Hän on kai talossa, Sarostip sanoi ja lähti kävelemään taloa kohti.
Alinea tuli juuri ulos ja meni kasvimaalle. Threl asteli pois paikalta. Sarostip lähti Alinean luokse. Threl suuntasi talolle hieman allapäin ja muristen.
Sarostip tuli Alinean luokse. Huomattuaan Sarostipin tulemisen Alinea jäi odottamaan.
- Alinea, riittääköhän meillä lautasia kaikille? Sarostip kysyi heti Alinealta.
- En ole varma, Alinea vastasi. Kuinka monta tänne on tulossa?
- Käsittääkseni kaikkien tilojen jäsenet, Sarostip sanoi. Minusta tuntuu että meidän lautasemme eivät riitä alkuunkaan.
- Siis kaikista tiloista kaikki? Alinea kysyi. Eikö vain tilan isännät pitänyt kutsua?
Sarostip viittoi pappia luokseen. Pappi katseli aivan toiseen suuntaan joelle päin. Alinea huokaisi.
- Hei! Sarostip huudahti papin suuntaan.
Pappi käännähti katsomaan ja lähti tulemaan Sarostipin ja Alinean luokse.
- No niin, oletko puhunut asiasta? pappi kysyi Sarostipilta.
- Eikös kaikkien tilojen kaikki jäsenet pitänyt kutsua? Sarostip kysyi papilta.
- Kyllä vain, kaikki kynnelle kykenevät, Luis vastasi.
Tarran palasi peseytyneenä muiden luo.
- Siten saamme parhaan tiedän ja osaamisen kokoon, Luis sanoi Sarostipille.
- Mutta siis Alinea, pystyisitkö sinä ottamaan Ernaldan osan sankarimatkassa? Sarostip kysyi.
- Voin kyllä ottaa sen osan, vai onko siinä jotain erityisiä vaatimuksia? Alinea tiedusteli.
Sarostip katsahti pappismieheen.
- No tuota, minä en näistä naisten asioista niin tarkkaan tiedä, Luis sanoi hiukan nolona. Keirna on luvannut tulla avustamaan. Mutta Ernaldan osa on yhtä tärkeä kuin Orlanthinkin.
Alinea nyökkäsi.
- Sillä Ernaldan tehtävä on virvoittaa Orlanth, pappi sanoi.
Alinea nyökkäsi uudestaan ja sanoi:
- Jos vain kaikille sopii, niin voin ottaa sen osan.
- Kuka Keirna on? Sarostip kysyi Luisilta.
- Keirna on Dorastan pyhätön akolyytti, Luis vastasi. Tuleva papitar, niin tiedetään. Ja niin, Keirna on menossa entisen toverille Jarstanin kanssa naimisiinkin, Luis sanoi naurahtaen.
Alinea hymyili ja sanoi:
- Sepäs mukavaa.
- Niin, kaunis parihan se, Luis innostui juoruilemaan. Sanotaan, että Jarstan on aivan lääpällään Keirnaan, mutta älkää kertoko minun sanoneen.
Sarostip nyökkäsi ja hymyilee.
- Vaan eipä silti, kyllä monet miehet ovat katkeria, Luis sanoi salaliittolaismaisesti. Sanovat itse Renekotinkin tavoitelleen Keirnaa. Mutta en minä tietysti sitä varmaksi tiedä, Luis kiirehti sanomaan.
- Mutta siis tänne tilalle on nyt tulossa hirmu iso joukko ihmisiä? Alinea kysyi.
- Niin, siltä näyttää, Sarostip sanoi Alinealle.
- Tietysti nyt aluksi vain lyhyeksi aikaa, Luis sanoi. Sillä itse riitti meidän on suoritettava suotuisena päivänä. Kenties tuulipäivänä tai sellaisena päivänä, jolloin ennusmerkit ovat suotuisat. Harmi vain, että on niin tyyntä. Orlanthin merkkejä on nyt vaikea lukea.
Alinea puhui itsekseen puoliääneen:
- Toivottavasti ruokailuvälineitä ja ruokaa riittää kaikille.
- Sitä minäkin tässä toivon, Sarostip sanoi Alinealle.
- Olettekos te jo hyvät tutut kaikkien tilalaisten kanssa? Luis kysyi vähän töksähtävästi.
- Kyllä oikeastaan, Sarostip vastasi.
- Soderfallit, heistä minä en tiedä, Luis sanoi epämääräisesti.
Alinea kysyi väliin vielä:
- Onko muut tilalaiset siis kutsuttu tänne huomiseksi vai täksi illaksi?
Bryggi ilmestyi samassa juosten ja hihittäen tuvasta.
- Niinhän se oli että niin pian kuin mahdollista, Sarostip sanoi ja katsahti taas pappismieheen.
- Niin, Luis vahvisti. Meidän täytyy neuvotella asiasta.
- Tuo ei kyllä syö mitään, Sarostip sanoi ja katsoi Bryggiä.
- Uskallakin tulla takaisin! huusi Threl, joka oli ilmestynyt ovelle kasvot täynnä jotakin punaista mömmöä.
- Alinea, meidän olisi parasta jutella kahden kesken, Luis sanoi.
Alinea nyökkäsi ja sanoi:
- Jos niin haluat.
- Niin on parasta, Luis toistaa ja hymyili hiukan typerästi.
Alinea hymyili hetken päästä takaisin ja sanoi:
- Niin menemmekö tuohon hieman sivummalle?
- Mennään vain, Luis sanoi ja ottaa askeleen sivummalle.
Alinea otti askeleen Luisin viereen. Sarostip lähti Bryggin suuntaan, mutta tämä katosi juuri metsään, joten Sarostip pysähtyi.
Threl näytti pyyhkivän mössöä naamastaan.
Luis ohjasi Alinean vielä sivumpaan, jotta muut eivät kuulisi.
Threl lähti joen suuntaan näyttäen vihaiselta, eikä ihmekään, kun hänellä oli naama ihan punainen.
Samassa sisälle mennyt Threl ilmestyi ulos ja laski sammakon maahan.
Alinea jutteli vieläkin Luisin kanssa.
Sarostip lähti talon suuntaan.
Threl potkaisi edessään olevaa sammakkoa hiljaa:
- Menepäs siitä pikkuinen.
Sammakko otti vain yhden heikon loikan. Sarostip ei välittänyt Threlin tempauksesta, vaan meni sisälle.
- Mikä sinua vaivaa? Threl ihmetteli ja tönäisi sammakkoa uudelleen kengällään.
Sammakko ei nyt ottanut edes loikkaa.
Tarran seisoskeli hetken paikallaan kaikkien suunnattua muualle ja lähti sitten taas joelle.
- Mitä sinä teet Threl? Alinea kysyi ja lähti kävelemään Threlin luokse.
- Mene tiehesi! Threl tokaisi ärsyyntyneenä. Alinea! Anteeksi, en huutanut sinulle, huusin tuolle sammakolle, Threl sanoi Alinealle hieman nolona.
Alinea nosti maasta sammakon käsiinsä ja kysyi:
- Otitko tämän sisältä siitä astiasta?
- Otin, Threl vastasi.
Sarostip tuli talosta, lähti hakemaan puuta ja yritti väsäillä lisää ruokailuvälineitä.
- Anna sen olla siellä, Alinea kehotti.
- Pirun Bryggi tunki naamani siihen punaiseen liemeen! Threl puhui ärtyneesti Alinealle.
- Missä muuten Ron on? Alinea kysyi.
- En tiedä, Threl vastasi.
- Ron lähti kutsumaan niitä muita tilalaisia, Sarostip huudahti Alinealla vähän kauempaa.
Alinea nyökkäsi Sarostipille ja meni sisälle tupaan. Sarostip alkoi tehdä lautasia ja lusikoita vajan vieressä. Threl meni sisälle tupaan.
Tuvassa
Tuvassa näytti olevan Worford istumassa penkillä. Hänen kasvoissaan oli kummia punaisia renkaita silmien ympärillä ja poskissa. Alinea laittoi sammakon takaisin kuppiin ja vei sen jälkeen kupin takahuoneeseen.
Threl jäi ihmettelemään Alinean käyttäytymistä.
Alinea tuli takaisin takahuoneesta ja sanoi:
- Tekin voisitte tulla töihin kasvimaalle.
Hän lähti sitten saman tien ulos.
- Minulla on muuta työtä, Worford sanoi nopeasti naama täynnä punaisia renkaita. Minun täytyy suunnitella uutta kosintaretkeä.
Threl lähti myös ulos kasvimaalle.
Ulkona Sarostip oli hommissa vieläkin ja teki hiki hatussa lisää ruokailuvälineitä. Alinea meni takaisin töihin kasvimaalle Rineldan luokse. Threl haki työvälineet ja alkoi tehdä töitä kasvimaalla. Pappi ja soturit pystyttivät telttaa pihalle ja purkivat varusteitaan.
Päivä eteni siinä töiden parissa. Iltapäivän aikaan tilalle ilmestyi Vahn Burison poikansa kanssa kanootilla soutaen. He nousivat maihin ja astelivat ripeästi papin luokse. Vahn vaihtoi muutaman sanan papin kanssa.
Huomatessaan Burisonien tulevan Alinea sanoi Rineldalle:
- Meidän on varmaan parempi mennä tänään jo aikaisemmin valmistelemaan ruokaa.
- Niin, Rinelda sanoi ja huokaisi.
Sarostip oli saanut tehtyä jonkun verran uusia lautasia ja lusikoita. Burisonit nyökkäsivät lyhyesti Sarostipille ja menivät sivumpaan puhumaan hiljaa keskenään.
- Voisimme oikeastaan mennä jo tekemään ruokaa, koska vieraita tulee jonkun verran, Alinea sanoi.
- Täytyykö minunkin tulla? Threl kysyi. Siis vieraisiin.
Alinea katsoi Threliä hieman kummeksuen:
- Ei sinun nyt ruokaa ainakaan tarvitse tulla tekemään.
- En tulisikaan, Threl sanoi. Mutta täytyykö minun tulla vieraiden luo?
Alinea kohautti olkiaan ja alkoi lopetella töiden tekoa.
- Sillä en tule, Threl sanoi päättäväisesti.
- Rinelda, tuletko sinäkin? Alinea kysyi.
- Tulen, Rinelda sanoi huokaisten.
Alinea lähti tuvalle. Rinelda seurasi Alineaa. Threl jäi tekemään töitä tympääntyneenä kasvimaalle.
Jonkin ajan kuluttua saapui pohjoisen suunnasta joukko, jossa oli keski-ikäinen nainen, ankka, kaksi tyttöä ja yksi poika. Heillä oli mukana jonkin verran varusteita, ankalla myös miekka.
- Oletteko te sankareita, jotka lähtevät sille matkalle? Threl kysyi joukolta.
Nainen tuhahti ja sanoi:
- Minä olen Sarune Kalf ja tilaltanne joku Ron tuli kutsumaan tänne.
Hän katsahti terävästi Sarostipiin.
- Minä olen Fodor, ankka esittäytyi kaakattaen. Minä hoidan nyt tilan isännyyttä rakkaan edesmenneen ystäväni Barlimanin muistoksi.
Sarostip lähti Kalfin tilalaisten luokse.
- Tervehdys. Minä olen Threl, skaldi kaukaa Sartarista, Threl vastasi kohteliaasti.
- Ah, rakkaasta vanhasta kunnon Sartarista! ankka huudahti leveällä sartarin murteella.
- Orlanthin tervehdys teille, Sarostip sanoi Kalfin tilalaisille päästyään heidän luokseen.
- Oletko sinäkin Sartarista? Threl kysyi ankalta hämmästellen uskaltaen käyttää sartarin murretta.
- Kyllä vain, veikkonen! Fodor innostui. Lismelderissä olen minä syntynyt tuolla kauniissa Sartarissa, hän hoilasi.
Nainen ei näyttänyt yhtyvän Fodorin ilonpitoon. Hän sen sijaan tarkasteli tilaa ja sen ympäristöä ja nyökkäsi Sarostipille vastauksena tervehdykseen.
- Hauska tavata muitakin sartarilaisia! Threl sanoi ja hänen naamansa muuttui iloiseksi taas.
- Tilan naiset ovat laittamassa ruokaa, Sarostip selitti. Ruokapöydässä voimme keskustella siitä tulevasta sankarimatkasta, josta Luis puhuu.
- Maailma on pieni, Fodor kaakatti Threlille. Tuntuu hyvältä kuulla sartaria pitkästä aikaa muunkin kuin tuon jörön vaimon suusta.
- Missä se Ron on? Sarune kysyi.
- Hän on kutsumassa väkeä myös muilta tiloilta tänne, Sarostip vastasi. Burisonit ovat jo täällä. Mutta minun täytyy vielä hetkeksi palata töitteni pariin, Sarostip sanoi Sarunelle.
Sarune nyökkäsi Sarostipille, joka lähti vielä vajan viereen tekemään lisää ruokailuvälineitä niin, että niitä varmasti riittäisi kaikille.
- Kuulehan, viritäpä joku kaunis sartarilainen laulu! Fodor huudahti Threlille.
- Nytkö? Threl kysyi.
- Heti, heti! Fodor intoili. Lauletaan me pojat ja tulkaa mukaan tytötkin, hän kehotti mukanaan tulleita tyttöjä.
Vanhempi nauroi punastellen ja nuorempikin näytti hämilliseltä.
- Noh, sartarilaisia kauniita lauluja on monia, Threl tuumi. Minkä haluaisit kuulla?
- Laula vaikka se "Tuolla kummulla ylimmällä, olen huipulla Quivinin", Fodor ehdotti. No, antaa tulla.
- Toki! Threl sanoi innokkaana ja kaivoi kanteleen repustaan ryhtyen soittamaan ja laulamaan.
Pappi tuli kohta Sarostipin luokse ja kysyi:
- Missä muut oikein viipyvät? Ilta tuhraantuu tässä aivan turhaan.
- Minä en tiedä, Sarostip sanoi vuollessaan lusikkaa. Ronhan heitä lähti kutsumaan, hän lisäsi ja tiiraili uutta luomustaan.
- Jos me tänne jo ehdimme, olisi sen Ronin pitänyt ehtiä takaisin, Sarune totesi hiukan levottomana. Hän lähti meiltä Ranolfien suuntaan. Kun kuljimme ohi, siellä oli hiljaista. Olivat kyllä kotosalla, kun savua tuli.
- Ehkä Ranolfien luona on tullut jotain ongelmia ja he ovat viivästyneet? Sarostip ehdotti.
Sarune pudisti epäilevästi päätään.
- Ja missä naapurinnekin ovat? Luis kysyi tyytymättömänä. Olet tainnut laittaa epäluotettavan lähetin asialle, Sarostip.
Samassa Tek ja Althon ilmestyivät metsän suunnasta lampaiden kanssa. Tek näytti yllättyneeltä huomatessaan vieraita pihassa. Sarostip nousi seisomaan kannonpätkältä.
- Kuules nyt, Ron ei epäluotettava, hän sanoi Luisille. Itsekin sanoitte että hän on selvästi Barntarin siunaama, Sarostip sanoi ja katsoi tuimasti Luisia.
- Mikä tässä kestää? Luis kysyi tyytymättömänä. Barntarin palvojien pitäisi olla luotettavia. Mutta ilmeisesti myös toivottoman hitaita.
- Ron on myös sen verran kova mies, että häntä ei pienet esteet hetkauta, Sarostip sanoi tilalaistaan puolustellen.
- No, uskon sen, mutta olisin halunnut jo tänä iltana asiat selviksi, Luis totesi.
Alinea tuli tuvasta ulos ja katseli, keitä kaikkia pihalla näytti olevan. Siellä olivat Sarostip, Threl, pappi, soturit, Burisonit - isä ja poika - ja Sarune väkineen. Lisäksi Tek ja Althon olivat juuri saapuneet lampaiden kanssa. Threl soitti kanteletta ja lauloi Fodorin kanssa sartarilaisia lauluja. Tek ja Althon paimensivat lampaat sisälle.
Alinea ilmoittaa hieman kovemmalla äänellä ovelta:
- Ruoka olisi valmista.
Sarostip nousi pois vajan vieressä olevalta kannonpätkältä ja ottaa käsiinsä uusia lautasia ja lusikoita, joita olikin jonkin verran. Alinea sanoi vielä:
- Kaikki siis syömään.
Sitten hän lähti takaisin sisälle.
Samassa Ron käveli juuri tilan pihapiiriin ilman aseita. Sarostip katseli Ronin suuntaan. Threl käveli sisälle.
Ron lähestyi toisia ja samassa he huomasivat, kuinka Ronin kasvoissa oli aika paha ruhje. Sarostip lähti Ronin luokse. Pappikin nousi ylös ja kiiruhti Ronin luokse. Sarunekin näytti yllättyvän ja tuli mukaan.
- Missä muut ovat? Sarostip kysyi Ronilta päästyään tämän luokse.
Ron loitsi hetken ja kommunikoi magian avulla sitten:
- Ilmoitin asiasta kaikille.
- Mikseivät Ranolfit ja Soderfallit ole täällä? Sarostip kysyi.
Ron kohautti olkapäitään.
- Oletko suorittanut tehtävän huonosti? Luis epäili.
- Kerroin asian Vicktalle Soderfalleilla ja käskin sanoa muillekin, jotka eivät olleet silloin siellä, Ron kommunikoi. Ranolfit puolestaan suhtautuivat minuun kielteisesti.
- Miksi niin? Luis kysyi ihmeissään.
- Menin sinne ja siellä oli vain raskaana oleva nainen, joka taisi pelätä minua, vaikka vakuutin olevani rauhallisilla aikeilla, Ron selitti. Selitin asian myös hänelle. Sitten miehet tulivat metsältä ja tilan isäntä luuli ilmeisesti, että olisin Niskisin lailla tehnyt pahaa hänen vaimolleen. Sitten, isäntä uhkaili minua ja käski juosta pakoon kuin Niskis, mutta koitin selittää asiaa heille. Sanoin toki asian heille, mutta he eivät uskoneet. Sitten isäntä löi minut tajuttomaksi. Heräsin sidottuna ladossa, jonka jälkeen he nöyryyttivät minua, koska en laittanut heille vastaan. Sinne jäi aseeni ja varusteeni, toivottavasti niistä on heille apua.
Luis näytti ällistyneeltä.
- Mikä heihin on oikein mennyt? Sarostip ihmetteli.
- Syömään sieltä! Threl huusi samassa ovelta.
- Tämä, tämähän on aivan uskomatonta! Luis huudahti.
Ron ei tuntunut mitenkään vihaiselta vaan selitti asian ihan rauhallisena.
- Oletko varma, ettet tehnyt naiselle mitään, Ron? Luis kysyi.
Ron katsoi Luisia närkästyneenä ja vastasi:
- Kerroin vain hänelle, miksi tulin. Pyysin häntä kertomaan muille, että tulisivat tänne.
- Tämän täytyy olla jokin paha väärinkäsitys, Luis arveli. Ehkä Eurmal on sotkenut kommunikointitaikuutesi, Ron, tai jotakin muuta ikävää.
- No, ei sillä väliä, Ron sanoi. Nyt tiedän, minkälainen klaaninne on.
- Meidän täytyy selvittää tämä asia, Luis totesi.
- Mennään nyt syömään, Sarostip kehotti.
- Onko Janerraa näkynyt? Ron kysyi.
- Ei sinun kannata Ron luulla, että sinulle mitään pahaa tahdottaisiin, Luis sanoi.
- Soderfallit eivät varmaan jaksaneet tulla tänne, Sarostip totesi. Joten mennään me muut syömään.
- Kaikki on varmasti vain Eurmalin juonia, Luis vakuutteli tahtoen selvästi itsekin uskoa siihen, että Eurmalilla on ollut näppinsä pelissä.
- Sarostip, onko Janerraa näkynyt? Ron kysyi toistamiseen.
- Ei ole, Sarostip vastasi.
- Tiedätkö, olisiko täällä jossain isoa kiveä metsässä? Ron kommunikoi pelkästään Sarostipille.
- Meidän täytyy selvittää tämä kamala asia, Luis puheli. Ei tällainen sovi. Mitä nyt Ron-parkakin ajatteli meistä, kun Eurmal on tehnyt hänelle temppunsa.
- Eurmalilla ei ole mitään osuutta tähän asiaan, Ron sanoi. Mutta, annan heille anteeksi.
- No, tuolla jonkun matkan päässä on se kieleke, Sarostip muisteli. Mutta ei nyt kyllä muistu muita isoja kiviä mieleen, hän vastasi Ronille.
- Sellainen pitkänomainen? Ron kysyi.
- Meidän täytyy heti mennä selvittämään asia, Luis sanoi Ronille. Alinea voisi tulla mukaan. Hän saa esittää rauhanvälitystaitojaan. Kyllä tästä selvitään, kunhan vähän Eurmalia potkitaan. Heh, heh.
- Minua ei siellä kaivata, joten minä en ainakaan tule mukaan, Ron sanoi ja käveli talolle.
- Menkää te muut sisälle syömään, Sarostip sanoi niille, jotka eivät vielä olleet syömässä.
- Hei, Ron, sinä tulet! Luis huudahti. Sinä tässä olet vääryyttä kärsinyt.
- Luis, minä voin tulla, Sarostip lupasi. Voin edustaa Ronia.
Ron kääntyi katsomaan Luisia.
- Minua ei haittaa se, mitä he tekivät, hän sanoi. Ymmärrän heidän huolet. Jos tahdot selvittää asiat, tee se itse. Sarostip, et siis tiedä mistään kivestä? Ron kysyi Sarostipilta.
- Ei, ei, sinä tulet mukaan, Luis sanoi Ronille. Asiat täytyy selvittää perin pohjin. Olen varma, että saamme asian selvitettyä kuntoon. Eurmalilla on varmasti ollut näppinsä pelissä.
- En tiedä, Sarostip sanoi Ronille.
Ron käveli sisälle.
- Hei! Luis huudahti ja riensi Ronin perään.
Toisetkin suuntasivat sisälle. Sarostip meni myös sisälle.
- En ole syönyt kolmeen päivään, joten tahdon nyt syödä! Ron huudahti.
- Noh, syödään ensin ja tuumitaan sitten, Luis rauhoitteli.
Sisällä olivat Threl, Bryggi, Alinea ja Rinelda. Threl oli ottamassa miekkaansa tupesta mutta jostain syystä päästikin miekastaan irti. Bryggi näyttää varsin vakavalta. Sarostip tuli sisälle ja asetti uudet lautaset ja lusikat pöydälle. Pappi kulki Ronin vierellä ja puheli tälle rauhoittelevasti Eurmalin ilkeistä tempuista. Alinea ja Threl huomasivat myös, että Ronin kasvoissa oli paha ruhje. Väkeä tuntui olevan nyt niin paljon, etteivät kaikki mahtuneet edes penkeille.
- Ron, mitä sinulle on tapahtunut? Threl kysyi hämmästyen.
- Lapset voivat mennä toisaalle syömään, Sarune ilmoitti tarmokkaasti. Sinun kasvosi ovat kauheat, hän sanoi Ronille tylysti. Minä parannan.
Sarostip katsoi, että kaikki saisivat ruokaa. Burisonit kävivät pöytään hiljaisina ja tuimina. Althon näytti hermostuneelta niin isossa ihmisjoukossa. Tekkään ei tuntunut tuntevan oloaan levolliseksi.
Alinea katseli kaikkia hieman hämillään mutta alkoi sitten tarjoilla ruokaa pöytään istuneille.
- Alinea, laitatko lapset syömään kamariin? Sarune kehotti topakasti.
- Hei, sartarilainen ankka, mennäänkö laulelemaan taas sartarilaisia lauluja? Threl ehdotti Fodorille.
Sarune pudisti Ronille päätään ja alkoi loitsia. Ron perääntyi Sarunen luota.
- Ah, musisoidaan pöydässä! Fodor ehdotti. Se on kuin palan painiketta.
- Fodorko olit? Threl kysyi.
Alinea nyökkäsi Sarunelle.
- Niin, Fodor on nimeni, rohkeus ammattini, Fodor sanoi ja kaakatti perään.
- Lapset voisivat tulla takahuoneeseen, Alinea sanoi.
Sarune loitsi kahdesti. Ron perääntyi koko ajan Sarunen luota ja lähti lopulta ulos.
- Noniin lapset, tulkaa nyt takahuoneeseen, Alinea kehotti.
- Odota! pappi huudahti ja meni Ronin perään.
Alinea otti Tekin kädestä kiinni ja lähti johdattamaan Tekiä takahuoneeseen ja sanoi vielä:
- Tulkaa nyt. Täällä on liian ahdasta meille kaikille.
Tek oli vastahakoinen mutta myöntyi. Sarunen lapset tulivat kiltisti. Althonkin toki tuli kuuliaisena.
Aikuiset kävivät pöytään, Bryggikin varsin vakavana. Alinea tuli takaisin tupaan ja jatkoi tarjoilua. Sarostip katsoi, että kaikki saivat ruokaa, ja otti itse vasta viimeisenä.
- Toivottavasti ruoka kelpaa, Alinea sanoi.
Vahn Burison lausui lyhyen ruokarukouksen. Threl otti ruokaa pöydästä soittelun jälkeen. Alinea otti lopuksi itselleenkin ruokaa ja istui syömään.
- Meidän siis pitäisi puhua kuivuudesta, Vahn Burison sanoi syödessään vakavana Sarostipille. |