Riskimaa, osa 34
Alinea jatkoi töitään kasvimaalla väkinäisesti ja masentuneena. Rinelda teki myös töitä. Tarran teki ahkerasti töitä pellolla. Reinier oli pellolla myös töissä. Pian Reinier kuitenkin lähti pellolta taloon päin.
Reinier palasi kohta raahaten säkkiä, jossa oli maissinsiemeniä.
- Sarostip ja Melkar kielsivät kylvämästä noita, Tarran sanoi Reinierille.
- Joo, Reinier sanoi vain ja avasi säkin.
- Minä pistän sinut keräämään ne jos kylvät niitä, Tarran uhkasi.
Reinier ei tuntunut siitä piittaavan vaan alkoi nakella siemeniä.
Tarran asteli Reinierin luo ja sanoi:
- Lopeta.
Reinier vain alkoi vihellellä ja jatkoi viskomista. Tarran tarttui Reinierin olkapäästä:
- Kerää ne.
Reinier ei tehnyt elettäkään kerätäkseen siemeniä. Tarran tönäisi Reinieriä ja käski:
- Kerää ne!
Alinea katsahti pellolle kasvimaalta.
Reinier lähti kävelemään pois. Tarran nappasi Reinierin niskasta kiinni ja tönäisi tämän kumoon pellolle. Reinier nousi ylös ja pyyhki multia vaatteistaan.
- Kerää ne, Tarran käski.
Reinier säntäsi samassa juoksuun kohti metsää. Tarran ryntäsi perään.
Alinea katsoi juoksevia miehiä.
Tarran sai Reinierin kiinni nopeasti ja tönäisi tämän vatsalleen maahan. Reinier älähti ja kömpi pystyyn. Tarran nappasi Reinieriä niskasta kiinni ja alkoi raahata tätä kohti peltoa. Reinier koetti huitaista Tarrania nyrkillään, mutta samatta pahemmin iskuun tehoa.
Pellolle päästyään Tarran painoi Reinierin kasvot multaan. Alinea nousi ylös kasvimaalla ja huusi pellolle:
- Mitä siellä oikein tapahtuu?
Reinier pärski ja koetti riuhtaista itsensä irti. Reinier pääsikin irti kasvot mullassa ja perääntyi Tarranin luota.
- Kerää ne, Tarran käski.
- En! Reinier huudahti.
- Keräät! Tarran karjaisi.
Alinea jätti kuokan kasvimaalle ja lähti tulemaan miehiä kohti.
- En! Reinier huudahti uhmaavasti.
- Rauhoittukaa, Alinea yritti sanoa. Mitä täällä on oikein tapahtunut?
- Tarran on ihan hullu! Reinier huudahti.
- Sinä keräät nuo. NYT! Tarran huusi Reinierille.
Alinea katseli maahan, mitä siinä oli kerättävää.
- En! Reinier huudahti. Nainen sanoi minulle unessa, että minun on kylvettävä ne. Se oli Vinga Punatukka ja häntä minä tottelen.
Alinea katsoi Reinieriä kummeksuen.
- Idiootti! Se on lunarien juoni! Tarran huusi vihaisena.
- Hei! kuului samassa jostakin metsän suunnasta.
Alinea katsahti metsän suuntaan. Tarrankin kääntyi katsomaan metsään. Siellä näytti olevan Tek keihäänsä kanssa kulkemassa heitä kohti.
- Tek! Alinea huudahti ja lähti menemään Tekiä vastaan.
Tarran astui Reinierin luo tarratakseen tätä niskasta kiinni. Reinier kuitenkin perääntyi Tarrania.
Tek naurahti ilahtuneesti ja halasi Alineaa. Alinea halasi Tekiä ja sanoi:
- Sinä tulit onneksi takaisin.
Tarran asteli nopeasti kohti Reinieriä:
- Kerää ne!
- En! Reinier huudahti ja kääntyi pakoon taloa kohti.
Alinea päästi Tekistä irti ja katsahti huolestuneena Tarraniin ja Reinieriin. Tarran ryntäsi Reinierin perään. Tämä juoksi minkä kintuistaan pääsi.
Reinier juoksi lujaa ja pääsi taloon ennen Tarrania. Tarran seurasi Reinieriä sisälle.
Alinea huokaisi ja sanoi Tekille:
- Sinun varmaan pitäisi mennä paimeneen lampaiden kanssa.
- Joo, Tek sanoi. Minä menin sinne kivelle ja se mies ilmestyi minulle ja sanoi, että minun pitäisi palata.
- Tiedät missä se kivi on? Alinea sanoi kysyvästi.
- Tiedän, Tek vastasi. Minähän seurasin Melkaria sinne. Ehkä se onkin pyhä paikka. Vaikken minä laulavista kivistä perustakaan. Mutta se mies ilmestyi ja häntä minä uskon. Onko Tarran yhtä hullu kuin aikaisemminkin?
- Voipi olla. Lähde sinä nyt sinne paimeneen, niin minä menen katsomaan jos saan miehet hieman rauhoittumaan, Alinea sanoi.
Alinea lähti kävelemään reippaasti sisälle taloon. Tek lähti myös sinne. Tuvassa oli Asgrim, joka istui penkillä.
Tuvassa
Tarran asteli perempään huoneeseen. Alinea asteli ripeästi Tarranin perässä:
- Rauhoitu nyt. Ihan turha häntä on lyödä.
Peremmässä huoneessa Reinier oli odottamassa iso puukko kädessä. Tarran ei kuunnellut Alineaa ja vaan poimi käteensä tikarinsa nähdessään Reinierin.
Tarran asteli kohti Reinieriä. Alinea hätkähti nähdessään miesten ottavan puukot esille ja jäi tuvan puolelle sanoen:
- Lopettakaa tuollainen!
- Sinä olet ihan hullu, Tarran! Tek huudahti.
- Sinä laitat sen puukon pois ja keräät ne siemenet, Tarran sanoi vakavana Reinierille.
Reinier perääntyi puristaen puukkoaan.
- Sinä Tarran et meitä komentele! Tek huudahti astuen lähemmäs keihäänsä kanssa.
- Enkä! Reinier huudahti. Vinga Punatukka tahtoo minun kylvävän ne.
- Tek! Pysy poissa tästä, Alinea käski ja otti Tekiä olkapäästä kiinni.
Tarran astui nopeasti viimeiset askeleet Reinierin luo.
Tek työnsi Alinean sivuun ja meni takahuoneeseen.
- Pysy loitolla, lunarilainen! Reinier huudahti.
- Tek! Alinea huusi.
Tarran raivostui silminnähden Reinierin nimityksestä ja hyökkäsi tikarin kanssa tätä kohti. Tarran iski tikarillaan kohti Reinieriä, joka kuitenkin väisti piston. Asgrim huudahti ja tarttui Tarranista kiinni takaa päin. Tek tuli myös siihen keihäänsä kanssa.
- Rauhoitu nyt, Asgrim kehotti.
Reinier livahti poispäin. Tarran yritti loikata taaksepäin niin, että Asgrim osuisi seinään, muttei onnistunut siinä.
- Päästä irti! Tarran ärisi.
- Rauhoitu Tarran, Alinea yritti sanoa.
Asgrim tarttui Tarraniin lujemmin kiinni:
- Nyt rauhoitut.
Tek työnsi keihästään Tarrania kohti vihainen ilme kasvoillaan. Asgrim ärähti Tarranin riuhtaisuista ja painoi tämän seinää vasten.
- Päästä irti! Tarran huusi.
- Mikä sinuun on mennyt? Asgrim ärähti. Mitä ihmettä riehut? Sinähän pelästytät Alinea-kullan.
Reinier livahti tuvan puolelle. Tarran rauhoittui ainakin jonkin verran eikä yrittänyt riuhtoa. Alinea lähti ulos.
Asgrim päästää irti, mutta oli vielä varuillaan. Tek oli keihäänsä kanssa myös läsnä. Tarran kääntyi ja käveli ulos.
- Mikä sinulle tuli? Asgrim kysyi. Joku hepuliko?
Hän seurasi Tarrania.
Ulkona Alinea oli mennyt kasvimaalle. Reinier käveli joelle päin.
- Kuuletko? Asgrim kysyi Tarranilta.
Tämä kuitenkin käveli kohti Reinieriä tikari yhä kädessään. Reinierillä oli kohtuullinen etumatka ja hän lähti juoksemaan pakoon Tarranin nähtyään. Tarran ryntäsi Reinierin perään.
Alinea aloitteli Rineldan kanssa kasvimaalla työskentelyä uudestaan mutta katseli miehiä huolestuneena.
- Pysähdy! Asgrim huudahti ja säntäsi Tarranin perään.
Tarran ei pysähtynyt vaan juoksi niin lujaa kuin pystyi.
Tarran tavoitti Reinieriä, mutta Asgrim sai Tarranin kiinni ja kaatoi tämän maahan kissamaisessa loikalla tarraten Tarranin käsiin kiinni. Tarran yritti riuhtoa itseään irti.
- Rauhoitutkos? Asgrim ärähti.
- Helvetti! Tarran karjaisi nähdessään Reinierin pakenevan metsään.
- Mikäs sinua vaivaa? Asgrim ärähti pidelleen vieläkin Tarrania aloillaan. Juokset ympäriinsä kuin mikäkin raivopää.
- Päästä irti! Tarran ärähti.
- Lupaatko rauhoittua? Asgrim kysyi.
Tarran nyökkäsi. Asgrim päästää irti ollen varuillaan. Tarran nousi seisomaan ja asteli pellolle.
Alinea lopetti työnsä kasvimaalla ja meni pellolle.
- Helvetti, Tarran mutisi käydessään jatkamaan töitä.
Alinea alkoi pellolla poimia siemeniä maasta.
- Mikä sinua vaivaa? Asgrim kysyi taas Tarranilta. Ota rennommin. Elämä on nautintoa eikä tuskaa.
- Oletko sattumoisin virunut viimeiset viisi vuotta lunareiden vankilassa? Tarran kysyi. Jos et, niin voi olla parempi ettet yritä neuvoa.
- Äh, turha menneitä surra, Asgrim sanoi. Eikös vaan, kultaseni? hän kysyi Alinealta.
Alinea keräsi siemeniä hiljaisena.
- Älä pingota, Asgrim sanoi taas Tarranille. Elä ihan vain päivä kerrallaan turhia murehtimatta.
Tarran puri hampaansa yhteen ja näytti siltä, että kävisi kohta Asgrimin kimppuun. Asgrim kohautti olkapäitään, kun hänen sanoillaan ei tuntunut olevan vastakaikua, ja käveli sitten takaisin taloon. Bryggi näytti olevan kasvimaan vieressä maleksimassa. Alinea sai siemenet kerätyksi, kävi heittämässä ne takaisin säkkiin ja palasi sitten kasvimaalle. Hän ryhtyi kasvimaalla töihin.
Päivä kului sitten loppuun ilman ihmeellisempiä tapahtumia. Tek ja Althon palasivat lampaiden kanssa.
Tekin ja Althonin tultua Alinea meni sisälle taloon.
Ulkona
Alinea huudahti ulko-ovelta:
- Syömään.
Hän katseli sitten, että kaikki varmasti kuulivat. Tarran käveli sisälle. Rineldakin tuli, samoin Bryggi. Alinea lähti menemään sitten itsekin sisälle.
Tuvassa näytti kattila porisevan ja Asgrim oli ilmeisesti ollut laittamassa ruokaa. Hän nosti pöytään komean lintupaistin ja kaksi lautasta, joissa oli keittoa.
- Tule syömään, kultaseni, Asgrim sanoi Alinealle.
Tek ja Althon olivat ottaneet myös ruokaa. Bryggi ryntäsi kiireesti kattilalle.
Alinea meni vieläkin hieman hämmentyneenä istumaan Asgrimin vierelle. Asgrim otti paistin ja alkoi leikillisesti syöttää Alinealle sitä.
- Osaan minä sentään itse syödä, Alinea vastusteli.
Tarran haki ruokaa kattilasta ja meni sitten syömään.
Alinea söi Asgrimin syöttämää ruokaa. Asgrim naurahti ja sanoi:
- Minun pikkuinen kultaseni.
Rinelda kaapi padan pohjalta viimeiset keitot, eikä siitä paljonkaan tullut.
Asgrim muiskautti pusun Alinean poskelle. Alinea näytti hyvin hämmentyneeltä koko tilanteeseen.
- Missä Sarostip on? Tek kysyi siinä syödessä.
- Sarostip lähti Vaaralinnoitukselle, Alinea vastasi.
- Mitä hän sinne? Tek kysyi.
Tarran ahmi ruokaansa.
- Hän meni kertomaan oudoista asioista mitä täällä on tapahtunut, Alinea vastasi Tekille.
- Toivottavasti hän ei tuo seniiliä Melkaria takaisin tänne, Tek sanoi.
Rinelda huokasi. Hän nousi ylös pöydästä ja käveli takahuoneeseen. Alinea nousi ylös pöydästä ja käveli Rineldan perässä takahuoneeseen.
Tarran nousi ylös ja suuntasi ulos. Kävellessään Tekin ohi hän huitaisi tätä kädellään. Tek väisti ja sylkäisi Tarraniin päin.
Tarran pääsi ulos, jossa oli jo hämärtynyt. Hän huomasi kuitenkin ulkona yllättäen suuren miehen. Tämä seisoi metsän reunassa. Tarran ei välittänyt miehestä vaan käveli joen rantaan. Iso mies käveli myös joelle ja sanoi:
- Kuoleman tervehdys!
- Mitä? Tarran kysyi.
- Sanoin, että kuoleman tervehdys, mies toisti juhlallisesti.
- Ahaa, Tarran totesi.
- Olen lähdössä pois, mies ilmoitti. Se lisko livahti taas kynsistäni. Kun ette kyenneet sitä tuhoamaan. Sitä ennen tuhoan kuitenkin zombit.
- Zombit? Tarran kysyi.
- Niin, iso mies sanoi. Olette näemmä laittaneet ne kuoppaan.
- Ai ne, Tarran älysi. Niinpä tietenkin.
- Vien ne mukanani ja tuhoan, mies sanoi. Jotta piinatut sielut pääsisivät lepoon. Heitän teille hyvästit. Kuolema kulkekoon oppaananne, mies lisäsi ja kääntyi astelemaan kuoppaa kohti.
Tarran jäi istuskelemaan joen rantaan. Mies näytti ottavan ruumiit kuopasta. Hän heitti ne olalle ja lähti metsään päin.
Ilta alkoi pimetä. Tarran istuskeli rannalla vielä jonkin aikaa ennen kuin sitten meni sisälle tupaan. Tuvassa olivat Alinea, Asgrim, Tek, Althon ja Bryggi.
Tuvassa
Alinea istuskeli penkillä. Rinelda oli myös tuvassa ja seisoskeli vain sivummassa. Tarran istahti penkille ja kävi pyörittelemään tikariaan käsissään. Alinea nousi ylös penkiltä ja meni Rineldan viereen. Rinelda näyttää masentuneelta.
- Miten me vartioidaan tänään? Tek kysyi Alinealta.
Rinelda nyökkäsi huokaisten Alinealle ja käveli takahuoneeseen.
- Oletkos mies jo rauhoittunut? Asgrim kysyi Tarranilta.
Tarran nyökkäsi.
- Meinaan vaan, etten halua ketään raivopäätä kimppuuni yöllä, Asgrim lisäsi.
- Hyvä niin, Asgrim totesi Tarranille.
Alinea sanoi hiljaisella äänellä Althonille:
- Althon, sinunkin varmaan olisi hyvä mennä nukkumaan.
Althon nousi kuuliaisesti ja meni takahuoneeseen.
- Alinea, miten me vartioidaan? Tek kysyi.
- En tiedä, Alinea vastasi ja jäi seisomaan pöydän viereen.
- Ei täällä vartijoita tarvita, Asgrim sanoi. Minun aistini ovat valppaat. Alinea, emmekö mekin menisi jo nukkumaan? Asgrim ehdotti virnistäen.
- Ajattelin, että kävisin vielä peseytymässä, Alinea sanoi. En ole vähään aikaan käynyt pesulla ja ajattelin, että nyt voisin käydä.
- Mennään sitten, Asgrim suostui ja nousi ylös.
Hän otti keihäänsä nurkasta. Alinea nyökkäsi ja kävi ripeästi hakemassa takahuoneesta toisen paidan ja lähti sitten ulos Tek vilkaisi Asgrimiin ja sitten Tarraniin. Sitten Tek lähti takahuoneeseen.
Tuvassa
Bryggi makaili laiskana penkillä. Tarran suuntasi nukkumaan. Takahuoneessa Rinelda ja Althon näyttivät olevan jo nukkumassa ja Tarrankin meni nukkumaan. Hän nukahti sitten.
Tarran herää
Tarran heräsi joskus aamulla puuron tuoksuun. Nukkumassa näytti olevan enää vain Asgrim. Tarranin olo oli piristynyt. Osaltaan siihen varmaan auttoi sekin, ettei idiootti-Reinieriä näkynyt.
Tarran nousi ja käveli tupaan.
Tuvassa
Tuvassa Alinea auttoi Rineldaa ruoanlaitossa, kun Tarran asteli pirteänä sinne. Tek ja Althon olivat sivummassa. Bryggi löhöili penkillä.
Tarran käveli ulos.
Puuron valmistuttua Alinea tarjoili sitä pöydässä oleville ja lähti sitten takahuoneeseen. Rinelda, Bryggikin, Tek ja Althon söivät hiljaisina.
Takahuoneessa Asgrim nukkui vielä. Alinea kävi Asgrimin viereen. Hän suuteli Asgrimiä poskelle ja alkoi herätellä tätä hellästi olkapäästä:
- Herää.
Asgrim päästi epämääräisen naukaisevan äännähdyksen ja raotti silmiään.
- Ruoka on valmista, Alinea sanoi.
Asgrim nousi pystyyn ja kysyi:
- Mitä suloinen kultaseni on minulle laittanut?
- Puuroa, kuten täällä on aamulla aina tapana olla, Alinea vastasi arkisesti ja lähti takaisin tuvan puolelle.
Tuvassa
Tarran söi ahmien. Tuvan puolelle toisetkin söivät, Rinelda tosin aika hitaasti ja apeasti. Alinea tarjoili ruokaa Asgrimille ja otti sitten itselleenkin ja meni syömään Asgrimin viereen. Asgrim kävi pöytään ja kietoi kätensä Alinean ympärille. Alinea siirtyi hieman lähemmäs Asgrimiä ja alkoi sitten syödä.
Tarran käveli ulos saatuaan syötyä.
- Alinea, lehmillä ei ole sitten enää ruokaa, Tek sanoi.
- Niille on nyt pakko saada laidunalue, Alinea totesi.
- Joo, Tek sanoi. Tarran voisi tehdä sen.
Alinea nyökkäsi ja sanoi:
- Pitää kysyä häneltä.
Tarran käveli vihaisena sisälle:
- Te suojelitte sitä idioottia, joten te saatte kerätä nuo siemenet.
- Onko Reinier levittänyt niitä siemeniä? Alinea kysyi.
- On, Tarran vastasi lyhyesti.
- Me mennään nyt paimeneen, Tek sanoi ja nousi ylös vetäen Althoninkin ylös.
- Ja jos ette halua niitä laittaa minnekään, niin miksi niitä on säilytetty? Alinea ihmetteli.
Tek ja Althon lähtivät käytävän suuntaan.
- Minä lähden tästä metsälle, Asgrim sanoi. Saatan viipyä Alinea-kulta siellä yön yli.
- Tarran, sinä varmaan voisit tehdä tänään lehmille jonkinlaisen laidunalueen, Alinea sanoi. Lehmillä nimittäin ei ole enää ruokaa.
Asgrim meni takahuoneeseen. Tarran nyökkäsi yhä ärtyneenä ja käveli ulos.
Syötyään Alinea alkoi kerätä tiskejä pöydästä. Rinelda auttaa tiskien keräämisessä apeana.
Asgrim tuli takahuoneesta varusteineen. Alinea sanoi Asgrimille:
- Hyvää matkaa.
- Voi hyvin, kulta, Asgrim sanoi ja suuteli Alinea poskelle.
Alinea hymyili Asgrimille. Asgrim halasi vielä Alineaa ja tämä Asgrimiä ja antoi vielä suukon poskelle. Asgrim virnistää ja lähti sitten pois.
Alinea ja Rinelda jäivät kahdestaan tupaan. Alinea keräsi tiskejä kasaan tiskausta varten. Rinelda auttoi huokaillen.
Alinea lähti sitten joelle tiskaamaan tiskejä. Rinelda tuli mukaan. Tarran näkyi olevan joella tiskauspaikan luona istumassa.
Joella
Alinea tuli joelle tiskien kanssa ja alkoi tiskata niitä. Rinelda auttoi. Tarran istui joen rannassa ärtyneenä.
- Eikö sinun pitänyt sitä laidunta olla tekemässä? Alinea kysäisi.
- Ei, Tarran vastasi.
- Kyllä sinun olisi parasta tehdä se, Rinelda sanoi varovasti Tarranille.
Alinea sanoi tuskastuneena:
- Lehmät kuolevat muuten.
- Aivan sama, Tarran vastasi.
Rinelda huokaisi. Alinea jatkoi hiljaisena tiskaamista. Viimein Alinea ja Rinelda lähtivät pois takaisin taloon puhtaiden tiskien kanssa.
Tuvassa
Rinelda huokasi ja laski tiskit tuvan pöydälle.
- Tarranista ei tunnu olevan mitään hyötyä, Rinelda sanoi.
- Pikemminkin haittaa, Alinea totesi. Eikä Bryggistäkään mitään hyötyä tunnu olevan.
- Niin, Rinelda myönsi. Ja Sarostip lähti pois, kun häntä tarvittaisiin kipeästi.
Alinea nyökkäsi.
- Ja Melkar, Rinelda sanoi ja vaikeni.
- Meidän on varmaan parasta mennä kasvimaalle ja toivoa, että Tarran tulee järkiinsä, Alinea sanoi.
- Niin, Rinelda myönsi ja suuntasi ulos.
Alinea sanoi ulos mennessään:
- Lehmätkin pitäisi lypsätä.
- Minä voin tehdä sen, Rinelda sanoi huokaisten.
- Kiitos, Alinea kiitti. Menen jo kasvimaalle.
Rinelda nyökkäsi. Alinea lähti ulos.
Tarran näytti istuvan vieläkin ulkona joella. Alinea meni hiljaisena kasvimaalle töihin.
Työt sujuivat ja päivä eteni. Rinelda palasi jonkin ajan päästä lypsyltä.
Kasvimaalla
Alinea ja Rinelda olivat kasvimaalla. Tarran harppoi sinne ja ilmoitti:
- Lähden kävelylle. Saatan palata illalla.
- Entä se aitaus? Rinelda kysyi.
- Se olisi tärkeä, Alinea säesti.
Tarran kohautti olkiaan ja käveli metsään.
Rinelda huokasi. Alinea huokasi myöskin.
- Ehkä meidän on parempi päästää lehmät laiduntamaan itsekseen, Rinelda sanoi. Eivätpä ainakaan nälkään kuole.
Alinea nyökkäsi ja sanoi:
- Katsotaan tässä sitten samalla hiukan, etteivät ne kaikki karkaa.
Rinelda nyökkäsi ja lähti talolle päin. Alinea lähti Rineldan mukaan.
Naiset saivat lehmät vietyä ulos ja ne näyttivätkin aika laihoilta ja nälkiintyneiltä.
- Voi raukkoja, Rinelda säälitteli.
Alinea huokasi vain. Hän taputteli paria lehmää ja silitteli niitä mutta palasi sitten kasvimaalle Rineldan kanssa. Lehmät näyttivät pysyvän pihapiirissä.
Jossakin iltapäivän tienoissa yllättäen tien suunnasta ilmestyi ihmisiä. Alinea lopetti työt kasvimaalla ja jäi katsomaan, mitä ihmiset tekivät. Alinea tunnisti sieltä punatukkaisen naisen. Mukana oli toinenkin nainen, joka näytti olevan aika pienikokoinen mutta lihaksikas. Hän kantoi suurta kirvestä. Joukon kolmas nainen oli selvästikin se hiljainen lunarilainen nainen, joka oli käynyt tilalla.
Naisilla oli mukana kaksi muulia ja yksi lehmä. Punatukkainen Nevane johti joukkoa.
Alinea kummasteli ryhmää. Nevane heilautti kättään ja huusi:
- Hei!
Alinea heilautti kättään ja vastasi hieman epävarmana:
- Hei!
Hän lähti sitten kävelemään naisia vastaan. Seurue saapui lähemmäs ja pysähtyi sitten talon eteen.
- Alinea, me tulimme nyt, Nevane sanoi reippaasti.
Alinea nyökkäsi.
- Kuulimme, että teillä olisi vaikeuksia täällä tilalla, Nevane sanoi.
- Niitä on ollut aika paljon, Alinea myönsi.
- Se yksi teidän tilaltanne on tullut hulluksi, Nevane kertoi.
- Kuka? Alinea kysyi.
- Hän syytti tilanne isäntää kaikenlaisesta ja yritti häpäistä Seitsemän äidin temppelin, Nevane jatkoi.
- Oliko hän sellainen hieman pienempi mies? Alinea kysyi.
- Ei ollut, Nevane vastasi. Hän oli enemmänkin keskimittainen.
- Kuinka vanha? Alinea kysyi.
- Aika iäkäs jo, Nevane vastasi. Varmaan nelissäkymmenissä.
- Hän oli varmaan Melkar, Alinea totesi. Näittekö matkalla Sarostipia, tilamme väliaikaista isäntää?
- Emme nähneet, Nevane vastasi. Mutta kuulin, että hän oli saapunut Vaaralinnoitukseen. Lähdimme heti aamulla matkaan.
Alinea nyökkäsi.
- Kauanko te ajattelitte olla täällä, ja mitä te tarkalleen tulittekaan tänne tekemään? Alinea tiedusteli.
- Musegg haluasi mukaan, Nevane lisäsi ja viittasi lunarilaiseen naiseen.
Alinea nyökkäsi.
- Tulimme etsimään pyhää luolaa Reinierin kanssa, Nevane sanoi.
- Täällä onkin tekemistä aika paljon, kun miehet eivät tee yhtään mitään, Alinea totesi.
- Äiti Katherin lähetti minut varoittamaan teitä, Musegg sanoi varovasti.
- Hmm, Alinea mutisi.
- Teidän on kylvettävä maissi pian, Musegg sanoi.
- Reinier oli kai tänään aamulla kylvänyt maissia pellolle ja nyt hän on kadonnut, Alinea kertoi.
- Tilanne petturi yrittää saada isäntänne suistuttua vallasta, Musegg lisäsi.
- No, kyllä hän varmasti palaa pian, Nevane arveli. Meillä ei ole kiirettä.
Alinea katsoi Museggia:
- Petturi?
- Aiomme isosiskon kanssa opettaa sinua puolustamaan itseäsi, Nevane sanoi Alinealle.
- Niin, hullu luopio, Musegg sanoi vaivautuneesti. |