Riskimaa, osa 33
Tek mulkoili Melkaria vihaisesti. Melkar näytti nyt olevan päällisin puolin aivan kunnossa ja alkoi nousta hitaasti ylös. Alinea katseli Melkaria ja Tekiä vuorotellen hieman huolestuneena.
- Tule, Melkar-rakas, Rinelda sanoi tukien miestään. Mennään nukkumaan.
Melkar lähti Rineldan mukaan luoden Tekiin halveksivan katseen. Tek puristi vihaisena keihästään, jonka pää oli verinen.
- Putsaa keihääsi ja palaa sitten vahtimaan, jos on vartiovuorosi, Alinea kehotti Tekiä.
- Joo, Tek sanoi. Melkar on kurja tyyppi.
- Muistuttaisin vielä, että sinun ja Melkarin välisten riitojen pitäisi tulla selvitetyksi muulla tavalla kuin taistelemalla, Alinea sanoi.
- Itse hän taistelua kerjää, Tek tuhahti. Miksi muuten hän olisi vainonnut minua? Se mieskin käski minun puolustaa kunniaani.
Alinea katsoi Tekiä hieman epäillen.
- Kyllä sanoi! Tek huudahti.
- Ehkä hän koetti saada välejänne paremmiksi puhumalla, kuten se kuuluisikin tehdä, Alinea epäili.
- Ei varmasti, Tek sanoi varmana. Ei kai hän muuten olisi seurannut minua katolle, vaikka käskin häntä jättämään minut rauhaan.
Alinea kohautti olkiaan.
- Minä en kohta enää uskalla olla täällä, kun Melkar vainoaa minua, Tek sanoi.
- Ehkä on parempi käydä keskustelua sitten aamulla, Alinea arveli. Menen nyt takaisin nukkumaan.
- Hyvä yötä, Tek sanoi. Sinun ei tarvitse pelätä, kun minä vartioin.
- Hyvää yötä sitten sinullekin kun menet nukkumaan, Alinea vastasi.
Tek nyökkäsi vakavana. Alinea meni sitten takaisin takahuoneeseen.
Takahuoneessa
Tek herätteli Tarrania:
- Tarran, herää. Sinun vartiovuoro.
Tarran haukotteli ja nousi ylös.
- Tarran, Tek sanoi vielä.
Tarran mumisi epäselvästi jotakin ja asteli ovelle.
- Kannattaa varoa Melkaria. Hän on ollut aivan omituinen. Yritti yöllä käydä kimppuuni, Tek sanoi seuraten Tarrania. Hän itse on myöntänyt, että broot ovat raiskanneet hänet. Se saattaa johtua siitä. Kuulitko, Tarran?
Tarran haukotteli ja asteli vartiopaikalle.
- Höh, Tek tuhahti ja lähti nukkumaan.
Ulkona näytti olevan vielä aika pimeää. Ilmeisesti oli aamuyö. Tarranin vartiovuoro sujui ongelmitta aamuun asti. Tosin sitten taas häntä alkoi väsyttää. Elmal jo pilkisti taivaanrannasta.
Tarran meni tupaan ja takahuoneeseen ja kävi herättelemään muita.
Takahuoneessa
Tarran herätteli toisia. Melkar heräsi säpsähtäen. Tek kömpi ylös haukotellen. Sarostip heräili laverillaan. Worford heräsi ja räpytteli silmiään. Alinea heräsi Tarranin herättelyyn. Melkar herätti Rineldan ja Althonin. Asgrim näytti nukkuneen Alinean kanssa samalla laverilla ja hän loikoili siinä pidellen Alineaa.
Melkar nousi ylös ja laittoi asevyön paikalleen ja siihen kirveen roikkumaan. Tek otti keihäänsä, jonka pää oli vieläkin verinen. Alinea koetti päästä ylös laverilta. Asgrim päästi Alineasta virnistäen irti ja kömpi sitten itsekin ylös. Alinea totesi kaikille huoneessa oleville:
- Huomenta.
Alinea meni tuvan puolelle mietteliään oloisena. Reinier nousi ylös ja käveli suoraan pois. Sarostip nousi ylös pyöriskeltyään laverillaan jonkun aikaa ja toivotti kaikille huomenta. Sen jälkeen hän lähti talsimaan tupaan. Rinelda lähti Alinean perään laittamaan aamiaista. Althon nousi ylös.
Alinea alkoi tuvan puolella valmistaa aamupalaa. Melkar otti Althonin mukaansa ja suuntasi ulos.
Tarran istahti pöydän ääreen odottamaan aamupalaa.
- Se mies kävi täällä taas viime yönä, Tek sanoi haukotellen.
Sarostip kävi istumaan pöydän ääreen. Tek asettui myös pöytään. Asgrim tuli tupaan ja kävi pöytään istumaan. Bryggi löhöili penkillä silmät auki. Worford livahti käytävän suuntaan.
- Noita mahtava, Bryggi sanoi virnuillen.
- Mitä me tehdään Melkarille? Tek kysyi Sarostipilta.
- En tiedä, Sarostip sanoi Tekille.
- Hänen täytyy ainakin pyytää anteeksi, Tek sanoi. Ja sinun pitää käskeä hänet jättämään minut rauhaan.
- Mitähän nyt on tehnyt? Tarran kysyi.
- Minähän sanoin, Tek vastasi Tarranille. Hän yritti käydä kimppuuni. Ja ajoi minua takaa katolle asti.
- Miksi? Tarran kysyi.
- En tiedä, Tek vastasi päätään pudistaen. Kai hänellä on traumoja siitä raiskauksesta tai jotain. Alinea luuli jo, että Melkar ei olisikaan ollut Melkar. Vaan joku muodonmuuttaja.
- Tek, kävikö hän siis ihan aseella uhaten päälle? Sarostip kysyi.
Alinea hääräili ruoanlaiton parissa ja supisi jotakin Rineldan kanssa.
- Joo, keihään kanssa hän tuli, Tek vahvisti. Minä peräännyin ja koetin työntää hänet poiskin. Mutten voinut sitten muuta kuin puolustautua!
Rinelda lähti tuvasta.
Alinea alkoi sitten tarjoilla puuroa pöydässä oleville. Worford ilmestyi tuvan puolelle ja kävi pöytään. Sarostip alkoi syödä. Tek söi myös, samoin Bryggi, joka suorastaan ahmi.
- Onpa emännällä tuoksuvaista puuroa, Worford sanoi mielistelevästi Alinealle.
Alinea ei tuntunut pahemmin Worfordin mielistelyistä piittaavan vaan jakoi lautaset kaikille aika ilmeettömänä. Kun hän oli saanut jaettua kaikille puuroa, Alinea jäi seisoskelemaan padan viereen ja katsoi miesten syömistä.
Asgrim söi ja sanoi syödessä:
- Lähden kohta metsälle.
Samassa Althon ryntäsi sisälle keihäs kädessään. Alinea yskäisi hieman ja aloitti sitten vaisulla äänellä sanomaan jotain mutta lopetti, kun näki Althonin ryntäävän sisälle. Althon meni heti Tekin luokse ja alkoi selittää, kuinka sai isältään ihan ikiomaksi keihään nimeltä Kaaoksenturma. Tek ei näyttänyt olevan kamalan kiinnostunut.
Alinea hämmensi padassa olevaa puuroa ja kysyi:
- Althon, minne isäsi ja äitisi jäivät?
Melkar tuli sisälle Rineldan kanssa käsi käsikkäin. Hän näytti peseytyneen. Reinier tuli Melkarin ja Rineldan kanssa ja kävi pöytään.
- Sieltä ne tulee, Althon sanoi juuri Alinealle.
Rinelda meni heti hakemaan puuroa itselleen ja miehelleen ja Althonille. Bryggi meni santsaamaan. Melkar meni pöytään istumaan. Asgrim nousi ylös ja meni takahuoneeseen saatuaan juuri puuron syötyä.
Melkar alkoi syödä hiljaisena.
- Melkar, olitko sinä siis käynyt Tekin kimppuun? Sarostip kysyi heti Melkarilta.
Alinea tarjoili Reinierille puuroa ja meni sitten takahuoneeseen.
- En käynyt, vaan hän itse iski minua keihäällään, Melkar sanoi syödessään. Voin vannoa sen Orlanthin kautta.
- Valehtelet! Tek huudahti. Hän seurasi minua ja lähestyi minua pahoissa aikeissa. Ei suostunut menemään pois, vaikka tönäisin häntä pois.
Melkar katsoi Tekiä.
- mutta miksi Tek olisi mennyt katolle jos ei sinua pakoon? Sarostip kysyi Melkarilta.
- Ei hän varmaan minun kanssa tahtonut vahtia, ja väitti vielä, että olit käskenyt minut nukkumaan ja että Tek vahtisi yksin. Olet varmaan itsekin sitä mieltä, että Tekin kanssa riiteleminen on typerää ja koitin parantaa välejämme, mutta hän lähti koko ajan pois ja siksi seurasin, Melkar selittää Sarostipille vakuuttavasti.
- Katolle, Tek sanoi pudistaen päätään.
- Sitten hän meni katolle ja seurasin vieläkin. Hän uhkasi kyllä iskeä minua, mutta ajattelin, että ei hän niin hullu voi olla ja että laskisi leikkiä, mutta sittenhän se meni iskemään, Melkar sanoi katsoen Tekiä.
- Melkarin aikeet eivät olleet puhtaat, Tek väitti.
- Tek, nyt sinä et huijaa muuta kuin itseäsi. Tiedät, että en minä sinua tappaisi, Melkar sanoi Tekille. Mitä minä olen tehnyt, että et voi sietää minua? Melkar kysyi Tekiltä.
Tek tuhahti ja sanoi:
- Olisit saattanut tappaa ja jotain muutakin.
Alinea tuli takahuoneesta katse maahan luotuna ja käveli ripeästi tuvan poikki ja meni ulos.
- Melkar, mikset voinut vain jättää Tekiä rauhaan? Sarostip kysyi.
- Melkar on likainen ja seniili mies, Tek sanoi.
- Koska ajattelin, että nyt se on viisainta kerralla selvittää. Mutta tämä poika vain haukkui ja uhkaili, Melkar sanoi Sarostipille. Kävinhän juuri pesullakin, hän sanoi virnistäen Tekille.
Tarran sai syötyä ja käveli ulos.
- Mutta koita jo Tek ymmärtää, että meidän orlanthien tavat ovat sellaiset, että aikuisia ja vanhempia kunnioitetaan. Pojat ja tytöt ovat kuuliaisia isännälle ja muille aikuisille, Melkar sanoi Tekille.
Tek tuhahti ja sanoi:
- Melkar vain puolustelee pahoja tekojaan.
- Mitä minä muka tein? Melkar kysyi. Seurasin? Sekö oikeuttaa koittamaan tappaa minut? Etkö voisi jo myöntää, että teit väärin.
- Yritit tehdä minulle pahaa, Tek sanoi vihaisesti. Olet ihan samanlainen vanha mies kuin sekin, jolla oli koira.
Melkar pudisti päätään huokaisten.
- Mitä mieltä sinä olet, Sarostip? hän kysyi sitten Sarostipilta. Oletko miettinyt sopivaa rangaistusta?
- Niin, mitä teemme Melkarille? Tek kysyi.
Melkar huokasi jälleen. Worford nousi ylös ja luikahti käytävän suuntaan.
Seurattuaan hetken Tekin ja Melkarin keskustelua Sarostip totesi:
- Tek, sinä teit väärin kun löit Melkaria keihäälläsi mutta Melkar, sinun olisi kuitenkin kannattanut jättää Tek rauhaan.
- Tiedän, että tein aika uhkarohkeasti, mutten tajunnut Tekin olevan noin vauhko aseensa kanssa, Melkar sanoi Sarostipille.
- Sinun täytyy nyt käskeä, että Melkar jättää minut vastaisuudessa rauhaan, Tek sanoi Sarostipille.
- Mutta kai tästä nyt Tekille rangaistus annetaan? Melkar kysyi. Tekin pitäisi oppia meidän orlanthien tavoille, ottaa mallia vaikka Althonista.
- No, kyllä Tekille pitäisi varmaan joku rangaistus antaa, mutta Melkar, jätä kuitenkin vastaisuudessa Tek rauhaan, Sarostip sanoi.
- Melkaria pitää rangaista, Tek vaati. Hän on jo kerran syyttänyt minua väärin ja yrittänyt käydä kimppuuni.
- Voin hänet jättää rauhaan, mutta sovimmeko Tek, että olemme nyt sujut ja emme enää riitele saati sitten hauku toisiamme? Melkar kysyi Tekiltä. Ei se ole hyvä, jos tilanväki riitelee.
- Jos ei enää vainoa ja koeta käpälöidä minua, Tek sanoi Melkarille mulkoillen tätä.
- Hyvä on, vannon kautta Orlanthin, että en vainoa sinua enkä tee sinulle pahaa, ansaitsemattasi sitä, Melkar sanoi vakuuttavasti kaikkien kuullen.
Tek ei näyttänyt oikein vakuuttuneelta.
- Mitä jos Melkarin käytös johtuu siitä raiskauksesta? Tek kysyi.
Melkar tuhahti ja sanoi:
- Tuskinpa vain. Mutta vanno sinä nyt, että parannat tapasi ja lupaat olla kunnolla.
Sarostip katsoi Tekiä.
- Minä vannon puolustavani tilaa niin kuin se mies sanoi ja sen asukkaita, Tek sanoi juhlallisesti.
- Vanno myös, että parannat tapasi ja olet kunnolla, Melkar edellytti ja katsoi vaativasti Tekiä.
- Tek, jos vannot niin, niin mitään sen erityisempää rangaistusta ei tarvita, Sarostip lupasi.
- Vannon myös, että puolustaudun likaisia seniilejä vastaan, jos he koettavat käpälöidä minua, Tek sanoi Melkariin katsomatta.
Hän nousi ylös pöydästä. Melkar huokasi ja sanoi:
- Sarostip, hän ei vannonut.
- Tek! Sarostip huudahti.
- Eli häntä pitää kaiketi rankaista, Melkar sanoi rapsuttaen partaansa.
- Tule, Althon, mennään paimeneen, Tek sanoi ja viittasi Althonille.
Althon nousi kuuliaisesti ylös.
- Tek! Sarostip huudahti. Et mene nyt minnekään.
- Althon, istu, Melkar käski poikaansa.
Althon epäröi, mutta istuutui sitten.
Melkar meni Sarostipin luo ja sanoi tälle jotain hiljaa katsoen Tekiä. Tek sen sijaan lähti käytävään.
Sarostip nyökkäsi Melkarille ja sanoi sitten:
- Menkööt vaan paimeneen, mutta rangaistus on voimassa kun hän tulee.
- Althon, mene vain mukaan paimeneen, kun sinä sentään osaat paimentaa ja olet kunnollinen orlanthilainen poika, Melkar sanoi Althonille.
Reinier käveli ulos. Althon nousi ylös ja sanoi:
- Hei sitten, isi. Me tullaan iltaan mennessä takaisin.
Melkar nyökkäsi.
- Muista mitä sanoin, hän sanoi vielä pojalleen.
Althon nyökkäsi ja lähti sitten käytävään. Kohta sieltä alkoi kuulua määkynää.
Melkar alkoi syödä ja sanoi syödessään:
- Rinelda, pidä huolta siitä, että et sinä eikä Alinea anna Tekille ruokaa. Ja hän saattaa valehdella, että Sarostip on muka antanut luvan.
Rinelda nyökkäsi. Hän keräili jo astioita.
Melkar katsoi sitten Sarostipia ja sanoi:
- Meillä on enää pari viikkoa aikaa kyntää ja kylvää.
Bryggi röyhtäisi ja kävi penkille makaamaan.
- Ehdotan siis, että kynnämme peltoa vielä tämän viikon ja sitten toisten kylvämme, Melkar jatkoi. Emme saa varmaan koko peltoa kynnettyä. Ja minä aion alkaa iltasella rakentamaan laidunta lehmille, kun niiltä loppuu muuten pian ruoka.
- Siispä mennään, Sarostip sanoi Melkarille ja lähti hakemaan kuokkaansa takahuoneesta.
Melkar kävi suutelemassa vaimoaan ja lähti hakemaan sitten härkää. Sarostip tuli takahuoneesta kuokkansa kanssa ja lähti ulos.
Ulkona
Ulkona Tarran näytti torkkuvan talon luona. Alinea ja Asgrim istuivat joella puhelemassa. Ketjun ja Gresioksen ruumiit lojuivat vähän matkan päässä kehästä. Sen sijaan ringin keskellä ollutta hökötystä ei näkynyt. Iso lisko näytti olevan epämääräisenä maakasana. Vaja oli poissa paikoiltaan, kuten eilenkin.
- Pitäisi varmaan viedä ruumiit pois, Melkar totesi.
- Tarran! Sarostip huusi Tarranille, jotta tämä heräisi.
Reinier oli jo pellolla ja näytti heittelevän siemeniä, joita oli ilmeisesti ottanut pellon laidassa olevasta säkistä. Melkar vei härän pellolle ja kiinnitti sen valmiiksi auraan. Sitten hän huusi Reinierille:
- Älä idiootti vielä ala kylvämään! Lopeta ja kerää siemenet!
Reinier ei näyttänyt kuuntelevan vaan jatkoi heittelyä. Melkar meni Reinierin luo ja otti tätä rinnuksista kiinni.
- Sarostip! Melkar huudahti.
Tarran ei tuntunut kuulevan Sarostipia. Sarostip meni Tarranin luokse ja tönäisi tätä.
- Lopeta heti! Melkar huusi vasten Reinierin kasvoja.
Pellolla Reinier ei vastannut mitään. Melkar ravisti Reinieriä:
- Kuuletko! Kerää ne takaisin!
- Töihin siitä, Sarostip sanoi Tarranille nopeasti ja lähti pellolle.
Tarran haukotteli ja suuntasi töihin.
- Mitä nyt? hän kysyi huomattuaan Melkarin ja Reinierin.
- En mä kerää mitään. Mä kylvän, Reinier sanoi ja koetti päästä irti Melkarin otteesta.
Reinier näytti kylväneen pellolle siemeniä. Melkar piti kuitenkin tiukasti kiinni Reinieristä.
- Tämä idiootti alkaa kylvämään kesken kaiken ja vieläpä lunarilaisten siemeniä! Melkar huudahti tuohtuneena. Käske hänen kerätä ne takaisin, hän vaati Sarostipilta.
- Reinier, oletko mennyt kylvämään sen papittaren siemeniä? Sarostip kysyi.
Rinelda ilmestyi juuri talosta ja lähti joelle päin, jossa Alinea istui. Asgrim oli tulossa joelta metsään päin.
- Joo, Reinier vastasi. Se oli ihan kiva eukko.
Reinier oli kylvänyt vähän minne sattui siemeniä.
- Niiltähän ne vaikuttaa mutta sortajia ne vaan ovat, Sarostip sanoi ja alkoi kerätä siemeniä. No, mitä te odotatte? hän kysyi Melkarilta ja Reinieriltä.
Siemeniä oli heitelty varsin laajalle.
- Reinier, vie ne loput siemenet takaisin, Melkar sanoi Reinierille.
- Päästä mut irti, Reinier pyysi sävyisästi.
Melkar päästi irti. Sarostip yritti kerätä mahdollisimman paljon siemeniä.
- Vie ne takaisin, Melkar toisti ja alkoi itsekin keräämään nopeasti siemeniä.
Tarran jätti siementen keräämisen muille ja alkoi kuokkia.
- Tarran, hankkiudu eroon ketjun ja Gresioksen ruumiista, Sarostip sanoi Tarranille. Sen jälkeen voit tulla takaisin pellolle.
Reinier ei vienyt säkkiä mennekään vaan suuntasi metsään päin ripeätä tahtia. Melkar antoi Reinierin mennä.
- Tarran, raahaa kaikki ruumiit tuonne entisen vajan kohdalle olevaan kuoppaan, Melkar neuvoi.
Tarran nyökkäsi ja suuntasi ruumiiden luo. Melkar keräsi nopeasti sitten siemeniä ja laittoi niitä pussiin. Sarostip teki samoin. Siementen keräily oli aika tuskaista työtä, koska niitä oli levitelty jo aika laajalta ja osa oli ilmeisesti tallaantunut multaankin.
Melkar sanoi siemeniä poimiessaan Sarostipille:
- Minä vahdin nykyään öisin Althonin kanssa yhden vuoron.
- Selvä, Sarostip sanoi.
- Tulkaa katsomaan! Tarran huusi Gresioksen ruumiin luota tikari kädessään.
Melkar vei siemeniä säkkiin ja lähti sitten Tarranin luo. Sarostip lähti myös Tarranin luo.
Sarostip ja Melkar huomasivat Tarranin luokse päästyään, että Gresioksen silmät olivat auki ja ne liikkuivat. Hän nyki heikosti päätään, muttei liikkunut muuten.
- Vieläkö se perhana elää, Sarostip ällisteli.
Melkar katsoi Ketjun ruumista nopeasti. Ketjun ruumiin pää ei näyttänyt liikkuvan.
- Sarostip, iske sitä päähän miekallasi, Melkar sanoi Sarostipille ja siirtyi vähän kauemmas.
Tarran kumartui ja viilsi Gresioksen kaulan auki tikarillaan. Pää nytkähti muutamaan kertaan ja jäi liikkumattomaksi sitten. Verta valui maahan runsaasti. Tarran pyyhki tikarinsa Gresioksen vaatteisiin ja raahasi ruumiin sitten kuoppaan. Melkar otti Ketjusta kiinni ja rahasi sitä kuopan luo.
Melkar ja Tarran saivat raahattua ruumiit kuopalle. Kuoppa näyttää olevan epätavallisen iso. Ilmeisestikään ison liskon massa ei ollut voinut viedä sen koko tilavuutta.
Melkar tarkasteli kuoppaa. Kuopan vieressä lojui vaja varsin vaurioituneena ja kyljelleen kaatuneena.
Melkar pudotti Ketjun ruumiin kuoppaan. Ruumiit makasivat sitten alhaalla liikkumattomina.
- Tarran, kerää sinäkin siemeniä, että saamme kerättyä ne nopeammin, Melkar sanoi ja palasi poimimaan siemeniä niin nopeasti kuin pystyi.
Sarostip lähti pellolle poimimaan siemeniä.
- Mikä kiire niillä on? Tarran kysyi tulleessaan pellolle. Osa aiemmistakin on varmaan ehtinyt itämään.
Bryggi asteli samassa pellolle varsin laiskasti. Hän kumartui pellon reunassa ja alkoi kiskoa jotakin pellosta ylös.
- Tarran, oletko sinä kylvänyt näitä siemeniä enemmänkin? Sarostip kysyi Tarranilta.
- Nyt? En, Tarran vastasi.
- Kylvitkö sinä näitä eilen? Sarostip kysyi.
- En, Tarran kiisti.
- No hyvä, Sarostip totesi.
Bryggi näytti kiskovan pellosta esiin porkkanoita.
Tunnissa pellolla olijat eivät saaneet kaikkia näkyvillä olevia siemeniäkään kerättyä, vaikkakin yli puolet, ja hyvää työaikaa kului hukkaan.
- Kerätään näitä nyt kaikki päällisin puolin näkyvät ainakin, niin ei tule mitään ikäviä yllätyksiä sitten muun sadon mukana, Melkar sanoi ja keräsi edelleen kiireellä.
Sarostip keräsi myös siemeniä mahdollisimman nopeasti. Bryggi oli käynyt pellon laitaan istumaan ja pureskeli porkkanoita, jotka oli pellosta napannut. Sarostip kummasteli hieman Bryggin touhuja mutta jatkaa siementen keräilyä.
Vielä melkein toinen tunti vierähti ennen kuin pellolla olijat olivat saaneet suunnilleen siemenet kerättyä. Jonkin verran niitä oli vielä jäänyt näkyviinkin hajanaisesti.
- Eiköhän tämä riitä, Melkar sanoi ja laittoi viimeiset kädessään olevat siemenet pussiin.
Bryggi nousi ylös ja lähti porkkanoineen kohti ehjänä säilynyttä vajaa.
- Minä vien tämän säkin sisälle, aloittakaa te jo työt, Melkar sanoi ja sulki säkin nostaen sen selkään.
Hän lähti talolle. Aamupäivä oli kulkenut eteenpäin, kun he olivat keräilleet siemeniä. Sarostip alkoi työnteon.
Melkar tuli takaisin ripeästi ja meni auran luo. Hän alkoi sitten aurata hiljaisena tehokkaasti ja ahkerasti.
Jälleen oli aurinkoinen päivä ja Elmal katseli työtä tekeviä taivaalta. Paha vain, että peltokin oli varsin kuiva.
Päivä kului siinä töiden parissa ja Elmal kohosi korkeammalle taivaalla. Pilviä ei näkynyt nimeksikään ja oli varsin hiostavaa.
- Sarostip, meidän pitäisi tehdä sitten sitä lehmien aitausta, Melkar sanoi. Tilalla ei taida olla vasaraa ja nauloja, niin voisimme iskeä lankkuja ja vastaavia maahan pystyyn ja vetää niiden väliin köyttä. Tosin se ei mitään kestäisi.
- Ei niin, Sarostip myönsi.
- Mutta silti lehmät tarvitsee saada laitumelle, eli tehdäänkö vai ei? Melkar kysyi.
- Minulla on kyllä vasara mutta nauloja ei taida olla, Sarostip totesi. No tehdään vain se.
- Onko sinulla muuten köyttä sitten? Saamamme köysi ei taida riittää pelkästään, Melkar sanoi Sarostipille.
- Ei minulla ainakaan ole köyttä, Sarostip sanoi.
- No koitetaan tehdä sitä silti, Melkar ehdotti ja jatkoi mitään puhelematta töitä.
Viimein iltapäivän loppupuolen aikaan Tek ja Althon ilmestyivät lammaslauman kanssa metsästä päin. Molemmilla oli keihäät käsissään. Alinea ja Rinelda olivat kasvimaalla töissä.
- Voisimme aloittaa nyt sen aidan tekemisen, Melkar sanoi Sarostipille irrottaen härkää.
- Joo. Tarran, jatka sinä vielä täällä, Sarostip sanoi Tarranille.
Melkar lähti sitten härän kanssa poikien perään. Sarostip vei kuokkansa taloon. Tek ja Althon paimensivat lampaat sisälle. Tarran jatkaa töiden tekemistä ahkerasti. Melkar vei härän paikalleen poikien saatua lampaat sisälle. Sarostip odotti pihalla Melkarin viipyessä sisällä.
Bryggi ilmestyi kohta vajasta salaperäisesti myhäillen. Hän lähti taloon päin maleksivasti ja katosi taloon sisälle. Melkarilla tuntui kestävän, joten Sarostip lähti sisälle.
Elintiloissa
Melkar ja Althon juttelivat. Bryggi oli siinä sivummassa virnuilemassa. Melkar sanoi taas jotain Althonille hiljaa.
- No Melkar, mennäänkö? Sarostip kysyi tullessaan sisälle.
- Mene jo keräämään niitä vajan lankkuja ja muita puita, tulen pian, Melkar sanoi hänelle.
Althon näytti epävarmalta ja kääntyi Sarostipin puoleen kysyen:
- Valehteleeko Tek, että hän voitti isin?
Sarostip pysyi hetken hiljaa ja sanoi sitten:
- Ei valehdellut.
Sen jälkeen Sarostip lähti ulos. Althon näytti entistäkin hämmentyneemmältä.
- Me emme edes taistelleet, vaan Tek alkoi huitomaan keihäällään, vaikken mitään tehnyt. Olen todella pettynyt sinuun, Melkar sanoi Althonille. Ajattele asioita omilla aivoillasi ja älä usko siihen, mitä toiset sanoo ja mistä et itse mitään tiedä.
Althon näyttää vieläkin epävarmalta.
- En olisi sinusta uskonut, sanoi Althonille ja pyyhälsi tämän ohitse Sarostipin perään.
Althon näytti surkealta.
Sarostip ulkona
Sarostip oli juuri avaamassa ehjän vajan ovea ja kurkistamassa sisään, kun Melkar saapui hänen luokseen.
- Pilkotaan tuosta toisesta rikkinäisestä vajasta niitä puita, Melkar sanoi ja lähti toiselle vajalle ottaen kirveensä esiin.
- Tee niin, Sarostip sanoi. Tutkin vielä hieman tätä vajaa.
Sarostip astui vajaan sisään. Melkar alkoi pilkkoa ja muokata kirveellään puita sopiviksi aitaa varten.
- Melkar, tulepa tänne! Sarostip huudahti vajan sisältä.
Melkar meni Sarostipin luo. Vajassa näytti töhrityn joitakin kuvioita seinille jollakin sinisellä värillä.
- Oletko ennen nähnyt täällä tällaisia? Sarostip kysyi Melkarilta samalla, kun katsoi seinille.
Melkar tutki kuvioita.
Alinea tuli sisälle vajaan kuokan kanssa. Miehet näyttivät juuri tutkivan seiniä, joihin oli töhritty jollakin sinisellä värillä epämääräisiä kuvioita.
- Alammeko käyttämään tätä vajaa toisen sijaan? Alinea kysyi.
- Kyllä, Melkar vastasi. No en ole nähnyt, hän sanoi Sarostipille. En tiedä mistä ovat tulleet, mutta jatketaan töitä, Melkar sanoi vielä Sarostipille ja poistui vajasta.
Alinea katseli vähän tarkemmin, mitä miehet oikein puuhailivat.
- Kannattaa varmaan kysyä Bryggiltä, hän huomautti.
Melkar meni takaisin toisen vajan kimppuun ja jatkoi hommiaan. Myös Sarostip lähti pois vajasta ja alkoi hajottaa toista vajaa. Alinea vei kuokan vajaan ja lähti tupaan.
- Pitäisikö tämän vajan katolla paikata päärakennuksen katon aukko? Melkar kysyi.
- Kyllähän sen voisi näilläkin puilla korjata, Sarostip vastasi ja tarkasteli vajan katon kuntoa.
Vajan katto oli aika rämä.
- Näitä puita kyllä piti käyttää aitaukseen, Melkar sanoi mumisten. Tosin, eihän meillä ole nauloja, hän lisäsi ja jatkoi töitä.
Sarostip pisti vajaa paloiksi.
- Emme sitten kuule tapelleet Tekin kanssa. Tek itse vain löi minua, niin ei se mikään taisto ollut, Melkar sanoi. Ja nyt Tek isottelee sillä, että olisi muka voittanut minut. Siten pyydän, että saan taistella Tekiä vastaan.
- Sitä sinä et kyllä saa tehdä, Sarostip kielsi.
- Me orlanthit taistelemme siitä mistä haluamme, Melkar sanoi vedoten yhteiskuntaan. En kestä pentuja, jotka isottelevat ja heitä ei edes isäntä saa kuriin. Tai sitten sama olisi, että menisin ja löisin mitään sanomatta Tekiä kirveelläni, mutten alentuisi sille tasolle.
- Kellistikö Tek sinut muka yhdellä iskulla? Sarostip kysyi.
- Kyllä. Hän ensin koitti tuuppia minua aukosta alas, sitten iski, tosin torjuin sen keihäälläni, Melkar sanoi. Sitten pidin asettani sivussa ja Tek osoitti minua keihäällään. Ei ole kovin vaikeaa lävistää miestä siinä tilanteessa. Mutta nimenomaan minä en koittanut vahingoittaa häntä, koitin vain ottaa hänen keihäästä kiinni, ettei voisi riehua. Siten vaadin rehellistä kaksintaistelua, vaikka kahdesta ensimmäisestä osumasta päättyy.
- Siis minä en kyllä ymmärrä, Sarostip sanoi. Mikä Tekissä häiritsee niin paljon. Älä välitä jos hän kerskailee. Sinä mistään muusta puhukaan kuin Tekistä.
- En tahdo, että se pentu vääristää Althonin ajatukset ja tahdon varjella kunniaani, Melkar vastasi. Eli saanko kaksintaisteluni?
- Sinua siis nolottaa että Tek sai sinut kumoon ja haluat kostaa, Sarostip totesi.
Melkar tuhahti.
- Eli sinäkään et ymmärrä, hän sanoi. Vastaa, saanko kaksintaistelun vai en?
- Ruoka on valmista! kuului Alinea huutavan ovelta.
- No, jos Tek suostuu myös siihen, Sarostip sanoi Melkarille.
Miehet eivät olleet vielä saaneet vajaa kokonaan purettua. Ilta oli vasta aluillaan. Tarran ryntäsi tupaa kohti. Melkar pilkkoi vielä vajaa hetken ja lähti sitten pian syömään.
- Ja katso kanssa, että saat Tekin kuriin ja ettei hän riko rangaistusta, Melkar teroitti Sarostipille.
Sisällä toiset olivat jo syömässä. Vain Reinier ja Asgrim puuttuivat.
Tuvassa
Melkar tuli sisälle ja meni suoraan pöytään syömään. Bryggi maiskutteli äänekkäästi ahmiessaan kaalikeittoa. Alinea nousi ylös ja tarjoili niillekin, jotka tulivat vasta nyt.
- Tek, Sarostip sanoi. Sinä et saa ruokaa ennen kuin vannot. |