Riskimaa, osa 31
Käsillä oli iltapäivän loppupuoli ja ilta oli jo saapumassa. Sarostip makasi maassa jalka käyttökelvottomana, mutta tajuissaan.
- Oletko kunnossa Tek? Sarostip kysyi Tekiltä irvistäen kivusta.
Tek pudisteli päätään aristaen jalkaansa.
- Olen minä, Tek sanoi.
Hän poimi keihäänsä maasta.
- Hyvä, Sarostip voihkaisi.
Tarran seisoskeli paikallaan katsellen muita. Melkar istui perheensä kanssa ja näytti olevan ihan hyvässä kunnossa, kiitos Rineldan taikuuden. Bryggi jatkoi pomppimistaan ja ulinaansa vatsaa takoen. Worfordia ei näkynyt pihassa.
Melkar huokasi ja silitteli Althonin hiuksia. Althonin itku oli jo vaimentunut. Alinea halaili vieläkin kauempana Asgrim-alynxiä.
Tarran asteli Gresioksen luo.
- Ehkä olisi parasta mennä nyt sisälle, Melkar sanoi toisille.
Hän nousi ylös hiljattain.
Samassa Asgrim muutti muotoaan ja alynxin sijasta siinä olikin ihminen. Asgrim käännähti selälleen ja vetäisi Alinean syliinsä.
Melkar nosti Althonin ylös ja lähti sitten sisälle. Rinelda seurasi Melkaria. Tarran poimi Gresioksen aseet ja lähti sitten sisälle.
Tek tuli Sarostipin luokse. Sarostip makasi edelleen maassa verisen jalkansa kanssa.
- Sattuuko sinuun? Tek kysyi huolestuneena.
Sarostip nyökytteli hieman.
- Alinea, tule auttamaan! Tek huudahti hätääntyneenä.
Alinea halaili kauempana vieläkin Asgrimiä eikä oikein tuntunut reagoivan huutoon. Sarostip päästeli epämääräistä mongerrusta suustaan ja makasi maassa jalka edelleen huonossa kunnossa.
- Alinea! Tek huusi.
Melkar tuli takaisin ulos ja suuntasi Gresioksen ruumiin luo. Hän otti keihäänsä, mutta jäikin katsomaan Gresioksen panssaria.
Alinea käänsi päätänsä ja koetti katsoa, kuka huusi ja miksi.
- Alinea, Sarostipiin sattuu! Tek huusi.
Melkar alkoi riisua Gresioksen panssaria. Alinea irrotti Asgrimistä ja koetti päästä ylös. Ylös päästyään Alinea astelemaan ripeästi Sarostipin luokse.
- Alinea, tee jotakin! Tek huudahti.
Alinea polvistui Sarostipin viereen ja alkoi heti loitsia.
Samassa Tarran asteli Sarostipin luo. Sarostipin jalka oli käyttökelvoton ja verinen, mutta Alinea onnistui parantamaan loitsullaan hieman jalkaa ja alkoi heti loitsia uutta loitsua. Alinea onnistui taas loitsussaan ja jalka parani entisestään parempaan kuntoon. Silti hän aloitti vielä loitsimaan uudestaan. Tuskainen ilme karisi Sarostipin kasvoilta ja tämä alkoi nousta varovaisesti pystyyn Tekin tukiessa.
Alinea kosketti vielä kolmannen ja viimeisen kerran Sarostipin jalkaa ja paransi jalan kuntoon.
- Missä kunnossa se kissamies on? Tarran kysyi Alinealta.
- Asgrim on ihan hyvässä kunnossa, Alinea vastasi ja ylös maasta.
Asgrim makaili sivumpana maassa ja katseli vihreillä silmillään Alineaa.
Sarostip otti miekkansa maasta ja lähti kävelemään taloa päin. Hän käveli vieläkin jalkaansa varoen, vaikka jalka olikin kunnossa. Tek lähti Sarostipin mukaan. Bryggi oli lopettanut pomppimisensa ja virnisteli kehän luona.
Alinea meni katsomaan pienen matkan päästä, mitä Melkar oikein puuhaili. Melkar sai juuri Gresioksen panssarin tämän päältä pois. Hän otti panssarin sekä keihäänsä syliin ja lähti talolle myöskin.
- Mitä teemme ruumiille? Tarran kysyi Melkarilta ja kääntyi seuraamaan tätä.
Alinea katsoi hetken Melkaria ja lähti sitten Asgrimin luokse.
- Pitää keskustella siitä myöhemmin, Melkar sanoi vakavana ja meni taloon.
Tuvassa
Tuvassa Rinelda oli laittamassa juuri ruokaa. Althon taas istui penkillä hiljaisena.
Melkar meni laverilleen. Sarostip puolestaan kävi hakemassa paitansa pöydältä ja laittoi sen päälleen. Melkar alkoi säätää jotain panssareiden kanssa.
- Sinun pitää nyt levätä, Tek sanoi Sarostipille huolehtivasti.
Sarostip meni istumaan penkille.
- Tek, teit urheasti, mutta sinun ei kuitenkaan tarvitse tulevaisuudessa rynnätä tappeluun voimakkaiden vastustajien kanssa, Sarostip sanoi hieman kehuen mutta samalla hieman moittien.
- Meidän kannattaisi keksiä nyt heti miten aiomme välttyä lunarilaisten kostolta, Tarran totesi. Vaikka piilottaisimme varusteet ja ruumiin meitä epäiltäisi silti syyllisiksi katoamiseen.
- Se olisi tappanut sinut muuten, Tek sanoi Sarostipille vakavasti.
- Niin olisi tehnyt. Teit kuitenkin hyvän työn kun kävit Gresioksen kimppuun, mutta muista että vastaisuudessa hyökkää vain jos se on välttämätöntä, Sarostip sanoi hieman väsyneenä.
Melkar riisui panssarinsa pois ja alkoi säätää sen hihnojen kanssa. Tek istuutui penkille ja alkoi tarkastella ylpeästi keihäänsä terää, jossa näkyi hiukan verta. Tarran odotti jonkun ehdottavan mitä tehdä ruumiille.
- Minä melkein tapoin hänet, Tek sanoi tyytyväisenä.
- Mistä se tappelu alkoi? Sarostip kysyi.
- No oletko nyt ylpeänä? Tappamisesta, tuhoamisesta? Melkar kysyi Tekiltä varsin tympääntyneenä säätäen panssarinsa kanssa.
- Minä olen suuri soturi, Tek sanoi ylpeästi. Tapan vielä monta miestä.
- Miksi? Melkar kysyi. Elämä on kuolemaa suurempi voima ja sitä pitäisi säästä ja varjella.
- Pöh, Tek tuhahti Melkarille. Pahat miehet täytyy tappaa.
- Hei, kuulitteko? Mistä se tappelu alkoi? Sarostip kysyi taas.
Tarran haki takahuoneesta Gresioksen keihään ja alkoi taas tutkia sitä.
- No se Gresios meinasi teurastaa Asgrimin ja aloittikin hommansa jo, mutta Alinea meni siihen väliin, Melkar kertoi Sarostipille. Tarrankin kai jotain loitsi ja Gresios hyökkäsi tämän kimppuun. Itse menin myös taistoon mukaan, koska Alinealle olisi voinut käydä pahasti.
- Meidän kannattaisi nyt pohtia miten aiomme selvitä lunarien kostosta, Tarran huomautti.
- Ruoka olisi valmista, Rinelda sanoi ja alkoi laittaa astioita pöytään. Hakisiko joku puuttuvat syömään?
- Emme siis aio ottaa vastuuta teostamme? Olihan meillä hyvä syy, Melkar sanoi Tarranille lopettaen panssarin säätämisen.
Melkar puhdisti keihäänkärjen verestä riepuun.
- Eikä meidän varmaan pelkkien lunareiden kostosta tarvitse huolehtia, Sarostip totesi. Berrakin on varmasti kohta hönkimässä niskaan.
- Melkar, voisitko sinä hakea väen syömään? Rinelda sanoi pyytävästi.
- Hae itse, Melkar tuhahti vaimolleen.
Rinelda näytti pahastuvan eikä vastannut mitään alkaen kuitenkin tarjoilla ruokaa pöytään.
- Koko tila saa tästä oletettavasti rangaistuksen, joka ei tule olemaan lievä, jos lunarit sen määrää, Melkar sanoi toisille. Ellei joku uskaltautuisi ottamaan syytään omille niskoilleen, että olisi yksin hoidellut Gresioksen. Silloin muut tilalaiset säästyisivät.
- Me voisimme yrittää lavastaa että joku muu tappoi Gresioksen, Tarran ehdotti.
- Tai hävittää hänen ruumis ja selittää, että hän lähti etsimään jotain, eikä ole tullut takaisin, Melkar mietiskeli ääneen ja laittoi keihäänsä seinän viereen. Mitäs mieltä isäntä on? hän kysyi Sarostipilta.
- Kannatan kyllä sinun ideaasi, Sarostip vastasi Melkarille.
Rinelda ei katsonut Melkariin päin mutta istuutui pöytään Althonin viereen.
- Ai että hän olisi lähtenyt pois? Melkar kysyi noustessaan ylös.
Worford kurkkasi pelokkaasti takahuoneen puolelta tupaan.
- Niin, Sarostip sanoi ja nousi ylös.
Melkar nyökkäsi Sarostipille ja lähti ulos.
- Eivät he uskoisi jolleivät saa jotakin todisteita, Tarran epäili.
- Mitä todisteita me muka tarvitsisimme jos sanoisimme että hän lähti pois? Sarostip kysyi. Onhan noissa metsissä ties kuinka paljon kuolettavia olentoja ja muuta.
- Niin, se paha pimeyden olentokin, Tek vahvisti.
- Mutta he epäilisivät meitä silti, Tarran arveli. Meidän sanamme ei riitä vakuuttamaan heitä, varsinkaan kun minä olen täällä.
Worford hipsi takahuoneesta ja kävi syömään. Sarostipkin meni pöydän ääreen syömään.
Melkar tuli takaisin sisälle ja meni istumaan pöytään. Tarran söi. Bryggi ilmestyi melkein heti Melkarin perään sisälle ja kiirehti täyttämään lautasensa kukkuroilleen kaalikeittoa.
- No mutta niillä ei ole mitään todisteita että me olisimme tehneet sen, Sarostip sanoi. He voivat itse päättää uskovatko meitä vai eivät koska heillä ei ole mitään todisteita meitä vastaan.
Melkar alkoi syödä sitten.
- Uskoo, Bryggi sanoi keittoa suuhunsa tunkien. Noita tietää. Uskoo, jos noita sanoo.
- Voisiko joku hakea Alinean syömään? Sarostip kysyi.
- Hänellä taitaa olla hieman muuta puuhaa, Melkar sanoi tietävästi virnistäen.
- Minä voin mennä, Tek sanoi nousten ylös.
- Vai niin, Sarostip sanoi hiljaa.
Tek otti keihäänsä ja lähti ovelle päin.
- No, minun mielestäni on turha yrittää väittää niille että jokin tappoi Gresioksen ja että me emme liity asiaan mitenkään, jollemme pysyt esittämään mitään todisteita siitä että hän lähti, Tarran totesi.
- No kyllä Berra varmaan tiesi Gresioksen asian, Melkar arveli.
- Uskoo, kun noita sanoo, Bryggi sanoi.
- Eli hän voi hyvinkin uskoa, että hän on lähtenyt, Melkar lisäsi.
- Noita luotettava, Bryggi vakuutti.
- Siis, ei meidän tarvitse sanoa että jokin tappoi Gresioksen, Sarostip tuumi. Sanomme vain että Gresios lähti eikä ole tullut takaisin.
- Joo, Bryggi sanoi. Noita näki lähti.
- Pitää piilottaa ruumis hyvin, Melkar totesi.
- No, te päätätte, Tarran myöntyi.
- Tekee keitto, Bryggi ehdotti virnistäen. Maha hyvä piilottaa.
Melkar virnisti päätään pudistellen ja kysyi:
- Sarostip, käydäänkö me piilottamassa ruumis myöhemmin?
- Tämä syö, Bryggi sanoi virnistäen ja läpsäytti Tarrania olalle.
- Enpä taida, Tarran totesi.
Bryggi hihitti.
- Käydään piilottamassa se kun ollaan syöty, Sarostip vastasi Melkarille.
Melkar nyökkäsi.
Alinea tuli sisälle tupaan Tekin johdattamana. Asgrimkin näytti tulevan muiden perässä sisälle.
Melkar kääntyi katsomaan Asgrimiä. Asgrim katsoi Melkaria takaisin vihreillä silmillään ja hymyili. Tek kävi pöytään ja vilkaisi Alineaa hiukan kummasti. Alinea kävi katsomassa, mitä ruokaa padassa oli.
Melkar osoitti kädellään paikkaa vieressään Asgrimille. Asgrim istuutui Melkarin viereen.
- Kiitos, että pelastit henkiparkani, Asgrim sanoi. Vaikka olisihan niitä ollut vielä kuusi jäljellä, hän naurahti.
- Kiitos kuuluu myös toisille, Melkar sanoi taputtaen Asgrimiä selkään.
Alinea otti padasta kaalikeittoa Asgrimille ja itselleen ja tarjoili ruoan Asgrimille ja tuli sitten itsekin syömään pöytään.
- Aivan totta, Asgrim sanoi katsoen Alineaan päin hymyillen.
Tarran mutisi jotakin ja keskittyi sitten syömiseen.
- Teille vain voi koitua ongelmia, Asgrim sanoi.
- Niin, Melkar myönsi.
- Gresioksen suku saattaa käydä kimppuunne, jos kuulee murhasta, Asgrim sanoi keittoa maistellen. He ovat vaikutusvaltaisia.
- Mutta he eivät saa kuulla, Melkar sanoi silmäänsä iskien.
Alinea katsoi Asgrimiä pelokkaana. Asgrim virnisti Alinealle rauhoittavasti ja Alinea jatkoi sitten syömistään mietteliäänä.
- Et kai aio lähteä vielä tänään takaisin leiriisi, kun siellä voi olla aika vaarallista heikossa kunnossa, Melkar sanoi Asgrimille.
- Vasta huomenna, Asgrim vastasi. Gresios jätti varusteeni sinne ja pääsi yllättämään minut.
Melkar nyökkäsi.
- Ei puhuta siitä enää, Melkar sanoi ja jatkoi syömistään.
Asgrim synkistyi.
- Hän tappoi Kynnensäihkeen ja Turkinkiillon, hän sanoi masentuneena. Miten voin elää enää tämän jälkeen, kun parhaat ystäväni ovat kuolleet?
Melkar söi vain keittoaan. Alinea katsoi Asgrimiä mietteliäänä syödessään. Asgrim huokasi raskaasti ja pyyhkäisi kyyneleen silmästään.
Reinier ilmestyi samassa sisälle. Hän asteli pöytään ja sanoi:
- Ruokaa.
Alinea nousi pöydästä, antoi Reinierille ruokaa ja palasi sitten takaisin syömään. Reinier alkoi hotkia kiinnittämättä sen enempää huomioita muihin.
- Reinier, etkö lähtenyt vielä tilalta? Sarostip kysyi.
- Oletko sinä lähdössä? Alinea tiedusteli,
- Joo, pian, Reinier vastasi lyhyesti.
Melkar vilkaisi Alineaa, joka katseli omaa ruokaansa ja söi sitä vaisuna. Reinier ei kiinnittänyt huomiota muihin vaan söi nopeasti. Worford yskäisi.
Tilalaiset olivat kohta saaneet syötyä. Melkar vei astiansa sivuun. Alinea alkoi korjata tiskejä sivummalle ja Rinelda auttoi häntä.
- Sarostip, Melkar sanoi ja lähti poispäin.
Samassa ovelta kuului jyskytystä. Melkar pysähtyi. Hän kävi hakemassa nopeasti keihäänsä seinältä ja käveli sitten ovelle. Alinea katseli hiukan pelokkaana ovelle. Sarostip lähti myös ovelle hieman pelokkaana. Tek tuli myös. Tarran popsi nopeasti loput ja seurasi sitten muita poimittuaan Gresioksen keihään mukaansa.
Oven takaa paljastui jättimäinen ja takkupartainen mies, jonka Tarrania lukuun ottamatta muut jo tunsivatkin. Mies näytti ärtyneeltä.
Melkar huokasi ja käveli ulos.
- Huh, se olitkin sinä, Sarostip sanoi helpottuneena ja asteli ulos.
Tarran tuijotti miestä ihmeissään.
- Miksi ette ole riittiä tekemässä? mies tivasi.
- Tuli mutkia matkaan, Melkar sanoi miehelle.
- Pelkäsin jo että lunkut tai Berra tulivat yllätysvierailulle, Sarostip sanoi.
- Teemme riitin huomenna, Melkar lupasi miehelle.
- Mokomatkin typerykset, mies ärähti.
- Taistelevatko kaikki siis sitä olentoa vastaan? Sarostip kysyi mieheltä.
- Kun kerran apu ei kelpaa, niin minä lähden pois, mies ilmoitti.
- No älähän nyt, Melkar sanoi miehelle.
Mies kääntyi ja lähti astelemaan metsään päin vihaisena. Melkar katsoi toisia.
- No antaa sitten mennä, hän sanoi ja lähti Gresioksen ruumiin luo.
Sarostip lähti Melkarin perään ja Tek ja Tarran tulivat mukaan.
Ruumis makasi maassa panssarin alla olleet vaatteet päällä.
- Ota jaloista kiinni, Melkar sanoi Sarostipille ja otti itse Gresioksen käsistä kiinni.
Tek kiirehti ottamaan myös käsistä kiinni, mutta Melkar tönäisi hänet pois siitä. Sarostip tarrasi kiinni Gresioksen jaloista.
- Ei sinun tarvitse nyt auttaa, Melkar sanoi Tekille ja nosti Gresioksen ilmaan.
Tek tuhahti ja otti uudelleen käsistä kiinni. Melkar huokasi ja päästi itse irti Gresioksen käsistä katsoen, jaksaisiko Tek kantaa Gresiosta Sarostipin kanssa. Tek ponnisteli kovasti ja saikin pideltyä käsistä ruumista ilmassa maan yläpuolella.
Sarostip katseli hyvää paikkaa ruumiin piilotukselle.
- Viedään se metsään, Melkar sanoi ja lähti johdattamaan toisia metsään.
Hän katsoi samalla koko ajan, että Tek jaksoi kantaa ruumista. Tek ähersi ruumiin kanssa ja saikin kannettua ruumista, joskin aika hitaasti. Tarran lähti kävelemään joelle.
- Tek, vauhtia, Melkar hoputti ja käveli edellä. Pitää nyt miehen jaksaa ruumista kantaa kahteen pekkaan.
Tek tuhahti:
- Ole hiljaa, vanhus.
Melkar hymyili ja käveli sitten edellä.
- Tuonne pensaikkoon, Melkar sanoi osoittaen pensaikkoon, kun oli kävellyt jonkin matkaa metsässä.
Tek raahasi otsa hiessä ruumista sinne. Se saivat pensaikkoon. Melkar vielä repi joitain oksia ja vastaavaa läheltä ja piilotteli niillä vielä paremmin ruumista.
- Se on hyvä, Tek sanoi vakavana ihastellen piilopaikkaa.
Melkar peitteli vielä kasvillisuudella ruumista.
- Mennäänhän takaisin tilalle, hän sanoi sitten ja lähti takaisin.
Tek seurasi Melkaria keihäänsä kanssa. Myös Sarostip lähti takaisin luoden vielä katseen ruumiin kätköpaikkaan. He pääsivät takaisin tilan luokse, kun oli jo hämärää. Kaikki kolme suuntasivat sisälle taloon.
Tuvassa
Tuvassa Asgrim ja Bryggi makailevat penkeillä, kun Sarostip, Melkar ja Tek palasivat sisälle. Althon istui sivummassa. Rinelda puuhaili pieniä talousaskareita, samoin Alinea.
Melkar meni laverilleen ja laittoi keihään seinää vasten.
- Tänään kaikkien kannattaisi mennä levolle ajoissa, kun huomenna on tärkeä päivä, hän sanoi toisille.
- Alinea, voitko palmikoida hiukseni valmiiksi siihen huomiseen riittiin? Sarostip kysyi.
- Voin toki. Mitä huomenna tapahtuu? Alinea tiedusteli.
- Ei, Melkar sanoi jyrkästi. Se kuuluu tehdä varustuksen aikana.
Alinea katsoi hieman hämmentyneesti Melkaria mutta kohautti sitten olkiaan ja jatkoi puuhasteluaan.
- Jaaha, no ei sitten, Sarostip vain sanoi.
Melkar nyökkäsi.
- Pidämme varmaan vahtia, otan ensimmäisen vuoron, hän sanoi Sarostipille.
Worford lähti takahuoneeseen.
- Minä otan toisen, Sarostip ilmoitti.
- Minä kolmannen, Tek sanoi.
- Mutta ketkä ottavat nyt Helerin ja Elmalin roolin? Melkar kysyi.
Tarran asteli sisälle Gresioksen keihään kanssa, josta oli putsattu veri pois.
- Tarran, eikös sinun pitänyt olla riitissä Elmal? Melkar kysyi.
Hän katsoi lattialla olevia varusteita ja meni tutkimaan niitä.
- Minä voin ottaa Helerin roolin, Tarran totesi.
- Selvä, eli sitten jonkun on vielä otettava Elmalin rooli, Sarostip sanoi.
Melkar tuhahti.
- Alinean piti olla kyllä Heler... hän mutisi. Tuskinpa vain Tarran osaa esimerkiksi palmikoida yhtä hyvin kuin Alinea, Melkar sanoi noustessaan ylös.
- Pitikö? Sarostip kysyi. No siinä tapauksessa Alinea ottaa Helerin roolin.
- Heler on loppujen lopuksi aika naismainen jumaluus, Melkar sanoi Sarostipille.
Alinea jatkoi puuhiaan eikä puuttunut miesten keskusteluun.
- Ja Heler sopii paremmin naiselle, kuin Elmal, Melkar lisäsi. Ja siitä tuli mieleen, että Tarran, kun sinulle jätetään tilasta huolehtiminen, niin voit olla pellolla töissä.
- Me menemme nyt nukkumaan. Hyvä yötä, Rinelda sanoi ja lähti Althonin kanssa takahuoneeseen.
Tarran mutisi ärtyneesti jotakin, mutta nyökkäsi sitten.
- Hyvää yötä, Alinea toivotti Rineldalle.
Melkar ei sanonut vaimolleen mitään.
- Se on sitten sovittu. Alinea on Heler ja Tarran on Elmal, Melkar sanoi toisille.
Alinea lopetti puuhastelunsa ja kysäisi sitten:
- Eli mitä minun nyt sitten pitäisi tehdä?
- Auttaa Sarostipille varusteet päälle ja sen jälkeen olla tanssimassa ja laulamassa ringin luona, Melkar vastasi Alinealle.
Alinea nyökkäsi ja lähti sitten takahuoneeseen. Melkar meni laverilleen ja alkoi säätää taas panssarin kanssa.
- Muista sitten herättää minut, Tek sanoi Sarostipille ja seuraa Alineaa.
- Tarran, ota sinä kolmas vahtivuoro, Melkar sanoi Tarranille Tekin mentyä.
Tarran nyökkäsi ja suuntasi sitten takahuoneeseen nukkumaan. Bryggi sulki silmänsä ja alkoi pian kuorsata. Asgrimkin oli sulkenut silmänsä.
- Sarostip, mene sinäkin nukkumaan, herätän sinut sitten, Melkar sanoi Sarostipille.
Hän alkoi pukeutua uuteen panssariyhdistelmäänsä. Sarostip nousi ylös penkiltä ja meni perempään huoneeseen nukkumaan.
Melkar vartiossa
Melkar puki panssarin ylleen kokonaan ja otti kilven ja keihään käteen. Sitten hän meni varusteet päällä käytävään vahtimaan.
Jossakin vaiheessa Melkar kuuli jonkin kolahduksen ulko-ovelta. Hän valpastui ja meni oven luo kuuntelemaan. Melkar kuuli toiset kopsahduksen, kuin jokin olisi lyönyt oveen jollakin. Melkar aukaisi oven nopeasti ja varuillaan.
Ulkona oli pimeää, mutta mitään epätavallista ei näkynyt. Tähdet valaisivat jonkin verran. Melkar sulki oven nopeasti, kun ei nähnyt mitään erikoista pimeässä.
Käytävässä Melkar seisoskeli ja kuunteli, mutta eipä mitään erikoista kuulunut.
Vartiovuoro jatkui rauhallisesti, eikä ovelta kuulunut enää kolahduksia. Melkar kierteli välillä tuvassa ja eläintentiloilla. Vartiovuoro sujui loppuun rauhallisesti ja sitten oli vahdinvaihdon aika. Melkar meni herättämään Sarostipin.
Sarostip heräili Melkar herättelyyn.
- Sinun vahtivuorosi, Melkar ilmoitti. Ovelta kuului joitain epäilyttäviä kolahduksia, muttei siellä tainnut olla mitään. En mennyt ulos.
Sarostip nyökkäsi ja nousi pystyyn.
- Jos jotain tulee, niin herätä minut, Melkar sanoi ja meni tupaan.
Hän riisuutui panssarista ja aseista laittaen ne sitten laverinsa viereen.
- Kyllä kyllä, Sarostip sanoi väsyneenä ja otti miekkansa.
Melkar alkoi nukkua väsyneenä.
Sarostip vartiossa
Sarostip lähti käytävään vahtiin. Vartiovuoro tuntui sujuvan rauhallisesti ja Sarostip pysyi koko ajan sisällä. Vartiovuoro kului loppuun ilman mitään kommelluksia. Aika väsyttävää vahtiminen vain oli.
Sarostip meni herättämään Tekin. Tek heräili ja kysyi:
- Minun vuoroniko?
- On, pysy sitten sisällä ja tule herättämään minut heti jos jotain tapahtuu, Sarostip ohjeisti. Ja herätä Tarran vuorosi loputtua.
- Joo, Tek sanoi. Herätän sinut sitten aamulla.
Hän otti haukotellen keihäänsä vierestään. Tek lähti tupaan päin. Sarostip kävi nukkumaan sen jälkeen.
Aamulla
Tek herätteli Alineaa aamulla.
- Herätys! Tek huuteli.
Alinea heräsi virkeänä ja alkoi heti nousta ylös.
- Huomenta, hän sanoi.
- Huomenta, Alinea, Tek vastasi. Ylös unikeot! hän huudahti nauraen.
Tek ravisteli Sarostipia. Alinea venytteli hieman ja lähti sitten tuvan puolelle Worfordkin oli herännyt unisena, samoin Rinelda, joka näytti hyvin iloiselta. Sarostip heräsi Tekin ravisteluun, mutta Tek meni jo tuvan puolelle selvästi pirteänä.
Alinea alkoi valmistaa aamupuuroa. Rinelda tuli auttamaan Alineaa epätavallisen hilpeänä.
Tuvan puolelta tuli jonkin verran auringonsäteitä. Sarostip lähti herättyään tuvan puolelle. Melkar ja Bryggi nukkuvat vielä, mutta Asgrimin silmät olivat auki. Tarran asteli haukotellen tuvan puolelle.
- Antaa vanhuksen nukkua, Tek sanoi. Vanhat ihmiset tarvitsevat unta.
Alinea tuli Rineldan hyvästä tuulesta itsekin iloiseksi.
Rinelda meni kuiskimaan jotakin Melkarille ja herättelemään tätä suutelemalla.
- Minun luona kävi taas se mies, Tek sanoi. Se oli hurjan jännää. Hän puhui jotakin vartioimisesta.
- Muistatko mitään tarkemmin mitä hän sanoi? Alinea kysyi Tekiltä.
Melkar nousi istumaan.
- Jotakin hän puhui uskollisuudesta ja vartiossa seisomisesta, Tek sanoi. Hän mainitsi jonkun Ridsalin, Tek lisäsi.
- Tek, mikset tullut herättämään minua? Sarostip kysyi.
- Ei hän ollut vihollinen, Tek sanoi naurahtaen. Hän oli ihan kiltti vieras.
- No, mutta tule sitten seuraavalla kerralla herättämään, Sarostip ohjeisti.
- Sitä paitsi se mies sanoi, että puhuisi vain minulle, Tek sanoi Sarostipille.
- Rigsdal? Melkar kysyi havahtuen Tekin sanoihin.
- Ei kun Ridsal, Tek sanoi Melkarille.
Melkar kurtisti kulmiaan.
Reinier tuli samassa tupaan, istui pöytään ja sanoi:
- Ruokaa.
Alinea alkoi laittaa puuroa lautasille ja tarjoilla sitä pöydässä istuville. Tarran ahmi puuroaan. Bryggi herää ja säntäsi pöytään.
Sarostip istuutui pöydän ääreen ja kävi syömään. Reinier söi. Asgrim ryhtyi myös syömään ja vetäisi Alinean viereensä istumaan naurahtaen.
Tek näytti olevan täynnä tarmoa ja lappoi puuroa suuhunsa. Melkar nousi ylös ja meni itsekin pöytään syömään.
- Anna minun nyt tarjoilla muillekin ruokaa, Alinea sanoi Asgrimille.
Asgrim naurahti ja päästi Alinean.
- Aloitammeko riitin heti kun olemme syöneet? Sarostip kysyi Melkarilta syödessään.
Alinea nousi ylös hakemaan vielä muillekin ruokaa, otti sitten itselleen ruokaa ja istui Asgrimin viereen syömään.
- Mitä? Melkar älähti pöydässä Rineldalle.
Rinelda hätkähti.
- Siis mistä puhut? Melkar kysyi Rineldalta.
- Siis, Rinelda mutisi ja punastui.
- Niin? Melkar kysyi. |