Riskimaa, osa 29
Tarran suuntasi muiden perässä takahuoneeseen. Alinea meni suoraan nukkumaan Bryggin laverille.
Sarostip herätetään
Jossakin vaiheessa yötä Tek tuli herättämään Sarostipin. Hän ravisteli Sarostipia olkapäästä ja tämä heräsi siihen, vaikka olikin aika uninen.
- Mitä nyt? Sarostip kysyi mongertaen.
- Sinun vartiovuorosi, Tek sanoi haukotellen. Täällä kävi joku kumma mies.
- Kuka? Sarostip kysyi silmiään siristellen.
- Ei hän sanonut nimeään, Tek vastasi.
- Millainen hän oli? Sarostip kysyi samalla, kun nousi istumaan laverin reunalle.
Tek haukotteli kovasti.
- Hän loisti valoa, Tek sanoi unisesti. Ja hänellä oli keihäs. Kerron lisää aamulla, Tek sanoi unisena ja suuntasi laverilleen.
Sarostip nyökkäsi pari kertaa, nousi sitten ylös siepaten käteensä miekkansa ja suuntasi käytävään. Tek meni puolestaan nukkumaan.
Sarostip vartiossa
Joskus yön käännyttyä jo aamuyön puolelle Sarostip kuuli ovelta jonkin kopsahduksen. Sarostip meni ovelle ja raotti sitä varovaisesti.
Ulkona oli aika pimeää, mutta Sarostip ei erottanut mitään ovenraossa. Hän avasi ovea enemmän, muttei nähnyt vieläkään mitään erikoista. Kaikki vaikutti rauhalliselta ulkona, ainakin siinä suunnassa, jonne Sarostip näki. Sarostip ei aikonut lähteä harhailemaan, joten hän painui takaisin sisälle.
Jonkin ajan päästä Sarostip kuuli ovelta kolme jämäkämpää koputusta. Hän meni avaamaan puristaen kädellään miekan kahvaa.
Sarostip huomasi oven takana seisovan ison miehen, humaktin.
- Ai sinä, Sarostip sanoi hieman yllättyneenä. Mitäs sinä täällä tähän aikaan?
- Haluan tavata sinua heti aamulla, iso mies sanoi vakavana. Vartioin ulkona, mutta se kirottu otus ei ole tullut.
- Missä haluat tavata? Sarostip kysyi. Ja mistä otuksesta puhut?
- Tule aamulla tuonne varastojen taakse metsään, mies määräsi. Kuoleman yötä, hän lisäsi ja kääntyi pois.
Sarostip meni takaisin sisälle ja jäi käytävään vartioon odottaen vartiovuoron vaihtumista. Vartiovuoro kului loppuun ongelmitta ja Sarostip meni herättämään Tarranin.
Tarran herää
Sarostip herätteli Tarrania.
- Mitä? Tarran mumisi unisena.
- Sinun vuorosi, Sarostip sanoi unisena.
Tarran nyökkäsi ja lähti astelemaan vartiopaikalle hitaasti.
- Herätä sitten Melkar seuraavaksi, Sarostip kehotti ja rojahti laverilleen.
Tarran vartiossa
Tarran meni vartioon oven sisäpuolelle. Yötä oli reilu kolmannes enää jäljellä.
Vartiovuoro kului aivan ongelmitta. Rapinaakaan ei kuulunut katolta. Tarran päätti kuitenkin vahtia loppuyönkin. Se kului myös ongelmitta, vaikka Tarrania väsyttikin aamulla.
Kun aurinko jo nousi, Tarran lähti herättämään muut.
Aamulla
Aamun koittaessa Tarran töni muita hereille. Reinier nousi heti ylös ja käveli pois. Tek haukotteli ja hieroi silmiään. Melkar nousi istumaan laverilleen. Rinelda ja Althon nousivat ylös, samoin Sarostip. Alinea nousi ylös, kietaisi paidasta itselleen päähineen ja meni tekemään puuroa. Gresios alkoi pukea varusteitaan. Worford jäi laverilleen makailemaan ja katseli katoon.
Sarostip painui ulos siksi ajaksi, kun Alinea keitteli puuroa. Bryggi sen sijaan vain käänsi kylkeä herättelyistä huolimatta. Tarran istahti tuolille ja haukotteli. Rinelda meni auttamaan Alineaa. Althon meni isänsä viereen istumaan.
Tek tuli haukotellen tuvan puolelle ja istui pöytään. Melkar istuskeli ja koetti heräillä kunnolla.
- Minä hoidin Melkarin vartiovuoron, Tek sanoi ylpeänä.
Worford vääntäytyi takahuoneen puolelta tupaan.
- Mitäs hyvää emäntä tänään laittaa? Worford kysyi Alinealta mielistelevään sävyyn.
- Aamuksi on puuroa, Alinea vastasi. Ei oikein voi tehdä mitään muuta.
Melkar lähti ulos.
- Voi, sehän on hyvää, Worford sanoi mielistelevästi Alinealle.
- Onhan se, Alinea myönsi.
- Kyllä sinusta Alinea saa hyvän emännän, Worford sanoi maireasti.
- Onni on olla Alinean isäntä, Worford puheli ja taputti Alineaa olkapäälle varovasti.
Alinea ei pahemmin välittänyt Worfordin taputteluista vaan jatkoi reippaasti ruoan valmistusta. Tarran haukotteli.
- Tarran, ketä sinä palvot? Tek kysyi äkkiä.
Tarran käänsi hitaasti katseensa Tekiin:
- Mitä?
- Kuka on sinun jumalasi? Tek kysyi Tarranilta.
- Tuota... mitä se sinulle kuuluu? Tarran kysyi.
Tek näytti loukkaantuneelta ja kysyi:
- Eikö saa sitten kysyä?
- Orlanth, Tarran vastasi.
- Ai jaa, Tek sanoi Tarranille menettäen kiinnostuksensa asiaan.
Melkar tuli takaisin sisään peseytyneenä ja meni istuman Tekin viereen penkille. Tek vetäytyi hiukan kauemmaksi Melkarista.
Alinea alkoi tarjoilla pöydässä oleville miehille ruokaa ja Rinelda auttoi tarjoilussa.
- Saako minä Alinea ottaa tänään Althonin mukaan paimeneen? Tek kysyi.
Melkar alkoi syödä puuroa.
- Ehkä on parempi kysyä sitä Sarostipilta tai Melkarilta, Alinea vastasi.
Tek tuhahti ja ryhtyi syömään. Tarjoiltuaan ruoat Alinea lähti takahuoneeseen. Tarran ahmi tapansa mukaan ruokaa nopeasti ja paljon. Gresios tuli tuvan puolelle varusteineen syömään ja Bryggi meni kauhomaan puuroa kattilasta.
Melkar sanoi hieman alla päin Gresiokselle jotain vieraalla kielellä, kun tämä istuutui. Gresios pudisti päätään ja vastasi jotakin. Melkar nyökkäsi Gresiokselle ja jatkoi syömistä.
Alinea tuli takaisin takahuoneesta kädessään keihäänterä.
- Täällä kävi joku hassu mies yöllä, Tek sanoi puuroa syödessään.
Bryggi ahmi puuroa. Alinea laittoi terän pöydälle ja sanoi:
- Löysin tuon terän laveerilta yöllä.
Se näytti olevan kulunut keihäänterä.
- Tietääkö kukaan miksi se oli laveerilla? Alinea kysyi. Ei teräviä esineitä kannata laittaa siihen missä nukutaan.
Melkar otti keihäänterän pöydältä ja laittoi sen taskuunsa. Sitten hän jatkoi syömistä. Tarran haki lisää puuroa. Bryggi meni myös ottamaan puuroa lisää.
Alinea katsoi Melkaria hetken ja kysyi:
- Tiedätkö mistä se on tullut?
Melkar kohautti olkiaan.
- Minne Sarostip meni? Alinea kysyi.
- En tiedä, Tek sanoi.
Alinea meni ulos.
- Se mies oli tosi outo, Tek puheli ruoan aikana. Oliko hän joku sinun tuttujasi, Tarran?
- Kuka? Tarran kysyi.
- Sellainen parrakas mies, jonka varusteet loistuvat valoa, Tek vastasi. Hän kävi täällä yöllä.
- Ei, enpä usko, taisit nähdä unta, Tarran epäili.
Alinea tuli takaisin tupaan.
- En varmasti, Tek sanoi harmissaan Tarranille.
Melkar sai syötyä ja vei astiansa sivuun. Sen jälkeen hän suuntasi pois tuvasta. Alinea meni takahuoneeseen.
Tarran tyhjensi yhä puurolautastaan, kun Sarostip tuli miettivän näköisenä sisälle. Bryggi kävi ottamassa lisää puuroa.
- Odota, Sarostip sanoi Melkarille, kun tämä oli menossa pois.
Melkar pysähtyi ja katsoi Sarostipia. Gresios nousi ylös ja lähti ulos aseineen ja varusteineen.
- Pysy täällä, Sarostip sanoi Melkarille. Ja sinä, pysy myös täällä, hän lisäsi Gresiokselle.
- Miksi ihmeessä? Ei pelto itsestään auraudu? Melkar sanoi hieman epäilevänä.
Sarostip meni pöydän ääreen syömään katsoen, ketkä olivat paikalla.
Alinea tuli takaisin takahuoneesta vaatteet yllään.
- Ruokaa, Reinier sanoi ja meni pöytään.
- Puhuin tuolla sen jätin kanssa, Sarostip sanoi.
Alinea meni ottamaan itselleen puuroa ja kävi pöytään syömään sitä. Alinea antoi Reinierillekin ruokaa.
- Minkä jätin? Tarran kysyi.
- Ja Melkar, sinä et mene tänään pellolle ollenkaan, Sarostip sanoi.
- Miksi? Melkar kysyi ymmällään.
- Se jätti on yrittänyt metsästää sitä olentoa joka on vaivannut tilaamme lähiaikoina mutta ei ole saanut sitä kiinni, Sarostip selitti. Meidän pitäisi suorittaa joku pahan kutsumisen rituaali.
Tarran katsoi Sarostipia hämmentyneenä. Alinea huokaisi ja jätti ruokailunsa kesken huomatessaan, ettei Sarostipille riittänyt puuroa.
- Ja sen avulla saamme sen kiinni, Sarostip jatkoi.
- Meneekö siinä koko päivä? Melkar kysyi vieläkin hämillään.
- Ja siihen liittyy neljä roolia: Minä olen Orlanth ja otan sen olennon kiinni. Melkar sinä otat viisaan roolin ja menet mietiskelemään pahaa täksi päiväksi iltaan saakka, Sarostip selosti.
Alinea meni tekemään lisää puuroa.
- Ja menet mihin tahansa pyhään paikkaan, Sarostip jatkoi.
- Tuota, Tarran mutisi.
- Eh, Melkar sanoi ja rapsutti partaansa.
- Sarostip, oletko sinä nyt ihan kunnossa? Tarran kysyi.
- Ja sitten Tarran sinä otat Elmalin roolin ja otat tilan isännyyden kun minä olen metsästämässä sitä olentoa, Sarostip sanoi.
- Minä? Tarran ihmetteli.
- Ja Reinier, sinä otat Helerin roolin ja puet varusteet päälleni, Sarostip määräsi. Ja koko tilan väki tulee siis suorittamaan sitä rituaalia mutta sitä ei tehdä vielä tänään.
Reinier ei vastannut mitään, söi vain puuroa.
- Kuka sanoi, että meidän on tehtävä tämä? Melkar kysyi.
- Se jätti, Sarostip vastasi.
Reinier sai syötyä ja käveli ulos.
- Mikä jätti? Tarran kysyi.
Worford kuunteli hämmästyneenä Sarostipia.
- Vai haluatteko että sama meno jatkuu? Sarostip kysyi.
- Sellainen tosi iso tyyppi, Tek selitti Tarranille.
- No sinä tiedät mitä tehdä, Melkar sanoi luottaen Sarostipiin.
- Hän on kyllä ihan kiltti, vaikka näyttääkin pelottavalta, Tek sanoi Tarranille.
- Uhh? Oletteko te nyt varmasti aivan kunnossa? Tarran kysyi.
- Missä täällä on pyhiä paikkoja? Melkar kysyi Sarostipilta.
Melkar tuntui unohtaneen eiliset jutut, kun keskittyi nyt kovasti uuteen tehtävään. Worford nousi ylös ja meni Alinean luokse kuiskimaan jotakin.
- No kaikki paikat jotka ovat sinulle pyhiä, Sarostip vastasi Melkarille.
Alinea tarjoili Sarostipille puuroa ja palasi sitten itse takaisin syömään. Sarostip alkoi syödä. Melkar meni laverilleen.
- Täällä ei taida olla muita pyhiä paikkoja minulle, kuin Vaaralinnoituksen Orlanthin temppeli, Melkar sanoi pukiessaan panssaria päälleen.
- Tek, sanoit, että täällä kävi joku yöllä? Alinea kysyi.
- Joo, Tek sanoi.
Hän oli lopettanut syömisen.
- Melkar, sinun täytyy sitten miettiä pahaa iltaan saakka, Sarostip sanoi.
- Kuka hän oli? Alinea kysyi Tekiltä.
- Minä ajattelin, että joku Tarranin kaveri, Tek sanoi. Hänellä oli varusteet, jotka loistivat valoa.
- Siis, mietin mitä paha on vai mietin pahoja asioita? Melkar kyseli vieläkin epävarmana.
- Tuskinpa, Alinea epäili Tekin arvelua.
- Hän puhui aika kummia, Tek sanoi rypistäen otsaansa. Siksi ajattelin, että hän voisi olla Tarranin joku lunarilainen tuttava.
- Minä en tiedä tarkemmin, Sarostip vastasi Melkarille. Jätti sanoi vain että viisaan täytyy miettiä pahaa iltaan saakka.
- Mitä hän sanoi? Alinea kysyi Tekiltä.
Tek näytti miettivän kovasti. Melkar sai puettua panssarinsa päälleen ja kiinnittää kilven selkäänsä.
- Minulla ei ole lunarilaisia tuttavia, Tarran sanoi jyrkästi.
- Jotakin hän puhui vartioimisesta, Tek sanoi pinnistellen muistiaan.
- Sanoiko hän mistä hän tuli ja minne meni? Alinea kysyi.
Melkar laittoi asevyön paikalleen ja kirveen roikkumaan siihen.
- Ei hän sanonut, Tek vastasi Alinealle. Hän ei ainakaan tullut ovesta, kun minä vahdin käytävässä.
Alinea kysyi hämmästyneenä:
- Mistä hän sitten sinun luokse tuli?
- En tiedä, Tek sanoi. Hän vain yhdessä hetkessä oli takanani. Ja hän meni pois sitten tupaan.
- Päästit hänet sisälle? Alinea kysyi.
- En minä päästänyt, Tek kiisti. Minä katsoin koko ajan oveen päin. Hän on hiipinyt varmasti tuvasta. Vaikka en kuullutkaan hänen askeliaan.
Sarostip alkoi kuunnella Tekin juttuja syötyään.
- Mutta päästit siis hänet takaisin sisälle tupaan? Alinea kysyi.
- Minun on varmaan sitten lähdettävä Vaaralinnoitukseen, koska siellä taitaa olla ainut pyhä paikka. Tosin se humakti sanoi, ettei saa poistua tilan alueelta, mutta tämä kai on jonkinlainen poikkeus, Melkar sanoi toisille.
- En minä voinut sitä miestä estää, Tek tuhahti Alinealle.
Tarran huokaisi ja asteli sitten ulos mutisten jotakin hulluista.
- Luulisin niin, Sarostip sanoi Melkarille.
- Hänellä oli valoa säteilevä keihäs ja kilpikin, Tek jatkoi. Todella suuri kilpi. Siinä oli kai joku sellainen merkki kuin Gresioksella.
- Tosin minulla menee seuraava päivä sieltä palaamiseen, Melkar totesi.
Alinea katseli Tekiä epäilevästi.
- Totta se on! Tek huudahti Alinealle.
- Ei kai sentään, kun ei sinun tarvitse yötä myöten miettiä. Iltaan asti vain, Sarostip sanoi Melkarille.
- En minä tiedä, oliko se Melkar tai Gresios naamioituneena, Tek sanoi epäillen.
- Yöllä voi olla aika vaarallista tulla yksin tänne, Melkar sanoi ääneen miettien.
- Niin no, tule sitten heti seuraavana aamuna, Sarostip kehotti Melkaria.
Melkar nyökkäsi ja meni vaimonsa luo. Rinelda katsoi Melkaria vakavana. Melkar ohjasi Rineldan vähän sivummalle, ettei heidän puheensa kuuluisi kovinkaan helposti toisille.
- Se olisi heidän tapaistaan tehdä kepposia, Tek tuumi. Mutten tiedä, mistä he olisivat valoa saaneet varusteisiinsa. Eikä Melkarilla ole enää keihästäkään!
- Eikö? Alinea kysyi.
Melkar puheli jotain Rineldan kanssa sivummalla. Alinea katsoi Melkaria. Melkar ei ilmeisesti kuunnellut, mitä muut puhuivat. Alinea lopetti syömisen ja alkoi kerätä pöydältä tiskejä.
- Ei, Tek sanoi Alinealle. Hänhän hukkasi sen.
- Minne hän sen muka hukkasi? Alinea kysyi Tekiltä.
Melkar nyökkäsi Rineldalle ja suuteli tätä sitten huulille nopeasti.
- Sarostip, mihin Melkar sen keihään hukkasikaan? Tek kysyi.
Rinelda hymyili Melkarille ja meni sitten Althonin luokse.
- Kai ne broot veivät, Sarostip vastasi Tekille.
- Sarostip, saako Althon tulla tänään minun kanssa paimeneen? Tek kysyi.
- Minä tästä sitten varmaan lähdenkin, Melkar totesi.
- Turvallista matkaa, Alinea toivotti.
- Turvallista matkaa, Sarostip toivotti myös Melkarille.
Melkar nyökkäsi toisille ja lähti sitten ulos heilauttaen kättään.
- Sarostip? Tek kysyi.
- No kyllä hän minun puolestani saa mutta kannattaa varmaan kysyä Rineldan mielipidettä ensin, Sarostip vastasi.
Rinelda näytti pelokkaalta ja sanoi:
- Althon on vielä huonossa kunnossa.
Alinea lähti tiskien kanssa ulos. Rinelda meni kiireesti Alinean perään.
- Siinä tapauksessa hän ei lähde ainakaan tänään paimeneen, Sarostip sanoi Tekille.
- Minä tarvitsen apua, Tek valitti. En pysty yksin kaitsemaan kaikkia lampaita. Enkä pässiä.
- Worford sinä varmaan voisit mennä? Sarostip ehdotti.
- Een millään ehdi, Worford sanoi ja livahti käytävään.
Tek näytti harmistuneelta.
- En minä olisi Worfordia ottanut, hän sanoi. Hän ei osaa yhtään mitään. Minä tahdon Althonin.
- Entä Bryggi? Sarostip ehdotti.
Tek naurahti jo pelkkää ajatustakin. Bryggi löhöili laiskasti penkillä.
- Sitähän minäkin mutta mahdollisuudet on nyt aika vähissä, Sarostip totesi.
Hän kävi hakemassa peremmästä huoneesta kuokkansa ja sanoi sitten Tekille:
- Sinä taidat nyt joutua lähtemään yksin.
- Enkä! Tek huudahti. Viimeksikin jo lampaat meinasivat karata. Eikä meillä ole edes koiraa avuksi.
- Koiraa tänne ei nyt ainakaan hankita, Sarostip sanoi.
- Höh, Tek tuhahti. Mutta Althon joutaa ihan hyvin. Hänhän vain istuu.
- Mutta kun se ei käy Rineldalle, Sarostip huomautti. Mutta minun täytyy nyt lähteä pellolle, hän sanoi ja lähti nopeasti ulos.
- Höh, Tek tuhahti.
Alinea tuli sisälle tupaan tiskien kanssa Rinelda mukanaan. Sarostip lähti juuri ulos. Tek oli sisällä, kuten Althon ja Bryggikin. Bryggi löhöili penkillä.
- Alinea, minä otan Althonin mukaan paimeneen, Tek ilmoitti.
- Bryggi, eikö sinulla ole mitään tekemistä? Alinea kysyi. Ei Althonin kannata tulla mukaan paimeneen, hän sanoi Tekille.
Rinelda katsahti Tekiin vastustelevasti.
- Sarostip antoi luvan, Tek sanoi ponnekkaasti.
- Althon on vielä huonossa kunnossa, Alinea vastusteli.
- Tekee, tekee, Bryggi vakuutti, muttei liikauttanut eväänsäkään.
- Sarostip lupasi, Tek sanoi. Kun ei koiraakaan meille hankita.
- Hänen on parempi pysyä tilalla, Alinea yritti sanoa. Kyllä sinä ilman Althoniakin pärjäät paimenessa.
- En pärjää, Tek väitti.
- Kyllä sinä aikaisemminkin olet pärjännyt, Alinea huomautti.
- Se on sitten sinun vikasi, jos pässi tai lampaat katoavat! Tek huudahti.
- Ei se minun vikani ole, Alinea sanoi.
- Kyllä, Tek väitti. Minä otan Althonin, ellet estä, hän sanoi ja meni Althonin luokse.
Rinelda huudahti hiukan ja otti askeleen Althonia kohti epävarmana. Alinea sanoi Rineldalle:
- Käyn puhumassa Sarostipin kanssa.
- Me lähdetään sillä aikaa, Tek sanoi ja otti Althonia kädestä.
- Ettekä lähde, Alinea kielsi.
Rinelda näytti epävarmalta, toisaalta haluttomalta päästämään Althonia, toisaalta haluttomana vastustamaan isäntää.
- Kyllä, lampaiden pitää päästä jo ulos, Tek sanoi päättäväisesti.
- Nyt odotat täällä sisällä vielä hetken, Alinea komensi.
- Enkä, Tek tokaisi ja vetäisi Althonin penkiltä.
- Hei! Lopeta tuo repiminen, Alinea sanoi.
- Me mennään nyt, Tek sanoi ja lähti taluttamaan Althonia ulos.
Rinelda väänteli käsiään epätietoisena, mitä tekisi.
- Et mene, Alinea koetti sanoa.
Tek ei kuunnellut vaan johdatti Althonin käytävään. Alinea meni huolestuneena Tekin perässä ja sanoi:
- Päästä irti Althonista.
Tek ja Althon menivät eläintiloihin ja Alinea meni perässä Siellä Worford oli lypsämässä autuas ilme kasvoillaan.
- Tek, et saa raahata toisia mukanasi, Alinea sanoi.
- Althoninkin pitää tehdä töitä, Tek tokaisi alkaen päästää lampaita ja pässin ulos.
Althon koetti auttaa epävarmasti.
- Althon voi tehdä töitä täälläkin, Alinea sanoi.
- Paimenessa häntä tarvitaan enemmän, Tek tokaisi ja ohjasi lampaat Althonin kanssa ulos.
Alinea katsoi vierestä toimettomana. Tek näytti olevan varsin toimekkaana ja komenteli Althonia ohjaten lampaita metsään päin. Alinea huokaisi. Pojat lähtivät sitten metsään paimentamaan ja Alinea oli hävinnyt Tekin kanssa valtataistelun.
Alinea meni takaisin tupaan. Rinelda oli siellä näyttäen aika tuskaiselta. Alinea sanoi tuskastuneena:
- Ei sille oikein voi mitään, kun Sarostip oli sanonut, että Althon menee paimeneen.
- Niin, Rinelda sanoi päätään pudistaen. Rukoillaan Voriofia suojelemaan Althonia.
Alinea ja Rinelda menivät sitten töihin kasvimaalle. Worford meni jossakin vaiheessa pellolle kulhon kanssa. Alinea katseli hieman kummissaan Worfordin menoa pellolle.
Sarostip pellolla
Sarostip meni pellolle töihin. Reinier oli siellä jo pellolla, mutta Tarrania ei näkynyt. Härkää ei myöskään ollut. Reinier vihelteli.
Sarostip oli paiskimassa pellolla töitä, kun Tarran asteli mitään sanomatta hakemaan kuokan ja ryhtyi sitten töihin. Reinier vihelteli hilpeästi heinänkorsi suussaan.
Worford asteli jonkin ajan päästä varovasti pellolle jokin kulho mukanaan. Hänen suupielensä olivat valkoiset.
- Hei, Worford sanoi varovasti.
- Hei vaan, Sarostip vastasi.
- Haluatteko te maitoa? Worford kysyi varovasti valmiina pinkaisemaan pakoon.
- En minä tarvitse, Sarostip vastasi. Eikä sinun tarvitse pelätä, Melkar ei ole täällä nyt.
- Ettehän kaada maitoani maahan? Worford vielä kysyi pelokkaasti.
- En en, Sarostip vakuutteli Worfordille.
Worford näytti rauhoittuvan ja kysyi:
- Haluatteko te muut maitoa? Se on hyvää janoon kuumalla.
Reinier meni kulauttamaan maitoa kurkkuunsa Worfordin kulhosta. Tarran ahkeroi, eikä vastannut.
- Hei, haluatko sinä? Worford kysyi Tarranilta.
- En, Tarran vastasi lyhyesti.
- Oletko varma? Worford kysyi.
- Olen, Tarran vastasi.
- Entä sinä, Sarostip? Worford kysyi mielistelevästi. On varmasti kuuma tehdä töitä.
- No, voisinhan minä vähän ottaa, Sarostip suostui ja otti muutaman suullisen maitoa Worfordin kulhosta.
Worford näytti tyytyväiseltä ja lähti sitten takaisin talolle päin.
Tarran puursi ahkerasti puhumatta mitään erityistä. Reinier se vain vihelteli. Työ sujui hitaasti, kun ei ollut härkää auraamassa.
Lampaat ja Tek ja Althon ilmestyivät metsästä, kun ilta alkoi jo saapua. Tarran paiski yhä töitä ja Sarostip teki samoin.
Melkar ilmestyi tilalle illan aikaan, mutta näyttikin kääntyvän sitten takaisin metsän suuntaan.
Katolta kohosi jo savua. Sarostip alkoi lopetella töitään ja lähti viemään kuokkaansa talolle. Melkar palasi juuri takaisin metsästä. Tarran jatkoi töitä vielä jonkin aikaa.
Melkar käveli metsästä keihäs kädessään pellolle päättäväisen näköisenä. Sarostip meni joelle pesulle. Reinierkin lähti joelle. Tarran jatkoi töitä. Melkar meni sitten talolle.
Sarostip ja Reinier pääsivät joelle. Reinier ryhtyi heti pesemään itseään vihellellen. Sarostip pesi itsensä mahdollisimman nopeasti.
Tuvassa
Alinea auttoi Rineldaa ruoanlaitossa, kun Melkar tuli sisään tupaan keihäs kädessään. Tek istui Althonin vieressä penkillä keihäs kädessään.
Melkar katsoi muita hetken ja meni sitten laverilleen.
- Tulit jo takaisin, Alinea totesi.
Melkar laittoi aseet ja kilven laverin vierelle, minkä jälkeen hän alkoi riisua panssariaan.
- En mennyt Vaaralinnoitukseen, Melkar totesi. |