Riskimaa, osa 28
Melkar nukkui jo.
- Keskellä yötä? Tarran sanoi Alinealle epäilevästi.
- Niin, Alinea vastasi ja katsoi hieman harmistuneena Melkaria.
- Miksi? Tarran kysyi.
Alinea huokaisi ja meni takahuoneeseen.
Alinea tuli takaisin tuvan puolelle läjä tavaroita mukana, kun Tarran puolestaan meni takahuoneeseen. Toiset näyttivät nukkuvan takahuoneessa ja Tarrankin kävi nukkumaan. Bryggi kuorsasi tuvassa.
Sarostip käytävässä
Vahdissa seisova Sarostip kuuli Alinean ja Tarranin hiljaisia ääniä tuvan puolelta, mutta sanoja ei käytävään erottunut. Keskustelu lakkasi kohta.
Jonkin ajan päästä Sarostip kuuli katolta jotakin rapinaa.
- Tarran! Sarostip huikkasi tupaan.
Vastausta ei kuulunut, vain kuorsausta ja niinpä Sarostip meni sitten tupaan.
Tuvassa tuli oli hiipunut. Penkeillä näyttivät nukkuvan Melkar, Bryggi ja Alinea. Bryggi kuorsasi kaikkein kovimpaan ääneen.
Sarostip meni herättämään Melkaria.
- Melkar! hän sanoi kovaan ääneen samalla, kun ravisteli Melkaria.
Melkar aukaisi silmänsä unisena.
- Katolla on joku, Sarostip sanoi.
Melkar nousi heti unisena ylös ja puki panssarinsa nopeasti päälle:
- Vartioi ovea.
Sarostip nyökkäsi ja lähti ovelle vetäisten miekkansa esille matkalla. Melkar puolestaan kiinnitti kilpensä panssarin jälkeen paikalleen ja otti kirveen toiseen käteensä. Hän tuli sitten myös ovelle, jossa Sarostip alkoi kiinnittää kilpeään.
- Meillä ei ole kyllä nyt valoa, Sarostip totesi.
Melkar nyökkäsi.
Käytävässä oli rauhallista, mutta kaksikko oli kuulevinaan katolta jotakin rapinaa.
- Pitäisiköhän Tarran herättää? Sarostip pohti ääneen.
- No katsotaan nyt ensin, onko siellä edes mitään vaarallista, Melkar sanoi ja aukaisi oven.
Hän asteli ulos Sarostip perässään.
Ulkona oli aika pimeää, vaikka tähtiä oli nyt runsaammin taivaalla. Melkar katseli hieman ympärilleen, myös katolle.
Sarostip tarkkaili ympäristöä.
- Mene nuorempana katolle, ja tarkista onko siellä mitään, Melkar sanoi, tiputti kirveensä maahan, meni toisen polvensa varaan ja tarjosi rosvontikkaita Sarostipille.
Sarostip laittoi miekkansa huotraan ja yritti nousta Melkarin olkapäälle ja siitä katolle. Melkar nosti itsensä hitaasti jaloillaan suoremmaksi, kun Sarostip oli olkapäillä. Sarostip ei tahtonut saada pimeässä kunnon otetta katonreunasta.
- Hyppää, Melkar kehotti, kun oli täysin suorana.
Sarostip sai lopulta kavuttua katolle. Alhaalla Melkar poimi kirveen maasta ja meni oviaukolle tarkkailemaan. Sarostip alkoi liikkua nelinkontin katolla tarkastellen, kestikö katto.
- En ainakaan näe mitään erikoista täällä! Sarostip huikkasi alas.
- Se voi olla myös joku hiiri tai vastaava, Melkar huikkasi takaisin. Ei siellä kai sitten mitään vaarallista ole. Tule alas, Melkar sanoi.
Sarostip lähti kapuamaan alas. Melkar odotti Sarostipia, joka pääkin alas, ja meni sitten sisälle tarkistamaan eläintentilat. Sarostip katseli maassa vielä ympärilleen ja meni sitten sisälle.
Eläintiloissa ei näkynyt mitään epätavallista, joten Melkar ja Sarostip menivät tupaan. Tuvassa näyttävät nukkuvan Alinea ja Bryggi.
Melkar riisui panssarinsa ja laittoi sen sekä aseet paikoilleen laverin viereen.
- Herätä taas, jos jotain tulee, hän sanoi ja meni makuulle.
- Herätän, Sarostip vastasi.
Melkar alkoi nukkua.
Sarostip vartiossa
Sarostip lähti perempään huoneeseen herättämään Tekin. Takahuoneessa kuuluvat kaikki nukkuvan, myös Tek. Niinpä Sarostip herätteli Tekiä hiljaa. Tek mumisi jotakin ja hieroi silmiään.
- Joko on meidän vartiovuoro? Tek kysyi unisena.
- On mutta kyllä sinä voit nukkua, Sarostip vastasi.
- Minä tulen, Tek sanoi nopeasti ja nousi ylös.
Hän otti keihäänsä ja lähti Sarostipin mukaan. Bryggi oli tuvassa ja kuorsasi kovaan ääneen. Myös Alinea nukkui penkillä.
- Missä vahditaan? Tek kysyi.
- Käytävässä, Sarostip vastasi.
- Joo, Tek sanoi ja meni käytävään.
Sarostip meni itsekin käytävään.
Aika kului hitaasti ja kaksikko vahti hiljaa. Vartiovuorosta näytti tulevan sovittua pidempi, kun he olivat vaihtaneet vuoroa aikaisemmin kuin mitä piti.
Katolta kuului taas jonkin ajan päästä rapinaa. Se kesti hetken ja loppui ja alkoi taas jonkin ajan päästä uudelleen. Tek tuntui kuulevan sen myös ja puristi keihästään tiukemmin.
Sarostip meni pihalle ja viittoi Tekiä mukaansa. Tek seurasi häntä. Sarostip tähyili katolle. Tek katseli myös ympärilleen, muttei näyttänyt huomaavan mitään.
Sarostip meni sitten Tekin kanssa sisälle ja tarkisti tuvan. Rapinaa kuului taas katolta, mutta mitään epätavallista ei näkynyt tuvassa eikä käytävässä. Sarostip kävi taas nopeasti pihalla katsomassa katolle rapinan kuullessaan. Mitään hän ei silti taaskaan nähnyt katolla, joten Sarostip palasi sisälle.
Vartiovuoro kului ja rapinaa kuului aina aika ajoin. Sarostip antoi sen kuitenkin vain olla.
Vartiovuoro kului loppuun ongelmitta rapinaa lukuun ottamatta. Sitten oli jo aamuyö, kun oli vaihdon aika. Rapinaa oli kuulunut aina vähän väliä. Sarostip meni herättämään Tarranin, joka nukkui takahuoneessa.
- Sinun vartiovuorosi, Sarostip sanoi väsyneenä herätellen Tarrania.
Tek näytti myös uupuneelta, mutta piteli yhä keihästään.
Tarran haukotteli, venytteli ja lähti astelemaan vartiopaikalleen. Tek lähti nyt nukkumaan.
- Tarran, Sarostip sanoi.
- Mitä? Tarran kysyi.
- Katolta on sitten kokoyön ajan kuulunut jotain ihme rapinaa mutta minä ja Melkar emme nähneet siellä mitään, Sarostip ilmoitti.
- Selvä, Tarran sanoi.
Sarostip meni nukkumaan.
Tarran vartiossa
Tarran kuulet rapinaa jotakin katolta. Se loppui nopeasti, eikä Tarran jaksanut lähteä katsomaan. Hän menen käytävään oven sisäpuolelle istumaan.
Rapina alkoi taas hetken päästä ja loppui nopeasti. Sitä tuntui kuuluvan aina vähän väliä.
Jossakin vaiheessa Tarran kuuli askeleita tuvan oviaukon suunnasta. Hän kuuli kohta Tekin äänen sanovan oviaukolta:
- Hyvä, olet vielä vahdissa.
Sitten Tarran kuuli poistuvia askeleita. Rapinaa kuului taas katolta. Tarran ei vieläkään välittänyt siitä.
Aika tuntui kuluvan verkkaisesti. Tarran oli liian uninen pohtiakseen mitään suurempia.
Johonkin aikaan yöstä Tarran kuuli askeleita ja Tekin äänen:
- Hyvä, olet vieläkin vahdissa.
Sitten Tarran kuuli askelten poistuvan.
Jossakin vaiheessa Tarran kaivoi Yön esille ja alkoi pyöritellä sitä käsissään. Se ainakin auttoi häntä pysymään hereillä. Aamuun ei ollut enää kovin montaa tuntia. Vielä kun hän sen aikaa kestäisi valveilla. Tarran nousi kohta ja lähti kävelemään ulos. Se pitäisi hereillä.
Ulkona oli vielä pimeää, mutta mitään erikoista ei näkynyt tai kuulunut. Tarran asteli taloa ympäri. Ilma oli raikas ja lähistöltä kuului pöllöjen huhuilua. Noin tunnin käveltyään Tarran istahti oven eteen. Ulkona hän tuntui pysyvän paremmin hereillä.
Melkar herää
Melkar heräsi ravisteluun. Alinea sanoi Melkarille hiljaa ja pelokkaana:
- Katolla on joku eikä se vastaa.
- Ähh, joko taas, Melkar mutisi, nousi ylös ja alkoi pukea panssaria päälleen.
Ilmeisesti oli aamuyö ja aamu oli lähestymässä.
Alinea katsoi huolestuneena aukkoa. Bryggi kuorsasi. Muuta ääntä ei kuulunut.
Melkar kiinnitti kilpensä ja otti kirveen toiseen käteensä, minkä jälkeen hän asteli ovelle.
- Huuda, jos sieltä aukosta joku tulee, Melkar sanoi väsyneenä ja marssi ulos.
Alinea nyökkäsi Melkarille ja istahti laverille. Melkar meni ulos ollen varuillaan.
Melkar ulkona
Ulkona Tarran istuskeli oven vieressä. Melkar tuli ulos ja katseli katolle.
- Mitä nyt? Tarran kysyi.
- Nosta minut tuonne katolle, Melkar sanoi ja käveli Tarranin luo.
Melkar laittoi kirveen vyölleen.
- Miksi? Tarran kysyi.
- Älä jatkuvasti kysele, vaan auta, Melkar tokaisi.
- Yrittäisit kiivetä itse sinne, Tarran vastasi.
- En pääse, sen takia pyydän apuasi. Muistat varmaan, kun paransin jalkasi, nyt tänne nopeasti, Melkar sanoi varsin närkästyneenä.
- Ja yhä kipeän jalkani takia sinun katolle nostamisesi ei ole kovin helppoa, Tarran sanoi, mutta valituksestaan huolimatta alkoi auttaa Melkaria katolle.
Melkar pääsikin katolle avustuksen ansiosta. Siellä hän otti kirveen vyöltään ja alkoi kulkea nelinkontin varovaisesti katolla ja tutki jotain.
Alhaalla Tarran venytteli ja istahti takaisin paikalleen.
Melkar alkoi laskeutua pian alas. Hän laskeutui onnistuneesti alas ja katseli hieman ympärilleen.
- No? Tarran kysyi.
Melkar pudisti päätään ja meni sisälle. Tarran jäi istuskelemaan ja pyöritteli kaunista tikariaan käsissään. Yö alkoi olla lopuillaan, mutta aurinko ei ollut vielä noussut.
Tuvassa
Melkar tuli takaisin tupaan. Alinea istuskeli penkillä. Melkar irrotteli kilpeään ja käveli laverilleen, kun Alinea kävi pitkäkseen penkille.
- Ei siellä mitään ollut, olet ihan turvassa, Melkar sanoi ja riisuutui panssaristaan.
Melkar laittoi panssarinsa ja aseensa laverin viereen. Hän kysyi vielä Alinealta, ennen kuin tämä ehti nukkua:
- Oletko muuttanut mieltäsi, että olisiko sinulla jotain kerrottavaa sen noidan suhteen?
Alinea mutisi väsyneenä:
- Niin mitä siitä noidasta?
- Että onko sinulla jotain kerrottavaa, mitä et aikaisemmin tahtonut kertoa, Melkar sanoi.
- Mitä kerrottavaa minulla pitäisi olla? Alinea kysyi. En jaksa leikkejä nyt. Sano mitä sinulla on mielessäsi.
Melkar huokaisi pudistaen päätään ja meni laverilleen nukkumaan kietoutuen huopaansa. Molemmat nukahtivat nopeasti.
Tarran ulkona
Tarran oli ollut ulkona jo muutaman tunnin, eikä mitään hälyttävää ollut sattunut.
- Pitäisiköhän pyytää Alineaa korjaamaan nämä vaatteet, Tarran mutisi ja katseli paidassaan olevia isoja reikiä.
Aamu saapui sitten auringon eli Elmalin noustessa. Tarranin olo oli aika väsynyt, mutta hän suuntasi herättämään muut. Tuvassa nukkuivat Melkar ja Alinea.
Tuvassa
- Herätys! Tarran huudahti tuvassa.
Melkar käänsi kylkeään. Bryggi vain kuorsasi eikä herännyt. Alinea jäi makaamaan paikoilleen eikä noussut ylös. Tarran alkoi etsiä jotakin syömistä.
Melkar haukotteli ja nousi istumaan pian. Sitten hän nousi ylös väsyneen näköisenä ja käveli takahuoneeseen. Alinea nousi seisomaan ja hoiperteli väsyneenä tekemään ruokaa. Tarran siirtyi pois Alinean tieltä. Auringonsäteitä tuli ikkunaluukkujen raoista.
Rinelda tuli tupaan virkeänä ja alkoi auttaa Alineaa.
Reinier tuli tupaan ja käveli suoraan pöytään odottamaan ruokaa. Melkar tuli tupaan Reinierin perässä ja meni omalle laverilleen vielä makaamaan. Worford tuli tuvan puolelle haukotellen. Sarostip laahustaa tupaan väsyneenä. Tarran istahti pöydän ääreen. Pian saapui myös Gresios, vieras soturi, täysissä varusteissaan.
- Tarran, kuuluiko katolta rapinaa vielä vahtivuorosi aikana? Sarostip kysyi unisena.
- Kuului, Tarran vastasi lyhyesti.
- Ei siellä mitään ollut, Melkar sanoi maatessaan laverilla.
Bryggi kuorsasi yhä penkillä. Alinea haukotteli.
Melkar nousi istumaan laverilleen ja kysyi Worfordilta:
- Pystytkö sinä tekemään uusia lavereita noitten huonojen tilalle?
- En tiedä, Worford vastasi epävarmasti.
Sarostip kävi istumaan pöydän ääreen.
- No kokeile ainakin. Polttopuitakin voisit hakata, Melkar sanoi.
- Voit myös raivata pihapiiriä, Sarostip sanoi Worfordille.
Alinea alkoi tarjoilla puuroa. Rinelda auttoi. Melkar nousi ylös ja käveli pöytään syömään. Bryggi heräsi äkkiä ja ryntäsi pöytään.
- Tai korjata katon, Sarostip ehdotti Worfordille.
- Ei katto vielä, Bryggi mutisi puuroa suu täynnä. Rikkohenki.
- Sanoit että se on poissa, Sarostip huomautti.
- Ei vielä, Bryggi sanoi päätään pudistaen.
- Voisimme muuten tehdä siten, että aina seuraavan vahtivuoron pitäjä nukkuu täällä tuvassa. Jos jotain ilmenee, niin on helppo herättää, Melkar sanoi lappaen puuroa suuhunsa vilkaisten Alineaa.
- Hyvä idea, tehdään niin, Sarostip sanoi Melkarille.
Alinea nyökkäsi Rineldalle.
- Sanoit eilen että se olisi päivän loppuun mennessä poissa, Sarostip sanoi ärtyisästi Bryggille.
Rinelda istui Melkarin viereen.
- Ja kuokat kannattaa säilyttää täällä sisälle, ettei niitä rikota, Melkar sanoi ja osoitti sisälle tuomiaan kuokkia.
- Paha henki, Bryggi puolusteli. Ei tahdo pois.
Alinea lähti menemään takahuoneeseen.
- Kova kamppailu, Bryggi sanoi ja elehti käsillään.
- Minä ainakin olen säilyttänyt omaa kuokkaani täällä sisällä, Sarostip sanoi Melkarille.
- Mitä ne lunarilaiset muuten toivat siinä säkissä? Melkar kysyi.
- Jotain ihme maissia, Sarostip vastasi.
Althon ilmestyi tuvan puolelle ja käveli Rineldan viereen istumaan. Tarran tuijotti väsyneenä seinää ja haukotteli. Rinelda kävi hakemassa Althonille puuroa.
- Tarran tietää tarkemmin, Sarostip sanoi Melkarille syödessään.
Alinea tuli takaisin takahuoneesta, kävi hakemassa itselleen puuroa ja meni syömään sitä.
Melkar nyökkäsi Sarostipille ja jatkoi syömistä. Tarran huomasi, että puuro oli valmista, ja lähti hakemaan sitä.
- Nyt kun meitä on monta työntekijää pellolla, niin saamme varmasti nopeammin pellon aurattua, Melkar totesi. Kesälle jää sitten vajojen ja talon kunnostaminen, hän mietiskeli ääneen.
- Aiommeko me viljellä sitä maissia? Tarran kysyi.
- Meiltähän muuten puuttuu kukko, Sarostip totesi. Täytyy käydä kysymässä naapuritiloilta olisiko heillä vaihtaa.
Reinier nousi ylös syötyään puuronsa ja lähti ulos.
- En tiedä oikein siitä maissista, Melkar mumisi. Meidän pitäisi saada vaihdettua jotain siihen kukkoon. Burisoneilla saattaisi olla kukko tai sitten pitäisi käydä kylässä, sanoi Sarostipille.
Melkar sai syötyä ja vei astiansa sivumpaan. Sitten hän meni Althonin luo ja sanoi:
- Sinä voisit varmaan naisten kanssa olla kasvimaalla töissä?
Althon nyökkäsi epävarmasti isälleen. Melkar pörrötti Althonin päätä ja hymyili noustessaan.
Bryggi oli saanut syötyä ja haki lisää.
- Mutta mehän emme saisi mennä Vaaralinnoitukseen sen valan takia, Sarostip muistutti.
- Minkä valan? Tarran kysyi.
- Niin tosiaan, Sarostip sanoi.
Tarran kääntyi Sarostipin puoleen ja kysyi:
- Aiomme me viljellä sitä maissia?
Alinea söi laiskanoloisesti puuroaan. Melkar käveli käytävään säkin luo ja sanoi matkalla:
- Tarran ja Gresios eivät ole vannoneet mitään.
- Enpä oikein tiedä, Sarostip sanoi Tarranille. Tarran, voisitko sinä käydä kysymässä kukkoa lähitiloilta?
- Voin tietenkin, tosin en ole kovin...edustava, joten en tiedä kuinka mielellään he antavat minulle kukon, Tarran vastasi Sarostipille. Meidän kannattaisi päättää aiommeko kasvattaa sitä maissia.
Melkar lähti ulos tutkittuaan säkkiä.
Samassa Tek ilmestyi tupaan haukotellen.
- Minusta sitä ei kannattaisi alkaa kasvattaa, se on kuitenkin joku lunarien juoni, Sarostip totesi.
- Kuinka te olette jo ylhäällä? Tek kysyi.
Alinea lopetti ruokailunsa ja keräsi astioita kasaan.
- Toivottavasti se lunarinainen ei tule katsomaan että kuinka hyvin maissi on kasvanut, Sarostip sanoi.
- Me kuitenkin voimme tarvita lisäruokaa, Tarran muistutti. Mutta tosiaan, se on lunarilaisten, joten ehkä sitä ei kannata kasvattaa.
Gresios nousi ylös ja sanoi jotakin. Sitten hän käveli ulos.
- Täytyy vielä miettiä, koska silloin on hieman selittämistä jos se lunarinainen huomaa ettemme kasvata sen maissia, Sarostip tuumi.
Tek näytti harmistuneelta ja tuli pöytään istumaan.
- Päätös pitäisi kuitenkin tehdä nopeasti, että ehdimme saada sadonkin niistä, Tarran sanoi.
Sarostip nyökkäsi, haki takahuoneesta kuokkansa ja lähti pellolle.
- Alinea, antaisitko puuroa, Tek pyysi.
Alinea katseli, kuinka moni söi vielä. Worford nousi ylös syötyään ja lähti käytävään päin. Bryggi söi vielä.
- Voisitko sinä korjata vaatteeni jossakin vaiheessa? Tarran kysyi Alinealta samalla, kun haki lisää puuroa.
Rinelda ja Althon olivat lopettelemassa syömistä.
Alinea vastasi Tarranille huokaisten:
- Kai minä voin sitten niitä vaatteita katsoa.
Alinea meni katsomaan, oliko puuroa vielä kattilassa.
- Ketä kissamiestä Gresios etsii? Tarran kysyi popsiessaan puuron loppuun.
- Asgrimiä kai, Tek sanoi.
Rinelda nousi pöydästä ja kysyi:
- Pärjäätkö Alinea, jos me menemme jo kasvimaalle?
- Toki, Alinea vastasi.
- Hyvä, Rinelda sanoi hymyillen ja lähti Althonin kanssa vietyään lautaset pois.
- Saisinko Alinea nyt ruokaa? Tek pyysi.
Tarran nousi ylös ja käveli ulos.
- Se on loppu, Alinea sanoi Tekille.
- Höh, Tek tuhahti.
Bryggi kaapi juuri lautastaan ja röyhtäisi.
Pellolla
Melkar aurasi jo pellolla, kun Sarostip tuli sinne kuokka kädessään ja kävi töihin. Reinier oli töissä myös.
- Voisimme lähettää Tarranin Burisoneille pässin kanssa. Jos tulisi vaikka kukon ja parin kirveen kanssa takaisin, Melkar sanoi auratessaan.
- Tosiaan, Sarostip myönsi.
Tarran tuli pellolle haettuaan itselleen kuokan ja kävi sitten töihin. Reinier vihelteli pellolla. Melkar sanoi auratessaan Tarranille:
- Voisit lähteä joskus pässimme kanssa Burisoneille. Jos saisit vaihdettua sen kukkoon ja vaikkapa pariin kirveeseen.
- Osaatko sinä muuten Burisonien tilalle? Sarostip kysyi Tarranilta.
- En osaa, Tarran vastasi.
- Ei sinne hankala ole mennä, Melkar totesi.
- Voin minä mennä, mutta minua varmaan luultaisi joksikin rosvoksi, Tarran sanoi.
- Kuljet vain tuota tietä pitkin jokea seuraten pohjoiseen. Se tila on samalla puolella kuin tuo Soderfallien tila, Melkar selitti Tarranille.
Tarran nyökkäsi.
- Sanot vain, että Sarostip lähetti sinut. Ja eivät rosvot pässejä mukanaan kaupustele, Melkar sanoi naurahtaen ja jatkoi töitään.
- Voit käydä siellä vaikka huomenna, Sarostip sanoi Tarranille.
Tarran nyökkäsi. Alinea ja Tek tulivat juuri ulos. Alinealla oli tiskejä.
Samassa Tek juoksi pellolle.
- Sarostip, Alinea ei anna minulle puuroa! Tek huudahti.
- Mitä? Miksei? Sarostip ihmetteli.
- En tiedä, Tek sanoi onnettomana. Hän ei haluaisi, että olisin vartiossa.
- Mitäs nukuit niin pitkään, Melkar sanoi Tekille.
- Kukaan ei herättänyt minua, Tek valitti. Olin myöhään vartiossa.
- Katsos, Tek. Kun olet vartiossa nukut pitempään ja olet väsynyt. Älä ole vartiossa, niin heräät joskus syömään, kun ruokaa on, Melkar sanoi tylysti.
- Mutta tietääkö Alinea että minä olin kanssasi vartiossa? Sarostip kysyi.
- En tiedä, Tek sanoi Sarostipille eikä piitannut Melkarista.
- Ei Alinea varmaan ala puuroa tekemään sinua varten pelkästään. Pyydä leipää tai jotain, Melkar sanoi ja jatkoi auraamista.
- Minä menen kysymään, Tek sanoi ja juoksi joelle päin.
- Olen kyllä minäkin sitä mieltä, että Tek ei olisi vartiossa, Melkar totesi Sarostipille. Jos minä, sinä, Tarran ja Gresios otamme vahtivuoromme, niin ei Tekin tarvitse siellä olla.
- Samoin, mutta kun hän niin kiivaasti haluaa olla vartiossa, Sarostip huomautti.
- Sanotaan, että vartioi myöhemmin ja antaa mennä aluksi nukkumaan. Ei sitten herätetä häntä vahtimaan, Melkar sanoi hymyillen.
- Niin minä olen kerran tehnyt, mutta hän ei oikein pitänyt siitä, Sarostip vastasi.
Tarran teki töitä erittäin ahkerasti.
- Ei lasten pidä antaa hyppiä silmille. Orlanth on itse asettanut aikuistumisriitit, että saa oikeuden päättää itse asioistaan. Tek on vielä pelkkä lapsi, Melkar sanoi.
- Niin on mutta hän ei oikein ymmärrä sitä, Sarostip totesi. Ja sieltä mistä hän on kotoisin on aivan eri meiningit.
- Kerrotaan niistä hänelle kahdestaan ja laitetaan hänet ymmärtämään, Melkar sanoi. Mutta nyt hän on täällä ja tulee oppimaan Orlanthin asettamille säännöille ja tavoille.
- Tehdään niin, Sarostip suostui.
Aurinko alkoi lämmittää ja lämpötila alkoi nousta. Melkar teki töitään tehokkaasti eikä puhellut mitään erityistä. Tek ja Alinea palasivat juuri sisälle.
Osa pellosta oli jo siinä kunnossa, että sinne olisi voinut alkaa jo kylvää.
Kohta Alinea tuli pellolle Sarostipin luokse reipasta kävelyä. Melkar katsahti Alineaan.
- Sarostip, minulla olisi asiaa kahden kesken, Alinea sanoi. Voisitko tulla sivummalle?
Melkar jatkoi auraamista, mutta Sarostip jätti kuokkansa pellolle ja lähti Alinean kanssa sivummalle. Alinea seurasi Sarostipia.
Reinier vihelteli ja vilkuili Alinean ja Sarostipin suuntaan välinpitämättömästi. Tarran jatkoi ahkerointia kiinnittämättä suurempaa huomiota mihinkään muuhun.
Worford ilmestyi samassa pellolle kantaen jotakin kuppia.
- Hei! hän huikkasi.
Melkar kääntyi katsomaan Worfordia.
- Maistuisiko teille maito? Worford kysyi varovasti. Kun on niin kuuma tehdä töitä. Ja en jaksanut kaikkea juoda.
- Ei kiitos, Melkar sanoi ja jatkoi töitä.
Worford katsoi Tarrania. Melkar lopetti työt ja sanoi:
- Mitä sinä sitä maitoa olet mennyt juomaan?
- Enhän minä paljon, Worford sanoi hätääntyneenä.
Hänen suupielensä olivat valkoiset.
- Eihän täällä muutkaan juo maitoa milloin lystäävät. Juuri sanoit, että et jaksanut kaikkia, Melkar sanoi ärtyneenä.
Hän lähti kävelemään kohti Worfordia. Worford perääntyi pelokkaana. Melkar pääsi Worfordin luo ja laski käden tämän olkapäälle sanoen jotain hiljaa.
Worford näytti säikyltä. Hän pudisti pelokkaasti päätään Melkarin sanoille ja yritti lähteä pois. Melkar kuitenkin piti Worfordista kiinni.
- Vastaa, hän kehotti. Tilanväen kesken ei ole salaisuuksia, Melkar sanoi vakavana.
- En, en muista! Worford parkaisi.
- Kerro! Melkar huusi.
- Ei, ei, Worford parkui.
Melkar oli hetken hiljaa ja sanoi sitten tyynemmin jotain hiljaa Worfordille.
- Melkar! Mitä sinä oikein teet! Sarostip huusi pellolle.
Sarostip lähti tulemaan Melkarin ja Worfordin luokse. Worford näytti olevan peloissaan, eikä vastannut Melkarille. Alinea lähti kävelemään Sarostipin perässä.
- Vastaa! Melkar huusi ja lätkäisi maitokulhon Worfordin käsistä maahan.
Worford huudahti pelokkaasti ja otti askeleen taaksepäin. Sarostip tuli Melkarin ja Worfordin luokse.
- Melkar, mitä sinä oikein riehut! hän huudahti.
Maito valui suureksi osaksi pellolle. Melkar otti askeleen Worfordin mukana:
- Selvitetään tämä asia nyt ja tässä.
Alinea katseli maitokulhoa hämmästyneenä.
- Mikä nyt on hätänä? Sarostip kysyi.
- Puhu totta, niin emme tuomitse sinua, Melkar sanoi vakavana.
Worford katseli Melkaria pelokkaana.
- Älkää, hän aneli.
- Kerro, Melkar sanoi rauhallisemmin.
- Mikä nyt on! Sarostip korotti ääntään. |