Riskimaa, osa 27
- Minä olen siis Sarostip, tämän tilan isäntä, Sarostip sanoi pikaisesti Tarranille. Etsimme pientä poikaa nimeltä Tek.
Tarran nyökkäsi.
- Tek! Sarostip huuteli hieman hätääntyneenä.
Mitään vastausta ei kuulunut.
Sarostip lähti hölkäten metsän reunaan huutelemaan. Tarran seurasi ripein askelin. Kaksikko lähti etsimään Tekiä metsään.
Jonkin ajan päästä Sarostipin ja Tarranin korviin kantoi lampaiden määkynää. Sarostip lähti hölkäten määkynän suuntaan.
- Tek! hän huusi.
Kaksikko saapui sitten lampaiden luokse, jotka näyttivät olevan aivan rauhassa siellä. Tekiä sen sijaan ei näkynyt. Ilta oli jo hämärtymässä.
Sarostip katseli hätääntyneenä ja nopeasti hengittäen ympärilleen.
- Tek! hän huusi taas.
Tarran seisoskeli paikallaan melko rauhallisena.
- Täällä! kuului samassa vastaus jostakin kauempaa.
Sarostip lähti äänen suuntaan. Tarran seurasi. He löysivät pian Tekin keihäänsä kanssa kumartuneena tarkastelemaan maata kohtuullisen matkan päässä lampaista. Sarostip asteli nopeasti Tekin luokse. Tek nousi ulos ja vilkaisi Sarostipia hieman hajamielisesti.
- Mitä sinä teet täällä vielä näin myöhään? Sarostip kysyi huokaisten helpotuksesta.
- Minun kimppuuni hyökättiin, Tek sanoi mietteliäänä.
- Hyökättiin? Sarostip hämmästyi.
- Kuka? Tarran kysyi.
- En tiedä, kuka se oli, Tek sanoi otsaansa rypistäen. Mutta ajoin sen pois ja lähdin seuraamaan sen jälkiä, mutta ne katosivat. Koetin löytää ne, jotta pääsisin sen piilopaikalle.
- Sen? Tarran kysyi.
- Sen, joka hyökkäsi kimppuuni, Tek sanoi ja kumartui taas katselemaan maata.
- Lähdetään tästä nyt takaisin tilalle, Sarostip sanoi Tekille.
- Mikä se oli? Tarran kysyi.
- Ehdimme jahdata sitä myöhemminkin, Sarostip sanoi ja otti kiinni Tekin olkapäästä.
- En yhtään tiedä, Tek sanoi harmissaan. Se käyttää pahaa pimeyttä suojanaan. Se on varmasti joku paha pimeyden olento.
Tek nousi ulos suutaan mutristaen ja lähti lampaiden suuntaan luotuaan vielä katseen taakse. Sarostip asteli Tekin perässä. Tek kokosi lampaita kokoon aika tottumattomasti ja keihäällään niitä paimentaen. Hetken katseltuaan Tarran alkoi auttaa Tekiä ja Sarostip auttoi myös. Seurue sai lampaat sitten kulkemaan tilan suuntaan, vaikka se sujuikin kohtuullisen hitaasti.
- Mitä me tehdään tänä yönä? Tek kysyi matkalla.
- Kuinka niin? Sarostip kysyi.
- No kun broot ja se pimeyden otus käyvät häikäilemättömimmiksi, Tek sanoi. Ne voi koettaa tulla vaikka sisään.
- No sinä voit nukkua. Minä ja Tarran voidaan vaikka vahtia, Sarostip sanoi katsoen kysyvästi Tarrania.
Tarran nyökkäsi ja kysyi:
- Onko teillä paljonkin vaivaa broista?
- Minäkin haluan vartioida, Tek protestoi.
- Viime yönä ne kävivät Melkarin kimppuun ja muutamina öinä eläintentiloilla oli käyty ja lampaita oli sidottu, Sarostip selitti Tarranille.
- Haluan oman vartiovuoron, Tek vaati.
- Miksi broot sitoisivat lampaita? Tarran ihmetteli.
- Että voisivat hoidella lampaat ilman että lampaat vastustelisivat, Sarostip sanoi Tarranille. Voimme herättää sinut jos tarvitsemme apua, hän huomautti Tekille.
- No kai te tapoitte ne lampaat? Tarran kysyi.
- Emme tappaneet koska Melkar sanoi että niille ei kuitenkaan ollut tehty mitään, Sarostip vastasi.
- Melkar ei tiedä mitään, Tek tuhahti.
- Melkar? Tarran kysyi.
- Se vanha mies, Tek selitti.
- No, teidän lampaanne, minusta ne kannattaisi silti tappaa, Tarran sanoi.
Seurue sai sitten tilan jo näkyviin. Sarostip asteli tilaa kohti.
- Olitko sinä siis orlanthi mutta käännyit lunareihin? hän kysyi Tarranilta.
Tarran nyökkäsi.
- Miksi ihmeessä teit sen? Sarostip kysyi.
- En todellakaan haluaisi puhua siitä, Tarran vastasi välttelevästi.
- Selvä, Sarostip sanoi Tarranille.
Seurue sai ohjattua lampaat eläintiloihin. Muut eläimet näyttivät olevan paikoillaan. Sitten seurue meni tupaan.
Tuvassa
Sarostip, Tarran ja Tek saapuivat tupaan, Tek keihästään kantaen. Melkar makasi seinustalla olevalla penkillä silmät kiinni.
- Joko nyt saa ruokaa? Tarran kysyi.
Alinea laittoi harjan pois ja meni laittamaan ruokaa valmiiksi jo lautasille. Tek istuutui pöytään. Alinea laittoi kaikille jonkin verran ruokaa lautasiin ja laittoi ne pöydälle. Sarostip meni syömään, mutta Tarran melkeinpä ryntäsi ruokapöytään.
- Tänään oli taas jännä päivä, Tek sanoi ja alkoi syödä.
- Jos haluatte lisää, niin sanokaa nyt, niin alan tekemään sitä, Alinea sanoi.
- Joku koetti taas kimppuuni, Tek sanoi hilpeästi.
Alinea kysyi pelokkaana:
- Niinkö? Mikä se oli?
- En tiedä, Tek sanoi. Se oli joku pimeyden olento.
- Ettet vaan keksi? Sarostip kysyi Tekiltä.
- Sinun pitäisi tulla aikaisemmin takaisin lampaiden kanssa, Alinea sanoi.
- En varmasti, Tek sanoi Sarostipille loukkaantuneella äänellä. Olisin tullut aikaisemmin, mutta koetin jäljittää sitä hyökkääjää, hän selitti Alinealle.
- Ei sinun pidä lähteä hankaluuksia jäljittämään, Alinea vastasi.
- Meidän soturien pitää suojella teitä naisia ja lapsia, Tek sanoi ylpeästi. Ei me voida antaa hirviöiden kuljeskella täällä vapaina.
Tarran ahmi ruokaansa puhumatta mitään.
- No parempi olla sitten suojelemassa täällä tilalla missä me olemme, Alinea totesi.
- Tek, muista että olet itsekin vielä lapsi, Sarostip sanoi Tekille.
- Enkä ole! Tek kivahtaa. Sitä paitsi se otus voisi tehdä pahaa lampailla, vaikka syödä ne, jos en etsi sitä.
Tek nousi ylös syötyään.
- Antaa olla, Sarostip sanoi ja söi ruokansa loppuun.
- Parempi on kun et jahtaa kaikenlaisia otuksia, Alinea sanoi Tekille.
Bryggi näytti nukahtaneen penkille.
- Me pidetään tänä yönä vartiota, Tek sanoi.
Tarran sai ruokansa syötyä mutta jäi paikalleen istuskelemaan. Alinea keräsi Tarranin astiat pois.
- Ai niin! Tek huudahti läppäisten otsaansa. Siellä metsässä kävi joku vanha nainen, metsänoita sanoi olevansa. Hän sanoi tulevansa vierailemaan meidän tilalla joskus.
- Niinkö? Alinea kysyi.
- Joo, Tek sanoi. Se kuulosti ihan kiltiltä noidalta.
- Missä muka? Alinea kysyi.
- Metsässä, Tek vastasi. Lampaiden luona.
- Miltä hän näytti? Sarostip kysyi.
- No, sellainen pieni ja käppänä eukko, Tek sanoi. Sillä oli joku kaapu päällä. Ja sen ääni oli aika erikoinen ja se puhui vähän huonosti.
Alinea katseli Tekiä huolestuneena ja sanoi:
- Sinun ei parane puhella sellaisten kanssa.
- Miksi ei? Tek kysyi.
- Puhuiko hän niin kuin Bryggi? Sarostip kysyi.
- Ei sitä tiedä minkälaisia loitsuja vielä niskaasi langettaa, Alinea varoitti.
- Joo, vähän silleen, Tek sanoi Sarostipille. Mutta sen ääni oli tosi vanha.
- Kuka on Bryggi? Tarran kysyi.
- Tuo tuolla, Tek sanoi ja osoitti penkillä kuorsaavaa Bryggiä.
- Ahaa, Tarran totesi.
- Bryggi on meidän oma noita, Tek sanoi ylpeänä.
Tarran nyökkäsi eikä ilmeisesti oikein uskonut Tekin väitettä.
- Miten me jaetaan vartiovuorot? Tek kyseli ja huitaisi hiukan keihäällään.
Alinea istui penkille ja alkoi vaivihkaa harjata hiuksiaan.
- Osaatko sinä käyttää tuota keihästä? Tarran kysyi Tekiltä.
- Minä ja Tek voidaan ottaa ensimmäinen, ota sinä toinen, Sarostip sanoi Tarranille.
- Kyllä, Tek vastasi Tarranille. Minä voin vartioida yksinkin, hän sanoi rehvakkaasti Sarostipille. Melkar taitaa olla liian vanha vartioon, Tek lisäsi vielä merkitsevästi.
- Hän vartioi koko viime yön joten antaa hänen levätä nyt, Sarostip päätti.
- Teidän on parasta vartioida pareittain, ettei käy niin kuin Melkarille, Alinea varoitti.
Melkar makasi edelleen silmät kiinni penkillä.
- Mitä Melkarille kävi? Tarran kysyi.
- Kaksi broota kävi hänen kimppuunsa, iskivät hänet tajuttomaksi ja varastivat hänen aseensa, Sarostip kertoi Tarranille. Tarran, onko sinulla muuten aseita? hän tiedusteli.
Tarran poimi jostakin paitansa sisältä hyvin kauniin, jonkinlaisesta luusta tehdyn tikarin. Tek katseli tikaria yllättyneenä.
- Pystytkö puolustautumaan vain jollain tikarilla? Sarostip kysyi.
Alinea katseli tikaria kummeksuen.
- Ehkä, Tarran vastasi.
- Minä voin vartioida Tarranin kanssa, Tek ehdotti. Kun minulla on keihäs.
- Selvä on, Sarostip sanoi Tekille. No hyvä, mutta varo, viimeksi toinen käytti lassoa kuristaakseen Melkarin eli varaudu samaan, hän lisäsi Tarranille.
- Lasson voi leikata poikki, Tarran huomautti.
- Joo, Tek sanoi vakavana ja nyökäten.
- Eli te voitte mennä nukkumaan, minä otan ensimmäisen vuoron, Sarostip sanoi Tarranille ja Tekille.
Alinea keräsi viimeisetkin tiskit pöydältä ja meni sitten takahuoneeseen.
- Joo, Tek sanoi ja lähti takahuoneeseen.
Tarran seurasi Tekiä. Melkar oli vielä penkillä, kuten Bryggikin. Rinelda lähti Althonin kanssa nukkumaan sanomatta mitään. Sarostip jäi tupaan.
Käytävässä
Sarostip meni käytävään eläintentilojen oviaukolle ja katsoi siitä sisälle. Eläimet näyttävät olevan siellä aivan rauhassa.
Sarostip jäi käytävään, mutta kävi kuitenkin aina lisäämässä puita takkaan. Melkar näytti nukkuvan tuvassa penkillä, kuten Bryggikin. Bryggi oli nukkunut useinkin tuvassa, mutta se oli vähän outoa, ettei Melkar nukkunut vaimonsa ja poikansa kanssa.
Erään kerran, kun Sarostip kävi lisäämässä puita, kuului käytävästä olevan kolahdus. Sarostip vetäisi miekkansa ja lähti astelemaan epävakain askelin sinne. Hän kuuli askeleita käytävältä. Sarostip meni kurkkaamaan.
Käytävässä oli hämärää, kun vain tuvasta tuli valoa, mutta Sarostip huomasi, että se oli Asgrim ilman alynxejä. Sarostip astui käytävään kysyen:
- Asgrim, mitä sinä täällä teet keskellä yötä?
- Iltaa, Asgrim sanoi hiukan kangertelevasti.
Sarostip huomasi Asgrimin askelten olevan hiukan horjuvia. Sarostip pisti miekkansa pois. Asgrimillä ei näkynyt aseita.
- Tule tupaan lämmittelemään, Sarostip kehotti.
Asgrim nyökkäsi ja asteli tupaan. Hän näytti ontuvan toista jalkaansa.
- Mikä jalkaasi on käynyt? Sarostip kysyi ja viittoi Asgrimiä istumaan penkille.
- Loukkaantuminen, Asgrim vastasi välttelevästi. Olen väsynyt, hän lisäsi.
- Voit käydä siihen nukkumaan, Sarostip ehdotti. Minä pidän vahtia.
Asgrim nyökkäsi ja lähti takahuoneeseen ontuen. Sarostip meni käytävään vartioimaan. Käytävässä näytti olevan rauhallista ja Asgrim näytti sulkeneen oven perästään.
Sarostip kuuli kohta jotakin rapinaa oven suunnasta. Hän meni ovelle, mutta rahina tuntui lakanneen. Sarostip raotti ovea hiljaa ja katseli pihalle. Mitään ei näkynyt, mutta ulkona oli pimeää ja aika tähdetöntä. Sarostip meni takaisin sisälle ja pisti oven kiinni.
Sarostip kuuli kohta jonkin kolahduksen tuvan puolelta. Hän meni tupaan rivakasti. Bryggiä ei näkynyt, mutta Melkar näytti nukkuvan.
Sarostip meni katsomaan perempään huoneeseen katsoakseen, oliko Bryggi siellä. Hän ei nähnyt pimeässä, mutta kuuli sieltä huohotusta, jonka syyn saattoi hyvin arvata. Sarostip sulki sitten oven ja meni takaisin tupaan.
Tuvassa Melkar nukkui vieläkin rauhallisesti. Sarostip katseli vähän aikaa aukkoa katossa. Sitten hän meni takaisin käytävään vahtimaan ja odotti vahtivuoron vaihtamista.
Sarostip kuuli jossakin vaiheessa askelia tuvan suunnasta. Hän meni tupaan katsomaan. Se oli Asgrim ja hän tuli juuri käytävään.
- Minun täytyy lähteä, Asgrim sanoi ja lähti ontumaan ovea kohti.
- No, jos sinä haluat, Sarostip sanoi.
Asgrim meni ovelle ja lähti pois.
Sarostipin vartiovuoro kului loppuun ilman mitään erikoisempia tapahtumia. Sitten oli aika laittaa seuraavat vartioon. Sarostipin olo oli jo aika uninen ja hän meni perempään huoneeseen.
Toiset kuuluivat nukkuvan. Huohotustakaan ei enää kuulunut. Sarostip meni sinne ja herätteli Tarrania.
- Sinun vuorosi, Sarostip sanoi unisena ja haukotellen.
- Uhh? Tarran mumisi.
Hän hieroi silmiään ja haukotteli.
- Tekiä ei tarvitse herättää, Sarostip kuiskasi Tarranille.
Tarran nyökkäsi, venytteli ja nousi sitten hitaasti seisomaan silmät vain puoliksi auki. Sarostip kävi itse nukkumaan. Tarran laahusti ovesta ulos.
Tarran vartiossa
Tarran asteli hitaasti ulko-ovelle ja jäi istumaan ulos oven viereen. Ulkona oli aika tähdetöntä, muttei mitenkään kylmää.
Tarran oli vartioinut jonkin aikaa, kun hän kuuli jonkinlaista rapinaa jostakin varaston suunnasta. Tarran nousi varovasti ylös ja hiipi sinne. Hän kuuli hiipiessään jonkin naksahduksen toisesta varastorakennuksesta ja pääsi sen luokse.
Tarran avasi oven. Oven takana oli pimeää, mutta Tarran kuuli rapinaa, joka tuli sisältä.
- Onko täällä joku? Tarran kysyi.
Hän kuuli omituisen örähdyksen jostakin pimeästä ja sitten Tarran kuuli laahustavia askeleita, jotka lähestyivät oviaukkoa. Tarran vetäytyi hiukan taaksepäin niin, että hänen kimppuunsa käytäessä oli tultava ulos valoon. Tarran nykäisi myös tikarinsa Yön käteensä.
Ovesta laahustaa ulos joku mies, joka käveli kömpelösti ja hitaasti. Mies oli kohtuullisen vahvalta vaikuttava, mutta pimeässä Tarran ei erottanut paljonkaan.
- Kuka olet? Tarran kysyi.
Mies örähti jotakin ja lähti laahustamaan Tarrania kohti hitaasti.
- Vastaa! Tarran huudahti.
Mies kohotti kätensä kuin aikoakseen tarttua Tarraniin. Tämä astui pari askelta taaksepäin ja huusi:
- Sarostip!
Mies näytti luopuvan aikeistaan käydä Tarranin kimppuun ja lähti laahustamaan metsään päin. Ketään ei kuulunut paikalle.
Tarran yritti pysäyttää miehen nappaamalla kiinni olkapäästä. Mies käännähti örähtäen ja huitaisi Tarrania nyrkillä. Tarran kuitenkin kumartui helposti iskun ali.
Mies ärähti ja kääntyi laahustamaan pois. Tarran syöksähti miehen perään, mutta huitaisi tikarillaan hudin. Mies ärähti ja otti kömpelösti jotakin kilisevää vyöltään. Se oli ilmeisesti jonkinlainen kettinki.
Tarran kävi tikarina kanssa miehen kimppuun, mutta huitaisi taas ohi. Nyt mies paukautti ketjulla Tarrania, joka kuitenkin astui nopeasti sivuun ja pisti tikarillaan uudestaan. Mies iski ketjullaan torjuen tikarin. Ketju ei silti tarttunut kiinni tikariin. Sen sijaan mies örähti ja huitaisi ketjullaan, mutta ohi.
Tarran harppasi taaksepäin ja loitsi Terävyyttä. Mies huitaisi ketjullaan, muttei taaskaan osunut. Pimeyden hämäämänä myös Tarran huitaisi ohi.
Mies piiskaisi ketjullaan ja osui. Ketju kietoutui Tarranin vasemman jalan ympärille iskien pronssisella voimallaan kipeästi ja jääden vielä jalan ympärille kiinni. Tarran kaatui maahan. Mies kiskaisi ketjun irti ja lähti laahustamaan metsään katsomatta enää taakseen.
Tarran kirosi ja lähti raahautumaan sisään. Hänen jalassaan tuntui kipua ja siitä valui verta.
Tarran sai raahauduttua ovelle, joka näytti olevan auki. Hän raahautui sisään ja takahuoneeseen ja kiroili. Tuvassa nukkuva Melkar heräsi Tarranin sadatteluun.
Melkar liikahteli hieman penkillä ja oli ilmeisesti herännyt.
- Auta nyt saatana! Tarran karjui ja raahautui penkin luo.
Melkar nousi istumaan ja hieroi unisena silmiään.
- Tuolla ulkona on jokin olento, Tarran sanoi.
- Mikä? Melkar kysyi noustessaan seisomaan ja katsoi, miksi Tarran raahautui.
Tarranin jalassa oli haava, josta valui verta. Melkar polvistui Tarranin viereen ja tutki jalkaa.
- Jokin, Tarran vastasi. Mistä minä tietäisin.
Melkar alkoi pian lausua taikasanoja. Hän ei saanut mitään aikaan unisena, mutta ryhtyi uudestaan loitsimaan. Nyt Melkar onnistui loitsussaan ja kosketti Tarranin haavaa umpeuttaen sitä.
Tarran nousi pystyyn ja lähti nilkuttamaan perempään huoneeseen. Melkar tuhahti.
Tarran huusi peremmässä huoneessa:
- Sarostip!
Melkar meni takaisin penkille makuulle.
Sarostip tuli väsyneenä miekkansa kanssa tupaan.
- Mitä nyt? hän kysyi väsyneenä ja silmät melkein kiinni.
- Ulkona on jonkin olento, Tarran ilmoitti. Tule, hän lisäsi ja lähti nilkuttamaan ulos.
Sarostip lähti perään.
Ulkona
Ulkona oli varsin pimeää. Ilmeisesti oli aamuyö meneillään.
- Se meni metsään, Tarran selitti.
Hän lähti kulkemaan mahdollisimman nopeasti eteenpäin.
- Onko sinulla valoa? Tarran kysyi.
- Ei ole, Sarostip vastasi.
- Hae sisältä nopeasti jotakin, Tarran kehotti.
Siellä ei näkynyt mitään, minne Tarran meni. Sarostip lähti sisälle.
Tuvassa
Sarostip saapui tupaan. Alinea oli juuri kävelemässä tuvassa ja pelästyi hieman Sarostipia.
- Alinea onko täällä jotain soihtuja tai muita? Sarostip kysyi Alinealta.
Alinea tuntui olevan hieman väsynyt ja koetti, miettiä vastausta äkilliseen kysymykseen.
- Ei ainakaan minun mielestä, Alinea totesi sitten. Päreitä tosin on, mutta mihin soihtua tarvitsette?
- Lähdetään jahtaamaan jotain olentoa jonka Tarran näki, Sarostip vastasi.
- No ei täällä taida olla mitään pärettä ihmeellisempää, Alinea totesi.
Sarostip yritti etsiä jotain, mistä voisi tehdä soihdun pitäen silmiään pakottaen auki. Alinea katseli Sarostipia tämän touhutessa. Tek tuli perähuoneen puolelta silmiään hieroen, mutta keihäs kädessään.
- Joko se on meidän vartiovuoro? Tek kysyi haukutellen.
Samassa Tarran laahusti sisään ja hoputti:
- Vauhtia.
- Se alkoi jo vähän aikaa sitten mutta en saanut sinua hereille, Sarostip sanoi Tekille. Ei täällä ole mitään, hän ilmoitti Tarranille.
Alinea katsoi sisään tullutta Tarran väsyneenä.
- Tule, Tarran kehotti Sarostipia.
- Onko tämä nyt varmasti järkevää? Alinea epäili.
- On! Tarran huudahti.
Alinea hätkähti hieman huudosta.
- Minne mennään? Tek kysyi haukotellen.
Sarostip lähti Tarranin perään väsyneenä. Tek lähti myös hieroen silmiään. Tarran kulki edellä ulos.
Seurue pääsi ulos.
- Mitä nyt oikein tehdään? Tek kysyi.
Tarran suuntasi taas metsään ja Sarostip lähti Tarranin perään.
- Kertokaa minullekin! Tek valitti ja seurasi perässä.
- Tarran näki jonkun olennon, Sarostip selitti väsyneenä.
Metsän suunnassa oli sielläkin pimeää eikä mitään erityistä näkynyt.
- Se on varmaan se pimeyden olento, Tek sanoi.
Tarran lähti astelemaan metsään. Sarostip seurasi. Tek seurasi myös keihäänsä kanssa valppaana.
Seurue kulki jonkin aikaa, mutta mitään ei löytynyt. He kuulivat pöllöjen huhuilua. Tarran jatkoi etsimistä vielä jonkin aikaa. Sarostip etsi myös.
Varttitunnin aikana seurue ei löytänyt mitään, mikä ei ollut ihmekään, koska oli aivan pimeää. Hyvä, että he edes toisensa erottivat tummina hahmoina pimeässä metsässä.
- Palataan tilalle, Sarostip sanoi muille.
- Joo, Tek suostui. Jos se oli vain harhautus, hän sanoi huolestuneena.
Tarran ei vastannut mitään vaan lähti laahustamaan tilalle.
- Kun Alinea ja muut ovat nyt ilman suojaa, Tek sanoi.
Seurue saapui pian talon luokse. Sarostip meni takaisin nukkumaan perempään huoneeseen.
- Jäänkö minä vartioon? Tek kysyi.
- Jos sinä haluat, Sarostip vastasi. Mutta pysy sisällä talossa.
- Joo, Tek sanoi yrittäen näyttää vakavalta.
Tek jäi tupaan ja istui sinne keihäänsä kanssa. Tarran istahti penkille.
Tek oli hiljaa ja haukotteli. Tarran huomasi hetken päästä hänen nukahtaneen penkille. Tarran itse asteli ulos ja jäi oven luo istuskelemaan. Loppuyö sujui ongelmitta.
Alinean aamu
Alinea heräsi joskus aamulla aika pirteänä. Hän nousi ylös ja katsoi nukkujia. Sarostip oli nukkumassa, Tek ei. Lisäksi Sarostipin laverin luona näkyivät lojuvan kilpi ja kirves, jotka oli siihen huolimattomasti nakattu.
Alinea käveli varovasti tuvan puolelle. Tuvassa näkyi Tek, joka oli ilmeisesti nukahtanut siihen penkille keihäänsä kanssa. Melkaria ei näkynyt.
Alinea meni tekemään aamupuuroa. Hän koetti tehdä ruokaa hieman hiljempaa, ettei Tek heräisi.
Rinelda tuli pian Althonin kanssa tupaan ja toivotti:
- Huomenta.
- Huomenta, Alinea vastasi.
Samassa Tarran saapui tupaan. Tek nukkui vieläkin penkillä.
Alinea keitteli puuroa. Tek havahtui juuri ja avasi silmänsä. Alinea sanoi hieman varautuneesti:
- Huomenta.
Tek haukotteli ja sanoi:
- Yöllä ei tapahtunut mitään. Tietysti minun vartiovuorollani.
- Huomenta, Tarran vastasi Alinealle.
Melkar tuli puhtaana ja parta siistinä sisälle.
- Melkar jäi paljosta paitsi, Tek sanoi. Kun me jahdattiin metsässä jotain olentoa.
Melkar meni istumaan pöytään. Reinier ilmestyi takahuoneesta ja käveli suoraan pöytään sanoen:
- Ruokaa.
- Vai niin, Melkar sanoi Tekille eikä ollut kovin kiinnostunut.
- Se ei uskaltanut tulla, kun minä olin vartiossa, Tek kerskaili.
Puuro oli kohta valmista. Rinelda tarjoili sitä ja Alinea auttoi. Melkar alkoi syödä saatuaan puuronsa. Bryggikin ilmestyi takahuoneesta Worfordin kanssa. He asettuvat pöytään. Sarostipia ei kuulunut.
Melkar söi puuroaan nopeasti.
- Jos se otus yrittää vielä kimppuuni, niin seivästän sen keihääseeni! Tek uhosi.
Alinea aloitti itsekin syömisen. Rineldakin söi. Althon syö aivan omatoimisesti.
- Niin mikä teidän kimppuun oikein tuli? Alinea kysyi.
Tek katsoi Tarrania.
- En tiedä, Tarran sanoi. Jokin mies se kai oli. Sillä oli ketju ja se vain örisi.
- Olet Tek muuten kuin Elmal, Melkar sanoi ruokailunsa lomasta.
- Häh? Tek kysyi ihmeissään Melkarilta.
- Ketju? Oliko se iso mies? Alinea kysyi.
Melkar nyökkäsi Tekille.
- Kyllä, Tarran sanoi syömisen lomasta.
Alinea mietti. Hän pudisti sitten päätään ja alkoi jatkaa syömistään.
- Se oli joku pimeyden olento, Tek sanoi ja söi puuroaan.
Bryggi livahti santsaamaan puuroa.
- Elmal on mahtava mies Tuliheimosta. Tajutessaan Tuliheimon ja Yelmin vääryydet sekä julmuudet, hän tajusi lähteä pois sieltä. Hän on itse Aurinko ja suojelee keihäänsä kanssa kansaamme, Melkar sanoi ja nousi syötyään pöydästä.
Tek näytti hämmentyneeltä ja tuntui miettivän otsa rypyssä Melkarin sanoja. Alinea katsoi Melkaria kummastellen. Tämä lähti eläintentiloille.
Bryggi kaapi puurot lautaselleen ja tuli syömään. Alinea jatkoi syömistään entistä hämmentyneempänä. Tarran meni hakemaan lisää puuroa.
Muut saivat pian syötyä. Bryggi sen sijaan vielä popsi. Rinelda nousi ja otti likaisia astioita pois. Myös Alinea alkoi kerätä tiskejä pöydältä. Tarran murahti ja lähti kävelemään ulos jättäen lautasen kuitenkin pöydälle. Tek nousi ylös mietteliäänä ja katosi käytävän suuntaan. |