Riskimaa, osa 23

Melkar pudisti taas päätään Tekille ja katsoi Sarostipia.
- Antakaa nyt olla, Sarostip kehotti. Meillä on parempaakin tekemistä kuin riitely.
- Tek luulee itsestään liikoja. Tuollainen asenne voi johtaa hänet kuolemaan, Melkar sanoi vielä vakavana.
- Enkä luule, Tek väitti vastaan.
Melkar huokaisi.
- Anna olla Melkar, Sarostip kehotti.
Samassa Alinea ja Rinelda näyttivät kulkevan pihan poikki vajaa kohti.
- Hyvä on, Melkar sanoi ja katsoi Tekiä hieman epäillen.
Tek nosti vain leukaansa pystyyn. Melkar sanoi Sarostipille:
- Meidän pitäisi kasata koko tilan väki yhteen ja sopia yhdessä tulevasta. Nyt heti.
Sarostip lähti tuvalle päin hakemaan Bryggiä. Melkar lähti perään.
Tuvassa näytti istuskelevan Althon toimettomana, mutta Bryggiä ei näkynyt.
- Althon, tule mukaani, Melkar sanoi pojalleen.
- Minne Bryggi meni? Sarostip kysyi Althonilta.
- Kyllä, isi, Althon sanoi ja nousi ylös. Mitä on tekeillä? hän kysyi.
- Tule nyt vain mukaani, Melkar käski ja lähti ulos.

Ulkona
Melkar käveli Althonin vierellä kohti paikkaa, jonne Ketju kannettiin. Hän pysähtyi ennen kuin Ketjun ruumista näkyi ja katsoi Althonia. Melkar sanoi vakavana katsoen Althonin silmiin:
- Ketju kulki itse valimiaan polkuja, mutta polku oli kohtalokas hänelle. Orlanth ei ollut tyytyväinen Ketjun elämään, koska tämä toimi vastoin hänen tahtoaan. Katso ja ole varovainen, ettet tee ikinä samaa virhettä kuin Ketju.
Althon katsoi isäänsä vakavana. Melkar vei nyt Althonin Ketjun ruumiin luo ja katsoi pojan reaktioita hänen nähdessään ruumiin. Althon näytti hiukan pelästyneeltä.
- Miksi Orlanth on noin kamalasti häntä rankaissut? hän kysyi.
Melkar sanoi samalla Althonille, kun näytteli Ketjun haavoja:
- Katso näitä, poikani. Orlanth käytti työkaluaan Kuolemaa tehdessään tämän. Orlanth osaa hallita Kuolemaa, mutta me emme. Kuolema on mahtava liittolaisemme ja salakavala vastustajamme. Kuolema antaa ja ottaa. Käytä Kuolemaa tarpeen tullen, mutta älä ikinä anna sen ottaa sinulta mitään.
- En, isi, Althon vakuutti. Miten Orlanth on ne tehnyt? hän kysyi haavoja katsoen.
Melkar jätti vastaamatta pojan kysymykseen ja sanoi vakavana:
- Ole Kuoleman herra, älä sen kohde. Kuolema on salaperäinen, arvaamaton ja kesyttämätön voima, mutta Tuulet sitä pystyy hallitsemaan. Myös sinä, jos toimit oikein.
Sarostip tuli ulos talosta ja Alinea ja Rinelda taas vajasta, kun Melkar sanoi lopuksi pojalleen:
- Elä kuten Orlanth tahtoo ja määrää. Minä tunnen Orlanthin lait ja tahdon. Kuuntele ja tottele minua, kunnes tiedät saman kuin minä ja olet aikuinen mies.
Sitten Melkar lähti poikansa kanssa vajaa kohti ja sanoi samalla:
- Et saa enää mennä minnekään täällä. Se on liian vaarallista. Vaikka Tek menee, niin sinä et.
Samassa Sarostip asteli Melkarin, Tekin ja Althonin luokse Bryggi mukanaan. Melkar suuntasi kohti vajaa. Tek riensi Sarostipin luokse nyreänä.
Seurue saapui vajalle. Alinea ja Rinelda olivat sen ulkopuolella. Worford seisoi kauempana selvästi järkyttyneenä vieläkin. Zistiä ei näkynyt. Althon kurkisteli vajaan päin uteliaana. Melkar huusi Worfordille:
- Worford! Tule tänne!
Alinea katseli porukkaa pelokkaana.
- Eli kerron teille nyt hieman siitä mitä töitä teemme lähipäivinä, Sarostip sanoi.
Worford näytti kuin ei kuulisi huutoa. Melkar lähti Worfordin luo.
meni Worfordin viereen ja puhui tämän kanssa jotain mitä muut eivät kuule.
- Eli siis Ketju on kuollut ja minun täytyy käydä kertomassa siitä klaanille, Sarostip kertoi muille. Käyn siellä ilmeisesti huomenna.
- Mutta nyt hieman työnjaosta, Sarostip sanoi.
Melkar otti Worfordista kiinni ja talutti tämän muiden luo. Worford näytti olevan kuin puulla päähän lyöty. Melkar koetti hieman herätellä Worfordia ja kuunteli Sarostipia samalla.
- Alinea ja Rinelda, te siivoatte ensin tämän vajan verestä lapsien kanssa, Sarostip päätti.
- Minä en siivoa, Tek sanoi heti. Enkä minä ole mikään lapsi.
- Ööh, Worford mutisi.
- No joka tapauksessa, Bryggi, sinä keskityt nyt sen rikkohengen poistamiseen, Sarostip sanoi.
Bryggi nyökkäsi tärkeänä. Melkar kysyi Tekiltä ystävälliseen sävyyn:
- No mitä sinä sitten teet, lapsi?
- Melkar, ole hiljaa, Sarostip käski.
Melkar katsoi Tekiä odottavasti.
- Niin, hiljaa, vanha ukko, Tek sanoi mulkoillen Melkaria.
- Minä puhun Tekin kanssa, Sarostip sanoi Melkarille. Ja Tek, ole sinäkin hiljaa.
Melkar kurtisti hieman kulmiaan ja rapsutti komeaa partaansa katsoen Tekiä hieman epäluuloisena.
- Selitän teille nyt työnjakoa joten kuunnelkaa, Sarostip sanoi.
Tek kuunteli mulkoillen vieläkin Melkariin. Bryggi haukotteli.
- Kun vaja on siivottu, siivotaan ja kunnostetaan päärakennus ja eläintentilat, Sarostip selitti. Kun rikkohenki on poistettu, korjaamme katon.
Bryggi nyökkäsi.
- Meidän kuokat on rikottu, joten ne täytyisi korjata, Sarostip sanoi.
- Minä teen sen, Melkar tarjoutui.
- Selvä, Melkar korjaa kuokat, Sarostip totesi. Minä autan talon seinien kunnostamisessa ja ruokin eläimiä Worfordin kanssa. Tarvitsemme myös kukon, koska kanoista on enemmän iloa jos meillä olisi kukko.
- Entä lisko? Melkar kysyi Sarostipilta.
- Zist voi kalastaa meille kalaa ruuaksi Sarostip vastasi. Kun kuokat on korjattu, voimme alkaa peltohommiin.
Melkar nyökkäsi ja sanoi topakasti hieroen käsiään yhteen:
- Eiköhän aleta sitten hommiin,.
- Entä, entä murhaaja? Worford kysyi hämmentyneesti.
- Toivottavasti hän ei tule takaisin, Sarostip vastasi Worfordille. Ja me tietenkin hautaamme Ketjun jossain välissä.
Melkar lähti vajalle, jossa kuokat olivat.
- Siivotkaa siis ensin vaja, Sarostip sanoi naisille.
- Entä, entä jos se on joku meistä? Worford kysyi pelokkaana.
- En usko että se on joku meistä, Sarostip vastasi.
Alinea sanoi Rineldalle:
- Mennään katsomaan tilalta jos siellä olisi jotain mikä sopisi rätiksi.
- Ja Tek, mitäs sinä sitten tekisit? Sarostip kysyi Tekiltä.
- En minä tiedä, Tek vastasi.
- Autatko minua talon seinien kunnostamisessa? Sarostip ehdotti.
- Joo, voin auttaa, Tek sanoi vaikuttamatta kovin innokkaalta.
- Mennään, Rinelda sanoi ja lähti päärakennusta kohti.
Alinea lähti kävelemään päärakennukseen Melkar kävi hakemassa kuokat ja katosi sitten pian metsään.

Ulkona
Bryggi lähti taloa kohti laiskasti kävellen. Althon riensi naisten perään.
- Bryggi muuten, kuinka kauan sinulla menisi jos taikoisit ne puut? Sarostip kysyi.
- Päiviä, Bryggi vastasi. Ehkä kaksi, kolme.
- Hmm, Sarostip mutisi. Meidän pitäisi sitten hommata puuta ensi alkuun jostain muualta.
Bryggi jatkoi matkaansa talon luokse.
- Mutta lähdetään nyt päärakennukselle, Sarostip sanoi Bryggille, Tekille ja Worfordille.
Tek nyökkäsi. Sarostip meni katsomaan puita talon luota. Ne kaikki olivat aivan lahoja. Ilmeisesti ne olivat olleet talvesta asti säiden armoilla.
- Ruokitaan ensin eläimet, sanoi Worfordille ja Tekille.
Worford näytti kulkevan kuin unissaan. Tek suostui ja lähti hakemaan ruokaa eläimille.
- Hei! Sarostip huudahti Worfordille. Kuulitko?
- Niin, Worford sanoi lammasmaisesti.
Kolmikko sai eläimet ripeästi ruokittua. Worford tahtoi vielä välttämättä rahnutella härkää.
- Mennään nyt kunnostaan taloa, Sarostip kehotti.
- Minä voin jäädä vielä lypsämään lehmät, Worford tarjoutui.
- Selvä on, Sarostip myöntyi.
Samassa Alinea käveli Sarostipin luokse ripein askelin.
- Hei, Alinea sanoi.
- Hei vaan, Sarostip vastasi. Oletteko jo siivonneet vajan? hän kysyi Alinealta.
- En tiedä huomasitko sen jo, mutta tuolla vajassa näyttää olevan jonkinlainen verivana, mikä menee isolta veritahralta ulos varastosta, Alinea kertoi. Olemme vielä siivoamassa siellä.
- Joo, huomasin sen jo, Sarostip vastasi. En vain ehtinyt silloin tarkastella sitä enempää ja se unohtui.
- Siivoamme senkin pois? Alinea sanoi kysyvästi.
- Älkää vielä, Sarostip vastasi. Tulen sinne.
Alinea nyökkäsi.
- Tule mukaani Tek, Sarostip kehotti ja he lähtivät Alinean kanssa vajalle.
Kolmikko saapui vajalle ja sen sisällä olivat Melkar, hänen vaimonsa ja Althon.
- Ahaa. Minä pilkoin jo polttopuita ja käyn hakemassa ne nyt, Melkar sanoi vaimolleen.
Rinelda hymyili miehelleen. Melkar näki Sarostipin tulevan ja osoitti kuokkia sanoen:
- Tuossa nuo nyt ovat.
- Hyvä, Sarostip sanoi ja tarkasteli hieman kuokkia.
Melkar lähti takaisin metsään päin. Rinelda jatkoi pesemistä ja myös Alinea meni pesemään isoa veritahraa.
Sarostip kulki verijanan luota vähän matkaa eteenpäin mutta pysähtyi sitten, kun ei löytänyt jälkiä ollenkaan. Turhaan etsintää tuhrautui aikaa. Tek seurasi Sarostipin mukana innokkaana.
Sarostip lähti takaisin päärakennukselle ja Tek seurasi häntä. Sarostip tarkisti, että Bryggi teki jotain rikkohengen poistamisen suhteen. Bryggi oli kiivennyt katolle ja mutisi siellä jotakin maagiselta vaikuttavaa.
Samassa Alinea saapui Sarostipin luokse. Althon ja Rinelda tulivat Alinean mukana. Sarostip meni päärakennuksen sisälle ja Tek seurasi. Alinea lähti Sarostipin perään, kuten myös Rinelda ja Althon, jotka näyttivät jo vähän rauhoittuneen.
- Saimme veritahrat siivottua, Alinea ilmoitti, kun seurue pääsi sisälle.
- Hyvä, Sarostip totesi. Nyt voitte alkaa siivoamaan tätä päärakennusta. Minä autan.
- Selvä, Alinea sanoi.
Alinea alkoi siivota päärakennusta ja muutkin siivoilivat siinä sitten. Siivottavaa tosiaan riitti ja erityisesti tuvan puoli näytti olevan kohtuuttoman törkyinen. Ulkosalle seurue huomasi ilmestyneen pinon polttopuita, aivan vasta sinne tuotuja.
Parin tunnin kuluttua Worford ilmestyi paikalle mukanaan maitoa ämpärissä. Worford näytti varsin tyytyväiseltä ja hänen suupielensä olivat valkoiset.
Sarostip lähti ulos etsimään jotain, jolla voisi tilkitä seiniä. Tek tuli auttamaan pitäen keihästä koko ajan mukanaan. Naiset jäivät sisälle siivoilemaan.

Ulkona
- Eikö sinua yhtään pelota? Tek kysyi Sarostipilta.
- Vähän, tietenkin, Sarostip sanoi keräillessään sammalia seinien tilkkeeksi.
Tek auttoi Sarostipia.
- Kukahan se syyllinen voi olla? Tek kysyi. Olisiko joku lunarilainen seurannut meitä ja tappanut Ketjun?
- Sitä minä tässä epäilenkin, Sarostip vastasi. Mieleeni tulee se yksi papitar siellä.
- Ei kai hän? Tek epäili.
- Hän olisi saattanut seurata, Sarostip sanoi.
- Hänhän oli ihan mukava, Tek huomautti.
- Niin, kaikki lunarilaiset esittävät mukavia mutta ovat petollisia, Sarostip totesi. Luulen että kyseessä on joka tapauksessa se punainen paha josta Bryggi on puhunut.
Tek nyökkäsi vakavana.
- Pitäisikö meidän laittaa vartijoita tänne tilalle? hän kysyi.
- Mistä me vartioita saisimme? Sarostip ihmetteli. Minulla ei ainakaan ole varaa palkata ketään. Ja ruokaakin kuluisi paljon.
- Me voisimme itse vartioida, Tek ehdotti. Minä voisin olla mukana vartioimassa.
- No voisihan sitä kokeilla, Sarostip myönsi.
- Joo, Tek innostui.
- Tosin kaikkien pitäisi olla aamulla pirteitä, Sarostip tuumi. Mutta voisimmehan pitää joitain vartiovuoroja.
- Zist voisi pitää vartiota Tupsukorvan kanssa, Tek ehdotti.
- Totta, Sarostip sanoi. Minä voisin vartioida sinun kanssasi. Naisien ei pitäisi vartioida koska heidän pitää olla aamulla pirteinä laittamassa aamupalaa.
- Niin, Tek vahvisti. Ja vartijoilla pitää olla aseet.
- Ja Bryggikään ei varmaan sovellu vartiointiin koska hän ei pysy hereillä, Sarostip sanoi. Ja kaikki hänen voimansa kuluvat sen hengen poistamiseen.
- Joo, Tek myönsi. Minä voin kyllä vartioida yksinkin. Sinä voit ottaa yhden vartiovuoron ja se vanha Melkar yhden.
- Minä voisin kyllä vartioida kanssasi, Sarostip sanoi. Niin olisi kuitenkin paras. Koska sinä et kuitenkaan ole vielä kovin kestävä ja taitava tuon keihään kanssa niin olisi hyvä että olisi joku vähän kokeneempi.
- Mutta sitten me saisimme vain kaksi vartiovuoroa, Tek huomautti.
- Jos sinä ja minä, sitten Melkar ja sitten Zist ja Tupsukorva, Sarostip huomautti. Meillä olisi kolme vartiovuoroa.
Sarostip oli saanut tarpeeksi sammalta ja lähti takaisin päärakennukselle.
- Minä olen sitten mieluummin Zistin kanssa, Tek sanoi kaksikon tilkitessä jo seiniä. Koska Zist ei pärjää yksin kuitenkaan murhaajalle.
- No tehdään sitten niin, Sarostip myöntyi.
Kun Sarostip oli tilkinnyt erään läpireiän, hän laittoi vähän puuta reiän molemmille puolille, jotta sammal ei pääsisi pois seinän välistä. Sarostip otti puuta hieman niistä polttopuista ja naulasi niistä pieniä paloja reiän molemmille puolille. Tek auttoi häntä parhaansa mukaan, vaikkei ollutkaan oikein tottunut hommaan.
- Huomenna pitäisikin lähteä jo peltohommiin, Sarostip sanoi Tekille ohimennen, kun tilkitsi seiniä.
- Minä voin jäädä sitten vartioon taloon, Tek ehdotti.
- Katsotaan sitä sitten, Sarostip vastasi. Tosin minun täytyisi kyllä mennä varmaan huomenna kertomaan klaanille että Ketju on tapettu.
- Minäkin voisin mennä kertomaan, Tek tarjoutui. Olisi varmaan kuitenkin parasta että minä menen, koska olen isäntä. Minua he uskovat enemmän.
- Mutta entä sitten tilan valvominen, jos olet poissa? Tek kysyi huolestuneena. Minä en luota siihen vanhukseen.
- No sinä voit tulla mukaani, Sarostip ehdotti.
- Melkarin taidan kuitenkin laittaa johtoon koska hän on muista kaikkein kokenein.
- Tehdään niin, Tek suostui. Voimme samalla hakea Reinierin. Me kaksi pystymme pitämään puolemme kaikkia hirviöitä vastaan, Tek lisäsi.
Sarostip nyökkäsi hymyillen. Tek näytti aika ylpeältä.
Kaksikko sai pahimmat reiät tukittua iltapäivällä. Sitten he lähtivät sisälle auttaakseen mahdollisesti siivouksessa.

Tuvassa
Alinea oli yksin tuvassa laittamassa ruokaa, kun Sarostip astui sisälle Tekin kanssa ja totesi:
- Nyt on pahimmat reiät tukittu.
Alinea vastasi hymyillen:
- Hyvä.
Tuvassa näytti jo aika puhtaalta.
- Tosin katto pitäisi saada korjattua vielä, Sarostip tuumi katsellen reikiä katossa.
- Oletteko nähneet Zistiä koko päivänä? Alinea kysyi.
- Näin hänet aamulla joella kalastamassa, Sarostip vastasi ja istuutui penkille.
Alinea jatkoi ruoan valmistamista.
- Minun pitäisi huomenna mennä kertomaan klaanille että Ketju on tapettu, Sarostip sanoi.
- Meidän, Tek korjasi.
- Milloin olet ajatellut, että raivaaminen aloitetaan? Alinea kysyi.
- Se kannattaa aloittaa huomenna, Sarostip vastasi. Haemme sitten Reinierin huomenna tänne myös. Huominen päivä kannattaa käyttää raivaamiseen että saadaan siemenet maahan. Tulen itsekin tänne töihin niin nopeasti kuin pääsen.
Worford ilmestyi samassa takahuoneesta. Hänen suupielensä olivat vieläkin valkoiset.
- Oletko ollut nukkumassa? Alinea kysyi Worfordilta.
- Otin päivätorkut, kun niin väsytti, Worford sanoi.
- Et kai ole juonut kaikkea maitoa? Sarostip kysyi Worfordilta hymyillen.
- En toki, otin vain kermat pois, Worford sanoi huuliaan nuolaisten. Tuolla on emännälle maitoa, hän lisäsi ja viittasi ämpäriin päin.
- Missäs Melkar perheineen on? Sarostip kysäisi.
- Rinelda ja Althon menivät eläinten puolelle siivoamaan vielä hetkeksi, Alinea vastasi.
- Toisaalta, peltojen raivaamisen voisi aloittaa jo tänäänkin, Sarostip totesi. Rikkaruohoja saisi kitkettyä tänään vielä ihan mukavasti.
- Me aiomme asettaa tänne vartiot, Tek sanoi vakavana.
Sarostip nyökkäsi Tekin sanoille.
- Missä Melkar on? Alinea kysyi.
Tek kohautti olkapäitään ja sanoi:
- Varmaan jossakin väsyneenä, vanha mies.
- Kun näin hänet viimeksi hän meni metsään, Sarostip muisti.
- Mitä hän nyt yksin metsään menee? Alinea ihmetteli.
- Hän meni kai hakemaan niitä pilkkomiaan polttopuita, Sarostip arveli. Tai jotain semmoista hän vaimolleen sanoi.
- Toivottavasti hänelle ei ole tapahtunut mitään pahaa, vaikka ilkeä mies onkin, Tek sanoi.
- Ei hän ilkeä ole, Alinea sanoi.
- No ei kai hän nyt ilkeä ole, Sarostipkin totesi.
- On hän aika ilkeä, Tek väitti. Kun koettaa vielä valehdella Althonille, että Orlanth tappoi Ketjun.
- En minä ole huomannut, Alinea sanoi.
- Ja miksi Orlanth muka olisi ketjun tappanut? Sarostip kummasteli.
- Kysy siltä vanhukselta, Tek kehotti. Hän vei Althonin ruumiin luo ja valehteli hänelle tuollaista. Ja sanoi ensin muka, ettei Althonin sopisi kuulla ruumiista ollenkaan!
- Luulen että kyllä Althon olisi huomannut että Ketju puuttuu, Sarostip arveli.
- Mutta hän valehteli, Tek sanoi kiihtyneenä.
- Turha siitä nyt on höpöttää, Alinea keskeytti. Parempi kysyä häneltä itseltään mistä on oikein puhellut jos asia kiinnostaa.
- Kunhan nyt mies edes ilmestyisi, Sarostip mutisi.
- Kysykää sitten, Tek kehotti. Minä en siltä vanhalta mieheltä kysy mitään.
Rinelda ja Althon tulivat juuri sisälle.
- Laitoitko Alinea minne sen ämpärin? Rinelda kysyi.
- Se mihin otimme vettä? Alinea kysyi. Jäi varmaan varastolle.
- Selvä, Rinelda sanoi ja kääntyi Althonin kanssa pois.
- Keitto tuoksuu hyvälle, Tek sanoi Alinean keitosta nuuhkien.
- Kiitos, Alinea kiitti. Tänään saammekin lihakeittoa.
- Tosi kivaa, Tek ilahtui. Minun isä sanoi aina, että liha pitää miehen tiellä.
Alinea nyökkäsi Tekin sanoille.
- Sepä hyvä, Sarostip totesi.
- Odotellaanko me nyt ruokaa? Tek kysyi.
- Joo, tehdään niin, Sarostip päätti. Sen jälkeen lähdetään töihin pellolle.
- Minua jo väsyttääkin, Tek sanoi ja istuutui penkille.
Worford asteli Alinean luokse ja haisteli keittoa.
- Onpa hyvää keittoa, hän sanoi. Tämä emäntä se vasta osaa.
Alinea sanoi hymyillen:
- Kai sitä nyt kaikki lihasoppaa osaa tehdä.
- Ei noin hyvää, Worford sanoi hymyillen. Kyllä sitä pitäisi pian minunkin jo perhettä perustaa, hän jatkoi. Jotta saisi omassa tuvassaan aina hyvää ruokaa.
Worford, jonka suupielet olivat vieläkin valkoiset, yskäisi hieman hämillään. Alinea hämmensi keittoa hiljalleen.
- Pitäisi sitä varmaan omaa tilaakin miettiä, Worford sanoi Sarostipille. Kunhan nyt ensin autan teidät alkuun tässä.
- Niin, tietenkin, Sarostip vastasi.
- Vaan eikös sinustakin tässä ala olla jo aika perustaa perhe minun? Worford kysäisi Sarostipilta.
- Kyllä sen aika pikkuhiljaa olisi, Sarostip myönsi.
- Kyllähän sitä tällaisen vähän vanhemman miehen kannattaa ottaa sopivan sutjakka nainen puolisokseen, Worford sanoi ja yskäisi. Pitää olla hyvä työihminen.
Alinea työskenteli ruoanlaiton parissa hiljaa.
- Minullakin alkaisi olla perheen perustamisen aika, Sarostip mietti ääneen.
- Joo, kannattaa katsoa nuoria nättiä neitosia, Worford sanoi ja taputti Sarostipia olkapäälle. Mutta sopii niiden neitojen olla myös hyviä työssä. Kun tilanisäntä kuitenkin olet.
Sarostip nyökytteli ja sanoi:
- Mutta kyllä Orlanth minullekin vaimon suo sitten kun sen aika on.
- Joo joo, mutta täytyyhän sitä Orlanthia vähän auttaa, Worford sanoi ja virnisti.
Sarostip hymyili.
- Jos vielä täältä rotkosta otat, niin pysyisi porukka yhdessä, Worford sanoi. Saattavat katsoa vähän pahalla, jos jostakin kauempaa tytön viet. Minäkin täältä rotkosta ajattelin katsoa, Worford sanoi ja yskäisi.
- Niin, Sarostip totesi miettiessään.
- Pitää olla hyvä työihminen, Worford toisti. Ja näpsäkkä käsistään. Sitä ei auta antaa akan maata, kun elanto on tiukassa.
- Odotammeko, että muut tulevat tänne ja sitten syödään, vai syömmekö jo nyt? Alinea kysyi. Ruoka olisi valmista.
Sarostip kävi katsomassa ovelta pihalle.
- Ruoka on valmista! Sarostip huusi kovaa.
- Voimme varmaankin syödä nyt, Sarostip sanoi ja suuntasi sitten eläintiloille.
Alinea laittoi ruokaa miehille ja tarjoili ruoat pöytään.
- Ruoka on valmista, Sarostip sanoi Rineldalle ja Althonille, jotka olivat eläintiloissa.
Rinelda ja Althon tulivat tupaan. Samassa katon savuaukon kohdalta kuului murinaa.
- Tuleeko noita syömään? Sarostip huudahti katon reikien läpi.
Alinea katseli hetken katon savuaukkoa ja laittoi sitten ruokaa Rineldalle ja Althonille. Samassa Bryggi laskeutui hihittäen katolta sen savuaukon läpi välttyen nipin napin putoamasta tuleen.
Sarostip kävi syömään. Alinea laittoi vielä Bryggillekin ruokaa. Bryggi hihitteli vieläkin ilmeisesti mielestään hauskalle jutulle. Alinea käväisi katsomassa ovesta vielä ulos, näkyisikö ketään tulevan.
Zist tallusteli Tupsukorvan kanssa sisälle sylissään kaloja. Alinea sulki oven, otti itselleen ruokaa ja kävi syömään.
- Ruoka on kyllä jo tehty, Sarostip sanoi Zistille.
- Missähän härkä on, kun se on poissa? Rinelda kysyi mennen Alinean avuksi.
- Ja missä Melkar on? Sarostip kysyi.
- Härkä on poissa? Alinea sanoi kysyvästi.
- Niin, Rinelda vastasi. Olen huolissani hänestä, hän lisäsi, eikä ilmeisestikään tarkoittanut härkää.
- Kyllä hän varmasti kunnossa on, Alinea rauhoitteli.
- Te varmaan haluatte tehdä jotakin näille kaloille? Zist kysyi.
- Jos hän on vaikka vienyt härän joelle juomaan, Rinelda ehdotti.
Alinea kävi hakemassa vadin ja sanoi Zistille:
- Voit laittaa ne tähän.
Zist mätti muut kalat vatiin mutta piti yhden isomman itsellään. Sarostip söi ruokaansa.
- Sinähän olet saanut hyvin kalaa, Zist, Tek sanoi.
Alinea laski vadin ja kävi takaisin syömään.
- Namnam, Zist mutisi ja alkoi popsia kalaa.
- Kyllä sitä ukkomieheksi pitäisi jo tulla, Worford mutisi ja alkoi syödä.
Hänen huulissaan oli vielä jotakin valkeaa.
- Tuskin hän näin kauan olisi härkää juottamassa joella, Alinea sanoi.
- Hän sanoo itse että ei ole turvallista käydä tutkimusretkillä yksin mutta menee heti itse, Sarostip tuhahti.
Zist näytti muistavan Tupsukorvan ja heitti sille palasen kalaa. Tupsukorva nappasi kalan innokkaasti.
- Minähän sanoin, että se vanha mies on ihan seniili, Tek sanoi.
- Ehkä joidenkin kannattaisi käydä katsomassa ruokailun jälkeen missä hän on, Alinea ehdotti.
- Minä voin käydä katsomassa, Sarostip lupautui.
- Minä tulen mukaan, Tek sanoi heti.
- No tule sitten, Sarostip suostui.
Seurue oli saanut kohta syötyä paitsi Bryggi, joka meni ottamaan lisää.
- Älä syö kaikkea, Alinea varoitti.
- Bryggi, jatka sitten sen hengen parissa kun olet syönyt, Sarostip kehotti.
- Joo, Bryggi sanoi ja nosteli keittoa lautasensa täyteen.
- No tulepas, Tek, Sarostip sanoi Tekille ja lähti ulos.
Tek lähti keihäänsä kanssa Sarostipin perään.
Rinelda huokasi. Bryggi maiskutti äänekkäästi keittoa.
- Rinelda, ei sinun kannata huolehtia, Alinea lohdutti. Kyllä miehesi ihan kunnossa on.
- Rukoilen sitä Ernaldalta, Rinelda sanoi huokaisten.
Zist tallusteli ulos Tupsukorvan kanssa.
- Voisimme nyt tehdä lihalle jotain, Alinea totesi. Kalallekin pitäisi tehdä jotain.
Alinea nousi ylös ja alkoi kerätä tiskejä. Rinelda auttoi Alineaa.
- Niin, hän sanoi kovin huolissaan.
Worford ähkäisi ja kävi penkille makaamaan. Bryggi kaapi lautastaan vielä.

Ulkona
Zist näytti lähtevän joelle päin katse maassa. Sarostip lähti seuraamaan Zistiä ja huikkasi:
- Zist! Oletko löytänyt jotain?
Sarostip asteli Zistin luokse.
- No, tuossssa on jotain jälkiä, Zist vastasi viitaten maahan.
Sarostip katsoi maahan.
- Tosiaan, Sarostip mutisi. Seurataan niitä.
Sarostip lähti seuraamaan jälkiä Tekin kanssa. Zist tallusteli Sarostipin perässä.
- Nämä ovat härän jäljet, Sarostip totesi.
Hän seurasi jälkiä joella paikkaan, joka vaikutti mahdolliselta uintiin.
- Minä arvasssin, Zist sanoi.
Sarostip katseli joen suuntaan, mutta erityistä ei näkynyt. Oli jo hiukan hämärää, mutta Soderfallin tila erottui toiselta rannalta.
- Eli härkä on ilmeisesti mennyt veteen, Sarostip sanoi. Mutta missä Melkar on? hän tuumi itsekseen. Olisiko mennyt Soderfalleille kylään? Sarostip kysyi Zistiltä.
- En minä tiedä, Zist vastasi ja silitteli Tupsukorvaa.
Tupsukorva naukaisi.
- No, kyllä se varmaan aamuksi tulee, Sarostip totesi.
- En tiedä, kun murhaaja on liikkeellä, Tek sanoi. Ja Zist, me laitetaan täksi yöksi vartiot.
- Sinä, Tupsukorva ja Tek otatte yhden vartiovuoron, minä yhden ja Melkarin olisi tarkoitus ottaa yksi, Sarostip selitti. Näin olisi siis tarkoitus.
- Jaa, Zist sanoi.
- Nyt se ei onnistu, kun vanhus on lähtenyt lipettiin, Tek sanoi. Tai sitten murhaaja on vienyt hänet, hän virnisti.
- No ei kai nyt sentään, Sarostip toppuutteli.
- Saisi viedäkin, Tek tuhahti.
- Älä toivo tuollaisia, Sarostip sanoi ankarasti.
Hän lähti takaisin tuvalle mutta katseli ympärilleen matkalla.
- Toivon, koska hän on inhottava ja varomaton, Tek sanoi ja lähti seuraamaan. Hän ei osaa pitää puoliaan, jos murhaaja hyökkää.
Zist lähti tallustelemaan Tupsukorvan kanssa jonnekin.

Tuvassa
Sarostip ja Tek saapuivat tupaan, jossa Alinea ja Rinelda olivat saaneet juuri kalat ja lihat laitettua. Althon istui penkillä, kuten Bryggikin, mutta Worford makasi penkillä ja kuorsaa suu auki. Alinea seisoskeli sisällä ja katsoi sisällä löhöileviä miehiä hieman vihaisena.
- Saimme sen päällisin puolin valmiiksi, Rinelda sanoi Alinealle.
- Ei löytynyt Melkaria, eikä härkää, Sarostip ilmoitti.
- Onko kukaan nähnyt härkää koko päivänä? Alinea kysyi.
- Ja Bryggi, sinunhan piti mennä poistamaan sitä henkeä, Sarostip sanoi äksysti Bryggille. Minä näin silloin kun ruokin eläimiä, hän vastasi Alinealle. Tosin silloin Worford jäi vielä lypsämään lehmiä joten hän näki sen viimeksi.
Bryggi haukotteli.
- Härkä oli vielä aamulla paikalla, Rinelda sanoi.
- Löysin kylläkin härän jäljet jotka johtavat joen luokse sellaiseen kohtaan josta voisi mennä uimaan, Sarostip sanoi. Yksi vaihtoehto on että Melkar on mennyt kylään Soderfalleille.
- Onko kukaan käynyt kertomassa heille mitä Ketjulle on tapahtunut? Alinea kysyi.
- En minä ainakaan ole, Sarostip vastasi.
Samassa Zist tallusteli sisään ja heitti suuhunsa jonkinlaisen kuoriaisen.
- Ush, Tek sanoi Zistille.
- Hyvää, Zist sanoi.
Alinea ei kiinnittänyt mitään suurempaa huomiota Zistiin.
- Muistatteko muuten kun Soderfallit kertoivat että demonit veivät Winnat? Sarostip kysyi.
Rinelda näytti pelokkaalta. Alinea nyökkäsi.
- En usko että demonit veivät vaan että joku vei jota he luulivat demoniksi, Sarostip selitti. Ja se saattaa olla nyt se murhaaja.
- Meidän täytyy pitää vartio, Tek sanoi. Minun täytyy nyt ottaa yksin vartiovuoro, hän lisäsi eikä näyttänyt olevan pahoillaan siitä.
- Niin, aikomus olisi että Tek, Zist ja Tupsukorva ottaisivat yhden, minä yhden ja Melkar yhden, Sarostip sanoi. Mutta Melkar puuttuu. Eikä tosin Tekiä oikein voi laskea yksin.
- Minä vartioin yksin, Tek sanoi.
- Niin. Sanoin tästä jo eilenkin, mutta varmistan nyt että kuulitte, Alinea huomautti. Lomi Ulrood sanoi minulle, ennen lähtöämme Vaaralinnasta, että Ranolfeilla saattaa olla jotain kummaa meneillään täällä.
- Noita valvoo, Bryggi sanoi samassa vakavana.
- Lomi ei vain ole saanut mitään sen erikoisempaa tietoa asiasta, Alinea lisäsi.
- Minä en luottaisi häneen, Rinelda sanoi varovasti.
- Lomi on kyllä aika epäluotettava, Alinea myönsi.
- Siis kummaa? Sarostip kysyi.
- No jotain kummallista kuulemma on tekeillä, Alinea vastasi. Hän tuli siitä minua varoittamaan ja sanoi, että kannattaa olla varuillaan.
Rinelda nyökkäsi Alinean sanoille.
- Minä en ehdi ainakaan huomenna tarkistaa, Sarostip sanoi. Minun täytyy nimittäin käydä huomenna kertomassa klaanille siitä että Ketju on tapettu.
Tek nyökkäsi vakavana.
- No, Bryggi voi vahtia Tekin kanssa, Sarostip päätti.
- Joo, vahtii, Bryggi sanoi vakavana. Manaa. Henget vartioi.
Worford kuorsasi penkillä suu auki.
- Milloin minä vahdin? Zist kysyi.
- Sinä otat toisen vahtivuoron, Sarostip vastasi Zistille.
- Entä me? Tek kysyi.
- Minä otan ensimmäisen ja Tek ja Bryggi ottavat kolmannen, Sarostip päätti.
- Käykö vielä tänään joku Soderfallien tilalla? Alinea kysyi. Voisi olla mukavaa jos heille kerrottaisiin asiasta, samalla voisi kysyä ovatko he nähneet Melkaria.
- Minä voin käydä, Zist tarjoutui.
- Selvä, Sarostip suostui.
- Minä EN tule mukaan, Tek sanoi.
Zist tallusteli ulos popsien kädestään ötököitä.
Bryggi haukotteli. Worford havahtui ja nousi istumaan silmiään hieroen.
- Kai tänään on tarkoitus tehdä vielä jotain? Alinea sanoi kysyvästi.
- Ei sitä kannata alkuun niin kamalasti rehkiä, Worford sanoi. Täytyy välillä levätäkin.
- Tänään voimme rentoutua nyt mutta ei saa sitten tulla tavaksi, Sarostip sanoi.
- Aamulla sitten varhain pellolle, Worford myönsi nyökäten. Pitäisi tässä kosimistakin harmita, hän sanoi yskäisten.
- Kerron teille nyt työt mitä teette huomenna koska olen aamulla poissa, Sarostip sanoi. Bryggi jatkaa sen hengen poistamista ja muut rehkivät pellolla.
Bryggi nyökkäsi.
- Ja minä olen poissa myös, Tek sanoi vakavasti.
- Niin tosiaan, Tek tuli mukaani, Sarostip vahvisti. Haemme sitten Reinierin kanssa.
- Joo, Tek sanoi ja nyökkäsi muka miehekkäästi.
Rinelda huokasi ja sanoi:
- Kuka tilalla sitten johtaa? Jos molemmat taistelukykyiset miehet ovat poissa.
- Jos Melkar ei tule yön aikana niin ilmeisesti Worford on isäntänä, Sarostip vastasi.
- Niin, minä olen, Worford sanoi.
- Sen ajan kun olen poissa, Sarostip lisäsi. Yritän tulla takaisin niin nopeasti kuin voin.
Worford yskäisi ja sanoi:
- Sarostip, tulisitkos hiukan tuonne sivummalle. Olisi vähän puhuttavaa.
Sarostip meni sivummalle. Alinea meni istumaan penkille.
Worford vilkaisi Alinean suuntaan.
- Bryggi, tiedätkö vielä kuinka kauan sitä rikkohenkeä kadottelet? Alinea kysyi.
- Päivä pari, Bryggi vastasi Alinealle laiskasti.
Alinea nyökkäsi Bryggille Worford vilkaisi taas keskustellessaan Sarostipin kanssa Alineaan.
Alinea näytti hieman kiusaantuneelta.
- Mikä sinun on Alinea? Tek kysyi.
- Ei mikään, Alinea vastasi ja huokaisi.
Alinea meni takahuoneeseen. Rinelda huokaisi myös ja lähti Alinean perään.
Samassa Zist tallusteli Tupsukorvan kanssa sisälle.
- Hei Zist! Tek huudahti.
- Hei, Zist vastasi.
- Löysitkö vanhusta? Tek kysyi Zistiltä.
- En mutta härkä oli mennyt pohjoissseen, Zist vastasi.
- Pohjoiseen? Tek ihmetteli.
- Niin, Zist vastasi.
- Miksi se sinne olisi mennyt? Tek kummasteli.
- En minä tiedä, Zist vastasi.
- Olisiko se karannut ja Melkar lähtenyt etsimään sitä? Tek ehdotti.
- En minä tiedä, Zist vastasi taas.
- Etsitkö sitä? Tek kysyi Zistiltä.
- En, Zist vastasi.
- Minä ja Sarostip olemme lähdössä huomenna kertomaan klaanille murhasta, Tek sanoi tärkeänä. Sinun täytyy Zist huomenna etsiä härkä ja Melkar.
- Jaa, Zist sanoi.
- Sinä olet hyvä etsimään kaikkea, Tek sanoi Zistille.
- Miten niin? Zist kysyi.
- No kun sinä löysit silloin ne Kalfitkin, Tek vastasi Zistille.
- Mutta nyt menen nukkumaan, Worford sanoi kovaan ääneen.
Hän haukotteli ja lähti takahuoneeseen.
- No ssse oli kyllä sssen alynxin ansssiota, Zist vähätteli.
Sarostip asteli perempään huoneeseen ja Zist, Tek, Althon ja Bryggi menivät sinne myös.
Takahuoneessa Alinea oli istuskelemassa huovallaan aluspaita päällään.
- Alinea, tulisitko vielä vähän tuvan puolelle, Sarostip kehotti. Minulla olisi nimittäin asiaa.
Alinea nyökkäsi ja meni tuvan puolelle.
Sarostip ja Alinea olivat tuvan puolella kahden. Alinea meni istumaan penkille.
- Tuota noin, Sarostip aloitti.
Alinea sanoi hieman harmistuneena:
- Sinä varmaan ehdotat, että minun pitäisi mennä naimisiin Worfordin kanssa?
- En, Sarostip kiisti.
- Aahh, Alinea huokaisi. No hyvä.
- Kun Worford kertoi minulle vähän juttua sinusta, Sarostip sanoi kierrellen ja käveli hermostuneena pitkin tupaa.
- Mitä hän sanoi? Alinea kysyi.
- Onko näin että Ketju on... raiskannut sinut? Sarostip kysyi vakavana.
Alinea vastasi totaalisesti hämmentyneenä:
- Ei. Mistä hän sellaista on saanut päähänsä?
- Bryggi oli kuulemma kertonut hänelle, Sarostip vastasi. Ja hän vaati että en menisi kertomaan klaanille että ketju on tapettu koska hän ajatteli että sinä joudut vaikeuksiin. Ja kyllä, hän epäilee että sinä tapoit Ketjun.
- Ja Ketju varmaan Bryggille? Alinea sanoi. En kyllä tiedä mistä puhut.
Alinea naurahti hieman hysteerisesti ja kysyi:
- Millä minä hänet tappaisin?
- Sitähän minäkin, Sarostip myönsi.
- Miten hänet oli edes tapettu? Alinea kysyi. En ole nähnyt ruumista.
- Hänet oli tapettu jollain käyrällä esineellä, Sarostip vastasi.
- Teräase? Alinea sanoi kysyvästi.
- Niin, ilmeisesti, Sarostip myönsi. Tai joku käyrä kynsi tai jotain. Mutta Worford siis kertoi että Ketju on raiskannut sinut ja sitten sinä tapoit sen ja hän kuuli tämän Brygiltä.
- Mitään sellaista ei kyllä ole tapahtunut, Alinea vakuutti.
- Vannotko? Sarostip kysyi.
Alinea katsoi Sarostipia vakavana ja vastasi:
- Vannon, mutta ihmettelen, miten voit edes epäillä minua.
- No, en kuitenkaan tiedä kaikkea sinusta, Sarostip puolusteli. Ja tuo Worford näyttää olevan rakastunut sinuun. Ja hän ei halua että kerron klaanille koska sitten he kysyisivät Orlanthilta tai muuta ja sitten sinä olisit pulassa.
- Jos minulta kysytään, niin sinun pitää mennä ilmoittamaan Ketjun kuolemasta Vaaralinnoitukseen, Alinea sanoi. Puolestani voivat kysyä keneltä tahansa jumalalta.
- Periaatteessa en epäile sinua yhtään, mutta nuo Worfordin puheet kuulostivat jotenkin niin... Sarostip mutisi.
- Usko minua, minulla ei ole mitään hätää, Alinea vakuutteli. Pystyn kyllä todistamaan syyttömyyteni.
- Sinä tuskin edes pärjäisit Ketjulle tappelussa, Sarostip huomautti. Tietojeni mukaan ainakin.
- Minua vian ihmetyttää miksi Worford tuollaisia puhuu, Alinea sanoi.
- Meillä on nyt kaksi vaihtoehtoa, Sarostip totesi. Joko Bryggi on puhunut paskaa Worfordille tai...
- Tai? Alinea kysyi.
- Koska Worford vastustaa niin lujasti sitä että menen kertomaan Ketjun kuolemasta ja sinä et ole syyllinen niin herättää ajatuksia että Worford olisi syyllinen, Sarostip totesi.
Alinea nyökkäsi ja sanoi:
- Tosin, jos nyt mietitään tarkoin, niin ei luulisi Worfordinkaan pärjäävän taistelussa Ketjulle.
- No ei niin, Sarostip myönsi. Mutta harvoin Bryggikään näin palturia puhuu.
Alinea nyökkäsi ja sanoi:
- Hän ei hyötyisi siitä mitään. Bryggi kun tahtoo aina pelata omaan kukkaroonsa.
- Ja Bryggikään tuskin tappoi koska Ketju oli Bryggin kaveri, Sarostip arveli.
- Ja hänen kaverinsa kuolema ei ollut hänelle mikään iloinen asia, Alinea lisäsi ja nyökkäsi.
- Vaikka Bryggi kuitenkin tiesi että Ketju kuoli, Sarostip tuumi.
- Näitkö sinä Worfordin tekevän tänään mitään muuta kuin lypsävän lehmät ja nukkuvan? Alinea kysyi.
- En, mutta hän halusi jäädä lypsämään lehmiä kun minä ja Tek lähdimme, Sarostip vastasi. Oikeastaan ainoa kohta milloin hän oli yksikseen.
- Ja hän oli silloin myös härän kanssa, Alinea muistutti.
- Niin, ja härkä oli päässyt karkuun, Sarostip myönsi. Tosin emmehän tiedä Worfordista mitään. Ties mitä hän osaa tehdä.
Alinea nyökkäsi ja sanoi:
- Sinun on pakko tulla takaisin viimeistään yöksi.
- Tulen kyllä, Sarostip vakuutti.
Samassa Zist astui huoneeseen ja kysyi Alinealta:
- Tapoitko sssinä Ketjun?
Alinea huokaisi.
- Ei hän tappanut, Sarostip vastasi Alinean puolesta. Worford levittelee jotain ihme juttuja.
Alinea kysyi Sarostipilta:
- Oliko tässä vielä jotain muuta asiaa?
- Tappoiko Worford Ketjun? Zist kyseli.
- Ei oikeastaan mutta muista että emme tiedä mitä Worford osaa tehdä, Sarostip vastasi. Ei ole tietoa mutta pieni epäilynpoikanen on.
Alinea nousi ylös ja sanoi Zistille:
- Ja sinä pidät sen kuonosi ummessa.
Alinea meni takaisin takahuoneeseen.
- Juu, Zist vakuutti ja tallusteli Alinean perässä.
- Minä aloitan nyt vartioinnin, Sarostip vielä ilmoitti ja asteli ulos.

Sarostip vartioissa
Sarostip vartioi pihaa. Hän käveli ympäriinsä ja katseli ympärilleen koko ajan. Jossakin vaiheessa yötä Sarostip kuuli hiljaisia askeleita, jotka lähestyivät. Ne tulivat jostakin joen suunnasta.
Sarostip kääntyi katsomaan joen suuntaan. Mitään ei näkynyt, koska oli liian pimeää.
- Melkar! Sarostip huhuili pimeyteen. Melkar!
Sarostip vetäisi miekan huotrastaan. Vastausta ei kuulunut.
- Reinier, kuului samassa pimeydestä.
- Kuka siellä? Sarostip kysyi.
- Kuka siellä! Sarostip huusi.
- Reinier, kuului vastaus.
Samassa Zist tallusteli haukotellen ulos.
- Sinäkö siellä Reinier? Sarostip kysyi ja piteli miekkaansa kädessään. Näyttäydy.
Zist otti nuijansa käteen.
- Ei kun Melkar, kuului ärtynyt ääni.
Sarostip asteli lähemmäksi ääntä ja kysyi:
- Miksi hoit Reinieriä?
Zist katseli vähän ihmeissään ympärilleen.
- Ääliö! kuului ärtynyt huuto. Minä OLEN Reinier! Lopeta tuo pelleily hyvän sään aikana.
- Ahaa, Sarostip sanoi hiljaa. Melkar, Reinier! Sarostip tässä.
Zist tallusteli äänen suuntaan ja myös Sarostip käveli äänen suuntaan.
- MITÄ NYT! kuului ääni.
Sitten Zist ja Sarostip saivatkin Reinierin näkyviinsä.
- Reinier! Sarostip huudahti.
- Mitä sinä oikein leikit täällä keskellä yötä? Reinier sähisi.
- Pidän täällä vahtivuoroa, Sarostip vastasi. Se Ketju on murhattu täällä.
- Murhattu, milviisii? Reinier ihmetteli.
- Melkar, oletko jossain täällä? Sarostip huhuili.
Mitään vastausta ei kuulunut.
- Miksi sinä huudat koko ajan Melkaria? Reinier kysyi ärtyneesti.
- Mitä sssinä teet täällä? Zist kysyi Reinieriltä.
- Huutelin Melkaria koska hän kadonnut jonnekin, Sarostip vastasi.
- Minä asun täällä, Reinier vastasi Zistille. Kuka murhasi sen? hän kysyi Sarostipilta. Miten? Miksi? Milloin?
- Kun ei tiedetä kuka murhasi, ja tänä aamuna löydettiin ruumis ja se on tapettu jollain käyrällä teräaseella, Sarostip selitti.
- Miksssi sssinä olet täällä yöllä? Zist kyseli Reinieriltä.
- Se Worford sitten levittää joitain ihme juttuja Alinea olisi tappanut Ketjun, Sarostip jatkoi. Älä usko niihin.
- Mistä ruumis löytyi? Reinier kysyi.
- Vajasta, Sarostip vastasi.
- Miksi Worford sellaisia puhuu? Reinier kysyi. Minä eksyin matkalla, siksi tulen näin myöhään, hän selitti Zistille.
- Hän väittää myös että Ketju olisi raiskannut Alinean joka ei myöskään ole totta, Sarostip sanoi. Ja hän oli kuulemma kuullut Brygiltä.
- No mistä tiedät ettei mikään tästä ole totta? Reinier kysyi terävästi.
- No Alinea vannoo ainakin että häntä ei ole raiskattu tai että hän ei ole tappanut, Sarostip vastasi. Ja luuletko että Alinea pärjäisi Ketjulle.
- Kyllä vaan, kuule! Reinier huudahti. Et tiedä mihin se eukko pystyy.
- No mihin se pystyy sitten? Sarostip kysyi. Menes nukkumaan Zist, sinun vahtivuorosi on seuraavana.
Zist tallusteli sisälle.
Sarostip laittoi miekkansa huotraan.
- Mene sinäkin nukkumaan, Sarostip sanoi Reinierille.
- Juu, Reinier vastasi ja lähti sisälle.
Pian koitti vartionvaihdon aika. Sarostip astui sisään ja herätti Zistin, joka haukutteli sitten.
- Sinun vartiovuorosi, Sarostip sanoi väsyneenä. Herätä Tek, kun vartiovuorosi päättyy.
Sarostip kävi nukkumaan ja Zist laahusti ulos.

Aamu
Alinea heräsi aamulla levänneenä. Hän nousi aluksi istumaan ja katsoi, olivatko kaikki paikalla. Samassa Zist ilmestyi huoneeseen tuvan puolelta. Alinea oli noussut istumaan huopansa alla.
- Huomenta, Zist tervehti.
- Huomenta, Alinea vastasi.
Alinea nousi ylös ja veti housut jalkaan. Sitten hän asteli tuvan puolelle ja Zist seurasi häntä.
- Yöllä ei tapahtunut mitään? Alinea kysyi.
- Reinier tuli kai, Zist vastasi.
Alinea näytti hämmentyneeltä. Hän meni katsomaan ovenlävestä toiseen huoneeseen ja tuli sitten takaisin tuvan puolelle. Alinea sanoi hieman happamana:
- Nähtävästi.
Alinea alkoi laittaa ruokaa.
- Olet pitänyt viimeistä vahtivuoroa? Alinea sanoi Zistille kysyvästi.
- Juu, Zist vastasi.
Sarostip asteli peremmästä huoneesta hieman väsyneenä tuvan puolelle. Alinea sanoi pirteänä Sarostipille:
- Huomenta.
- Huomenta, Sarostip vastasi ja hieroi silmiään.
- Missä vaiheessa Reinier tuli tänne? Alinea kysyi.
- Yöllä, Sarostip vastasi. Vahtivuoroni aikaan.
- Selvä, Alinea sanoi.
Rinelda tuli tuvan puolelle pukeissa.
- Onko Melkarista kuulunut mitään? hän kysyi heti ensimmäiseksi.
- Ei ole, Sarostip vastasi.
Rinelda näytti masentuneelta. Althon ja Tek saapuvat tupaan perässään uninen Worford.
- Huomenta, Worford mutisi ja vilkaisi Alineaa.
- Huomenta, Alinea vastasi.
- Huomenta huomenta, Sarostip sanoi.
- Lähdetäänkö me, Sarostip? Tek kysyi.
- Kyllä lähdemme, Sarostip vastasi. Mutta meidän olisi hyvä syödä ensin.
- Pitäisssikö minun lähteä sssiisss etsssimään Melkaria? Zist kysyi.
- Ei sinun pakko ole, Sarostip vastasi.
- Minä tulen, Tek sanoi.
Worford yskäisi ja katsoi Sarostipia hiukan vaivautuneena.
- No, minä voin lähteä kyllä, Zist ilmoitti.
Sarostip meni kuiskaamaan Worfordille jotain.
- Tek, sinun kannattaa mennä Sarostipin kanssa Vaaralinnoitukselle mieluummin, Alinea sanoi.
- Joo, sinne juuri, Tek sanoi.
- Ajattelin, ettet sitten vain saa päähäsi mennä Zistin kanssa minnekään, Alinea sanoi.
- Miksssi ei minun kanssssa? Zist kysyi.
Alinea oli laittamassa puuroa ja hän kysyi:
- Zist, osaako alynxsisi jäljittää yhtään?
- En oikein tiedä, Zist vastasi.
Alinea kysyi Zistiltä hieman huvittuneena:
- Ajattelitko sinä syödä tänään puuroa?
- Puuro on pahaa, Zist sanoi.
Rinelda auttoi Alineaa masentuneena. Bryggiä ei näkynyt, mutta kuorsaus kuului.
- Mitäs sitten odottelet? Alinea kysyi Zistiltä. Tuskinpa aamupalakalasi padasta pomppaavat.
Sarostip kävi herättelemässä Bryggiä.
- Misssä ne kalat jotka minä eilen sssain on? Zist kysyi.
- Ne on säilötty, Alinea vastasi.
- Herätkääs! Sarostip huuteli peremmässä huoneessa.
Zist tallusteli ulos.
Bryggi saapui tupaan.
- Ruokaa? hän kysyi toiveikkaana.
Sarostip saapui tupaan.
- Huomenta, Alinea tervehti puuroa hämmennellessään. Kyllä tämä jo varmaan valmista on.
Alinea alkoi laittaa puuroa lautasille ja vei niitä ruokailijoille pöytään. Sarostip kävi syömään puuroaan. Bryggi asettui pöytään ja alkoi hotkia. Worfordkin söi vilkuillen Alineaan. Myös pojat söivät.
Alinea meni takahuoneeseen.
- Reinier jäi vielä nukkumaan, Sarostip sanoi syödessään.
- Miksi minua ei herätetty? Tek kysyi ruokapöydässä.
- Koska heräsit ilman herätystä, Sarostip vastasi. Ajattelin kyllä juuri tulla herättämään.
- Ei mutta vartioon, Tek sanoi nyreästi.
- Eikö Zist herättänyt? Sarostip kysyi ihmeissään.
- Ei, Tek vastasi.
- Sanoin hänelle että herättää sinut kun hänen vahtivuoronsa olisi ohi, Sarostip sanoi.
Alinea tuli takaisin tuvan puolelle eri paita päällä ja hiukset selän taakse sidottuna ponihännäksi. Hän otti itselleen ruokaa ja tuli pöytään syömään muiden kanssa.
- Ei Zist herättänyt, Tek sanoi. Ehkä hän halusi pitää vartiota koko lopun yön?
- No valita siitä Zistille, Sarostip sanoi.
- No, minun oli hyvä nukkua, Tek totesi.
- Kyllä Zist ainakin hereillä oli kun itse heräsin, Alinea huomautti. Ei kai sillä niin väliä ole kuka niitä pitää, kunhan pidetään. Jos vahtivuoroja vielä uudestaan järjestetään, niin minut voi tulla ainakin herättämään aikaisemmin, niin päästään nopeammin töihin.
- Sano Zistille, Tek kehotti.
- Toki, Alinea vastasi.
Kohta puurot oli syöty. Rinelda ja Alineakin olivat syöneet. Sarostip haki kilpensä, miekkansa ja reppunsa.
- No niin Tek, lähdetään, Sarostip sanoi ja asteli ovesta ulos.
- Hyvää matkaa molemmille, Alinea toivotti.
- Hei hei! Tek sanoi.
Hänellä oli keihäs kädessään.
- Kiitos ja muistakaa että työskennelkää tämä päivä pelloilla ja pitäkää huoli että Bryggi karkottaa sitä henkeä, Sarostip teroitti mieliin.
- Hei hei, Alinea toivotti.
- Hei hei! Sarostip vastasi.
Bryggi satsasi juuri puuroa ja nyökytteli. Alinea keräili tiskejä kasaan.

Ulkona
Zist näkyi istuskelevan käytävällä tuvan jälkeen.
- Etkö hakenutkaan kalaa? Sarostip kysyi Zistiltä.
- Hain, Zist vastasi.
- Mennään jo, Tek sanoi Sarostipille.
- Joo, Sarostip sanoi ja lähti matkaan.
Zist meni sisälle.
Sarostip ja Tek saapuivat ulos ja siellä oli kaunis aamu. Sarostip havaitsi pihalta katsottuna pellolla jotakin kiiltelevää rikkaruohojen seassa.
- Odotas vähän, Tek, Sarostip kehotti.
Sarostip lähti pellolle katsoakseen, mikä siellä kiilteli. Hän erotti lähemmäs mennessään, että pellolla kiilteli aura, joka oli varsin hyvässä kunnossa. Sarostip katseli ympärilleen ja kosketti auraa. Se näytti olevan aivan oikea aura.
- Melkar! kuului samassa Tekin huudahdus.
Sarostip, joka oli lähtenyt takaisin tupaa kohti, pysähtyi.
Melkar käveli kohti Sarostipia metsän suunnasta vakava ilme kasvoillaan. Hän piti kädessään kirvestä.
- Missä olet ollut? Sarostip kysyi Melkarilta. Vaimosi on ollut huolissaan kun sinua ei näkynyt.
Melkar pudisti päätään ja sanoi ärsyttävän salamyhkäisesti ja samalla uskonnollisesti:
- Seurasin Tuulia.
Melkar osoitti auraa ja pudisti päätään.
- Mikä aurassa on vikana? Sarostip kysyi.
Melkar huokaisi:
- Tuulten mukana kuljettuani sain myös auran meille.
- Terve! Zist huikkasi kauempaa Melkarille.
Melkar katsoi Zistiä pikaisesti ja sanoi sitten Sarostipille jotain tosi hiljaa.
Melkar laittoi sormen suunsa eteen vihjatakseen jotain Sarostipille ja hiljeni sitten.
Tek asteli nyt lähemmäs ja katsoi hiukan ärtyneesti Melkaria.
- Mikä muuten on ssseniili? Zist kysyi.
Melkar pudisti päätään Zistille.
- Nyt kerrot missä olet ollut koko yön, Sarostip vaati Melkarilta.
Melkar sanoi Sarostipille hieman vaivautuneena:
- On parempi ettet tiedä.
- Ei ole, Sarostip sanoi. Jos nyt kertoisit minulle.
- Mikä on ssseniili? Zist yritti kysyä.
Melkar pudistaa päätään:
- Ehkä joskus, ei nyt.
Melkar käveli kohti päärakennusta ja laittoi kirveen vyölleen.
- Miksi et voi kertoa? Tek kysyi Melkarilta.
- Hei! Sarostip huudahti.
Melkar pysähtyi ja katsoi muita.
- Hän on ssse murhaaja! Zist huudahti.
Melkar katsoi Zistiä kummissaan. Tek mulkaisi Melkaria epäilevästi. Melkar sanoi muille:
- Voi olla parempi, että kerron sen myöhemmin. Siinä on aika paljon muutenkin kertomista. Sarostip, muista mitä sanoin.
- Hiippailee ympäriinsssä yksssikssseen eikä kerro mitä tekee ja on ssseniili, Zist jatkoi.
- Sinä kerrot minulle nyt Melkar, missä olet ollut koko yön ja mikä ihmeen vaara, Sarostip vaati.
- Mikä on ssseniili? Zist kysyi.
Melkar pudisti päätään ja vastasi:
- Kuljin Tuulten mukana, kuten sanoin jo.
- HEI! Sarostip huudahti. Olen tilan isäntä ja en pidä jos muut tilan asukkaat arvuuttelevat jotain.
- Tuo, Tek vastasi Zistille ja osoitti Melkaria.
Melkar lähti jo hieman ärtyneesti astelemaan kohti päärakennusta, mutta samalla hänen toinen jalka hieman petti ja aiheutti pienen horjahduksen.
- Mitä ssseniili tarkoittaa? Zist kysyi taas.
Melkar ei kääntynyt katsomaan taakseen vaan jatkoi kävelyään. Sarostip lähti Melkarin perään.
- Vanhaa ja ilkeää miestä, Tek sanoi Zistille.
Tek seurasi Sarostipia. Sarostip tarrasi kiinni Melkarin olkapäästä. Melkar tempaisi itsensä aika voimakkaasti ja rivakasti irti otteesta.
- Jaa. Ssse on sssitten varmaan vähän sssaman kuin zsszzhhsszz, Zist totesi ja hänen viimeinen sanansa oli jotain hyvin omituista suhinaa.
Zist tallusteli muiden perässä.
- Häh? Tek ihmetteli Zistin sanoja.
- Melkar, ensin sanot että kenenkään ei pitäisi mennä yksin tutkimusretkille ja sinä kuitenkin menet heti, Sarostip vaati.
- Zsszzhhsszz, Zist toisti.
Melkar katsoi Sarostipia vihaisesti ja alkoi ärtyä selvästi jatkuvasta utelusta.
- Vaara, hän ärähti muistuttaen ja jatkoi matkaansa.
- Onko tuo sinun kieltäsi, Zist? Tek kysyi.
- Juu, Zist vastasi.
Melkar asteli sisään taloon ja Sarostip asteli Melkarin perässä. Tek ja Zist seurasivat perässä.
- Haluatko opettaa minulle sitä, Zist? Tek kysyi.
Tuvassa olivat Rinelda, Althon ja Bryggi. Viimeksi mainittu söi puuroa.
- En, ssse on sssalainen kieli, Zist vastasi.
- Höh, Tek tuhahti.
Melkar suuntasi Rineldaa kohti. Rinelda huudahti ja ryntäsi Melkarin syliin. Melkar halasi vaimoaan ja suuteli tätä poskelle.
- Melkar, missä hitossa olit eilen! Sarostip ärjäisi.
- Missä olet ollut? Rinelda kysyi painautuen miehensä syliin. Minä olin niin huolissani, hän lisäsi kiivaasti.
- Tuolla vain, Melkar sanoi rauhoittavasti ja tyynenä vaimolleen.
- Luulin, että sinut olisi murhattu, Rinelda sanoi. Ja härkäkin oli karannut.
Melkar pudisti päätään.
- Melkar on murhaaja, Zist selitti kaikille.
Melkar kääntyi katsomaan Zistiä vihaisena. Rinelda huudahti ja katsoi Zistiä vihaisesti.
- Häh? Zist ihmetteli.
Melkar jyrisi suorastaan ja karjaisi Zistille:
- Uskallat väittää minua murhaajaksi! Kautta Orlanthin valan minä en ole murhaaja!
Zist näytti hyvin pieneltä.
- No missä olit eilen? Sarostip kysyi.
- Zist, seniili ei tarkoita välttämättä murhaajaa, Tek sanoi Zistille.
- Eikö? Zist kysyi.
Melkar näytti siltä, että saattoi kohta murhatakin Zistin.
- Entä ssse öinen hiippailu? Zist kysyi erittäin tärkeän näköisenä.
Melkar jätti vastaamatta Sarostipin kysymykseen.
- Minä mitään hiippailu ole, Melkar ärisi vieläkin ja koetti rauhoittua.
- Missä olit Melkar? Sarostip kysyi.
Melkar hätkähti ja kysyi:
- Missä Alinea on?
- Hän on turvassa, Rinelda sanoi rauhallisesti. Hän ja Worford keskustelevat vakavasti takahuoneessa.
Melkar huokaisi syvään.
- Melkar, en jaksa kuunnella noita arvuuttelujasi, missä olit ja mistä vaarasta höpötit? Sarostip kysyi.
- Sse oli murhaamassa, Zist melkein kuiskasi Sarostipille, mutta kuitenkin niin äänekkäästi, että kaikki kuulivat.
Melkar sai tarpeekseen Zististä ja käveli tätä kohti varsin vihaisen näköisenä.
- Näetkö, ssse näyttääkin ihan murhaajalta, Zist sanoi.
Melkar tarrasi Zististä kiinni ennen kun tämä ehti tehdä mitään ja kantoi tämän ulko-ovelle.
- Päässstä irti! Zist huusi.
- Melkar! Sarostip huudahti.
- Ssse murhaa minut! Zist kiljui.
- Irti! Tek huusi.
Tek tarttui Melkariin kiinni ja esti tätä menemästä. Melkar katsoi Tekiä vihaisena ja heitti Zistin oven suuntaan.
- Melkar, mitä oikein riehut! Sarostip jyrähti.
- Iii! Zist huusi lentäessään.
- Seniili! Tek huusi Melkarille vihaisesti.
Alinea katsoi oviaukosta täysin ällistyneenä, kun Melkar repäisi itsensä irti Tekin otteesta. Worford ilmestyi Alinean taakse ja näytti yhtä ällistyneeltä. Sarostip vetäisi miekkansa esiin ja pisti sen Melkarin ja Tekin väliin.
- Minähän sanoin, että hän on ilkeä! Tek huusi.
Zist nousi ylös, otti nuijan käteensä ja ryntäsi Melkaria kohti.
- Olisi parempi, että olisin jäänyt sinne missä olinkin, Melkar murisi.
- Zist! Sarostip huudahti.
- Ääää! Zist huusi.
- Melkar, Rinelda sanoi ja koetti rauhoitella miestään.
Alinea katsoi kauhistuneena tilannetta. Melkar vetäisi kirveensä ja valmistautui ottamaan Zistin vastaan. Sarostip asettui Zistin eteen ja Zist törmäsi päistikkaa Sarostipiin.
- Mitä sinä teet, Melkar? Worford kysyi kauhistuneena.
Alinea astui pois Worfordin edestä.
- Pistä nuijasi pois Zist ja Melkar, pistä kirveesi pois, Sarostip komensi.
- Mene poisss tieltä! Zist huusi.
Melkar ärähti vain ja piti kirvestään edessä, eikä näyttänyt epäröivän iskeä Zistiä kahtia, jos hän tulisi väittämään vielä jotain typerää. Bryggi se vain söi rauhassa puuroa.
- Nyt rauhoittukaa kaikki, Sarostip kehotti.
- Et kai kapinoi isäntää vastaan? Worford huusi ovelta Melkarille.
- Käy istumaan Melkar, Sarostip käski.
- Täällä mitään voi tehdä. Kun tulen varoittamaan teitä niin saan heti murhaajan tittelin itselleni! Melkar ärähti vihaisena.
- Mene poisss tieltä! Zist kiljui Sarostipille.
- Enhän, Sarostip sanoi ja tönäisi Zistiä.
Zist tönäisi Sarostipia takaisin. Tek otti Zististä kiinni ja veti tämän syrjään. Zist tönäisi Tekiä.
- Zist, jos yrität hyökätä Melkarin kimppuun, pistän sinut kahleisiin seinään kiinni pariksi päiväksi, Sarostip uhkasi.
- Rauhoitu, Zist, Tek sanoi.
- Kuolleita tarvitse kahlita, Melkar ärisi ja katsoi Zistiä.
- Käy istumaan Melkar, Sarostip käski.
- Mikssset pissstä Melkaria kahleisssiin! Zist huusi.
- Seniili ei ole välttämättä murhaaja, Tek sanoi Zistille.
- Ssse on murhaaja! Zist huusi. Yritti murhata minutkin!
Melkar käveli kohti penkkiä.
- Sinä haukuit häntä, Zist, Tek sanoi. Minun isäni kosti aina kaikki haukkumiset nyrkeillään tai keihäällään.
- Melkar, rauhoitu ja Zist samat sanat sinulle, Sarostip sanoi.
Alinea meni katsomaan padalle, oliko puuroa yhtään enää jäljellä.
- No niin Melkar missä olit? Sarostip kysyi.
Rinelda tuli Melkarin luokse puhuen tällä hiljaa rauhoittavasti. Zist pyrki yhä Melkarin luokse nuijaansa heilutellen.
- Sanoin jo, Melkar vastasi Sarostipille.
Sarostip pisti miekan Zistin eteen. Tek tarttui Zistiä olkapäästä. Alinea katsoi Bryggiä vihaisena.
- Selvä on, käy se näinkin, Sarostip sanoi.
Sarostip asteli Bryggin luokse ja vetäisi hänen puurolautasensa pois. Bryggi laittoi lusikkansa siististi tyhjäksi kaavitulle lautaselle ja röyhtäisi.
- Missä Melkar oli viime yönä? Sarostip kysyi.
Melkar katsoi Bryggiä. Bryggi näytti salaperäiseltä ja katsoi Melkariin päin. Hän sulki silmänsä ja lausui sitten ääneen:
- Nainen.
Zist näytti hyvin vihaiselta, mutta laittoi nuijansa pois.
- Melkar murhasssi naisssen! Zist päätteli.
- Ei murhaa, Bryggi sanoi. On naisen kanssa.
Melkar sai hillittyä itsensä, ettei heittänyt Zistiä kirveellä otsaan.
- Hys, Zist, Tek sanoi Zistille pidellen tätä vieläkin olkapäästä.
Melkar katsoi Rineldaa heti ja pudisti päätään. Worford asteli tuvan puolella hiukan yskäisten.
- Ssse murhasssi naisen kanssssa jonkun! Zist kimitti.
Rinelda näytti hämmentyneeltä.
- Ssse on lunarinaisssen kansssa, Zist sanoi varmasti.
Bryggi avasi silmänsä ja katsoi Zistiä. Hän pudistaa päätään ja sanoi:
- Oppilas ei näe.
Melkar näytti siltä, että hänet oli kahlittu istumaan, ettei hyökännyt Zistin kimppuun.
- Häh? Zist hämmentyi Bryggin sanoista.
Alinea alkoi hätääntyneenä laittaa puuroa.
- Oppilas hassut näyt, Bryggi nauroi Zistille.
Zist ei näyttänyt edes huomaavan Melkarin ärtymystä.
- Ei ne ole hasssuja, Zist väitti.
Bryggi alkoi nauraa aivan hervottomasti katsellessaan Zistiä. Hän ei pystynyt naurultaan kuulemaan mitään tai vastaamaan.
- Onko totta kanssa, Bryggi? Sarostip kysyi. Bryggi!
- Ei ne ole hasssuja, Zist sanoi hiukan loukkaantuneena Bryggille.
Bryggi nauroi aivan hurjana ja horjahti alas penkiltä, mutta jatkoi nauruaan lattialla Zistiä katsellen.
Sarostip tarrasi kiinni Bryggistä. Bryggi hytkyi naurun kourissa ja nyt myös Sarostipin kourissa. Bryggi vain jatkoi nauruaan kuin Zistissä olisi jotakin huvittavaa. Sarostip laittoi kätensä Bryggin suun eteen ja käski:
- Lopeta nauraminen.
Käsi suun edessäkään ei Bryggin naurua hillinnyt.
Zist huomasi, että reitti Melkarin luokse oli vapaa, tönäisi Tekin pois ja ryntäsi nuijansa kanssa kohti Melkaria kiljuen:
- Lunarin kansssa murhaaja.
Tek sieppasi Zististä kiinni ja pysäytti tämän. Alinea huusi hätääntyneesti:
- Rauhoittukaa! Rauhoittukaa!
Melkar istuutui taas pitäen silti kirvestä kädessään. Worford huusi pelästyneenä. Bryggi vain hekotti tukahdutettunakin. Zist jatkoi matkaansa, vaikka Tek roikkuikin mukana, tosin paljon hitaammin.
- Bryggi! Sarostip huusi ja läpsäytti Bryggiä poskelle.
- Saatanan, Sarostip kirosi ja ryntäsi juoksuun Zistin ja Melkarin väliin.
- Pysähdy, Zist! Tek huusi.
Bryggi lopetti äkkiä naurun. Melkar istui vain tyynenä penkillä. Rinelda katsoi Zistiin päin vihaisena.
- Antakaas ne aseet minulle, Sarostip kehotti ja ojentaa toisen kätensä Zistille ja toisen kätensä Melkarille.
Zist raahautui vakaasti kohti Melkaria.
Bryggi nousi ylös silmiään pyyhkien.
- Oppilas, tänne, hän käski terävällä äänellä.
Sarostip otti kiinni Zistin nuijasta. Melkar ei tehnyt elettäkään antaakseen asettaan Sarostipille. Sarostip riuhtaisi Zistin nuijan tämän kädestä ja vei nuijan oven viereen. Zist päästi helposti irti nuijastaan ja kävelee Bryggin luokse. Alinea laittoi puuroa lautaselle ja jäi odottamaan tilanteen rauhoittumista.
- Oliko nuo juttusi totta? Sarostip kysyi Bryggiltä.
Alinea toi puuron Melkarille ja sanoi:
- Syö nyt. Et ole varmaan syönyt mitään pitkään aikaan.
Bryggi virnisti ja nyökkäsi.
- Oppilas tulee, hän sanoi ja suuntasi ulos.
Zist seurasi Bryggiä tottelevaisesti.
- Toivottavasti ne ovat totta koska et syö muuten viiteen päivään, Sarostip sanoi vielä Bryggille.
Melkar sanoi Alinealle kohteliaasti ja tyynenä:
- Kiitos, mutta olen jo syönyt.
- Ah. No ei se mitään, Alinea sanoi. Hyvä, että olet saanut ruokaa jostakin.
Melkar nyökkäsi Alinealle, joka meni takahuoneeseen lautasen kanssa.
- Mistäs sait ruokaa sitten? Sarostip kysyi Melkarilta.
- Sieltä missä olin, Melkar vastasi epämääräisesti.
- Missä olit? Sarostip kysyi.
Melkar pudisti huokaisten päätään.
- Olitko jollain toisella tilalla? Sarostip kysyi.
- Kerron kyllä, Melkar sanoi tyynenä.
- Niin kerrotkin ja kerrot nyt, Sarostip käski.
Melkar pudisti päätään.
- Mikset voi kertoa? Sarostip kysyi.
- Liikaa ylimääräisiä kuulijoita, Melkar sanoi päättäväisesti.
- No kuiskaa minulle, Sarostip kehotti.
Alinea käveli takaisin tuvan puolelle ilman puurolautasta.
- En nyt, Melkar sanoi Sarostipille.
Alinea keräsi viimeisetkin tiskit kasaan. Rinelda nousi auttaakseen Alineaa.
- Kuules Melkar, Sarostip sanoi. Halusit tilalleni, eikö niin?
Melkar nousi seisomaan ja sanoi vakavana:
- Ette jaksa odottaa edes sopivaa hetkeä. Heti kun saavun takaisin niin on suunnaton ristikuulustelu, jonka jälkeen lisko syyttää minua murhaajaksi.
- Rinelda, meidän pitää mennä pesemään tiskit, Alinea sanoi. Antaa miesten puhella keskenään. Kuulemme sen sitten myöhemmin.
- Ja haluat varmaan pysyä täällä myös? Sarostip kysyi Melkarilta.
- Mennään, Rinelda sanoi ottaen oman osansa tiskeistä.
Alinea otti tiskejä mukaansa ja lähti ulos.
- Tek ja Worford, menkää tekin vähäksi ajaksi muualle, Sarostip kehotti.
- Jos se on tästä kiinni, niin voin kyllä yhtä hyvin lähteäkin, Melkar sanoi jyrkästi. Muista vain sitten, kuka varoitti sinua kun on liian myöhäistä.
- Minä en mene, Tek sanoi suu mutrussa.
Worford lähti lauhkeasti takahuoneeseen.
- Althon, Melkar sanoi pojalleen, joka oli nurkassa, ja osoitti takahuonetta.
- Melkar, isäntänä haluaisin tietää missä muut tilalla asujat ovat jos eivät ole tilalla tekemässä töitä.
Althon meni tottelevaisesti pois. Melkar huokaisi pudistaen päätään:
- Korjasin kuokat, kuten käskit. Tein polttopuita ja hain meille sen auran, jotta saisimme edes kynnettyä pellon.
- Ja mistä hait auran? Melkar kysyi. Vai etkö aio kertoa sitäkään.
Melkar katsoi Tekiä ja pudisti sitten päätään.
- Etkö aio kertoa minulle sitäkään? Sarostip kysyi.
Melkar nyökkäsi:
- Kerron.
- No kerro, Sarostip kehotti.
Melkar sanoi niin, ettei Tek kuullut:
- Miksi tuo lapsi on täällä jos et edes saa sitä tottelemaan?
- Mitä kuiskit? Tek kysyi ärtyneesti.
Melkar ei vastannut Tekille.
- Älä vaihda puheenaihetta, Sarostip sanoi. Melkar, mistä sait auran?
- Burisonien tilalta, Melkar vastasi ja katsoi Sarostipia silmiin.
- Hyvä, ja olitko siellä yön? Sarostip kysyi.
Melkar nyökkäsi.
- Ja miksiköhän? Sarostip kysyi.
Tek katseli Melkaria vakavana ja istui siihen lähelle.
- En usko, että melkein rampana on turvallista kulkea yötä myöten tällaisilla seuduilla, Melkar vastasi.
- Miten niin melkein rampana? Sarostip kysyi. Missä sinä muka rampaannuit?
Melkar pudisti päätään ja osoitti Tekiä sormellaan.
- Kaikkia asioita ei Tek saa kuulla, hän sanoi.
- Tek, mene pois, Sarostip kehotti.
- Enkä, Tek sanoi ja mulkoili vihaisesti Melkaria puristaen keihästään.
- Tek, Sarostip sanoi. Nyt lähdet pois täältä vähäksi aikaa.
- En varmasti, koska tilan asiat kuuluvat minullekin, Tek sanoi uhmakkaasti.
- Saat kyllä tietää, Sarostip vakuutti.
- Haluan kuulla itse, Tek sanoi.
Sarostip nousi seisomaan ja lähti ohjaamaan Tekiä perempään huoneeseen. Tek perääntyi ja pisti keihäänsä ojoon huutaen:
- Minä pysyn täällä!
Melkar huokaisi ja lähti ulos talosta.
- Lyö minua sitten, Sarostip kehotti ja käveli Tekiä kohti.
Tek perääntyi keihäänsä kanssa.
- Tek, sinä et voi tehdä täällä kuten lystäät, Sarostip sanoi.
- Eikä tuo seniili määräillä minua! Tek huusi.
- Ei niin mutta minä määrään sinua, Sarostip vastasi.
- Mutta se vanha mies halusi minut pois, Tek sanoi vihaisesti. Siksi minä en lähtenyt.
- Ja minä halusin kanssa että hän olisi kertonut minulle mikä teki hänestä ramman, Sarostip sanoi. Minäkin halusin sinut vähäksi aikaa pois että hän olisi suostunut kertomaan.
- Olisinko voinut salakuunnella? Tek innostui.
- Ehkä, Sarostip vastasi. Mutta nyt minun täytyy mennä Melkarin perään.
Sarostip lähti ovesta ulos. Alinea tuli sisälle tiskien kanssa ja koetti olla törmäämättä Sarostipiin.
- Missä Melkar on? Rinelda kysyi Sarostipilta hätäisesti.
- Meni jonnekin ja olen menossa perään, Sarostip vastasi.
Rinelda nyökkäsi huolestuneena.

Ulkona
Ulkona Sarostip etsiskeli Melkaria. Melkaria ei näkynyt pihalla, joten Sarostip etsiskeli häntä tilalta, vajoista, joelta ja muualta tilan ympäristöstä. Vajat näyttivät olevan tyhjiä. Joen suunnassa ei pikaisella silmäyksellä näkynyt mitään.
Samassa Sarostip kuuli askeleita, jotka lähestyivät häntä hänen selkänsä takaa. Sarostip kääntyi nopeasti. Hän näki jotakin yllättävää: Siellä oli Melkar ja hänen seurassaan oli valtava nelimetrinen mies! Miehellä oli kaksi pitkää miekkaa vyöllään, mutta hänen vaatteensa vaikuttavat kuluneilta ja rähjäisiltä. Miehen partakin oli varsin hoitamaton.
Melkar käveli miehen rinnalla varsin tyynen ja rauhallisen näköisenä. Sarostip katseli nelimetristä miestä. Mies puolestaan tarkasteli Sarostipia terävällä ja älykkäällä katseella. Hän olisi ollut aika komeakin, ellei olisi ollut niin rähjäisessä asussa.
- Mitäs hän täällä tekee? Sarostip kysyi Melkarilta.
- Hänellä on asiaa, Melkar sanoi tyynenä.
- Synkkä tervehdys, mies sanoi ja nyökkäsi Sarostipille. Olen tullut tappamaan. Jumalani Humaktin nimissä.
- Ketä olet tullut tappamaan? Sarostip kysyi.
Melkar näytti olevan rauhallinen ja tyyni kuullessaan miehen sanat.
- Erään vain, mies vastasi epämääräisesti. Ei puhuta siitä nyt enempää. Miellyttävää puhua nyt ihan ihmisten kanssa, mies huokaisi. Kai kutsutte minut taloonne Humaktin nimissä?
- Jos mahdutte ovesta sisään, Sarostip vastasi. Tule vaan taloon jos sinne mahdut.
- Mahdun, kunhan päätäni kumarran, mies sanoi.
Sarostip asteli sisään ja Melkar asteli hänen perässään.
- Niin miksi rampaannuit? Sarostip kysyi Melkarilta.
- Kerron myöhemmin, Melkar vastasi.
Mies konttasi sisälle, jotta pääsi helpoiten.
Kun seurue saapui tupaan ja iso mies konttasi sinne, Rinelda kiljaisi ja Tek huusi pelästyneenä. Althon kaatui maahan. Melkar riensi poikansa luokse.
- Kysykää Melkarilta, Sarostip vastasi muille lausumattomaan kysymykseen muille.
Melkar katsoi, ettei Althonille ollut tapahtunut mitään vakavaa. Althon vaikutti pyörtyneen. Melkar mumisi jotain ja sanoi sitten kaikkien kuullen, tosin osoittaen sanat miehelle:
- Enkös sanonut, että läsnäolosi tuo levottomuutta.
Takahuoneesta ilmestynyt Alinea kirkaisi nähdessään jättimäisen miehen ja juoksi takaisin takahuoneeseen. Tek oli perääntynyt nurkkaan keihäänsä kanssa.
Melkar nosti Althonin syliinsä ja käveli rauhallisena eräälle pitkälle penkille. Hän laski Althonin penkille ja istui itsekin siinä. Sarostip meni Alinean perään.
- Ah, mies huokaisi ja veti henkeensä talon ilmaa.
Melkar viittasi Rineldaa tulemaan vierelleen. Rinelda oli aivan paniikissa ja tuijotti miestä silmät laajentuneina.
Melkar huokaisi ja lähti vaimonsa luo. Hän otti tätä kädestä kiinni ja talutti tätä penkille sanoen samalla:
- Ei hätää.
Rinelda tärisi kauttaaltaan. Tek näytti vielä pelokkaalta, mutta oli hiukan rauhoittunut. Melkar katsoi miestä hieman paheksuen ja koetti rauhoitella vaimoaan. Hän istuutui penkille ohjaten vaimonsakin istumaan.
- Anteeksi yllättävä sisääntuloni, mies sanoi hurmaavasti hymyillen Rineldalle, joka ei tosin muuta kuin vain pelästyi siitä vielä enemmän.
Melkar piti vaimoaan kainalossa ja sanoi:
- Älä pelkää.
Rinelda painoi päänsä Melkarin olkapäätä vasten. Melkar piti vaimoaan kainalossa ja istui penkillä. Sarostip astui peremmästä huoneesta tupaan ja kävi istumaan penkille. Tek näytti vähän rauhoittuvan, mutta piti keihästään yhä valmiina.
- Tulit siis tappamaan jotakuta? Sarostip kysyi mieheltä.
Melkar huokaisi Sarostipin sanoille, kun tämä ei vieläkään tuntunut ymmärtävän.
- Niin, tulin tosiaan, kautta Humaktin miekan, mies vastasi.
- Voinko jotenkin auttaa? Sarostip kysyi mieheltä.
- Minnekäs se toinen sievä neito katosi niin nopeasti? mies kysyi.
- Öö, hän pelkää sinua, Sarostip vastasi. Et kai tullut tappamaan ketään tilamme asukeista?
- Riippuu, mistä roikkuu, mies vastasi epämääräisesti. Kutsupas söpö tyttökin paikalle.
- Hän ei taida haluta, Sarostip vastasi.
- Sano, että jos ei tule, minä kannan hänet tänne, mies sanoi ja hymyili paljasten varsin hyvät hampaat, vaikkakin likaiset.
Sarostip asteli perempään huoneeseen.
Mies oli käynyt istumaan hiukan kumarassa. Melkar katsoi Rineldaa, joka oli vieläkin peloissaan. Melkar koetti herätellä Althonia.
Samassa Sarostip palasi. Sitten tulivat Alinea ja Worford, joka piti Alineaa vyötäröltä. Worford hymyili rauhoittavasti Alinealle. Sitten hänen katseensa osui suureen mieheen.
- Mitä? Worford sanoi hämmentyneenä.
Hänen silmänsä muljahtivat ja hän kaatui maahan. Melkar istui rauhallisena vaimo kainalossaan penkillä. Alinea jäi seisomaan paikoilleen peloissaan. Sarostip ohjasi Alinean istumaan penkille.

Riskimaa, osa 24.
RuneQuest
Irkkipelit
Ohjeet
Säännöt
Ehilmin valo
Hullu Prax
Karhunkaato
Riskimaa
Tulen maa
Yövalon varjossa
Palaute
Vieraskirja