Riskimaa, osa 22
- Lisko alkoi rettelöidä, yksi noviiseista vastasi vihaisesti Sarostipille.
- Mitä hän muka rettelöi? Sarostip kysyi.
Melkar seisoi vain paikoillaan ja katseli Zistiä ja noviiseja.
- Kävi kimppuuni nyrkein, yksi noviiseista sanoi laittaen veitsensä pois.
Alinea kyykistyi Zistin viereen ja alkoi loitsia. Zistin jalasta vuoti varsin pahasti verta. Alinea paransi Zistin jalkaa loitsullaan.
- Viekää se muualle sotkemasta lattioita likaisella verellään, noviisi käski.
- Alinea, saatko hänet parannettua? Sarostip kysyi.
Alinea ei vastannut vaan alkoi loitsia uudestaan. Hän onnistui parantamaan Zistin vatsaakin loitsullaan.
- En tiedä saanko kokonaan parannettua, Alinea vastasi ja alkoi loitsia uudelleen.
Sarostip asteli Zistin viereen. Alinea sai uudelleen parannettua Zistin jalkaa. Sarostip alkoi loitsia. Hän epäonnistui loitsussaan mutta alkoi loitsia uudestaan.
- Myrskytuuli ei tule pitämään tästä, Sarostipin ja muiden kanssa tullut mies sanoi.
Melkar nyökkäsi ja katsoi muiden touhua. Alinea alkoi loitsia, kun taas Sarostip epäonnistui jälleen loitsussaan. Sarostip alkoi loitsia uudestaan. Loitsun päätteeksi hän koski Zistin kättä ja se parantui. Myös Alinea onnistui jälleen loitsussaan ja paransi Zistin vatsaa.
- Näyttäisitkö nyt mistä saamme ne eläimet ja muut tarvikkeet? Sarostip kysyi mieheltä, joka oli tullut hänen mukanaan.
- Haen ne teille, mutta viekää tuo lisko pois temppelistä ennen kuin Myrskytuuli näkee sen, mies kehotti ja lähti ovea kohti.
Melkar sanoi muille hieman vaivautuneena:
- Näyttää siltä ettei otuksenne ole kovin tervetullut tänne.
- Ei ole joo, mutta auttaisitko hänen kantamisessaan? Sarostip kysyi Melkarilta.
Melkar pudisti päätään. Alinea ravisteli Zistiä olkapäistä ja Zist aukaisi nopeasti silmänsä. Yksi noviiseista otti Zistin nuijan. Alinea nousi ylös.
- Häipykää! noviisi ärähti.
- Zist, ulos nyt, Alinea komensi.
- Au, Zist mumisi ja nousi horjuen ylös.
Alinea lähti astelemaan ulos ja toiset samoin. Zist hoippui epävakaasti Alinean perään. Ulkona seisoi Melkarin härkä, jota Worford piteli.
- Kohta saamme ne muut tarvikkeet ja eläimet, Sarostip sanoi.
Melkar käveli Worfordin luo ja otti härän vastuulleen. Alinea sanoi Zistille:
- Kuinka tyhmä sinä oikein olet? Jos et saa mennä sisälle temppeliin niin älä mene.
Sarostipin ja Alinean kanssa ollut mies lähti harppomaan kohti torin toisella puolella olevia rakennuksia. Alinea lähtee miehen perään.
- Ne kävi minun kimppuuni, Zist valitti.
- Ne kyllä väittivät että sinä kävit niiden kimppuun, Sarostip huomautti ja lähti miehen perään.
Melkar sanoi Zistille hieman käskevään ja vihaiseen sävyyn:
- Sinä et mene tuonne temppelille enää ikinä. En ihmettele jos sinut hakataan jos uhmaat Myrskytuulen tahtoa.
- Ne kävi minun kimppuuni kun kysyin miksen saa mennä temppeliin ja sanoin että en ole lisko, Zist valitti.
Melkar lähti Sarostipin perään taluttaen härkäänsä.
- Alineakin näki sen! Zist valitti ja lähti muiden perään.
Melkarin vaimo pudisti paheksuvasti päätään Zistille. Mies meni Soturien halliksi kutsutuille taloille ja avasi varaston oven. Sieltä hän katsoi seurueelle jonkin verran tarpeita tilalle, kuten siemenviljaa ja muuta sellaista.
- Myrskytuuli raivostuu varmasti saadessaan kuulla välikohtauksesta, mies sanoi kantaessaan säkkejä ulos. Eipä kannata mennä hänen luokseen aivan vähään aikaan.
- Minä en tehnyt mitään! Zist valitti. Ne kävivät minun kimppuuni.
- Sarostip, Melkar sanoi ja viittasi Sarostipia tulemaan luokseen.
Sarostip käveli Melkarin luokse. Melkar kuiskasi jotain Sarostipille.
- Teidän täytyy pitää sitten tarkkaa taloutta, mies sanoi Alinealle. Klaanilla ei ole varaa kustantaa mitään ylellisyyttä.
Alinea nyökkäsi miehelle. Sarostip kuiskasi jotain Melkarille.
- Ja syksystä lähtien teidän täytyisi selvitä omillanne, mies jatkoi.
Alinea nyökkäsi uudelleen.
- Jospas katsottaisiin niitä elukoita sitten, mies tuumi kasattuaan teille tarkoitetut tavarat yhteen.
Melkar kuiskasi vielä jotain Sarostipille.
Sarostip nyökkäsi Melkarille. Samassa Bryggi ja hänen kaverinsa Ketju astelivat paikalle. Ketju näytti aika synkältä ja rähjäiseltä, mutta Bryggi oli varsin pirteä.
- Hei! Bryggi huikkasi.
- Hei, Sarostip vastasi.
- Lähtee? Bryggi kysyi.
Melkar sanoi miehelle:
- No lähdetään niitten elukoitten luo sitten.
Mies nyökkäsi ja siirtyi erään eläinsuojan luokse. Sarostip asteli eläinsuojan luokse.
- Tulkaapas tänne, niin katsotaan, mies sanoi ja meni sisälle.
Melkar asteli lähemmäksi eläinsuojaa. Alinea meni sisälle. Melkar jätti härän taas Worfordille ja asteli miehen perään. Sarostip astui sisään.
Mies katsoi seurueelle pari lehmää ja runsaammin lampaita. Alinea kysyi mieheltä:
- Voisimmeko saada myös aasini? En tiedä olisiko siitä mitään suurempaa apua, mutta silti.
- Käy toki hakemassa aasisi, tyttö, mies naurahti. Ehkä te vähän kanojakin haluaisitte, hän tuumi.
Melkar nyökkäsi ja Alinea kävi hakemassa aasin.
- Kukkoa ei ole kyllä tarjota, joten se teidän täytyy vaihtaa jostakin muualta, mies lisäsi.
- No, eiköhän se jostain saada, Sarostip arveli.
Mies lähti sitten ulos hätisteltyään seurueelle tulevat eläimet ulos.
- Komea eläin, mies totesi Melkarin härästä.
Melkar käveli ulos ja nyökkäsi sanoen:
- Siitä on apua.
Mies nyökkää ja lähti kanalaan päin katsomaan teille kanoja. Alinea jäi seisoskelemaan elukoiden luokse silittäen aasiaan. Mies katsoi seurueelle vielä puolitusinaa kanaa mukaan.
- Soren, tarvitsisimme ehkä jotkin kärryt, Sarostip sanoi. Vai onko sinulla kärryjä, Melkar?
- Ei meillä kärryjä ole antaa, Soreniksi kutsuttu mies sanoi.
- Selvä on, Sarostip vastasi.
- Tehkää itse jotkut rattaat tai jotain, Soren kehotti. Mutta eiköhän tuo riitä tilan tarpeiksi.
Melkar pudisti päätään Sarostipille ja sanoi Sorenille:
- Kiitos. Anteliaisuutenne on ihailtavaa.
Sarostip kiitti myös Sorenia.
- Kaikkihan tämä on klaanin tavaraa, Soren sanoi. Kuten tilakin on.
- Saisikohan osan tavaroista kannettua lehmien selässä? Sarostip tuumi.
- Issaries johdattakoon teidät turvassa tilalle, Soren toivotti ja lähti poispäin.
- Siemenviljat menevät kaiketi härkäni selässä, Melkar sanoi Sarostipille.
- Aletaan lastaamaan sitten, Sarostip sanoi Melkarille ja meni Melkarin härän viereen.
- Minä voin taluttaa härkää, Worford tarjoutui.
Melkar nyökkäsi Worfordille ja alkoi nostella siemenviljasäkkejä härän selkään. Sarostip otti myös siemenviljasäkkejä ja alkoi nostaa niitä härän selkään. Bryggi vihelteli iloisesti, mutta hänen kaverinsa oli synkempi.
- Reinier, Bryggi sanoi.
Tavaroiden joukossa oli muutama kuokka ja siellä oli kaikenlaista muutakin tavaraa. Tosin kohtuullisen niukasti. Melkar katsoi sitten muita elukoita ja totesi katsellen Tekiä ja Althonia:
- Te pojat voitte sitten vaikka paimentaa lampaita tämän matkan. Kun teillä on ihan keihäätkin.
- Tarjoutuisiko joku kantamaan kuokat? Sarostip kysyi.
- En minä mikään lammaspaimen ole, Tek sanoo nyreästi.
- Joo, isi, Althon sanoi kuuliaisesti.
Melkar sanoi Tekille isälliseen ja käskevään sävyyn:
- Nyt olet.
- Kyllä sinä voit varmaan paimentaa tämän matkan niitä lampaita, Sarostip sanoi Tekille.
- Aasin selkään voi laittaa joitakin tavaroita, Alinea totesi.
- Enkä, Tek sanoi uhmakkaasti.
- No jos et välttämättä halua, Sarostip myöntyi.
Melkar katsoi Tekiä hieman vihaisesti. Zist tallusteli Soturien hallin luo.
- Mutta kai sinä jotain voit kantaa, Sarostip sanoi Tekille. Anna minä pidän huolen Tekistä, hän lisäsi sanoo.
- Joo, voin minä kantaa, Tek sanoi kohentaen miehekkäästi housujaan.
- Pystyisitkö kantamaan reppuni? Sarostip kysyi Tekiltä. Sinne laitettaisiin vielä jotain tavaroita.
Melkar kohautti olkapäitään ja sanoi Sarostipille Tekin kuulematta:
- Kunhan pistät pojan tekemään jotain.
- Koko ajan, Sarostip sanoi Melkarille.
- Reinier, Bryggi sanoi.
Sarostip lastasi reppuunsa vielä joitain pieniä tavaroita, joita sinne mahtui. Kun hän oli lastannut reppunsa täyteen, Sarostip antoi sen Tekille. Tek otti sen vastaan koettaen näyttä kovin aikuismaisen vakavalta. Alinea kysyi Bryggiltä:
- No mitä Reinieristä?
- Sanoo tulee perässä, Bryggi sanoi.
- Ryyppää, Bryggi lisäsi ja iski Alinealle silmää.
Alinea tuhahti Bryggille.
- Niin tarjoutuisiko joku kantamaan kuokat? Sarostip kysyi.
- No, minä kannan sitten varmaan kuokat, Sarostip sanoi ja otti kuokat.
Bryggi virnisti Alinealle. Vielä oli jonkin kannettavaa verran tavaraa, astioita ja sellaisia tarvikkeita, myös aika iso pata. Melkar katsoi Alinean aasia ja sanoi:
- Kaiketi tuo jaksaa näitä kantaa.
Alinea rupesi lastaamaan tavaroita aasin selkään ja Melkar auttoi. Aasi ryhtyi vastustelemaan heti muutaman lisäkantamuksen saatuaan. Niinpä Alinea ei lastannut kovinkaan paljon tavaroita aasin selkään. Aasi suostui nyreästi hyväksymään Alinean asettaman kantamuksen. Melkar katsoi, oliko Bryggillä ja hänen kaverillaan kannettavaa. Bryggillä oli keihäs ja kilpi, Ketjulla ei mitään.
- Ketju ja Bryggi, kantakaa tuo pata, Sarostip käski.
Bryggi nyökkäsi, muttei tehnyt elettäkään ottaakseen pataa.
- Oppilas, Bryggi huusi Soturien hallin luona olevalle Zistille.
Zist kääntyi katsomaan Bryggiä.
- Oppilas, tänne, Bryggi käski.
Zist tallusteli Bryggin luokse. Zistin perässä tuli Tupsukorva.
- Oppilas, kantaa pata, Bryggi määräsi ja osoitti isoa pataa.
- Ketju, sinä kannat myös pataa, Sarostip käski.
Ketju ei vastannut mitään.
- Ketju, kannat pataa, Sarostip toisti.
- Oppilas kantaa, Bryggi sanoi virnistäen.
Zist poimi padan.
- Jaksaako hän yksin? Sarostip epäili.
- Jaksaa, Bryggi sanoi huolettomasti.
- No, Zist kantaa sen sitten, Sarostip päätti.
Bryggi nyökkäsi hymyillen. Jäljellä oli vielä astioita ja sellaista.
- Pitäisi saada nämä vielä kannettua, Sarostip sanoi ja viittasi jäljellä oleviin tavaroihin.
Melkar pakkasi maassa olevia tavaroita reppuunsa sen verran kuin mahtui. Vielä jäi jonkin verran tavaraa jäljelle. Melkar heitti repun selkäänsä ja katsoi sitten Bryggiä ja Ketjua. Bryggi vihelteli iloisesti.
- Ottakaa tavaraa mukaanne, Bryggi ja Ketju, Sarostip käski.
Ketju loi synkän katseen Sarostipiin ja alkoi keräillä tavaroita. Bryggi ei ollut kuulevinaankaan.
- Ota sinäkin jotain Bryggi, Sarostip kehotti.
- Ei, noita ei, Bryggi vastasi.
- Haluatko sinä tilalle? Sarostip kysyi Bryggiltä.
Ketju oli lastannut kohta loput tavarat syliinsä.
- Joo, tulee, Bryggi sanoi virnistäen.
- No, sinä paimennat lampaita, Sarostip määräsi Bryggille.
Bryggi virnisti ja nyökkäsi huvittuneesti.
Nyt seurue oli valmiin lähtöön.
- No nyt vain Winnojen tilalle, Sarostip sanoi ja lähti johdattamaan joukkoa Winnojen tilalle.
Melkar käveli Sarostipin perässä. Hänen vaimonsa huolehti kanoista ja lampaista. Seurue oli aika vaikuttava joukko, kun he astelivat Vaaralinnoituksen portille. Jotkut ihmiset huikkasivat siinä matkalla vielä onnentoivotuksiaan.
- Minulla on vielä telttakylällä hieman tavaroita, Alinea muisti. Käyn hakemassa ne.
Alinea lähti Telttakylälle taluttaen aasiaan. Sarostip ja muut odottivat Alineaa.
Joku mies kohta maleksi Sarostipin luokse ja sanoi jotakin hänelle hiljaa.
Sarostip nyökkäsi ja asteli sivummalle miehen kanssa.
Kohta paikalle asteli nainen, joka oli lunarilaisessa papittaren asussa.
Sarostipin kanssa puhellut mies livahti liukkaasti pois ja Sarostip asteli muiden joukkoon. Melkar katsoi naista hieman inhoten ja käänsi katseensa sitten muualle.
- Mitä asiaa sinulla on? Sarostip kysyi hieman äkäisesti naiselta.
- Jumalattaren rauhaa, ystävät, nainen toivotti. Tulin tarjoamaan teille siunauksen matkallenne ja työllenne rauhan työn eteen.
- Emme kaipaa sinun siunauksiasi, Sarostip ärähti.
- Jumalatar näkee sydämiinne asti, nainen sanoi lempeästi hymyillen. Hän siunaa teitä, kunnes silmänne avautuvat näkemään hänen rauhansa.
Nainen teki joitakin rituaalisia eleitä. Sarostip perääntyi hieman ja kehotti:
- Mene nyt vain pois.
- Jumalatar siunatkoon matkaa ja tilaanne, nainen sanoi hymyillen ystävällisesti.
Samassa Alinea saapui muiden luokse aasin kanssa.
- Jumalattaren siunausta myös sinulle, nainen sanoi Alinealle hymyillen. Ja suokoon Jumalatar lapsesi syntyvän terveenä ja kasvavan hyväksi ihmiseksi, nainen lisäsi Alinealle.
Melkar kurtisti kulmiaan ja katsoi Alineaa.
- Kiitos, Alinea kiitti, mutta kummasteli papitarta.
- Mene nyt pois siitä kirouksia langettelemasta, Sarostip sanoi naiselle.
Nainen nyökkäsi hymyillen Alinealle ja toivotti:
- Jumalattaren siunausta vielä kerran.
Sitten hän poistui.
- Olen nyt valmis lähtemään, Alinea ilmoitti.
- Hyvä, Sarostip sanoi ja lähti johdattamaan joukkoa.
Melkar käveli Sarostipin perässä ja Alinea seurasi muita. Zist tallusteli vaivalloisesti pata sylissään muiden perässä. Seurue kulki portista auringon lämmittäessä mukavasti.
Pian Vaaralinnoituksen muurit jäivät taakse, kun seurue taittoi taivalta. Eteneminen oli aika hidasta, kun eläimiä täytyi paimentaa ja koska seurueella oli tavaraa sen verran runsaasti mukana.
Melkar kulki kaikessa rauhassa tekemättä mitään erityistä. Althon paimensi lampaita varsin kuuliaisesti innoissaan keihäästä. Sarostip katsoi, että Bryggi ja Althon saivat pidettyä lampaat mukana. Zist laahusteli muiden perässä Tupsukorva vierellään. Rinelda piti huolta kanoista, lampaista ja lehmistä. Bryggi vihelteli ja näytti muutenkin hilpeältä - eikä kiinnittänyt lampaisiin yhtään huomiota. Alinea kulki muiden mukana aasia taluttaen. Ketju kantoi tavaroita varsin synkkänä, kun taas Worford talutti ylpeästi härkää ja välillä puheli ja taputteli sitä. Tek kantoi reppua ja pysytteli Alinean lähellä.
Ei kestänyt kauaakaan, kun seurue saapui kohtaan, jossa näytti seisovan sama punainen kukku, jonka osa seurueesta oli aikaisemminkin kohdannut. Se seisoi keskellä tietä varsin kauniina.
- Älkää koskeko tuohon, Sarostip varoitti muita.
Melkar katsoi hieman kummissaan kukkaa, mutta kiersi sen sitten. Hän auttoi myös vaimoaan lehmien ja muiden eläinten kanssa, että eivät ne menneet kukkaa päin. Seurue sai eläimet ohjattua kauemmas kukasta ja he pääsivät sitten jatkamaan matkaa.
Matkan aikana Worford mainitsi Alinealle, että Reinier kuulemma oli kysellyt jotakin punatukkaista vingalaista. Alinea kertoi tietävänsä asiasta jo etukäteen. Worford nyökkäsi ja katsoi Alineaa hiukan säälivästi. Rinelda puheli Alinean kanssa hiljaa jostakin.
Matka eteni varsin hyvin, vaikka pitkä oli taival. Maasto oli jokseenkin soista, mutta polkua pitkin seurue pääsi hyvin etenemään. Myöhemmin tuli taas kivikkoisempaa, kun seurue lähestyi Sammakkojoen rotkoa. Rotkossa kuljettaessa maasto oli hankalaa ja eläimien paimentamisessa oli kova homma. Etenkin pataa kantavalle Zistille kivinen maasto oli varsin ikävää.
Kaikista vaikeuksista huolimatta seurue saapui Winnan tilalle, kun ilta alkoi sarastaa. Seurue oli nähnyt matkalla joen toisella puolella olevan Soderfallin tilan rakennuksia ja peltoja, mutta nyt he olivat ränsistyneen päärakennuksen luona. Vähän kauempana oli pari lahoa vajaa ja käymälä. Joen lähellä oli peltomaata, joka tosin oli rikkaruohojen valtaama. Joen luona oli myös kasvimaa, jossa tosin sielläkin kasvoi rikkaruohoja. Hiukan kauempana tilasta oli vanha riippusilta, joka kulkee joen ylitse.
Melkar lähti erään vajan suuntaan. Alinea seurasi häntä.
- Päärakennus pitäisi siivota, Sarostip totesi.
- Tuhkahaamu, Bryggi sanoi.
- Miksi te sinne menette? Sarostip kysyi Melkarilta ja Alinealta. Niin tosiaan, sinä voitkin varmaan kukistaa sen nyt? hän kysyi Bryggiltä.
Melkar heilautti vain kättään.
- Kai eläimet jonnekin pitää viedä? Alinea huomautti ja lähti takaisin muiden luokse.
- Ehkä poissa, Bryggi sanoi.
Zist heitti padan päärakennukseen ja tallusteli sitten joen rantaan. Bryggi asteli päärakennukseen tärkeänä ja Sarostip Bryggin perässä. Alinea jätti aasin pihalle ja meni sisälle.
- Voimme laittaa eläimet eläintentiloihin, Sarostip ehdotti.
Sisällä Bryggi ryhtyi loitsimaan jotakin ja kulki ympäri taloa kuin manaten henkiä. Alinea katseli päärakennuksen kuntoa sisältä. Sisällä näytti olevan tuhkaa levällään. Varsin tyhjää ja likaista siellä oli, mutta itse rakennus näytti sentään jokseenkin asuinkelpoiselta, vaikkakin sen katossa näytti olevan reikiä ja seinätkin ovat kehnossa kunnossa.
Ketju pudotti kantamansa tavarat suoraan lattialle. Melkar käveli takaisin varsin nyrpeän näköisenä.
- Melkar, käypäs laittamassa Worfordin kanssa eläimet eläintentiloihin, Sarostip sanoi Melkarille.
- Isi, saadaanko me Tekin kanssa mennä tutkimaan tilan maita? Althon kysyi Melkarilta innokkaasti.
- Ette, Melkar sanoi tylysti.
Rinelda näytti jo paimentavan lampaita päärakennukseen, jossa oli eläimille tiloja. Melkar ryhtyi auttamaan.
- Isi, ole kiltti, Althon aneli.
Melkar pudisti päätään Althonille. Alinea meni pihalle auttamaan muita.
- Minun puolestani he voivat mennä mutta älkää ainakaan menkö liian kauas, Sarostip totesi.
Tek lähti ulos innokkaana vapauduttuaan lammaspaimenen töistä. Melkar katsoi Sarostipia hieman äkäisenä ja sanoi:
- Mutta kun sinä et päätä mitä poikani tekee.
- En päätäkään, mutta sinä et päätä mitä Tek tekee, Sarostip vastasi.
- Saanhan mennä, isi? Althon anoi.
Melkar pudisti päätään.
- Mutta minulla ei ole mitään sitä vastaan jos he menevät, Sarostip sanoi taas.
Melkar sanoi Worfordille ja Rineldalle:
- Tuolla oli eläintentiloja ja joku rapistunut kanala.
Althon näytti masentuneelta.
- Viedään kanat sinne, Rinelda sanoi ja lähti heti tekemään sitä.
Melkar sanoi Althonille:
- Tule mukaan.
Sitten hän lähti auttamaan Rineldaa. Althon lähti ilme apeana isänsä mukaan. Alinea meni myös auttamaan Rineldaa.
Seurue puuhaili siinä tilan parissa. Sarostip kävi etsimässä vajasta tikapuita ja myös jotain, jolla voisi korjata katon. Joitakin varsin mätiä lankkuja näytti olevan tarjolla, muttei oikein mitään parempaa. Melkar sanoi Althonille:
- Mennään katsomaan yhdessä näitä lähimaastoja tässä kun ehditään.
- Joo, isi, Althon sanoi vieläkin apeana.
Tek palaili jossakin vaiheessa tilalle ja kertoili innoissaan luonnossa näkemistään asioista, kuten isoista kivistä, puista ja sellaisesta.
Bryggi hoiti manauksensa ja vakuutti sen jälkeen, että talo oli turvallinen. Hän ilmoitti olevansa uupunut manauksen jälkeen, kävi perempään huoneeseen makaamaan ja nukkui pian. Ketju kuljeskelee talossa auttaen hommissa vain pakottamalla.
Talon toinen puolisko oli eläintiloja ja toinen puolisko oli asumista varten. Niiden välissä kulki eteiskäytävä, jonka päissä olivat ulos johtavat ovet. Asuinpuoli jakautui kahteen osaan. Ensimmäinen ja isompi oli tupa, jossa oli tulisija, ja muutenkin se sopi oleiluun. Toinen puolisko oli enemmän nukkumiseen tarkoitettu yksityistila. Talon vieressä oli paikka, jossa oli selvästikin säilytetty polttopuuta. Vieläkin siellä oli joitakin lahoja puita.
Melkar kävi viemässä tavaransa ja haarniskansa yksityistilojen nurkkaan. Sarostip yritti saada puista muotoiltua jotain, jolla voisi korjata katon. Ilta oli nyt pimenemässä. Melkar kysyi Worfordilta:
- Mitä me tehdään ensimmäiseksi täällä?
- Sapuskaa tässä pitäisi miesten jo saada, Worford vastasi. Aamulla olisi parempi miettiä. Kun ollaan virkeitä ja on valoisaa.
Alinea rupesi kantamaan astioita aasin selästä sisälle. Melkar nyökkäsi ja sanoi vaimolleen:
- Mennään me jo vaikka nukkumaan.
- Täytyyhän meidän syödä ensin, Rinelda sanoi. Me Alinean kanssa voimme varmasti laittaa jotakin syötävää, hän lisäsi.
Melkar tuhahti ja naurahti hieman:
- No niinpä tietysti. Onhan tässä jo vähän nälkäkin alkanut tulemaan.
Rinelda ryhtyi topakasti laittamaan ruokaa Alinean kanssa. Keittoa oli ruokana ja se valmistui aika ripeästi. Melkar istui odottelemaan. Tuvassa oli muutama pitkä penkki seinustoilla. Sarostip oli laittanut tavaransa nukkumatiloihin. Rinelda alkoi tarjoilla toisille soppaa ja Alinea auttoi häntä. Keitossa oli vain vihanneksia, kun lihaa seurue ei saanut mukaan lainkaan.
Melkar söi soppaa. Myös Sarostip söi soppaansa ja kiitti naisia ruuasta. Bryggi oli herännyt äkisti haistettuaan ruoantuoksun ja popsi ahneesti keittoa.
- Lisää, Bryggi pyysi sitten hymyillen Alinealta.
- Saisit tehdä edes töitä, Alinea moitti.
- Älä anna Brygille lisää, Sarostip sanoi Alinealle.
- Noita tärkeä, Bryggi sanoi ja hymyili iloisesti Alinealle ojentaen lautastaan.
- Nytkin vain nukuit ja heräsit kun ruokaa alettiin syömään, Alinea nuhteli.
Alinea otti lautasen Bryggiltä ja siirsi sen syrjempään. Sitten hän otti itselleenkin ruokaa ja alkoi syödä.
- Lisää, Bryggi pyysi Alinealta hymyillen.
Alinea tuhahti Bryggille.
- Antaa? Bryggi kysyi.
- En anna sinulle lisää ruokaa, Alinea vastasi.
- Antaa, Bryggi sanoi suutaan mutristaen. Muuten pahat henget, hän uhkasi.
- Bryggi, sinä et varmaan osaa taikoa meille hyvää puuta millä voisi korjata katon? Sarostip kysyi.
Alinea ei jaksanut kinastella Bryggin kansa vaan keskittyi omaan syömiseensä.
- Nälkäinen, ei taio, Bryggi sanoi. Ruokaa.
- Mutta jos saat ruokaa niin taiotko sitten? Sarostip kysyi.
- Ehkä, Bryggi vastasi.
- Kuulin muuten Lomi Ulrodilta Telttakylässä, että Ranolfeilla saattaisi olla jotain kummia tekeillä, Alinea mainitsi.
Melkar lopetti syömisen ja vei lautasensa Bryggin lautasen luo.
- Taiotko vai et? Sarostip kysyi.
- Ehkä, Bryggi toisti. Jos nälkäinen, pahat henget tulee.
- Sano suora vastaus tai et saa, Sarostip vaati.
- Joo, Bryggi sanoi.
Samassa Zist tallusteli Tupsukorvan kanssa sisälle.
- Ei eläimiä sisälle, Alinea sanoi heti.
Zistin perässä tuli eräs toinen henkilö - se oli itse Asgrim kahden alynxinsä kanssa.
- Alinea, anna Brygille ruokaa, jos hän haluaa, Sarostip suostui.
- Tervehdys taloon, Asgrim sanoi.
Zist ei kuunnellut Alineaa, istahti vain seinän lähelle ja kävi silittelemään alynxiään. Sarostip nousi ylös Asgrimin nähdessään. Melkar katsoi miestä. Sarostip asteli Asgrimin luokse. Tämä näytti kantavan jotakin kankaaseen käärittyä kädessään. Alinea nousi ylös ja jäi katselemaan Asgrimiä hämmentyneenä. Asgrim hymyili leveästi.
- Mitä asiaa sinulla on tänne? Sarostip kysyi Asgrimiltä.
Alinea lähti hakemaan lisää ruokaa Bryggille.
- Näin, että tulitte tänne päin, Asgrim vastasi. Ja kuulemma olette saaneet tilan. Päätin tulla tervehtimään ja tuomaan tuliaisia.
Tupsukorva käpertyi Zistin viereen.
- Joten tässä sitä nyt on, tuoretta hirvenlihaa, Asgrim naurahti ja asetti käärön penkille.
Alinea meni takaisin jatkamaan syömistään.
- Kiitos vain, Sarostip sanoi ei niin ilahtuneeseen sävyyn. |