Riskimaa, osa 20
Alinea heilautti kättä talon väelle tervehdykseksi. Toinen nainen ja Linken näyttivät kinastelevan keskenään. Vernan istui parhaalla paikalla talon isännän tapaan. Kaksi vieraalla tavalla pukeutunutta miestä mulkoilivat tulijoita.
- Hei Vernan, saammeko yöpyä täällä tämän yön? Sarostip kysyi Vernanilta.
- Joo, meille o vieraat aina tervetulleita, Vernan vastasi.
Zist istahti väsyneesti seinän viereen ja kävi silittelemään Tupsukorvaa.
- Oottekos jo löytäny ne gorpit, Vernan kysyi naurahtaen.
Muutkin nauroivat Vernanin sanoille. Seurueen sisään päästänyt nainen - Vickta - toi heille vähän leipää syötäväksi.
- Kiitos, Alinea kiitti.
Alinea kävi istumaan, kuten Reinierkin. Sarostip kävi istumaan, alkoi ottaa joitakin märkiä vaatteita pois ja kääriytyi sen jälkeen huopaansa.
- Kertokaas ny teijän gorpinmetsästyksestä, Vernan vinoili.
- Olisiko mitään paikkaa minne pistää nuo vaatteeni kuivumaan? Sarostip kysyi talon väeltä.
- Pistä tohon tulen luo, Vickta kehotti.
- Niitä mussstia läikkiä aiheuttaa sssellanen mussstekalamonsssteri, Zist sanoi.
Soderfallin porukat nauroivat Zistin sanoille, eivätkä selvästikään uskoneet niitä. Sarostip laittoi vaatteensa tulen ääreen kuivumaan.
- Oottekos löytäny ne, ketä te etitte, toinen vanhemmista miehistä kysyi.
- Emme ole löytäneet heitä, koska saimme häädön Kalffien tilalta ja he sanoivat että meidän pitäisi mennä takaisin Vaaralinnoitukseen, Sarostip kertoi vanhemmalle miehelle. Mutta taidan tietää jo missä he ovat.
- Kuis silleen? vanha mies ihmetteli.
Zist haukotteli ja sulki silmänsä.
- Olemme kuulemma kuluttaneet liikaa heidän ruokiaan tai muuta sellaista, Sarostip vastasi.
- Ne Kalfit onki ihan pihei, vanha mies tuhahti. Ne on sellasii surkimuksii, ei yhtään tällaisii ilosii veikkoja niin ku me.
Tek haukotteli. Bryggi teki saman perässä haukotustaan oikein liioitellen.
- Missä sä aattelet, et ne ois? vanha mies kysäisi Sarostipilta.
- Jossain Kirotussa metsässä vai mikä sen nimi onkaan, Sarostip vastasi.
Vernan nyökkäsi ja sanoi:
- Joo, sinne ei oo asiaa sen enempää arkajaloil ku tän rotkon porukallakaa. Mekään ei mennä sinne ku vahvasti aseistettuina, hän lisäsi.
- Minä kävin siellä ja siellä oli jättiläishämähäkkejä, Sarostip sanoi.
Soderfallin ihmiset näyttivät hiukan hämmästyvän paitsi kaksi oudosti pukeutunutta, jotka eivät näyttäneet seuraavan keskustelua.
- Siel on kaikenlaista ikävää, Vernan sanoi.
- Te arkajalat ette selviäis siel paljo mitää, Linken tuhahti.
- Selviäisittekö te? Sarostip kysyi vastaan.
- Me ollaa oltu siel monta kertaa, Linken vastasi aggressiivisesti.
- No voittekin mennä saman tien etsimään niitä Kalffeja sitten, Sarostip murahti.
- Nyt me ei mennä mihinkää, ku on kylvötyöt kesken, Vernan sanoi tiukasti.
- Arvasin että te sanoisitte noin, Sarostip totesi.
- Hitto, kaikillaha on kiirettä tähä aikaa, Vernan tuhahti. Mitä vittuu ne Kalfi mulkut meni katoo kylvöaikaa. Kyl me muullo etittäis ne heti.
- Paitsi meillä ei ole kiirettä ja me ei saada etsiä heitä, Sarostip sanoi.
- Me ollaa nähkääs kovii sudekaatajii, vanha mies huomautti.
- Se o teijän ongelma, Vernan tuhahti Sarostipille. Mut ei me surra niitä kitsaita Kalfei.
Alinea haukotteli.
- Toi susimies o jo nukahtanu, vanha mies naurahti. Ei kai meijän jutut niin tylsii o? hän kysyi virnistäen.
- Tylsä tylsä, Bryggi sanoi haukotellen.
Zist kellahti kyljelleen ilmeisesti jo syvässä unessa. Alinea mutisi puoliääneen:
- Menen nukkumaan.
- Meki mennää nyt nukkuun, Vernan sanoi ja nappasi toista naista kädestä.
- No, minä käyn nyt nukkumaan, kun meidän pitäisi matkata huomenna Vaaralinnoitukseen, Sarostip ilmoitti.
- Siin teil arkajaloil ei oo vaaroi, Linken sanoi halveksivasti.
Alinea meni lattialle nukkumaan huopaan kääriytyneenä. Sarostip kävi nukkumaan tuttuun istuma-asentoon. Soderfallin porukat lähtivät toiseen huoneeseen ja Vernan kopeloi jo naistaan innokkaasti. Tupa hiljeni kohta, vaikka Soderfallien puolelta kuuluikin vielä yön ääniä.
Aamun tullen seurue heräsi siihen, että Vickta oli kolistelemassa astioiden kanssa. Vernan ja Linken kuuluivat kinastelevan kovalla äänellä toisella puolella jostakin seurueelle vieraalla kielellä. Alinea nousi pystyyn ja kävi auttamaan Vicktaa.
Zist aukaisi silmänsä muttei noussut ylös. Sarostip nousi pystyyn ja kävi katsomassa ovatko vaatteet kuivat. Bryggi makaili tavalliseen tapaansa laiskana. Sarostip puki vaatteet päällensä. Soderfallin muutkin porukat tulivat tuvan puolelle.
- Tää kevät on surkeet aikaa, kun ei ehi metsästään susii, vanha mies valitti.
Vickta mätki seurueelle ja muille puuroa ja näytti olevan jokseenkin pahalla päällä. Seurue Zistiä lukuun ottamatta alkoi syödä talon väen kanssa. Bryggi suorastaan ahmi puuroa. Zist makaili vain lattialla ja silitteli alynxiään. Tupsukorva näytti tyytyväiseltä.
Kohta oli ruoat syöty. Soderfallin porukat näyttivät varsin haluttomilta lähtemään työhön. Vernan koetti patistella tilansa väkeä, mutta ilman mitään hirveän suurta intoa itselläänkään.
- Kiitokset ruuasta, Sarostip kiitti. Me taidetaan nyt lähteä jatkamaan matkaa. Vai?
- Varmaan, Alinea vahvisti.
- Lähtekää vaa ja varokaa gorpeja ja hirviöit, vanha mies naurahti.
Zist nousi seisomaan ja venytteli. Alinea nousi ylös ja kiitti:
- Kiitos vielä ruoasta ja yöpaikasta.
- Olkaa hyvät vaa, Vernan kehotti. Kyl me aina toisii autetaa.
Alinea asteli ulos. Sarostip lähti ovelle ja odotti muita. Bryggi nousi ylös puurolautasensa pohjia kaapien. Seurue poistui talosta ulos. Alinea venytteli hiukan.
Ulkona näytti taas olevan varsin kaunis ja aurinkoinen ilma. Sarostip lähti matkaamaan kohti Vaaralinnoitusta ja toiset seurasivat perässä. Seurue kulki sitten riippusillan ylitse ja ohitti aution tilan, joka näytti auringonvalossa varsin rapistuneelta, joskaan ei lainkaan aavemaiselta.
Matka sujui varsin ripeästi kallioista joenvierustaa pitkin Sarostipin johtaessa joukkoa ja Alinean kulkiessa hänen perässään. Tek kulki Alinean vieressä ja Bryggi joukon viimeisenä, Zist joukon keskivaiheilla Tupsukorvan kanssa ja Reinier Bryggin edessä.
Keskipäivän koittaessa seurue oli päässyt jo aika lähellä Vaaralinnoitusta. Joskus keskipäivän jälkeen he havaitsivat edessä suoraan tiellä kasvavan kauniin ja kirkkaanpunaisen kukan, mikä oli varsin epätavallista karussa maastossa. Kukka oli melko isokokoinenkin.
- Pysykääs vähän taaempana, Sarostip sanoi muille.
Toiset pysähtyivät. Sarostip lähti astelemaan lähemmäs varsin kauniilta näyttävää kukkaa ja katsoi Bryggiin kysyvästi. Bryggi kohautti olkapäitään. Sarostip käveli kukan viereen ja kosketti sen vartta kädellään.
Sarostip ärähti ja otti kätensä äkkiä pois kosketettuaan kukkaa. Hänen sormissaan näkyi jälkiä aivan kuin kasvi olisi polttanut niitä. Sarostip ravisteli kättään.
Alinea tarkasteli tilannetta tarkkana kauempaa, kun Sarostip kaatui maahan tajuttomana. Tek huudahti pelästyneenä ja Alinea hätkähti.
- Mikä Sarostipille tuli? Tek kysyi ja meni varovasti Sarostipin luokse.
Zist kipitti Sarostipin luokse ja Alinea lähti kävelemään Tekin perässä. Sarostip makasi liikkumatta maassa lähellä kukkaa. Zist tökki Sarostipia jalallaan, mutta siitä ei ollut apua. Alinea laskeutui polvilleen Sarostipin vierelle. Zist potkaisi Sarostipia hiukan lujempaa, mutta sekään ei saanut mitään aikaan.. Alinea koetti kädellään, hengittikö Sarostip.
Alinea ravisteli Sarostipia olkapäistä:
- Herää.
Sarostip ei tuntunut reagoivan mitenkään.
Alinea katsoi, kuinka pahoilta Sarostipin kädessä olevat jäljet näyttivät. Ne eivät näyttäneet kamalan vakavilta, mitä nyt ihoa oli jonkin verran poissa.
- Mitäs nyt tehdään? Alinea kysyi.
- Mikä Sarostipilla on? Tek kysyi huolestuneena.
- Hän taitaa olla pökertynyt, Alinea vastasi. Kyllä hän ainakin hengittää vielä.
- Jätetään ssse tähän, kyllä hän herää kun jaksssaa, Zist ehdotti.
- Ei me voida Sarostipia tähän jättää! Tek huudahti.
- Aivan! Alinea vastasi ponnekkaasti.
- Ai...no ei sssitten, Zist totesi.
- Paha kasvi, Bryggi mutisi.
- Voitaisiin siirtää Sarostip tästä tuonne rannemmalle ja odotella hetki, Alinea ehdotti. Voi olla, että hän palaa tajuihinsa jo aika pian.
Alinea nousi pystyyn.
Sarostipin sormien haavat punottivat ikävästi. Alinea laskeutui takaisin käden vierelle ja alkoi loitsia. Hän laski kätensä Sarostipin kädelle ja haavat parantuivat kokonaan. Alinea nousi ylös.
Sarostip alkoi pian palailla tajuihinsa. Tek huokasi helpottuneena, mutta Bryggi pudisteli päätään. Sarostip hieroi päätään ja kirosi:
- Pirun kasvi.
Sarostip nousi ylös ja Alinea kyysi häneltä:
- Oletko ihan kunnossa?
- Olen olen, Sarostip vastasi. Hitto kun niiden hämähäkkien piti myrkyttää.
- Noin pieni haava kellisssti sssinut? Sssinä olet heikko, Zist sanoi Sarostipille.
- Tällaista heikkoilua kestä kukaan, Sarostip mutisi.
Kukka se vain seisoi siinä keskellä tietä niin kauniina että. Sarostip heitti ärtyneenä sitä kivellä. Kukka näytti taipuvan heitosta, mutta ponnahti sitten pystyyn. Sarostip käveli Bryggin luokse ja alkoi puhua hänen kanssaan hiljaa. Alinea käveli pienen matkan päähän kukasta.
Sarostip asteli pois Bryggin luota ja kehotti:
- Jatketaan matkaa.
Alinea lähti jatkamaan matkaa Tek perässään. Sarostip loi vielä epäilevän katseen kukkaan ja lähti sitten jatkamaan matkaa. Toiset seurasivat perässä ja kaikki kiersivät visusti kukan.
Matka jatkui ja iltapäivällä seurue saapui Vaaralinnoitukseen.
- Minun pitäisssi yrittää liittyä yinkinläisssiin, Zist mumisi ja lähti tallustelemaan Orlanthin temppeliä kohti.
Bryggi lähti Telttakylään päin. Toiset suuntasivat joelle, jossa Renekot näkyi olevan töissä kovannäköisten työmiesten kanssa. Sivummassa seisoi myös Berra. Sarostip asteli Renekotin luokse.
- Renekot, meillä olisi asiaa, Sarostip sanoi Renekotille.
Renekot keskeytti työnsä ja kääntyi Sarostipin puoleen.
- Jaahah, te olette siis palanneet, Renekot totesi.
- Meidät häädettiin Kalffien tilalta, Sarostip selitti. Mutta tiedän luultavasti missä ne kadonneet ovat.
- Vai niin, Renekot sanoi. Saatte antaa raporttinne Berralle, sillä minulla on työt kesken.
Sarostip kääntyi sivumpana olevan Berran puoleen, joka ei näyttänyt osallistuvan hommiin. Seurue asteli Berran luokse.
- Meidät häädettiin Kalffien tilalta, Sarostip sanoi Berralle. Mutta tiedän luultavasti missä ne kadonneet ovat. He taitavat olla Kirotussa metsässä.
- Aloittakaa alusta, Berra kehotti. Haluan kuulla kaiken yksityiskohtaisesti.
Hän siirtyi hiukan sivumpaan, jotta he voisivat puhella rauhassa. Alinea hätääntyi hieman. Sarostip katseli hieman kummissaan Alineaa.
- No, mitä odottelette? Berra kysyi ärtyneenä. Raportoikaa.
- No, lähdimme matkaan ja viivyimme ensimmäisen yön Soderfallien tilalla, Sarostip selosti. Näimme myös joessa joitain mustia läikkiä Seuraavana aamuna teimme hetken aikaa töitä Soderfallien tilalla ja jatkoimme matkaa. Kävimme myös siellä hylätyllä tilalla.
- Miksi teitte siellä töitä? Berra kysyi.
Sarostip katsoi Reinieriä.
- Minä halusin auttaa heitä, kiitoksena vieraanvaraisuudesta jota meitä kohtaan osoittivat, Reinier vastasi.
Berra nyökkäsi ilmeettömänä.
- Millaisen vaikutelman saitte Soderfallin tilan ihmisistä? hän kysyi.
- Mitä väliä sillä nyt oikein on? Sarostip kysyi.
Alinea odotteli vastausta Berralta.
- Teidän asianne ei ole kysyä, Berra sanoi tiukasti. Te vastaatte, kun minä kysyn.
- No he eivät nyt olleet ehkä kaikkein ahkerimmasta päästä, Sarostip vastasi diplomaattisesti.
- Vähän reppanoita, kyllä niiden kanssa toimeen tulee, Reinier esitti arvionsa.
- Entä sinun mielipiteesi? Berra kysyi kääntyen Alineaan päin.
- Minusta vaikuttivat ihan mukavilta, Alinea vastasi. Ne kaksi hieman erinäköistä vaikuttivat hieman kummallisilta. Sitten heillä oli aika paljon turkkeja seinillä.
Berra nyökkäsi ja sanoi:
- Jatkakaa raporttianne.
- Milläs tilalla me yövyimmekään sen jälkeen? Sarostip kysyi muilta.
- Se oli Ranolfin tila, Alinea muisteli.
- Niin, yövyimme Ranolffien tilalla, Sarostip sanoi.
Berra nyökkäsi.
- Seuraavana päivänä matkasimme ja eksyimme Burisonin tilalle ja pääsimme vielä illalla Kalffien tilalle jossa yövyimme, Sarostip selosti. Vai tapahtuiko vielä jotain erikoista sinä päivänä? hän kysyi muilta,
- Mitä piditte Ranolfin tilan väestä? Berra kysyi.
- No yksi heistä oli ainakin ihan mukava, se maanviljelijä, Mikhilkö sen nimi nyt oli, Sarostip selitti. Sitten oli se isäntä joka löi vaimoaan.
- Äijä oli hiukka sekasi, Reinier tokaisi.
- Kuka äijä? Berra kysyi hiukan ärtyneenä Reinieriltä.
- No ÄIJÄ ite, Raanolffi, Reinier vastasi.
- Mitä tarkoitat sekaisella? Berra kysyi ärtyneenä Reinieriltä.
Reinier kääntyi Sarostipin puoleen ja kehotti:
- Selitäpä sinä, kun olet niin sukkela suustasi.
- No, ei hän nyt ollut mielestäni niin hirveän sekaisin ollut, mutta tosin löi vaimoaan ja moitti häntä siitä että hän pyöräyttelee kakaroita ja muuta sellaista, Sarostip sanoi.
- Entä mitä piditte Kalfeista? Berra kysyi.
- No se Sarune nyt oli aika miten sen nyt sanoisin, kylmä, Sarostip vastasi.
- Fodor oli vinkeä, Reinier sanoi.
- Varsin ahkeraa väkeä olivat ainakin, Alinea huomautti.
Reinier pukkasi Sarostipia kylkeen tietävästi:
- Sano suoraan vaan: LEHMÄ.
- Oli aivan varma että ne kadonneet olivat kuolleita ja muuta sellaista, Sarostip jatkoi. Ja hän hääsi meidät pois kun kulutimme kuulemma heidän ruokiaan.
Alinea katseli Reinieriä kummastellen. Reinier nikkasi silmää Alinealle varsin huomiotaherättävästi. Berra loi ärtyneen katseen Reinieriin.
- Kalfeilla ei ole helppoa ilman isää ja vanhinta poikaa, Berra sanoi lyhyesti. Jatkakaa raporttianne.
- Seuraavana päivänä lähdimme etsimään heitä, Sarostip selosti. Löysin jonkun murisevan naisen pusikosta.
Berran katse näytti terävöityvän.
- Se oli ilmeisesti ihmissusi, Sarostip lisäsi. Sen jalka oli vääntynyt eli se ei päässyt liikkumaan.
- Jaha, Berra sanoi. Kuinka toimitte?
- Lähdimme pois, Sarostip vastasi.
Berra nyökkäsi ja kysyi:
- Mistä tiesitte sen olevan ihmissusi?
- No, se vain murisi ja sillä oli susitatuointeja, Sarostip vastasi.
Berra nyökkäsi ja kysyi:
- Miksi päätitte lähteä pois sen luota?
- Miksi minä kuulen tästä vasta nyt? Reinier kysyi ankarasti Sarostipilta.
- Koska olit huinailemassa uroxien kanssa, Alinea tokaisi.
- Pelastamassa taloa, tarkoitat kai, Reinier korjasi vaimoaan.
- Mitä muutakaan olisimme voineet tehdä? Sarostip kysyi Berralta.
- Haluankin tietää motiivinne, Berra sanoi tiukasti Sarostipille.
- Ja samalla kun me etsimme niitä Kalffeja niin Reinier oli tilalla juomassa uroxien kanssa, Sarostip sanoi. No lähdimme koska emme olisi voineet tappaa sitä.
- Uroxien? Berra sanoi kysyvästi nyökäten Sarostipin sanoille.
Alinea lisäsi Sarostipin puheeseen:
- Ja meidän piti löytää ne Kaliffit.
- Seuraavana päivänä lähdimme etelään etsimään, Sarostip jatkoi.
- Entä uroxit ja ryyppääminen? Berra kysyi.
- Reinier tietää niistä enemmän, Sarostip vastasi.
Berra käänsi katseensa Reinieriin päin.
- Uroxit kaappasivat minut ja Zistin ryyppyretkelleen, Reinier selosti. Minä tein kaikkeni jotta suuremmilta tuhoilta oltaisiin vältytty. Meinasivat viedä minut Dorastoriin tappamaan kaaosta, mutta unohtivat sen sitten.
Berra nyökkäsi ja sanoi:
- Jatkakaa raporttia.
- Ja Zist muuttui alynxiksi ja paritteli ilmeisesti sen ihmissuden kanssa alynxina, Sarostip sanoi.
- HAHAHAHHAHAHHAH, Reinier nauroi ja läiskäsi Sarostipia. Tuota en ollut kuullutkaan! AHHAHAHAHHAHAHAHAHHAHAH.
Reinier nauroi makeasti, mutta Berra hätkähti.
- Oletko tosissasi? hän kysyi Sarostipilta.
- En ole varma paritteliko hän sen saman kanssa mutta kun hän kertoi siitä niin hän kuulosti samalta henkilöltä, Sarostip vastasi. Löysimme etelästä nahkavaatteiden palasia, kuivunutta verta ja rikkoontunen jousen. Siellä oli myös joitain outoja jälkiä joita lähdin seuraamaan.
- Mitä löysit sitten? Berra kysyi.
- Kiipesin kalliota ylös kun seurasin jälkiä, Sarostip selitti. Sen kallion päällä oli siis Kirottu metsä. Siellä löysin yhden puun alta kuivunutta verta. Sen jälkeen joukko pieniä hämähäkkejä kävi kimppuuni. Sen jälkeen tuli joukko isoja, ihmisen kokoisia hämähäkkejä.
Berra nyökkäsi ja sanoi:
- Metsää kutsutaan myös Hämähäkkimetsäksi.
- Sain heistä muutaman tapettua mutta lähdin sen jälkeen pois koska niitä oli paljon, Sarostip jatkoi. Ne hämähäkit saivat purtua minua. Pääsimme niitä karkuun mutta minä olin ilmeisesti myrkyttynyt niiden puraisuista Sen jälkeen tapasimme erään Asgrimin joka antoi minulle lääkettä vei meidät leiriinsä.
- Miksi lähdit pakoon? Berra keskeytti. Mistä päättelit, että ylivoima oli liian suuri?
- Koska niitä oli niin helvetin paljon, Sarostip sanoi ärtyneenä kyselystä.
- Paljonko? Berra kysyi edelleen.
- Sata miljoonaa? Reinier ehdotti.
- Ja olin myrkyttynyt, eli olisin kuollut sinne ennen pitkää koska olin saanut heiltä puraisuja, Sarostip jatkoi. No ei nyt niin paljon, hän sanoi Reinierille.
Berra nyökkäsi.
- Jatka, hän kehotti.
- Ja minäkin olen vain fyrdiläinen, Sarostip päätti.
- Hän on fyrdiläinen, Reinier sanoi ja oli esittelevinään Sarostipin Berralle.
Berra katsahti Reinieriä ärtyneenä.
- Eli en ole mikään ammattisoturi joka pystyy voittamaan tusinan jättihämähäkkejä, Sarostip huomautti.
- En ole sinua syyttänytkään, Berra sanoi terävästi Sarostipille.
- Tusinan? Reinier kysyi. Äsken sanoit niitä olleen sata miljoonaa!
- Mutta jatka raporttia, Berra kehotti Sarostipia.
- Niin, ja Alinea sinä voitkin varmaan jatkaa tästä, Sarostip sanoi.
Alinea sanoi hieman hermostuneena:
- Jaa...
- Minä olin siis aika heikossa kunnossa, Sarostip kertoi. Ja nukuin yön siinä leirissä sen pienen pojan, Tekin kanssa. Ja muut viettivät yön jossain muualla.
Berra nyökkäsi.
- Mitä sitten teitte? hän kysyi.
- Yön jälkeenkö? Alinea kysyi. Lähdimme takaisin tilalle syötyämme aluksi siellä leirissä.
- Miksi lähditte takaisin? Berra kysyi.
- Koska olin niin heikossa kunnossa, Sarostip vastasi.
Berra nyökkäsi ja kysyi:
- Ja sitten?
- Kun olimme Kalffien tilalla Sarune sanoi että kulutamme liikaa heidän ruokiaan ja että meidän pitää mennä kertomaan teille että emme löytäneet heitä ja että lähellä on niitä hämähäkkejä, Sarostip selosti.
- Hän oli aivan oikeassa, Berra sanoi.
- Ja hän hääti meidät pois ja lähdimme kohti Vaaralinnoitusta, Sarostip sanoi.
- Muistatteko, mitä teille sanoin ennen lähtöänne? Berra kysyi.
- En, Sarostip tunnusti.
- Pitää aina tulla teille ilmoittamaan jos jotain tulee vastaan, Alinea muisti.
- Aivan, Berra sanoi ja nyökkäsi hyväksyvästi Alinealle. Yhteisö ei tarvitse sooloilijoita.
- Vietimme seuraavan yön Soderfallien tilalla ja seuraavana päivänä näimme jonkun ison punaisen kukan keskellä tietä, Sarostip jatkoi.
- Elikkä tänään aiemmin, Alinea täsmensi.
- Niin? Berra kysyi.
- Kun koskin sitä kukkaa, se poltti kättäni ja, no, minä menin tajuttomaksi koska olin vielä niin heikko, Sarostip kertoi.
- Sinun olisi syytä painaa mieleesi ohjeeni, Berra tuhahti. Kaikki epätavallinen voi olla vaarallista. Ja liika uteliaisuus aiheuttaa kuoleman.
Sarostip tuhahti Berralle.
- Joku sitten paransi minut ja tulin tajuihini ja sitten tulimme tänne, Sarostip päätti.
- Mitä olette siis päätelleet Kalfien kohtalosta? Berra kysyi.
- Hämähäkit söivät, Reinier vastasi.
- No saattavathan he olla elossakin, Sarostip epäili.
Reinier tuhahteli sekä Berralle että Sarostipille kuin puolimielinen raivopää.
- Miksi päättelette näin? Berra kysyi Reinieriltä ja Sarostipilta.
- No, tuolla keskellä tietä seisoo sitten iso punainen kukka että menkää tutkimaan, Sarostip sanoi Berralle ärtyneenä.
- Katsokaas, ne hämähäkit oli siinä leirinuotion lähellä, Reinier selitti muka asiantuntevana.
Sarostip ihmetteli, mitä Reinier sanoi.
- Sarostip, väitätkö ettei ollut? Reinier tivasi.
- Eivät ne hämähäkit olleet missään leirinuotion lähellä, Sarostip vastasi.
Berra katsoi seuruetta odottavana.
- Leirinuotio siinä kallion liepeillä? Reinier kysyi. Jäljet johti Hämähäkkimetsään.
- Ei ollut, Alinea sanoi.
- Ei siinä muistaakseni mitään sellaista ollut, Sarostip totesi.
- Hmm, minä saatan muistaa väärin, olin vielä sekaisin sairaudestani, Reinier sanoi.
- Ja sinä et ollut edes mukana, Sarostip tuhahti.
- Mutta jossain oli leirinuotio! Reinier väitti.
- Asgrimin leirissä oli kyllä nuotio, Sarostip myönsi.
- No mutta itse kerroit leirinuotiosta! Reinier huudahti.
Berra näytti tuskastuneelta.
- Ai sen, jolle Allu anto pesää jotta selvisitte hengissä? Reinier kysyi.
- Juuri sen, Sarostip myönsi.
Alinea näytti hyvin tuskastuneelta.
- Juu juu, no minä sekoitin leirinuotiot, Reinier selitti. Eiväthän ne Kalffit sitten siellä hämähäkkien kanssa ole!
- Kertokaa nyt vihdoinkin, mistä päättelitte, Berra ärähti.
- Vaan se ihmissusi söi heidät, Reinier jatkoi.
- Se ihmissusi oli toisella puolella rotkoa, saatana! Sarostip ärähti ja näytti myöskin tuskastuneelta.
- Nooooh... Soderfellit kenties? Reinier ehdotti. Ehkä he tappoivat susinaisen. Kun kerran hukista pitävät.
- Mutta koska sieltä löytyi niitä taistelun merkkejä joista lähti jälkiä sinne puulle jonka alla oli verta, Sarostip sanoi.
- Saman kohtalon saattoivat kokea Kalffit, Reinier spekuloi. Muistatteko montako turkista Soderfellien seinillä oli? Sarostip äläs nyt, se veri on voinut tulla vaikka mistä!
- Ja siitä päättelit heidän olevan elossa? Berra kysyi Sarostipilta.
Reinieriin hän ei kiinnittänyt huomiota.
- Sarostip on päättelyn mestari, Reinier selitti Berralle. |