Riskimaa, osa 18
- Minä en oikein tiedä, Zist vastasi Alinealle.
- Yritetään vielä etsiä, Sarostip kehotti. Minä en ainakaan halua vielä lähteä takaisin tilalle.
- Ei täällä kyllä mitään jälkiä enää näy, Tek sanoi pettyneenä.
- Jatketaan etsimistä sitten, Alineakin päätti.
- Joo, Tek sanoi ja sai uutta intoa haravoida maastoa.
Sarostip yritti vielä etsiä jälkiä. Alinea käveli Sarostipin perässä katsellen ympärilleen. Zist tallusteli ympäriinsä ja etsi jälkiä. Bryggi mutisi jotakin itsekseen. Sarostip ei kuitenkaan näyttänyt löytävän jälkiä, vaikka kyyristelikin maassa jälkiä etsien.
- Minä en löydä mitään, Zist huikkasi muille vähän matkan päästä.
Etsiskelyssä tuhrautui paljon aikaa, kun seurue joutui ulottamaan etsinnän aika laajalle ja joutui tutkimaan maaston huolella. Bryggi ei näyttänyt paljon toisten puuhista piittaavan, vaan hän oli asettunut mukavasti löhöilemään kallion viereen. Bryggi katseli hiukan huvittunut ilme kasvoillaan toisten ponnisteluja.
- Ei täällä ole mitään jälkiä, Tek valitti.
- Bryggi voisitko auttaa meitä? Sarostip kysyi.
- Suuri noita löytää mitä tahansa, Bryggi sanoi.
- Sssarostip, käy katsssomassa tuolta ylhäältä kallion päältä, Zist ehdotti.
Bryggi katseli toisia laiskasti. Sarostip lähti katsomaan kallion päältä. Kalliot olivat varsin jyrkkiä ja melko korkeita. Alinea sanoi Bryggille:
- No löydä sitten ne kaksi miestä.
- Mitä maksaa? Bryggi kysyi laiskasti hymyillen.
Sarostip katseli, löytyikö mitään helpompaa reittiä ylös kallioiden päälle, mutta sellaista ei näkynyt.
- En mitään, Alinea vastasi Bryggille. Sinäkin olet täällä etsimässä heitä.
Sarostip mietti hetken ja lähti kiipeämään kalliota pitkin ylös.
- Sitten ei jaksa, Bryggi vastasi haukotellen.
Sarostip pääsi alkuun kiipeilyurakassaan aika hyvin. Alinea katsoi Sarostipin perään. Kiipeiltyään vähän aikaa Sarostip ei enää löytänyt kädensija kalliosta.
- Sarostip on sitten kova mies, Tek sanoi ihailevasti.
Vähän aikaa jumitettuaan paikallaan Sarostip pääsi taas etenemään. Hän oli jo puolivälissä kalliota.
- Toivottavasti hän ei putoa, Alinea toivoi.
Sarostip horjahti hieman ja Alinea hätkähti. Zist tutki vielä ympäristöä jälkiä varten. Sarostip jumitti ylhäällä taas vähän aikaa ja jatkoi kiipeämistään. Hän pääsi lopun kalliosta varsin mallikkaasti ylös kallion päälle. Sarostip alkoi tutkia kallion päältä. Alinean olo helpottui hieman jännityksestä, kun hän huomasi Sarostipin selvinneen ylös asti. Bryggi löhöili laiskasti kallion juurella.
- Minä käyn vähän kauempana etsimässssssä, Zist sanoi ja käveli pois.
Aikaa oli pian kulunut Sarostipin lähdöstä jo ainakin varttitunti. Alinea katsoi itselleen istumapaikan ja kävi sitten istumaan.
- Toivottavasti Sarostipilla ei ole mitään hätää, Tek sanoi huolestuneena.
- Toivotaan niin, Alinea vastasi.
Bryggi oli sulkenut silmänsä ja näytti nukkuvan siinä lämpimässä. Samassa Sarostip ilmestyi kallion päälle ja huusi sieltä alhaalla oleville:
- Tuolla pohjoisessa on vielä korkeammat kalliot mutta niitä en lähde kiipeämään ylös. En ole löytänyt mitään erikoista. Voin kyllä yrittää vielä etsiä jälkiä mutta siinä menisi vielä vähän aikaa. Eli etsinkö vielä vai tulenko jo alas?
Alinea huusi takaisin:
- Tee niin kuin parhaaksi näet. Käyn tästä itse katsomassa tuosta vähän matkan päästä jos näkisin jotain sattumalta.
Alinea nousi ylös.
- Minä en löytänyt mitään, Zist sanoi ja istahti kallion juurelle.
- Mennäänkö me etsimään, Alinea? Tek kysyi.
Sarostipia ei enää näkynyt kallioiden yllä ja Alinea sanoi:
- Lähdetään vaan.
Alinea lähti kävelemään metsikköön Tek mukanaan. Bryggi näytti havahtuvan ja hän haukotteli. Bryggi katseli Zistiä laiskasti.
- Minä taidan käydä ylhäällä katsssomasssa mitä Sssarossstip tekee, Zist ilmoitti.
Alinea käveli takaisin muiden luokse Tek mukanaan, mutta Zist alkoi kiivetä kalliota ylöspäin. Bryggi murahti. Sarostip näytti kuitenkin olevan tulossa alas kallioilta ja Zistkin lopetti kiipeämisen. Sarostip laskeutui alas kalliolta naama hieman hiessä.
- Ei mitään löytynyt? Alinea kysyi.
- Ei, Sarostip vastasi ja pyyhki hikeään.
- Noita sanoo ei löydä, Bryggi sanoi itsetyytyväisenä.
- Löysin tuolta metsästä jotkut hirven tai sellaisen jäljet en muuta, Alinea kertoi.
- Samoin, Sarostip totesi.
Alinea käveli Bryggin vierelle.
- Jotkut isommatkin kalliot olisivat tuolla mutta en aio lähteä kiipeämään niitä ylös, Sarostip sanoi.
- Minä menen vielä katsssomaan tuosssta sssuunnasssta, Zist sanoi ja lähti kävelemään sivujoen suuntaan.
- Sanoit, että voisit löytää heidät? Alinea kysyi Bryggiltä.
- Minä löytää, Bryggi sanoi varmasti.
- Ja haluat sitten jotain palkkaa siitä? Alinea tiedusteli.
- Mitä antaa? Bryggi kysyi.
- Palkkasi on se että pääset pois täältä, Sarostip sanoi Bryggille vähän taaempaa.
- Ei riitä, Bryggi vastasi laiskasti.
- Ajattele nyt jos Kalfit kuolevat täällä, kun sinä vain et jaksa kertoa meille missä he ovat, Alinea sanoi.
- Maksaa, Bryggi vaati.
Alinea näytti hieman tuskastuneelta.
- no mitä sitten haluaisit? Sarostip kysyi ärtyneenä Bryggiltä.
- Mitä antaa? Bryggi kysyi.
- Sano mitä haluat, Sarostip kehotti.
- Hopearahat? Bryggi ehdotti.
- Vain yksi, Sarostip sanoi. Enempää en voi antaa sinulle lisää.
- Yksi kelpaa, Bryggi vastasi.
Sarostip otti hieman ärtyneenä yhden hopearahan ja heitti sen Bryggille. Bryggi nappasi rahan laiskasti kiinni ja tutki sitä aivan kuin epäillen, ettei se olisi ollut aito. Sitten hän työnsi sen talteen ja nousi laiskasti ylös.
- Kerros nyt missä he ovat, Sarostip kehotti.
- Noita tekee taian, Bryggi ilmoitti. Jäljitystaika, hän täsmensi.
Alinea astui pari askelta poispäin Bryggistä Bryggi otti keskittyneen ilmeen ja alkoi sitten mumista ilmeisen maagisia sanoja. Bryggin silmät kapenivat ja hänen olemuksestaan katosi kaikki laiskuus. Hän kumartui ja ryhtyi kävelemään ympäriinsä maagisia sanoja mutisten. Alinea katsoi toimenpidettä kummeksuen. Vihdoin Bryggi pysähtyi vähän matkan päässä kallioista ja huudahti:
- Jäljet!
Bryggi lähti kiiruhtamaan eteenpäin puolijuoksua katse tiukasti maassa. Alinea lähti Bryggin perään yrittäen pysyä mukana. Myös Sarostip lähti puolijuoksua Bryggin perään ja yritti itsekin erotti jäljet. Tek riensi Alinean perässä keihäänsä kanssa.
Muut eivät mitään jälkiä nähneet, mutta Bryggi näytti kulkevan vuorenvarmasti eteenpäin kallionjuurta pitkin. Aurinko paistoi lämpöisenä taivaalta. Kalliot näyttivät muuttuvan seurueen sivulla vähemmän jyrkiksi, vaikka ne vieläkin olivat kyllä korkeat.
Vihdoin Bryggi pysähtyi ja osoitti eteenpäin. Seurue näki siellä kivisessä maassa selviä ruskehtavia läikkiä.
- Mitä tuo ruskea on? Alinea kysyi.
- Verta, Bryggi vastasi varmana. Kuivanut. Noita tietää, Bryggi lisäsi vakavana.
Bryggi asteli lähemmäs ja alkoi tutkia maastoa. Alinea ja Sarostip seurasivat Bryggiä, joka nappasi heti aluskasvillisuuden seasta metsästysnuolen, joka näytti katkenneen. Kallion juurella näkyi pensaissa myös joitakin kangastilkkuja, jotka näyttivät varsin revityiltä.
Alinea meni katsomaan kangastilkkuja. Tek näytti pelokkaalta. Alinea otti hieman pienemmän kangastilkun talteen itselleen. Bryggi pudisteli päätään suu mutrussa ja noukki taitavasti esiin kasvien seasta lisää revittyjä palasia. Vähän sivumpaa Bryggi löysi pari katkennutta nuolta ja yhden ehjän. Niiden terissä ei näkynyt verta tai mitään.
- Loppuvatko jäljet tähän? Alinea kysyi.
- Ei tiedä, Bryggi vastasi vakavana ja alkoi tarkastella maata paikan ympäriltä.
- Mitä nuo jäljet tarkoittavat? Tek kysyi pelokkaana.
Alinea meni Tekin luokse. Bryggi tonki kallioista maastoa ja aluskasvillisuutta keskittyneen näköisenä. Alinea sanoi Tekille:
- En oikein tiedä. Tässä on kai joku tappelu ollut.
- No, kerros nyt missä ne ovat, Sarostip kehotti sanoi Bryggiä.
Alinea katseli ympärilleen metsään huolestuneena.
- En halua kuluttaa hopearahaa sen takia että saan nähdä katkenneita nuolia ja veritahroja, Sarostip sanoi Bryggille.
Bryggi murahti ärtyneesti ja jatkoi jälkien etsimistä. Hetken seistyään paikoillaan Alinea rupesi kävelemään hieman ympäriinsä ja koetti löytää jotakin poikkeavaa maasta. Tek näytti pelokkaalta ja kysyi:
- Eiväthän nämä ole Tähtisynnyn isän verta, eiväthän?
- Ei välttämättä, Sarostip vastasi Tekille. Se saattaa olla vaikka jonkun eläimen verta jota Tähtisynnyn isä on metsästänyt tai sitten se voi olla myös sen alynxin joka niiden mukana oli.
- Entä... entä nuo kankaanpalat? Tek kysyi pelokkaana.
- No jos täällä on ollut tappelu niin ne voivat olla vaikka jonkun jota vastaan Tähtisynnyn isä on taistellut, Sarostip arveli.
Tek ei näyttänyt oikein vakuuttuneelta.
Bryggi etsiskeli vieläkin jälkiä. Vihdoin hän asteli toisten luokse ja sanoi otsaansa rypistäen:
- Kumma jälki.
- Missä? Alinea kysyi.
- Tuolla, Bryggi viittasi epämääräisesti siihen suuntaan, josta jälkiä oli etsiskellyt.
Sarostip lähti siihen suuntaan ja Alinea käveli Sarostipin perässä. Tek seurasi tietysti Alineaa keihäänsä kanssa. Mitään erityistä ei kuitenkaan näkynyt.
- Ohjasta meidät nyt vain niiden kadonneiden luokse, Sarostip sanoi Bryggille kärsimättömänä.
- Ei heitä enää jälkiä, Bryggi sanoi päätään pudistaen. Vain kumma jälki.
- Voiko niitä jälkiä seurata? Alinea kysyi.
- Heikot jäljet, Bryggi vastasi ja asteli sivummalle.
Hän työnsi heiniä hiukan sivuun ja osoitti sammalmättäässä jonkinlaisia painaumia. Alinea tarkasteli jälkiä. Siinä oli kaksi painaumaa, jotka olivat ympyränmuotoisia ja varsin pieniä ja keveitä.
- Noita ei tunne jälki, Bryggi sanoi mietteliäänä. Kumma jälki. Mies jälki ei enää.
- Sanoit että löydät heidät, Sarostip muistutti.
- Sanoi jälki, Bryggi sanoi ilme vakavana.
Sarostip potkaisi ärtyneenä maata.
- Jatketaanko vielä? Alinea kysyi. Voi olla, että jos tästä menemme johonkin suuntaan hieman, niin löydämme lisää jotain jälkiä.
Bryggi pudisti päätään ja sanoi:
- Ei enää miesjälki.
- Osaako joku sanoa kuinka kauan tuo veri on ollut tuossa? Alinea kysyi.
Sarostip pudisti päätään. Bryggi kohautti olkapäitään.
- Sade vienyt pois, Bryggi epäili ja viittasi tahroihin päin.
- No kai me tästä nyt jonnekin vielä jatketaan? Alinea kysyi.
Bryggi kohautti olkapäitään.
- Jatketaan etsimistä, Sarostip päätti.
Hän etsi tahrojen lähistöstä jälkiä.
- Turhaa, Bryggi sanoi ja kävi istuskelemaan sivummalle.
- Jos menisimme tästä vain eteenpäin, niin voi olla, että tulee jotain vastaan mikä auttaa löytämisessä, Alinea ehdotti.
Bryggi pudisti päätään epäilevästi. Sarostip nosti pensaikosta nahkavaatteiden palasia, joista yhdessä oli ruskehtava tahra. Hän löysi pensaikosta myös jousen jänteen, joka oli sidottu pieneen palaan kaarta.
- Sarune varmasti osaa sanoa ovatko nuo vaatteenpalaset hänen miehensä vai eivät, Alinea sanoi.
Sarostip pisti vaatteenpalaset talteen. Tek näytti masentuneelta, mutta Bryggi vain haukotteli.
- Ei Tähtisynnyn isä kuollut ole, Sarostip vakuutteli Tekille.
- Oletko varma? Tek kysyi anovasti.
- Aika varma, Sarostip vastasi.
Tek huokaisi helpotuksesta.
- Jatkammeko vielä etsimistä, vai lähdemmekö takaisin? Alinea kysyi. Ei meidän tässä kannata istuskella.
- Jatketaan etsimistä, Sarostip päätti ja lähti eteenpäin.
Alinea alkoi seurata Sarostipia ja Tek tuli Alinean perässä. Bryggi huokaisi ja jäi istumaan.
Matka jatkui auringon paistaessa. Seurue kulki kallioiden juurella koettaen löytää lisää jälkiä.
- Löysin jäljen! Sarostip huudahti kohta.
- Missä? Tek kysyi katsellen ympärilleen.
- Täällä, Sarostip vastasi viittoi muita luokseen.
Alinea tuli katsomaan ja Tek tuli myös. Siellä näytti olevan samanlainen jälki sammalessa kuin mitä Bryggi oli näyttänyt. Sarostip alkoi tutkia jäljen ympäristöä. Alinea jäi seisoskelemaan paikoilleen.
- Täällä olisi jäljet joita voisi seurata, Sarostip tuumi.
Tek näytti vähän levottomalta ja piteli lujasti kiinni keihäästään. Alinea lähti Sarostipin luokse. Alinea ja Tek eivät nähneet mitään siellä, missä Sarostip oli.
- Pitäisikö meidän hakea Bryggikin mukaan? Alinea kysyi.
- Joo, hakekaa vaan, Sarostip kehotti.
- Lähdet jo menemään? Alinea kysyi.
- Minä odotan tässä, Sarostip vastasi.
- Selvä, Alinea suostui ja lähti kävelemään takaisinpäin.
- Minä tulen mukaan, Alinea, Tek sanoi ja riensi Alinean perään.
Sarostip jäi odottamaan Alineaa ja muita. Oli varmasti jo keskipäivä ja aurinkokin oli korkealla.
Pian Alinea tuli takaisin Tekin kanssa ja Bryggikin laahusti perässä. Bryggi näytti varsin harmistuneelta.
- Lähdetään sitten seuraamaan niitä jälkiä, Alinea kehotti.
Sarostip lähti seuraamaan jälkiä. Alinea lähti kävelemään Sarostipin perässä Tekin kanssa. Bryggi asteli viimeisenä vastahakoisena. Sarostip johdatti seurueen ilmeisesti jälkiä seuraten kallionjuurta pitkin. He saapuivat sitten viimein lähelle paikkaa, jossa oli jokin kallioilta virtaava joki ja vesiputous lähellä.
Sarostip huokaisi ja lähti kiipeämään kalliota pitkin ylös. Hän ei päässyt kunnolla alkuun kiipeilyssään. Alinea puolestaan lähti kävelemään vesiputoukselle ja Tek riensi Alinean perään, katsellen tosin Sarostipin tahmeaa kiipeilyä.
Sarostip pääsi vihdoin etenemään jyrkkää kalliota pitkin. Pian hän jäi kuitenkin hankalaan kohtaan paikalleen ja sitten mäiskähti alas. Alinea riensi heti katsomaan, miten Sarostipin oli käynyt. Tek riensi Alinean perässä. Sarostip ärähti kivusta, sillä oikeassa jalassa oli vamma paha, eikä sillä jalalla voinut kävellä.
Sarostip alkoi loitsia naama irvessä kivusta ja kosketti jalkaansa. Bryggi mutisi jotakin itsekseen. Alinea laskeutui maahan Sarostipin viereen ja alkoi loitsia. Sarostip jalka parani mutta oli silti vielä aika pahan näköinen. Alinea epäonnistui omassa loitsussaan, mutta aloitti loitsiman uudestaan. Loitsun päätteeksi Alinea laski kätensä jalalle ja jalka parani.
- Kiitos, Sarostip kiitti Alineaa.
Sarostip loitsi vielä itsekin. Alinea hymyili hieman Sarostipille:
- Ei tässä mitään.
Sarostip laittoi kätensä jalalleen ja loitsi, mutta mitään ei kuitenkaan tapahtunut. Niinpä Sarostip alkoi loitsia uudestaan. Tällä kerta jalka parani taas ja oli nyt ihan kunnossa. Alinea nousi seisomaan. Myös Sarostip nousi ja lähti taas kiipeämään.
- Jatkuuko ne jäljet tässä jossain? Alinea kysyi.
- Sinulle olisi voinut käydä pahasti, Tek sanoi Sarostipille huolissaan.
- Jälkien tekijä on ilmeisesti mennyt kalliota ylös, Sarostip totesi. No, ei kuitenkaan käynyt, hän sanoi Tekille ja alkoi taas kiivetä.
- Tek on kyllä oikeassa, Alinea sanoi. Jos alat kiipeilemään, niin kannattaa olla hyvin varovainen.
Alinea huokaisi hieman ja astui kauemmaksi.
Sarostip ei päässyt taaskaan aluksi alkuun mutta sitten pääsi sujuvasti ylöspäin. Hetken kiipeilyä katsottuaan Alinea lähti takaisin joelle. Sarostip jatkoi vaarallista kiipeilyään ylöspäin. Alinea katseli olkansa yli, että Sarostip pysyisi ylhäällä, eikä tippuisi. Bryggi näytti tyytymättömältä.
Sarostip pääsi kallion päälle kiipeiltyään vähän aikaan ja katosi ylhäältä. Pian hän oli ollut poissa jo varttitunnin. Alinea meni hieman eteenpäin jokea niin, että vesiputouksesta tuleva vesi ei enää tippunut siihen kohtaan jokea. Alinea otti käsiinsä hieman vettä ja joi sen. Sitten hän meni istumaan kallionseinämän viereen ja odotteli.
Puoli tuntia oli jo kulunut, eikä Sarostipia kuulunut. Bryggi oli asettunut taas torkkumaan. Vielä varttitunti kului, eikä Sarostipia kuulunut. Alinea nousi ylös ja venytteli hieman. Hän katseli huolestuneesti kallion päälle. Kohta oli tunti jo kulunut, eikä Sarostipista ollut kuulunut mitään. Vielä puoli tuntia kului odotellessa.
- Tek, haluatko istuskella tässä, vai käydäänkö tossa pikkuisen matkan päässä tutkimassa hiukan? Alinea kysyi.
- No nih! kuului samassa ylhäältä. Löysin jäljen!
Alinea käänsi katseensa ylös. Siellä oli Sarostip.
- Millaisen jäljen löysit? Alinea kysyi.
Sarostip katosi ylhäältä, mutta palasikin vielä huikkaamaan:
- Sellaisen painauman. pystyn kyllä päättelemään suunnan minne jäljen jättäjä on mennyt.
Sitten Sarostip katosi ja Alinea huokaisi. Alinea meni takaisin istumaan kallion viereen. Tek näytti kärsimättömältä. Bryggi nukkui.
- Tek, meidän kannattaa toivoa, että Sarostip löytää Tähtisynnyn isän, Alinea sanoi. Sarostip kyllä osaa pitää itsestään huolen, että ei sinun sen takia kannata huolehtia.
- Toivottavasti, Tek sanoi masentuneena.
- Meidän kannattaa nyt odottaa täällä, kun emme pysty kiipeämään tuota kalliota ylös, Alinea totesi. Se on aivan liian vaarallista.
Tek nyökkäsi ja näytti masentuneelta.
- Kerro Alinea taas sinun siskosta, Tek pyysi.
Alinea huokaisi hieman ja sanoi:
- Selvä.
Tek näytti vähän piristyvän. Alinea aloitti samalla mietiskellen:
- Hän on minua muutaman vuoden nuorempi.
Tek kuunteli tarkkaavaisena. Bryggi tuhisi unissaan.
- Hän on kovin sievä, Alinea jatkoi. Hän on myös tullut äitiimme aika paljon. Hänellä on minua hieman tummemmat hiukset ja hieman lyhyemmätkin. Hänellä on siniset silmät ja kaunis hymy, Alinea kertoi ja rentoutui itsekin samalla, kun muisteli. Olimme varsin hyvät ystävät, emmekä tuskin koskaan riidelleet. Hän tapasi aina totella minua kuuliaasti, mikä toki oli joskus hieman huvittavaakin.
Tek hymyili ja Alinea hymyili itsekin.
- Hän oli kylässämme varsin pidetty, Alinea kertoi. Vain harva ei hänestä pitänyt, mutta sellaisia ketkä ei pidä kenestäkään löytyy aina pari joka kylästä. Hän on siis luonteeltaan ystävällinen ja varsin hyvin toisten kanssa toimeentuleva.
- Kuten sinä, Alinea, Tek sanoi hymyillen.
- Kiitos, Alinea sanoi.
Hän hengitti syvään ja jatkoi sitten taas kertomustaan hymysuin:
- Hän tapasi joskus laulella, mutta yleensä niin, ettei monet olleet kuulemassa. Vähän sama kuin minäkin joskus soittelen huiluani, mutta emme kumpikaan pitäneet yleisöstä. Lähinnä silloin niitä teimme kun halusimme mielemme irti jostakin.
- Osasiko hän taistella? Tek kysyi.
- Ei nyt sentään! Alinea naurahti. Ei hän ollut mikään väkivaltainen. Meidän kylässä harvemmin mitään suurempaa riitaa tulikaan ja elelimme rauhassa. Eikä ole niin soveliastakaan jos tytöt alkavat harjoittelemaan tappelemista. Parempi jättää se miehille.
- Joo, niin on, Tek myönsi. Onko siskosi naimisissa?
- Ei hän vielä silloin ollut kun lähdin, mutta voi olla että hän on nyt jo naimisissa, Alinea vastasi. Hänelle varmasti ottajia on. Hän on myös nyt siinä iässä, että voisi mennäkin naimisiin.
Tek hymyili.
- Haluatko vielä tietää hänestä jotain? Alinea kysyi ja hymyili myös.
- Kerro jotakin sinun isästä sitten, Tek kehotti.
- Hän oli rehellinen maanviljelijä joka siinä sivussa teki olutta, Alinea kertoi. Häneltä minäkin oppisin oluen tekemisen taidon.
- Miltä hän näyttää? Tek kysyi.
- Hän oli minua jonkun verran pidempi ja hieman tukeva, Alinea muisteli. Varsin mukava mies. Hänellä oli tavanomaisesti tumma parta ja tummat ja pitkät hiukset. Hän ei kauheasti eronnut ulkonäöltään muista kylän miehistä, mitä nyt oli ehkä hieman siistimpi.
Tek naurahti.
- Hän oli hyvässä suosiossa kylässä, kun hän teki olutta, jota kauppasi muille, Alinea sanoi. Oluella kun on tapana nostattaa mielitilaa, niin siitä oli sitten tullut sellainen ajatus, että yleensä hänen seurassaan oli hauskaa. Hän kyllä myös osasi välillä olla todella ankara, eikä taipunut omista päätöksistään. Mutta muulloin isäni oli todella mukava. Ja onhan se ihan kohtuullistakin, että pitää pysyä päätöksissä, jos ne ovat perheen parhaaksi. Ei siitä tulisi mitään, jos aina myötäilisi muiden mielipiteitä, eikä osaisi pitää perhettä kasassa.
Tek nyökkäili. Alinea huokaisi ja sanoi:
- En tiedä oliko sittenkään järkevää lähteä tänne. Kylässä olisi ollut hyvin rauhallista, mutta päätimme lähteä tänne. Nyt sitä täällä ollaan ja rämmitään metsissä etsimässä kadonneita. Ja kaiken lisäksi ei ole mitään tietoa missä Reinier on tällä hetkellä.
- Mutta jos sinä et olisi tullut, me ei oltaisi koskaan tavattu, Tek sanoi. Ja minä olisin vieläkin sen sedän vankina, hän lisäsi värähtäen.
- Totta, Alinea myönsi. Mutta ei puhuta siitä. Muuten... missä vaiheessa Zist on mennyt hukkaan? Ihmettelinkin, että ei se ole puhunut mitään.
Alinea katseli ympärilleen.
- Zist taisi lähteä jossakin vaiheessa, Tek sanoi epävarmasti. Toivottavasti se ei taas hankkiudu vaikeuksiin, hän toivoi.
- Toivottavasti, Alinea sanoi. Toivon myös ettei Reinier hankkiudu lisävaikeuksiin.
- Niin, Tek totesi. Hän on ollut sinulle aika ilkeä.
Alinea siirsi hitaasti katseensa nöyrästi maahan.
- Mutta mies on naisen hallitsija, Tek sanoi. Pitääkö Reinier sinua hyvänä niin kuin minun isäni minua? hän kysyi uteliaasti.
- Ei nyt aivan niin, Alinea sanoi. Eikä Reinier pakota minua siihen. Se mitä isäsi teki sinulle on... sairasta. Normaalisti sitä tapahtuu miehen ja naisen välillä. Ei isän ja pojan.
- Niinkö tosiaan? Tek kysyi ihmeissään.
- Kyllä, Alinea vahvisti. Miten sanoitkaan isäsi kuolleen?
- Ilkeät ihmiset tappoivat hänet, Tek sanoi surullisesti.
- Ilkeät? Hän kuoli taistelussa? Alinea kysyi.
- Ei kun he tappoivat hänet, Tek sanoi nielaisten. Minun oli pakko paeta.
Alinea nyökkäsi, mutta Bryggi vain nukkui.
- Se että isäsi teki sitä sinun kanssasi saattoi vaikuttaa siihen mitä hänelle tehtiin, Alinea sanoi Tekille. Sinun pitää ymmärtää, että se on todella pahasti väärin tehdä niin. Et saa koskaan tehdä sitä uudestaan. Et koskaan. Ymmärrätkö?
- Miksi minun isä olisi tehnyt jotakin väärää? Tek kysyi hämmentyneenä.
- Aikuisten ei kuulu tehdä mitään sellaista lasten kanssa, Alinea valisti. Se on pahasti kiellettyä. Varsinkin kun isäsi löi sinua usein. Mutta en nyt halua puhua tästä enempää. Puhumme tästä myöhemmin uudestaan.
Tek näytti hämmentyneeltä ja huudahti:
- Mutta se tuntui hyvältä!
Alinea piti vieläkin katsettaan maassa ja sanoi:
- Se ei ole normaalia!
Alinea nosti katseensa Tekiin ja huusi:
- Ymmärrätkö? Niin ei saa tehdä! Miehet ja naiset tekevät sitä. Ei miehet ja miehet tai naiset ja naiset. Se ei vain ole luonnollista.
Tek nyökkäsi hämillään. Alinea siirsi katseensa takaisin maahan.
- Oliko sinulla mitään lemmikkiä? Tek kysyi. Hevosta tai jotain? Niin kuin sinulla on nyt Zist.
Alinea naurahti hieman ja sanoi:
- Zist ei pitäisi tuosta. Ei hän ole lemmikkimme. Lemmikit eivät aiheuta niin paljoa harmia tai väitä vastaan aina.
Alinea hymyili nyt jo hieman.
- Mutta onhan hän meidän maskottimme, Tek sanoi hymyillen.
- Ei kyllä tuo kovinkaan hyvää mainetta meille, Alinea huomautti. Ei ole ollenkaan hyväksi liikkua liskon seurassa, mutta onhan hänestä ollut välillä hyötyäkin. Ja tuntuisi pahalta lähettää hänet jonnekin yksin. Liskoparka joutuisi hakattavaksi aika äkkiä.
- Joo, Zistiä aina hakataan, Tek sanoi.
- Hei, kuului samassa huuto kallioilta.
Alinea käänsi katseensa ylös. Siellä näytti olevan yllättävää kyllä Zist, joka lähti juuri laskeutumaan alas. Zistin perässä näytti kalliota pitkin laskeutuvan aika isokokoinen alynx, joskaan ei niin iso kuin Zist aikanaan.
Alinea nousi pystyyn ja tuijotti alynxiä. Zist Laskeutui hitaasti kallion juurelle. Alynxillä näytti olevan vain toinen korva tallella. Se näytti nilkuttavan ja muutenkin hakatun näköiseltä. Alynxin silmät olivat kauniin kellertävät ja sen korva oli tupsukas.
- Tämä on minun alynxini, sssen nimi on Tupsssukorva, Zist sanoi ja taputti alynxiä.
- Mistä sinä sen löysit? Alinea kysyi. Sehän on ihan hakattu.
Alynx naukaisi.
- Minä sssain sssen eräältä tyypiltä, Zist vastasi.
- Täältä metsästä? Alinea ihmetteli.
- Niin. Mutta me jouduimme tappeluun valtavaa mörköä vassstaan joella, Zist selitti.
Bryggi näytti nukkuvan.
- Se on kaunis, Tek sanoi iloisena.
Alinea meni ravistelemaan Bryggiä olkapäästä:
- Herää.
Bryggi säpsähti hereille ja räpytteli unisena silmiään.
- Niin on, Zist sanoi ylpeänä.
- Olet yhtä paha kuin Reinier, Alinea nuhteli Bryggiä. Pysyisit välillä edes hereillä. Zist palasi tänne ja väittää taistelleensa jotain mörköä vastaan.
- Sssillä möröllä oli lonkeroita ja ssse oli valtava, Zist kertoi.
Alinea palasi takaisin Zistin luokse ja huomasi, että Zistin käsi ja vatsa oli runneltu.
- Ne mussstat läikät ovat sssen mörön tekosssia, Zist paljasti.
Alinea kysyi katsoen Zistin ruhjeita:
- Tarvitko sinä parannusta?
Zist nyökkäsi. Bryggi mutisi jotakin. Zistin jalat olivat osittain jonkin mustan töhnän peitossa. Liskolainen lysähti istumaan. Alinea laskeutui polvilleen Zistin viereen ja loitsi. Alinea päätti loitsunsa ja kosketti Zistin vatsaa, jolloin haava parani.
Tek silitteli alynxiä, eikä se näyttänyt panevan silittämistä pahakseen. Alinea alkoi loitsia uudelleen. Hän päätti lyhyen loitsunsa ja Zistin käden ruhjeet paranivat hieman. Tek näytti ihastuneen kovasti alynxiin.
- Keneltä siis sait tuon Alynxin? Alinea kysyi.
- Eräältä Asssgrimilta, Zist vastasi. Hän ei jaksssanut pitää kolmea alynxia. |