Riskimaa, osa 17
- Miten sinä muka voisit olla Zist? Sarostip kysyi uudestaan.
- Minä tapasin sellaisen valtavan alynxin, joka muutti minut tällaiseksi, alynx-Zist vastasi.
- Hurjaa! Tek huudahti silmät pyöreinä.
Sarostip ihmetteli.
- Elefantin kokoisen? Reinier kysyi Zistiltä.
- Ison, tosi ison, tämä vastasi.
Alinea tuijotti alynxiä vieläkin hyvin hämillään. Bryggi nyökytteli tietäväisen näköisenä.
- Bryggi, ettei sinulla vain olisi mitään tekemistä tämän kanssa? Sarostip kysyi.
Alinea katsoi Bryggiin.
- Ei ole, ei ole, Bryggi vakuutti, mutta näyttäen hiukan ovelalta.
- Ei ole, Zist sanoi.
Alinea kysyi Zistiltä:
- Tiedätkö kuinka kauan sinä olet tuollainen?
- En minä tiedä, Zist vastasi.
- Minä tietää, Bryggi sanoi.
Kalfit olivat pellolla. Hämärän laskeutumisesta huolimatta he paiskivat vielä hommia.
Yhtäkkiä Zist loikkasi Reinierin kimppuun ja puri häntä oikeaan käteen.
- Ai! Reinier huudahti ja läppäsi Zistiä päähän.
Alinea kirkaisi ja otti nopeasti askelia taaksepäin. Tek huudahti yllättyneenä. Bryggi ei näyttänyt yhtään hätkähtävän. Sarostip hätisteli Zistiä turhaan kauemmas Reinieristä ja kysyi ihmetellen:
- Mikä sinulle tuli?
Reinier veti puukon esille ja tähtäili sillä pitkin poikin.
- Sinä juotit minulle sitä pahaa juomaa! Zist sähisi Reinierille ja roikkui kiinni tämän kädessä.
Sarostip yritti irrottaa Zistiä pois Reinierin kädestä. Alinea katseli kauempaa pelokkaana.
- Irrota! Sarostip kehotti ja yritti vetää Zistiä irti hampaat irvessä onnistumatta. Zist roikkui kiinni ja puri hampaansa tiukemmin Reinierin käteen. Alinea huudahti epätoivoisena:
- Irrota senkin typerä katti!
- Lopeta! Tek huudahti pelästyneenä veren valuessa Reinierin kädestä.
- Tuo oli ilkeä! Zist sähisi hampaidensa välistä.
Sarostip yritti vetää edelleen Zistiä irti mutta ei saanut kuitenkaan häntä irti Reinierin kädestä. Sarostip huudahti:
- Kuules Zist, nyt irrotat!
Zist raapaisi ilkeästi Reinieriä toiseen käteen. Reinier puolestaan kiskaisi Zistiä keskelle naamaa puukonperällä, jolloin Zist menetti tajunsa ja lysähti maahan. Reinier pudotti puukon ja mutisi kirouksia. Reinierin oikeassa kädessä oli kamalat hampaanjäljet ja vasemman käden iho oli revitty pahasti. Silti Reinier yritti näyttää kerrassaan miehekkäältä.
Bryggi asteli Zistin luokse nyrpistäen nenäänsä. Alinea lähti astelemaan Reinierin luokse ja sanoi:
- Nuo kannattaa parantaa nyt heti.
- Minä voin auttaa parantamaan nuo, Sarostip tarjoutui.
- Oppilas kurja, Bryggi mutisi.
- Mutta sitten näistä ei jää arpia, Reinier pahoitteli.
- Mutta ne voivat tulehtua, Sarostip huomautti.
Alinea alkoi loitsia Reinierin käteen. Tek kumartuu alynx-Zistin ääreen. Alinea paransi Reinierin kädessä olevia hampaanjälkiä. Sarostip loitsi ja pisti toisen kätensä Reinierin toisen käden päälle. Tek kiiruhti hakemaan vettä, kun taas Bryggi tunnusteli alynxin päätä, johon oli nousemassa kuhmu.
Alinea alkoi loitsia uudestaan Reinierin käteen, mutta epäonnistui. Hän koetti uudelleen. Tek palasi kantaen vesikuppia. Sarostip nosti kätensä pois Reinierin vasemman käden päältä ja osa ihosta oli kursiutunut kasaan, mutta kädessä oli vielä ikäviä naarmuja. Alinea sai vielä parannettua Reinierin kädessä olevia haavoja. Oikea käsi oli täysin kunnossa ja hampaanjäljet olivat kokonaan kadonneet.
Tek alkoi vilvoitella Zistiä tajuihinsa. Reinier noukki puukon ja sanoi:
- Kiitoksia.
Sitten hän antoi Alinealle suukon ja Alinea hymyili Reinierille sanoen:
- Parempi pitää nyt sinut kunnossa.
Sarostip pisti kätensä vielä Reinierin vasemman käden päälle ja loitsi. Sarostipin loitsu paransi Reinierin käden miltei kokonaan, mutta jäljelle jäi ehkä aika komeitakin naarmujen jälkiä.
Samassa Zist avasi silmänsä.
- Taas sinä olit ilkeä, hän sanoi ja katsoi hyvin surullisesti Reinieriin.
- Sattuuko tuosta kädestä vielä? Alinea kysyi mieheltään ja otti muutaman askeleen poispäin Zistin äänen kuullessaan.
- Ei satu, tämä vastasi.
- Hän oli ilkeä koska kävit hänen kimppuun, Sarostip sanoi Zistille.
- Reinier myrkytti minut! Zist huudahti.
- Millä muka? Sarostip kysyi ihmeissään.
Samassa seurue näki pellolta päin astelevan talon väen Sarune Kalfin johtamana. Ankka Fodor oli myös mukana. Hän huudahti hämmästyneenä nähdessään seurueen siellä ja aivan ilmeisesti eniten häntä hämmästytti alynx, joka aukoi suutaan puhuen.
- Oluella! Zist huudahti.
Fodor lähti kipittämään juosten seuruetta kohti, mutta Sarune ei kiireitä pidellyt. Myös punatukkainen poika Tähtisynty juoksi kiireesti seuruetta kohti näyttäen innostuneelta. Sarostip hymyili hieman Zistille ja sanoi:
- Ei oluesta myrkyty.
- Paha oppilas, Bryggi sanoi ankarasti Zistille. Ei menettää taju. Paha.
- Minä myrkytyin! Zist huudahti.
Reinier teki kaikkensa, jotta olisi näyttänyt naarmuineen mahdollisimman kivikasvoiselta. Zist puolestaan näytti siltä, että kävisi kohta itkemään.
- Mitä, mitä täällä tapahtuu! Fodor huudahti päästessään seurueen luokse.
Tähtisyntykin pääsi siihen ja Tek sanoi hänelle riemuissaan:
- Meillä on nyt ihan oma alynx.
Zist laittoi käpälänsä päänsä päälle.
- Tuo iso alynx väittää olevansa Zist, Alinea kertoi. Se lisko.
- Häh? Fodor ällisteli. Voitko toistaa?
- Joo, se on meidän Zist, Tek sanoi ylpeänä.
Reinier jatkoi kivikasvoiluaan. Bryggi näytti nyrpeältä. Zist nousi epävarmasti seisomaan.
- Saako sitä silittää? Tähtisynty kysyi.
- Joo, Tek sanoi rehvakkaasti.
Tähtisynty asteli alynx-Zistin luokse ja silitti tätä varovasti.
- Minä puren! Zist varoitti Tähtisyntyä.
Tähtisynty veti nopeasti kätensä pois. Alinea kysyi Kalfeilta:
- Tällaista ei varmaankaan täällä tapahdu normaalisti?
- Häh? Fodor huudahti eikä ollut uskoa korviaan kuullessaan alynxin puhuvan.
- Sinä saat kyllä pyytää anteeksi! Zist huusi Reinierille.
Fodor pudisteli päätään ihmeissään. Samassa toisetkin saapuivat siihen, Sarune ilme tuimana.
- Sinun tässä anteeksi kuuluu pyytää, Reinier vastasi Zistille.
- Sinunpas! Zist huudahti. Sinä myrkytit minut!
Sarune tuhahti ja asteli sisälle taloon. Pienemmät alynxit hyörivät siinä alynx-Zistin ympärillä. Alinea lähti Sarunen perään taloon ja Reinier meni mukaan. Zist seurasi Reinieriä.
- Zist, löysitkö mitään? Sarostip kysyi seuraten Zistiä.
- En minä voinut etsiä, kun Reinier myrkytti minut, Zist mutisi ja meni sisälle.
Sisällä vallitsi aikamoinen hävitys: lattialla lainehti olutta ja pöytä oli täynnä likaisia tuoppeja. Sarune seisoi siinä tuvan olevalla järkyttyneenä. Alinea oli aivan hiljaa ja katseli järkyttyneenä ympäri taloa oviaukolta. Reinier raapi päätään.
- Reinier ja ne kummat miehet teki tuon! Zist huudahti.
Alinea katsoi Reinieriä hyvin vihaisena.
- Mitä helvettiä! Sarune huusi puristaen kädet nyrkkiin.
- Itse asiassa Zist se oli, Reinier sanoi.
Sarune kääntyi katsomaan Reinieriä ja Zistiä ja hänen leukaperänsä kiristyivät. Jos katse olisi voinut tappaa, Reinier ja Zist olisivat olleet kuolleita.
- Hän ei suostunut juomaan olutta, mutta myrskyhärät halusivat, Reinier jatkoi. Loput varmaan arvaattekin.
- Ja sinä autoit heitä! Zist huusi Reinierille.
- Ulos! Sarune karjaisi ja hänen silmiinsä puristuivat kiukun kyyneleet. Ulos ja heti!
Zist lähti ulos, samoin Alinea.
- Pakkohan minun oli, etten saanut selkääni, Reinier puolustautui ja lähti.
Tek livahti muiden perään pelästyneenä. Sarostip lähti myös ulos ja Bryggi asteli nyrpeänä pois. Poistujat kuulivat vielä ulos poistuessaan, kuinka Sarune paiskasi jotakin seinään päin räsähtäen.
- Sinä olet loukannut minua! Zist huusi Reinierille. Minä haastan sinut liskolaistyyliseen kaksintaisteluun!
- Ei mitään kaksintaisteluja, Sarostip kielsi.
- Sitten Reinierin pitää pyytää anteeksi ja myöntää että hän sotki tuolla sisällä! Zist vaati.
- Sinä sotkit, Reinier vastasi. Älä aina syyttele muita, rääpäle.
- Zist, sinäkin taisit sotkea, Sarostip epäili.
Zist katseli vierestä aivan kiukkuisena ja huusi:
- En sotkenut! Ne kaatoi sitä olutta minun päälleni! Ja pitivät kiinni.
- Kun et suostunut hyvällä juomaan, ääliö, Reinier tuhahti.
- Ja myrkyttivät! Zist huusi.
- Mitä te olette tehneet? Fodor kysyi syyttävästi.
Reinier selitti ankalle:
- Tuo Zist yritti loukata myrskyhärkiä.
Tek ja Tähtisynty livahtivat jonnekin pois.
- Samaan tapaan kuin silloin kerran talon emäntää, muistatkos? Reinier jatkoi.
- Mitä ihmeen myrskyhärkiä? Fodor kysyi otsaansa rypistäen.
- Sinä huijaat! Zist huusi Reinierille.
- Minä, Bryggi, Tek ja Alinea emme sotkeneet mitään, Sarostip sanoi. Olimme etsimässä talon isäntää ja hänen poikaansa.
- Miten muka huijaan? Reinier kysyi ja mulkoili Zistiä.
- Sinä sotkit ja minä en yrittänyt loukata ketään! Zist huusi.
Alinea lähti kävelemään muiden luota joelle.
- Hah, älä yritä, Reinier tuhahti.
- Minäkin olisin etsinyt, mutta ne tyypit ja tuo ottivat minut kiinni ja myrkyttivät ja kaikkea! Zist huusi.
- Minulla ei ollut vaihtoehtoja, koska en halunnut olla epäkohtelias vieraita kohtaan, Reinier puolusteli.
- Mistä tyypeistä nyt on kyse? Fodor kaakatti.
- Toisin kuin sinä, senkin moraaliton epäkohtelias ETANA, Reinier solvasi Zistiä.
- Joistain uroxeista, Sarostip vastasi Fodorille.
- Minä haastan sinut kaksintaisteluun! Zist raivosi.
- Etkä sinä oluen takia muuttunut tuollaiseksi, vaan se elefantti-alynxi muutti sinut, Reinier jatkoi.
- Ja kuka tuolla oli sotannut ja juonut meidän hyvää oluttamme? Fodor kysyi ärtyneesti.
- Ilmeisesti uroxit, Reinier ja tuo alynxi, Sarostip vastasi Fodorille.
- En minä tehnyt mitään! Zist huusi.
- Minä join vain koska uroxit pakottivat, Reinier selitti. Sitten kun tuo yksi ei juonut, ne kävivät riehumaan. Ja siitä syntyi se sotku.
- Hitto, tästä teen kyllä ilmoituksen päällikkö Renekotille, Fodor puhkui.
- Ja sinäkin riehuit! Zist huusi Reinierille.
- Miksi olit siellä talossa? Sarostip kysyi Zistiltä.
- Uroxit riehuvat talossamme ja vielä kaksi vierastakin! Fodor pauhasi.
- Minä en riehunut, sinä riehuit, Reinier sanoi Zistille.
- Ne taukit kaappasivat minut! Zist huusi.
- Eikö sinun pitänyt olla etsimässä kadonneita, ja myös Reinier, miksi aloit juomaan niiden kanssa? Sarostip ällisteli.
- Minä aloin juomaan jotta vältyttäisiin suuremmilta ongelmilta, Reinier vastasi. Tuo ei alkanut, ja siitä ne ongelmat sitten syntyivät.
- Minä olisin ollut etsimässä kadonneita mutta ne tyypit kaappasi minut! Zist huusi.
Fodor kuunteli ärtyneenä selittelyjä.
- Tämä ei ole sinun tilasi joten sinun ei tarvitse olla kohtelias vieraille tai tarjoilla olutta, Sarostip sanoi Reinierille.
- Saatana, koita itse olla uroxeille epäkohtelias! Reinier huudahti.
- Voin ollakin, Sarostip vastasi.
- Jos minä olisin ollut paikalla, uroxit olisivat lentäneet ulos kuin leppäkeihäs, Fodor puhkui.
- Ei siitä kauaa ole, kun lähtivät, Reinier sanoi ankalle. Voisitte vielä saada heidät kiinni.
Zist lähti joelle päin.
- Pimeä tulee kohta, eikä uroxeja löydä millään metsästä, Fodor vastasi ärtyneenä. Minä valitan tästä kaikesta päällikkö Renekotille.
- Ovatko he useinkin vaivoinanne? Reinier kysyi. Meinasivat viedä minut mukanaan tappamaan broita. Hrrr.
- Te olette minun vaivoinani, Fodor kivahti Reinierille. Ilmoitan Renekotille teistäkin. Ja päällikkö rankaisee teitä ankarasti, kun olette sotkeneet taloamme.
- Ai minustakin! Sarostip huudahti.
- Ainakin noista kahdesta, Fodor kaakatti ja osoitti joelle päin kulkevaa Zistiä ja Reinieriä.
- Älkäähän nyt, emme me voineet mitään, Reinier yritti sanoa.
- Älä selitä Reinier, vastaa teoistasi, Sarostip kivahti näyttäen hieman vihaiselta.
- Toki autan siivoamisessa yms., yms., Reinier vakuutti..
- Kyllä hitto vieköön olisitte voineet! Fodor pauhasi Reinierille nyrkkiään puiden.
- Sarostip, helppohan sinun on puhua, kun et ole koskaan joutunut vastaamaan mistään, Reinier sanoi. No niitä oli MONTA, ne olivat VOIMAKKAITA KUIN ELEFANTIT ja varsin riehakkaalla tuulella Hyvä kun vahingot jäivät näinkin vähäisiksi, sanon minä!
- Sinä et tiedä mistä kaikesta olen joutunut vastaamaan, Sarostip sanoi synkkänä Reinierille.
- En tiedä, mistä hiton elefanteista oikein puhut, mutta päällikkö rankaisee sinua, Fodor kaakatti Reinierille. Jos MINÄ olisin ollut paikalla, uroxit olisivat saaneet kyytiä, hän kivahti ja röyhisti rintaansa.
- Helppo sinun on puhua, Reinier tuhahti. Et saanut annettua edes Zistille kyytiä, kun hän loukkasi talon emäntää Ja katso nyt mitä siitä seurasi! Sinun saamattomuutesi riehaannuttamana hän kävi ärsyttämään uroxeja. Ja nyt olet vielä kantelemassa päällikölle. RAUKKAMAISTA.
- Minä olisin antanut sille liskolle kyytiä, jos hän ei olisi syönyt! Fodor huusi. Ja minä olen tämän talon mies ja näytän kaapin paikan!
- Hah, missä olit hetki sitten? Reinier kysyi. Taisit luikkia karkuun heti kun näit uroxien tulevan, jotta sait hyvän syyn syytellä vieraitasi. Jotka ovat tulleet tänne AUTTAMAAN TEITÄ.
- En jaksa kuunnella riitelyänne, Sarostip huokasi. Bryggi, tules vähän sivummalle. Minulla olisi vähän kysyttävää, hän sanoi Bryggille ja lähti sivummalle.
Bryggi kohauttaa olkapäitään ja siirtyy sivummalle.
- Minä olin töissä, toisin kuin eräät muka-sairaat! Fodor kaakatti vihaisena Reinierille.
- Älä kuule yritä, olin ihan tosissani sairas, Reinier vastasi. SITÄ PAITSI olin juuri lähdössä etsimisretkelle, kun törmäsin niihin uroxeihin! Että sen siitä saa kun yrittää tehdä toisille hyvää.
- Olisit viskannut ne ulos! Fodor kaakatti vihaisena. Ne ovat roskaväkeä ja rettelöitsijöitä.
- Joo, ja minua kymmenen kertaa isompia, voimakkaampia ja niitä oli MONTA, Reinier huomautti. Eikä mitään ongelmia olisi tullut, ellei tuo Zist olisi käynyt rettelöitsemään.
- Ei koko mitään merkkaa! Fodor kaakatti. Minä olisin viskannut koko konkkaronkan ulos.
- Hah, no sitten olet kyllä aikamoinen sankari, Reinier naurahti.
- Mitään erikoista ei ole ainakaan vielä tapahtunut. Vai olikos se punainen paha se ihmis susi siellä metsässä? Sarostip kysyi kysyvän Bryggiltä.
- Eikä minun olisi tarvinnut niihin edes käsiäni liata, Fodor jatkoi. Olisin houkutellut ne pois.
- HOUKUTELLUT? Reinier huudahti. SITÄHÄN MINÄ YRITIN, PERKELE, KUN TUO ZIST KÄVI ÄRSYTTÄMÄÄN HEITÄ! Ei houkuttelua lasketa.
Sarostip alkoi puhua Bryggin kanssa hiljaa jotain.
- Minä olisin kyllä ne heittänyt muutenkin ulos, Fodor tuhahti. Enkä ainakaan missään nimessä olisi antanut niiden sotkea paikkoja!
- Mitäs olisit muka tehnyt, kun Zist niitä jatkuvasti ärsytti? Reinier kysyi. Väitti vastaan eikä suostunut juomaan olutta.
- Olisin komentanut ne tiukasti ulos, Fodor vastasi. Ja jos eivät olisi totelleet, olisin nakannut ne pois.
- Sinä olisit ehkä voinutkin, kun olet talon isäntä! Reinier sanoi. Mutta millä oikeudella minä heitä voin käydä heittämään? Olisivat vain nauraneet. Tai vielä pahempaa, rikkoneet koko talon. Sitäkö olisit halunnut, häh? Olisitko vähemmän vihainen, jos olisin yrittänyt heittää heidät ulos ja siinä sivussa olisi koko talo hajonnut?
- Minä olisin lyönyt niitä halolla päähän, jos eivät olisi totelleet, Fodor sanoi polleasti. Eivätkä ne isännälle uskalla tehdä mitään. Pitää osata käskeä niitä heittiöitä. Kyllä ne tottelevat oikean miehen sanaa.
- AIVAN, isännälle! Reinier huudahti. Minä en ole isäntä, ja minulle olisivat tehneet.
- Olisit tullut sanomaan minulle, Fodor kivahti. Olisin antanut niille kyytiä.
- Miten minä olisin muka sen tehnyt? Reinier kysyi. Minun piti vahtia etteivät he tee mitään ihan hullua, sitä paitsi tuskin he olisivat antaneetkaan minun lähteä. Aikoivat ottaa minut mukaansa! VÄKISIN! Vaikka minulla on vaimo ja toivon mukaan kohtapuoliin tila. Ja oma YRITYS, kuule NIIN!
- Yrität vain selitellä pahantekoasi, Fodor tuhahti. Eikä tuollaiselle pelkurille kukaan omaa tilaa antaisi.
- Miksi minä tekisin pahojani täällä? Reinier kysyi. Luuletko että minä liikkuisin tämän porukan mukana, jos olisin pahantekijä?
- Taidat olla itsekin samanlainen kuin uroxit, Fodor arveli. Paitsi ettet rohkeudeltasi edes heidän vertaisensa.
- Väitätkö että Alinea olisi nainut uroxin? Reinier huudahti.
- Minä väitän, ettei sinusta olisi edes uroxiksi, Fodor sanoi.
- Hah, älä sinä puhu rohkeudesta mitään, kun et uskaltanut tulla edes katsomaan mitä talossanne tapahtuu, Reinier tuhahti. Varmasti kuulit sen möykän mitä uroxit pitivät.
- Ei tuonne pellolle hitto vieköön mitään kuulunut! Fodor ärähti. Et kai kuvittele, että olisimme antaneet kaiken vain olla, jos olisimme tienneet?
- Miksi minä sinua uskoisin? Reinier kysyi. Et saanut eilen Zistiä syömään edes. Sekin oli Bryggin ansiota.
- Miten niin? Fodor kysyi otsaansa rypistäen.
- Bryggi ja Zist ovat tehneet jonkinlaisen sopimuksen, Reinier sanoi. Zist tekee, mitä Bryggi käskee ja siitä hyvästä Bryggi opettaa noituutta Zistille.
- Miten se sen liskon syömiseen liittyy? Fodor kysyi.
- Lisko ei syönyt sinun takia, vaan koska Bryggi käski, Reinier vastasi. Joten se ei ollut sinun ansiotasi. Eli minulla ei ole mitään näyttöä siitä, että olisit muutakin kuin vain suuria sanoja.
- Sinä valehtelet! Fodor ärjäisi.
- En valehtele, Reinier vakuutti. Kysy vaikka Zistiltä tai Bryggiltä siitä sopimuksesta. Tai keneltä tahansa muulta joukkomme jäseneltä.
- Minä kysyn, mutta sinä olet yhtä syyllinen sotkemiseen kuin lisko ja uroxitkin, Fodor sanoi.
- Enpä muuten ole, Reinier kiisti. Ja siitä huolimatta olen kyllä valmis korvaamaan HEIDÄN aiheuttamansa sotkun. Ainoa mistä minua voi syyttää, on se, etten hallinnut uroxeja kun Zist heitä ärsytti. Ja siitä minä en ole koskaan kuullut ketään missään syytettävän. Kokeilepa kuule itse elää tuon liskon kanssa.
- Miten aiot korvata vahingot? Fodor kysyi ärhäkästi. Meidän hyvän oluen ja kaiken?
Alinea tuli takaisin tietä pitkin kävellen väsyneesti. Sarostip puheli vieläkin hiljaa Bryggin kanssa sivummalla Alinea käveli Bryggin ja Sarostipin luokse.
- No kuule, minä satun olemaan MAAILMAN PARAS oluenpanija, Reinier kehaisi. Tittelin jakaa kanssani vaimoni, Alinea. Ja kunhan vain saamme oman puljun tänne pystyyn, niin saatte kyllä oluenne takaisin korkojen kera.
- Muistakin se sitten, Fodor sanoi hiukan leppyneenä. Mutta Sarune on sinulle varmasti vielä raivoissaan. Sinun kannattaisi ehkä nukkua tämä yö vaikka vajassa.
Sarostip ihmetteli jotakin, mitä Bryggi oli sanonut hiljaa. Alinea kysyi puoliääneen Sarostipilta:
- Onko tässä mitään tapahtunut?
- Onkohan siellä jo siivottu, vai voisinkohan vielä jotenkin auttaa häntä? Reinier pohti. Ai niin, kättä päälle tuon olutasian suhteen!
Reinier ojensi kättä ankalle ja Fodor läppäisi sitä leppyneenä. Alinea oli lievä hymy kasvoillaan koko ajan.
- Mutta älä yritä edes auttaa Sarunea, Fodor varoitti Reinieriä. Hän tappaa sinut, jos menet sisälle.
- Ei ole mitään erikoista tapahtunut, Sarostip vastasi Alinealle vieläkin ihmetellen. Reinier ja Fodor ovat vain kiistelleet.
- Miksi sinulla on noin outo ilme, Sarostip? Reinier kysyi. Mitä te siellä Bryggin kanssa oikein supisitte?
- Ei miksikään, Sarostip totesi hiljaa ajatuksissaan.
Bryggi näytti varsin salaperäiseltä ja katseli taivaalle, jossa näkyivät jo ensimmäiset tähdet.
- Ääh, Reinier puuskahti. Alinea, nukuthan kanssani vajassa?
- Parempi vain kun nukut yksin vajassa, Alinea vastasi.
Savua oli alkanut jo kohota talon katolta.
- Nyyh, minun on niin ikävä sinua, Reinier yritti.
Fodor tuhahti.
- Tuo nyt kuulostaa jo ihan teennäiseltä, hän sanoi Reinierille.
- Tulee vielä enemmänkin ikävä, jos et ryhdistäydy, Alinea sanoi viileästi miehelleen..
- Hah, lyönpä vetoa ettet itse uskalla nukkua vajassa seuraavaa yötä, Reinier sanoi Fodorille. Mitä sinä Alinea tuolla tarkoitat? hän kysyi vaimoltaan. Miten niin ryhdistäydy?
- Sinulla on hyvää aikaa miettiä sitä tänään vajassa, Alinea vastasi napakasti.
- Miksi sinä olet minulle vihainen? Reinier ihmetteli. Niin kauniisti kuin minä sinusta Fodorillekin puhuin, ja sinä vain mullittelet. Snif.
Alinea sulki silmänsä ja veti syvään henkeä.
- Meidän vajassamme kyllä kummittelee, Fodor virkkoi Reinierille. Toivottavasti se ei sinua pelota.
- Ei pelota, mutta ymmärrän kyllä mikset itse uskalla siellä nukkua, Reinier vastasi. Alinea, kerro nyt mikä sinun on! hän kehotti vaimoaan.
- Minä käyn vajassa päivittäin, Fodor vastasi. Joskus yölläkin ja silloin olet kuullut siellä kummitusten ulvovan.
Alinea ei vastannut Reinierille mitään ja piti vieläkin silmiään kiinni.
- Vai kummitusten ulvovan, Reinier mutisi. Ja kehtaat heittää minut niiden sekaan. Alinea, kerro nyt.
- Jos sinua sitten pelottaa... Fodor sanoi vihjailevasti.
- Minua ei pelota, mutta otan tämän osoituksena siitä että sinua pelottaa, Reinier vastasi. Et ole uskaltanut koskaan yöpyä siellä, hän tirskahti.
- Älkää jaksako! Sarostip huudahti sivummalta Reinierille ja Fodorille.
Alinea mutisi hiljaa itsekseen.
- Minun ei tarvitse yöpyä vajassa, Fodor tuhahti. Minä en töppäile uroxien kanssa, hän lisäsi.
- Ja siitäkös sinä oletkin tyytyväinen, koska et uskaltaisi nukkua. Et töppäile niin, kun luikit aina karkuun nähdessäsi niitä, Reinier sanoi.
- Minä en ole se, joka on uroxeja pelännyt, Fodor sanoi ärtyneesti.
- Alineaaaaaaaaaarrrgh, kerro nyt heti, en jaksa tuollaista mykkäkoulua! Reinier voihki. Eipä sinua vaan missään näkynyt tänäänkään, kun tulivat mellastamaan taloonne!
Alinea avasi silmänsä ja asteli taloon sisälle.
- Oi voi, Reinier valitti.
- Naisesi ei näytä pitävän sinusta, Fodor sanoi vahingoniloisesti.
- Hän ei pidä siitä että ME riitelemme, Reinier väitti. Mutta hän ei ole niin huonotapainen että valittaisi isännällemme.
- Hän ei taida pitää SINUSTA, Fodor sanoi ankkamaisesti virnuillen.
- Aaaaaaaahahahahhahaha niinpä niin, niinpä niin, Reinier nauroi. Yrität vain kääntää keskustelun pois sinun pelkuruudestasi.
- Veikkaanpa, että naisesi ei pidä sinusta, koska pitää sinua pelkurina, Fodor epäili.
- Hah, minähän tässä kummitusten kanssa olen yöpymässä, Reinier naurahti. Ja juuri kuule meinasin kuolla tuon pirun alynxin hampaissa.
- Kuolla muka, Fodor tuhahti.
- Joo, meinasi kädet lähteä, Reinier vakuutteli. Jos nukut yön vajassa kanssani, uskon ettet ole pelkuri tai PEHMEÄ.
- PEHMEÄ! Fodor huudahti. Sinähän se arkajalka olet, en minä!
- En kuule ole, Reinier kiisti. Se on ihan sama yövymmekö me siellä kahdestaan vai yksin. Jos siellä on haamuja niin ne ovat ihan yhtä karmeita vaikka olisi koko KYLÄ koolla. Haamujen kanssa sitä jokainen ottelee ihan itsekseen. Eikä siinä seura auta. mutta... No, kyllä minä ymmärrän ettet uskalla.
- Ne ovat hyviä haamuja, eivätkä tee pahaa hyville ihmisille, Fodor sanoi. Siksi minua ei pelota, mutta sinä saatat olla vaarassa.
- Mene vain omaan lämpimään punkkaasi, Reinier tuhahti. Mukavan PEHMEÄKIN se varmasti on.
- Etsin sen Zistin käsiini, Sarostip sanoi. Hänet on saatava takaisin liskoksi, Sarostip lisäsi ja lähti joelle päin.
- Ellei sinulla ole mitään pelättävää vajassa, niin sehän vasta pehmeytesi todistaakin, Reinier jatkoi. Voisit aivan yhtä hyvin nukkua siellä, mutta kun olet niin pehmeä, et uskalla. oikea untuvikko.
Fodor tärisi jo raivosta ja huusi:
- Yritätkö solvata minua!
- En, Reinier vastasi. Tekosi hoitavat sen paremmin kuin minä.
- Pelkäät vain nukkua vajassa ja yrität saada minut turvaksesi, Fodor ärähti.
- Kuten jo sanoin, haamuja vastaan ei seura auta, Reinier sanoi.
- Mutta pelkoa vastaan auttaa, Fodor huomautti ja hänen vihansa muuttui ilkunnaksi.
- Mitä muuta pelättävää vajassanne olisi haamujen lisäksi? Reinier kysyi. Pelko ei ole ketään tappanut, haamut kyllä.
- Haamut voivat olla ilkeitä sille päälle sattuessaan, Fodor virnisti. Eräänkin kerran joku kulkumies eksyi meidän vajaamme ja aamulla hän oli menettänyt järkensä.
- No johan sanoin, haamujen kanssa kukin peuhaa ihan yksin, Reinier sanoi. hän ei olisi yhtään vähempää menettänyt järkeään, vaikka hänellä seuraakin olisi ollut. |