Ehilmin valo, osa 8
- Sinun taitaa olla parasta siirtyä pois täältä, Denek ehdotti Filasimokselle.
- Huuuh ja puuh, Filasimos voihki. Tuon jälkeen en kyllä lähde ihan heti yhtään minnekään. Jaa minne?
- Vaikka tuonne sivuhuoneeseen lepäämään, Denek vastasi.
Kudast meni istuskelemaan takan viereen. Filasimos puolestaan lähti painelemaan kohti huonetta, jossa Milina oli, mutta Denek ohjasi Filasimoksen kuitenkin toisaalle.
- Näytät herättävän aika paljon pahaa verta tovereissasi, Denek huomautti.
- Hmph, Filasimos tuhahti, mutta seurasi meni silti kiltisti Denekin mukaan.
- Tunti enää, niin on tarpeeksi valoisaa lähteä, Denek vielä huikkasi toisille.
- Äh, ei mennä. Tahdon nukkua, Filasimos valitti.
Taran istuskeli pöydän ääressä ja popsi leivänpalaa. Kohta toisaalta alkoi kuulua kovaa kuorsausta ja Denek palasi tupaan juuri, kun Kudast oli lähdössä häntä etsimään.
- Huh, sainpas sen vihdoinkin pois, Denek huokaisi.
- Denek, voisitko hoitaa käteni kuntoon kun sain siihen ilkeän tärskyn Peikon tujauksessa, Kudast pyysi.
- Noh, eiköhän se tästä hoidu, Denek huokasi. Kyllä minä tuon naarmun saan kuntoon, Denek jatkoi tarkastellen Kudastin kättä. Odotapas, kun loitsin.
Denek ryhtyi lausumaan loitsua ja iho haavan ympäriltä näytti korjautuvan kokonaan. Denek huokaisi ja laskeutui alas kellariin.
- Menen ulos katsomaan Daegamia, Kudast ilmoitti lyhyesti ja käveli ulos.
Denek palasi kohta kellarista tupaan päätään pudistellen. Kohta Kudast asteli myös takaisin sisälle.
- Toivon totisesti, että se teidän suunnitelmanne toimii, Denek sanoi Kudastille.
- En löytänyt Daegamia lähistöltä, Kudast ilmoitti. Toivottavasti hän palaa kohta.
- Onko hän lähtenyt jonnekin, Denek hermostui.
- Ilmeisesti, Kudast vastasi lyhyesti.
- Naapurit eivät saa nähdä häntä, Denek tuskaili. Äh, minun on pakko lähteä etsimään häntä. Eikö hän ollut missään lähellä?
- Ei, Kudast vastasi. Minä menen vielä vähäksi aikaa lepäämään. Se loitsu, jolla nopeutin Milinan haukkaa, vei voimani.
- Ihan miten vain, mutta pian saatte lähteä, Denek totesi.
Sitten Denek kiiruhti ulos selvästi harmissaan. Kudast puolestaan käveli Milinan huoneeseen ja Taran jäi istumaan pöydän ääreen.
Jonkin ajan kuluttua Daegam astui sisälle tupaan Denekin kanssa. Denek tarjosi taas syötävää Daegamille ja Taranille. Iso ritari otti ruoan mielellään vastaan ja meni syömään pöydän ääreen.
Aikaa kului ja aamu alkoi valjeta.
- Nyt ehkä teidän olisi aika lähteä liikkeelle, Denek arveli. Aamuhetki kullan kallis, kuten maalaiset sanovat.
- Taran, oletko saanut paremmin selville mitä se rotta oli mennyt tekemään siellä huoneessa? Daegam kysyi nuoremmalta ritarilta.
- Se oli värjänny Milinan hiukset, Taran naurahti.
- Hmph. Olisi vain sanonut heti, Daegam mutisi.
- Mut en mä siitä suuttunu, Taran jatkoi. Se vaan puhu pahaa Milinasta.
- Siis. Voitko selostaa hieman tarkemmin mitä siellä huoneessa tapahtui? Daegam kehotti.
- Äh, emmä viitti, Taran vastasi ja Daegam tuhahti.
Denek lähti Milinan kamariin päin ja mutisi:
- Käynpä herättämässä nuo.
Hän katosi Milinan huoneeseen.
Hetken päästä Milina astui ovesta hieman väsyneen oloisena viitta harteillaan, hiukset hyvin likaisen näköisinä. Denek seurasi perässä, kuten myös Kudast.
Milina käveli pöydän ääreen ja istahti penkille toivottaen:
- Huomenta.
- Huomenta, Daegam vastasi.
- Nyt minä värjään nuo neidin hiukset, Denek sanoi päättäväisesti. Tuollaisena häntä ei voi päästää matkaan.
- Jospa minä vain pesisin niistä tämän, Milina sanoi rapsuttaen hieman päätään, ällöttävän värin pois.
Daegam katseli Milinan hiuksia ja vähän muitakin osia.
- Voin sitoa hiukseni ja pitää huppua päässä, jos se on niin tärkeää, Milina jatkoi.
- Parempi ottaa sitten huivi, Denek sanoi. Jotta neiti näyttäisi tarpeeksi maalaiselta. Vaikka nuo kasvotkin kyllä ovat jo aika paljastavat, eivätkä oikein sovi maalaismuijalle, hän mutisi.
- Hei, ei ole minun vikani, että teillä päin naiset ovat mitä ovat, Milina huudahti hymyillen hieman ja puraisten palan leipää.
- Menen nyt herättämään sen yhden sekopään, Denek murahti. Ja pitää sitten itsenne kurissa, hän sanoi tiukasti Taranille ja Daegamille poistuen tuvasta.
- Milina, eihän Filasimos tehnyt sinulle mitään kun hän oli sinun kanssa kahden siellä huoneessa? Daegam kyseli.
- Tuskin. Heräsin vasta isoon mäjäykseen, joka tuli Taranin nyrkistä, Milina virnisti Daegamille.
Daegam ei näyttänyt yhtään iloiselta.
Kohta Filasimos asteli sisään raahaten perässään säkkiään. Denek asteli Filasimoksen perässä selvästi ärtyneenä jostakin.
- Teillä ollut täällä joku kunnon tappelu? Milina kysyi.
- Örööööööörörörörööööööö, Filasimos äännähti.
- No tuon rääpäleen kanssa ei paljon tappelemista ole, Daegam murahti.
- Huomenta Filasimos, Milina toivotti.
- Huomenta kultaseni, sanoi bardi hymyillen LEVEÄSTI Milinalle. Ruokaa, hän jatkoi samaan hengenvetoon.
Milina nosti hieman toista kulmakarvaansa kysyvästi, mutta tyytyi levittämään hieman voita leipänsä päälle. Pöydällä oli leipää ja vihanneksia ja Filasimos ryhtyi popsimaan aamiaista.
- Saatte siis kohta lähteä, Denek sanoi. Otatte mukaanne heinäkuorman ja menette sinne majatalolle. Yrittäkää sitten olla mahdollisimman huomaamattomia, hän huokasi.
- Minä ja Milina piiloudutaan heiniin, Filasimos sanoi suu täynnä ruokaa.
Daegam iski nyrkin pöytään ja karjahti:
- Vaiti!
- Ette muuten piiloudu, Kudast säesti isäntäänsä.
Daegam katsoi vihaisesti Filasimosta.
- Ja koettakaa olla tappelematta, Denek voihkaisi.
- Hahahah, bardi nauroi. Emmä mutta toi Daegamin naama.
- Olemmeko me kaikki menossa? Milina kysyi vielä leikatessaan tomaattia siivuiksi.
- Odotan teitä ulkona, Daegam ilmoitti nousten seisomaan ja meni ulos.
- Kyllä te menette kaikki, Denek vastasi. Aivan taatusti menettekin!
- ÄLÄ MENE! Filasimos huudahti poistuvalle Daegamille.
Kudast seurasi ulos isäntäänsä.
- Tee hee hee, Filasimos hoki.
- Pesen vain hiukseni, Milina ilmoitti. Sitten katoankin ihan mielelläni.
Denek sulki silmänsä ja näytti kerrassaan tuskastuneelta. Filasimos vain ahmi ruokaa ja läiskäsi Denekiä selkään:
- Olet aika nalle!
Denek ärähti vihaisesti.
- Mikä perhanan pelle sinä oikein olet? hän puhisi.
- HAHAHAHAHAHAH, Filasimos nauroi. Ei helvata sun kanssas herra D.
- Ottaisin kotiini mieluummin vaikka termiittejä kuin yhdenkin sinunlaisesi höhlän, Denek ärisi.
- Olet sinä aika ukko, Filasimos naureskeli. Mitä sinä täällä oikein teet elääksesi?
- Et varmasti osaa arvata, Denek ärähti. Ja pidäkin siitä suusi kiinni.
Filasimos kutitti Denekin partaa, mutta tämä lätkäisi käden pois.
- Snif, Filasimos sanoi ja hörisi Denekille.
- Nyt saatte lähteä matkaan, Denek sanoi. Ja minä saan huokaista helpotuksesta.
Taran nousi nyt ylös ja lähti pihalle. Denek lähti astelemaan myös pihalle.
- Hetki vielä, Filasimos pyysi syöden ja survoen sapuskaa taskuihinsa.
- Nyt tulet! Denek karjaisi Filasimokselle.
Filasimos lähti pihalle taskut täynnä ruokaa ja röyhtäisten vielä äänekkäästi.
Milina tuli myös juuri pihalle sitoen kosteita hiuksiaan nutturalle. Denek ojensi Milinalle värikkään huivin.
- Laita tämä päähäsi, niin se auttaa ehkä hiukan, Denek kehotti.
- No olkoot, Milina suostui ja laittoi huivin päähänsä. Sitten?
- No, sillä hyvä, Denek mutisi.
Daegam lähti kävelemään vajalle. Denek asteli talliin ja palasi kohta parin vanhan kaakin kanssa.
- Ottakaapas ne kärryt sieltä varastosta, hän kehotti.
Filasimos meni Denekin viereen ja otti saman asennon.
- Ottakaapas ne kärryt sieltä varastosta, bardi toisti.
- Haluatko kärrysi ja hevosesi vielä takaisin? Kudast kysyi.
- No, ei niillä niin suuresti väliä, Denek vastasi. Hevoset ovat aika ikäloppuja, eivätkä kärrytkään ole hyvät.
- Hyvä sillä en usko että ne tulevat ehjänä takaisin, Kudast selitti.
- Jep, ei kyllä. Minä ja Milina mennään heiniin, Filasimos hihkaisi.
- Jos ne nyt tulevat ylipäänsä takasin, Kudast vielä lisäsi.
Milina nosti laukkunsa olalleen ja katsoi Kudastia kysyvästi. Denek kytki hevoset vetämään rattaita, jotka Daegam oli tuonut varastosta. Filasimos sen sijaan hyppäsi heiniin.
- Kävelen ainakin hetkenmatkaa, Milina ilmoitti. Jalkani kaipaavat kunnon verryttelyä. Ellei joku näe sitä turvallisuusriskinä?
- Tuo Daegam on katsellut persettäsi niin ahkerasti että kannattaa pitää sitä ukkelia silmällä, Filasimos huikkasi heinien joukosta.
Daegam ei piitannut bardin höpinöistä. Milina vihelsi hieman ja katsoi, kun haukka laskeutui hänen olallensa. Kohta kärryt olivat kunnossa ja seurue oli valmiina jatkamaan matkaa.
- Kävelen aivan rattaiden rinnalla, Milina sanoi. En vain jaksa istua kokoajan.
Kudast istahti kärryihin.
- Nyt toivotan teille näkemiin, Denek huokasi. Tai pikemminkin hyvästi.
- Hmm, taidan nukkua, Filasimos mutisi käyden makailemaan kärryille.
- Hyvästi! Kudast huudahti.
Taran jäi kävelemään Milinan rinnalla.
- Kiitos teidän anteliaisuudestanne, Daegam vielä kiitti. Jos joskus voin vielä korvata tämän, niin sen teen, hän lisäsi lähtien taluttamaan hevosia eteenpäin.
- Noh, kunhan vain selvitätte tämän asian perin pohjin, Denek sanoi.
Vanha mies jäi katselemaan, kun seurue kulki tietä pitkin. Denek ei vilkuttanut, mutta hän näytti jokseenkin helpottuneelta. Hevoset vetivät kärryjä melko hitaasti ja laiskasti. Ne olivat jo iäkkäitä, eivätkä todellakaan kovin komeita. Filasimos näytti takapuoltaan Denekille ja huusi:
- Hahahah, HEIPPA, OLI HAUSKA TUNTEA!
Milina käveli vierellä ja hyräili hieman, välillä silitteli haukkaansa.
Alkumatkasta oli hyvin hiljaista, sillä Denekin maatalon tiellä ei juuri liikennettä näyttänyt olevan aamutuimaan. Filasimos ryhtyi nukkumaan, kun kärryjen akselit natisivat ja heinät tuoksuivat. Aika hiljainen talviaamu tuntui olevan. Kamalan kylmä ei ollut, muttei järin aurinkoistakaan.
Päätiellä sitten seurue näkikin jo ihmisiä. Tosin sielläkään ei paljon liikennettä ollut.
- Tuota jos minä menisin yksin majataloon aluksi? Kudast ehdotti varovasti.
- Ihan hyvä idea, Daegam myönsi.
Milina kohautti olkiaan ja istahti kärryjen reunalle.
- Jos he ovat siellä, tulen hakemaan teidät, Kudast jatkoi.
Hevoset nostelivat koipiaan hitaasti ja vuosien tuoman väsymyksen saattelemina.
- Milina, uskotko että viesti meni perille? kysyi Kudast.
- Ainakin haukkani vei sen, Milina vastasi. En tiedä sitten, saivatko ystäväsi sitä.
- No kyllä me muutenkin sisälle tullaan, Daegam sanoi. Näyttäisi harvinaisen typerältä jos jäisimme pihalle seisomaan. Saat mennä aluksi sisään ja tulemme sitten hiukan perässä.
- No käyhän sekin, Kudast myöntyi.
- Krooooooh, Filasimos kuorsasi.
Jotkut seurueen nähneet ihmiset vilkuilivat paheksuvasti Filasimosta. Aivan kuin sanoakseen: "Mokomakin laiskuri!"
- Herätä se tumpelo, Daegam ärähti.
Kudast survaisi kyynärpäänsä Filasimoksen kylkeen.
- AU! bardi parahti.
- Pysypä hereillä, Kudast kehotti.
- Niijoo. Aivan, Filasimos lateli aivan kuin olisi tilanteen tasalla.
Seurue näki samassa edestäpäin tulevan ratsastajan kovaa vauhtia. Hän näytti olevan ritari, jolla oli kova kiire.
- Ahh, sieltä hän siis tulee, Filasimos huokasi.
- Pää kiinni, Daegam ärähti.
- Kuules, senkin hömppä, tuo on MINUN ritarini, Filasimos puolusteli.
Ritari ratsasti keskellä tietä ja Daegam siirsi kärryjä sivuun. Ritarin vaakunaa ei oikein näkynyt kunnolla. Seurue ehti niukin naukin saada kärryt sivuun ennen kuin ritari viiletti ohi hurjaa vauhtia. Taran tuijotti miestä.
- Kas, se olikin naapurini ritari, Filasimos virkkoi.
- Äh, pää kiinni, Tarankin ärähti.
Seurue sai palkakseen vain ritarin nostattaman kovan pölypilven. Ritari itse ei luonut seurueeseen katsettakaan, moisiin maalaismoukkiin. Milina piti huivistaan kiinni, jottei se tempaantunut tuulen mukaan. Daegam ohjasi kärryt takaisin keskemmälle tietä.
Matkaa taittui. Vihdoin seurue huomasi edessäpäin jonkin aivan majatalolta näyttävän paikan. Se oli joukko rakennuksia, joita ympäröi paaluvarustus. Portin yllä näkyi jokin nimikyltti, jossa oli isolla kirjaimia.
- Minä tästä menen edeltä, Kudast ilmoitti, pomppasi pois vaunuista ja lähti nopeasti kohti paikkaa.
Portit näyttivät olevan auki ja pihalla pyöri jonkin verran väkeä. Päärakennus näytti olevan jykevä kivitalo, melkeinpä kartanon veroinen. Siinä oli pienempi siipi, jonka vuoksi se muistutti L-kirjainta. Pihalla oli muutama pienempikin rakennus. Kudast käveli pihalle.
- Milina, vaatteesi ovat hieman liian hienot, Daegam sanoi. Jos vaikka tuon huivin ainakin antaisit pois.
- Voi kuule, kunhan pääsemme Sudenvereen, niin näet tilaamani iltapuvun, Milina tokaisi.
- Kroooh, Filasimos kuorsasi.
- Sinuna olisin ihan tyytyväinen näihin kuteisiin, Milina jatkoi Daegamille hymyillen.
- No olkoon sitten, Daegam myöntyi. Kunhan vain selvittäisiin ensin siihen asti että saisit sen puvun.
Daegam ohjaili hevosia hitaasti lähemmäs majataloa. Milina katseli ympärilleen kysyvän näköisenä.
- Mitä nyt? Daegam kysyi.
- Pyyh, Filasimos kuorsasi.
- Herättäkää se, Taran kehotti.
- No ohjaatko sinä sitten näitä hevosia? Daegam kysyi.
- Pitäisikö meidän mennä Kudastin perään? Milina kysäisi.
- Joo, mutta annetaan hänen ensin olla siellä hetki, Daegam päätti.
- Selvä, Milina suostui.
Hitaasta kulusta huolimatta seurue saapui sitten reilusti Kudastin jälkeen portille. Kudastia ei näkynyt pihalla lainkaan. Sen sijaan pihapiirissä oli aivan selvästi talli ja laiskoja tallipoikia maleksi sen lähellä. Pari ratsua oli sidottu ihan pihallekin. Päärakennus oli aika iso ja ilmeisesti kaksikerroksinen.
Taran näytti siltä kuin hänellä ei olisi minkäänlaista yhteyttä tähän maailmaan, kuin olisi aivan pilvessä. Tallipojat katselivat laiskoina ja naureskelevat jotakin. Daegam kuitenkin lähti kuskaamaan kärryjä pihalla olevien hevosten viereen ja sai ne siististi siihen tallipoikien hihityksen saattelemana. He jopa osoittelivat Filasimosta aivan avoimesti.
- Mitäs jätkät? Tulkaas, niin tarjoon teille savut, Filasimos huuteli tallipojille hypäten alas kärryiltä mennen tallipoikien luokse höpisemään.
Pojankoltiaiset nauroivat Filasimokselle.
- Mikäs mies sä oot? yksi tallipojista nauroi.
- Hassu tukka.
- Onks toi iha aito? joku ihmetteli.
- Mä olen vaan tämmönen maalaispoika, Filasimos sanoi rehvakkaasti. Mut tota pojat pojat, nyt hiisataan.
- Punapäät ei pääse Lohtuun, yksi pojista lällätti ja muut nauroivat.
Filasimos laitteli kaikessa rauhassa piippuaan.
- Hei, älkää naurako miesparalle, se on vaan elämänilonen, Taran huudahti.
- Nonniin, tules Taran sinäkin, Filasimos sanoi alkaen polttelemaan piippua ja tarjosi sitä.
- Mielelläni! Taran huudahti, otti piipun Filasimokselta ja imaisi.
Daegam lähti kävelemään sisälle sanoen:
- Milina, sinun kannattaa varmaan tulla sisälle.
- Annas tänne, yksi tallipojista pyysi piippua.
- Taran, Milina sanoi ja katsoi serkkuaan kauempaa hieman paheksuvan oloisena.
- Milina, Taran vastasi.
Daegam pysähtyi odottamaan Milinaa.
Samassa tallipoika nappasi piipun ja lähti juoksemaan pois. Toiset purskahtavat nauruun. Taran säntäsi odottamattomasta tempusta toivuttuaan perään.
- Taran, tapa se jollei muu auta, Filasimos nauroi suorastaan hysteerisesti.
- Hei, HEI pysähdy! Muuten lätty lätisee ja LUJAA! Taran uhkasi poikaa, joka livahti sisälle talliin vikkelästi.
Milina käveli miesten luo, kun taas Taran juoksi tallia kohti huutaen:
- Jumalauta Filasimos, tuu auttamaan!
- Milina, tuletko nyt sisälle vai jäätkö noiden pellejen kanssa tänne ulos? Daegam kysyi kärsimättömänä.
- Tulen tulen, Milina lupasi.
Daegam ja Milina astelivat sisälle päärakennukseen yhdessä. Filasimos ja Taran sen sijaan katosivat tallin sisälle.
Daegam ja Milina näkivät sisällä hämärähkön ja suuren ruokasalin. Siellä nautti aamiaista aika suuri määrä ihmisiä, jopa useita kymmeniä. Matkustavaisten joukossa oli maalaisia ja ritareita, myös muutama pappi ja aika paljon pyhiinvaeltajan kaapuihin pukeutuneita ihmisiä. Milina avasi typerän huivin päästään nyt, kun Denek ei enää ollut näkemässä.
Kudast näytti istuskelevan yhdessä pöydässä ja söi leipää ja vihanneksia. Melu salissa oli aika kova ja kiireiset tarjoilijat toivat ruokaa ja juomaa ihmisille. Daegam lähti menemään kohti Kudastia. Milina käveli myös, muttei Daegamin perässä, vaan hieman kaarrellen salin poikki Kudastin luo. Milina katseli hieman menoa ja huokaisi ruoan tuoksulle. Kaksikko istahti Kudastin pöytään ja Milina istuutui Daegamin jälkeen.
- He eivät ole joko tulleet vielä, saaneet kirjettäni tai eivät ole vielä tunnistaneet minua, Kudast sanoi sitten.
- Etkö sinä tunne heitä? Daegam ihmetteli.
- En, Kudast vastasi lyhyesti.
- Häh? Daegam ällisteli.
- Kyllä se kirje ainakin sinne majatalolle päätyi, Milina sanoi ravistaessaan hiuksensa auki nutturalta.
- Milina, jos haluat jotain ruokaa, niin kipaise hakemassa samalla minullekin, Daegam kehotti. Minä kyllä maksan.
- Toki, Milina suostui, nousi ylös ja lähti tiskiä kohti.
- Niin mutta ystäväni eivät ole välttämättä saaneet sitä, Kudast jatkoi.
- Milloin meidän piti tavata täällä? Daegam kysyi.
Taran astui samassa sisään kannoillaan Filasimos joka huikkasi heti suurpiirteisesti:
- MORJENSTA, MITÄS KUULUU KAVERIT!
- Emme sopineet aikaa, Kudast jatkoi häiriintymättä.
Taran istui pöytään ja Filasimos huudahti:
- KALJAA!
- VIINIÄ! Taran puolestaan huudahti. Fila, tuo viiniä!
- Oke, oke, Filasimos suostui.
Bardi lähti tiskiä kohta, mutta Milina pysäyttikin hänet matkalla ja sanoi:
- Ruokaa on tulossa.
Milina hymyili ja pyöräytti mokoman bardin ympäri takaisin pöytää kohti.
Filasimos palasi pöytää ja Taran huudahti taas:
- VIINIÄ!
- Tulossa, Filasimos vakuutti hänelle.
- Viinistä en tiedä, mutta tarjoilija ilmaantuu kohta, Milina sanoi. Täällä on pöytiin tarjoilu, kuten kaikissa kunnon paikoissa.
- No mutta! kuului samassa Taranin vierestä. Eikös se ole tuo nuori mies!
Filasimos katsoi puhujaan päin.
- Tä, kuka mitä? Taran älähti.
Myös Milina ja Daegam katsoivat puhujaa. Se näytti olevan joku vanhempi mies, ritari. Hänen asepaidassaan oli vihreän käden kuva. Taran tuijotti ritaria harhailevasti, mutta kunnioittavasti.
- Mikäs se nimi taas olikaan? ritari sanoi kovalla äänellä katsoen Tarania. Daran? Karlan?
- Onko arvon ritarilla jotain asiaakin? Daegam kysyi ritarilta.
- Taran, hän on Taran, Milina hymyili ritarille ja vei Taranilta puheenvuoron.
- Kröhöm! Taran Angolos, palveluksessanne! Taran esittäytyi ylpeänä.
- Ah, niinhän se oli, mies huudahti.
- Sir, sir Lujakäsi! Mikä kunnia! Taran tunnisti ja kätteli miestä.
- Mutta kuinkas et poika ole aseissa? ritari kysyi otsaansa rypistäen.
- Käväisen tässä pihalla, Daegam ilmoitti. Tulen pian takaisin.
Daegam lähti ulos ja Taran näytti pohtivan ankarasti.
- Et vallan metsästäjäksi ole ryhtynyt? ritari kysyi hämmästyneenä.
- Tuota, en, Taran sopersi. Sir, asia on niin, että...
- No, miksikäs et ole Viherlinnan väreissä? ritari ihmetteli.
Kudast siirtyi vaivihkaa sivummalle.
- Et kai vain ole saanut alennusta! ritari huudahti kovaan ääneen.
- Eeen, Taran vastasi.
- No, mikäs nyt on? ritari kysyi epäilevästi.
- Asia on niin, että minua ei juuri nyt saisi tunnistaa ritariksi, eli jos kaikella kunnioituksella arvoisa sir, voisi puhua hiljempaa, Taran kuiskasi.
- Ah, olet salaisella tehtävällä! mies huudahti vain hiukan ääntään hiljentäen. Ymmärrän, ymmärrän, hän myhäili.
- Shhhhh! Juuri niin sir, juuri niin! Taran toppuutteli.
Daegam palasi sisälle ja istui alas.
- Minä olen aina sanonut, että Daran on hyvä poika, mies sanoi tyytyväisenä.
- Kröhöm, Taran, sir, Taran korjasi.
- MINÄKIN olen ritari, Filasimos selitti pukaten ritaria kylkeen.
- Fila. Jos vain pitäisit sen pääsi kiinni, Daegam ärähti.
- Kuulepas, meidän täytyy jutella näin ritarien kesken, ritari sanoi Taranille. Olen käynyt tässä juuri sukuloimassa Ortissa.
- Älä välitä hänestä. Hän on bardi. Ja kaikenlisäksi sekaisin, Taran sanoi ritarille Filasimokseen viitaten.
Milina hymähti hiukan.
- Muistatkos vielä sen tytön, jonka pelastit? mies kysyi Taranilta Filasimoksesta välittämättä.
- Kyllä, eikös se ollut itse sir Lujakäden tytär? Taran muisteli.
- Kyllä vainkin, ritari sanoi.
- Mites nuori neidinalku voi? Taran kysyi kevyesti.
- Ja kuulepas, tyttö olisi jo ihan naimakelpoinen, ritari jatkoi. Tietysti luvassa olisi muhkeat myötäjäiset. Ja linna tarvitsee hyviä sotureita.
Daegam virnisti ja Milina vilkaisi Tarania kiinnostuneen näköisenä.
- Tästä tulee hauskaa, Milina kuiskasi Daegamille hyvin hiljaa ja tämä nyökkäsi.
- Karhuja ei ole nyt näkynyt, mutta hyville metsästäjille on aina paikka, ritari selosti.
- Tuota... Taran mutisi häkeltyneenä. Arvostan pyyntöänne syvästi, sir.
- Taran, loukkaat meidän kaikkien ritarien kunniaa ellet suostu! Filasimos huudahti.
- Tietysti, jos herrasi on jo antamassa sinulle lääniä, niin sittenhän vaimosi voisi tulla sinne, ritari jatkoi puhettaan. Mutta muuten kyllä linnassa on paikka sinulle ja vaimollesi.
- No tietenkin hän suostuu, Daegam tokaisi. Eikös niin Taran?
- Mutta olen ritari, en metsästäjä, Taran huomautti. |