Ehilmin valo, osa 52
- Huomenta, inkvisiittori vastasi Daegamille. Tarvitsisimme vankityrmän avaimet. Aloitan kuulustelut nyt.
- Vankityrmien avaimet on varmaan vanginvartijalla? Daegam kysyi.
- Millä ihmeen vanginvartijalla? inkvisiittori kysyi. Ei siellä mitään vanginvartijaa näkynyt.
- Jaa. Silloin joskus siellä oli sellainen, Daegam muisteli.
Hän otti avaimensa esille ja katseli niitä. Inkvisiittori odotti. Daegam totesi:
- En minä tiedä mitkä näistä ovat vankityrmien avaimia. Mistä minä nyt sellaista tietäisin. Mutta siellä vankityrmillä oli kyllä silloin aiemmin sellainen inhottava vätys jolla oli avaimet selleihin.
- No antakaa ne kaikki tänne sitten, inkvisiittori sanoi ärtyneenä ja ojensi kätensä.
- En, Daegam sanoi.
Samassa joku toinen hiukan vanhempi ritari tuli seurueen luokse hiukan arastellen.
- Sopiiko herra paronia puhutella? hän kysyi varovasti.
- No tulkaa sitten avaamaan se ovi, inkvisiittori ehdotti.
Daegam katsahti vanhempaan ritariin ja nyökkäsi tälle.
- Niin herra paroni, onko pojastani mitään uutta? ritari kysyi hermostuneesti.
- Ei ainakaan minun korviini ole tullut, Daegam vastasi.
Ritari näytti epätoivoiselta ja sanoi:
- Olen varma, että jotakin pahaa on tapahtunut. Ei poikani koskaan tällaista tekisi.
- Paroni, tulkaa nyt avaamaan se ovi, inkvisiittori patisti. Aloitan ne kuulustelut nyt.
Daegam sanoi ritarille:
- Minun pitää nyt mennä.
Hän lähti kävelemään vankityrmien suuntaan. Inkvisiittori lähti paronin perään. Ritari jäi seisomaan masentuneen näköisenä pihalle.
Matkalla Daegam kysäisi sir Garinilta:
- Muistinhan minä mainita sinulle siitä, että täällä on kadonnut joidenkin ritarien poikia?
Sir Garin pudisti niukasti päätään.
- No niin kuitenkin asiat on, Daegam totesi. Kuulemma kolme poikaa on jo kadonnut. Mielestäni asialle pitäisi tehdä jotain, mutta ei ole oikein mitään mistä aloittaa katoamisten tutkiminen.
Inkvisiittori meni vankityrmän ovelle odottamaan. Daegam alkoi koettaa eri avaimia oveen ja koetti saada ovea auki. Osa avaimista mahtui lukkoon mutta ei tuntunut aukaisevan sitä.
Daegam koputti oveen voimakkaasti. Ovesta avautui kohti pieni luukku ja siinä näkyi joku vanhahko yksisilmäinen mies, joka katseli oven takana olijoita epäluuloisesti.
- Avaa ovi, Daegam käski.
Mies luimisteli hetken mutta avasi sitten oven. Sen takaa paljastui hämärä käytävä lukittuine ovineen. Inkvisiittori astui käytävään. Daegam sanoi oven takana olleelle miehelle:
- He saavat ottaa ne vangit jotka he haluavat. Älä ala vastustamaan heitä.
Mies mulkoili Daegamia eikä vastannut. Inkvisiittori meni heti ensimmäisen oven luokse. Daegam katseli kaivohuoneesta, mitä inkvisiittori puuhaili.
- Avaa tämä ovi, inkvisiittori komensi miestä.
Mies jupisi jotakin itsekseen mulkoillen inkvisiittoria. Vastahakoisesti hän meni ovelle ja aukaisi sen. Inkvisiittori meni tyrmään sisälle.
Inkvisiittori viittoi miestä selliin tekemään jotain. Mies oli kuin ei olisi huomannutkaan inkvisiittorin elehdintää.
- Avaa tämän miehen kahleet, inkvisiittori komensi miestä.
Mies vilkaisi nuivasti Daegamiin eikä näyttänyt halukkaalta tottelemaan inkvisiittoria.
- Tee kuten hän sanoo, Daegam määräsi.
Mies meni vastahakoisesti selliin ja alkoi irrottaa kahleita eräältä vangilta. Inkvisiittori tuli sitten sellistä pitäen yhtä miestä rautaisessa otteessaan. Mies näytti surkealta, likaiselta ja aliravitulta.
Inkvisiittori lähti kuljettamaan vankia isoimpaan torniin. Tämän silmät verestivät ja niihin näytti sattuvan soihdunvalo. Vanginvartija sulki kiireesti sellin oven.
- Tulemme takaisin vielä hakemaan muita vankeja, inkvisiittori sanoi vielä vanginvartijalle ennen kuin poistui käytävästä.
Daegam ei seurannut inkvisiittoria.
- Ettekö halua nähdä kuulusteluja? inkvisiittori kysyi Daegamilta.
Daegam huokaisi ja lähti sitten mukaan. Tyttö, vanhempi ritari ja sir Garin seurasivat.
Inkvisiittori lähti isoimpaan torniin. Iso torni näytti olevan tyhjä, kun seurue saapui sinne. Inkvisiittori meni tornin sivuhuoneeseen ja Daegam ja muut seurasivat häntä. Vanki ei näyttänyt vastustelevan vaan vaikutti kerrassaan lannistuneelta.
Sivuhuoneeseen oli ilmestynyt jokin erikoinen kapistus. Huoneen katossa oli puinen pyörä, jonka ympäri kulki jokin ura. Uran yli oli laitettu köysi niin, että pyörän molemmilla puolilla oli köyttä. Inkvisiittori vei vangin toisen köyden pään luokse.
- Mitäs tämä on? vanhempi ritari kysyi kummastuneena.
Inkvisiittori laittoi vangin kädet yhteen selän takana ja sitoi ne. Sir Garin asettui seisomaan hiukan sivummalle ilmeettömänä. Daegam jäi sivummalle katsomaan ihmetellen kapistusta.
- Oletteko koskaan kuullut kidutuslaitteesta nimeltä strappado? inkvisiittori kysyi vanhemmalta ritarilta. Tämä on se. Se on todella hyödyllinen, mitä krjalkien kuulusteluun tulee.
Inkvisiittori meni toisen köyden pään luokse ja lähti vetämään köyttä itseensä päin niin, että toisella puolella oleva vanki nousi ylöspäin.
- Kaikkea sitä on, vanhempi ritari mutisi.
Vanki näytti olevan varsin passiivinen.
- Sinä, tiedätkö mitään niistä kolmesta kadonneesta pojasta? inkvisiittori kysyi vangilta.
Vanki ei vastannut mitään. Inkvisiittori päästi irti köydestä, jolloin vanki tippui maahan kivuliaasti. Vanki päästi voihkaisun ja katsoi verestävin silmin kiduttajaansa. Inkvisiittori alkoi vetää köyttä taas itseensä päin, jolloin vanki nousi taas ilmaan. Vanki voihkaisi ja yski.
- No, tiedätkö? inkvisiittori kysyi, kun oli saanut vedettyä vangin ylös.
- En, en tiedä mitään, vanki kähisi yskänkohtauksen loputtua.
- Etkö? inkvisiittori kysyi ja päästi taas irti köydestä, jolloin vanki tippui maahan.
Vanki parahti ja yski taas. Hän pudisti silti päätään.
- Jos me jatkamme vielä vähän aikaa niin lapasi menevät pahasti sijoiltaan, inkvisiittori ilmoitti. Et kai sinä sitä halua? Voin vakuuttaa että se on todella kivuliasta. Kerro siis, niin saatat säästyä siltä kohtalolta.
Inkvisiittori alkoi taas vetää vankia ylös.
- En, en tiedä mistään mitään, enkä edes, miksi minut on vangittu, vanki yski sylkien maahan.
- Tiedätkö mitään sir Kesterin miehistä? inkvisiittori kysyi vangilta tämän ollessa ylhäällä.
- Ei, vanki vastasi yskien. Sukuni on sieltä kotoisin.
- Missä olosuhteissa hänet vangittiin? inkvisiittori kysyi sir Garinilta.
Sir Garin vastasi:
- Muiden lurjusten joukossa tietysti. Parasta heidät on vain teloittaa heti.
- Tekikö hän jotain erikoista kun hänet vangittiin? inkvisiittori kysyi sir Garinilta. Löydettiinkö hänet siis tekemässä jotain epäilyttävää?
- Hän on samaa kurjaa joukkoa kuin muutkin, sir Garin vastasi. Kaikki sir Kesterin mailta kotoisin olevat on vangittu. Sen jälkeen ei ole uusia sairaustapauksia tullut.
- Tiedätkö mitään suolla majailevasta kaaoksesta? inkvisiittori kysyi vangilta.
- En, en yhtään mitään, vanki vastasi epätoivoisesti.
- Myönnätkö vehkeilleesi kaaoksen kanssa? inkvisiittori kysyi tuimasti vangilta ja tiputti tämän maahan.
- En! vanki parkaisi tippuessaan.
Inkvisiittori alkoi nostaa tätä välittömästi ylös. Vanki yski ja kakisteli.
- Myönnätkö? inkvisiittori kysyi, kun oli saanut vangin ylös.
Vanki köhi ja pudisti päätänsä.
- Etkö myönnä! inkvisiittori karjui ja tiputti vangin taas alas alkaen heti vetää tätä ylös.
Vanki pudisti päätään ja yski voihkien. Daegam meni taaempana sir Garinin viereen ja alkoi puhua tälle jotain hiljaa.
- Onko sinulla perhettä, krjalki? inkvisiittori kysyi vangilta.
Vanki köhi eikä pystynyt vastaamaan. Inkvisiittori piti vankia ylhäällä, kunnes tämä suostui vastaamaan. Vanki sai yskittyä ja pystyi taas puhumaan.
- Veljenikin on vankina, vanki sanoi heikosti. Päästäkää edes hänet vapaaksi. Ei hän ole tehnyt mitään.
- Sinä olet sitten tehnyt, vai? inkvisiittori kysyi.
- En, mies vastasi heikosti.
Daegam kääntyi lähteäkseen ulos huoneesta.
- Viimeisen kerran, oletko vehkeillyt kaaoksen kanssa? inkvisiittori kysyi vangilta kovaan ääneen.
Sir Ferant tuli huoneeseen tajuttoman näköisenä Ayzabelin sylissä.
- Oletko! inkvisiittori kysyi kovaan ääneen ja tiputti vangin maahan.
Daegam pysähtyi nähdessään Ferantin ja Ayzabelin tulevan sisälle ja sanoi heille:
- Kannattaa mennä muualle.
Inkvisiittori alkoi taas vetää köyttä itseensä päin niin, että vanki nousi ylös. Vanki voihkaisi ja oli menettää melkein tajunsa. Hän pudistaa vain yhä päätään heikosti.
- Daegam! Ayzabel sanoi ärtyneesti. Vihdoinkin löysin sinut. Miksi et ollut huoneessasi? Ja missä Kudast on?
- Hän ei suostu tunnustamaan, hän on krjalki! inkvisiittori julisti.
- Olin katsomassa kun täällä kuulustellaan, inkvisiittori selitti.
- Teloitetaan hänet heti, sir Garin sanoi.
- Enkä tiedä missä sir Kudast on, Daegam lisäsi.
Inkvisiittori irrotti vangin köydet ja sanoi Garinille:
- Hänelle annetaan mahdollisimman kivulias kuolema koska hän ei suostu tunnustamaan.
Ayzabel näytti ärtyneeltä ja sanoi:
- Kudastin piti lähteä kanssamme etsimään hänen naikkostaan. Ja te vain leikitte täällä typeriä.
Inkvisiittori vetäisi miekkansa huotrasta. Vanki uikutti epämääräisesti ja yski taas.
Sir Ferant näytti varsin surkealta ja onnettomalta Ayzabelin sylissä ja karismaa lisäsivät mustelmien peittämät kasvot.
- Oliko sinulla minulle jotain asiaa? Daegam kysyi Ayzabeliltä.
- No, sinulla on mahdollisuus vielä tunnustaa olevasi krjalki ja saat nopean kuoleman, inkvisiittori sanoi vangille.
Vanki näytti epätoivoiselta ja kuiskaa heikosti:
- Kuinka veljeni käy?
- Oli, Ayzabel tokaisi. Haluan löytää Kudastin.
- En tiedä missä hän on, Daegam sanoi ja lähti jatkamaan matkaansa ulos huoneesta.
- Kuulustelemme häntäkin, jos hänkin osoittautuu krjalkiksi niin hänelle käy niin kuin sinulle, inkvisiittori sanoi vangille.
Ayzabel seurasi Daegamia. Tyttökin lähti mukaan, samoin vanha ritari.
- No? Tunnustatko? inkvisiittori kysyi säälimättä vankia.
Sir Ferant aukaisi silmänsä. Daegam kysyi Ayzabeliltä:
- Ajattelit nyt sitten ruveta seurailemaan minua?
- Kuinka niin et tiedä? Ayzabel tivasi Daegamilta. Haluan löytää sen pikkumiehen.
- No miksi minä tietäisin? Daegam kysyi.
Sir Ferant koetti päästä pois Ayzabelin sylistä. Ayzabel päästää sir Ferantin pois.
- Sinun miehiäsi Kudast on, Ayzabel tuhahti. Sinun kuuluu tietää.
Daegam lähti kävelemään kappelille.
Sir Ferant jättäytyi porukasta. Ayzabel kiskaisi hänet kuitenkin mukaan. Toiset seurasivat Daegamia.
Kappelin ovi näytti olevan kiinni.
- No en nyt tiedä, Daegam sanoi. Taisin nähdä hänet tänään aamulla juttelemassa Phedrukselle, mutta en sitten muuta tiedä. En kyllä ole ihan varma siitä.
Ayzabel näytti ärtyneeltä.
- Pidä huolta sir Ferantista, niin käyn kysymässä, hän sanoi ja lähti takaisin torniin.
Sir Lujakäsi vaikutti hämmentyneeltä. Daegam otti sir Ferantista kiinni ja talutti tätä kappelille. Sir Ferant kulki mukana, kompastui yllättäen jalkoihinsa ja kaatui maahan.
- Tarvitset kappelilta ainakin parannusta, Daegam sanoi. Toivottavasti pääsemme sisälle.
Hän katsoi maassa makaavaa sir Ferantia hieman huolestuneena ja käski:
- Nouse ylös.
Sir Ferant näytti tajuttomalta tai silmät ainakin olivat kiinni. Daegam huokaisi ja koetti saada nostettua sir Ferantia ylös. Nosto onnistui Daegamilta helposti, kun sir Ferantilla ei ollut varusteitakaan yllään. Daegam lähti sitten kantamaan ritaria kappelille.
Seurue pääsi kappelin ovelle. Daegam koputti oveen ja laski sir Ferantin maahan. Ovi aukesi kohta ja lihava pappi ilmestyi siihen oviaukkoon.
- Mitä nyt? hän kysyi honottavasti.
- Ritari tarvitsee parannusta, Daegam sanoi ja osoitti sir Ferantia maassa.
Pappi näytti närkästyneeltä mutta sanoi:
- Tuokaa hänet sitten sisään.
Daegam nosti sitten sir Ferantin maasta ja toi ritarin sisälle. Sir Lujakäsi seurasi mukana, samoin tyttö.
- Vaimonne oli, hmm, varsin viehättävä, sir Lujakäsi sanoi kuuluvasti Daegamille.
Kirkkosalissa näyttivät olevan lihavan papin lisäksi nuorukainen ja sir Kennard. Daegam näytti hieman masentuvan Lujakäden kommentista.
- Minne lasken hänet? Daegam kysyi.
- Laskekaa hänet tuonne penkille, lihava pappi käski viitaten penkkien suuntaan.
Daegam kävi laskemassa sir Ferantin penkille.
- Parannemme hänet, mutta te voitte jo poistua, nuorukainen sanoi kohteliaasti Daegamille. Teillä on varmasti paljon tehtävää.
Daegam nyökkäili pojalle ja sanoi tälle:
- Voisitte koittaa pitää häntä täällä kun saatte hänet kuntoon. Ja te saitte rituaalinne niin suoritettua, että tänne pääsee taas rukoilemaan jos haluaa?
Nuorukainen kumartaa ja sanoi:
- Selvä asia, herra paroni. Kunhan vuodenaika on lopussa, seuraa suuri riitti, johon teidänkin on osallistuttava.
Daegam nyökkäsi pojalle ja lähti sitten ulos kappelista.
Ayzabel saapui samassa pihalle. Sir Lujakäsi ja tyttö olivat Daegamin seurassa. Daegam sanoi Ayzabelille:
- Ferant on kappelissa, mutta anna pappien parantaa häntä ensin.
Ayzabel nyökkäsi ja sanoi:
- Kudast on lähtenyt jo sinne kirottuun luostariin. Hänen naikkosensa on siellä.
Daegam kysyi epäluuloisena:
- Oletko varma?
- Ehdottomasti, Ayzabel vastasi. Kuulin sen siltä vanhalta kurpalta.
- Sanoiko hän mitään muuta siitä paikasta? Daegam kysyi. Jos olet nyt vielä menossa sinne luostarille, niin olen tulossa sinun mukana. Kudast alkaa varmasti säheltämään yksinään, etkä sinä hänestä kuitenkaan välitä pätkääkään.
- Se oli Pyhän Serillin luostari, Ayzabel muisteli. Lähdemme siis yhdessä.
Daegam nyökkäsi.
- Kudast saa vielä tuta, mitä tapahtuu, kun minut pudottaa pois kelkasta, Ayzabel sanoi uhkaavasti. Toivottavasti munkit ovat ahkerasti leikkineet Rokaria.
Daegam kysyi hieman kärsimättömänä:
- Haetko sinä Ferantin vai et? Hän muuten pyörtyi tuossa matkalla tänne.
- Hän teeskentelee, Ayzabel tuhahti. Hän on käynyt hankalaksi, mutta minä kyllä taltutan hänet. Lähdemmekö kolmistaan matkaan?
- Sir Lujakäsi varmaan haluaa mukaan? Daegam sanoi kysyvästi.
- Tietysti seuraan teitä ja kaunista vaimoanne, sir Lujakäsi sanoi mahtipontisesti.
Daegam katsoi hetken sir Lujakättä vihaisena mutta tyyntyi aika nopeasti. Sir Lujakäsi ei näyttänyt edes huomaavan Daegamin vihaista ilmettä.
- Voin opettaa teille vielä paljon, sir Lujakäsi sanoi Daegamille. Vanhemman miehen ohjeita kannattaa seurata.
- Haen sen Ferantin, Ayzabel sanoi ja lähti kappelille päin.
Daegam sanoi Ayzabelille:
- Käyn viemässä tytön huoneistooni. Tavataan porteilla?
Ayzabel nyökkäsi. Daegam lähti sitten kävelemään huoneistolleen. Sir Lujakäsi ja tyttö seurasivat häntä.
- Vaimonne on tomera nainen, sir Lujakäsi sanoi siinä matkalla.
- Älä puhu hänestä, Daegam kielsi.
Sir Lujakäsi nyökkäsi muka hienotunteisesti.
Seurue näki ovella inkvisiittorin.
Inkvisiittori meni paronin luokse.
- Luulin, että olit kuulustelemassa, Daegam sanoi ja jatkoi matkaansa huoneiston oven luokse.
- Se likainen paskiainen ei päästä minua hakemaan vankeja, inkvisiittori sanoi.
- Olen menossa Ayzabelin kanssa sinne luostarille missä on kai jotain kapinallisia, Daegam kertoi. Kudast on jo lähtenyt sinne. Tuletko mukaan?
Hän avasi oven avaimellaan. Ovi aukesi ja sali näytti olevan aivan entisessä kunnossa.
- Minun täytyy nyt kuulustella näitä vankeja, inkvisiittori sanoi. Ei minulla ole aikaa mennä johonkin luostariin.
Daegam nyökkäsi.
- Minusta tuntuu että se vanginvartija on itsekin krjalki, inkvisiittori sanoi paronille.
Daegam työnsi tyttöä selästä huoneeseen ja laittoi sitten oven kiinni. Hän lukitsi sitten oven avaimella.
- Lähdemmekö nyt? sir Lujakäsi kysyi.
- Käydään vielä siellä vankiloiden luona, Daegam sanoi.
Hän ärähti sitten, avasi oven uudestaan ja meni sisältä hakemaan omia varusteitaan. Saatuaan varusteet kasaan Daegam taputti pari kertaa tyttöä päälaelle ja sulki sitten oven, niin että tyttö jäi sisälle. Tyttö katsoi Daegamiin orvon näköisesti.
Daegam lähti vankityrmille ja piti hieman kiirettä. Toiset seurasivat perässä.
Seurue pääsi vankilan ovelle. Daegam koputti oveen monta kertaa lujaa:
- Se perhanan ovi auki! Täällä on paroni!
Luukku aukesi ja yksisilmäinen mies luimisteli siinä hetken ja avasi sitten oven.
- Käske sitä antamaan ne avaimet minulle, inkvisiittori kehotti. Se ei kuitenkaan päästä minua kun seuraavan kerran tulen hakemaan vankeja.
- Anna avaimen hänelle, Daegam käski.
Yksisilmäinen pudisti päätään nopeasti.
- Pääset sitten itse kuulusteltavaksi! Daegam uhkasi. Olet vain vastustanut kaikkea mikä on linnan hyväksi.
- Minä hallitsen täällä, mies tiuskaisi katsoen inkvisiittorin suuntaan.
Inkvisiittori kävi nopeasti miehen kimppuun. Mies puolustautui ja nappasi pampun käteensä inkvisiittorin hyökätessä. Hän oli kohtuullisen isokokoinen, vaikka onkin jo vanhahko.
- Jos hän ei anna avaimia, niin vie kuulusteltavaksi jos haluat, Daegam sanoi. Olen kyllästynyt häneen.
Inkvisiittori vetäisi miekkansa esille nähdessään miehen pampun. Mies ärähti.
- Sanokaa, minkä vangin haluatte, mies sanoi nyreästi.
Daegam totesi ärtyneenä Phedrukselle:
- Tee mitä haluat.
Hän lähti sitten kävelemään kiireisesti poispäin. Sir Lujakäsi seurasi. Inkvisiittori meni ensimmäisen sellin oven luokse.
Portilla
Daegam lähti menemään kiireisesti porteille. Porteilla ei näkynyt muita kuin vartijat. Oli alkanut tihuttaa vettä.
Daegam kysyi vahdeilta:
- Onko tästä mennyt se hullu nainen?
- Ei ole naisia näkynyt, toinen vartija vastasi.
Hän katseli taivaalle.
- Taitaa olla sadetta tulossa oikein kunnolla, herra paroni, hän arveli.
Taivas näyttikin aika tummalta. Daegam katseli itsekin taivaalle.
Sir Ferant tuli terveen ja reippaan oloisena Ayzabelin kanssa paronin luo.
- Lähdetään, Ayzabel sanoi.
Daegam katsahti ensin sir Ferantiin ja sitten nyökkäsi Ayzabelille. Sir Ferant oli ilman panssareita ja aseita.
- Tarvitsemme hyvät ratsut, sir Lujakäsi sanoi.
Daegam kysyi Ayzabeliltä:
- Kuinka pitkä matka sinne on?
- En tiedä, Ayzabel vastasi ärtyneesti. En tiedä edes, missä se on.
- Mikä sen paikan nimi oli edes? Daegam kysyi.
- Pyhän Serillin luostari, Ayzabel sanoi.
- Tiedätkö sinä sir Ferant missä se on? Daegam kysyi.
Sir Ferant rapsutti parransänkeään.
- En ole ikinä kuullutkaan, paroni, hän sanoi.
- Varmaan parasta hakea sitten hevoset, Daegam arveli. Ei tiedä kuinka kauas joutuu menemään. Voimme sitten kysellä kaupungilla ihmisiltä missä se on.
- Minä tiedän, sir Lujakäsi sanoi mahtipontisesti. Olen kuullut, että se sijaitsee jonkun sir Turrin alueella.
Daegam katsoi sir Lujakättä hieman ihmeissään.
- Puhuivat siitä, kun olen paronin tiedusteluretkellä, sir Lujakäsi sanoi tyytyväisenä.
Daegam kysäisi sir Ferantilta:
- Tiedätkö missä on jonkun T:llä alkavan ritarin alueet?
- En tiedä kenenkään sellaisen, paroni, sir Ferant sanoi paronille. Mutta sir Durri -niminen herra on.
- Se on se, Daegam totesi. Mennään hakemaan hevoset ja lähdetään sitten sinne.
Sir Ferant nyökkäsi. Daegam lähti talleille ja toiset seurasivat häntä.
- Sir Durrin maat ovat sitten lähellä Brenan suota, sir Ferant huomautti.
Sade näytti hiukan kiihtyvän.
- Ja Brenan suo on lounaassa päin, paroni, sir Ferant lisäsi vielä.
Talleilla näytti olevan tallipoikia ja renkejä. Hevosia oli myös runsaasti. Sir Ferant katseli hevosia ja valitsi niistä hienon. Daegam meni katsomaan, löytäisikö hevosten joukosta omaa hevostaan. Sir Lujakäsi meni hakemaan oman hevosensa. Ayzabel ei näyttänyt katsovan lainkaan hevosia.
Löydettyään oman hevosensa Daegam silitti sitä muutaman kerran ja satuloi sitten sen. Sir Ferant alkoi itsekin satuloimaan valitsemaansa hevosta. Myös sir Lujakäsikin satuloi hevosensa, mutta Ayzabel ei tehnyt mitään.
Daegam lähti sitten hevosen kanssa ulos. Sir Ferant lähti paronin perään. Ayzabel suuntaa sir Ferantin perään. Daegam nousi pihalla ratsaille. Sir Ferant hypähti itsekin innokkaana hevosen selkään. Daegam silitteli hevosen selästä hevosen harjaksia ja taputteli sitä ystävällisesti.
Sir Lujakäsi kiipesi hevosensa selkään ja lähti porttia kohti. Daegam lähti sir Lujakäden perään. Sir Ferant ratsasti paronin rinnalla. Ayzabel käveli reippaasti sir Ferantin vieressä.
Seurue pääsi portista ulos ja sade yltyi kunnon sateeksi. Daegam sanoi porteilla vahdeille:
- Menemme sinne luostarille katsomaan onko siellä mitään kapinanalkua vai ei.
Vartijat nyökkäsivät välinpitämättöminä. Daegam jatkoi sitten matkaansa ulos porteista.
- Ferant, johda sinä tietä, kun tiedät minne olemme menossa, hän käski.
Ayzabel nousi samassa ilmaan ja leijui kevyesti sir Ferantin rinnalla. Sir Lujakäsi huudahti ällistyneenä. Sir Ferant nyökkäsi herralleen ja lähti ratsastaen johtamaan joukkoa. Hän piti ihan hyvää tahtia sitten ratsastaessa. Daegam huokaisi raskaasti ja jatkoi matkaansa.
- Noituutta, sir Lujakäsi mutisi.
- Meidän pitää päättää, että mitä reittiä kuljemme, paroni, sir Ferant sanoi ratsastaessaan.
- Sinä saat päättää, Daegam vastasi.
Sir Ferant nyökkäsi ja sanoi:
- Mennään sitten pikkuteitä pitkin.
Daegam jatkoi matkaansa mitään sanomatta vastaukseksi.
Sir Lujakäsi ratsastaa kohta Daegamin vierelle ja sanoi:
- Voisimmeko hiukan puhua kahden kesken?
Sir Ferant johdatti joukkoa pitäen tiukkaa vauhtia yllä.
- Sitten kun olemme päässeet takaisin linnaani, Daegam vastasi.
- Minulla olisi nyt tärkeää asiaa, sir Lujakäsi sanoi vakavana.
Daegam sanoi sir Ferantille:
- Tulemme hiukan taaempana.
Hän hidasti sitten vauhtiaan. Sir Lujakäsi nyökkäsi ja hidasti vauhtiaan. Sir Ferant piti saman vauhdin. Ayzabel pysytteli sir Ferantin tahdissa kaapuunsa kätkeytyneenä.
Hetken päästä Daegam nopeutti taas vauhtiaan, ettei menettänyt kaksikkoa kokonaan näkyvistään.
Kudast, Ganrist ja Gildon matkalla luostariin
- Ehkä johtuu koleasta säästä? Gildon ehdotti pilke silmäkulmassa.
Sää oli tosiaan aika pilvinen ja tuuli kovasti. Ganrist katsoi taivaalle hiukan synkkänä.
- Sää vaikuttaa ihmisiin enemmän kuin tunnustammekaan, Gildon totesi. Katso nyt Kudast tämän toverimme naamaa. Eikä sekin ole kuin myrskyn merkki? Gildon naurahti.
Kudast mulkaisi Gildonia. Gildon virnisti ja sanoi: |