Ehilmin valo, osa 50
- Aiotko pitää tuon? Kudast kysyi nyökäten tyttöä kohti.
- No en raaski tyttöä heittää poiskaan ja piispakin on sitä mieltä, että voimme oppia paljon asioita tytöltä, kunhan oppii puhumaan meidän kanssa, Daegam vastasi. Tyttö osaa varmasti kertoa mistä on tullut ja millaista siellä on.
Kudast nyökkäsi.
Seurue pääsi juuri pihalle ja sitten asevarastoon päin. He saapuivat asevarastolle. Siellä oli rikkinäisen oven edessä kaksi vartijaa. Daegam meni sisälle asevarastoon ja Kudast seurasi häntä. Vartijat väistivät sivuun nyökäten paronille.
Daegam meni katselemaan asevarastossa olevia rojuja. Aika surkean vaikutelmat rojut antoivat linnan asetilanteesta ja Daegam pudisteli päätään. Kudast siirsi pari tynnyriä tyhjäksi rojuista.
- Tämä on kyllä aika säälittävää, Daegam sanoi.
Kudast siirsi muutaman melko ehjän varsijousen ja nipun vasamia tynnyreihin.
- Minä tarvitsen kyllä kantoapua, hän sanoi sitten.
Daegam katseli Kudastin touhuilua ja nyökkäsi tälle. Kudast ei löytänyt vasamia vaikka penkoikin tynnyreitä.
- Käsket ritareita auttamaan kantamisessa? Kudast ehdotti.
Daegam katsoi varsijousia. Varsijousia oli vain muutamia ja osa niistäkin oli varsin kevyitä.
- Ei noita tynnyrissä kannata kantaa, Daegam sanoi. Menevät ihan muutenkin.
- Vien tynnyrin muutenkin sinne, Kudast sanoi.
- Mitä sinä tynnyrillä teet? Daegam kysyi.
- Se saa toimia pöytänä, Kudast vastasi.
Daegam rapsutti hiukan parransänkeään ja koetti hiukan, kuinka painava tynnyri oli.
- Kannetaan se tästä kahdestaan ylös, Daegam päätti. Ei tässä kauaa mene.
Daegam otti tynnyristä uudestaan kiinni. Kudast nyökkäsi ja tarttui kiinni tynnyristä. Daegam nosti tynnyrin ylös Kudastin kanssa ja lähti ulos asevarastosta torniin. Kaksikko sai kahdestaan tynnyrin helposti ylös. Vartijat väistävät heitä sivuun. Tyttö tuli perässä.
Daegam, Kudast ja tyttö pääsivät torniin kuljettuaan kapeita portaita ylös. Daegam laski tynnyrin maahan. Torni vaikutti aika viileältä paikalta ja avoimesta ikkunasta kävi tuuli.
Kudast työnsi tynnyrin sopivaan paikkaan ikkunan luo, siirsi aseet pois siitä ja käänsi sen ympäri.
- Menen takaisin huoneistolleni, Daegam ilmoitti ja lähti alas tornista.
Kudast nyökkäsi.
Daegam suuntasi linnanpihalle. Tyttö seurasi perässä. Portilla näkyivät vartijat, mutta muuten oli hiljaista, kun ilta oli jo pimentynyt. Daegam haukkoi raitista ilmaa keuhkoihinsa ja tuumi:
- Kyllä se aika sitten rientääkin.
Daegam lähti takaisin huoneistolleen. Tyttö seurasi häntä hiljaisena ja he pääsivät sitten ovelle. Daegam avasi oven avaimellaan ja astui sisälle.
Sali oli tyhjänä, mutta ruoat lojuivat vielä pöydällä. Daegam otti vielä hiukan ruokaa ja söi siinä matkalla, kun meni makuuhuoneeseen. Makuuhuoneessa oli yllätys: sir Ferant makasi kuorsaavana sängyllä. Ayzabeliä ei näkynyt.
- Sir Ferant! Daegam huudahti.
Sir Ferant jatkoi vain uniaan havahtumatta huudahdukseen. Daegam meni vetäisemään sir Ferantin sängyltä lattialle.
Sir Ferant nosti päänsä ylös ja katseli ympärilleen. Daegam kysyi ärtyneenä:
- Mitä teet sängyssäni?
- Nukuin, sir Ferant sanoi unisena ja hieroi silmiään.
Tyttö oli Daegamin vieressä.
- Miksi sinä MINUN sängyssäni nukuit? Daegam kysyi.
Samassa kuului koputus jostakin salin suunnasta.
- Nukahdin vahingossa, sir Ferant sanoi ja nousi ylös.
- Ylös siitä nyt ja ulos täältä, Daegam komensi.
Hän lähti kävelemään takaisin salin puolelle. Sir Ferant käveli myös saliin. Daegam meni katsomaan, oliko joku koputtanut oveen. Oven takana oli Kudast.
- Muuten paroni, sir Ferant sanoi väsyneesti puhuen. Kuulin sellaisia huhuja kapakassa, että jonkun papin luut tai jotkut liikkuvat itsestään tai vastaavaa ja siellä on ehkä nousemassa kansankapina. Jossain luostarissa kai. Kannattaisi varmaan selvittää asia.
- Missä luostarissa muka kapina nousemassa? Daegam kysyi.
- En muista luostarin nimeä, eikä se ukko tainnut edes sanoa, sir Ferant vastasi. Ja muuten, sen Kesterin maat kannattaisi tuhota pian.
- Tiedän. Koitin etsiä tänään jo Sir Garinia, mutta en löytänyt häntä, Daegam sanoi.
Kudast astui sisään ja jäi oven lähelle seisomaan muttei sanonut mitään.
- Minä taidan poistua, sir Ferant sanoi ja lähti ulos huoneistosta.
Daegam katsahti nyt Kudastiin.
- Tarvitsisin jonkun rakentamaan ikkunaani luukut, Kudast sanoi. Mutta ei se ole kiireellistä.
- No sinulla nyt tuntuu olevan suunnitelmia joka suuntaan, Daegam totesi. Sano nyt miksi sinä tuollaista oikein puuhailet.
- Ajattelin asua siellä tornissa, Kudast vastasi.
- Miksi sinä siellä asut? Daegam kysyi katsoen Kudastia hieman kummeksuen.
- Koska vaihtoehto on muiden ritarien kanssa asuminen, Kudast vastasi.
- Mitä siinä on vikana? Daegam ihmetteli.
- Et sinäkään asu heidän kanssaan, Kudast sanoi.
- Minä en ole ritari, Daegam huomautti. Ehkä kuitenkin nyt olisi parasta kun nukkuisit muiden ritareiden kanssa.
- Miten niin? Kudast kysyi.
- No sinäkin olet ritari, Daegam sanoi.
- Niin? Kudast sanoi kysyvästi.
- Sinun kuuluu nukkua muiden ritareiden kanssa, Daegam totesi.
- Mitä väliä sillä on sinulle missä nukun? Kudast kysyi.
- No kunhan vain on, Daegam vastasi. Nyt painut muiden ritareiden kanssa nukkumaan. On myöhä.
Daegam alkoi laittaa ovea kiinni hitaasti. Kudast mutisi ärtyneenä jotain ja häipyi. Tyttö jäi Daegamin luokse.
Kudast palaa torniin
Kudast suuntasi torniin. Kun hän kulki portaita ylöspäin, hän huomasikin äkkiä ylhäältä loistavan hiukan valoa. Kudast kiipesi nopeasti ylös ja huomasi tornihuoneessa inkvisiittorin selin häneen. Inkvisiittorilla näytti olevan jonkinlainen puusta tehty pyörä kädessään ja hän katseli juuri kattoa.
- Mitä sinä teet täällä? Kudast kysyi.
Tornissa
Inkvisiittori hätkähti kuullessaan äänen takaansa ja kääntyi sen jälkeen nopeasti.
- No? Kudast kysyi.
- Mitä sinä täällä teet? inkvisiittori kysyi Kudastilta.
- Asun, Kudast vastasi.
- Täällä vai, inkvisiittori naurahti. Lattiallako nukut vai? hän kysyi kynttilän liekin hohtaessa valoa. Tosin, tämä on sinunlaiselle varkaalle ihan oikeanlainen nukkumispaikka.
- Tuossa aioin nukkua, Kudast sanoi nyökäten kohti laveria. Parempi vain että sinä vanhus menet lämpimään ettei vain reuma ala vaivaamaan.
Laveri näytti olevan hiukan rikkinäinen.
- Entä jos minä haluan ottaa tämän tornin haltuuni? inkvisiittori kysyi Kudastilta.
- Sitten joudut pettymään, Kudast vastasi.
- Joudunko? inkvisiittori kysyi.
- Kyllä, Kudast vastasi.
- No, pidä tornisi, inkvisiittori sanoi ja lähti kynttilän kanssa.
- Vanhus, Kudast naurahti inkvisiittorin mennessä ohi.
- Krjalki! inkvisiittori huudahti Kudastille juuri, kun oli poistumassa.
Kudast naurahti inkvisiittorille ja kävi sitten nukkumaan laverille. Tornissa oli kylmä, mutta Kudastilla oli huopa lämmikkeenään. Sekään ei tosin kokonaan pystynyt estämään kylmyyttä, mutta pystyipä Kudast ainakin nukkumaan.
Kudast herää
Kudast heräsi joskus aamulla olo aika viileänä ja niska jäykkänä. Hän herätteli itsensä kevyellä miekkailuharjoituksella ja suuntasi sitten syömään. Kudastin jalat tuntuivat vähän kankeilta, myös tekojalka.
Kun Kudast pääsi ruokasaliin, siellä näyttivät olevan inkvisiittori, sir Ferant ja Ayzabel. Viimeiset kaksi olivat jo syömässä.
Ruokasalissa
Inkvisiittori tuli levypanssarit kolisten ruokasaliin ja istuutui pöytään. Sir Ferant söi pöydässä Ayzabelin kanssa.
Inkvisiittori oli pöydässä syömässä, kun Kudast saapui ja istui pöytään mahdollisimman kauas muista kolmesta. Ruokaa tuotiin hänellekin.
Ritarit näyttivät katselevan sir Ferantia ja Ayzabeliä kovasti, mutta kukaan ei mennyt sanomaan näille mitään. Sir Ferant ei kiinnittänyt oikein mihinkään huomiota.
Kohta sir Ferant sai syötyä ja lähti pois. Ayzabel lähti sir Ferantin perään.
Kun inkvisiittori oli syönyt, hän poistui ruokasalista.
Inkvisiittori piispan huoneella
Inkvisiittori lähti piispan huoneen ovelle. Hän pääsi ovelle kaivohuoneeseen, joka oli tyhjä, ja koputti jykevästi oveen. Vastausta ei tuntunut kuuluvan, vaikka inkvisiittori odottelikin. Hän koputti uudestaan, mutta siihenkään ei tullut vastausta.
Inkvisiittori lähti ärsyyntyneenä kappelille. Kappelin ovi näytti olevan suljettu. Inkvisiittori koputti kappelin oveen. Kohta oven tuli avaamaan lihava pappi, jonka inkvisiittori oli aikaisemminkin nähnyt. Pappi vaikutti ärtyneeltä.
- Missä piispa on? inkvisiittori kysyi häneltä ennen kuin tämä oli ehtinyt kunnolla avata oven.
- Piispa ei ole tavattavissa, pappi vastasi nokkavasti.
- Miksi ei? inkvisiittori kysyi.
- Uskonnollisia velvollisuuksia, pappi vastasi epämääräisesti ja aikoi sulkea oven.
Inkvisiittori otti kuitenkin ovesta kiinni ennen kuin pappi ehti sulkea oven ja kysyi tältä:
- Missä hän on suorittamassa niitä? Minun täytyy saada tavata hänet.
- Uskonnolliset menot ovat vain oikeauskoisille, pappi sanoi väheksyvästi. Nyt jos sallitte, minun on mentävä.
- No menkää vaan, inkvisiittori sanoi ärtyneesti ja lähti Paronin salille.
Pappi paiskasi oven kiinni.
Inkvisiittori pääsi paronin ovelle. Hän hakkasi sitten ovea raivokkaasti ja sen jälkeen koetti avata oven. Ovi tuntui kuitenkin olevan lukossa, eikä kukaan avannut.
Inkvisiittori lähti sitten talleille, otti hevosen ja lähti kaupungille partioimaan. Pihalla nuorempi sir Garin näytti johtavan ritarien aseharjoituksia.
Aamu oli jo edennyt, mutta kaupungilla oli hiljaista. Ilma oli kohtuullisen kolea. Toria kaupungilla ei taaskaan näyttänyt olevan.
Inkvisiittori lähti sitten takaisin linnaan. Ritarit olivat vieläkin pihalla. Inkvisiittori vei hevosensa talleille ja alkoi kuljeskella pitkin linnaa. Linnassa tuntui olevan ihan rauhallista.
Sir Kennard tuli inkvisiittoria käytävällä vastaan ja tervehti:
- Kaunis päivä. Joko olette haudannut sotakirveenne?
- Teitä kohtaan vai? inkvisiittori kysyi.
- Emmehän me vihoissa ole olleet, sir Kennard sanoi. Mutta oletteko jo luopunut verisestä elämäntavastanne?
- Minä jatkan työtäni inkvisiittorina, inkvisiittori vastasi. Joten tulen vastaisuudessakin vuodattamaan krjalkien saastunutta verta.
- Syleilkää mieluummin vihollisianne, niin he antavat teille anteeksi, sir Kennard kehotti.
- En ikinä! inkvisiittori huudahti jyrkästi.
- Olette kai kuullut, että uusi parantava pyhimys on ilmestynyt? sir Kennard kysyi. Merkit ovat selvät, että maailma on puhdistumassa pahasta.
- En ole kuullut mistään semmoisesta, inkvisiittori vastasi. Mikä tämä tämmöinen pyhimys oikein on?
- En tiedä tarkemmin, mutta hän on tehnyt ihmeitä talonpojille, sir Kennard vastasi.
- Onko hän täällä Daranmaassa? inkvisiittori kysyi.
- Kyllä vain, aivan lähelläkin, sir Kennard sanoi.
- Ne vääräuskoiset rokarit eivät tarvitsisi mitään ihmeitä miltään pyhimyksiltä, inkvisiittori tuhahti.
- Kaikki ihmiset tarvitsevat parannusta, sir Kennard sanoi. Aion itsekin vierailla pyhimyksen luona. Sillä se on selvä merkki siitä, että maailma on muuttumassa.
- Onko tämä pyhimys mies vai nainen? inkvisiittori kysyi. Tai sitten se on vaan joku kaoottinen huijari.
- Hän on mies ja jo kuollut, mutta hänen luunsa tekevät ihmeitä, sir Kennard vastasi.
- Vai niin, inkvisiittori sanoi.
- Luissa on pyhän marttyyrin voimaa, sir Kennard selitti. Ne parantavat sokeat näkeviksi, raihnaiset terveiksi ja hullut järkeviksi.
- Lähdet siis vierailemaan jonkun luukasan luokse? inkvisiittori kysyi.
- Pyhien luiden, sir Kennard sanoi arvokkaasti. Pian kaikki ihmiset ovat yhtä, kun maailma paranee ja riidat katoavat. Sitten ei ole herraa eikä alamaista. Kaikki ihmiset ovat yhtä.
- Niinpä tietenkin, inkvisiittori naurahti sir Kennardille.
- Tekin sen jo ymmärrätte, sir Kennard ilahtui.
- No en, inkvisiittori vastasi jyrkästi.
Sir Kennard huokasi ja sanoi:
- Vielä teidänkin silmänne aukeavat näkemään maailmaan parantumisen.
- Miten te luulette että kaikki ihmiset voisivat muka olla yhtä? inkvisiittori kysyi. Tai että ei olisi herraa eikä alamaisia. aina tarvitaan joku johtamaan. Muuten siitä syntyisi sekasorto jos kukaan ei pitäisi kuria.
- Ihmiset toimivat parannuttuaan täysin harmonisesti keskenään, sir Kennard vastasi. Kukaan ei suutu toiselle vaan antaa anteeksi. Silloin ei ole ristiriitoja ja maailma on täydellinen.
- Teidän ajattelutapanne on tosiaan kummallinen, inkvisiittori sanoi sir Kennardille. Mutta onko teillä mitään tietoa siitä piispasta? Häntä ei ole näkynyt vähään aikoihin.
- Piispa on hyvä ja pyhä mies, sillä hän on antanut liittää kappeliin paikan myös Pyhälle Calanarille, sir Kennard sanoi hurskaalla äänellä. Suosittelen, että tekin rukoilette Pyhää Calanaria.
- Niin varmaan, hän selvästi pakoilee minua, inkvisiittori vastasi. Hän ei ole muuta kuin pelkuri.
- Mutta peskää sitä ennen rituaalisesti kätenne verestä, sir Kennard kehotti.
- Sitä en tee, inkvisiittori ilmoitti. Olen pärjännyt Arkatin voimilla tähänkin asti ja tulen pärjäämäänkin.
- Sitten sairautenne ei parane, sir Kennard sanoi ja katsoi inkvisiittoria säälivästi.
- Kyllä minä siitä pääsen eroon ilman rukoilemista jollekin Pyhälle Calanarille, inkvisiittori tuhahti. Tiedän Arkatilaisia jotka voivat poistaa tämän hengen.
Sir Kennard kohautti olkapäitään ja sanoi:
- Te kai sen parhaiten tiedätte, mutta älkää sanoko, etten olisi teitä varoittanut.
- Minun on nyt kuitenkin mentävä, inkvisiittori sanoi sir Kennardille ja lähti pois.
Sir Kennard jäi katsomaan inkvisiittorin poistuvaa selkää.
Inkvisiittori meni paronin ovelle ja jyskytti ovea nyrkillään. Daegam avasi oven.
Kudast ruokasalissa
Kudast sai syötyä, meni sitten pihalle ja katsoi, oliko siellä ritareita. Ritareita näytti olevan. Siellä oli myös sir Malot Garin pitämässä harjoitusta.
Kudast meni sivumpaan ja loitsi Tunne kaaosta. Hän epäonnistui ensin seitsemän kertaa loitsussaan, mutta viimein kahdeksas loitsu toimi. Jotkut ritarit jo vilkuilivat Kudastin suuntaan, kun tämä tuntui herättävän huomiota säätämisellään. Kudast sai kuitenkin loitsun onnistumaan, mutta hän ei havainnut kaaoksen hehkua miehissä, ei edes sir Garinissa.
Kudast epäili, onnistuiko hänen loitsunsa sittenkään, mutta hän suuntasi sitten liittymään harjoituksiin. Sir Garin otti Kudastin pitkin hampain mukaan ja laukoi harjoitusten aikana häneen suunnattuja pilkallisia huomautuksia.
- Voin potkaista sinua tällä, sattuu varmasti enemmän kuin edellinen potku, Kudast muistutti Garinia taputtaen metallijalkaansa.
Sir Garin ei ollut kuulevinaankaan Kudastin sanoja mutta jatkoi naljailua.
Pihalla
Daegam tuli pihalle tyttö perässä ja sir Lujakäsi vierellään. Hän lähti kävelemään sir Garinia kohti.
- Teillä on hyvät ritarit, paroni, sir Lujakäsi totesi kulkien Daegamin mukana.
Sir Garin keskeytti johtamisen ja nyökkäsi niukasti paronille. Daegam sanoi sir Garinille:
- Meidän pitää keskustella tänään muutamista asioista kahdestaan. Olisi hyvä, jos vaikka tulisit ruokailuaikaan huoneistolleni niin voisimme ruokailun yhteydessä keskustella asioista.
- Selvä, herra paroni, sir Garin sanoi ja nyökkäsi. Voisitteko ottaa miehenne mukaan, sillä hänestä ei ole juuri iloa harjoituksessa.
Sir Garin nyökkäsi Kudastiin päin. Daegam nyökkäsi Garinille huokaisten ja sanoi:
- Kudast tule tänne.
Kudast astui muutaman askeleen kohti Garinia, ilmeisesti aikoen käydä tämän kimppuun, ennen kuin pysähtyi ja kääntyi kävelemään paronin luo. Daegam sanoi vielä sir Garinille:
- Asia on sitten selvä. Jatkakaa.
Sir Garin nyökkäsi ja kääntyi taas ritareihin päin. Daegam lähti kävelemään poispäin takaisin, suuntasi kappelille ja sanoi Kudastille:
- Etkö oikein pysynyt muiden ritarien tahdissa?
- Minä pärjään paremmin kuin suurin osa, Kudast vakuutti. Sir Garin vain vihaa minua.
Daegam nyökkäsi Kudastille. He pääsivät kappelin ovelle, mutta se näytti olevan kiinni. Daegam rapsutti partaansa ja koputti oveen. Jonkin ajan päästä ovi aukesi ja siihen ilmestyi lihava pappi närkästynyt ilme kasvoillaan.
- Miksi ovi on kiinni? Daegam kysyi.
- Kappeli on suljettu uskonnollisten rituaalien vuoksi, pappi vastasi epämääräisesti.
Sir Lujakäsi kaivoi korvaansa papin sanoja kuunnellessaan.
- Mitä rituaaleja siellä oikein suoritetaan? Daegam kysyi. Miksei minulle ole kerrottu tästä?
- Yksityisluonteisia rituaaleja, pappi vastasi nopeasti ja aikoi sulkea oven.
Daegam esti oven sulkemista. Kudast alkoi yhtäkkiä loitsia.
- Mutta paroni! pappi vastusteli.
Daegam katsoi pappia hieman vihaisena ja käski:
- Vastaa minulle kun kysyn. Mitä rituaaleja suoritatte siellä?
- Valmistelemme pyhän ajan rituaaleja, pappi vastasi närkästyneenä. Teitäkin varten, paroni.
Daegam katsoi vieläkin hieman epäilevästi pappia mutta irrotti sitten ovesta. Pappi sulki oven nyrpeä ilme kasvoillaan. Daegam hymähti.
Daegam lähti sitten astelemaan takaisin huoneistolleen. Kudast seurasi.
- Teillä on komea linna, paroni, sanoi sir Lujakäsi, joka seurasi mukana.
Tyttökin kulki aika huomaamattomana perässä.
Seurue pääsi sitten huoneiston ovelle. Daegam avasi oven, asteli sisälle ja meni istumaan pöydän äärelle. Salissa näkyivät olevan vieläkin eilisen illallisen astiat ja ruoat. Kudast asteli kirjastoon. Tyttö otti Daegamia kädestä kiinni.
- Teillä on komea lukaali, paroni, sir Lujakäsi tuumi katsellen huonetta.
- Voisit kyllä lähteä jo ryhmänäsi, Daegam sanoi. Sir Taran ei ole palaamassa lähipäivinä ja teitä tarvitaan kodissanne.
- Kyllä he siellä pärjäävät, sir Lujakäsi sanoi. Olen opastanut hyvin miehiäni. Sen sijaan olisin mielelläni avuksenne täällä, paroni, odotellessani.
- Voisit silti lähteä, Daegam sanoi. Minulla on muutenkin tarpeeksi huolia.
- Minähän haluan auttaa teitä, paroni, sir Lujakäsi tokaisi. Minulla on vankka kokemus maiden hallitsemisesta. Onhan isäni jo pikkupojasta asti kouluttanut minua siihen.
- Paljonko sinulla oli täällä miehiä mukanasi? Daegam kysyi.
- Kaksi miestä ja yksi hunsvotti, sir Lujakäsi vastasi. Hunsvotti pakoilee rangaistustaan, joten häntä ei kannata laskea.
Kudast asteli ulos.
- Mitä ajattelit antaa hänelle rangaistukseksi? Daegam kysyi.
- Piiskaan hänen selkänsä verille, sir Lujakäsi vastasi. Se on oikea rangaistus niskoittelijoille!
Daegam nyökkäsi.
- Minä hallitsen kurin taidon, sir Lujakäsi vakuutti.
- Kuinka kauan olet ollut alueillasi johtajana? Daegam kysyi.
- Koko miehuusikäni, sir Lujakäsi vastasi tuimasti.
- Isäni kuoli nuorena ja nuorena minäkin jouduin ottamaan vastaan ankaran tehtävän suojella sukumme maita.
Daegam huokaisi.
- Nyt sukumme solmii loistavat siteet paronikuntaanne, sir Lujakäsi sanoi tyytyväisenä. Toivon totisesti, ettei sir Sarran ole mennyt tapattamaan itseään salaisella tehtävällään.
- Sitä ei ole vielä mitenkään sidottu, Daegam huomautti.
- Johan se on sovittu! sir Lujakäsi huudahti. Olen keskustellut Saarran isän kanssa. Ja päädyimme asiasta yhteisymmärrykseen. Mukava ja leppoisa mies muuten.
- Niin, mutta ei vihkivalaa ole vielä suoritettu, Daegam muistutti.
- Äh, ne ovat vain muodollisuus, sir Lujakäsi kuittasi.
Daegam haukotteli hiukan ja katsahti välillä, mitä tyttö puuhaili. Tyttö piti Daegamia kädestä kiinni muttei katsonut häntä pysyen vain Daegamin vierelläsi hiljaisena.
- Olen aina sanonut, että pappien on paras pitää näppinsä erossa avioliittoasioista, sir Lujakäsi sanoi.
- Kyllä heitä tarvitaan sitomaan liitto, Daegam huomautti.
- Se ei ole välttämättömyys, vain muodollisuus, sir Lujakäsi sanoi.
Samassa ovi aukesi ja Kudast ryntäsi sisään.
Daegam istui pöydän ääressä ja katsahti äkkiä ovelle.
- Ayzabel aikoo ilmeisesti raiskata Ferantin, Kudast sanoi hengästyneenä rynnättyään sisään.
Daegam kurtisti kulmiaan ja sanoi:
- Ja minun pitäisi tehdä jotain Ayzabelille? Voisin varmaan hidastaa häntä sekunnilla.
Kudast nyökkäsi.
- Antakaa miestenne vain nauttia piioista, sir Lujakäsi neuvoi Daegamia.
Daegam naurahti hieman.
- Lain mukaan vastahakoisen piian makaaminen ei ole raiskaus, sir Lujakäsi lisäsi.
Daegam nauroi hieman lisää ja sanoi:
- Totta.
- Tehkää hyvin, niin ritarinne pysyvät rauhallisina, sir Lujakäsi neuvoi vakavana. Miesten täytyy päästä purkamaan paineitaan alhaisoon. Sitten he ovat kuuliaisia ja tottelevaisia herralleen.
Daegam yskäisi muutaman kerran ja rauhoittui sitten taas.
- Ayzabel on nainen, Kudast sanoi.
Sir Lujakäsi rypisti otsaansa:
- Niin mitä?
- Ayzabel, nainen, aikoo raiskata Ferantin, ritarin, Kudast selitti hitaasti.
Sir Lujakäsi kurtisti kulmiaan ja sanoi:
- Nyt en oikein ymmärrä.
Kudast kääntyi ympäri ja käveli pois.
- Mitä miehenne oikein sekoili? sir Lujakäsi kysyi otsa kurtussa.
- En oikein tiedä, Daegam vastasi.
- Kummallinen mies, sir Lujakäsi totesi. Toivottavasti hän ei ole palvelijoidenne järjestyksessä korkealla.
- Hän on ritarini, Daegam sanoi. Varsin luotettava ja hyvä, mutta hieman erikoinen.
Sir Lujakäsi naurahti ja sanoi:
- Ymmärrän. Narrinne siis.
Daegam huokaisi ja katseli eilisiä ruokia pöydällä.
- Emmekö nauttisi hyvää ateriaa, paroni? sir Lujakäsi ehdotti.
- Syön tänään linnanvoutini kanssa, enkä halua silloin tänne ketään muuta, Daegam vastasi.
- Ah, mutta minä voisin vanhempana miehenä antaa kokemuksen suomia neuvoja voutinne käsittelyssä, sir Lujakäsi ehdotti.
- Ei kiitos, Daegam torjui.
- Olette vasta nuori ja kokematon hallitsemisessa, sir Lujakäsi sanoi.
- Pystyn silti päättämään asioista linnanvoutini kanssa, sekä minulla on hänelle kahdenkeskeistä asiaa. En siis halua sinua tänne silloin.
- Tietysti voin poistua siksi aikaa, kun puhelette salaisia, sir Lujakäsi sanoi.
- Ei, Daegam sanoi. Meillä kestää kauan ja on parempi jos syöt normaalisti ritarien kanssa.
Sir Lujakäsi rypisti otsaansa ja sanoi:
- Lähettäkää sana minulle, jos muutatte vielä mielenne.
Daegam nyökkäsi ja sanoi:
- Voisit tehdä minulle pienen palveluksen ja sitten siinä samalla kun menet syömään käske jotain palvelijaa hakemaan nämä astiat täältä pois.
- Mielelläni, sir Lujakäsi vakuutti. Ehkäpä nyt näytätte linnaanne? hän ehdotti.
- Miettisin yksikseni muutamia asioita joista sitten keskustelen myöhemmin tänään linnanvoutini kanssa, Daegam sanoi.
- Niin, uskonnollinen mietiskely on hyväksi sielulle, sir Lujakäsi sanoi. Mutta mieluisampaa on liikkuminen ruumiille.
- En tule, Daegam kiirehti kieltämään.
- Ehkäpä myöhemmin illalla? sir Lujakäsi ehdotti. Asetaitonne kaipaavat varmasti myös hiomista.
- Voi olla, Daegam vastasi epämääräisesti.
- Minulla on vuosien kokemus kouluttamisessa, sir Lujakäsi sanoi.
Daegam nyökkäsi.
- Kenties lähden hiukan kaupungille, sir Lujakäsi sanoi. Onko täällä mitään kiinnostavaa nähtävää?
- En oikein tiedä, Daegam vastasi.
- Puhuivat majatalossa jostakin pyhimyksestä, sir Lujakäsi sanoi. Olisiko se katsomisen arvoinen?
- Pyhimyksestä? Daegam ihmetteli.
- Niin, sir Lujakäsi vahvisti.
- Sanoivatko he kuka tämä pyhimys on? Daegam kysyi. Minä en ainakaan tiedä sellaisista. Mutta enhän ole pahemmin ehtinyt tutkia linnaani, kun olen saanut aina olla taistelemassa.
- En minä kaikenlaisten pyhimysten nimiä muista, sir Lujakäsi sanoi. Joku hupaisa ihmeidentekijä se mies on.
- Kuvailivatko he häntä mitenkään? Daegam kysyi.
- Eivät tainneet, sir Lujakäsi vastasi pinnistäen muistiaan.
Daegam nyökkäsi.
- Haluatteko, että lähde keräämään tietoa siitä? sir Lujakäsi kysyi.
- Se olisi mukavaa, Daegam sanoi.
Samassa kuului ovelta jyskytystä. Daegam nousi ylös penkiltä ja meni avaamaan ovea. Se oli inkvisiittori.
Daegam hämmentyi hetkeksi nähdessään inkvisiittorin, joka tuli ovesta sisälle Paronin saliin levypanssarit paukkuen.
- Missä piispa on? tämä kysyi heti.
Daegam sanoi Lujakädelle:
- Te voitte mennä nyt. |