Ehilmin valo, osa 49
Sir Ferant jatkoi Kudastin perässä kävelemistä ja Ayzabel seurasi perässä. Kudast asteli nopeasti pihalle ja katsoi, näkyikö paronia siellä. Paronia ei näkynyt, mutta sen sijaan siellä oli ritareita harjoittelemassa ja myös sir Malot Garin.
- Mistä lähdemme etsimään? Kudast kysyi.
- Garinilla voisi olla myös avaimet, sir Ferant sanoi ja lähti sir Garinia kohti.
Kudast seurasi sir Ferantia. Sir Garin oli selkä heihin päin ja antoi juuri komentoja ritareille. Sir Ferant odotti, että tämä oli saanut annettua käskynsä.
Sir Garin käännähtää kohta tulijoiden suuntaan ja Kudastin nähdessään hänen ilmeensä kiristyi.
- Päivää, arvon sir Garin, sir Ferant sanoi nyökäten. Onko teillä avaimia asevarastoon?
Sir Garin mulkaisi sir Ferantia ja kysyi:
- Miksi et ole vartiopalveluksessa, Ferant?
- Paronin käskystä, sir Garin, sir Ferant sanoi kohteliaasti. Tosin, vartioinnissa tarvitsisin varusteita.
- Asevaraston avaimet ovat paronilla, sir Garin sanoi tylysti. Menkää ruinaamaan häneltä.
Sir Ferant virnisti ja poistui. Hän lähti etsimään paronia vaikkapa piispan huoneistolta päin. Kudast seurasi yhä sir Ferantia.
Seurue pääsi kaivohuoneeseen, jossa juuri pari palvelijaa otti vettä kaivosta.
- Päivää, sir Ferant sanoi kohteliaasti palvelijoille.
Palvelijat kumarsivat sir Ferantille ja sanoivat:
- Päivää, herra.
- Oletteko nähneet paronia? sir Ferant kysyi.
- Emme, herra, toinen palvelijoista vastasi.
Sir Ferant nyökkäsi ja lähti takaisin.
- Mistäs nyt etsimme? hän kysyi Kudastilta.
- En minä tiedä, Kudast vastasi. Hajaannutaan ja tavataan siellä asevarastolla?
Ayzabel haukotteli pitkästyneesti.
- Etsitään vain yhdessä, ei tässä mitään kiirettä ole, sir Ferant sanoi ja lähti paronin huoneistolle.
Seurue näkikin samassa pihalla Daegamin seisoskelemassa sivussa tytön kanssa. Sir Ferant meni Daegamin luo. Kudast seurasi sir Ferantia.
- Paroni, tarvitsemme huoneistostasi asevaraston avaimen, sir Ferant sanoi suoraan paronille saavuttuaan tämän luo.
Daegam katsoi sir Ferantia mietiskelevänä.
- Se on kaiketi siellä, s sir Ferant anoi katsoen Kudastia.
Kudast nyökkäsi .Tyttö otti Daegamia kädestä kiinni.
- Mikä on siellä? Daegam kysyi ja katsahti tyttöä pikaisesti.
- No asevaraston avain, sir Ferant sanoi paronille.
- Jaa, Daegam sanoi. No mennään sitten huoneistolleni.
Inkvisiittori ratsasti portista sisään ja tuli Daegamin ja muiden luokse. Sir Ferant nyökkäsi Daegamille ja katsahti inkvisiittoria. Daegam jäi odottelemaan, olisiko inkvisiittorilla jotakin sanottavaa.
- Paroni, olisiko täällä linnassa jossain paljon vahvaa köyttä? inkvisiittori kysyi.
- En minä tiedä, Daegam vastasi.
Sir Ferant kohautti olkiaan.
- Mihin sitä tarvitset? Daegam kysyi.
- Yhteen projektiin vaan, inkvisiittori sanoi epämääräisesti ja lähti ratsastamaan talleille.
- Mennään nyt sinne huoneistollesi, sir Ferant sanoi ja lähti menemään.
Daegam katsoi Phedruksen perään hieman epäillen mutta lähti sitten jatkamaan matkaansa.
- Juu, hän sanoi.
Kudast asteli muiden perässä. Tyttö tuli Daegamin kanssa pitäen tätä kädestä kiinni.
- Eh, sir Ferant sanoi nähdessään tytön ja Daegamin puuhat.
Daegam ei pitänyt itse erityisemmin tytön kädestä kiinni.
Seurue pääsi sitten paronin huoneen ovelle. Daegam otti avaimensa esille ja avasi oven. Hän meni sitten sisälle. Sali oli tyhjä.
- Voin varmaan jatkaa normaaliin malliin vartiossa, kuten aikaisemminkin? sir Ferant kysyi paronilta.
Kudast asteli kirjastoon. Daegam käveli Kudastin perässä.
- Vai onko sinulla minulle jotain erityistä hommaa? sir Ferant kysyi paronilta seuraten.
- No siihen saakka saat jatkaa vartiohommiasi, kunnes määrään toisin, Daegam päätti.
Sir Ferant nyökkäsi.
- Ei onnistu, Ayzabel sanoi. Pidän hänet itselläni, enkä päästä vahtiin.
- Kyllä hänen on jotain tehtävä, Daegam sanoi.
Kudast laski kirjoja ja rivejä ja poimi sitten yhden kirjoista.
- Hän saa olla minun seuranani, Ayzabel sanoi ja hymyili sir Ferantille.
- Et kai ole muuten luvannut minua tuolle Ayzabelille? sir Ferant kysyi paronilta kiinnittämättä huomiota Ayzabeliin.
- En, Daegam vastasi lyhyesti. Mitä kirjaa sinä Kudast oikein sieltä haet?
- No hyvä, sitten hän ei voi määräillä, sir Ferant sanoi hymyillen.
Daegam meni lähempää katsomaan, mitä kirjaa Kudast selaili.
- Kyllä minä määrään, Ayzabel sanoi sir Ferantille hymyillen.
Kirjan kannessa oli jokin ympyräsymboli ja tekstiä.
Kudast tutki kirjaa.
- Jos minä sinut sain valitettavasti palkkioksi sankarimatkasta, niin olet enemmän minun komennossa, sir Ferant sanoi kääntyen Ayzabeliin.
- Mikä kirja se on? Daegam kysyi.
- Ehilmin ylistys, Kudast vastasi.
Daegam nyökkäsi Kudastille hyväksyvästi ja käännähti sitten parin puoleen. Ayzabel naurahti sir Ferantin sanoille.
- Sinä olet minun palkkioni, Ayzabel sanoi sir Ferantille.
Kudast roikottaa kirjaa kansista ja ravisteli sitä.
- Miten niin? sir Ferant kysyi. Mistä hyvästä?
- Asia on niin, että hän, Daegam sanoi sir Ferantille osoittaen Ayzabeliä, ei määrää sinua, mutta ikäväkseni en voi oikein häntä estääkään tekemistä jotain.
Daegam katsoi sitten hieman harmistuneena Ayzabeliä.
- Koska olen pelastanut paronin, Ayzabel sanoi hymyillen. Sir Ferant on palkkioni.
- Vaikka oletkin, niin ei se liity minuun, sir Ferant kivahti. Älä keksi omiasi.
Sir Ferant katsoi paronia pudistaen päätään jo hieman peloissaan.
- Olenhan luvannut opettaa sinulle kaikenlaista, Ayzabel sanoi sir Ferantille hymyillen.
Daegam murahti hieman ja kääntyi sitten katsomaan, mitä Kudast oikein puuhaili.
- En tahdo sinun opetuksia, sir Ferant sanoi tylysti Ayzabelille.
- Kyse ei ole halustasi, Ayzabel sanoi sir Ferantille huvittuneena.
Kudast tutki jotakin paperinpalaa.
Daegam kysäisi Kudastilta:
- Mitä etsit kirjasta?
Sir Ferant huokaisi. Daegam katsoi, mitä paperinpalassa näkyi.
Kudast tihrusti paperinpalassa olevia pieniä kirjaimia mietteliään näköisenä.
- Oliko tuo lappu kirjan välissä? Daegam kysyi.
- No jos näin on, niin tule kanssani vartioon. Siellä on sentään jotain tekemistä, sir Ferant sanoi Ayzabelille.
- Oli, Kudast vastasi herralleen.
Ayzabel tuhahti ja sanoi sir Ferantille:
- Se on turhaa haaskausta.
- No mitä sitten pitäisi tehdä? sir Ferant kysyi.
- Olla hiljaa, Kudast vastasi.
Daegam menetti kiinnostuksensa lappuun.
- Olet minun kanssani, Ayzabel sanoi hymyillen sir Ferantille. Koulutan sinua monissa asioissa.
- Voin olla sinun kanssasi vartiossa, sir Ferant sanoi.
- Et, Ayzabel tyrmäsi ehdotuksen.
- Kylläpäs, sir Ferant jänkäsi.
- Minä päätän sen, Ayzabel sanoi hymyillen leveästi.
- Etpäs päätä, sir Ferant vastusti.
Ayzabel hymyili huvittuneesti ja otti sir Ferantia kädestä kiinni.
- Missä sen avaimen siis piti olla? Daegam kysyi.
Sir Ferant otti kätensä irti Ayzabelin kädestä. Ayzabel naurahti.
- Tässä kirjassa, Kudast vastasi Daegamille.
- Murretaan se hemmetin ovi, sir Ferant ehdotti.
- Häh? Daegam kysyi.
- Ayzabel voit varmaan tehdä sen, sir Ferant sanoi Ayzabelille.
- Siellä oli vain joku lappu? Daegam kysyi.
Ayzabel kysyi hymyillen sir Ferantilta:
- Oletko sitten suosiolla minun?
- Niin, tämä on varmaan entisen paronin jäljiltä, Kudast totesi.
- Ehkä, tule, sir Ferant sanoi Ayzabelille ja lähti pois.
Ayzabel seurasi sir Ferantia. Daegam lähti seuraamaan sir Ferantia ja kehotti:
- Kudast tule mukaan.
Tyttö seurasi Daegamia. Kudast murahti jotakin ja tutki yhä paperia.
Sir Ferant käveli asevarastolle päin. Daegam seurasi sir Ferantia ulos huoneistosta.
Daegam laittoi äkkiä huoneistonsa ulko-oven lukkoon ja lähti sir Ferantin perään. He laskeutuivat alas kellariin ja siellä he saapuivat pronssitetulle ovelle, jossa oli lukko.
- Murra se nyt, sir Ferant sanoi Ayzabelille ja astui sivuun.
Ayzabel katsahti sir Ferantiin ja kysyi:
- Vannotko sitten Jumalasi kautta olevasi minun?
- Vaikkapa, sir Ferant sanoi.
- Vanno siis, Ayzabel käski.
- Noh, vannon sitten, jos saat edes oven murrettua, sir Ferant sanoi Ayzabelille.
- Vanno kunnolla, Ayzabel käski.
- Vannon vannovani, kun saat murrettua oven, sir Ferant sanoi nopeasti.
Ayzabel näytti tyytymättömältä ja sanoi:
- Vanno heti, että olet minun.
- Vannon, että olen sinun, sir Ferant sanoi varsin turhautuneena.
Daegam katseli tilannetta mielenkiinnolla. Ayzabel nyökkäsi ja veti kaapunsa suojasta tikarinsa. Tyttö otti Daegamia kädestä kiinni. Daegam katsahti tyttöön.
Ayzabel vilkaisi lukkoa. Daegam katsoi Ayzabelin toimenpidettä. Sir Ferant katsoi sen sijaan taakseen.
Ayzabel painoi tikarinsa nopeasti lukkoa vasten ja painoi hirveällä voimalla. Tikari välkkyi ja painui suoraan metallista läpi. Ayzabel liikutti tikaria ja leikkasi pronssia. Kohta koko lukon kohta putosi maahan.
Sir Ferant lähti hiljattain hiippailemaan pois paikalta. Daegam katseli Ayzabelin puuhastelua. Sir Ferant ryntäsi pakoon täysiä. Ayzabel siirtyi syrjään ovelta.
- Sait sen auki, Daegam totesi.
Silloin Ayzabel huomasi sir Ferantin kadonneen. Hän ärähti ärtyneesti ja ryntäsi pois.
Daegam huokaisi ja meni katsomaan, mitä oven takana oli. Tyttö seurasi häntä.
Ovi aukesi narahtaen. Siellä oli varsin pimeää, mutta Daegamilla oli mukana kynttilä, jonka hän sytytti. Näytti siltä, että huoneessa oli jonkin verran varusteita, aseita, panssareita, joitakin tynnyreitä. Niitä tosin ei ollut kovin paljon, eikä huone ollut lainkaan täynnä.
Daegam meni katsomaan, mitä tynnyreissä oli. Tynnyrissä, johon hän katsoi, näytti olevan jotakin suolattua kalaa.
Daegam katseli hetken tavaroita. Tavarat vaikuttivat olevan varsin huonossa kunnossa. Ilmeisesti niitä ei ollut käytetty pitkään aikaan. Daegam meni kokeilemaan niitä käsillä ja katseli hiukan tarkemmin miekkojakin. Aseiden terät olivat tylsiä ja panssarit näyttivät olevan aika kärsineitä.
Daegam asteli sitten ulos sieltä huoneesta. Tyttö seurasi häntä. Daegam hymähti hiukan ja lähti pihalle. Tyttö tuli myös. Daegam koetti katsella, ettei kukaan pääsisi oven luokse hänen ohitseen.
Pihalla sir Garin ja muut näyttivät vieläkin harjoittelevan, tällä kertaa hevosien kanssa. Ähkäyksiä ja aseiden kalsketta kuului, kun ritarit ottelivat.
Daegam lähti sitten menemään sir Garinin luokse. Sir Garin huomasi hänen tulonsa ja kumarsi hiukan pidättyväisesti.
- Asevaraston ovi on hajalla, joten sinne on hyvä laittaa muutama miestä vartioon, Daegam sanoi.
- Kuten herra paroni määrää, sir Garin sanoi.
Daegam katseli hiukan ritareita ja sanoi sitten:
- Jatkaa hyvää työtä.
Daegam lähti sitten kävelemään kaivohuoneeseen. Tyttö seurasi häntä hiljaisena. Kaivohuone näytti olevan sillä hetkellä tyhjä. Daegam mietiskeli siinä pienen hetken ja lähti sitten huoneistoilleen.
Daegam ja tyttö pääsivät Daegamin huoneiston ovelle. Daegam avasi sen avaimella ja astui sitten sisälle. Kudast näkyi olevan vieläkin kirjan kimpussa.
Daegam sanoi sir Kudastille huomatessaan tämän:
- Onko kirja noin mielenkiintoinen?
- Mitä? Kudast kysyi ja nosti katseensa kirjasta ja lapusta.
- Mitä niissä oikein lukee? Daegam kysyi.
Hän sulki oven ja kävi istumaan penkille. Tyttö istuutui Daegamin viereen.
- En tiedä, Kudast vastasi. Uskon että tässä lapussa on sen avaimen sijainti. Mutta se on kirjoitettu salakielellä ja yritän nyt ratkoa sitä.
- No varustevarastoon päästiin kyllä jo, Daegam totesi.
- Aa. No, tarvitseekohan sitä avainta enää? Kudast kysyi. Ei ole kuitenkaan mukavaa jos Brena onnistuu kuolleenakin haittaamaan meitä.
- Sieltä voisi löytyä muutakin kuin se avain, Daegam arveli.
Kudast nyökkäsi.
- Minä lähden hakemaan niitä varusteita nyt, mutta yritän ratkoa tätä vielä myöhemmin, hän sanoi ja nousi ylös sujauttaen paperin reppunsa taskuun.
- Selvä, Daegam sanoi.
Kudast asteli ulos.
Daegam huokaisi. Tyttö otti häntä kädestä kiinni. Daegam katsoi tyttöä hieman jo ihmetellen.
- Mitä ihmettä sinä mahdat haluta? hän ihmetteli.
Tyttö katsoi Daegamia silmiin muttei vastannut mitään.
Samassa ovelta kuului koputus ja ovi aukesi. Daegam katsoi ovelle.
Inkvisiittori tuli sisälle ja Daegam katsoi häntä. Inkvisiittori meni viereiseen huoneeseen ja tuli sieltä pian raahaten mukanaan kaikkia varusteitaan.
- Minne viet niitä? Daegam kysyi.
- Joku leipuri mestari antoi minulle nukkumapaikan, inkvisiittori vastasi.
Daegam katsoi häntä hieman kummeksuen ja sanoi:
- Ihan miten haluat.
- Hän pyysi minua sanomaan sinulle että menisit joskus katsomaan hänen leipomoaan, inkvisiittori ilmoitti.
Daegam nyökkäsi. Inkvisiittori lähti pois huoneesta tavaroidensa kanssa.
Jonkin ajan päästä ovi paukahti auki ja Ayzabel asteli sisään ärtyneenä. Daegam katsahti Ayzabeliin ja nousi ylös penkiltä,
- Missä Ferant on? Ayzabel kysyi ärtyneesti.
- En minä tiedä, Daegam vastasi. Ei minun pidä pitää hänestä vahtia.
Ayzabel tuhahti harmistuneesti ja meni katsomaan toisiin huoneisiin.
- Ei hän täällä ole, Daegam sanoi.
Ovelta kuului samassa koputus. Ayzabel oli mennyt makuuhuoneeseen tutkimaan. Daegam katsoi ovelle ja meni avaamaan oven. Siellä oli Kudast.
- Saitko varusteita? Daegam kysyi.
- Yksikään niistä jousista ei ollut ehjä, Kudast valitti.
Daegam huokaisi ja sanoi:
- Muutkin varusteet siellä olivat aivan järkyttävässä kunnossa. Luultavasti kaikki tavarat putsattiin muualle kun Brenan kuolemasta kuultiin täällä.
- Meidän pitäisi kerätä ainakin jonkin verran ehjiä varusteita sinne, Kudast ehdotti.
Tyttö otti Daegamia kädestä kiinni. Daegam nyökkäsi Kudastille, katsahti sitten tyttöä ja sanoi Kudastille:
- Tyttö varmaan haluaisi jotain, mutta en osaa puhua sen kanssa.
- En minäkään ymmärrä häntä, Kudast sanoi. Osaakohan se lukea?
- En oikein tiedä, Daegam epäili. Tuskin ainakaan meidän kieltä.
- Mmm. Minä voisin etsiä kaupungista jotakuta joka osaisi tehdä linnaan varusteita, Kudast sanoi.
- Pitäisi varmaan ensiksi tarkistaa onko linnassa yhtään rahaa, Daegam pohti ääneen. Tiedätkö missä sir Ferant on?
- Sinähän voisit vain vaatia heidät tekemään varusteita, Kudast huomautti. Sinä olet kuitenkin paroni. Ja jos vielä onnistut syyttämään siitä Brenania niin saatamme saada helposti varusteet kokoon.
Daegam nyökkäsi Kudastille ja katseli taakseen, näkyikö Ayzabeliä enää missään Ayzabeliä ei näkynyt, joten Daegam meni katsomaan, mihin huoneeseen Ayzabel oli oikein jäänyt Kudast kaivoi lapun taas esille ja alkoi tutkia sitä.
Daegam meni makuuhuoneeseen ja alkoi äänen perusteella tutkia siellä paikkoja.
Daegam tuli takaisin makuuhuoneesta hämmentyneen näköisenä.
- Mitä nyt? Kudast kysyi.
- Olen ihan varma että hän meni tuonne, eikä hän enää ole siellä, Daegam sanoi.
- Onko siellä ikkuna? Kudast kysyi.
- Ei, Daegam vastasi. Eikä mitään epäilyttävää kaapeissakaan.
- No, hällä väliä, Kudast tokaisi.
Daegam istahti penkille ja alkoi miettiä.
- Minä en saa tästä mitään selkoa, Kudast sanoi ja ojensi lapun Daegamille.
Daegam otti lapun vastaan ja sanoi:
- Voisin antaa sen piispalle.
Kudast istahti ja keikkui taaksepäin tuolilla selvästi pohtien.
Jonkin ajan päästä kuului ovelta koputus.
- Onko Basista kuulunut mitään tänään? Daegam kysyi.
Hän sanoi kuuluvalla äänellä:
- Sisään.
Ovi aukesi ja joku palvelija ilmestyi. Hän kumarsi ja sanoi:
- Herra paronia kysytään.
Daegam nousi ylös ja kysyi:
- Kuka minua kysyy?
- Hän ilmoitti nimekseen sir Lujakäsi, palvelija vastasi. Sanoi, että tuntisitte hänet.
Daegam nyökkäsi ja kysyi:
- Missä hän on?
- Odottaa alhaalla, herra, palvelija vastasi.
Daegam nyökkäsi.
- Kudast, jäätkö tänne vai lähdetkö? hän kysyi. Laitan oven lukkoon.
- Mmm? Kudast mumisi ja nosti katseensa paroniin, ilmeisesti vasta nyt heräten ajatuksistaan.
- Jäätkö tänne vai tuletko pois? Daegam kysyi.
- Jään tänne, Kudast vastasi.
Daegam nyökkäsi ja lähti ulos. Tyttö seurasi Daegamia, joka laittoi sitten oven lukkoon ulkopuolelta.
Palvelija johdatti Daegamin alas pihalle. Pihalla näytti odottavan se kohtuullisen kookas mies, jonka Daegam oli tavannut taannoin kapakassa, kun he olivat valepukuisina liikkeellä. Miehellä oli mukanaan pari ritaria ja pari hevosta, samoin pari piikaa.
Daegam käveli miehen luokse tätä tervehtien:
- Päivää sir Lujakäsi.
- Paroni, loistavaa nähdä teidät! sir Lujakäsi huudahti.
Hän puristi Daegamin kättä tiukasti. Daegam puristi myös kovaa.
- Muistanette, mitä sovimme taannoin, sir Lujakäsi sanoi.
Daegam näytti hieman hämmentyneeltä:
- Sovimmeko me jotain keskenämme?
- Niin, naimakaupasta muistattehan, sir Lujakäsi sanoi päästäen kädestä irti.
- Taisitte sopia siitä ritari sir Taranin kanssa, Daegam muisteli.
- Niin juuri, tismalleen, sir Lujakäsi totesi. Olen sopinut hänen isänsä kanssa kaikesta ja toin nyt tytön tänne. Häät voimme järjestää pikimmiten.
- Ikävä kyllä sir Taran ei ole täällä, Daegam ilmoitti.
- Mitä! sir Lujakäsi huudahti tyrmistyneenä.
- Olen hyvin pahoillani, Daegam sanoi. Tai niin ainakin luulisin, että hän ei ole täällä. Kyllä siitä olisi minulle tultu sanomaan jos hän olisi palannut.
- Mutta ette kai vain sano, että olen tehnyt turhan reissun! sir Lujakäsi mylväisi.
- Siltä näyttää, Daegam myönsi.
- Tämä, minä olen uhrannut tähän paljon varoja tähän matkaan! sir Lujakäsi huudahti tyrmistyneenä.
Daegam katseli sir Lujakäden ryhmää. Ritarit näyttivät olevan aika nuhruisia, eivätkä piiatkaan näyttäneet olevan hyvissä vaatteissa.
- Minun on ehdottomasti esitettävä vastalauseeni tästä kohtelusta, sir Lujakäsi sanoi tuohtuneena.
- Mihin teillä tässä nyt paljon varoja on kulunut? Daegam kysyi. Eihän tästä kovin pitkä matka ole teidän alueelle? Teidän pitää ymmärtää, että ritarit ovat kiireisiä.
- Koko seurueeni ruokkiminen ja yösijat, sir Lujakäsi tuhahti. Ja sitten vielä se kurja ritarini ei ilmoittanut tulostani etukäteen vaan juopotteli matkarahat!
- Kai heille muutenkin olisit ruokaa antanut? Daegam kysyi. No ei ole minun vikani, että ritarisi eivät tottele sinua.
- Mutta omilla ruoillani olisin heidät ruokkinut, sir Lujakäsi puhisi. Varani ovat kerrassaan lopussa tämän matkan takia. Ja sitten se kirottu Daral ei ole paikalla!
- Taran, Daegam korjasi.
- Niin, niin se oli, sir Lujakäsi myönsi. Missä helvetissä se ritari sitten on?
- Hän on suorittamassa tehtävää, Daegam vastasi.
- SALAISTA tehtävääkö vielä? sir Lujakäsi kuiskasi kovaan ääneen.
- Ei sitä samaa enää, Daegam vastasi.
Sir Ferant näkyi hoipertelevan horjuvasti hiukan kauempaa Daegamin ja sir Lujakäden ohitse.
- Mitä tällä kertaa? sir Lujakäsi kysyi. Minulle voit kertoa. Olemmehan melkein sukulaismiehiä.
- En tarkalleen tiedä, Daegam vastasi välttelevästi.
- Kertokaahan nyt, sir Lujakäsi maanitteli.
- En oikeasti tiedä, Daegam sanoi. Hän lähti suojelemaan vaimoani eräälle matkalle ja sir Taran oli ilmeinen valinta suojelijaksi, koska hän on vaimoni serkku.
- Ah, me siis olemme sukua sitä kautta! sir Lujakäsi huudahti ilahtuneena. Me voimmekin hoitaa tämän asian näin sukulaisten kesken. Voisin odotella muutaman päivän luonanne. Ja jos Daryliä ei kuulu, jätän tytön tänne. Hoitakaa muodollisuudet sitten, kun ehditte.
- Etkö sinä halua viedä tytärtäsi kotiisi? Daegam kysyi. Ja sitä paitsi he eivät ole tulossa takaisin lähiaikoina.
- En, minulla on tyttöjä jo kylliksi. En muista nimiäkään, sir Lujakäsi nauroi. Kyllä tyttö täällä tallessa pysyy. Saapa sulhanen maata hänet sitten, kun palaa.
- Hän tuskin on palaamassa pitkiin aikoihin, Daegam sanoi.
- Kas, teilläkin on tytär, sir Lujakäsi sanoi vilkaisten tyttöön päin. |