Ehilmin valo, osa 42
Sir Ferant jatkoi matkaa eteenpäin ja sanoi muille:
- Olkaa varuillanne, täällä on kuulemma vielä paholainen.
- Paholainen? piispa sanoi kysyvästi.
- Se parantajatar kertoi siitä minulle, Sir Ferant sanoi kävellessään. Tuo oli ilmeisesti sen liittolainen tai vastaavaa.
Piispa nyökkäsi ja sanoi:
- Tuollainen sarvipäinen peto voikin olla vain paholaisen luomus.
Seurue kulki synkkää luolaa pitkin. Vieläkin se oli varsin laaja. Pian tunneliin tuli pienempiä haarautumia oikealle ja vasemmalle, mutta käytävä jatkui myös eteenpäin korkeana ja leveänä. Sir Ferant jatkaa matkaa suoraan eteenpäin ja toiset seurasivat. Vastaan tuli vielä lisää sivuhaaroja, jotka olivat pieniä.
Seurueen astellessa eteenpäin käytävä kulki koko ajan alaspäin ja käytävän ilma tuntui lämpenevän heidän edetessään. Seurue tunsi myös jonkinlaista epämiellyttävää hajua. Sivutunneleista kuului oudon kaikuvia kirkaisuja, mutta mitään ei näkynyt. Äänien lähteitä oli mahdoton määrittää. Sir Ferant jatkoi eteenpäin.
- Tutkitaan yksi sivutunneli, inkvisiittori sanoi muille.
- Tutkitaan vain, Daegam suostui.
Inkvisiittori astui seuraavaan vasemmanpuoleiseen sivutunneliin, mutta Sir Ferant jatkoi eteenpäin. Sivutunneli oli selvästi matalampi ja kapeampi kuin päätunneli. Se tuntui myös ehkä jonkin verran lämpimämmältä.
Daegam sanoi edessä matkaaville:
- Te kaksi tulette tänne sivutunneliin nyt.
Sir Ferant pysähtyi ja Ayzabel tuhahti. Sir Ferant lähti seuraamaan muita sivutunneliin varsin vastahakoisesti. Ayzabel kohauttaa olkapäitään ja seurasi häntä. Daegam lähti itsekin sivutunneliin.
Tunnelissa oudot hajut voimistuivat ja kirkunaa kaikui jostakin, vaikka sitä ei vieläkään voinut paikallistaa. Inkvisiittori kulki ensimmäisenä ja sir Ferant Ayzabelin kanssa viimeisenä.
Tunneli jatkui alaspäin ja sitten lasku muuttui varsin jyrkäksi. Jostakin edestä tai takaa kuului kaikuvia kirkaisuja, jotka saattoivat olla inhimillisiä tai sitten eivät. Seurue joutui kulkemaan hyvin varovasti ja ottamaan välillä tukea seinistä, kun he astelivat eteenpäin.
Samassa kuului kova kirkaisu aivan seurueen yläpuolelta ja jokin musta hahmo syöksyi suoraan inkvisiittorin niskaan. Sir Ferant hätkähti ja laittoi miekan eteensä.
Inkvisiittori yritti ottaa hahmon pois niskastaan ja Daegam meni auttamaan häntä. Inkvisiittorin niskassa roikkui jokin lepakkomainen olento, jonka oli iskenyt karmeat kyntensä suoraan inkvisiittorin niskaan. Se kirkaisi karmeasti. Sir Ferant katseli ylöspäin, ettei muita samanlaisia otuksia olisi siellä.
Otus oli iskenyt kyntensä inkvisiittorin panssarista läpi ja inkvisiittori yritti tarrata käsillään lepakkomaiseen otukseen. Viimein hän sai kuitenkin siitä kiinni. Muualtakin kuului kirkunaa, mutta oli mahdotonta päätellä, lähestyikö se.
Inkvisiittori yritti kiskoa otusta pois niskastaan mutta ei saanut. Otus painoi kirkuen kynsiään syvemmälle inkvisiittorin lihaan. Kynnet olivat jo kauhistuttavasti uponneet inkvisiittoriin. Sir Ferant katsoi otuksen ja inkvisiittorin kamppailua taaempana. Inkvisiittori yritti irrottaa otusta tuskissaan.
Epäröinnin jälkeen Daegam iski miekallaan inkvisiittorin selässä olevaa otusta. Isku osui otusta jalkaan ja miltei irrotti sen toisen jalan. Otus kirkaisi ja kiskaisi kyntensä inkvisiittorista. Sen jalan haavasta pursusi aivan tummaa verta ja se nousi kirkuen siivilleen. Inkvisiittori ärähti kivusta.
Sir Ferant siirtyi joukon ensimmäiseksi valmiina jatkamaan matkaa. Inkvisiittori piti kättään niskansa päällä. Daegam koetti vielä iskeä ilmaan nousevaa lepakkoa, mutta otus ehti väistää iskun. Otus kirkaisi kuin kostonhimoisesti ja lensi syvemmälle käytävää pitkin kadoten pimeyteen.
- Tuo oli jokin paholaissekasikiö, piispa arveli.
Sir Ferant lähti kävelemään tunnelia eteenpäin varovaisesti. Daegam alkoi loitsia. Loitsun lopuksi hän kosketti inkvisiittorin niskaa, joka parani. Parannettu inkvisiittori murahti kiitokseksi ja lähti jatkamaan matkaa. Toiset tekivät samoin, mutta sir Ferant oli siirtynyt johtamaan joukkoa Ayzabelin kanssa.
Käytävä näytti sitten haarautuvan sitten oikealle ja jatkuvan eteenpäin. Sir Ferant sanoi edestä:
- Ilmeisesti pääsemme tuosta oikealle menevästä käytävästä takaisin pääkäytävään.
Sir Ferant lähti oikealle ja toiset seurasivat. Käytävä tuntui jatkuvan alaspäin ja ilma muuttui tukahduttavan kuumaksi ja haisi aivan mädille kananmunille. Panssarissa olijoilla hiki virtasi solkenaan.
Sir Ferant rosahti yhtäkkiä toisen polvensa varaan ja oksensi maahan. Ayzabel hiukan hätkähti ja siirtyi syrjään. Piispakin näytti varsin huonovointiselta, muttei oksentanut. Sir Ferant pysyi vähän aikaa polvensa varassa, mutta hivuttautui pian pystyyn miekkansa varassa ja jatkoi matkaa hieman epävarmoin asekelein. Daegam vaikutti varsin pahaoloiselta. Inkvisiittori ei kiinnittänyt huonovointisiin huomiota vaan jatkoi matkaa.
Sir Ferant pyyhki toisella kädellään hikeä naamaltaan. Daegam oksensi myös estely-yrityksistä huolimatta. Inkvisiittori pysähtyi odottamaan, että kaikki olisivat saaneet oksennettua, eikä näyttänyt itse pahoinvoivalta. Daegam lähti jatkamaan matkaa tuskallisen näköisenä.
- Tämä ei vaikuta hyvältä, piispa sanoi.
Bas murahti epämääräisesti.
- Lähdetään takaisin pääluolalle, Daegam päätti ja otti seinästä tukea kädellään.
Sir Ferant käveli hapuilevilla askelilla eteenpäin:
- Ei... Poika...
Samassa piispa oksensi äänekkäästi.
- Poika nyt voi olla missä tahansa sivuluolassa, Daegam sanoi. Parempi vain mennä pääluolaa pitkin.
Piispa pyyhki suupieliään ja otti tukea seinästä.
- Tehdään sitten niin, inkvisiittori sanoi ja lähti takaisin pääluolalle.
Daegam lähti hoipertelemaan takaisinpäin.
- No, pääsettekö te? inkvisiittori kysyi.
Ayzabel otti sir Ferantia kädestä ja lähti johtamaan joukkoa. Piispa horjui eteenpäin ottaen tukea seinästä ja hengittäen kiivaasti. Daegam joutui myös ottamaan tukea seinästä. Inkvisiittori asteli normaaliin tahtiin kohti päätunnelia. Seurue pääsi etenemään takaisinpäin ja lopulta kuumuus ja haju hiukan hellittivät.
Vihdoin seurue pääsi takaisin päätunneliin kirkuna yhä korvissaan. ilma tuntui sivutunnelin jälkeen varsin hengityskelpoiselta. Inkvisiittori asteli päätunnelia pitkin eteenpäin. Sir Ferant käveli Ayzabelin vierellä. Päätunneli jatkui alaspäin ja sivutunneleita tuli vastaan useita.
Daegam sanoi uupuneena:
- Levätään hetki.
Inkvisiittori pysähtyi. Sir Ferant rosahti istumaan. Daegam käveli hetken eteenpäin ja istui seinää vasten. Inkvisiittori seisoi mutta nojasi kuitenkin seinään. Piispa näytti varsin väsyneeltä. Hän istui maahan huohottaen. Bas jäi seisomaan, mutta hänkin oli selvästi hikinen. Inkvisiittori pyyhki hikeään kasvoiltaan. Hän ei näyttänyt huonovointiselta mutta kuitenkin hikiseltä ja aika väsyneeltä. Vain Ayzabeliin kuumuus ja haju ei tuntunut vaikuttaneen ja Ayzabel näytti ärtyneeltä lepotaukoon.
Sir Ferant nousi ylös jonkinlaisen lepotauon jälkeen.
Daegam alkoi nousta pystyyn ja sanoi nyt jo hieman parempivointisena:
- Jatketaan matkaa.
Inkvisiittori lähti jatkamaan matkaa. Sir Ferant lähti kävelemään tunnelia alaspäin. Bas murahti. Piispa lähti Daegamin rinnalla jatkamaan matkaa. Ayzabel kulki sir Ferantin rinnalla pidellen vieläkin loistavaa miekkaansa. Lisää sivutunneleita tuli vastaan ja matka tuntui kestävän loputtoman pitkään. Vihlovaa kirkunaa kaikui kaikkialla, mutta toistaiseksi ainakaan seurueen kimppuun ei hyökännyt mikään, kun he jatkoivat päätunneli pitkin.
Viimein seurue tunsi ilman kuumenevan ja päätunneli päättyi suureen luolaan, joka oli karkeasti ympyränmuotoinen. Luolassa näytti olevan muutamia höyryäviä lammikoita, joissa oli jonkinlaista sulaa kiviainesta. Lammikot loivat myös valoa luolaan.
Seurue näki myös erään lammikon päällä roikkuvan katossa olevasta köydestä jonkin kangasmytyn. Köysi oli sidottu kiveen lähellä lammikkoa ja kiven luona näytti seisovan joku nainen. Sir Ferant lähti heti kangasmyttyä kohti, mutta pysähtyi, kun näki naisen.
Nainen vaikutti varsin pelottavalta: hänellä oli päässä pienet sarvet, hänen silmänsä olivat punertavat ja hänen yllään oli löyhä kaapu. Kädessään nainen piteli veistä valmiina leikkaamaan köyden poikki. Hänen silmänsä olivat tulijoihin luodut ja hänen huulillaan väikkyi julma hymy.
- Älä leikkaa sitä köyttä, Daegam varoitti.
Naisen suusta kuului rivolta ja luonnottomalta kuulostava nauru, kun hän katsoi tulijoita. Daegam lähti kävelemään hitaasti naisen luokse ja Sir Ferant käveli myös hiljaa paronin vierellä.
Nainen teki sulavan liikkeen ja pudottaa kaavun yltään. Sen alla hän oli aivan alaston ja hänen vartalonsa oli varsin kiihottavalta näyttävä, joskin myös lihaksikas. Daegam pysähtyi. Nainen nauroi irstaasti ja nytkytteli itseään. Sir Ferant hätkähti ja pysähtyi samalla katsoen naista lievä virnistys naamallaan. Ayzabel nykäisi sir Ferantia vihaisesti kädestä. Daegam sulki silmänsä ja hengitti muutaman kerran syvään. Sir Ferant havahtui ja muutti ilmeensä vihaiseksi. Sir Ferant katsoi silti naista eikä mahtanut mitään, kun hänen naamansa venyi taas virnistykseen.
- Mitäs kultanuppuja sieltä tulee? nainen kysyi ilveilevällä äänellä.
Hänen äänessään oli jotakin erityisen kiihottavaa mutta samalla kammottavaa.
Daegam avasi silmänsä ja puristi miekkansa kahvaa lujasti:
- Tulimme hakemaan poikaa.
Inkvisiittori käveli hieman lähemmäksi. Nainen nauroi taas nauruaan.
- Pysykää kaukana, hän käski.
- Sinua takia nämä muut tulivat siis sairaiksi, inkvisiittori mutisi itsekseen.
- Minun luokseni tullaa vain housut kintuissa, nainen sanoi ja nauroi.
Sir Ferant katsoi naista leveä virnistys naamallaan. Inkvisiittori astui vielä vähän lähemmäksi. Nainen virnisti ja laski veitsensä köydelle. Inkvisiittori ei näyttänyt kovin kiinnostuneelta naisen kehosta. Sir Ferant hymyili entistä enemmän ja tutkaili naista jatkuvasti. Ayzabel ärähti vihaisesti ja ravisti sir Ferantia. Inkvisiittori käveli vielä hieman lähemmäksi naista.
- Päästä poika vapaaksi, niin meidän ei ole pakko tappaa sinua, Daegam käski.
Inkvisiittori veti miekkaansa hitaasti pois huotrastaan.
- Tule vain lähemmäs, kultu, niin pedot saavat muonaa, nainen sanoi inkvisiittorille ja nauroi perään.
Sir Ferant räpytteli hieman silmiään ja katsoi sitten Ayzabeliä. Ayzabel katsoi sir Ferantia vihaisesti.
- Meillä ei ole tässä ikuisuutta aikaa odotella, Daegam tokaisi. Päästä poika vapaaksi tai kuole.
Nainen nauroi taas irstaasti ja heilutti ruumistaan.
- Käydään kauppaa pojasta, nainen ehdotti ja loi Daegamiin keikistelevän katseen.
Sir Ferant nyökkäsi epämääräisesti Ayzabelille ja siirsi katseensa hiljattain takaiseen naisen ruumiiseen. Daegam piti katseensa keskittyneenä ja katsoi naista.
- Mitä annatte pojasta? nainen kysyi.
- Saat säästää henkesi, Daegam vastasi.
Nainen nauroi taas ja pudisti päätään.
- Kuules, sinun on turha yrittää vokotella minua, inkvisiittori sanoi naiselle.
Sir Ferant sai sanottua:
- Voimme vaihtaa pojan parempaan ruokaan pedoillesi.
Bas liikahteli hermostuneesti. Nainen katsahti sir Ferantiin ja hymyili hänelle irstaasti levitellen jalkojaan. Sir Ferant koetti katsoa naista naamaan, vaikka hankalaa se jostain syystä olikin. Inkvisiittori astui vielä kaksi askelta lähemmäksi naista. Nainen piti koko ajan veistä köyden päällä ja hän oli kymmenmetrisen lammikon takana.
- Saat pedoillesi mehevämmän ruoan, sir Ferant sanoi.
- Mitä minä saan? nainen kysyi sir Ferantilta ja nytkytteli ruumistaan.
Sir Ferant mumisi jotain ja sanoi sitten:
- Hevosen.
Nainen nauroi ja kysyi:
- Mitä minä hevosella?
- Ruokit petojasi, sir Ferant vastasi.
Inkvisiittori alkoi kiertää lammikkoa rauhallisesti. Nainen nauroi ja sanoi:
- Minun petoni on kuollut.
Sir Ferant sanoi jotain Ayzabelille.
- Pysähdy, kultu, nainen käski inkvisiittoria ja viilsi veitsellään köyteen.
Sir Ferant näytti hämillään olevalta ja kysyi sitten naiselta:
- No mitä sitten tahdot?
- Miehiä, miehiä minä tahdon, nainen sanoi ja luo sir Ferantiin sanomattoman irstaan katseen.
Sir Ferant virnuili ja katsoi naista:
- Anna ensin poika.
Inkvisiittori alkoi taas kiertää lammikkoa rauhallisesti.
- Pysähdy, kultu, tai poika putoaa, nainen sanoi ja viilsi köyden puolittain poikki.
Sir Ferant huudahtaa naiselle:
- Saat minut, kunhan annat pojan ensin.
Inkvisiittori pysähtyi. Nainen virnisti inkvisiittorille irstaasti ja keinutteli lanteitaan. Inkvisiittori ei näyttänyt yhtään kiihottuneelta.
- Käykö? sir Ferant kysyi naiselta.
- Tule nyt vain sieltä köyden luota, inkvisiittori kehotti naista.
- Laske housusi, niin katsotaan, nainen sanoi sir Ferantille riettaasti ja virnisti.
Sir Ferant irvisti hieman.
- No, älähän ujostele, kultu, nainen sanoi virnistäen sir Ferantille.
Sir Ferant punastui hieman ja sanoi virnistäen:
- Etkö muka malta odottaa, että pääsemme kahden?
- Haluan nähdä, onko sinulla mitään annettavaa, nainen sanoi ja nauroi irstaasti.
Piispa näytti hermostuneelta. Ayzabel vaikutti ärtyneeltä.
- On, ja paljonkin, sir Ferant sanoi ja laittoi miekan huotraan.
Hän otti toisen kätensä pois Ayzabeliltä. Sir Ferant laittoi kätensä vyölleen ja aukaisi sen hieman nolona tiputtaen housunsa samalla. Inkvisiittori alkoi loitsia. Daegam katsoi naista eikä kiinnittänyt mitään erityisempää huomiota sir Ferantiin, joka esitteli nopeasti tavaransa nolona. Nainen virnuili ja katseli tarkkana.
Inkvisiittori päätti loitsunsa ja katsoi kangasmyttyyn.
Samassa Ayzabel syöksähti lentoon ja suoraan lammikon ylitse kovalla vauhdilla miekka kädessä. Sir Ferant nosti housunsa nopeasti ja laittoi vyön paikoilleen. Ayzabel huitaisi miekan karmeassa kaaressa naista kohti, joka seisoi vain ivallisesti paikoillaan. Daegam hätkähti Ayzabelin tempausta. Miekka sujahti kuitenkin naisen läpi ja Ayzabel hiukan horjahti iskun voimasta. Nainen päästi irstaan naurun.
Ayzabel koetti toistamiseen osua naiseen, mutta ase viuhahti vain naisen läpi. Ayzabel päästi vihaisen ärähdyksen. Daegam hämmentyi nähdessään naisen olevan kuin ilmaa. Sir Ferant viittoi Ayzabeliä lentävän kangasmytyn luo. Nainen nauroi vielä ja lähti sitten juoksemaan kohti inkvisiittoria. Ayzabel ei näyttänyt piittaavan sir Ferantin viittoiluista vaan näytti vain vihaiselta ja petetyltä. Inkvisiittori laittoi miekkansa valmiiksi. Daegam lähti kiertämään lammikkoa toiselta puolelta juosten. Sir Ferant lähti paronin perään ja vetäisi miekan huotrastaan.
Nainen viskasi veitsensä lammikkoon ja juoksi inkvisiittoria kohti himokas ilme silmissään. Inkvisiittori laittoi nopeasti kilpensä käteen ja nainen oli sitten jo aivan inkvisiittorin vieressä. Ayzabel katseli tilannetta näyttäen samaan aikaan sekä vihaiselta että ivalliselta. Nainen ojensi kätensä inkvisiittoria kohti.
Daegam karjaisi juostessaan:
- Ayzabel, Ferant, ottakaa poika alas tuolta lammikon päältä!
Ayzabel vain tuhahti. Daegam jatkoi matkaansa nyt naista ja Inkvisiittoria kohden, mutta sir Ferant juoksi kohti kiveä, jossa köysi oli kiinni. Sir Ferant laittoi miekkansa samalla huotraan. Köysi oli kiinnitetty kattoon siten, että se meni jonkin katossa olevassa kivessä olevan reiän läpi. Sir Ferant kosketti kädellään köyttä, ettei se ollut vain illuusiota.
Inkvisiittori löi miekallaan naista jalkaan, mutta isku kuitenkin vain humahti läpi. Inkvisiittori perääntyi hieman. Nainen nauroi irstaasti ja työnsi kätensä inkvisiittorin läpi.
Sir Ferant sanoi Ayzabelille:
- Lennä nyt tuon pojan luo.
Ayzabel kohautti olkapäitään. Sir Ferant katsoi anovasti Ayzabeliä.
Inkvisiittori perääntyi taaksepäin. Nainen seurasi inkvisiittoria ja kosketteli tätä käsillään, jotka kulkivat inkvisiittorin läpi. Inkvisiittori puuhasteli jotain miekkansa kahvan kanssa.
- Sinä et saa minua noilla keinoilla, inkvisiittori sanoi naiselle hampaat irvessä.
Inkvisiittori lähti juoksemaan naista päin.
- Ayzabel, en pyydä muuta, sir Ferant aneli.
Ayzabel näytti vastahakoiselta, mutta lähti leijumaan ylöspäin.
Inkvisiittori tökkäsi samassa kiven naisen käteen. Nainen kuului kirkaisevan ja seurasi kova pamahdus. Inkvisiittori sinkoutui pamauksen voimasta taaksepäin. Nainen lensi vielä kovemmalla voimalla taaksepäin. Nainen näytti sitten katoavan kokonaan. Daegam katseli hämmästyneenä siihen, mistä nainen katosi.
Ayzabel leijui mytyn luo, otti siitä kiinni ja iski miekallaan köyden poikki. Sitten hän lensi mytyn kanssa takaisin lammikon reunalle. Sir Ferant käveli Ayzabelin luo ja koetti ottaa myttyä tältä. Ayzabel laski mytyn maahan. Sir Ferant alkoi aukaista myttyä varovaisesti.
- Huh! piispa henkäisi.
- Phedrus, oletko sinä kunnossa? Daegam kysyi.
Mytyn alta paljastui joku ehkä 15-vuotias aika pienikokoinen ja hentorakenteinen poika, jolla oli yllään valkoinen paita ja valkoiset housut sekä keltainen leveä vyö. Pojan silmät näyttävät pullistuneen ja kaulassa oli kuristamisen jälkiä. Hän näytti kuolleelta.
- Kyllä olen, inkvisiittori vastasi ja alkoi etsiä kiveä, joka oli ilmeisesti lentänyt jonnekin pamauksessa.
Sir Ferant katsoi järkyttyneenä poikaa, otti hanskansa pois kädestään ja varmisti pojan olevan kuollut laittamalla kämmenensä hänen suunsa eteen. Ayzabel katseli inkvisiittorin etsiskelyä ivallisesti.
Daegam meni pojan luokse. Sir Ferant nosti pojan olalleen ja lähti kantamaan tätä takaisin.
- Älä sinä yhtään mulkoile siinä, sinä et mahtanut mitään tuolle akalle, inkvisiittori sanoi ivallisesti Ayzabelille.
Ayzabel tuhahti halveksivasti inkvisiittorille ja sylkäisi hänen suuntaansa.
Daegam kysyi inkvisiittorilta:
- Onko kivesi kadonnut?
- Se kai lensi jonnekin kun kosketin sillä sitä naista, inkvisiittori sanoi ärtyneenä.
Ayzabel lähti sir Ferantin perään kulkemaan pois.
Daegam koetti katsella ympärilleen maahan Kiviä siellä oli kovasti, mutta niiden joukosta ei tahtonut erottua inkvisiittorin kiveä. Sir Ferant hävisi tunneliin kantaen poikaa Ayzabel perässään. Piispa näytti hermostuneelta ja sanoi:
- Se nainen saattaa palata tai tuoda liittolaisiaan.
Inkvisiittori jatkoi etsimistä. Luolassa oli valoisaa, koska lammikot valaisivat. Daegam totesi:
- Lähdetään.
Daegam lähti kävelemään ripeästi luolasta pois. Piispa nyökkäsi Daegamin sanoille. Inkvisiittori vilkaisi vielä nopeasti luolaa ja kirosi sitten todella, todella vuolaasti. Piispa ja Bas seurasivat Daegamia, mutta inkvisiittori etsi vielä kiveä.
Käytävässä oli aivan pimeää, kun Ayzabelin valoa ei enää siellä näkynyt.
- Phedrus tule jo, Daegam kehotti. Heitä siihen miekkaasi sitä valoloitsua, niin päästään täältä pois.
Inkvisiittori lähti astelemaan käytävään. Daegam jäi odottelemaan käytävän suulle. Inkvisiittori kääntyi kuitenkin ja etsi vielä vähän aikaa.
- Meidän pitää palata takaisin ylös! Daegam huudahti. Et varmaan halua jäädä tänne koko loppuelämäksesi?
- No palatkaa, tulen kohta perässä! inkvisiittori ärähti.
- Ei miellä ole valoa! Daegam huudahti.
- Eipä olekaan! inkvisiittori ärähti.
Hän tarkasteli kiviä maassa.
- Et sinä sitä täältä löydä, Daegam väitti.
Inkvisiittori asteli erään lammikon lähelle ja sanoi:
- Löysin jo.
Daegam katseli inkvisiittoria hieman epäillen.
Piispa näytti hermostuneelta ja hikiseltä. Bas murahti tuntien olonsa selvästi epämiellyttäväksi.
- No jos sinä löysit sen jo, niin mennään, Daegam kehotti.
- Löysin mutta en saanut sitä vielä, inkvisiittori vastasi.
- No missä se on? Daegam kysyi.
Inkvisiittori kävi polvilleen lammikon viereen ja otti miekkansa esille. Hän kurotteli miekallaan lampeen päin, mutta otti sitten miekkansa pois ja mietti. Daegam kysyi kärsimättömänä:
- Missä se on?
- No tuossa lammikossa, inkvisiittori vastasi.
- Ajattelit varmaan nostaa sen sieltä kädelläsi? Daegam tuhahti. Mennään jo.
- Se on varmasti sulanut jo tuonne muutenkin, Daegam epäili. Nouse ylös ja tule tänne.
- Se ei ole sulanut, inkvisiittori vastasi.
Sitten hän kirosi taas vuolaasti ja lähti käytävän suuaukolle.
- Lähdetään, piispa hoputti.
Inkvisiittori otti miekkansa esille ja alkoi loitsia. Loitsu ei näytä tuottavan tulosta, joten inkvisiittori alkoi loitsia uudestaan. Hän epäonnistui jälleen loitsussaan ja yritti uudestaan. Vieläkin inkvisiittori epäonnistui ja sen jälkeen huitaisi ilmaa miekallaan vihaisena, mutta alkoi jälleen loitsia. Inkvisiittori loitsi ja pyöritteli sormiaan miekkansa ympärillä ja sen jälkeen miekka alkoi hohtaa valoa.
Daegam lähti reippaasti kävelemään luolastosta ulos. Inkvisiittori asteli vihaisena eteenpäin luolassa. Piispa kulki Daegamin vierellä ja Bas tuli jälkijoukkona. Kirkaisuja kuului kaikuvina, mutta niiden määrä ja voima oli ehkä hiukan vähentynyt.
Jossakin vaiheessa kulkua inkvisiittorin valo sammui. Ilmeisesti loitsun kesto oli kulunut loppuun, vaikka seurue ei osannut kulkemaansa aikaa arvioida. Daegam pysähtyi ja kysyi:
- Saatko loitsittua lisää valoa?
Inkvisiittori alkoi loitsia. Pian miekka taas loisti valoa yhtä kirkkaasti kuin ennekin. Daegam jatkoi matkaansa ja toiset samoin.
Jostakin takaa kuului heikkoa jyrinää. Inkvisiittori nopeutti tahtiaan niin nopaksi kuin haavoittuneella jalalla pääsi. Daegam kohensi itsekin vauhtia.
Seurue saapui viimein kohtaan, jossa lojui kuollut hirviö. Daegam meni hirviön ohitse. Ruho haisi kuvottavalle.
Matka jatkui siellä pimeässä luolassa, jonne inkvisiittorin miekka loi valoa. Maa tuntui nyt tärähtelevän. Piispa kompastui ja kaatui maahan, mutta Daegam nosti piispan ripeästi maasta.
- Kirottua, piispa mutisi.
Bas murahti epämääräisesti.
Matka tuntui pitkältä ja koko ajan maa tuntui tärähtelevän. Jyrinää kuului myös. Vihdoin jyrinä lakkasi ja niin myös tärinä. Pian alkoi edestäpäin kajastaa valoa. Daegam jatkoi matkaansa eteenpäin ja toiset samoin.
Inkvisiittori nopeutti askeliaan nähtyään valon, kun taas Daegam hidasti vauhtinsa normaaliin kävelyvauhtiin.
- Mihin sinulla nyt yhtäkkiä on kiire? Daegam kysyi. Jyrinäkin lakkasi.
Daegam kiihdytti taas vauhtiaan, ettei joutunut valopiirin ulkopuolelle.
- Halun silti pois tästä saastaisesta luolasta! inkvisiittori huudahti äreästi Daegamille. Ja mitä nopeammin, sitä parempi, hän sanoi jo hiljaisempaan äänensävyyn kuin äsken.
Seurue näki luolan suuaukon luona sisällä Kudastin, Maelcumin, sir Ferantin, tytön ja jonkun naisen, joka oli pukeutunut valkoiseen paitaan. Sir Ferantilla oli miekka kädessä ja hän tähyili tulijoiden suuntaan. Maassa makasi poika, joka näytti aivan vahingoittumattomalta. Sir Kennard makasi luolan seinustalla liikkumattomana.
- Mitä sinä sillä uhoat? Daegam kysyi.
Bas tuli muiden perässä. Piispa huokaisi saadessaan taas raikasta ilmaa keuhkoihinsa. Inkvisiittori asteli valoa hohtavan miekkansa kanssa vihaisen näköisenä. Sir Ferant kysyi Daegamilta:
- Löytykö se kivi, paroni?
Pihalle päästyään Daegam irrotti kilven ja tiputti sen maahan. Sen jälkeen hän otti kypärän pois päästä ja alkoi hengittää raikasta ilmaa.
Ulkona näytti satavan. Siksipä Kudast ja muut olivat luolan suojassa.
- Löytyi mutta sitä ei saatu takaisin, inkvisiittori vastasi sir Ferantille.
Ayzabel päästi vahingoniloisen naurahduksen. Hänen kädessään oli vielä suuri miekka.
- Turpa kiinni nainen! inkvisiittori ärähti.
Ayzabel virnisti ivallisesti inkvisiittorille. Sir Ferant istahti parantajan viereen. Daegam meni luolasta ulos ja katsoi, näkyikö missään hevosia. Daegam lähti kävelemään luolan suulta sivullepäin.
Daegam tuli takaisin sisälle kastuneena.
- Missä sir Garin on? Daegam kysyi.
Kun kukaan ei vastannut, Daegam kysyi uudestaan:
- Missä sir Garin on?
- En tiedä, Kudast vastasi.
- Missä vaiheessa hän katosi? Daegam kysyi.
- Oletkos sinä siis se parantaja? inkvisiittori kysyi naiselta.
- Olen, nainen vastasi huokaisten.
- Sinä voitkin sitten varmaan parantaa haavani, inkvisiittori sanoi.
- Voin kyllä, nainen vastasi.
Hän ryhtyi huokaisten loitsimaan. Pehmeä valo ympäröi inkvisiittorin parantajan loitsiessa. Daegam asteli Kudastin eteen:
- Hän oli täällä kun lähdimme sisälle. Minne hän meni?
Kun Kudast ei vastannut, Daegam tivasi häneltä:
- Vastaa.
Kudast näytti miettivän ja vastasi:
- En huomannut hänen lähtevän.
Nainen päätti loitsunsa.
- Maelcum, huomasitko sinä? Daegam kysyi.
- En, en kai minä ole edes huomannut, että hän olisi täällä ollut, Maelcum sanoi.
Daegam murahti.
Sir Ferant kysyi parantajalta:
- Voisitko parantaa myös minun haavani?
- Voin tietysti, parantaja sanoi sir Ferantille.
- Kiitos, tämä sanoi naiselle.
Parantaja ryhtyi taas loitsimaan ja valo ympäröi nyt sir Ferantin.
Daegam kääntyi parantajan puoleen.
- Ehkäpä hän katosi silloin kun ne haltiat kävivät täällä, Maelcum aprikoi.
Daegam kääntyi takaisin Maelcumin puoleen ja huudahti:
- Mitä!
- Penkoivat Kudastin repun ja tahtoivat lahjan siitä että kuljemme heidän metsissään, Maelcum selitti.
Kudast nyökkäsi.
Nainen päätti loitsunsa.
- Ottivatko he mitään? Daegam kysyi.
Maelcum nyökkäsi Kudastiin päin:
- Miekan.
- Kuinka voimakas oikein olet? inkvisiittori kysyi naiselta.
- Kenen miekan? Daegam kysyi.
- Minun, Kudast vastasi.
- Taidan useat parannuskeinot, parantaja vastasi inkvisiittorille.
Daegam nyökkään Kudastille ja kääntyi katsomaan parantajaa.
- Pystytkö siirtämään jonkun tavaran tänne? inkvisiittori kysyi parantajalta.
Parantaja vaikutti hämmästyneeltä ja sanoi:
- Minun taikuuteni liittyi parantamiseen.
- Voitko sinä parantaa Kennardin? Daegam kysyi ja osoitti sir Kennardia.
- Niinpä tietenkin, inkvisiittori mutisi itsekseen. Minun täytyi saada se takaisin, hän lisäsi ja katseli luolaan.
- Kyllä, parantaja vastasi Daegamille. Kyllä nyt, kun minulla on Arro-paran amuletti.
Parantaja huokasi syvään. Daegam katsoi poikaa. Pojassa ei näkynyt enää kuristusjälkiä ja silmät olivat kiinni. Hän näytti kuin nukkuvalta.
- Hänessä on paha olento, parantaja sanoi hiljaa osoittaen liikkumatonta sir Kennardia. Pystyn kyllä karkottamaan olennon, hän lisäsi hiljaa.
Daegam nyökkäsi parantajalle.
- Minun täytyy suorittaa rituaali, parantaja sanoi. Teidän täytyy toimia apulaisinani.
Parantaja katsoi Daegamia odottavasti.
- Kyllä se käy, Daegam lupasi.
- Tarvitsisin nuotion, parantaja sanoi.
Daegam katsoi ulos sateeseen, joka jatkui yhä.
- Maelcum, tule mukaani, Daegam kehotti. Käydään hakemassa puita metsästä. Vai kuinka ison sen nuotion pitää olla?
Inkvisiittori kävi istumaan.
- Pieni riittää, parantaja vastasi. |