Ehilmin valo, osa 35
Inkvisiittori saapui ensimmäisenä kohtaan, josta käytävä kääntyi. Hän kurkisti kulman taakse. Daegam pysähtyi inkvisiittorin taakse odottamaan, kun tämä kurkisti. Inkvisiittori jatkoi matkaa kulman taakse ja toiset seurasivat perässä. Sir Ferant kulki naisen vieressä Daegamin takana.
Kulman takaa paljastui tyhjä käytävä, jolla oli tasaisin välimatkoin ovia. Kaikki ovet näyttivät hyvin yksinkertaisilta metalliovilta, jotka olivat vailla koristusta. Inkvisiittori jatkoi matkaa. Nainen kulki sir Ferantin tukemana kokien selvästi kovia kipuja astellessaan vaivallisesti eteenpäin. Silti hän ei päästänyt äännähdystäkään, vaikka palaneiden jalkapohjien kosketus kenkiä vasten täytyi tuntua kipeältä. Sir Ferant yritti nostaa hänet syliinsä, mutta nainen vain tönäisi sir Ferantin sivuun ja yritti parantaa tahtia.
Käytävä tuntui olevan todella pitkä ja kaikkialla oli äänetöntä. Vain askelten kolina kantautui seurueen korviin. Kaukana edessäpäin näkyi käytävän pää, jossa oli samanlainen yksinkertainen ovi kuin käytävän molemmin puolin. Seurueen olo oli jotenkin pelottavan avoin, jos joku olisi sattunut avaamaan oven ja astumaan käytävälle. He olivat vasta ehkä puolivälissä käytävää. Se tuntui tosiaan uskomattoman pitkältä. Sir Ferant katseli hieman taakse päin välillä ja ehdotti:
- Kiristetään vauhtia, ja nopeuttaa askelia.
Inkvisiittori ei muuttanut vauhtiaan. Nainen äännähti tukahtuneen kivuliaasti yrittäessään nopeuttaa askeliaan. Sir Ferant hidasti vauhtia takaisin normaalin huokaisten ja vilkaisi taakse. Nainen puri hammasta ja asteli käytävää pitkin sir Ferantin avustamana. Bas murahti ja vilkaisi taakseen. Sir Garin huokaili raskaasti päätään pudistellen. Sir Ferant katseli vähän väliä takaisin nurkan suuntaan.
- No niin, sir Ferant sanoi kohta. Älkää katsoko taakse.
Jostakin kauempaa käytävää seurueen takaa kuului jokin yllättynyt huudahdus.
- Ettei meitä "epäillä mistään", sir Ferant sanoi.
Nainen vilkaisi taaksensa ja irvisti.
- Nyt olisi kyllä hyvä nopeuttaa vauhtia, Daegam kehotti.
Bas murahti vaimeasti.
- Mitäs sitä enää? sir Ferant kysyi.
- Hei! seurueen takaa kuului ja he kuulivat nopeita askeleita jostakin käytävän päästä.
Sir Ferant murahti. Daegam katsoi taakse ja pysähtyi. Myös inkvisiittori kääntyi. Siellä käytävän päässä oli joku ruskea mies, joka asteli ripeästi seuruetta kohti. Sir Ferant käveli naisen kanssa Daegamin selän taakse ja mumisi jotain naiselle.
- Hei, te siellä, ruskea mies huudahti.
Hän ei ollut sama, joka seurueen oli aikaisemmin saattanut huoneeseen.
- Niin? Daegam kysyi.
- Pysähtykääs, mies kehotti.
Sir Ferant kääntyi nyt paronin selän takana katsomaan tulijaa. Ruskea mies asteli ripeästi seuruetta kohti, mutta matkassa kesti, kun käytävä oli niin jumalattoman pitkä. Mies oli pukeutunut ihan tyylikkäästi vaatteisiin, joiden päävärinä oli sininen. Miehen vyöllä roikkui lyhytmiekka, mutta hän ei näyttänyt mitenkään vihamieliseltä. Miehen hiukset olivat lyhyet ja mustat, kuten siisti leukapartakin. Sir Ferant asetti naisen paronin selän taakse vähän matkan päähän, että tulija ei näkisi häntä.
Kun mies on päässyt jo aika lähelle seuruetta, hän huudahti hiukan hämmentyneeseen sävyyn:
- Hei, mitäs te täällä teette?
- Eikö täällä muka saisi sitten olla? Daegam kysyi vastaan.
- Ei mutta eikös herramme Melkart muistanut kertoa teille? mies kysyi hämmentyneeseen sävyyn. Että siis teidän ei kannattaisi poistua.
Sir Ferant huusi taaempaa:
- Eipä ole sanonut.
- Pahoittelen sitten nöyrimmästi, mies sanoi seurueelle kumartaen. Täällä on vaarallista liikuskella tällä hetkellä. Antakaapas, kun saatan teidät takaisin sviittiinne.
- Miten niin? sir Ferant kysyi.
- Mikäs täällä sitten on niin vaarallista? Daegam ihmetteli.
- Ihan oman turvallisuutenne vuoksi, mies sanoi huokaisten.
- Mikä täällä meitä muka voisi vahingoittaa? sir Ferant kysyi.
Maelcum näytti hieman huvittuneelta.
- Meidän lemmikkimme eivät oikein pidä vieraista, mies selitti. Ja toisaalta jos kaikki tietäisivät teidän liikuskelevan täällä, että saisi hetkenkään rauhaa. Te olette suuria kuuluisuuksia. Kaikki tahtoisivat tavata teidät.
- Ei se meitä haittaa, sir Ferant vakuutti.
- No onneksi vain sinä teidät sen, niin ei se haittaa, Daegam sanoi.
- Meidän ihmisemme ovat niin kovasti sankareita palvovia, että he kävisivät vaikka kimppuunne saadakseen vaikka vain koskettaa teitä, ruskea mies jatkoi. Sitä paitsi lemmikkimme ja vahtiolentomme, ne ovat vaarallisen arvaamattomia.
- Saavatpahan yrittää, sir Ferant mutisi.
- Tulkaas nyt, niin saatan teidät takaisin sviittiinne, mies kehotti ja viittasi hymyillen seuruetta seuraamaan.
- Mitäs tuolla käytävän päässä olevan oven takana on? Daegam kysyi.
Sir Ferant kuiskasi Daegam melko hiljaa:
- Ei muuten tasan tarkkaan mennä takaisin.
Inkvisiittori jatkoi matkaa käytävää pitkin päätyovea kohti.
- Hei, väärä suunta, arvon sankari! ruskea mies huudahti inkvisiittorille, joka ei kuitenkaan kuunnellut.
- Tulkaapas nyt, niin saatan teidät takaisin huoneeseenne ennen kuin mitään ikävää ehtii tapahtua, mies pyysi.
Maelcum haki parempaa otetta sir Kennardista mutisten jotakin itsekseen. Sir Ferant huusi takaa:
- Ja se huone oli ihan kauhea, pakko oli päästä pois.
- Oh, anteeksi armon sankarit, etsitään teille sitten miellyttävämpi huone, ruskea mies ehdotti pahoittelevalla äänellä.
- No käypäs etsimässä sopiva niin odottelemme täällä! sir Ferant huudahti.
Mies asteli vielä lähemmäs seuruetta ja huudahti inkvisiittorille:
- Hei, menet väärään suuntaan.
Daegam huokaisi ja lähti jatkamaan matkaa oven suuntaan. Piispa seurasi häntä. Sir Ferant jatkoi myös matkaa työntäen naisen edelleen.
- Mitenkä olisi jos sinä menisit sinne huoneeseen, että mitään pahaa ei tapahdu? sir Ferant ehdotti ruskealle miehelle.
- Hei, te menette nyt vaaralliseen suuntaan, mies sanoi seurueelle. Siellä odottaa varma kuolema. Älkää olko hulluja! Tulkaa nyt mukaani, niin suojelen teitä. Saatte kyllä paremman huoneen.
Sir Ferant rykäisi hieman.
- Hei, älkääs nyt pahastuko, vaikka huoneenne olikin liian ala-arvoinen, mies sanoi ja riensi Daegamin ja muiden viereen.
- No me etsimme sitä huonetta tuolta varman kuoleman suunnasta, jos me sankarit saamme? sir Ferant ehdotti.
- Olkaa nyt järkevä, ettehän halua tapattaa seuruettanne, ruskea mies sanoi ja laski kätensä Daegamin olalle.
Hän oli kooltaan jonkin verran keskimääräistä pidempi mies ja puhui oikein hyvää raliaa. Samassa mies näytti huomaavan seurueen kanssa olevan naisen ja hän hätkähti.
- Joo-o, sir Ferant mutisi.
- Ayzabel, mitä hän teidän luonanne tekee? ruskea mies kysyi hämmentyneenä. Hänen pitäisi olla sairaalassa. Ymmärrättehän, melkein elävältä palaminen on ollut rankka koettelemus.
Sir Ferant kuiskaili naiselle jotain. Ruskea mies puhui aika vakuuttavalla ja sääliväisellä äänellä. Inkvisiittori jatkoi kulkuaan.
- Hei, pysähtykää nyt, sankarit! ruskea mies huusi ja nopeutti askeleitaan saadakseen ensimmäisenä menevät kiinni.
Daegam jatkoi vain matkaansa hieman epävarmin askelin Kudast kannoillaan. Sir Ferant käveli naisen vieressä. Ruskea mies ohitti Daegamin ja riensi kohti sir Ferantia ja naista.
- Hei, hän on sairas! ruskeaihoinen huudahti sir Ferantille.
- Voi sentään, tämä vastasi.
- Haluatko tapattaa hänet, kun raahaat häntä? ruskea mies kysyi.
- En minä häntä raahaa! sir Ferant huudahti.
- Etkö ymmärrä, että kävelykin sattuu? ruskea mies kysyi hiukan tuohtuneena.
Sir Ferant murahteli hiljaa:
- Kohta sinuun sattuu.
Ruskea mies riensi kiireesti sir Ferantin viereen.
- Annapas, kun autan Ayzabelin takaisin sairaalaan, hän sanoi.
- Et, sir Ferant kielsi.
- Mitä? ruskea mies kysyi hämmentyneenä.
- Kysytäänpä Ayzabeliltä, sir Ferant kehotti.
- Hänen ihoregeneraationsa on vielä kesken, ruskea mies selitti järkevästi. Hän on kovin pois tolaltaan varmasti loukkaantumisensa vuoksi, hän jatkoi säälivästi katsoen naiseen.
- Osaa hän kyllä itse päättää, luulisin, sir Ferant vastasi ja katsoi kysyvästi naista.
Nainen äännähti kärsimättömästi ja huitaisi päällään mieheen päin. Sir Ferant päästi irti naisesta. Ruskea mies hymyili ystävällisesti ja laski kätensä naisen olalle.
- Lähdetään takaisin sairaalaan, Ayzabel, hän sanoi ystävällisesti naiselle.
Sir Ferant katsoi vieressä.
Samassa nainen vetäisi kätensä viittansa alta tuskaisesti parahtaen ja heilautti tikarin ruskeaa miestä kohti. Ruskea mies ehti huutaa vain hämmästyneesti, kun tikari upposi valtaisalla voimalla ja taikuudesta hohtaen suoraan miehen rintaan.
- Niin, että mitenkäs oli? sir Ferant kysyi mieheltä.
Daegam vei nopeasti kätensä miekankahvalle.
- No, jos siis tästä vaikka lähtisimme? sir Ferant sanoi hieman epävarmasti ja astui kauemmas naisesta.
Ruskea mies hoippui muutaman askeleen, kun nainen kiskaisi tikarinsa irti tuskasta huutaen. Ruskea mies avaa suunsa kuin sanoakseen jotakin, mutta sieltä purskahtikin verta ja mies kaatui lattialle. Sir Ferant asteli vielä hieman kauemmas naisesta ja jatkoi matkaa sanoen:
- No, nyt voimme unohtaa sen jaloittelemisen.
Nainen puri hammasta ja pyyhkäisi verisiä käsiään viittaansa. Inkvisiittori kulki eteenpäin ovea kohti piittaamatta muiden touhuista.
- Ja nyt vauhtia, Kudast sanoi ja lähti astelemaan eteenpäin kohti ovea.
Sir Garin näytti järkyttyneeltä. Daegam asteli ruumiin ohi yrittäen olla tahrimatta itseään. Piispa katseli ruumista ilmeettömästi ja lähti sitten Daegamin perään. Sir Ferant jatkoi matkaa.
- Miksi...? sir Garin mutisi tuijottaen miehen ruumista.
Daegam mutisi jotain itsekseen. Bas murahti.
Inkvisiittori oli nyt päässyt jo käytävän toiseen päähän ovelle ja painoi korvansa ovea vasten. Toiset tulivat kauempana. Nainen näytti kovin tuskaiselta ja hänen askeleensa olivat horjuvia. Ilmeisesti hänen äskeinen tekonsa oli ottanut koville. ärähtää ja palaa taluttamaan naista vihaisena. Nainen otti sir Ferantin avun vastaan, mutta yritti parhaansa mukaan astella. Maelcum ähisi kanniskellessaan sir Kennardia, eikä tuntunut saavan hyvää otetta hänestä.
Ovelle kuunteleva inkvisiittori näytti miettivän jotakin.
- Kuuluuko sieltä mitään? Daegam kysyi kauempaa.
- Jotain jyrinää, inkvisiittori vastasi.
Hän yritti avata ovea, mutta se ei auennut ja hän ärähti:
- Lukossa.
Sir Ferant supisi naiselle jotain ja katsoi samalla tulosuuntaan. Tulosuunnassa ei näkynyt muuta kuin ruumis lattialla verilammikossa.
- Laskekaa sir Kennard hetkeksi maahan, niin saatte pikkaisen levähtää, Daegam kehotti.
- Siinä on jonkinlainen mekanismi, sir Ferant ilmoitti oveen viitaten.
Toisetkin pääsivät nyt ovelle.
- Niin tai sitten se on kiinni taikuudella, inkvisiittori huomautti.
Maelcum laski miehen maahan ja kävi venyttelemään. Sir Ferant laski naisen maahan lepäämään ja tämä lyyhistyikin maahan. Seurue seisoi pitkän käytävän päässä. Käytävässä oli hiljaista.
- Ei meidän varmaan tähän kannata jäädä, sir Ferant arveli ja istui naisen viereen alkaen supista tälle.
- Ehkä joku noista muista ovista on auki, Kudast ehdotti.
Kudast lähti kokeilemaan muita käytävällä olevia ovia. Heti ensimmäinen ovi näytti aukeavan. Kudast katsoi varovasti sisään ja astui sitten sisälle. Inkvisiittori seurasi Kudastia pian ja Bas asteli myös notkein askelin Kudastin avaamasta ovesta. Daegam seurasi perässä, kuten piispakin. Perässä tuli sir Garin huokaillen raskaasti. Sir Ferant jäi Maelcumin ja Ayzabelin kanssa käytävään. Maelcum hyräili hiljaa nojaillessaan seinään.
Nainen näytti makaavan maassa liikkumattomana. Käytävällä oli hiljaista. Toiset olivat kadonneet Kudastin avaamasta ovesta. Sairas ritari makasi myös käytävällä siinä, mihin Maelcum oli hänet laskenut. Ritari näytti yhä olevan tuskissaan.
- Maelcum, murretaanko tuo ovi? sir Ferant kysyi ja osoitti sormella sitä ovea, jonne he eivät päässeet.
- Eiköhän tuosta hieman liikaa melua tulisi, Maelcum arveli.
- Hmm, eipä meidän auta paljoa tässäkään olla, jos joku tulee käytävän päästä tai jostain ovesta, sir Ferant huomautti.
Hän nousi ylös ja käveli ovelle. Sir Ferant painoi korvansa ovea vasten ja kuunteli. Maelcum jatkoi hyräilyään katsellen ympärilleen. Sir Ferant huokaisi, istui käytävälle ja sulki silmänsä.
Sir Ferant oli silmät kiinni istumassa lukitun oven vieressä, kun Daegam asteli naisen luokse ja Kudastkin ilmestyi käytävään. Sir Ferant aukaisi silmänsä ja katsoi Daegamin puuhia. Nainen makasi liikkumattomana maassa.
- Nainen, kerro mistä täältä helvetin paikasta pääsee pois, Daegam kehotti.
Sir Ferant sulki jälleen silmänsä. Kudast asteli toiselle ovelle käytävällä ja aukaisi sen.
Nainen ei vastannut Daegamille. Hän makasi vain liikkumattoman maassa silmät kiinni.
- Kuuletko? Daegam sanoi naiselle. Mistä täältä pääsee pois?
Nainen ei vastannut vieläkään. Daegam astui naisen viereen ja tuuppasi tätä hieman jalallaan sanoen:
- Kuuletko?
Nainen ei näyttänyt reagoivan mitenkään.
Kudast asteli nopeasti takaisin muiden luokse ja sanoi:
- Nyt nopeasti tuohon huoneeseen.
Daegam lähti menemään huoneeseen, jonka ovea Kudast oli raottanut.
- Kudast, auta Maelcumia kantamaan Kennardia, Daegam määräsi. Ferant, käy sanomassa muille, että tulevat kanssa tuohon toiseen huoneeseen.
Sir Ferant aukaisi silmät ja hypähti ylös, käveli naisen luo ja nosti hänet varovaisesti ylös sanoen:
- No mennään kaikki.
Sir Ferant lähti kantamaan naisen huoneeseen. Nainen ei ollutkaan mikään valtavan painava taakka ja sir Ferant pystyi hyvin kantamaan häntä.
- Ei sinne! Kudast huusi, kun näki Daegamin kulkevan kohti ovea, jolla oli käynyt.
Maelcum havahtui ja nosti sir Kennardin käsiinsä. Sir Ferant pysähtyi. Daegam tuhahti ja lähti toiselle ovelle. Kudast nosti sir Kennardia. Sir Ferant meni toiselle ovelle.
- Siellä on niitä ruskeita miehiä, Kudast selvitti, kun seurue oli päässyt huoneeseen.
Huoneessa odottivat piispa ja sir Garin. Sir Ferant laski naisen penkille, meni itse toiselle puolelle huonetta istumaan ja sulki silmänsä.
- Minne täältä? Daegam kysyi. Phedruksen ja muiden perään?
- No kunhan olemme poissa käytävältä, Kudast sanoi ja laski sir Kennardin toiselle penkille.
Kudast sulki oven, josta pääsi käytävälle, ja asteli katsomaan huonetta, jossa inkvisiittori oli. Daegam meni Kudastin perässä toiseen huoneeseen. Maelcum istahti penkille Kennardin viereen. Sir Ferant nauroi istuessaan, mutta hiljeni pienen hekotuksen jälkeen. Nainen liikahti nyt heikosti voihkaisten.
- Uh, nainen voihkaisi ja avasi silmänsä.
Nainen nousi kovin ponnistuksen ja voihkaisten pystyyn ottaen tukea penkistä. Hän pudisteli päätänsä yrittäen ilmeisesti selvittää ajatuksiaan. Maelcum raapi parransänkeään ja katseli naista kiinnostuneena. Tämä loi tuskaisen katseen Maelcumiin. Maelcum huikkasi sir Ferantille:
- Hei, se heräsi.
Sir Ferant otti kypärän pois ja jatkoi istuskelua silmät kiinni.
- Tiedätkö miten täältä pääsee pois? Maelcum kysäisi naiselta.
Nainen näytti hiukan sekavalta, mutta nyökkäsi. Maelcum nousi ylös ja harppoi ovelle, josta toiset olivat menneet. Oven takana oli huone, joka oli aivan pimeä. Valoa tai toisia ei näkynyt. Maelcum mietti tovin ja astui sisään.
- Tappavat, nainen mutisi sekavana ja nojasi raskaasti seinään.
Maelcum palasi takaisin ovesta ja meni naisen luokse.
- Pystytkö puhumaan? hän kysyi.
Nainen nyökkäsi tuska silmissään.
- Tiedätkö missä me nyt olemme? Maelcum kysyi.
- Varasto, nainen mutisi silmiään tuskallisesti hieraisten.
- Mitä tuon oven takana on missä juuri kävin? Maelcum kysyi ja huitaisi kädellään ovea kohti.
- Varasto, nainen mutisi palaneilla huulillaan.
Maelcum nousi ylös ja käveli edestakaisin miettivän näköisenä. Sir Ferant naurahti jälleen hieman. Maelcum asteli sir Ferantin luo ja kysyi:
- Mitä sinä täällä hörähtelet?
Sir Ferant aukaisi silmänsä ja katsoo ylös.
- Ajattelin vain, että kun se ruumis on käytävässä, niin kauankohan me täällä pysymme huomaamattomina? sir Ferant vastasi.
Maelcum naurahti itsekin:
- Totta, totta.
- Ei kauan, nainen sai sanottua hataralla äänellä.
Sir Ferant nyökkäsi.
- No emmepä paljoa voi tehdä, koska sir Kennard on täällä ja tuo nainen myös, sir Ferant totesi.
- Taidanpa käydä katsomassa saisiko sitä sieltä pois ilman kauheita verijälkiä, Maelcum sanoi.
Sir Ferant nyökkäsi ja sulki silmänsä. Maelcum asteli käytävään vievälle ovelle ja kurkisti käytävään. Hän livahti sinne sitten.
- Tämän on oltava vain pahaa unta, sir Garin mutisi.
Piispan ilme näytti tutkimattomalta.
Maelcum peruutti pian ovesta sisään vetäen ruumista perässään. Hän siirsi ruumiin ovenpieleen ja sulki oven. Raahaamisesta jäi ikäviä verijälkiä käytävään.
- Ei sitä nyt ainakaan kaukaa huomata, mutta jos joku kohdalle sattuu niin on helppo seurata jälkiä, Maelcum sanoi virnistäen.
Sir Ferant naurahti:
- Nyt ei ainakaan kukaan tiedä missä olemme.
Maelcum nauroi vedet silmissä ja istui takaisin penkille. Nainen näytti levottomalta. Hän pyöritteli tikariaan, jossa oli riimuja. Tikari oli vielä verinen viimeisimmän uhrinsa jäljiltä. Naisen käsillekin oli roiskunut verta, joka ei ollut lähtenyt pyyhkimällä pois.
- Olisi varmaan pitänyt raahata tuo johonkin toiseen huoneeseen, Maelcum naureskeli.
Nainen hankasi käsiään kivuliaasti kaapuunsa. Sir Ferant aukaisi toisen silmänsä ja katsoi naista. Veren alta paljastui hiukan hyvin vaaleaa ihoa, joka oli ilmeisesti vasta kasvamassa takaisin. Sir Ferant aukaisi molemmat silmänsä. Huoneessa olijat huomasivat yllätyksekseen, että naisen vastakasvanut iho näyttikin olevan punaista eikä ruskeaa, vaikka siinä ei ollut enää vertakaan.
- Mitä! sir Ferant huudahti.
Sitten hän kuitenkin nosti olkapäitä ja sulki silmänsä jälleen. Nainen liikahti hermostuneesti ja vilkaisi ovea, josta muut olivat menneet. Piispa näytti nyt jo hiukan kärsimättömältä.
- Onkohan heille sattunut jotain? Maelcum ihmetteli.
- Tämä on tosiaan vaarallista, koska heitä on vain pieni joukko, piispa sanoi.
Sir Ferant vastasi istuessaan:
- Hyvinkin mahdollista.
- Maagisesti he ovat heikoilla, ellei se inkvisiittori osaa jotakin, piispa jatkoi.
- Ja jos he ovat tuolla huoneessa yhdessä, sir Ferant huomautti.
Sir Garin vain pudisteli päätään välttäen katsomasta ruumiiseen.
- Sitä pahempi, piispa tokaisi.
- Ei kyllä meidänkään tila ole sen parempi, sir Ferant lisäsi.
- Onko kenelläkään mitään millä saisi valoa tuonne? Maelcum kysyi ja nyökkäsi ovea kohti.
- Onko kenelläkään tulentekovälineitä? piispa kysyi katsoen sir Ferantiin ja Maelcumiin.
Sir Ferant ravisti päätään.
- Ei niin minkäänlaisia ja kun taikuuttakaan en osaa yhtään, Maelcum ilmoitti.
Sir Ferant nousee ylös ja aukaisi silmänsä. Hän meni toisen oven, jota ei ollut avattu. Se tuntui kuitenkin olevan lukossa tai ainakaan se ei auennut.
- Minunkin loitsuarsenaalini on heikoilla, piispa tunnusti.
Sir Ferant perääntyi hieman ja potkaisi ovea. Ovi ei näyttänyt olevan potkusta moksiskaan.
- Hmm, sir Ferant mutisi.
Sitten hän kysyi naiselta:
- Mitä täällä on?
Nainen näytti epävarmalta ja pudisti päätään. Sir Ferant kohautti olkapäitään, haki kypäränsä ja asetti sen päähänsä. Hän kysyi naiselta jälleen:
- Onko täällä muita ulospääsyjä kuin tuo ovi käytävässä?
Nainen näytti epävarmalta ja kohautti olkapäitään. Sir Ferant aukaisi käytävän oven ja kurkkasi käytävään. Käytävä oli tyhjä.
- Lähdetäänkö jonnekin? sir Ferant kysyi.
Samassa seurue huomasi puoliksi auki jääneestä ovesta, että pimeään huoneeseen syttyivät valot. Valo tuntui tulevan katosta ja se tuli voimistumalla eli aluksi siellä oli hämärää, mutta valo voimistui. Maelcum nousi ylös käsi miekan kahvalla ja sir Ferant käveli hänen luokseen. Nainen näytti hätääntyneeltä. Sir Ferant otti miekan käteensä ja kurkkasi varovaisesti huoneeseen. Nainen lausui jonkin seurueelle aivan tuntemattoman sanan ja viittasi ovelle, josta valo tuli.
Huoneessa näytti olevan paljon päällekkäin pinottuja metallilaatikoita. Laatikot olivat useiden metrien kokoisia. Niitä oli huoneen seinien vieressä. Huoneessa näkyi kaksi ovea, eteenpäin ja oikealle. Huoneessa ei ollut muuten mitään, mutta se oli melkoisen suuri. Maelcum siirtyi myös ovelle tiirailemaan huoneeseen.
Sir Ferant mutisi itsekseen ja sanoi sitten ääneen:
- Ei meidän varmaan kannatta mennä minnekään, kun täällä on sir Kennard.
Nainen toisti sanan entistä hätäisemmällä äänellä ja huitaisi huoneeseen päin. Sir Ferant kysyi naiselta:
- Kannattaako meidän mennä tuonne?
Nainen pudisti rajusti päätään ja sanoi:
- Sulkekaa.
Sir Ferant potkaisi oven kiinni ja kysyi sitten:
- Mitäs siellä muka sitten on?
Nainen toisti taas saman sanan kuin aikaisemminkin.
- Mitä? sir Ferant kysyi ja kohautti olkapäitään.
Nainen hengähti helpottuneena ja katsoi hermostuneena juuri suljettua ovea.
- Miksi se piti sulkea? sir Ferant tiedusteli.
Nainen toisti taas saman sanan kuin aikaisemminkin. Maelcum kiroili itsekseen ja marssi taas edestakaisin. Sir Ferant otti sulkemansa oven metallinupista kiinni.
- Maelcum, katsotaanko mitä siellä on? hän ehdotti.
- Ei, nainen huudahti ja otti muutaman hätäisen hapuilevan askeleen ovea kohti.
- Miksi? sir Ferant kysyi.
Nainen toisti taas saman sanan kuin aikaisemminkin.
- Näkevät, hän lisäsi.
Sana ei herättänyt toisissa yhtään minkäänlaisia mielikuvia, mutta sir Ferant otti kätensä pois nupilta sanoen:
- No ollaan sitten täällä.
Nainen nojasi raskaasti seinään ja katsoi hermostuneena ovea. Sir Ferant laittoi miekan huotraansa, meni istumaan ja sulki silmänsä. Maelcum ärähti ja istui takaisin penkille. Sir Ferant kysyi mietteliäänä:
- Ketkä näkevät?
Huoneessa olijat olivat kuulevinaan kohta jonkinlaista vaimeaa hurinaa sen oven takaa, jonka sir Ferant oli sulkenut. Nainen seisoi liikkumattomana paikallaan ja kuunteli. Sir Ferant aukaisi silmät ja katsoi ovea.
- Voi perkeleen perkele, Maelcum kirosi. Mitä tässä nyt tekisi.
- Shh, sir Ferant hyssytteli.
Nainen toisti kuiskaten saman sanan kuin aikaisemminkin ja viittasi oveen.
- Amiraali? sir Ferant ehdotti hiljaa.
Nainen pudisti päätään ja sanoi:
- Metallia.
Sir Ferant kuiskasi:
- Metalli näkee meidät?
Nainen pudisti päätään ja sanoi:
- Ratsastaja.
- Metallinen ratsastaja näkee meidät? sir Ferant kysyi.
Nainen pudisti kärsimättömästä päätään ja toisti tuntemattoman sanan.
- Jaa, antaa olla, sir Ferant sanoi ja sulki taas silmänsä.
- Pystytkö selittämään tarkemmin mitä se tarkoittaa? Maelcum kysyi naiselta.
Hurinaa kuului vieläkin oven takaa ja nainen seisoi hermostuneena oven lähellä puristaen tikariaan.
- Metalli, nainen sanoi. Se hakee.
Sir Ferant nyökytti päätään:
- No niinhän se tekee.
Hän naurahti hiljaa. Nainen näytti haluavan sanoa jotakin, mutta vaikutti siltä, ettei hän löytänyt sopivia sanoja. Nainen pudistaa turhautuneena päätään.
- Kone? sir Ferant ehdotti. Olio?
Nainen kohautti epävarmana olkapäitään.
- Ratsastaja, nainen sanoi.
- No samapa se on, kun se on tuon oven takana, sir Ferant sanoi.
- Vadeli, nainen vielä lisäsi.
Hurina alkoi kohta vaimeta.
- Onko se joku kone tai laite mikä hakee tai näkee jotain? Maelcum kysyi.
- Sen saa selville kun avataan ovi, sir Ferant tokaisi.
Nainen nyökkäsi nyt katsoen Maelcumia.
- Sellainen laitehan olisi todella mielenkiintoinen, Maelcum jatkoi. Jokohan uskaltaisi kurkistaa?
Nainen lisäsi:
- Myös ratsastaja.
- Ahaa, jokin ihminen käyttämässä konetta? Maelcum ehdotti.
- Vadeli, sir Ferant sanoi.
Nainen nyökkäsi hiukan epävarmasti.
- Tämäpä mielenkiintoista, Maelcum totesi ja asteli ovelle painaen korvansa sitä vasten.
- Tämä on jumalatonta menoa, sir Garin mutisi itsekseen. |