Ehilmin valo, osa 34
Vene keinui, mutta sitä tukeva magia piti kurssin vakaana pärskyviä aaltojakin vastaan. Punaiset soturit istuivat vakaina ja vailla pelkoa veneessä. Mukana oli myös seurueen kanssa keskustellut ruskeaihoinen mies. Sir Ferant odotteli istuen veneiden saapumista laivoille. Pahasti vahingoittunut nainen oli sir Ferantin hellässä huomassa. Tämä hoivasi naista sylissään.
Matka tuntui kestävän kauan, aivan kuin aika olisi hidastunut. Mahtavat veneet tuntuivat lähestyvän mahtavia purjealuksia etananvauhtia, vaikka todellisuudessa vauhdin täytyi olla varsin ripeää. Laivojen koko tuntui vain kasvavan lähemmäksi tultaessa tai ehkä se johtui vain siitä, että seurue oli niin matalalla aaltojen keskellä. Daegam katsoi taakse rantaan päin. He olivat etääntyneet jo hyvän matkaa rannasta ja olivat arviolta puolivälissä matkaa. Soturit loivat tuimia katseita rantaan päin, mutta heidän katseissaan ei näkynyt pelkoa, ainoastaan soturien kylmää laskelmointia.
Samassa kuului kova jysähdys jostakin yläilmoista. Kaikki katsahtivat yläilmoihin. Jokin suuri ja kirkas lensi veneitä kohti korkealta taivaalta. Sen kirkkaus suorastaan otti silmiin. Soturit huudahtivat omalla vanhahtavalla kielellään ja tavoittelivat aseitaan, mutta kirkkaus tuntui ottavan heidänkin silmiinsä. Yksi sotureista nappasi käteensä maagisen ja riimujen voimistamaan heittokeihään ja vetäisi kätensä taakse heittääkseen sen kohti lähestyvää kirkasta hahmoa.
- Sieltä tulee valtava siivekäs leijona, jonka selässä kai istuu ihminen, ilmoitti Daegam, jota kirkkaus ei tuntunut häiritsevän yhtä pahasti kuin toisia..
Soturi viskasi heittokeihään ilmaan ja siitä suorastaan sinkoili maagista voimaa. Vielä kolmannes matkasta laivaan on taitettavana.
- Mikä perkele, Maelcum mutisi tihrustaessaan taivaalle.
- Minä en erota mitään, inkvisiittori totesi.
Pian kirkkaus oli jo niin lähellä venettä, että seurue pystyi erottamaan, mikä se oli. Siellä oli tosiaan valtava leijona, joka loisti kirkkautta ja jolla oli siivet. Sen selässä istui ihminen, joka oli leijonan rinnalla aivan pikkuinen. Tällä ihmisellä näkyi yllään jonkinlainen nahasta tehty puku. Kädessä hänellä oli keihäs ja kilpi.
Punaihoiset soturit tempasivat miekkansa esiin. Kudast alkoi tähtäillä varsijousellaan leijonaa. Daegam vetäisi miekkansa esiin ja asetti kilpensä paikoilleen. Maelcum asetteli kilpensä paikoilleen ja veti miekkansa. Inkvisiittori katseli leijonaa ja piti kättään miekan kahvalla mutta ei ottanut sitä esiin. Leijona oli enää parinkymmenen metrin korkeudessa.
Silloin Kudast ampui varsijousellaan leijonaa. Leijona toimi salamannopeasti ja huitaisi tassuillaan kuuman liekkimuurin, johon nuoli kilpistyi. Sir Ferant suojasi naista ruumiillaan.
Samassa leijona oli aivan veneen vieressä. Sen selässä oleva mies huusi raliaksi:
- Tulen rauhassa.
Daegam laittoi miekkansa huotraan.
- Etsin taivaanseuraajaa, joka tuntee Jumalan, mies jatkoi.
Sir Ferant katsoi piispaan, joka näytti ilmeettömältä. Daegam rapsutti parransänkeään. Leijonan selässä oleva mies näytti tosiaan pukeutuneen turkiksiin, jotka näyttivät kovasti leijonannahalta. Vaatteet olivat kuitenkin aivan sivistynyttä tekoa, eivätkä mitään raa'an barbaarisia. Maelcum pani miekkansa pois ja istui alas. Punaiset soturit olivat valppaina aseet käsissä, mutteivät näyttäneet aikovan hyökätä. Vene oli pysähtynyt.
- Hänkö on ystävänne? ruskea mies kysyi Daegamilta muilta.
Sir Ferant vastasi ruskeaihoiselle miehelle:
- En ole ikinä nähnytkään.
- Mitä asiaa sinulla on taivaanseuraajalle? Daegam kysyi leijonamieheltä.
- Olen tullut seuraamaan häntä, leijonaratsastaja vastasi Daegamille.
Leijonaratsastaja nousi seisomaan ratsunsa selässä. Ilma tuntui kuumentuneen leijonan ilmestyessä, muttei mitenkään epämiellyttävän pahaksi.
- Mikä on taivaanseuraaja? sir Ferant kysyi leijonaratsastajalta.
Leijonaratsastaja ei kiinnittänyt mitään huomiota sir Ferantiin, vaan heitti kilven selkäänsä ja asetti keihään roikkumaan hihnasta myös selkäänsä. Keihäs näytti itse asiassa maagiselta riimuineen ja koristeluineen. Kilpeen oli kuvattu jonkinlainen tyylitelty leijona Lain riimun sisällä. Daegam sanoi hieman epävarmana:
- Taidat sitten siis olla etsimässä minua. Minä uskoisin olevani taivaanseuraaja.
- Sinä se olet ja seuraan mukanasi, kunhan lupaat minulle, mitä haluan, leijonaratsastaja sanoo Daegamille.
- Mitä sitten haluat? Daegam kysyi.
- Haluan maastasi ne kaksi, joilla on leijonansielu, leijonaratsastaja vastasi Daegamille. Tiedän, että suuret vaarat vaanivat tielläsi. Ja haluan auttaa sinua Jumalan nimessä, jos annat, mitä haluan.
- Ketkä nämä kaksi ovat, joilla on leijonansielu? Daegam kysyi.
- En ole paikallistanut heitä vielä, mutta pyhimykseni on kertonut, että maassasi on heitä kaksi, leijonaratsastaja vastasi. Eivätkä he kaksi tiedä leijonaperimäänsä. Heidät haluan korvaukseksi avustani.
- Mitä sinä aiot tehdä heille, jos luovutan heidät sinulle? Daegam kysyi.
- Vien heidät mukanani väkeni pariin, leijonaratsastaja ilmoitti.
Daegam nyökkäsi ja sanoi:
- Selvä. Luovutan sinulle kansastani ne kaksi joilla on leijonasielu, jos seuraat minua matkallani.
- Hyvä, leijonaratsastaja totesi nyökäten.
Sen suuremmitta seremonioitta hän hypähti veneeseen ketteryydellä, jossa täytyi olla mukana taikuutta.
- Mikä on nimesi? sir Ferant kysyi uudelta tulokkaalta.
Siivekäs leijona lähti lentoon ja etääntyi kovaa vauhtia taivaanrantaan. Daegam istahti.
- Voit kutsua minua nimellä Bas, leijonaratsastaja murahti.
Vene lähti taas liikkeelle yhden punaisen soturin maagisesta komennosta. Uusi tulokas istuutui veneeseen näyttämättä mitenkään hämmentyneeltä liityttyään seuraan. Toiset veneet olivat jo päässeet laivojen viereen ja ne nousivat juuri maagisten köysien hinaamina ylös vedestä miehistöineen päivineen. Aivan pian seurueen venekin oli suuren laivan vieressä ja maagiset ketjut laskeutuivat kiinnittymään veneeseen. Sitten vene nousi ripeää tahtia kohti yläilmoja. Sir Ferant piti naista sylissään.
Laivassa oli jokin kummallinen laita, ikään kuin jonkinlainen nosturi, joka hinasi veneen ylös laivan reunan tasolle. Sitten punaiset soturit nousivat ja astelivat laivaan. Myös ruskea mies nousi ylös ja viittasi kumartaen seuruetta astumaan laivaan. Sir Ferant kantoi naista sylissään ja meni laivaan. Toiset nousivat myös laivaan, Maelcum hieman pahoinvoivan näköisenä ja Kudastin kanssa sir Kennardia kantaen. Sir Kennard oli hiljaisena, mutta aika ajoin hänen kasvonsa näyttivät tuskaisilta. Sir Garin jätti veneen varsin hermostuneena ja vaivautuneena. Bas poistuu veneestä viimeisenä.
- Laivallemme on suuri kunnia saada näin suuria sankareita vieraikseen, ruskea mies sanoi seurueelle.
Pari ruskeaa miestä ilmestyi paikalle mukanaan jonkinlaisen paarit ja he viittasivat sir Ferantia laskemaan naisen siihen. Tämä laskikin naisen paareille. Paarimiehet lähtivät kuljettamaan naista jonnekin laivan kannen alle. Sir Ferant lähti miesten perään. Hänet kuitenkin pysäytti alas johtavan luukun luona punainen vartiomies.
- Mikä tuolla Kennardilla oikein on? inkvisiittori kysyi ohimennen Daegamilta.
- Hän on kai jonkun pahan hengen riivaama, Daegam vastasi. En ole varma kylläkään.
Sir Ferant katsoi hänet pysäyttänyttä miestä kysyvästi ja kysyi:
- Saanko mennä hänen mukaan?
- Tänne ei ole sevraaminen, punainen vartija vastasi vanhahtavasti.
Sir Ferant asteli pettyneenä ruskeaihoisen miehen luokse. Kannella seurue saattoi huomata, että laiva oli tosiaan suurempi kuin mitä rannasta oli näyttänyt. Siinä oli vain kaksi mastoa, mutta ne olivat melkoisen suuria ja korkeita.
Daegam asteli ruskeaihoisen miehen luokse. Sir Ferant kysyi mieheltä:
- No missä on parantajanne?
- Kannen alla, siellä ovat sairastilamme, ruskea mies vastasi.
- Milloin meidän ystävä aiotaan parantaa? Daegam kysyi.
- Voimme kai viedä sir Kennardin sinne? Sir Ferant tiedusteli.
- Ah, minun täytyy tiedustella asiaa parantajiltamme, ruskea mies vastasi.
- Selvä, Daegam totesi.
- Pahoittelen kovasti, mutta ymmärrättehän, että minun täytyy huomioida parantajien mielipiteetkin, ruskea mies sanoi pahoittelevasti.
- Totta kai, sir Ferant vakuutti.
- En voi noin vain käskeä heitä, niin aluksen päällikkö kuin olenkin, ruskea mies jatkoi. Me vadelit pyrimme ottamaan aina huomioon toisetkin.
- Se on varsin kunnioitettava tapa, Daegam sanoi.
Sir Ferant otti kypärän pois päästään ja ravisteli hiuksiaan. Ruskea mies nyökkäsi hymyillen ystävällisesti ja sanoi:
- Mutta te sankarit olette varmasti väsyneitä ja nälkäisiä.
Sir Ferant nyökkäsi.
- Voisimme tarjota teille lepoa ja ateriaa, ruskea mies ehdotti.
Inkvisiittori nojaili mastoon.
- Se olisi mukavaa, Daegam sanoi.
- Kuinka kauan kestää purjehtia sinne teidän maahanne? inkvisiittori kysyi ruskealta mieheltä.
Laiva tuntui nyt lähtevän liikkeelle ja valtavat purjeet pullistuivat ilmasta, joka ei ollut selvästikään pelkkää luonnollista tuulta.
- Se riippuu osittain merivirroista ja magian voimakkuudesta, ruskea mies vastasi inkvisiittorille kohauttaen olkapäitään.
Sir Ferant kysyy:
- Saanen kai tavata pelastamani naisen heti?
- Sinun on varmaan parempi levätä ja syödä ensin, Daegam sanoi sir Ferantille.
- Voi, se ei käy päinsä, ruskea mies vastasi sir Ferantille pudistaen pahoittelevasti päätään.
- Miksi? sir Ferant kysyi.
- Ymmärräthän, parantajat eivät pidä häiritsevistä vieraista heidän alueellaan, ruskea mies vastasi. Ja rakas Ayzabel on kovin huonossa kunnossa.
- No sanot kai millonka voin tavata hänet? sir Ferant kysyi.
- Tapaat hänet varmaan sitten joskus hieman myöhemmin, Daegam sanoi. Voisimme nyt tosiaan mennä sinne syömään.
- Heti, kun hän on parantunut, ruskea mies lupasi.
- Kiitos, sir Ferant kiitti.
- Mutta parantumisessa saattaa kestää, vaikka magiamme voimakasta onkin, ruskea mies varoitti.
Sir Ferant nyökkäsi.
- Kun luonnollinen harmonia on kerran rikottu, tuhottua logiikkaa on vaikea palauttaa, ruskea mies lisäsi nyökäten.
- Voitteko ohjata meidät nyt syömään? sir Ferant pyysi.
- Mielelläni, saatte oikein miellyttävän huoneen laivan ensimmäiseltä kannelta, ruskeaihoinen sanoi hymyillen.
- Kiitos, Daegam kiitti.
Ruskeaihoinen nyökkäsi hymyillen, viittasi seurueen mukaansa ja lähti kannen alle. Sir Ferant lähti miehen perään. Maelcum nyökkäsi sir Kennardiin päin ja kysyi:
- Entä hän? Tähänkö jätetään lojumaan?
- Pidetään nyt häntä mukana, Daegam määräsi.
Maelcum nyökkäsi ja tarttui mieheen. Sir Garin näytti olevan kovin poissa tolaltaan ja hän pudisteli päätänsä. Seurue lähti ruskeaihoisen perään.
Seurue johdatettiin kannen alle ja sieltä käytävää pitkin mukavaan ja tilavaan huoneistoon, joka koostui yhdestä isommasta huoneesta ja kahdesta pienemmästä. Suuressa huoneistossa oli pari ylellistä sohvaa, useita tuoleja ja suuri pöytä. Kumma kyllä, vaikka seurue tiesi olevansa laivassa, he eivät tunteneet yhtään keinuntaa.
- Tänne saatte asettua, ruskea mies ilmoitti.
- Tämä kelpaa meille oikein hyvin.
Sir Ferant asteli toisen pienemmän huoneen ovelle ja kurkkasi sisään. Maelcum laski sir Kennardin lähimmälle sohvalle ja jätti myös kilpensä, miekkansa ja kypäränsä sohvalle. Kudast istahti sohvalle.
- Teille tuodaan aivan pian ruokaa ja juotavaa, tietysti laivan parhaita, ruskea mies ilmoitti. Turvallisuussyistä ovenne on valitettavasti pidettävä lukossa, jotteivät liian innokkaat miehistönjäsenet häiritsisi teitä.
- Selvä, Daegam sanoi.
Inkvisiittori istui tuolille, mahdollisimman kauas Kudastista ja sir Kennardista. Sir Ferant katseli toiseen pienempään huoneeseen. Daegam kävi katsomassa kahta muuta huonetta ja sir Ferant astui sisään toiseen huoneeseen. Pienemmät huoneet näyttivät olevan makuuhuoneita, joissa oli vieri viereen sijoitettuja yksinkertaisia sänkyjä parillekymmenelle henkilölle. Niiden liinavaatteet näyttivät aika ylellisiltä.
Maelcum venytteli saaden panssarinsa natisemaan ja kolisemaan ja asettui pöydän ääreen. Sir Ferant otti haarniskan ja muut varusteet päältään pois, mutta ei miekkaansa ja tikaria ja laittoi tavarat yhdelle sängylle. Päähuoneen seinällä näytti olevan muutamia kauniita kuvia sekä pienehkö peili.
- Nostakaa Kennard mieluummin sängylle, Daegam kehotti. Parempi, että hän saa maata sängyssä kuin sohvalla.
- Mukavastihan tuo tuossakin rötköttää, Maelcum sanoi ja virnisti.
Ruskea mies hymyili seurueelle ja poistui sitten huoneesta sulkien oven. Bas asettui nurkkaan istumaan lattialle. Sir Ferant asteli sir Kennardin luo ja sanoi tarttuen tätä jaloista:
- Kudast, auta minua kantamaan häntä.
Daegam kävi viemässä varusteitaan eräälle sängyistä. Sir Garin seisoi päähuoneessa ja väänteli vaivautuneena käsiään. Kudast auttoi sir Ferantia kantamaan sir Kennardin sängylle. He laskivat sir Kennardin sängylle ja sitten sir Ferant istui omalleen. Piispa istuutui toiselle sohvalle huokaisten. Daegam kävi istumaan tuolille isommassa huoneessa.
- Onpa melkoinen laiva, Maelcum totesi.
Sir Ferant lepäsi sängyssä. Inkvisiittori vei kilpensä sängylle, joka oli mahdollisimman kaukana Kudastista ja Kennardista, eli toiseen huoneeseen ja palasi takaisin tuolilleen.
Eipä aikaakaan, kun ovi avautui. Sieltä ilmestyi koko joukko astioita, jotka näyttivät leijuvan ilmassa! Huoneessa olijoiden sieraimiin leijui ihania tuoksuja astioista. Joukossa oli myös useita pulloja, joissa aivan ilmeisesti oli viiniä. Yksi pullo näyttää olevan oikein konjakkiakin. Kaiken tavaran perässä asteli ruskea mies, joka näytti hyvin keskittyneeltä. Hänen takanaan seurue näki heidän tuntemansa ruskeaihoisen. Astiat ja muut tavarat laskeutuivat tyylikkäästi ja rauhallisesti pöydälle.
Daegam katsoi hieman ihmeissään leijuvia astioita. Maelcum katseli myös kummastuneena, mutta kaappasi heti konjakkipullon käteensä ja nuuhkaisi sen sisältöä. Tavarat järjestyivät pöydälle tyylikkäästi ja yhdestä astiasta ilmestyi esiin kankaisia serviettejäkin. Sir Ferant kysyi mieheltä:
- Saisimmeko myös vettä?
Mies ei vastannut sir Ferantille, näytti vain keskittyneeltä. Ilmeisesti hän ohjaili tavaroiden järjestymistä pöydälle. Lopulta tavarat olivat pöydällä miestä tyydyttävässä järjestyksessä ja hän poistui huoneesta. Maelcum otti aimo kulauksen pullosta ja kävi tutkimaan astioiden sisältöä. Seurueen tuttu ruskea mies astui sisään nyökäten ystävällisesti.
- Toivottavasti arvon vieraille kelpaa vatimaton tarjoilumme, hän sanoi.
Daegam kävi hakemassa itselleen syötävää Sir Ferant ehdotti miehelle:
- Jos saisimme vielä vettä?
- Lupaavalta ainakin näyttää, Daegam totesi.
- Ah, vettäkö tarvitsette? ruskeaihoinen kysyi hiukan hämmentyneenä.
- Olisin kiitollinen jos toisitte, sir Ferant vastasi.
Inkvisiittori haki ruokaa ja alkoi syödä.
- Olkaa sitten hyvät ja kaatakaa tuohon kulhoon pullollinen viiniä, ruskea kehotti viitaten erääseen tyhjään kulhoon.
Sir Ferant teki sen. Daegam otti yhden viinipulloista mukaansa, kävi takaisin istumaan ja aloitti aterioinnin Sir Ferant antoi tyhjän pullon miehelle. Viinipullojen etiketit olivat todella taidokkaita ja ilmeisesti viinit olivat hyvin eksoottisia - ainakaan kukaan seurueesta ei ollut sellaisia koskaan nähnyt. Maelcum keräsi eteensä keon ruokaa ja ryhtyi aterioimaan naukkaillen viiniä vähän väliä.
Ruskeaihoinen mies lausui maagisia sanoja ja heilautti käsiään viinikulhon yllä ja samassa viinin väri alkoi haalistua ja muuttua läpikuultavammaksi. Hetkessä viini oli muuttunut vedeksi!
- Kiitos, arvon herra, sir Ferant kiitti.
Ruskea mies laski tyhjän pullon pöydälle, kumarsi hymyillen ja poistui sitten sulkien oven perässään.
- Toimiikohan tuo myös toisin päin? Maelcum kysyi virnistäen.
Sir Ferant naurahti ja otti sitten mukin täyteen vettä ja kantoi sen sir Kennardille. Hän juotti vettä sir Kennardille makuuhuoneessa. Piispa otti syötävää lautaselleen varsin hillityn määrän ja alkoi syödä taitavasti ruokailuvälineillä. Ruokana oli niin lihaa kuin kalaakin hienoissa kastikkeissa. Leipääkin oli.
Sir Ferant asteli muitten luo ja istui paronin viereen syömään. Bas kävi noutamassa lautaselleen ruokaa ja palasi nurkkaan istumaan ja syömään. Hän ei turhia hienostellut, vaan nosteli lihanpalasia suuhunsa ja muut olivat kuulevinaan jopa hänen suustaan hiljaista murahtelua. Maelcum kirosi lipsauttaessaan lihanpalan syliinsä. Kudast haki hiukan ruokaa ja istahti sitten takaisin sohvalle syömään sitä.
- En minä olisi tänne halunnut joutua, sir Garin valitti levitellen käsiin vaivautuneena.
Sir Ferant sanoi syönnin välistä:
- Toivottavasti saamme sir Kennardin parannettua siten mahdollisimman nopeasti.
- Toivottavasti, piispa sanoi hiukan skeptisellä äänellä.
- Ja vietyä kirstun sinne heidän kotimaahan, sir Ferant lisäsi nopeasti.
Sitten hän kysyi muilta:
- Mitäköhän kaikkea on tapahtunut tällä välin linnassa?
- Mitä aiotte tehdä seuraavaksi, paroni? piispa kysyi näykkiessään lihanpalasta. Ymmärrättehän, olemme nyt keskellä myyttistä aikaa. Vaikka tämä kaikki tuntuisikin kovin tavalliselta, on syytä muistaa se koko ajan.
- Jos saamme sir Kennardin parannettua kuntoon, niin sitten käyn viemässä tämän lippaan sille miehelle, ja kai me sitten voimme palata jotenkin takaisin? Daegam ehdotti.
- Meidän on ehkä parasta neuvotella kahden kesken, paroni, piispa sanoi. Jotta voimme pohtia asioita.
- Käyhän se, Daegam suostui.
- Hän ei ole kuka tahansa mies jolle olemme viemässä sitä lipasta, inkvisiittori huomautti.
Maelcum röyhtäisi kuuluvasti ja siirtyi sohvalle varusteidensa luokse viinipullo kainalossaan.
- Voimme varmaan neuvotella toisessa noista makuuhuoneista, Daegam ehdotti.
Piispa nyökkäsi ja sanoi:
- Jos luotatte aseenkantajaanne, hän voi tulla mukaamme vartioimaan, ettei kukaan häiritse meitä.
Daegam nyökkäsi. Maelcum tutkaili huonetta katseellaan nauttiessaan viinistä. Sir Ferant söi lisää. Ruoka oli tosiaan maittavaa ja ruskean miehen vähättelyt olivat olleet turhia. Ruoka veti vertoja jopa kreivillisille pidoille.
Piispa oli pian syönyt ja hän siirtyi toisen huoneen puolelle. Daegam keskeytti ruokailunsa ja siirtyi toiseen huoneeseen. Kudast nousi ylös ja seuraa Daegamia. Bas näytti nuolevan sormiaan paksun kastikkeen jäljiltä. Sir Ferant nousi ylös ja meni pitkälleen omaan sänkyynsä, joka oli toisessa huoneessa. Ovi sulkeutui Daegamin, piispan ja Kudastin perästä.
- Tämä on kerrassaan sopimatonta, puheli sir Garin, joka ei ollut syönyt mitään.
Sir Ferant kysyi omasta sängystään:
- Mikä niin muka?
- Mitä he siellä oikein juonittelevat? inkvisiittori pohti.
- Jotain sellaista mitä sinun ei pidä tietää, sir Ferant vastasi.
Inkvisiittori oli saanut syötyä kaiken, mitä oli ottanut, ja nousi pöydästä.
- Ei, ei tällaista voi tapahtua, sir Garin sanoi tuskastuneena.
- Mitä ei voi tapahtua? sir Ferant kysyi hämillään.
- Ole sinä hiljaa ritari, inkvisiittori ärähti sir Ferantille.
Sir Ferant naurahti ja sanoi inkvisiittorille töykeästi takaisin:
- Olisivat he sinut kutsuneet mukaan, jos se asia sinulle kuuluu.
- Tämä on kerrassaan mielipuolista, sir Garin valitti.
- Nauroitko sinä minulle? inkvisiittori ärähti ja käveli sir Ferantin luokse.
Sir Ferant nousi sängystä ja käveli sir Garinin luo kysyen:
- Mikä on mielipuolista?
- Yhtenä hetkenä olemme kirkossa, toisen hetkenä jossakin erämaassa ja sitten jo laivassa keskellä hirveää merta! sir Garin valitti.
Sir Ferant katsoi inkvisiittoria, joka oli seurannut häntä. Inkvisiittori katsoi tuimasti takaisin. Maelcum asteli sir Garinin luo ja ojensi pulloa:
- Otahan ryyppy ja syö jotain.
- Asia ei kuulu sinulle, jos sinua ei kutsuttu sinne, sir Ferant sanoi inkvisiittorille.
- Mutta kuuluuko se muka tuolle aseenkantajalle? inkvisiittori tuhahti.
- Kuuluu näköjään, mutta meille ei, sir Ferant vastasi.
- Miten minä voin syödä, kun olen näin kamalassa tilanteessa! sir Garin voihkaisi.
Sir Ferant katsoi sir Gariniin ja sanoi:
- Ei tässä mitään kamalaa ole, syö ettet kuole nälkään.
Sitten sir Ferant kääntyi takaisin inkvisiittoria kohti ja tokaisi:
- Ja piispa ei ilmeisesti sinua sinne halua.
- Samalla tavallahan tuo onnistuu kuin normaalistikin, Maelcum sanoi, tarttui sir Garinia käsivarresta ja ohjasi hänet pöytään.
Sir Ferant käveli takaisin sängylleen, jolle istui, ja mietti syntyjä syviä. Sir Garin huokaisi ja alkoi syödä päätään pudistellen. Bas istui nurkassa pää polviin nojaten ja tarkasteli toisia terävällä katseellaan. Hänen päänsä oli leijonannahkaisen hupun peitossa. Maelcum hoiperteli takaisin sohvalle samalla naukkaillen viiniä. Inkvisiittori käveli toisen oven luokse ja yritti kuunnella, mitä siellä puhuttiin.
Sir Ferant nousi saman tien sängystä ja asteli Basin luokse. Samalla hän huusi inkvisiittorille:
- Kyllä sinulle kerrotaan, jos sinun tarvitsee tietää. Tule pois salakuuntelemasta.
Inkvisiittori ei ollut kuulevinaan sir Ferantin puheita. Tämä nauroi.
- Saanen kysyä, että mistä sinä tulet? sir Ferant kysyi Basin luokse päästyään.
- Minä saavun Pyhän Basmolin seuraajien luota, Bas vastasi. Olen väkemme suurin sankari. Olen kulkenut niin taivaan kuin helvetin ja selvinnyt hengissä.
Inkvisiittori käveli sir Ferantin ja Basin luo.
- Joten minulla on kunnia olla seurassasi, mahtava Bas, sir Ferant sanoi kumartaen hieman.
- Jumalan ja Pyhän Basmolin ansiosta, Bas lisäsi.
Sir Ferant nyökkäsi ja kääntyi katsomaan inkvisiittoria. Tämä otti sir Ferantia riveleistä kiinni ärähtäen:
- Minullehan eivät tuollaiset ritarit naura.
Sir Ferant tönäisi inkvisiittorin kauemmaksi itsestään ja murahti:
- Sinä tiedät varsin hyvin, että sinulle ei kaikki asiat kuulu.
Inkvisiittori käveli takaisin oven luokse.
- Mikä sitten lienet olevasi, sir Ferant tuhahti perään.
Inkvisiittori sanoi ylpeästi:
- Olen Arkatin inkvisiittori.
- Herra inkvisiittori, mitä te ajattelette tästä kaikesta? kysyi sir Garin huokaisten pöydän äärestä.
Sir Ferant pudisti päätään inkvisiittorin vastaukselle. Hän otti sitten viinipullon pöydästä ja nautti sitä Basin vieressä tarjoten sitä myös hänelle. Bas otti viinin vastaan ihmeellisemmin kiittelemättä.
- Olemme tuonpuoleisessa, myyttisessä maailmassa, inkvisiittori vastasi sir Garinille.
- Mutta eikö tämä ole aivan mieletöntä? sir Garin kysyi inkvisiittorilta.
Maelcum nousi ylös ja kävi ulko-ovea. Sir Ferant asteli sinne myös.
- Ei tämä nyt niin mieletöntä ole, inkvisiittori sanoi. Minä olen ollut tuonpuoleisessa aikaisemminkin.
Ovi tuntui olevan lukittu tai ainakaan se ei auennut. Siinä ei näkynyt avaimenreikää tai mitään.
- No perkele, Maelcum kirosi.
Sir Ferant koputti oveen. Inkvisiittori puolestaan menee toisen oven luokse ja yritti kuunnella taas, mitä piispa, Daegam ja Kudast siellä puhuivat. Ulko-ovi avautui hetken päästä ja joku aseistettu punaihoinen mies ilmestyi siihen ovenrakoon.
- Minun täytyy päästä kannelle, sir Ferant ilmoitti.
- Minun myös, Maelcum sanoi ja nyökkäili.
- Mixi te cannelle halvatte? punainen kysyi.
- Minun täytyy tavata eräs henkilö, sir Ferant selitti liukkaasti. Ja Maelcumin myös.
- Minun täytyisi lähinnä päästä kuselle, Maelcum sanoi ja virnisti.
- Käyttäkää hooneenne käymälää, punainen vastasi Maelcumille.
- Pääsenkö minä? sir Ferant kysyi.
Punainen vain murahti ja sulki oven. Sir Ferant potkaisi ovea ja käveli sitten takaisin sängylleen lepäämään. Maelcum huokasi:
- Olisi nyt edes päässyt haukkaamaan raitista ilmaa.
- Niinpä, sir Ferant myönsi.
Maelcum asteli toiseen makuuhuoneeseen jättäen melkein tyhjän pullonsa pöydälle.
- Tämä on kestämätöntä, että olemme vankeina jossakin laivassa, sir Garin valitti.
- No olisiko sinulla parempia ehdotuksia? sir Ferant kysyi.
Maelcum raapi päätään:
- Missäs täällä nyt muka käymälä on.
Sir Ferant naureskeli.
Jonkin ajan päästä Daegam asteli takaisin huoneeseen. Piispa saapui Daegamin perässä ja Kudast puolestaan piispan perässä. Maelcum meni makuuhuoneeseen, josta kolmikko poistui.
- Miksette voineet puhua täällä niistä asioista? inkvisiittori kysyi Daegamilta.
Maelcum marssi kiroillen takaisin isoon huoneeseen, otti vajaan pullonsa mukaan ja palasi takaisin makuuhuoneeseen sulkien oven perässään.
- Vastatkaa! inkvisiittori vaati Daegamilta.
- On asioita mistä haluan puhua piispan kanssa vain kahden, Daegam vastasi.
- Mitä tuo sitten teki siellä? inkvisiittori kysyi osoittaen Kudastia.
- Niin, asiat olivat luonteeltaan uskonnollisia, arvon inkvisiittori, piispa sanoi.
Daegam meni vain istumaan entiselle paikalleen ja jatkoi keskenjäänyttä syömistään.
Yllättäen seuruetta alkoi jo väsymys painamaan ja aika äkkinäisesti. Daegam haukotteli. Kudast venytteli ja istahti sohvalle.
- Minä menen tästä nukkumaan, Daegam ilmoitti. Parempi olla huomenna valmiina, kun ei sitä tiedä mitä täällä tapahtuu.
Sir Ferant lepäsi jo omassa sängyssään. Maelcum palasi isompaan huoneeseen ja istui sohvalle.
- Minä nukun seurassanne, jotta teillä olisi maagista suojaa tarvittaessa, piispa ilmoitti Daegamille.
Daegam meni oman sänkynsä luokse ja siirsi siinä olevat tavarat lattialle. Piispa seurasi Daegamia ja sulki oven perässään.
Bas näytti asettuneen nukkumaan nurkkaan. Maelcum keräsi varusteensa sohvalta ja siirtyi makuuhuoneeseen naureskellen itsekseen. Sir Garin näytti väsyneeltä, mutta vieläkin kovin vaivautuneelta. Hän kuitenkin siirtyi vastentahtoisesti makuuhuoneeseen. Inkvisiittori meni samaan huoneeseen, jonne Daegam ja piispa olivat menneet. Maelcum riisui panssarinsa, asetteli kaikki tavaransa siististi sängyn päälle ja kävi makuulle viereiseen sänkyyn.
- Täällä ei ole edes palvelijoita, sir Garin valitti.
Kudast kävi makaamaan sohvalle ja sulki silmänsä. Sängyt olivat erittäin pehmeät ja miellyttävät. Sir Garinkin kävi levolle vielä valittaen epämukavuudestaan. Seurue vaipui kuitenkin väsyneenä uneen nopeasti.
Jossakin vaiheessa yötä toiseen makuuhuoneeseen kantautui vaimea huuto päähuoneen suunnasta ja nukkujat heräsivät siihen. Maelcum havahtui ja nousi istualleen. Sir Ferant nousi ylös ja lähti katsomaan miekka ja tikari vyöllä. Maelcum lähti perään. Sir Garin ähkäisi herätessään.
Päähuoneessa oli pimeää, mutta jostakin oven suunnasta kuului voihkauksia. Sir Ferant meni oven suunnalle ja veti miekan samalla esiin.
Kuului kova tuskanhuuto pimeästä oven suunnasta. Toisen huoneen ovi avautui ja inkvisiittori katsoi päähuoneeseen, vaikka siellä pimeää olikin. Maelcum asteli ripeästi ovea kohti.
- Hoitakaa valoa tänne! kuului Kudastin ääni oven lähettyviltä.
Daegam asteli päähuoneeseen makuuhuoneesta ja kysyi:
- Mitä täällä tapahtuu?
- Valoa! sir Ferant huusi kauempaa.
- Pysykää poissa päältäni! Kudast käski.
Inkvisiittori loitsi pimeässä, mutta mitään ei tapahtunut.
- Ja hoitakaa sitä valoa! Kudast vaati.
Daegam lähti astelemaan makuuhuoneeseensa, mutta inkvisiittori loitsi ja hänen miekkansa alkoi hohtaa maagista valoa. Daegam palasi takaisin. Inkvisiittorin maaginen valo valaisi nyt huoneen niin, että siellä olijat näkivät tilanteen.
- Irti jalastani, kivahti Kudast, jonka jalkaa sir Ferant koetteli.
- Mitä helvettiä sinä täällä mekastat? sir Ferant ällisteli.
Kudastin vieressä sen sijaan oli nainen, jonka iho oli pahasti arpisen kudoksen peitossa ja pää täynnä paloarpea. Hänen ihonväriään ei voinut erottaa, mutta aivan ilmeisesti se oli sama nainen, jonka sir Ferant oli pelastanut.
- Yritäpä arvata! Kudast ärähti sir Ferantille.
Sir Ferant meni naisen luo ja polvistui hänen luokse jättäen miekkansa maahan. Naisen silmät olivat tuskaa täynnä ja hän voihki kivusta. Kudast nousi ylös maasta.
- Selittäkää nyt, mitä täällä tapahtuu, Daegam kehotti.
- Tuo hiippaili tänne, Kudast sanoi ja osoitti naista.
- Muuta? Daegam kysyi.
- Miten se muka tänne pääsi? inkvisiittori kummasteli. Eikö oven pitänyt olla lukossa?
Ovi käytävään näytti olevan nyt raollaan. Sir Ferant loitsi ja onnistui, mutta tulokset eivät näyttäneet tehoavan naiseen. Maelcum avasi oven käytävään ja kurkisti sinne.
- Sitten tuo, Kudast jatkoi ja osoitti sir Ferantia, kaatui päälleni ja alkoi käpälöimään.
Daegam tipautti maahan pussin sanoen:
- Jos haluatte lisää valoa, niin tuolla on tulukset.
- Mitä sinä täällä teet? sir Ferant yritti kysyä naiselta ja nosti tämän syliinsä.
- Ah, apua, nainen sanoi sekavasti ja päätään ravistellen. |