Ehilmin valo, osa 18
Juhlasali oli upeasti koristeltu ja ruoat odottivat lautasilla palaajia. Seurue kulki kreivin perässä arvovieraita varten tarkoitetulle korokkeelle, jolla olevassa pöydässä he aterioivat. Joukko asettui taas paikoilleen. Kreivi ja kreivitär istuivat vierekkäin kunniapaikalla ja kreivittären vieressä olivat Milina ja kreivittären kolme kamarineitoa. Kreivin vieressä istuivat puolestaan paronit, joskin Brenanin istumapaikka oli nyt tyhjä, eikä kukaan näyttänyt halukkaalta istumaan siihen. Daegam, Kudast ja Taran istuivat sitten perimmäisinä pöydässä.
Jälleen alkoivat tarjoilijat kuljettaa toinen toistaan herkullisempia ruokalajeja pöytään. Oltiin vieläkin vasta alkuruokien loppupuolella, joten syöminen ei aivan hetkessä loppunut. Salissa vallitsi vilkas keskustelu, kun koroketta alemmalla tasolla lukuisat ritarit pohtivat tapahtumia ja spekuloivat tulevaa. Olihan valtavan järisyttävä uutinen, että uskollinen paroni Brenan olikin ollut petturi.
- Saan olla tosiaan teistä ylpeä, paroni Viherlinna sanoi Daegamille ja Taranille.
- Kiitos, sir, Taran kiitti.
- Totta totisesti, hänen armollaan kreivillä on ollut todella onnea saadessaan apua näiltä urhoilta, paroni jatkoi. Tunnen suurta kunniaa voidessani sanoa, että heidät on minun joukoissani koulutettu.
Kreivi nyökkäsi kohteliaasti paronille. Kreivitär näytti vieläkin hiukan järkyttyneeltä verisestä kamppailusta. Kreivi puolestaan vaikutti jokseenkin hiljaiselta ja vaisulta. Varmastikaan uskolliseksi uskotun ystävän petos ja kuolema eivät olleet helppoja asioita sulattaa.
- Tekö olette Ortista kotoisin? muhkea ja isokokoinen Ortin paroni kysyi Daegamilta.
- Kyllä, herra paroni, Daegam vastasi. Ja olen ylpeä siitä.
- Ortissa meillä kasvaa todellisia urhoja, paroni Ort sanoi rintaansa röyhistäen.
- Taivaalta syöksyvä Pyhän Ehilmin haukka oli totisesti hieno näky, sanoi paroni Dorig hartaasti. Edes meillä Dorigissa ei kasvateta tuollaisia haukkoja, joiden pyrstössä hehkuu taivaallinen tuli.
- Olette tervetulleita sitten huomenna minun seurueeseeni, kun turnajaiset alkavat, kreivi sanoi Daegamin seurueelle. Saatte viipyä myös vierainani, hän lisäsi.
- Kiitoksia, arvon kreivi, Daegam kiitti.
- Annan järjestää teille vierashuoneeni makuutilaksi, kreivi ilmoitti.
Daegam nyökkäsi.
- Neiti de Lucan voi yöpyä vaimoni kamarineitojen kanssa samassa huoneessa, kreivi lisäsi.
Milina nyökkäsi kreiville kiitokseksi, tietysti hymyillen. Kamarineidot hihittelivät jotakin.
- Onkohan hänen armonsa kreivi vielä vaarassa vai onko pahalta jo katkaistu pää? paroni Ort kysyi Daegamilta.
- Pahalta on luultavasti pää katkaistu, mutta en voi olla varma mitä hänen alamaisensa tekevät, Daegam vastasi. Tuskin he kuitenkaan tekevät mitään, vaan juoksevat jo kaukana karkuun, hän lisäsi naurahtaen hiukan.
- Olikohan paroni itse koko juonen alullepanija vai ainoastaan yksi osallinen? paroni Viherlinna pohti ääneen.
Milina katseli Daegamiin pohtivaisena.
- Paroni oli varmasti jutun päätekijä, paroni Ort arveli. Eiväthän nyt alhaiset ihmiset osaa juonia laatia.
- Toivottavasti tämä ei ole laajempi kapinaliike, paroni Dolios toivoo. Seshnelalaiset yrittävät jatkuvasti nostattaa alamaisemme kapinaan. Ja jos Brenan toimi heidän laskuunsa, niin tässä on saatettu raapaista vasta salaliiton pintaa.
Milina nyökkäili tälle teorialle. Daegam kuunteli muiden puheita, mutta puhumisen sijaan tyytyi vain syömään.
- Brenan paronikunnan hallitsemisessa tuleekin olemaan sitten hommaa, paroni Dorig sanoi. Mikäli sinne kätkeytyy jokin laajempi salaliitto. Kenties Seshnelan tai hyvien naapureidemme punomana, hän jatkoi ivallisella äänensävyllä.
- Minähän olen ongelmissa, jos Brenassa syntyy hulinointia, paroni Dolios totesi nenäänsä nyrpistäen. Minun talonpoikani nousevat varmasti kapinaan, jos Brenassa siihen ryhdytään. Mistä päin olette kotoisin, neiti? hän kysyi sitten Milinalta kohteliaasti.
Paroni Dolios oli paroniksi aika nuori, siinä kolmenkymmenen ikäinen.
- Syranista, herra paroni, Milina vastasi.
- Niin kaukaa! paroni huudahti.
- Voi kyllä, Milina hymyili.
- Arvasinkin, ettei tässä maassa voisi olla tuollaista kaunotarta minun tietämättäni, paroni Dolios lisäsi hymyillen.
Milina punastui hieman ja sanoi:
- No mutta herra paroni. Sukuni tosin on lähtöisin tältä puolen järveä.
Milina kertoi sitten lisää taustastaan. Taran nousi pöydästä ja laskeutui alas juttelemaan joidenkin miesten kanssa.
- Oh, tuohan kuulostaa kiinnostavalta, paroni Dolios sanoi Milinalle. Vaikka kaupankäynti nyt ei ole oikein aatelistolle sopivaa puuhaa, hän lisäsi hiukan väheksyen.
- Se tuntuukin olevan enemmän harrastus isälleni, Milina huokasi. Hän katsos mieluummin tinkii hinnoista kuin kerää voittoja.
- Rahvaanomainen harrastus, paroni Dorig huomautti siitä sivusta.
- Olen kuulut kuulkaas, että se kirottu Foyalfine on ottanut vastaan lähettiläitä - uskokaa tai älkää - Guhanista! paroni Ort sanoi.
- Ei voi olla totta! paroni Dorig huudahti. Hän on mennyt lopullisesti sekaisin päästään, kun veljeilee peikkojen kanssa!
- Kuinka onnistuitte pakoilemaan niin tehokkaasti ritareita? paroni Ort kysyi leppoisasti Daegamilta mussuttaen paistia suussaan. Teitä ei saatu kiinni sitten millään.
Daegam virnisti hieman ja vastasi:
- Noh. Olimme vähän siellä sun täällä. Suurimmaksi osin metsässä piilossa.
- Mihin se yksikätinen kumppaninne jäi? kreivi kysyi toisilta äkisti. En näe häntä läsnä.
Daegam katseli ympärilleen ja sanoi sitten:
- Niin. En minä kyllä tiedä minne hän katosi. Hän ei tainnut olla mukana edes silloin kun lähdimme tulemaan häihin, arvon kreivi.
- Miksi hän ei tullut? kreivi kysyi otsaansa rypistäen. Haluaako hän loukata vieraanvaraisuuttani?
- En tiedä, Daegam vastasi. Hän kai katosi jossain siinä vaiheessa kun kävin vaihtamassa haarniskan ylleni, arvon kreivi. En silti usko että hän haluaa loukata teitä millään tavoin.
- Toivottavasti ei, kreivi totesi. Mikä hän oikein on miehiään? Ainakaan ritari hän ei selvästi ole.
- En minäkään hänestä oikein tiedä mitään, Daegam vastasi. Hän liittyi joukkoomme silloin kun pelasti meidät sieltä vankilasta. Kudast saattaa tietää hänestä enemmän? hän lisäsi ja katsoi kysyvästi Kudastia.
- Vankilasta, tosiaan. Miten pääsitte sieltä pakoon? paroni Dorig kysyi kiinnostuneena.
Daegam mietti ensin hieman ja kertoi sitten:
- Olimme vain vankilassa ja yhtäkkiä ovi vain avautui, jos muistan oikein. Tämä yksikätinen henkilö, Tanertam, oli kai surmannut ne muutamat vartijat pois tieltä. Sitten vain kiipesimme köyttä pitkin alas Oikeustalon toisesta kerroksesta.
- Uskomatonta! paroni Dorig huudahti. Haluan tosiaan tietää, mikä tämä Tanertam oikein on miehiään.
Paroni katsoi Kudastiin päin.
- En tiedä hänestä mitään, arvon paroni, Kudast sanoi.
- Ettekös te muka juuri tiedä hänestä? paroni Dorig kummasteli. Ettekö juuri sanonut, sir Ornim, että tämä mies osaa kertoa hänestä?
- No hän ainakin sai jotenkin tämän yksikätisen miehen auttamaan meitä, Daegam totesi. Luulin nyt ainakin että hän tietäisi jotain miehestä, kun häneen yhteyttäkin otti.
- Kertokaa nyt hyvä mies tästä salaperäisestä Tanertamista enemmän! paroni Dorig huudahti.
Milina katseli Kudastiin hymyillen.
- Hän otti minuun yhteyttä torilla, Kudast paljasti. En tiedä hänestä mitään enempää kuin muutkaan.
- Mistä hän tiesi ottaa teihin yhteyttä? paroni Dorig uteli. Mitä hän sanoi? Mitä sitten tapahtui?
- Hän näki minut siellä tavernassa joka paloi, Kudast selitti. Kun hän kertoi kuka oli menimme vain Oikeustalolle ja Tanertam kiipesi ikkunasta sisään ja palasi muiden kanssa.
- Kuka hän oikein on? paroni Dorig kysyi. Kuka on tuo mystinen mies?
Kudast näytti hiukan ahdistuneelta. Taran palasi samassa pöytään.
- Kertokaa nyt, älkääkä pitäkö meitä jännityksessä! paroni Dorig patisti Kudastia.
Milina virnisti Kudastille.
- En minä tiedä hänestä mitään, Kudast väitti.
- Älkää olko noin vaitelias! paroni Dorig pyysi. Kyllähän teidän TÄYTYY tietää siitä miehestä jotakin.
- En tiedä, Kudast kiisti.
- En voi uskoa sitä, paroni Dorig sanoi. Te aivan varmasti tiedätte jotakin. Tässä seurassa voitte puhua vapaasti. Asia ei leviä laajemmalle.
- En tiedä hänestä mitään muuta, Kudast sanoi taas.
Paroni Dorig huokasi ja kääntyi Daegamiin päin.
- Koettakaa saada hänet raottamaan sinetöidyt huulensa, hän pyysi Daegamia.
Daegam nyökkäsi ja käski:
- Kudast, kerro nyt vain jos jotain hänestä tiedät. Uskoisin että kaikki tieto olisi kiinnostavaa. Kyllä sinun on jotain tiedettävä.
- Tiedän aivan yhtä vähän kuin tekin, Kudast väitti taas.
Paroni Dorig voihkaisi kuullessaan Kudastin sanat.
- Aiotteko viipyä kauniissa maassamme vielä pitkään, neiti? paroni Dolios kysyi Milinalta.
Milina keikautti päätään hieman ja kohautti olkiaan sanoen:
- Saa nyt nähdä jos vaikka löydän täältä jotain mielenkiintoista.
- Olette aina tervetullut vierailemaan linnassani, paroni Dolios ilmoitti Milinalle nyökäten kohteliaasti.
- Aah. Tässä kun asiaa nyt tarkemmin ajattelen, niin hän joskus sanoi, että hänen olematonta kättään särkee, Daegam muisteli. En sitten tiedä mitä hän sillä tarkoitti, mutta oudolta se tuntui minun korvassa.
- Se olisi kunnia, kunhan turnajaiset ovat ensin ohi, tietysti, Milina vastasi paronin Doliokselle.
- Olette tervetullut vaikka heti turnajaisten jälkeen, paroni Dolios sanoi.
- Olematonta kättä? paroni Ort ihmetteli. Mitähän kummaa se mahtaisi tarkoittaa?
- Aivan. Se kuulosti tosi ihmeelliseltä, Daegam totesi. Hän muutenkin osasi kiipeillä suhteettoman hyvin yksikätiseksi mieheksi.
- Tuohan kuulostaa aina vain uskomattomammalta! paroni Dorig huudahti. Eikä tuo mies halua kertoa mitään tarkempaa, hän lisäsi viitaten Kudastiin.
- Miksi te ette halua kertoa miestä mitään? paroni Ort kysyi Kudastilta.
- Koettakaa nyt puhua, mies! paroni Dorig kehotti Kudastia tuskastuneena.
- En tiedä hänestä mitään, Kudast ilmoitti jälleen.
- Ette voi olla tosissanne! paroni Dorig huudahti. Ette kai väitä, että tuollainen mies putoaa taivaasta, hän lisäsi nauraen.
- Antakaa jo miehen olla, hyvä paroni, Milina pyysi ja katsoi paroni Dorigiin. Kudast on todella huono-onnisin ihminen jonka tunnen, hän jatkoi naurahtaen. Hänen jos jonkun syliin tippuu taivaasta yksikätisiä!
Daegam naurahti molemmille jutuille. Paronit nauroivat Milinan heitolle ja kreivikin hiukan hymyili. Kudast vilkuili hiukan ahdistuneen näköisenä ympärilleen. Ruokailu jatkui kaiken aikaa ja nyt oli päästy jo pääruokiin käsiksi.
- Mitä pidätte parhaana keinona rangaista niskoittelevia talonpoikia, sir Ornim? paroni Ort kysyi Daegamilta viritellen keskustelua.
Daegam mietti hieman ja vastasi sitten:
- Toki kunnon kuritus pistää seuraavalla kerralla miettimään kun meinaa tehdä pahoja.
- Millä tavalla heitä kurittaisitte? paroni Ort kysyi kiinnostuneena Daegamilta.
Milina hymyili Kudastille ilkikurisesti.
- Kuinka on Kudast, ettet ole saanut hankittua itsellesi vaimoa vielä? hän kysyi syömisen lomassa.
- Toki jos kyse olisi tavallisesta talonpojasta, niin en minä mitään suurempaa jaksaisi tehdä, Daegam vastasi paronille. Tuskin edes ovat tavallisen pieksemisen arvoisia.
Pöytään kannettiin höyryäviä paisteja kasoittain ja niistä olisi riittänyt paljon pöydässä olevaa joukko isommallekin porukalle syötävää.
- Liian löysä kuri johtaa kapinointiin, paroni Ort varoitti Daegamia.
- Mutta tietenkin riippuen tilanteesta, niin kai kidutuskammiokin olisi mahdollisuus, mutta se kai lienee jo vain harvoille tapauksille, Daegam totesi.
- Onko teillä mitään hyviä vihjeitä, kuinka talonpojat saisi helposti nöyriksi? paroni Ort kysyi Daegamilta.
Daegam rupesi syömään paisteja suureen nälkäänsä. Kudast vilkuili paisteja muttei ottanut mitään.
- Sir Ornim, paroni Ort sanoi. Onko teillä siis hyviä vihjeitä?
- Kai talonpoikia saa parillakin tapaa nöyriksi, Daegam arveli. Isot ritari armeijat takaisivat rauhallisuuden varmasti. Kyllä niitä muitakin silti varmaan on.
Daegam mietti sitten hieman.
- Mutta yksittäisiä talonpoikia, paroni Ort sanoi. Millä keinoin heitä käsittelisitte?
- No siis. Se piekseminen voisi tehota, Daegam vastasi. Kai joku suuri nöyryytyskin pistäisi nöyräksi. Ja uhkailemalla saa kanssa paljon aikaan.
- Onko teillä mitään erikoiskonsteja? paroni Ort uteli.
Daegam tuskastui hieman kiivaasta kyselystä, mutta vastasi sitten:
- No ei mitään erityisiä välttämättä. Kai se yleinen piekseminen tehoaa minusta aika hyvin. Siihen päälle kun vielä vähän huutaa uhkauksia, niin kummasti sitä nöyristyy.
- Entä onko teillä hyviä keinoja tunnistaa noidat? paroni Ort uteli Daegamilta. Minulla on ollut toisinaan riesaa noidista, hän lisäsi.
- Noidat osaavat olla hankalia kylläkin, Daegam totesi ja mietti.
- Miten saatte ne selville? paroni uteli.
- Eivätkös papit kykene tunnistamaan epäpyhän magian käyttäjät? Milina liittyi keskusteluun.
- Kyllä tietysti, mutta ritarillakin kannattaa olla jokin kikka takataskussa, paroni Ort naurahti. Aina ei ole pappia käsillä, kun tuomioita pitäisi jakaa.
- Toki niitäkin voi uhkailla, mutta tuskin se toimii, Daegam arveli. Toki äärimmäinen kidutus voisi toimia. On myöskin hyvä katsoa josko kyseisen henkilön asunnossa on jotain omituista.
- Minun paras kikkani on se, että heittää noidan järveen, paroni Ort tokaisi. Jos sillä on pahoja henkiä apunaan, noita ei uppoa, vaan pysyy pinnalla. Jos taas se ei ole noita, niin se painuu pinnan alle.
- Totta, Daegam myönsi.
- Suosittelen konstia teillekin, paroni Ort sanoi Daegamille. Mutta kannattaa varoa noitien pahoja henkiä ja syntistä taikuutta.
- Toki roviolla polttaminenkin on hyvä keino, Daegam tuumi. Toki noidat itsensä sellaisesta kiipelistä pelastaisivat. Tällainen toimenpide saisi myös muut talonpojat miettimään toiste jos aikovat ryhtyä noidiksi. Siis varsinkin sitten jos se tapahtuisi yleisesti. Tämä toimenpide on myös silloin hyvä kun ei satu vettä olemaan lähistöllä.
Pääruoka alkoi olla kohta takanapäin.
- Me vetäydymme nyt nukkumaan, mutta jatkakaa toki juhlintaa, kreivi ilmoitti.
Hän nousee ylös. Paronitkin nousevat ylös tuoleistaan, kuten Milina, Kudast ja Daegamkin.
- Te salamurhien havaitsijat saatte seurata meitä, kreivi sanoi Daegamin porukalle hiukan hymyillen.
Hän auttoi vaimonsa ylös tuolista. Kreivitär näytti kalpealta ja hiukan hermostuneelta. Milina hymyili hänelle. Kamarineidot tirskuivat.
- Voisitteko te, neiti de Lucan, pitää sitten huolta kamarineidoistani? kreivitär pyysi Milinaa hiukan vapisevalla äänellä.
- Tietysti, teidän armonne, Milina lupasi.
- Kiitoksia, kreivitär sanoi hiukan hymyillen.
Kreivi ja kreivitär lähtivät laskeutumaan alas korokkeelta Milina perässä. Daegam aikoi jo lähteä perään, mutta jäikin aloilleen Kudastin ja Taranin kanssa. Paronit pysyivät seisomassa, kunnes he olivat poistuneet. Alhaallakin ihmiset nousivat seisomaan kreivin ja kreivittären kulkiessa ovea kohti. He kumartelivat kreivilliselle parille ja pysyivät kohteliaasti ylhäällä, kunnes pari oli poistunut.
- Eivätkö seuralaisenne tulekaan? kreivi kysyi kovaäänisesti Milinalta pysähtyen alas.
Milina punastui.
- Tottakai tulevat, hän sanoi ja viittoi toisia tulemaan.
Daegam lähti kiireesti kreivin perään Kudast ja Taran kannoillaan. Kreivi jatkaa matkaa pitäen kädestä vaimoaan, joka näyttää hermostuneelta. Daegam piti hieman kiirettä, että sai kreivin ja kreivittären kiinni.
Seurueen kuljettua ovesta viisi kreivin aseistettua ritaria liittyi saattueeseen. Joukko kulki suoraan juhlasalista puutarhaan, Daegam hiukan toista jalkaa arastaen. Sen jälkeen tuli vastaan pätkä käytävä, jonka päässä oli kierreportaat. Portaat kaartuivat epätavallista kyllä vasemmalle ja niiden edessä seisoi aseistuttu vartija, joka väistyi kunnioittavasti sivuun seurueen tieltä.
Seurue kiipesi portaat ylös toiseen kerrokseen kreivi ja kreivitär yhä etunenässä. He saapuivat sitten käytävään, jossa oli kolme ovea. Yhden edessä seisoi neljä ritaria vartiossa ja toisen oven edessä puolestaan kaksi. Ritarit kumarsivat heti kreiville ja hänen puolisolleen. Yksi ritareista avasi neljän ritarin vartioiman huoneen oven ja kumarsi kreiville ja kreivittärelle. Kreivi viittasi seuralaisiaan seuraamaan perässä ja nämä tekivät niin.
Joukko tuli loisteliaasti koristeltuun huoneeseen, joka oli sisustettu hääsviitiksi. Huoneessa oli valtava sänky, joka oli koristeltu morsiusvuoteen asuun. Huoneessa oli kevyitä ja vaaleita seinävaatteita ja pari vaatekaappia. Huoneen kahdella seinustalla näkyi useita ikkunoita ja yhdellä seinustalla oli jonnekin toisaalle johtava ovi. Koko huoneen koristeluun oli upotettu valtavasti rahaa, aikaa ja vaivaa. Milina ihaili huonetta ja siirtyi seisomaan seinän viereen.
- Uskotteko, että olemme täällä aivan turvassa, kreivi myhäili. Ovella on jatkuvasti neljä uskollista ritariani vartiossa.
Kreivi puristi vaimonsa kättä ja tämä punastui hiukan. Milina hymyilen pariskunnalle ja sanoi:
- Tuskin teitä mikään uhkaa, ainakaan tänä yönä.
- Ne kärryt joista siinä kirjeessä puhuttiin olivat vähän aikaa sitten tuolla ikkunan alla, Kudast ilmoitti silloin.
Kreivi rypisti otsaansa. Daegam puolestaan näytti kummastelevan Kudastin lausahdusta.
- Merkitseekö se jotakin? kreivi kysyi Kudastilta.
- Jospa me menemme tarkistamaan vaunut, Milina ehdotti ja hymyili kreiville ja kreivittärelle. Tuskin siellä tosi enää mitään on.
- Katsokaa vaikka ikkunasta, ovatko ne siellä, kreivi kehotti.
Daegam meni katsomaan ikkunasta ja totesi:
- Tuolla kyllä tosiaan on heinäkärryt.
- Mitä varten ne siellä oikein ovat? kreivi kysyi hämmentyneenä.
- Salamurhaajan oli tarkoitus tulla niistä, Milina selitti. Mutta hän tuskin uskaltaa enää tehdä tänään mitään.
- Mutta miten hän voisi kärryistä tulla? kreivi kysyi.
- Ne olivat päivällä tyhjät, Kudast ilmoitti.
- Jospa kuitenkin käymme katsomassa, Milina ehdotti. Te nauttikaa rauhassa yöstänne.
- Tämä huone on niin korkealla, ettei kukaan voi kärryistä tänne kiivetä, kreivi sanoi.
- En olisi niin varma, Kudast tokaisi.
- Sitä paitsi pidämme aina yöllä ikkunaluukut kiinni, kreivi lisäsi.
- Aivan. Me voimme käydä tarkistamassa kärryt, arvon kreivi, Daegam lupasi. Ei sitä koskaan tiedä mitä odottaa kun kyse on kaaoksesta.
- Käykää, sir Ornim, kreivi kehotti. Me odotamme sen aikaan.
Daegam kumarsi hieman ja poistui huoneesta. Kudast ja Taran seurasivat perässä. Milina niiasi parikunnalle ja aikoi lähteä.
- Jääkää tänne, neiti de Lucan, kreivitär kuitenkin kehotti.
Daegam, Kudast ja Taran lähtivät kierreportaita alas ja sitä kautta pihaa kohti.
- Daegam, sinä voisit varmaan antaa aseeni takaisin vai mitä? Kudast ehdotti.
- En, Daegam vastasi tylysti.
- Mikset? Kudast kysyi seuraten Daegamia.
- Käsky on käsky ja sitä noudatetaan varsinkin jos itse Kreivi antaa sen, Daegam tokaisi. Mutta sinä et varmaan tiedäkään mitään uskollisuudesta, hän lisäsi hieman halveksuen.
- Mitä? Kudast kummasteli.
Daegam jatkoi matkaansa vastaamatta Kudastille.
- Mitä minä nyt olen tehnyt? Kudast yritti kysyä.
- Isäni hyväksyi innokkaana avioliittoni sir Lujakäden tyttären kanssa, Taran sanoi siinä matkalla.
- Sepä mukavaa, Daegam totesi.
- Hän kehotti minua pyytämään kreiviltä pientä maapalaa, Taran jatkoi. Kun olen nyt kreivin suosiossa.
Seurue pääsi juuri ulko-ovesta pihalle.
- Niin. Brenaninkin alue on nyt hallitsematonta aluetta, Daegam tuumi. Sieltä saatat saada oman osasi. Ehkä minunkin pitäisi pyytää.
- Pyydä ihmeessä! Taran innostui.
Daegam lähti kiertämään taloa.
- Jos ymmärsin oikein kreivittären puheet sinäkin saat maata, Kudast sanoi Daegamille seuraten tätä.
- Mitkä puheet? Daegam kysyi.
- Täh? Tarankin ihmetteli.
- Hän kyseli sinusta kun olitte Milinan kanssa muualla, Kudast selitti Daegamille.
- Mitäs hän minusta kyseli? Daegam kysyi.
- Kaikkea, Kudast vastasi lyhyesti.
- Pyysikö hän sinulta, ettet kerro tästä? Daegam kysyi.
- Ei, Kudast vastasi.
Daegam nyökkäsi hieman ja vilkaisi kärryjä, jotka näkyivät siinä ikkunan alla. Hän lähti sitten kärryjä kohti.
- Jos tuolla nyt jotakin on niin minusta ei sitten ole mitään apua, Kudast narisi.
Kärryt näyttivät tosiaan olevan aivan tavanomaisen heinäkärryt, joissa oli neljä pyörää. Heiniä oli sen verran paljon, että niiden alle olisi mahtunut ihminen kätkeytymään. Tosin merkkejä sellaisesta ei näkynyt päältä päin. Daegam kiipesi kärryihin, mutta Kudast jäi vähän matkan päähän kärryistä. Taran tuli Daegamin kanssa kärryjen luokse käsi miekkansa kahvalla.
- Ei siellä mitään kyllä ollut aiemmin, Kudast huomautti.
Daegam veti miekkansa esiin huotrasta ja pisteli ensin sillä hiukan heiniä. Heinät tuntuivat pehmeiltä ja joustavilta Daegamin alla. Yläkerran ikkunasta näytti joku katselevan alas, ilmeisesti kreivi. Ikkuna oli yli viiden metrin korkeudessa kärryistä.
- Veikkaisin että murhaaja on mennyt sisään kun kaikki olivat muualla, Kudast arveli.
- Miten hän olisi sisään päässyt? Taran kysyi.
Pienen tökkimisen jälkeen Daegam laittoi miekan takaisin huotraansa ja rupesi penkomaan kärryjä.
- Kiivennyt, Kudast vastasi lyhyesti Taranille.
- Miksi sitten heinäkärryt? Taran kysyi. Jotenkin ne eivät sovi kuvioon.
- Kudast, sinä voisit vaikka penkoa tätä heinää myös, jos vaikka jotain löytyisi, Daegam kehotti.
Heinien alta ei näyttänyt paljastuvan yhtään mitään. Kaikki näytti aivan viattomalta, eikä jälkeäkään mistään salamurhaajasta löytynyt ja niinpä Daegam kipusi alas kärryistä.
- Vaikka mitään ei löytynyt, niin on varmaan parempi kuskata nämä kärryt hiukan toisaalle, Daegam ehdotti.
- Joo, Taran kannatti.
Kudast käveli kärryjen luokse.
- Minne kuskataan ne? Taran kysyi.
Porukka oli palatsin kaakkoiskulmalla. Tori oli heistä lännessä ja idässä taas oli katu, joka johti Itäportille.
Daegam alkoi vetää kärryjä. Taran tarttui myös kärryihin kiinni.
- Kudast, tule auttamaan, Daegam käski.
Kudast ryhtyi auttamaan. Kärryt saatiin parin talon ohi ja sitten seuraavan talon seinustan viereen. Se onnistui kohtuullisen vähin ponnistuksin.
- Mennään sitten takaisin, Daegam kehotti.
Samassa vartiopartio saapui seurueen luokse aseet ojossa ja esti seurueen poistumisen. Partiossa oli neljä vartijaa, joilla oli aseinaan hilparit. Taran laski kätensä miekkansa kahvalle.
- Mitä täällä puuhataan? yksi neljästä miehestä tiuskaisi.
- Olemme itse kreivin asialla, joten älkää estelkö meitä, Daegam vastasi. Olemme tässä juuri palaamassa takaisin palatsille.
- Mitä noille kärryille teitte? vartija kysyi epäluuloisena. Ja miten niin kreivin asialla?
- Siirsimme niitä tuosta palatsin vierestä tuohon, Daegam selitti.
Vartija näyttää epäluuloiselta.
- En jaksaisi vaivautua nyt vastailemaan teidän kysymyksiinne, Daegam tuhahti. Minähän olen se joka paljasti petturi Brenanin ja minä myös tapoin hänet.
- Ettette vain haudo jotakin kepposta? vartija sanoi epäluuloisena.
Daegam huokaisi.
- Olen kuullut, että paroni Brenan paljastui petturiksi ja kuoli, mutta teitä minä en tunne, vartija jatkoi.
- No tule kysymään kreiviltä itseltään jollet usko, Kudast kehotti.
- Taidatte laskea epämiellyttävää pilaa, arvon herrat, vartija sanoi.
- Mistä syystä epäilet että me haudomme jotain epämääräistä? Daegam kysyi vartijalta.
- Kukaan rehellinen kansalainen ei hiiviskele illalla kärryjen kanssa, vartija vastasi.
- Me emme laske mitään pilaa, Daegam vakuutti. Voit olla siitä varma.
Taran puristi miekkaansa ja näytti siltä, että aikoi kohta vetää sen esiin.
- Taran rauhoitu nyt, Kudast kehotti.
- Miksi te sitten kuljette yöllä kärryjen kanssa? vartija kysyi epäuskoisena.
- No olimme siirtämässä tätä kärryä, Daegam selitti kyllästyneenä. Päästäkää meidät nyt menemään, sillä itse kreivi odottaa meitä.
- Minuahan ei haukuta, Taran sanoi hampaitaan kiristellen. Hakataan ne mäsäksi, Dae, hän ehdotti.
- Taran. Pidä se pääsi kiinni edes kerran, Daegam ärähti.
Vartijat vaikuttivat hiukan empiviltä.
- Jos olettekin tekemässä jotakin hämärää, vartija sanoi epäröiden. Minä saan siitä syyt niskoilleni.
- No mitä sinä tässä nyt haluat tehdä? Daegam kysyi. Pitäisikö meidän tulla Oikeustalolle?
- Haluan vain tietää, mitä noilla kärryillä meinaatte, vartija sanoi itsepintaisesti.
- Ei mitään, Daegam vastasi. Ne siirrettiin vain pois kreivin palatsin vierestä. Sellainen kun ei sovi yhtään palatsin viereen.
- En minä pysy hiljaa, kun minua loukataan, Taran mutisi käsi yhä miekalla.
- No menkää sitten, vartija sanoi epävarmana. Mutta jos te vain kujeilette, niin etsit teidät kyllä vielä käsiini ja löylytän.
Vartijat väistyivät sivuun vastahakoisesti. Daegam nyökkäsi ja lähti menemään palatsia kohden. Seurue pääsi pian taas ikkunan alle, jossa seisoi vielä joku, ilmeisesti kreivi. Kärryjen jäljet näkyivät hiukan kohmeisessa maassa. Yö oli viileä.
Seurue palaili sisälle. Taran käveli Daegamin rinnalla ja tuumi:
- Meillä on ollut aika hyvä tuuri. Kun meitä ei enää syytetä tuhopoltosta.
- Lähipäivinä on ollut hyvä, mutta se että meitä syytettiin siitä oli kyllä huonoa tuuria, Daegam vastasi.
- Mutta nyt meillä on entistä paremmat asemat, Taran totesi.
Daegam nyökkäsi.
- Minä menen naimisiin ja voidaan saada vaikka maatakin, Taran jatkoi. Kysytäänkö heti kreiviltä sitä?
- En minä ainakaan kysy, Daegam vastasi. Voi olla hieman huono aika sellaiselle. Kreivitärkin näytti niin kalpealta. Ehkä he tarvitsevat lepoa. Kuitenkin näemme kreivin huomenna.
- Joo, kysytään heti huomenna, Taran sanoo.
Seurue asteli juuri kauniin puutarhan poikki. Juhlasalin suunnasta kuului juhlavieraiden hälinää. Seurue kulki käytävän läpi portaille. He saapuivat yläkertaan kolmen oven käytävään, jossa seisoi kuusi ritari vahdissa. Vartijat pysäyttivät tulijat käytävällä.
- Kreivin luokseko olette matkalla? vartija kysyi.
- Kyllä, Daegam vastasi.
- Oletteko se mies, joka surmasi paronin? vartija kysyi.
- Kyllä, Daegam vastasi ylpeästi.
- Ihailin teidän esityksiänne taistelussa, ritari sanoi silmät loistaen.
Hän oli vielä aika nuori mies. Daegam virnisti hiukan ja sanoi:
- Noh. Olihan se hieno taistelu. Vastustaja oli kova, mutta hänestä ei pahemmin mitään vastusta ollut Oikeuden edessä.
- Miten ihmeessä saitte Pyhän Ehilmin haukan paikalle? ritari kysyi kunnioittavana.
- En siitä tiedä, Daegam vastasi. Tunsin muutenkin oloni hyvin kummalliseksi taistelun aikana. Minussa virtasi jotain kummallista energiaa. Mutta sen teidän, että oikeus on tapahtunut.
- Rukoilitteko tai jotain, kun se haukka saapui? ritari kysyi kunnioittavasti.
- Rukoilen aina mielessäni Jumalaa, Daegam vastasi hurskaasti. Se auttaa selviytymään mitä hankalimmistakin tilanteista. Se haukka oli auttamassa minua oikeuden tekijänä. |