Punainen Lepakko

Myyttinen alkuperä ja historia
Ennen suurta pimeyttä Punainen Lepakko oli rinliddiläisen kuolemanjumalattaren ruumiillistuma. Kuitenkin suuren pimeyden aikaan kaaoksen tulviessa ennen luonnollinen lepakko tahriutui kaaoksesta ja siitä tuli yksi lukemattomista kaaoshirviöistä, jotka tekivät tuhojaan maailmassa. Punainen Lepakko selvisi hengissä jumalsodan viimeisistä taisteluista ja jäi kuljeksimaan sisempään maailmaan levittäen tuhoa.

Ensimmäisen ajan suurin sankari Arkat kohtasi Punaisen Lepakon taistelussa, kesti sen kammottavat kyvyt ja pakotti sen pois maallisesta ulottuvuudesta. Näin lepakko oli katosi sisemmästä maailmasta toiseksi ajaksi.

Kolmannella ajalla Punainen Jumalatar kohtasi Punaisen Lepakon sankarimatkallaan ja opetti sen ymmärtämään omaa sisintään. Tämän ymmärryksen merkkinä lepakolle ilmestyi lukuisia silmiä ja siitä tuli Punaisen Jumalattaren sotaratsu. Punainen Jumalatar ratsasti lepakolla tuonpuoleisesti pelastamaan vihollisten uhkaaman valtakuntansa ja lepakon avulla neljän Valon nuolen taisteluksi (tai vihollisten keskuudessa kaaoksen ensimmäiseksi taisteluksi) kutsuttu taistelu kääntyi lunarien voitoksi. Myöhemmin Punainen Jumalatar kohosi jumalien joukkoon ja Punainen Lepakko pysyi hänen rinnallaan saaden oman paikkansa Punaisesta Kuusta.

Punainen Jumalatar muodosti lepakon ympärille kultin, joka ohjaa lepakon maallista ruumiillistumaa. Lepakko toimii lunarilaisten hirvittävänä ja vihattuna sota-aseena, joka pystyy hävittämään kokonaisia kaupunkeja ja vaatii kammottavan määrän ihmisuhreja. Tämä on hinta, jonka lunarilaiset joutuvat maksamaan tästä valtavan tehokkaasta sotayksiköstä. Lepakko on voittanut lukuisia taisteluita jo pelkällä ilmestymisellään. Yksi merkittävimmistä voitoista tapahtui vuonna 1602, kun Lepakko aiheutti murskatappion sartarilaisille kapinallisille Riimuportissa ahmien kaupungin asukkaat ja taistelijat ja tuhoten jopa kaupungin suojelushenget. Suurimman tappionsa lepakko puolestaan koko pian tämän jälkeen Kotkanpesässä, kun sen kimppuun kävi kuin tyhjästä ilmestynyt lohikäärme. Sekä lepakko että lohikäärme tuhoutuivat taistelussa, joka pani maan vavahtelemaan. Lepakon maallinen ruumis tuhoutui, mutta se kutsuttiin uudelleen imperiumin palvelukseen pitkien ja työläisen rituaalien kautta.

Lepakon kultti
Punaisen Lepakon kultti on pieni ja se keskittyy kokonaisuudessaan lepakon ympärille. Itse asiassa koko kultin tarkoitus on lepakon hyvinvointi ja sen käyttäminen imperiumin etujen edistämiseen. Kultti on myös osa Lunarin taikuuden koulukuntaa ja hyvin itsenäinen: se ei ole armeijan komennossa sodassakaan, ainoastaan itsensä Punaisen Keisarin. Lepakon ylipappi voi kyllä olla yhteistyössä armeijan komentajien kanssa, muttei ole heille vastuussa tekemisistään.

Punaisen Lepakon kulttiin maallikoksi liitytään yleensä pelosta, sillä lepakko tarvitsee uhreja ja kaikki kulttiin kuulumattomat tavalliset ihmiset ovat vaaravyöhykkeessä lepakon saapuessa. Maallikkojäsenen tehtäviin kuuluu auttaa lepakon kulttia etsimään sopivia uhreja ja hänen täytyy itsensäkin tuoda lepakolle älykäs uhri liittyäkseen kulttiin. Tämä tulee toistaa viikon välein, mutta yleensä lepakko siirtyy silloin jo muualle, mutta maallikkojäsenet eivät seuraa sitä ja näin maallikkojäsenyys raukeaa.

Noviisijäsenet ovat kultin selkäranka ja heitä on yleensä noin 15-200. Noviisit eivät kohoa maallikkojäsenyyden kautta, vaan heidän pitää anoa suoraan pääsyä noviisiksi ja papit voivat hyväksyä heidät. Noviisien tehtävä on etsiä lepakolle ruokaa, hyväksyä maallikkojäseniä ja muutenkin toimia kultin asiamiehinä. He kulkevat pysyvästi lepakon mukana, eivätkä voi kuolemanrangaistuksen uhalla erota kultista ennen 20 vuoden palvelusta, elleivät vammaudu pysyvästi. Noviisit ovat suhteellisen turvassa joutumiselta lepakon ruoaksi, sillä heidät syötetään lepakolle vasta, jos kulttiin kuulumattomia tai maallikoita ei ole ruoaksi. He oppivat papeilta kultin taitoja, lupaavimmat noviisit jopa lepakon maagista käsittelemistä. Noviiseilla on mahdollisuus kohota papeiksi, kun papeille tulee tarvetta.

Pappeja lepakon kulttiin kuuluu yleensä noin 5-20, joista yksi on ylipappi. Rauhan aikana pappien määrä on pienimmillään, kun taas sota-aikana pappeja tarvitaan enemmän pitämään lepakko hallinnassa. Ilman pappien hallintaa lepakko ryhtyisi vain tuhoamaan järjettömästi ympäristöä ajamatta imperiumin etuja. Näin ollen papeilla ei ole juuri muuta elämää kuin kulkea lepakon kanssa ja edistää kultin pyrkimyksiä. Heillä on kuitenkin paljon vaikutusvaltaa sotilaallisen voiman korkeina edustajina ja he pääsevät nauttimaan hyvästä elintasosta. Lisäksi pappi saa lepakolta taikuutta ja heidät syötetään lepakolle vasta siinä epätodennäköisessä tapauksessa, ettei uhreiksi olisi saatavilla kultin ulkopuolisia tai noviiseja. Tosin jos lepakko kuolee tai karkaa sisemmästä maailmasta, kultin ylipapin osa on joutua uhriksi riitissä, jolla lepakko kutsutaan takaisin.

Lepakon ruokinta
Lepakko tarvitsee uhreja säännöllisesti kaksi kertaa viikossa - vesipäivänä ja savipäivänä - ja uhrien yhteenlasketun ÄLY:n ja MHT:n (ruokapisteiden) täytyy olla kumpanakin päivänä vähintään 5 000. Tämä tarkoittaa suunnilleen 220 ihmistä tai 500 nautaa. Lepakko voi syödä enemmänkin, jolloin sen taikapisteet ja koko voivat vaihdella hyvin suuresti. Lepakon saapuessa paikkakunnalle paikalliset alkavat kuumeisesti kerätä yhteen kaikkia uhreiksi sopivia: ulkomaalaisia, epäilyttävien vähemmistöjen edustajia, orjia, vankeja, kerjäläisiä, sairaita tai kodittomia eläimiä, jne. Jotkut liittyvät kulttiin maallikkojäseniksi saaden siten jonkinlaisen suojan, joka tosin ei takaa vielä juuri mitään.

Jos lepakolta jää ruokintapäivä väliin, seuraukset ovat pahat: lepakko alkaa menettää olemustaan ja kykyjään maallisessa maailmassa. Lepakon nälän voi tyydyttää ja prosessin pysäyttää ainoastaan syöttämällä lepakolle lunarilaisten kulttien noviiseja. Yhden päivän ruokkimattomuus vaatii vähenevän kuun aikana peräti 80 000 ruokapistettä, täysikuulla puolet vähemmän, puolikuulla tuosta puolet ja uuden kuun tai kuunsirpin aikaan määrä on 10 000. Jos molempina päivinä lepakko jää ilman ruokaa, vähenevän kuun aikana tarvitaan 120 000, täysikuulla 60 000, puolikuulla 30 000 ja uuden kuun tai kuunsirpin aikaan 15 000 ruokapistettä.

Mikäli lepakko ei saa ruokaa yli viikkoon, lepakko joutuu palaamaan tuonpuoleiseen. Se ei tosiaankaan miellytä lepakkoa ja se saa vielä yhden päivän ajaksi kyvyn saalistaa maallisessa maailmassa tuonpuoleisesta käsin nälkänsä tyydyttämiseksi. Sen jälkeen se jää pysyvästi tuonpuoleiseen, eikä tule vapaaehtoisesti takaisin. Lepakon kutsumiseen tarvitaan hankala rituaali, joka kestää kolmesta seitsemään vuotta ja joka itsensä Punaisen Keisarin täytyy suorittaa. Rituaaliin liittyy kammottavia uhrauksia, mukaan lukien lepakon kultin ylipapin uhraaminen lepakolle, ja uhraukset kasvattavat lepakolle fyysisen ruumiin. Näinä vuosina Lunarin imperiumi on selvästi heikompi ilman lepakkopelotettaan.

Lepakon taikuus
Lepakko on erittäin maaginen olento, koska se on jumalallista alkuperää, vaikkakin nykyään kaaosdemoniksi vääristynyt. Se edustaa Lunarin uskonnon kaoottista puolta, jota jopa imperiumin kansalaiset kammoavat, vaikka tunnustavatkin lepakon tarjoaman hyödyn. Lunarilaisyhteyksiensä takia lepakko on myös lunarilaisen taikuuden kyllästämää: se säteilee samanlaista voimaa kuin Punainen Kuu ja luo noin 5-20 kilometrin säteelle itsestään Hehkulinjan kaltaisen piirin. Sen sisäpuolella lunarilainen toimii aivan kuin olisi täysikuu ja loitsut ovat siis tavallista voimakkaampia.

Entropian kytkösten vuoksi lepakko on erityisen ikävä vastustaja niille, jotka heittävät siihen loitsuja. Loitsut kyllä toimivat normaalisti, mutta loitsija menettää ne pysyvästi. Kuoleman viikolla tai pimeyden vuoden aikaan lepakko saa lisäksi loitsujen taikapisteet itselleen. Lepakolla on myös pelottava kyky ruiskia silmistään sylkeä, joka poistaa taikuutta. Jokaista sen käyttämää taikapistettä kohden uhri menettää yhden pisteen riimutaikuutta, joskin katoavan loitsun uhri saa itse valita.

Lepakko pystyy päästämään suustaan karmivan kaaoshuudon, joka tekee uhrinsa hulluiksi, kuten Hulluus-loitsu. Huuto vaikuttaa neljän kilometrin säteellä kaikkiin niihin, jotka eivät ole lepakon noviiseja ja jotka häviävät lepakon kirkaisuun asettamille taikapisteille. Huuto vaikuttaa myös henkiin.

Lepakolla ei ole omaa sielua eikä siten MHT-ominaisuutta. Taikapisteitä lepakko saa syömien uhriensa mukaan: jokaisen syödyn MHT-piste antaa lepakolle yhden taikapisteen. Lisäksi papit ja noviisit uhraavat lepakolle taikapisteitä, jotka vahvistavat sitä.

Lepakko tarjoaa palvojilleen taikuutta, joskin pelkkänä demonina vain niukasti. Sen tarjoama Absorbointi on puolet tavallista tehokkaampi ja loitsusta tulevat pisteet menevät lepakolle. Mahti-imu-loitsulla käyttäjä saa vampyyrin kyvyn imeä taikapisteitä, jotka menevät myös lepakolle. Hehkupiirillä palvoja voi luoda väliaikaisesti 20 metrin säteelle itsestään väliaikaisen kehän, jonka sisällä taikuus toimii kuin se olisi Hehkulinjan sisäpuolella eli taikuus toimii kuin täyden kuun aikaan. Tämän lisäksi Alkukaaoksen kultti tarjoaa lepakon papeille, jotka ovat samalla Alkukaaoksen hartaita, loitsun Kaoottinen ominaisuus. Huomattavaa on kuitenkin, että papit eivät saa olla kaaoksen tahraamia; muuten vara siitä, että pappi päästäisi lepakon tuhovimman valloilleen, olisi liian suuri.

Lepakon fyysinen olemus
Punainen Lepakko on kooltaan valtava. Pienimmillään juuri jumalulottuvuudesta kutsuttuna sen pituus päästä häntään on noin 20 metriä, siipien väli 80 metriä ja paino 1 000 tonnia. Mitään teoreettista maksimisuuruutta lepakolla ei ole, mutta toistaiseksi sen pituus päästä häntään ei ole ylittänyt yhtä kilometriä. Pienimmillään ollessaankin lepakko pystyy kantamaan selässään koko kultin, vaikkakin se saattaa tuottaa sille hiukan hankaluuksia. Miksikään miehistönkuljettajaksi lepakosta ei ole, sillä se ei siedä selässään ketään kulttiinsa kuulumattomia. Sen selässä asuu myös kammottavia kaoottisia jättiläispunkkeja, jotka hyökkäävät heti kulttiin kuulumattomien kimppuun.

Lepakon ruumis on täynnä silmiä, joiden ansiosta sitä on melkein mahdotonta yllättää. Silmiä on auki kerrallaan aina d100 kappaletta ja silmillään lepakko näkee myös sekä henkiulottuvuuteen että tuonpuoleiseen. Viisi silmistä sijaitsee päässä, loput muualla ruumiissa.

Lepakko pystyy hengittämään todella tappavaa happoa. Myös sen luonnottoman pitkät kielet erittävät happoa ja lisäksi vielä kuristavat uhrinsa. Kielillä lepakon on tapana vetää uhrit suuhunsa. Kieli vaikuttaa jopa henkiin, jotka eivät voi vastustaa lepakon kiskomista, ellei niillä ole VMA-ominaisuutta. Lisäksi lepakon huulista sinkoilee alituiseen lonkeroita, joiden kantomatka on kieltä lyhyempi mutta joita on käytössä aina d100 kappaletta. Lepakon syötäväksi joutuminen ei ole kovin iloinen juttu, sillä uhrien ruumiit ja sielut katoavat Entropiaan.

Lepakon suu on kerrassaan luonnoton viritelmä. Sen leuat voivat irrota toisistaan ja niellä uskomattoman suuria esineitä tai olentoja. Lepakon ollessa pienimmillään suurin nieltävän KOK on 70 tai kriittisellä puraisulla 204. Lepakon nielemiskyky johtuu sen kaoottisista yhteyksistä Entropiaan. Lepakon siivet ovat myös varteenotettava ase, sillä ne voivat saada aikaan tuulen, jonka VMA on 136.

Pienimmillään lepakon KOK on 240, mutta lähes kilometrin pitkänä se KOK voi olla jopa 12 000. VMA pysyy noin 1,5-kertaisena KOK:oon verrattuna. R-R on pysyvästi 1 200, ÄLY 13 ja NPP 20. Pienimmillään ollessaan lepakon liike on 10, mutta se kasvaa ruumiinkoon kasvaessa. Pienimmillään lepakon nahan panssari on 85 pistettä ja lähes kilometrin pitkänä taas lähes 800 pistettä.

Huomioita tästä artikkelista
Tämä kuvaus perustuu RuneQuestin ja HeroQuestin/Hero Warsin lepakkokuvausten yhdistelyyn, joskin pelimekaanisten huomioiden osalta tämä kuvaus perustuu RuneQuestin kolmosversioon. Olen myös lisännyt joitakin omia ajatuksiani, jotta kuvauksesta tulisi ehjä ja toivottavasti kiinnostava kokonaisuus. Tyhjentävämpi kuvaus lepakon sääntöteknisistä kyvyistä löytyy RuneQuestin kakkosversioon Cult Compendiumista, RuneQuestin kolmosversioon Kauhun ja pimeyden kulteista ja HeroQuestiin/Hero Warsiin Moon Rites -lehdestä. Tätä ei ole tarkoitettu miksikään täydelliseksi selostukseksi vaan jonkinlaiseksi luonnokseksi, jota voi hyödyntää omissa peleissään halunsa mukaan.

Lähteet: Cult Compendium, Kauhun ja pimeyden kultit, Moon Rites.