Trolls: A Guide to the Uz

Sisältö: Trolls-kirja (kovakantinen)
Sivumäärä: 96 + kannet + tyhjät välilehdet
Kirjoittaja: Aaron Dembski-Bowden
Julkaisija: Mongoose Publishing
Julkaisuvuosi: 2007

Kuvaus
Trolls: A Guide to the Uz on Mongoosen RuneQuestin peikkolähdekirja. Se kuvaa peikkojen kulttuuria ja uskontoa sekä tarjoaa ohjeita peikkohahmon luomiseen.
Kirjan aloittaa Mongoosen kirjoille tyypillisesti johdanto, joka on sivun mittainen. Sen jälkeen päästään itse asiaan eli kuvaamaan peikkoja aivan ruohonjuuritasolta lähtien. Peikkojen kuvaus on kirjoitettu gloranthalaisen asiakirjan muotoon, sillä sen laatija on Wyrmien ystävien imperiumin edustaja Shanrigo Seitsenterä. Ensimmäisessä luvussa käydään läpi eri peikkorodut: alkupeikot, yöpeikot, peikkolaiset, suurpeikot ja luolapeikot. Kustakin rodusta kuvataan mm. alkuperää, ulkonäköä ja asemaa peikkoyhteiskunnassa.
Yleisesti peikkokulttuuria kuvattaessa kiinnitetään huomiota orjuuteen, peikkojen kieleen sekä tietysti ruokavalioon. Kuvailu ei jää pelkästään ulkoiselle tasolle, vaan myös peikkojen ajattelutapaa ja sen perusteita tarkastellaan. Peikkojen taistelutaktiikat ja yhteiskuntajärjestyksensä saavat myös tilaa kirjassa.
Peikkojen historiaan kerrotaan aina Ihmekodista lähdöstä toiselle ajalle. Erityisen vahvasti historiassa korostuu peikkojen asema traagisia menetyksiä kokeneena kaaosta vastustaneena rotuna, jonka jotkut oppineet ovat kuitenkin luokitelleet osaksi kaaosta. Historia valottaa samalla sitä, missä asemassa peikot ovat toisella ajalla ja miten siihen on päädytty.
Kirjan toinen luku käsittelee peikkojen yhteisöjä Gloranthassa. Ensimmäisenä on itseoikeutetusta Dagori Inkarth, jonka syvyyksissä asustaa itse Kyger Litor, joskin kovasti kärsineenä. Dagori Inkarthista annetaan esimerkkinä kuvaus tärkeistä Opaalinäkijän luolista, joissa asuu useita peikkoheimoja tai -klaaneja. Luolan viidestä tasosta annetaan kartat.
Toinen peikkoalue on toisella ajalla erityisen tärkeä Varjotasanko, jota johtaa imperiumien välillä ovelasti tasapainotteleva Ezakankekko, Ainoa Vanha. Varjotasangon esimerkkinä annettu asuinalue karttoineen on Käyrän keihään leiri. Se sijaitsee Opaalinäkijän luolista poiketen enimmäkseen maan pinnalla.
Yöpeikkojen ohella kuvataan myös lumi- ja viidakkopeikkojen asuinalueita. Lumipeikkojen osalta tarjotaan kartan kera kuvaus heidän kokoontumispaikastaan Neidonkiven vuorten ja Valindin jäätikön tienoilta.
Kolmas luku keskittyy käsittelemään peikkopelihahmojen luomista. Kullekin kuvatulle peikkorodulle annetaan numerotiedot hahmonluontitapaan eli heittämällä noppia ja pudottamalla usein yksi niistä pois. Peikkojen ominaispiirteet yöaisti, kova nahka ja torahampaat annetaan sääntöteknisten huomioiden kera. Peikoille tarjotaan myös taustanumerotietoja, mutta ammatteihin käytetään muiden kirjojen tietoa. Peikkojen käyttämistä riimuista annetaan yksityiskohtaista tietoa, josta käy esimerkiksi ilmi, että peikot voivat integroitua Kaaoksen riimuun.
Numerotietojen ohessa kolmannessa luvussa on selostusta myös peikon roolipelaamisesta. Se menee varsin yksityiskohtaiselle tasolle: tehokeinoina voidaan käyttää eleitä, kirjojen pudottamista pöydälle nuijaniskun jäljittelemiseksi ja jopa leuan asennosta puhuttaessa annetaan ohjeita. Peikkojen ajattelutapoja ja motiiveja selostetaan useamman sivun verran. Suhtautuminen muihin rotuihin käsitellään myös.
Neljäs ja viimeinen luku tekee selkoa peikkojen uskonnosta. Hiukan kerrotaan peikkojen sankarimatkaamisesta, mutta eniten tilaa vie yhdeksän peikkokulttia. Ne ovat Argan Argar, Musta Aurinko, Gorakiki, Himile, Kyger Litor, Subere, Xentha, Xiola Umbar ja Zorak Zoran. Kustakin kultista annetaan ensin lyhyet esittely ja sitten laajempi esittely, jossa nostetaan esiin myös kultin mytologiaa. Niistä kulteista, joita ei ole ilmestynyt muualla, annetaan liittymisedellytykset ja muut numerolliset tiedot. Muutaman kultin yhteydessä annetaan myös numerotietoja kultteihin kytkeytyville olennoille. Varsinaisten pitkien kuvausten jälleen kerrotaan vielä kappaleen verran seuraavista jumaluuksista: Arkat, Orani Mor (Aranea), Zong, Boztakang, Gadblad, Hombobobom, Jakaboom, Vaneekara, Dehore, Jeset, Kropa, Krolar ja Karrg.

Oma arvioni
Kun kuulin ensimmäisen kerran Mongoosen peikkokirjasta, arvelin, että jälleen toistetaan vanhaa peikkomateriaalia, jota on kierrätetty RuneQuestin kakkosversion Trollpakista kolmosversion vastaavaan ja sitten Hero Warsin peikkokirjaan. Mongoosen peikkokirja oli kuitenkin positiivinen yllätys, sillä vaikka siinä on tuttua materiaalia, käsittelytapa on tuore, toinen aika on huomioitu hyvin ja lisäksi uusiakin paljastuksia löytyy, kuten se, että lumipeikotkin synnyttävät peikkolaisia.
Trolls: A Guide to the Uz on erinomainen lähdekirja peikkohahmon luomiseen. Se tarjoaa sekä laajasti taustatietoa helposti omaksuttavassa muodossa että tarpeellisia numerotietoja. Vaikka varsinaisia seikkailuja tai seikkailuideoita ei ole, tarjoavat kirjassa kuvatut peikkojen asuinpaikat hyviä mahdollisuuksia viedä peli peikkojen pariin. Kuvatut asuinpaikat vaikuttavat myös mielenkiintoisilta, eikä niitä selvästikään ole kirjoitettu vain paikoiksi, joista seikkailijat voivat ryöstää aarteita. Tämä on selkeä etu kovin yleiselle tasolle jäävään Hero Warsin peikkokirjaan verrattuna. Tosin Gloranthan kaikista peikkojen asuinpaikoista olisi voinut sanoa edes jotakin: esimerkiksi toisella ajalla peikkojen hallussa olevasta Mustasta metsästä olisi ollut kiinnostavaa lukea edes lyhyt kuvaus.
Peikkokirjassa on todellinen Gloranthan tuntu. Lukiessani kirjaa ei silmiini sattunut mitään häiritsevää. Cragspiderin tosin väitetään olevan paikka, mutta sen voi pistää hyvin sen piikkiin, että kyse on gloranthalaisesta asiakirjasta, jossa yksityiskohdat eivät aina täsmää. Kirjassa saa selityksensä myös se, miksi Magic of Glorantha -kirjassa peikkojumalatar Xenthan sanotaan johtaneen kaaoksen joukkoja: eräät oppineet yksinkertaisesti laskevat peikot osaksi kaaosta. Onhan toki mahdollista, että maininta on ollut alkujaan kirjoittajan moka, mutta eihän sillä ole mitään väliä, kun tieto muuttuu peikkokirjan tarjoaman selityksen kautta hienosti Gloranthan moninaisia näkökulmia ilmaisevaksi.
Kirjan kulttikuvaukset ovat - kuten kirja muutenkin - mukavan tiiviitä mutta silti kiinnostavaa tietoa sisältäviä. Niissä kerrotaan kultin myyteistä tavalla, joka tuntuisi tekevän helpoksi myyttien hyödyntämisen esimerkiksi jumaltietäjien sankarimatkoissa. Sanallinen kuvaus tuo kultteihin syvyyttä, johon Cults of Glorantha -kirjat eivät yllä.
Kirjan kuvitus on kohtuullista. Paria kuvaa sanoisin jopa hyviksi. Sivulla 14 on mainio käsiään yhteen tyytyväisenä hierova peikko, joka valmistautuu nauttimaan tarjottimelle asetettua ja kasviksilla ja hedelmällä maustettua - ihmistä. Siinä on todellakin Glorantha-huumoria, jota kirjassa olisi saanut olla enemmänkin. Toinen mainitsemisen ansaitseva taideteos on sivulla 46: siinä peikkolaiset keräävät jättiläissieniä luolastosta. Kirjan kansikuva menettelee muttei ole erityisen loistava. Mistähän syystä siinä peikkojohtajalla näyttää olevan miekka vyöllä?
Kokonaisuutena Trolls: A Guide to the Uz on varsin tasokas kirja, joka keskittyy tosin vain yhteen aiheeseen eli peikkoihin. Mikäli peikot eivät kiinnosta, ei kirjasta ole iloa, mutta Mongoosen RuneQuestilla pelattavaan peikkoja sivuavaan kampanjaan kirja on ehdoton ostos. Trollpakin omistajille kirja ei tarjoa valtavasti uutta, mutta se tarjoaa sisällön hiotussa ja napakassa muodossa. Kunpa Mongoose jatkossakin tekisi lähdekirjoja tähän tyyliin, sillä peikkokirjan tyyliin laadittu opus jumaltietäjistä tai Wyrmien ystävien imperiumista olisi peitonnut miten päin vain sen sirpaleisen tiedon, joka täytyy kaivaa mm. Glorantha-kirjasta, Cults of Glorantha -kirjoista, Magic of Gloranthasta ja Player's Guide to Gloranthasta.

Etsi Fantasiapeleistä
Pääsivu
RuneQuest
Seikkailut
Pelihahmot
Tarinat
Kartat
Lomakkeet
Käännökset
Irkkipelit
Muuta
Palaute
Vieraskirja