Kauhun ja pimeyden kultit

Sisältö: Kauhun ja pimeyden kultit -kirja
Sivumäärä: 146
Kirjoittajat: Greg Stafford, Sean Summers, Paul Jaquays, Sandy Petersen, Michael O'Brien, Trevor Ackerly
Käännös: Jaakko Kankaanpää
Julkaisija: Ace Pelit Oy
Julkaisuvuosi: 1993
Englanninkielinen alkuteos: Ei varsinaista; osia Cults of Terrorista, Tales of the Reaching Moon -lehden numerosta 8 ja Troll Godsista

Kuvaus
Kauhun ja pimeyden kultit on täksi yhdeksi kirjaksi räätälöityä materiaalia useista englanninkielisistä lähteistä. Kirjan pääosassa ovat nimensä mukaan kaaos- ja peikkokultit, mutta myös historiaa ja jopa seikkailu on tarjolla.
Kirjan alussa on suomeksi julkaistuista kirjoista laajin katsaus Gloranthan historiaan aivan myyttisistä ajoista nykypäivän tapahtumiin saakka. Tämän jälkeen seuraa neljän kaaoskultin - Vivamortin, Thanatarin, Punaisen Lepakon ja Nysalorin/Gbajin - pitkät kulttikuvaukset. Seuraavaksi tarjotaan pitkät kulttikuvauksen kahdeksasta pimeyden tai peikkojen kulteista loitsuineen ja muine tietoineen. Näistä kaaos- ja peikkokulteista ei löydy minkäänlaisia kulttikuvauksia Gloranthan kulteista. Peikoille tarjotaan vielä koko joukko pimeydenhenkiä, joita voi palvoa, sekä peikkokulttien levinneisyyskaaviota.
Kirjan lopussa on seikkailu nimeltä Yövalon varjossa, joka tarjoaa suorastaan hätkähdyttävän peliteeman - pelata kaoottisen kultin jäseniä! Seikkailu on aluksi melko suoraviivainen, mutta alkuselvitysten jälkeen pelihahmoille tarjoutuu vapaus valita itse, miten pyrkivät saamansa tehtävän suorittamaan. Seikkailun yhteydessä annetaan neljä omaperäistä ja uskottavat taustat omaava valmista pelihahmo, joita voi halutessaan käyttää seikkailuun.

Oma arvioni
Kauhun ja pimeyden kulttien historiaosuus, Vivamortin, Thanatarin ja Nysalorin/Gbajin kultit on otettu englanninkielisen RuneQuestin toisen laitoksen kirjasta Cults of Terror. Tästä syystä niiden sääntötermistö on ajoittaa kovin sekavaa, koska suomenkielinen RuneQuest vastaa englanninkielistä kakkoslaitosta, eikä termien kääntäminen ole täysin onnistunut. Pienistä harmeista huolimatta nämä kulttikuvaukset tarjoavat oikein hyvää materiaalia kaoottiseen pelaamiseen tai ainakin pelijohtajalle. Punaisen Lepakon kultti puolestaan on ilmestynyt Tales of the Reaching Moon -nimisessä Glorantha-lehdessä, mutta on Glorantha-gurujen Greg Staffordin ja Sandy Petersenin käsialaa.
Kirja historiaosuus on kattavampi kuin missään muussa kirjassa ja se tarjoaa Gloranthan menneisyydestä selkeän läpileikkauksen. Tärkeimmät myyttisen ajan tapahtumat on kuvailtu selkeästi ja historian tapahtumistakin löytyy pätevä selostusta, vaikka vuosilukuja ei olekaan yhtä paljon kuin Genertela-pakkuksen Glorantha kirjassa.
Peikkojen ja pimeyden kultit ovat sääntötermistöltään kaaoskultteja laadukkaampia ja ne antavat pitkinä versioina paljon enemmän tietoa kuin yksikään Gloranthan kulttien tiivis ja lyhyt kulttikuvaus. Ne on käännetty englanninkielisestä Troll Gods -kirjasta. Valitettavasti vain Troll Godsin kaikkia kultteja ei ole kirjaan sisällytetty, ainoastaan ne, joita ei kuvata lyhyesti Gloranthan kulteissa. Tämän vuoksi kulttien hyödyllisyys ei ole optimaalinen ja Zorak Zoranin ja Xiola Umbarin tapaisten peikkokulttien tiedot jäävät vain Gloranthan kulttien hataran tiedon varaan.
Yövalon varjossa on minusta hieno seikkailu ja siinä näkyy Michael O'Brienin idearikas ja rajoja rikkova kädenjälki. Jo koko seikkailun idea - kaoottisten pelaaminen - on nerokas ja vaatii todella pelaajien eläytymistä julmiin ja kieroutuneisiin pelihahmoihin. Tarkoituksena ei ole tietenkään opettaa, että seikkailussa tehdyt asiat olisivat hyviä ja sallittuja, vaan pikemminkin näkemään asiat kaoottisen hahmon näkökulmasta.
Seikkailun kahdesti peluuttaneen olen kohdannut seikkailussa joitakin teknisiä hankaluuksia, mutta ne ovat pientä seikkailun hyvien puolien edessä. Yövalon varjossa ei sijoitu mihinkään erityiseen paikkaan, mutta todellisuudessa se kelpaa mainiosti esimerkiksi Praxissa sijaitsevaan Pavikseen sijoitettavaksi (kuten olen tehnytkin). Seikkailu tarjoaa suuresti vapautta, eikä siinä ole mahdollista pärjätä pelkkää väkivaltaa käyttämällä. Tarvitaan siis juonia ja hahmojen yhteistoimintaa, jotta seikkailun päämäärä saadaan suoritettua. Seikkailun loppuminenkin jää paljolti pelaajien valintojen varaan, mutta tämän yksittäiseksi episodiksi tarkoitetun seikkailun voi laajentaa halutessaan jopa kaoottiseksi kampanjaksi.
Vaikka itse pidän kovasti Kauhun ja pimeyden kulteista, en voi kuitenkaan sanoa, että se olisi ehdottoman hyvä ostos. Teos on pikemminkin lähdekirja kuin seikkailukirja yhdestä seikkailustaan huolimatta. Kultit eivät ole myöskään kaikkein yleisimpiä tai kätevimpiä pelaajien käyttöön, mutta pelinjohtaja voi saada niistä enemmän irti. Historiaosuus taas sopii kaikille Gloranthan historiasta kiinnostuneille, vaikka suunnilleen samoja asioita voi lukea toisaaltakin.

Etsi Fantasiapeleistä
Pääsivu
RuneQuest
Seikkailut
Pelihahmot
Tarinat
Kartat
Lomakkeet
Käännökset
Irkkipelit
Muuta
Palaute
Vieraskirja