In English

Ikuisen surffauksen herrat

Myytit
Kun maailma oli synkkä ja repeytynyt, jotkut tulivat ja palauttivat maailman taas kokoon. Jotkut menivät Helvettiin ja anoivat anteeksiantoa, eräät taistelivat Limaa vastaan ja ajoivat sen pois, mutta muutamat vain tulivat ja opettivat ihmisiä olemaan pelkäämättä. Yksi näistä saapui valtameristä ja ratsasti suurella aallolla Genertelan etelärannikolle. Hän oli komea ja kaunis, nuori ja iloinen, hänen ympärillään oli kesän tuntu ja häntä kutsuttiin Indlas Someriksi. Niille, jotka näkivät hänet, muistui mieleen aika, jolloin he olivat nuoria ja jolloin aurinko paistoi aina.
Indlas Somer puhui ihmisille, mutta he eivät kuunnelleet häntä. Hän puhui vanhoille, mutta he olivat surullisia, koska hän muistutti heitä siitä, mitä he olivat olleet. Hän puhui sotureille, mutta he olivat vihaisia, sillä hän ei ollut taistellut. Hän puhui äideille, mutta nämä pelkäsivät, että hän varastaisi heidän poikansa ja tyttärensä. Hän puhui nuorille ja muutamat kuuntelivat ja seurasivat häntä.
Indlas Somer saarnasi Tulevasta auringosta ja yhdestä Päättymättömästä kesästä, jota hänen seuraajansa voisivat elää, mikäli he pitäisivät tosina hänen arvojaan. Hän opetti heitä olemaan ajattelematta mennyttä, sillä se on mennyttä. Hän opetti heitä olemaan ajattelematta tulevaisuutta, sillä se ei ollut vielä saapunut. Hän opetti heitä olemaan ajattelematta pahoja ajatuksia, sillä muutoin ne toteutuisivat. Hän opetti nuoria miehiä ja naisia ajattelemaan toisiaan ja nykyhetkeä, aaltoja jalkojensa alla, tuulta kasvoillaan ja aurinkoa, joka paahtaa heidän päälakiaan. Hän sai heidät ajattelemaan aurinkoa ja he seisoivat hiekkarannoilla odottaen auringon ilmestymistä, kutsuen aurinkoa. Sitten eräänä päivänä aurinko kuuli heidän kutsunsa ja ilmestyi taivaanrannan yläpuolelle aloittaen Päättymättömän kesän. Indlas Somer näytti heille aalloilla ratsastamisen ja hiekkarannoilla kävelemisen ilot, sitten hän kiipesi lautansa selkään ja lähti valtamerelle kaikkein suurimpien aaltojen mukana.
Indlas Somerin seuraajat olivat varmoja hänen opetuksistaan ja kukin joukko seurasi surffaajakuningasta, joka oli Indlas Somerin poika ja joka ei vanhentunut, eikä kuollut. Kuitenkin jotkut huomasivat, että heidän elämänsä oli puutteellista ja he halusivat elämältä enemmän, joten he käänsivät Indlas Somerille selkänsä ja vanhenivat ja kuolivat. Muutamat huomasivat, että heitä estettiin tekemästä muita asioita ja unohtivat olla vain iloisia. Yksi näistä oli mies, joka oli tavannut Indlas Somerin, kun hän nousi ensimmäisen kerran rannalle. Hän oli seurannut opetuksia, mutta oli sallinut itsensä pitää huolta joukkojen ulkopuolisista, hän ei ollut unohtanut perhettään ja ystäviään. Vanhetessaan hän tiesi, että hän kuolisi muiden tavoin, joten hän palasi rannalle, mutta hän oli muuttunut liikaa ja hänelle naurettiin ja häntä pilkattiin outojen tapojensa vuoksi. Epätoivoissaan hän päätti seurata Indlas Someria valtamerille ja löytää jälleen onnellisuuden.
Hän lähti matkaan ja ratsasti laudallaan, kunnes oli kadottanut maan näkyvistään. Hän ratsasti aalloilla, jotka olivat korkeampia kuin vuoret ja jotka ylettyivät merenpohjaan asti. Hän tapasi monia nymfejä ja puolijumalia, kunnes hän kohtasi henkilön, joka oli rakastanut ennen Indlas Someria, nymfin nimeltä Kuiva Aalto. Hän oli ennen tämän vaimo, mutta tämä oli jättänyt hänet auttamaan maalla asuvia, eikä hän ollut koskaan voinut unohtaa miestä. Kun hän näki tämän miehen ratsastavan laudalla, joka oli niin hänen aviomiehensä laudan näköinen, hän puhkesi itkuun ja kutsui aallon tuomaan miehen luokseen. Kun mies saapui, hän halasi ja suuteli tätä imaisten hengityksen hänestä ja luoden kuivan ruumiin, jossa mies oli ollut. Tämä ruumis hymyili ja halasi häntä vuorostaan, sillä hän tiesi, että hän ei enää vanhenisi, eikä koskaan kuolisi, sillä hän oli herransa vaimon aviomies.

Kuvaus
Ikuisen surffauksen herrat ovat niitä Indlas Somerin seuraajia, jotka ovat päättäneet, että he kaikkein mieluiten ratsastavat aalloilla ja ovat lähteneet valtamerelle tullakseen kuolemattomiksi. Jos Indlas Somerin kultin jäsen huuhtoutuu pois rannalta ja joutuu Sulun vaikutuksen alaiseksi, hän kohtaa Kuivan Aallon ja muuttuu zombiksi.
Nämä zombit ovat ainutlaatuisia siinä, että ne eivät menetä NPP:ttä ja säilyttävät kykynsä. He säilyttävät kauniin ulkomuotonsa, mutta heidän ulkonäkönsä on sään kuluttamien ihmisten, joilla on kultainen rusketus ja kireä iho, lähes kuin 50 vuotta vanhoilla, jotka yhä luulevat olevansa kaksikymppisiä. He ratsastavat lainelaudoillaan ja pysyvät porukoissa. He säilyttävät riimutaikuutensa ja voivat heittää loitsujaan kertakäyttöisinä. Kukin jengi seuraa yleensä yhtä Kuivan Aallon tyttäristä, Kuivan Aallon nymfipapitarta, ja toimii Sulun asiamiehenä. Nyt kun Dormal on avannut valtameret, he toimivat merirosvoina ja varkaina hyökäten laivojen kimppuun saadakseen ryöstösaalista mieluummin kuin upottaakseen ne. Ikuisen surffauksen herrat eivät yleensä tule lähelle maata, sillä he pelkäävät, että he saattaisivat nähdä jonkun tuntemansa ja että se saattaisi saada heidät palaamaan kotiin aalloilla ratsastamisen sijaan ja tämä tekee heidät murheelliseksi.
Kuiva Aalto antaa yhden riimuloitsun, Syleile surffaajaa -loitsun (3 pistettä, kertakäyttöinen, välitön) Tämä loitsu sallii heittäjän muuttaa halukas Indlas Somerin kultin jäsen zombiksi, kuten yllä. Zombi pysyy uskollisena heittäjälle niin kauan kuin hän elää.


Teksti copyright © Simon E. Phipp.
Käännös copyright © Matti Järvinen.