Yövalon varjossa, osa 4

Kuolleiden krarshtilaisten ruumiit lojuivat proomun kannella verisinä.
- Heitetäänkö veteen vaan? Korianteri kysyi. Otetaanko maskit talteen?
- Ratsataanko nuo raadot? Voria puolestaan kysyi.
- Uskaltaako niihin koskea? Euridice epäröi. Ties mitä sairauksia omaavat.
- Voria, tarkoitat varmaan ritsataanko vai? Yarr huomautti.
- En, kun siis ryöstetään, tyttö vastasi. Aika sama kuitenkin.
- Olisihan se ihan hyvä tutkia mitä niillä on, mutta broo varmaan suoraan laidan yli ja kaikki mitä hän käytti, Korianteri pohdiskeli. En halua tauteja, hän lisäsi.
- Joo, tutkitaan muut paitsi broo, päätti Euridice.
Yarr tarttui sauvaan ohjatakseen proomua ja muut ryhtyivät tutkimaan ihmisten ruumiita. Niiltä ei kuitenkaan löytynyt mitään, lukuun ottamatta aseita.
- Töki nuo ruhot veteen, Voria kehotti Yarria.
- Otetaan aseet talteen, vaikka varmuuden varaksi, Euridice ehdotti.
- Joo, Yarr myöntyi.
- Mutta ruumiit jokeen, Euridice sanoi topakasti.
- Mutta hei odottakaas, Yarr huudahti.
- Niin? kysyi Voria.
- Ei kun ei mitään, Yarr vastasi. Kai ne ruumiit painuvat pohjaan, eivätkä kellu ja lillu jonnekin väärään paikkaan.
- Panssarit varmaan vetää pohjaan, Korianteri esitti.
- No ei kai niitä tähänkään kai viitsi jättää, Euridice huomautti.
- Yli laidan vaan, Yarr ehdotti.
Euridice työnsi ihmisten ruumiit arkailematta veteen. Broo sen sijaan tökittiin lyhytmiekkojen avulla pois proomulta. Broo molskahti komeasti veteen ja kaikki ruumiita katosivat pian pimeyteen. Liiat aseet viskattiin myös pois.
- Se kanssa saastuttaa koko joen, Yarr sanoi virnistäen broon raadosta.
- No nyt ainakin saa seistä, Korianteri totesi tyytyväisenä.
Muutkin tunsivat olonsa huojentuneeksi, kun krarshtilaiset eivät olleet enää vaiteliaina vahtimassa heitä. Korianteri kaivoi taskustaan jojon ja ryhtyi jojottelemaan.
Pian tunneli kuitenkin näytti jakautuvat kolmeen haaraan. Mikä niistä veisi temppeliin? Mihin muut veisivät? Sanotaan, että maan uumenet ovat täynnä Nälkäisen tunneleita.
- Mihin mennään? Yarr kysyi. Ideoita?
Korianteri ja Voria katselivat seiniä ja muutkin huomasivat nyt, että suuaukkojen yläpuolella oli jotakin kaiverrusta. Heikossa valossa ne olivat kuitenkin aivan liian epäselviä tarkasteltaviksi. Korianteri lopetti jojottelun ja työnsi jojon taskuunsa.
- Ohjataan lautta lähemmäs, Voria ehdotti.
- Voisimmeko mennä hieman lähemmäs? Korianteri pyysi myös.
- Yarr, yritä saada proomu lähemmäksi, vielä Euridicekin kehotti.
- Joo, joo, Yarr murahti ja ohjasi proomun lähemmäs suuaukkoja.
Nyt kaiverrukset näkyivät jo selvemmin. Vasemman suuaukon yläpuolelle oli kaiverrettu Maan, Veden ja Ihmisen riimut sekä jokin epäselvä neljäs riimu. Se saattoi olla Kaaos tai Pimeys. Keskimmäisen tunnelin riimut olivat Tuli, Taikuus, Maa ja Epäkuolema. Oikeanpuoleisen tunnelin yläpuolelta erottuivat vielä Kuoleman, Pimeyden ja Harmonian riimut. Siinä oli vielä neljäskin riimu, mutta se oli selvästikin hakattu myöhemmin pois.
- Olisiko se tuo, Voria tokaisi.
- Minun valintani olisi oikealle, Korianteri ilmoitti.
- Ai mikä? kysyi Yarr selvennystä Vorialta.
- No juuri tuo oikea, tyttö vastasi.
- Sinne sitten vai? Yarr kysäisi.
- No sinne sitten, Euridice päätti.
- Ei kai muukaan auta, Voria totesi.
Yarr ryhtyi sauvomaan lauttaa oikeanpuoleiseen tunneliin. Lautta totteli kiltisti ja lipui käytävään. Virta kuljetti jälleen seuruetta ja thanatarilaiset alkoivat lepäillä ja rentoutua.
- Siis jos tämä vie temppeliin, niin pitäisikö silloin kaikilla olla jo päät mukana? Korianteri kysyi.
- Eiköhän, Euridice sanoi epäröiden.
- Meiltä puuttuu yksi, Korianteri huomautti.
- Se on sitten sen ajan murhe, Euridice arveli.
Tunneli alkoi muuttua kapeammaksi, kun noin tunti oli matkattu. Kapeneminen jatkui, kun virta kuljetti proomua eteenpäin. Lopulta tunneli oli jo niin ahdas, ettei proomu päässyt enää etenemään.
- Mikäs nyt eteen? Voria ihmetteli.
- Onkos kellään köyttä tai jotain? Euridice kysyi.
- Osaakos kukaan uida? Yarr tiedusteli.
- Tästä ei hyvää seuraa, Euridice esitti pessimistisen arvion.
Samassa seurue huomasi kuitenkin katosta tulevan valoa. Näytti siltä, että yläpuolella oli jonkinlainen kaivo pyöreästä muodosta päätellen. Sen seiniin oli isketty jonkinlaisia pienoja.
- Voisiko joku käydä katsomassa mitä tuolla on? Korianteri kysyi.
- Käyn vilkaisemassa, Voria ilmoitti toisille lähtien heti kiipeämään ylös.
- Eikös peruuteta? Yarr ehdotti vastahakoisena.
- Odota nyt hetki, Korianteri pyysi.
- Reitti selvä, Voria huusi ylhäältä.
- Mitäs siellä ylhäällä on? Euridice huusi takaisin.
- Peltoa, vastasi Voria.
- Peltoa? Euridice kysyi epäuskoisena.
- Ei kai me sinne mennä? Yarr sanoi epäilevänä.
- Tule vaikka itse katsomaan, Voria kehotti.
- Temppelille meidän pitäisi kyllä päästä, Euridice mutisi.
- Lähdetään peruuttamaan, Yarr murahti.
- Ei vielä. Kaikilla ei ole päätä, Korianteri huomautti.
- Mistäs tähän hätään pään löydät? Euridice tiuskaisi.
- Olivatkohan nuo krarshtit edes meitä sinne viemässä? huusi Voria ylhäältä.
- No, meillä on aikaa tässä vielä reilusti ja luultavasti tuosta ei ole yli päivän matkaa kaupunkiin, Korianteri argumentoi.
- Ja missä on peltoa, on oltava ihmisiä, Voria täsmensi.
- Meinaatko, että marssitaan sinne kaupunkiin päät kainalossa? Yarr vastusti.
- Tulkaas mukaan, Voria huusi toisille ja katosi ulos. No? hän jatkoi kaivon reunalta.
- Hittoakos me siellä ylhäällä tehdään? Yarr tuhahti.
- Mennään temppeliin, Voria vastasi.
- Mistä tiedät, että sieltä pääsee sinne? kysyi Yarr kaivon reunalla keikkuvalta Vorialta.
- Kyllä minä tiedän, tyttö vakuutti.
- Epäilen, että mikään näistä tunneleista ei johdata temppeliin, arveli Korianteri.
Euridice hivuttautui lähemmäs Yarria ja kuiskasi jotakin tämän korvaan.
- Noh? Voria tiukkasi kyllästyneenä jaaritteluun. Toiset kuulivat Vorian askelten etääntyvän kaivolta.
- Ei kai tämä paatti tästä mihinkään katoa, Euridice totesi kuivasti. Voisihan käydä ylhäällä kurkkaamassa.
Korianteri lähti kiipeämään ylös pienoja pitkin ja Euridice seurasi heti perässä. Yarr kohautti olkapäitään, pani ohjaussauvan huolellisesti nojaamaan seinää vasten ja lähti myös kiipeämään ylös.
- Missäs viivyitte? Voria kysyi vähän matkan päästä kaivosta, kun Euridice ja Korianteri kömpivät ylös kaivosta. Tuolla on meidän temppeli, Voria jatkoi viitaten pohjoisessa siintäviin vuoriin.
Yarr kömpi kaivosta ylös. Juuri kun hän oli laskenut jalkansa tukevalle maalle, kuului kaivosta kolahdus. Yarr katsoi alas ja Euridicekin riensi tutkimaan asiaa. He näkivät, että kaivon yläreunasta oli irronnut muutama suuri kivi; ilmeisesti Yarrin paino oli löysännyt niitä. Kivet olivat rikkoneet proomun pohjan ja proomu vajosi hitaasti veden alle.
- Se siitä sitten, Euridice totesi kuivasti. Kävelyreissu tästäkin tuli.
- Joo, Yarr myönsi.
- Alkakaas nyt jo tulla! Voria huusi kauempaa. Seurue lähti kulkemaan Vorian perään.
Oli vasta aikainen aamu ja vielä jonkin verran hämärää. Yelm oli vasta nousemassa. Seurue näki pian kaivolta lähdettyään muutaman talon, joista kaksi vaikutti asuintaloilta. Ihmisiä ei näkynyt lainkaan.
- Olisi mukavaa päästä nukkumaan välillä, Korianteri totesi haukotellen.
Voria lähti hiippailemaan kohti talon ikkunaluukkuja. Hän yritti varovasti saada ikkunaluukkua auki, mutta keskeytti puuhansa kuullessaan talon oven aukeavan toisessa päädyssä. Sieltä kuului askeleita ja mutinaa.
Seurue seisoi talon kulmalla ja hei näkivät miehen kävelevän talon ovelta kohti pientä rakennusta, jonka saattoi arvata käymäläksi. Mies vaikutti selvästikin juuri heränneeltä maanviljelijältä. Hän vihelteli epämusikaalisesti. Thanatarilaiset painautuivat mahdollisimman näkymättömiksi, kuka seinää ja kuka maata vasten.
Voria loitsi mahdollisimman hiljaa jotakin kuristuslankaansa, joka kiilteli pelottavasti aamuauringon heikkojen säteiden valossa.
- Kannattaako näitä tappaa? Yarr kysyi hiljaa. Tuskin ovat niitä.
- Minulle loppujen lopuksi aivan sama, Euridice kuiskasi.
- Olisi mukavaa saada kunnon yöunet sängyssä, Korianteri huomautti. Varmaan on ruokaakin. Edessä on pitkä matka. Tarvitsemme ruokaa.
Voria livahti kärppänä miehen seuraamaan maanviljelijää. Mies katosi käymälärakennukseen ja Voria jäi kyttäämään käymälän nurkan taakse. Toiset puolestaan livahtivat talon toiselle puolelle, jotta heitä ei nähtäisi, kun mies lähtisi käymälästä.
- Mitä jos Voria ei onnistu kuristamaan häntä? Korianteri kysäisi pessimistisesti.
Seurue kuuli viheltelyä käymälän luota. Yarr vetäisi miekan valmiiksi esiin, Korianteri otti tikan käteensä ja Euridice otti paremman otteen jousestaan. Talon savupiipusta alkoi tupruta iloisesti savu. Viheltely lakkasi käymälän luona.
- Pitäisikö meidän vaimentaa kaikki vai jatkaa matkaa? Yarr pohti.
- Mennäänpäs katsomaan sisältä, mitä siellä tapahtuu, Korianteri ehdotti puolestaan.
- Jos pää on saatu, niin voisi jatkaa matkaa, arveli Euridice.
- Tarvitsemme ruokaa pitkään matkaan, Korianteri penäsi.
- Miksi meidän edes piti tänne ylös tulla? Euridice mutisi itsekseen.

Voria pääjahdissa
Voria kuuli maanviljelijän viheltelevän käymälässä. Lopulta ovi narahti ja mies astui ulos. Voria kävi heti takaapäin kimppuun kuristuslangan kanssa. Valitettavasti mies kumartui juuri hiukan laittaessaan housujansa kiinni. Voria sai siksi tilaisuuden yrittää uudelleen, koska mies ei ollut vielä huomannut häntä.
Tällä kertaa kuristuslanka solahti hienosti miehen kaulaan. Viheltely lakkasi kuin veitsellä leikaten. Mies ei juuri ehtynyt sätkiäkään, kun menetti jo tajuntansa. Voria raahasi uhrinsa hiukan sivumpaan. Hän kiskoi mieheltä likaisen paidan pois, joka oli hikinen ja likainen - maajussi ei tosiaankaan ollut turhan usein pessyt itseään. Seuraavaksi Voria hakkasi miekalla uhriltaan pään irti ja kietoi sen kuolleen paitaan.
Voria otti paketin kainaloonsa ja lähti takaisin tovereidensa luokse.

Kaikki jälleen yhdessä
Voria ilmestyi kulman takaa epämääräinen mytty kainalossaan.
- Kai veit sen lopun ruumiin vessan taakse tai jonnekin piiloon? Yarr kysyi heti Vorialta.
- Etäämmälle raahasin, tyttö vastasi. Hoidetaanko koko talo? Poltetaan ne kaikki!
- Mennäänkö hakemaan sisältä ruokaa, Korianteri ehdotti. He ovat varmaan erittäin vieraanvaraisia.
- Jos vaan jatketaan matkaa, Yarr murahti.
- Liian riskejä, jatketaan matkaa, Euridice kannatti Yarrin ehdotusta.
- Meillä ei ole ruokaa eikä vettä, Voria huomautti.
- Kai te nyt pari päivää kestätte syömättä, Yarr tuhahti lähtien kulkemaan peltoa kohti.
- Olemme olleet tässä jo muutenkin syömättä, nurisi Korianteri.
- Hyvä sinun on sanoa, kun on vararengasta, Voria valitti Yarrille.
- Meikällä on kuule kiinteä kroppa, että ole akka hiljaa ja ala laittaa töppöstä toisen eteen, Yarr sanoi uhkaavasti.
Seurue lähti kulkemaan peltoa pitkin hiljaisena. He kävelivät ripeää tahtia tietäen, ettei ruumis voisi olla ikuisuutta paljastumatta. Ohraa taittui jalkojen alla, mutta sepä ei thanatarilaisia haitannut. Välillä he kävelivät ojanpientaretta pitkin, jotta mahdollisten seuraajien homma hankaloituisi.
Parin tunnin matkan jälkeen seurue osui syrjäiselle kaivolle. He nostivat sieltä vettä ja virkistivät sillä itseään.
Vielä parin tunnin matkanteon jälkeen seurue huomasi taivaalla vrokhaukan.
- Ruokaa, Voria lausahti puhdistaessaan samalla miekkaansa.
Pian seurueelle kävi selväksi, että haukka seurasi heitä.
- Voi perse, Korianteri kirosi.
Haukka kaarteli liian korkealla jopa Euridicen lintujouselle. Haukka tarkkaili selvästikin seuruetta yläilmoista. Sitä näytti olevan aika mahdotonta eksyttää, koska haukalla oli korkealta niin laajat näköalat. Thanatarilaiset epäilivät kovasti, että haukka saattaisi olla jonkin riimutason auringonpalvoja lemmikki!
- Kirottu olkoon lintu, Korianteri voihkaisi. Takanamme on luultavasti vähän rankempaa kalustoa, ja minusta tuntuu että emme pysty pääsemään heiltä pakoon.
- Mitäs tehdään? Voria kysyi jo hiukan huolestuneena.
- Jäämmekö suosiolla taistelemaan, vai yritämmekö pakoon? Korianteri tiedusteli.
- Eikös sinulla ole enää ideoita, Voria? Yarr kysyi tytöltä.
- Valitaan joku hyvä matsipaikka, Voria ehdotti.
- Meinasit pärjätä niitä äijiä vastaan? Euridice kysyi ivallisesti.
- Tuskin pärjäämme riimulordille, arveli Yarrkin.
- Jos joku omaa yllätysedun, niin heillä se on, Korianteri myönsi. Me emme tiedä missä he ovat, mutta he tietävät missä me olemme.
Lintu kaarteli pahaenteisesti seurueen yllä.
- Onko meillä mahdollisuuksia? Voria kysyi.
- Olisikohan hyvä idea vaikka yrittää piilottaa päät? Euridice pohti. Emmehän me mitään ole tehneet, hän jatkoi ironiseen sävyyn.
- Ja olemme vain ohikulkumatkalla? Korianteri naurahti.
- Jos ehditään vuorille ennen kuin ne saavuttavat meidät, Yarr sanoi toiveikkaasti.
- Eiköhän tuo haukka näe, jos sitä koitetaan, Voria arveli.
- No tässä auta kuin karkuun mennä, Euridice totesi kuivasti.
- Emme pääse eroon heistä, sanoi Korianteri varmana. He tulevat luultavasti vaikka temppelille saakka.
Haukka seurasi thanatarilaisia itsepintaisesti.
- Eiköhän tuokin joskus lepää, Voria tuhahti harmissaan.
- Ei, Korianteri vastasi.
Haukka oli nyt seurannut thanatarilaisia jo tunnin. Äkkiä se näytti katoavan jonnekin. Kukaan ei silti huoannut helpotuksesta ja turhaa se olisi ollutkin, sillä haukka ilmestyi taas pian taivaanrantaan. Se löysi seurueen helposti ja kierteli jälleen heidän yläpuolellaan.
- Voisimme hajaantua, mutta silloin jakaisimme voimamme, Korianteri mietti.
- Yritetään päästä temppelille, Voria ehdotti itsepintaisesti.
- Me emme saa karistettua heitä kannoiltamme, ja he jaksavat pidempään kuin me, Korianteri selitti. Me emme myöskään jaksa temppelille saakka.
- Mitäs me sitten teemme? Euridice kysyi.
Voria istahti maahan ja sanoi:
- Tähänkö sitten jäädään odottamaan?
- Ei tuosta ole hyötyä, Voria, huomautti Korianteri jatkaen matkaansa.
Voria huomasi, etteivät muut aikoneet pysähtyä, joten hän nousi ja jatkoi myös matkaa.
- Sain tässä ajatuksen, Korianteri myhäili.
- Kerro toki muillekin, kehotti Euridice.
- Ei mitään Huono ajatus, Korianteri tunnusti.
- No ei tässä vaiheessa voi mikään enää mennä huonommin, Euridice sanoi kipakasti.
- Usko tai älä, mutta voi mennä, Korianteri vastasi.
- No onni on alaspäin menossa ja jyrkästi, joten kerro idea, ennen kuin on liian myöhäistä, Euridice vielä kehotti.
Kuiva ohra ratisi jalkojen alla, kun seurue yritti epätoivoisesti paeta lannistumatonta haukkaa. Lintu katosi taas hetkeksi, mutta palasi taas pian seuraamaan kulkijoita.
- Onko kenelläkään mitään ehdotuksia? Korianteri kysyi. He luultavasti eivät edes tarvitse tuota kirottua lintua. Me jätämme aika selvät jäljet. Eikö kellään ole mitään ajatuksia?
- Tehdään nyt jotain, Voria kehotti. Jos ne meitä seuraavat, ne saavat meidät kiinni eli mennään vaan? Ehdotan, että mennään ja luotetaan onneen.
- Mennään minne? Yarr kysyi ärtyisästi.
- Johonkin, Voria vastasi kipakasti. Tai sitten jäädään tähän odottamaan sitä riimulordia.
- Koko ajanhan ollaan vuorille menossa, Yarr tiuskaisi.
- No mitä mahdollisuuksia meillä sitten on, varmaan vielä ratsastavat, Voria tuhahti.
- Eipä huvittaisi jäädä heidän käsittelyyn, Euridice huomautti. Jatketaan kohti vuoria.
Kolme tuntia oli jo kulunut ja vrokhaukka katosi jälleen hetkeksi palaten pian takaisin. Neljäs tunti käynnistyi ja Yelm kohosi yhä korkeammalle. Haukka kaartelee kuin tuhoa ennustava korppikotka seurueen yllä.
- Valmistaudutaanko taisteluun? Voria kysyi.
- Ja meillä on jotain riimulordia vastaan paljon mahdollisuuksia? Euridice ihmetteli.
- Minulla saattaa olla idea, Korianteri ilmoitti mietteliäänä.
- No kerro, kehotti Euridice.
- Minulla on asiakirja joka on uudeksi peloriaksi, jonka Punaisen Keisarin kamariherra on allekirjoittanut, Korianteri selitti. Voisimme kätkeä päät ja esittää, että olemme täällä Lunarin asioilla.
- Hmm, saattaisi toimiakin, Euridice myönsi. Emme me kuitenkaan pääse niitä karkuun.
- Euridice, ammu tuo haukka minun raskaalla jalkajousellani, mikäli saamme sitä houkuteltua hiukan lähemmäksi, Yarr tokaisi äkisti.
- No lainaapas sitä varsijousta, Euridice tokaisi ymmärrettyään Yarrin oivalluksen. Tosin voisit ladata sen ensin.
- No jos et jaksa itse ladata, Yarr murahti, latasi jalkajousen ja ojensi sen Euridicelle.
Kantomatka tuntui olevan aivan äärirajoilla ja ammuntakulma olisi vielä ylöspäin.
- Mutta jos kokeilet tappaa lintua ja et onnistu, niin emme voi enää esittäytyä lunarilaisiksi, koska he saattavat hieman epäillä, Korianteri varoitti.
- Tuskin ne uskovat muutenkaan, Yarr arveli.
- No pitäisikö se sitten yrittää sitä toista taktiikkaa? Euridice kysyi toisilta. No ei kai se sitten auta kuin yrittää ampua?
- Päättäkää nyt jo! Voria kehotti.
- No kokeile, kyllä minä tästä selviän tavalla tai toisella, Korianteri suostui.
- Osaatko Salamanuolen? Voria kysyi Euridicelta.
- En, mutta Moninuolen, tämä vastasi. Noh, yrittänyttä ei laiteta!
Euridice tähtäsi ja laukaisi varsijousen. Jousesta sinkoutui neljä nuolta. Ensimmäinen meni ohi, mutta muut upposivat haukkaan. Haukan lento näytti päättyvän saman tien ja se putosi alas taivaalta verisenä myttynä.
- Jes! Voria huudahti riemuissaan. Menoksi?
- Jatketaan matkaa, Euridice käski ojentaen jousen takaisin Yarrille.
Kirottu Yelm oli noussut nyt kaarensa laelle ja seurue näki takanaan uhkaavasti lähestyvän pölypilven.
- Vauhtia töppösiin! Korianteri kehotti. Nyt he ovat vihaisia! Todella vihaisia.
Seurue juoksi minkä kintuistaan pääsi. He oikoivat ojien kautta, jotta jäljet peittyisivät. Lopulta pölypilvi katosi jonnekin taakse. Saattoi kuvitella, että pölypilven sai aikaan komppania sotilaita.
- Huh! Voria henkäisi helpottuneena.
Loppupäivä sujuikin sitten ilman välikohtauksia. Seurue yöpyi pellolla jättäen vartijat yöksi.
Aamu koitti jälleen ja matka jatkui. Seurue kulki nyt jo aavikkoista maastoa pitkin. Vain siellä täällä oli pensaita tai kaktuksia, mutta vuoret siinsivät jo kohtalaisen lähellä. Näitä kohti thanatarilaiset suuntasivat tarmokkaasti. Olo oli helpottunut, kun oli päästy pois ahdistavilta auringon mailta.
Vihdoin kallioinen maasto alkoi ja seurue kiipesi innolla kohti tuntemaansa temppelin sisäänkäyntiä. he lähestyivät paikkaa, jossa tiesivät sisäänkäynnin sijaitsevan syvässä halkeamassa. Lähestyttäessä paikkaa näkyi maassa ruumiita. Niitä näytti olevan kohtuullisen paljonkin.
Voria vetäisi miekkansa esiin ja loitsi siihen, Euridice otti hyvän otteen lintujousestaan ja Yarr latasi jalkajousensa. Korianterikin paljasti sapelinsa. Seurue tarkasteli ruumiita ja huomasi niiden joukossa myös Kivan toisen vartijan ruumiin. Muutenkin kuolleet vaikuttivat olevan lähes yksinomaan Atyarin puolueen jäseniä.
- Hmm, onkohan täällä nyt joku valtataistelu ollut käynnissä? Euridice pohti.
- Taasko herrasmiehet ensin? Korianteri kysyi, kun tuli aika jatkaa matkaa.
- Kyllä, Euridice virnisti.
Seurue nousi vielä ylemmäs. Heiden eteensä ilmestyi riippusilta, jonka takana temppelin suuaukko sijaitsi. Riippusillan toisella puolella näkyi ihmisiä työssä. Yksi heistä oli lähes kalju mies, toiset taas liikkuivat kömpelösti ja aika nykivästi. Heidät saattoi arvata hyvinkin zombeiksi. Zombit heittelivät ruumiita alas kalliolta. Mies puolestaan huomasi seurueen ja huudahti ystävällisesti:
- Tervehdys palanneille sankareille!
- Tervehdys! Euridice vastasi hiukan pidättyvästi.
- Miten sujui tehtävänne? mies jatkoi kuilun toiselta puolelta.
- Olkaa varuillanne, Korianteri kuiskasi toisille, mutta Voria pani miekkansa pois.
- Paremmin kuin hyvin, Euridice vastasi kaljulle miehelle pitäen yhä jousensa valmiina.
- Tulkaahan tänne, niin juhlitaan! mies kehotti. Olette tehneet kovan työn.
- Mitäs täällä on tapahtunut? Korianteri kysyi epäluuloisena.
- Olemme kunnioittaneet ja miellyttäneet jumalaamme suuresti teoillamme, kalju mies vastasi. Uhrimenoja, nähkääs.
- Kuolleethan ovat Atyarin palvojia, Voria huomautti toisille
Mies ei näyttänyt vaaralliselta, sillä hänellä ei ollut aseitakaan esillä. Niinpä Yarr kipaisi sillan ylitse toiselle puolelle. Mies tuli hymyillen Yarria vastaan ja puristi hänen kättänsä sanoen:
- Hienoa, että palaatte. Olemme odottaneet teitä kovasti. Pääsette juhlan keskipisteiksi.
- Hienoa, Yarr sanoi tyytyväisenä.
- Tässä on nyt kyllä koira haudattuna, Euridice kuiskasi Vorialle ja Korianterille, jotka olivat vielä sillan toisella puolella.
Euridice näytti olevan oikeassa, sillä kalju mies kietaisi äkisti kuristuslangan yllättyneen Yarrin kaulaan. Zombit lopettivat työnsä ja lähtivät laahustamaan siltaa kohti.
- Etkö voisi Hämäännyttää häntä? Korianteri kysyi kiireesti Euridicelta.
- Voisin, tämä vastasi.
Voria sen sijaan ryntäsi salamannopeasti sillan yli auttamaan Yarria, joka yritti turhaan riuhtoa itseään irti tappavasta langasta. Kookkaan thanatarilaisen suusta pääsi vain avutonta korinaa.
Voria ehti nopeasti tilanteeseen mukaan ja iski kaljupäätä miekallaan. Se isku suoraan rintaan ja mies kaatui maahan hellittäen otteensa Yarrista. Tämä kähisi vaivalloisesti:
- Kiitos, Voria.
- Hoitakaa ne zombit! Voria huusi Korianterille, joka oli kiirehtinyt apuun sapelinsa kanssa.
Korianteri iski säälittä maassa makaavaa kaljupäätä ja upotti sapelin tämän vatsaan. Mies vajosi kuolevan kasaan veren virratessa haavoista.
Euridice laukaisi lintujousensa, ja neljä nuolta singahtaa matkaan. Kolme nuolta kimposi zombin vaatteista maahan, mutta neljäs sujahti suoraan zombin jalan läpi. Osuman saanut zombi kompuroi ja kaatui sitten maahan.
Sitten Yarr pääsi jo tositoimiin. Hän sivalsi yhdeltä kolmesta zombista oikean käden veltoksi. Se ei kuitenkaan näyttänyt paljon epäkuollutta otusta haittaavan. Tämä nimittäin iski vasemmalla kädellään Yarria osumatta kuitenkaan. Voriakin yritti lyödä, muttei osunut zombiin lainkaan. Yarr sivalsi miekallaan ja iski tällä kertaa zombin oikeana jalan käyttökelvottomaksi. Epäkuollut hirviö kaatui maahan jalan pettäessä.
Korianteri huitaisi sapelillaan toista zombia. Terä viuhahti hiuksenhienosti epäkuolleen pään ohitse. Korianteri oli saada zombin nyrkistä, mutta onnistui sentään torjumaan lyönnin sapelillaan
Euridice ampui jälleen vasaman, jonka välittömässä läheisyydessä seurasi kolme taika-ammusta. Nuolet viilettivät kohti zombia ja vain yksi meni ohi. Muut osuvat zombiin, joskaan eivät aiheuttaneet kuin pieniä naarmuja.
Voria huitaisi miekallaan kohti zombia, mutta haparoi pahasti iskussaan. Tyttö menetti miltei tasapainonsa, horjui kuilun reunalla, muttei onneksi sentään pudonnut. Korianterikin iski ohi yrittäessään tavoittaa zombin päätä sapelillaan.
Nyt seurue näki jo sisäänkäynniltä päin rientävän väkeä. Ilmeisesti thanatarilaiset olivat kuulleet mekkalan!
- Sillan toiselle puolelle! Korianteri huudahti, kun ainoa pystyssä oleva zombi huitaisi häntä nyrkillään. Isku pysähtyi Korianterin hyvään silmukka-cuirboullipanssariin.
Euridice kiirehti sillan ylitse ja Voria seurasi hänen kintereillään. Korianteri lähti myös pois, mutta Yarr koetti vielä nitistää zombia. Hänen lyhytmiekkansa ei kuitenkaan osunut, vaan eipä epäkuollutkaan onnistunut saamaan Yarriin osumaa. Yksi lingonkivi lennähti Yarria kohti, joten tämä katsoi parhaaksi rientää pian sillan toiselle puolelle. Zombi yritti seurata perässä hitaasti ja hapuilevasti.
- Puolustetaan siltaa, Korianteri ehdotti. Jos näyttää pahalta, yritetään hajottaa se.
Puolisen tusinaa thanatarilaista riensi kohti riippusiltaa. Voria napautti lingolla yhtä heistä päähän, mutta kivi kimposi vain pois panssareista. Korianteri asettui sillan viereen valmiina puolustamaan sitä sapelillaan. Yarr seisoskeli odottaen muiden toimia ja Voria loitsi kiivaasti linkoonsa.
- Lataa se jalkajousi, Euridice kehotti Yarria. Heitän siihen Moninuolen.
- Koko ajan, Yarr murahti laittaen jousensa kuntoon.
Voria linkosi jälleen, mutta epäonnistui pahasti ja heitti linkonsa kiven mukana. Yksi thanatarilainen tosin haavoittui siitä.
Euridice sai Yarrin jalkajouseen loitsun ja kehotti tuimasti hymyillen:
- Anna palaa, Yarr!
Vasamat singahtivat matkaan. Ensimmäinen vahingoitti yhtä hyökkääjistä, mutta kaksi muuta meni ohi. Neljännen vasaman Yarr onnistui jollakin kumman tavalla osumaan suoraan tällä puolen siltaa seisovaan Korianteriin. Yarrin laukauksen ansiosta Korianteri sai erittäin pahan iskun oikeaan jalkaansa, jalka heilahti luonnottomasti eteenpäin ja Korianteri kaatui maahan kuin perunasäkki.
Voria riensi kiireesti auttamaan tuskissaan vaikertavaa Korianteria. Hän heitti nopeasti parannusta.
- Oho! Yarrilta pääsi ja hän ryhtyi viheltelemään.
- Yarr, jospa jätät tuon ampumisen minulle, Euridice tiuskaisi.
- Hyvinhän se meni perille, mutta väärään osoitteeseen, Yarr puolustautui. No okei.
Thanatarilaisia riensi koko ajan lisää temppelin uumenista. Heitä oli nyt jo tusina, joten näytti siltä, etteivät kolme kunnossa olevaa puolustajaa pystyisi heitä pidättelemään.
- Ideoita? kysyi Yarr.
- Karkuun! Euridice kiljaisi.
- Auttakaa, niin päästään lähtemään, Voria kehotti. Hajottakaa silta!
Euridice teki heti työtä käskettyä, otti miekan esiin ja kävi hakkaamaan sillan köysiä. Köydet katkeilivat, mutta tuskastuttavan hitaasti. Korianteri oli menettänyt jo tajuntansa. Yarr sen sijaan riensi miekkoineen sukkelasti apuun. Muutama lingonkivi lennähti hakkaajia kohti, joskin ne oli onneksi tähdätty huonosti.
Zombi hölkytteli sillalla epävarmasti, vaikkakin oli jo hermostuttavan lähellä ja thanatarilaiset ryntäsivät eteenpäin. Zombi oli pian jo nousemaisillaan sillalle ja temppelin väki syöksyi sillalle. Peli näytti menetetyltä, sillä köydet eivät olleet vielä läheskään poikki.
- Ota se kyytiin ja mennään! Voria huudahti Yarrille tajuttomaan Korianteriin viitaten.
- Nyt nopeasti pois täältä! Euridice huudahti ymmärtäen köysien hakkaamisen olevan enää toivotonta.
Yllättäen silta kuitenkin napsahti poikki ja zombi katosi syvyyksiin sillan jäänteiden mukana. Myös useat thanatarilaiset putosivat kiljuen, sillä ilmeisesti heidän painonsa oli ollut liikaa puoliksi katkotuille köysille. Uhrien kauhunhuudot kuuluivat vaimeten, kun nämä putosivat rotkoon ja murskautuivat lopulta kiviin. Sillan toiselle puolelle jääneet viholliset eivät päässeet nyt seurueen kimppuun.
- Ammunko niitä? Yarr kysyi virnistäen.
- Mihinkäs aletaan mennä? Voria tiedusteli.
- Lähdetään pois! Euridice huudahti huomatessaan, että thanatarilaiset aikoivat ampua lingoillaan.
Seurue siirtyi suojaisampaan paikkaan pohtimaan tilannetta raahaten tajuttoman Korianterin mukanaan. He tiesivät, että temppeliin oli muitakin kulkureittejä, vaikkakin he maallikoina tunsivat vain tämän yhden reitin. Siksi saattoi kuvitella, että vainolaiset pääsisivät piankin kiertämään jotakin toista kautta.
- Eiköhän haihduta? Voria ehdotti ottaen Thanatarin talismaaninsa kaulastaan ja heittäen sen pois.
- Pakoon, Euridice päätti.
- Yarr, ota tuo mukaan, Voria käski osoittaen Korianteria.
Yarr nappasi Korianterin käsivarsilleen ja koko seurue riensi kiireesti pois. Heidän koko maailmansa oli kääntynyt ylösalaisin. He olivat nyt pakolaisia vailla kotia. Heitä jahtasivat sekä thanatarilaiset että yelmaliolaiset ja seurue saattoi todeta, ettei kaoottisten elämä ollut todellakaan ruusuilla tanssimista.
Ehkä entiset Thanatarin maallikot pääsisivät eroon taustastaan, sillä hehän olivat vasta kultin alimmalla asteella. Kenties he palaisivat takaisin lainkuuliaiseen yhteiskuntaan ja sulautuisivat sen normaaleihin ihmisiin. Tai ehkäpä he löytäisivät hengissä selvinneitä atyarilaisia ja yrittäisivät vastavallankaappausta. Kukapa tietää?

Yövalon varjossa -pelin pääsivu.
RuneQuest
Irkkipelit
Ohjeet
Säännöt
Ehilmin valo
Hullu Prax
Karhunkaato
Riskimaa
Tulen maa
Yövalon varjossa
Palaute
Vieraskirja