Yövalon varjossa, osa 3

Seurue oli nyt saanut kasaan viisi sopivaa päätä ja yhden ylimääräisen ja ne kaikki olivat Mudan ruumisarkussa.
- Lähdetäänpäs takaisin sinne kauppaan, Voria ehdotti.
- Mitäs noille kahdelle ekstrapäälle tehdään? Yarr kysyi. Heitetäänkö ihan kujalle vaan?
- Sinne vaan, Euridice vastasi.
- Kätketään nyt edes jotenkin, Voria kehotti.
Yarr otti turhan nyrkkirautamiehen pään ja sekundantin pään ja nakkasi ne kujalle.
- Ja sitten ei kun menoksi! Voria huudahti.
- Muta, kirjakauppaan kiitos, Yarr pyysi.
Muta lähti johdattamaan seuruetta kohti Korianterin Antikvaarista Kirjakauppaa. He kulkivat melko suoraa reittiä. Kirjakaupan luona odotti kuitenkin yllätys, sillä rakennusta piiritti suuri väkijoukko. Joukon keskellä, ihmisten päiden yläpuolella, näkyi keihäänkärkiä ja palavia soihtuja. Ihmiset vaikuttivat olevan todella kiihdyksissään.
Seurueen katsellessa väkijoukkoa tyrmistyneenä talon pohjakerroksessa leimahti liekki ja tuli alkoi levitä nopeasti. Kiva ilmestyi yhteen yläkerran ikkunoista kirkuen ja silmiään pidellen. Muta hiipi seurueen luokse ja kuiskasi:
- Joku on kavaltanut meidät vartijoille. Nyt ei ole jäljellä muuta turvapaikkaa kuin Teelo Norrin soppakeittiön alla oleva krarshtilaisten paikka. Sinne vartijat eivät tule. Krarshtin väki hallitsee sitä ja he ovat lahjoneet suurimman osan vartijoista. Sinne on vain yksi sisäänkäynti, ovi joka aukeaa Teelo Norrin soppakeittiön vierestä. Krarshtilaiset voivat lähettää sanan Atyarin Sarvelle...
- Muta, vie meidät sinne, Euridice kehotti vartijaa.
Tässä vaiheessa Kiva putosi vaatteet liekeissä parvekkeen lattian läpi ja iskeytyi katuun.
- Ota minut, Sielujen Noutaja, Kiva huusi pudotessaan.
Muta alkoi täristä, pudotti arkun ja alkoi mylviä:
- Krääh...herrani kutsuu...aaii... Minun pitää palata Odotuksen Huoneeseen... Menkää...aaarrrrgggghhhh!!!
Samalla arkun kansi aukeni ja päät vierivät kadulle! Vartijan iho halkeili ja liha irtoili suurina kappaleina, kun Muta kieriskeli mielettömänä kadun pinnassa. Sitten ruumis nytkähti viimeisen kerran ja alkoi samassa mädäntyä. Jotkut kirjakaupan paloa katselemaan kerääntyneistä ihmisistä olivat panneet merkille Mudan ällistyttävän lopun ja keskustelivat nyt vartijoiden kanssa viittoillen seurueen suuntaan.
- Mennäänpäs muualle, Korianteri suhahti.
- Nyt arkku mukaan ja vauhdilla eteenpäin, Euridice kehotti. Tai jokainen ottaa pään mukaan, hän perui. Jätetään arkku.
- Ok, Korianteri myöntyi.
Yarr nappasi yhden päistä kainaloonsa ja lähti vauhdilla eteenpäin. Euridice teki samoin ja kiiruhti pakoon. Korianterikin koppasi pään ja säntäsi juoksuun. Voria ei ottanut edes päätä, vaan liukeni ilman sitä. Vartijat tungeksivat kohti pakoon juoksevia hahmoja. Seurue juoksi kiireellä pakoon ja vartijoita haittasi sankka väkijoukko, joka ei erityisemmin väistellyt. Mutkikkailla kaduilla vartijat pysyivät hetken kannoilla, mutta seurue sai heidät sitten eksytettyä.
Porukka saapui Teelo Norrin soppakeittiölle. Siellä oli aika kova vilske, kun Teelo Norrin laupiaat sisaret jakoivat soppaa köyhille. Sivussa näytti olevan jonkinlainen varjoinen kellariovi, jota reunusti pari pylvästä. Oven vieressä seisoo yksikätinen, keski-ikäinen mies ja kolme nuorta soturia. Heillä oli kaikilla oranssit viitat, jotka oli koristeltu Ilman, Liikkeen ja Taidon riimuilla. Ihmisiä kulki näiden hämillistä näyttävien miesten ohi.
- Mitäs nyt? Yarr kysyi toisilta.
- Rynnitään vauhdilla sisälle, Euridice esitti.
- Yllätetään ne, Voria puolestaan ehdotti.
- Minä voin mennä ekana, ellei joku muu halua, Yarr lupautui.
- En usko sen toimivan, Korianteri kritisoi. Odottakaa.
- Niin? Yarr kysyi miekkaansa puristaen.
- Joku kuiskasi heille: "Ei se ole tämä.", Korianteri selitti jännittyneenä.
- Ketä ne on? Voria kysyi.
- Kuka kuiskasi ja kenelle? vaati Euridice selvitystä.
- Mistä minä tietäisin? Korianteri ihmetteli.
- Olikos orlanthit - kai nuo niitä ovat - niin siinä meidän kohdelistassa? Yarr kysäisi.
- Se kuuluu noitten pylväitten takaa, Korianteri selitti osoittaen oven sivuilla olevia suuria pylväitä. Luulisin ainakin.
- Oletteko varmoja, että se oli tuo ovi? Voria kysyi empien.
- No ei täällä muitakaan näy, Yarr huomautti tuikeasti.
- Mennäänkös sitten tuosta? Voria ehdotti.
- Ei kun tuonne, Yarr vahvisti.
- Mennään siitä sivuovesta ja kestetään seuraukset, Euridicekin tokaisi.
- Mennään, Voria kehotti. Ei se ota, jos ei anna.
- Mennään jonoon päät kainalossa? Korianteri kysyi vitsillä.
- Tuosta läpi, missä ovat ne ukot, Yarr murahti.
- Jep, sivuovelle, Euridice myönsi.
Seurue lähti urheasti astelemaan miehiä kohti. Miehistä se yksikätinen astui heidät huomatessaan eteenpäin ja sanoi:
- Korianteri, Ilma tarvitsee kykyjäsi; luovuta aseesi meille, niin sinulle ei tapahdu mitään pahaa. Luovuttakaa te muutkin aseenne ja katukaa tekojanne, niin teidät säästetään. Annamme siitä teille sanamme, sillä olemme armeliaita ja hurskaita ja oikeamielisiä ja meillä on voima tuhota teidät!
Yksikätisen miehen puhuessa toiset orlanthit vetivät aseensa esiin.
- Hah, Yarr naurahti halveksivasti ja otti askeleen taaksepäin.
- Tähän voisi alkaa jo tottua, Voria tuhahti.
Yllättäen Korianteri kuitenkin antoi kiltisti aseensa. Miehet ottivat ne vastaan ja sitoivat Korianterin tottuneesti. Yksi sotureista piti huolta Korianterista, kun toiset asettuivat vielä muita vastaan.
- Päästäkääs meidän ystävä menemään, niin säilytte hengissä, Voria uhkasi Euridice hapuillessa joustaan.
- Te muutkin, aseet pois, yksikätinen mies komensi. Lupaamme säästää henkenne.
- Taistellaan, Yarr kuiskasi toisille.
- Onko meillä aikaa siihen? kysyi Euridice.
- Entäs sitomisleikkeihin? Yarr puuskahti vastaukseksi.
- Nopeasti tapellaan, niinkö? Voria kuiskasi.
- Pudottakaa aseenne! yksikätinen käski jälleen. Heti aseet pois tai hyökkäämme.
Korianterin vanginnut mies lähti vankinsa kanssa kiertämään seuruetta kauempaa. Yarr vilkaisi Euridiceen, joka kuiskasi hänelle:
- Jos kokeilisin heittää Hämäännystä? Euridice ehdotti ja Yarr nyökkäsi. Heitän tuohon toiseen Hämäännyksen ja sitten rynnitään ovesta sisälle?
- Selvä se, Yarr vastasi.
- Mitenkäs Korianteri ja se toinen vartija? kuiskasi Euridice.
- Hoituu, Voria sihahti.
- Ok, Euridice totesi.
Voria kävi äkkiä Korianteria kuljettavan miehen kimppuun ja huitaisi tätä miekallaan. Isku osui vartijaa vatsaan ja tämä päästi ähkäisten Korianterin irti.
Sillä aikaa Euridice loitsi ja yksi ovella seisovista räpytteli silmiään. Hän näytti olevan aivan pyörällä päästään.
- Onnistui! Euridice kuiskasi tyytyväisenä.
- Hyvä, tokaisi Yarr ja kävi raivokkaasti yksikätisen miehen kimppuun. Yarrin miekka kuitenkin kohtasi vain tyhjää kohdassa, jossa miehen vasemman käden olisi pitänyt sijaita.
- Älä välitä, kohta olet vapaa, Voria huudahti Korianterille toiveikkaana.
- Päästäkää meidät sisään, ellette halua, että teille käy samoin, huudahti Yarr orlantheille heilauttaen katkaistua päätä.
Voria huitaisi taas miekallaan, muttei osunut vastustajaansa. Sitten tyttö perääntyi hiukan. Euridice puolestaan pysytteli vielä taustalla keskittyneenä.
Yksikätinen mies paukautti miekallaan Yarria suoraan päähän. Isku ei silti aiheuttanut mitään kovin vakavaa kovapäiselle Yarrille. Yarr yritti lyödä myös, vaan ohi meni. Yksikätinenkään ei saanut seuraavaa iskuaan perille.
Yksi vartijoista hyökkäsi Euridicen kimppuun, mutta suti vain ilmaa. Euridice yritti antaa takaisin samalla mitalla, mutta hänkään ei osunut. Euridice löi uudelleen, mutta vartija torjui miekan kilvellään. Vartija huitaisi puolestaan kokonaan ohi.
Vorian vastustaja huitaisi tyttöä osumatta kuitenkaan. Voria taas mutisi kiireesti loitsun. Korianteri laskeutui sillä aikaa Vorian maahan viskaamaa tikaria. Voria heilautti miekkaansa, vaan soturin kilpi oli välissä. Soturi halkoi ainoastaan ilmaa omalla leveällä miekallaan.
Yarrin miekka liikahti salamannopeasti ja iski yksikätisen miehen vatsaan. Tämän jalat pettivät ja mies kaatui maahan miekkaansa yhä puristaen. Yarr virnisti ilkeästi tekoselleen.
- Antaudu ja käske kavereitasi sivuun, niin saat elää, Yarr lausahti maassa makaavalle.
- Kaaossika, mies karjahti maasta.
- Hah, kuole sitten senkin rotta, Yarr karjahti.
Euridice iski miekallaan, joskin isku kolahti ainoastaan orlanthisoturin kilpeen. Tämä isku puolestaan Euridicea, joka kuitenkin otti iskun vastaan kilvellään kuin leikitellen. Euridice löi vuorastaan, mutta terä halkoi vain ilmaa.
Voria huitaisi ohi vastustajastaan. Soturi vastasi, mutta hänkin löi tyhjää. Vorian seuraava isku oli selvä huti.
Yksikätinen mies huitaisi Yarria maasta käsin osumatta kuitenkaan. Yarr antoi takaisin, mutta isku kilpistyi panssareihin.
- Luovuta, niin sinä ja kaverisi saatte elää, Yarr tiuskaisi yksikätiselle. Tämä ei kuitenkaan antautunut, vaan löi iskun, jonka Yarr sai vain vaivoin torjuttua.
Orlanthisoturi löi Euridicea ikävästi käteen. Tämän miekka putosi ja kädestä vuoti verta.
- Euridice! Voria huudahti. Soturi yritti käyttää tilaisuutta hyväkseen ja seivästää Vorian miekallaan, muttei onnistunut aikeissaan. Voria löi takaisin ja onnistuikin haavoittamaan hiukan vastustajaansa. Tämä heilautti miekkaansa läheltä Voriaa.
Yarr kääntyi Euridicen vastustajaan päin ja iski tätä vasempaan jalkaan. Siihen tuli pieni naarmu, mutta vartija jätti aseettoman Euridicen rauhaan ja kääntyi vaarallisempaan vastustajaan päin.
- Sinä olet seuraava, Yarr ilmoitti soturille irvistäen.
Euridice mutisi loitsun parantaen kipeää kättänsä. Käsi tuli taikuuden vaikutuksesta jälleen toimintakuntoon. Nainen poimi nopeasti maasta miekkansa ja iski kostonhimoisesti vihollissoturia jalkaan.
Yarrin vastustaja iski Yarria, mutta tämä otti lyönnin vastaan miekallaan. Yarr huitaisi takaisin kuitenkaan osumatta. Sen sijaan Euridice pisti miekallaan miestä vasempaan käteen ilkeästi. Orlanthi yritti olla piittaamatta Euridisesta ja iski Yarria. Miekka ei kuitenkaan tavoittanut kookasta thanatarilaista. Euridice koetti auttaa Yarria, mutta väsyneenä hän osui vain maahan.
Voria löi vihollisestaan ohi. Myös tämä viuhtoi raivokkaasti osumatta tyttöön.
Samassa Korianteri sai vihdoin köydet poikki ja ryntäsi heti pystyyn. Entinen Lepakon pappi vetäisi esiin hihaan kätkemänsä kuristuslangan ja kietaisi sen takaapäin Vorian vastustajan kaulaan. Mies sätki hetken vastaan Korianterin "hellässä" syleilyssä, mutta menetti sitten tajuntansa. Korianteri ravisteli häntä vielä hetken ja piti kuristuslangan tiukalla. Uhrin pää vääntyi jo luonnottomaan asentoon ja homma oli sitä myötä selvä.
- Lainaan miekkaasi hieman, Korianteri sanoi kuolleelle uhrilleen ja virnisti ilkeästi.
Euridice huitaisi vastustajaansa ja miekka silpoi hiukan tämän jalkaa. Yarr yritti lyödä tältä mieheltä miekkaa kädestä rajulla iskulla, mutta orlanthin ote aseesta oli luja. Tämä iski miekalla kovasti Yarria, joka otti pelkäämättä iskun vastaan lyhytmiekallaan. Euridice tyytyi poistamaan väsymystään taikuudella.
Kun Korianteri oli hoidellut Vorian vastustajan, tyttö kävi yksikätisen miehen kimppuun, joka makasi vielä maassa, vaikka olikin parantanut itseään taikuudella. Vorian huitaisu meni kuitenkin ohi. Yksikätinen kömpi pystyyn ja sivalsi heti miekkansa tyttöä kohti. Terä viuhahti ohi haittaa aiheuttamatta.
Yarr iski miekallaan läheltä vastustajaansa, joskaan ei osunut. Euridice liittyi taas taisteluun mukaan virkeämpänä osuen hänkin silti ohi.
Voria ja Korianteri kävivät yksissä tuumin yksikätisen miehen kimppuun. Tämä ei mahtanut heille mitään, vaan Korianterin miekka viilsi miehen oikeaa jalkaa ja Vorian terä osui suoraan vatsaan. Mies kaatui voihkaisten maahan Korianterin salakavalan iskun ansiosta.
- Haha, Yarr naurahti nähtyään syrjäsilmällä vastustajien johtajan kaatuvan. Näin se homma etenee!
Yarr sai kuitenkin muuta mietittävää, sillä hänen ja Euridicen vastustaja oli vielä pystyssä ja antoi miekkansa laulaa. Yarr sai vain vaivoin torjuttua rajun iskun. Euridice puolestaan huiski ilmaa. Seuraavaksi Yarr osui miestä oikeaan käteen ja se sivallus oli jo tälle liikaa - haavojen heikentämä mies kaatui maahan veren virratessa haavoista.
Yksikätinen mies ei luovuttanut, vaikka jalka oli pettänyt. Hän iski Voriaa kohti ja kipinät sinkosivat, kun pronssi isku pronssia vastaan. Korianteri sivalsi taas sapelillaan salakavalasti ja terä viilsi yksikätisen oikeaa jalkaa. Yksikätinen mies korahti ja lyyhistyi kokonaan maahan.
Nyt oli pystyssä enää hämääntynyt mies, joka ei tiennyt, mitä olisi tehnyt. Hän katseli vain kummastellen ympärilleen.
- No niin sen kun kävellään ohi, Yarr totesi, kun reitti ovelle oli selvä.
- Euridice, oletko vielä haavoittunut? Korianteri kysyi.
- Selviän kyllä, tämä vastasi.
Voria laittoi miekan tuppeen ja lähestyi hämääntynyttä miestä.
- Ystävä, miksi et auttanut meitä taistelussa? Voria tivasi tältä.
- Mitä? mies kysyi ihmeissään.
- Et auttanut meitä. Vahdi nyt edes, ettei tule lisää hankaluuksia, Voria tiuskaisi miehelle ennen kuin lähti muiden perässä ovesta sisään.
- Hyvä on, mies huudahti vielä pelästyneenä.
Seurue laskeutui pitkä portaita alas. Niiden päässä oli ovi, joka näytti olevan lukittu, koska Yarr ei saanut sitä auki. Yarr tyytyi koputtamaan rauhallisesti ja Euridice piti lintujousensa valmiina, jos tulisi hankaluuksia. Ovi aukeni ja koko seurue astui sisälle.
Seurue astui sisälle uskomattoman synnin ja paheen maailmaan. Kaikkialla huoneessa oli paikan asiakkaita, nuori ja vanhoja, mutta kaikki hyvin irstaita. Heidän haluistaan huolehtivat purppuranpunaisiin viittoihin ja paperimassanaamioihin pukeutuneet isännät ja emännät.
Yksi asiakkaista oli korkea-arvoinen virkamies, joka pelkäsi paljastumista. Hänen vieressään jutteli pari rikasta kauppiasta illan huvituksista. aatelisen hulttiopoika hävitti perintöön pelipöydässä.
Nurkassa ruoskittiin nuoria poikia kuoliaaksi, vasemmalla elostelijat tappoivat hitaasti itseään huumeilla ja oikealla pelattiin uhkapeliä panoksena pelaajien raajat. Lavalla oudot mutantit harjoittivat irstautta satyyrin panhuilun säestyksellä. Seuraan hahmojen edessä pisteli kidutuskone uhrinsa hitaasti kuoliaaksi. Suosituin ohjelmanumero oli kuitenkin ohut puomi, jolla kaksi kilpailijaa kamppaili veitsiä heittämällä.
Punaiseen ja purppurankirjavaan naamioon pukeutunut pieni mies tervehti heti seuruetta:
- Tervetuloa Alamaailmaan, miten voimme palvella?
- Haluaisimme yhteyden Atyarin Sarveen, Voria tokaisi.
- Miksi? pikkumies kysyi epäluuloisena.
- Tärkeä viesti, vastasi Voria.
- Hmm. Me emme ole mikään viestinvälitystoimisto, krarshtilainen huomautti.
- Saimme tiedon, että voisit auttaa meitä, Voria selitti.
- Mutta miksi? pikkumies tivasi. Onhan teillä omakin talonne täällä.
- Toiminta täällä Paviksessa on paljastunut, kertoi Voria. Se on enää savuava raunio.
- Hmm, naamiomies mutisi. Voimme tietenkin lähettää viestin temppeliinne, mutta ette välttämättä ole perillä melko...hm...ainutlaatuisesta viestintäjärjestelmästämme. Kuten ehkä tiedätte, meillä on nuntius, joka toimii temppelissänne. Jos uhraamme Äiti Suulle ja kerromme uhrille vaikeuksistanne, sanansaattajamme näkee viestin näyssä ja kertoo sen varmasti isännällenne Atyarin Äänelle. Haluaako joku teistä ehkä ryhtyä uhriksi?
Voria katsoi vihjaavasti Korianteria, mutta kukaan ei sanonut mitään. Naamiomies tulkitsi tämän kielteiseksi vastaukseksi.
- Eipä tietenkään, hän totesi. No sitten teidän pitää ostaa meiltä orja uhrattavaksi. Paljonko olette valmiit maksamaan?
- Mitä! Tuolla pihallahan on se mies? Korianteri sanoi toisille kysyvästi.
- Käy nopsasti hakemassa, Voria ehdotti.
- Me emme ota tänne ulkopuolisia, pikkumies huomautti. Uhrien on oltava valikoituja.
- Paljonko pitää maksaa? Yarr kysyi nyreästi.
- Paljonko teillä on maksaa? kysyi mies vastaan.
- Pojat, paljonkos teillä on rahaa? tiedusteli Yarr toisilta.
- Mmm, Euridice mutisi tarkastellessaan rahatilannettaan.
- Ei mitään, paitsi tuhansien arvoinen tikari, Voria ilmoitti.
- Eiköhän se kelpaa, arveli Korianteri virnistäen.
- Valitan, kelpuutamme vain selvää rahaa, naamiomies pahoitteli.
- Muutama hassu kolikko, Euridice totesi kuivasti.
- 10 mustunutta hopearahaa ja yksi almurahake Viistavan kaupungista, Korianteri antoi oman selvityksensä.
- Hyvän orjan hinta liikkuu siinä kolmentuhannen kieppeissä, krarshtilainen selitti.
- Eipä halpa keikka, Yarr tuhahti.
- Kukas uhrautuu? Voria kysyi ilkeästi hymyillen.
- Onko teillä siis sen verran? pikkumies uteli.
- Olisikos mitään muuta mahdollisuutta kuin raha? Voria kysyi mieheltä silmää iskien.
- Pelkäänpä, että olemme ajautuneet umpikujaan, naamiomies arveli. Teillä ei ole varaa orjaan, enkä minä voi noin vain lahjoittaa sellaista teille; ette voi myöskään palata kadulle, koska piilopaikkanne on poltettu ja joutuisitte lähes varmasti vartijoiden kynsiin. Hmm... Nähdäkseni teillä on vain kaksi vaihtoehtoa. Voisimme ensinnäkin viedä teidät jotain salaista käytävää pitkin kaupunginmuurin ulkopuolelle ja päästää teidät siellä maan pinnalle, jolloin veisitte patikoida takaisin temppeliinne. Tai sitten - koska olen urheilumiehiä - voin päästää yhden teistä osallistumaan puukonheitoksi kutsuttuun peliimme. Jos edustajanne onnistuu saamaan yleisön puolelleen, annan uhriin tarvittavan orjan teille ilmaiseksi. Ottelijanne ei tarvitse edes voittaa, ainoastaan päästä yleisön suosioon.
- Tämä jälkimmäinen kuulostaa hyvälle, Yarr totesi kiinnostuneena. Tai siis paremmalle.
Naamioitunut krarshtilainen viittasi puomille, jolla kaksi humalaista tasapainoili ja viskeli veitsiä toisiaan kohti. Toinen kamppailijoista oli nuoriherra, jonka vaatteet olivat viinin ja oksennuksen tahrimat. Hänen vastustajansa oli kopea naikkonen, joka tyytyi vain mulkoilemaan halveksivasti tikareita hurjasti viskovaa vastustajaansa. Yleisö hurrasi naiselle tämän rohkeuden vuoksi.
Muutama tikari hipaisi naista, joka vain hiukan värähti. Yleisö taputti villisti ja nainen alkoi heitellä omia tikareitaan. Kaikki osuivat maaliin väistely-yrityksistä huolimatta ja viimeisen veitsen upotessa olkapäähän nuorukainen hyppäsi puomilta alas huutaen luovuttavansa. Nuori mies makasi voipuneena maassa parantaen itseään ja yleisö heitteli häntä halveksivasti kolpakoilla. Voittanut seikkailijatar lähti noutamaan palkintoaan.
- Todellinen urheilija, pikkumies sanoi ihailevasti tarkoittaen voittanutta naista. Mutta pelko pois, teidän edustajanne saa helpomman vastustajan - suurimman mahdollisen maalin. Suostutteko?
- Osaakos joku heittää veitsiä? Voria kysyi toisilta.
- Ei, Euridice vastasi.
- En, mutta ei se ole ennenkään estänyt, Yarr virnisti.
- Hetki, Korianteri pyysi. Kuka menee heittämään?
- Mitkä on säännöt? Voria tiedusteli krarshtilaiselta.
Krarshtilainen alkoi selittää pelin sääntöjä. Pelissä ei saanut pitää panssaria ja häviäjä oli luonnollisesti se, joka ensiksi puomilta tipahtaisi. Puomille nousemisen jälkeen kaikki loitsiminen oli kielletty, eikä yleisökään saanut loitsia tai heitellä esineitä areenalle.
- Kuulostaako hyvältä? naamiomies kysyi odottaen.
- Ette osaa heittää loitsuja? Voria kyseli muilta. Montako tikaria saa alkuun mukaan? hän jatkoi kohdistaen kysymyksen krarshtilaiselle.
- Niin monta kuin haluat, tämä vastasi lipevästi.
- Hetki, pyysi Korianteri. Kuka menee heittämään?
- Minä voin, Voria suostui. Olen luultavasti näppärin.
- Voria, et kestä osumia, Euridice huomautti.
- Osaatko yhtään? Korianteri kysyi Vorialta.
- En, tämä vastasi nolona.
- Yarr, oletko kuinka ketterä? kysyi Euridice.
- Keskiverto, iso thanatarilainen vastasi. Ei taida osata kukaan muukaan.
- Voisinko käyttää tikkoja? Korianteri kysyi krarshtilaiselta.
- Ei, se ei valitettavasti sovi, pikkumies vastasi pahoitellen.
- Minulla voisi olla ideantynkää, Euridice ilmoitti mietteliäänä kuiskien sitten muille. Ehdottaisin Yarria tasapainottelemaan. Hän kestää muutaman tikariosuman. Häneen voisi heittää Esiintyminen-loitsun ja näin voisi vedota naispuolisiin katsojiin.
- Tai minä, ulkonäkö muutenkin hyvä, pidän panssarin, heitän kolme veistä vuorossa.
- Saakohan Moninuolta heittää tikareihin ennen kun menee puomille? Korianteri pohti.
- Saa kai, Voria arveli. Ja onhan tämä salainen ase, hän jatkoi hihaansa taputtaen.
- Aseisiin ei siis muita loitsuja kuin ostettuja, tarkkakorvainen krarshtilainen huomautti.
- Eli siis ei saa käyttää omia loitsuja? Korianteri kysyi vielä.
- Ei, aseisiin ei omia loitsuja, naamiomies toisti. Vain seuraavia loitsuja on tarjolla maksusta: Salamanuoli, Suoja, Sitkeys, Koordinointi, Voimakkuus, Moninuoli, Hohto, Fanaattisuus, Tulinuoli.
- Fanaattisuus minuun, Voria pilaili.
- Ei taida olla varaa, Yarr epäili.
- Mutta mitä se maksaa? Korianteri kyseli.
- Niin, olen hyvä puhuja, Euridice huomautti. Voisin yrittää käännyttää yleisöä puolellemme.
- Fanaattisuuttako haluatte? krarshtilainen kysäisi ohimennen. Fanaattisuus on 50 L.
- Ne mitään kuuntele, Euridice mutisi itsekseen äkeänä.
- No olen itse pitänyt puheita Punaisen Lepakon porukalle, Korianteri selosti. Luulisi minulla olevan hieman enemmän taitoa, hän lopetti omahyväisesti.
- Oletteko kaikki täysissä voimissa? Voria kysyi.
- Hyvin pieni haava otsassa, Yarr ilmoitti.
- Tarvitsetko parannusta? Korianteri tiedusteli.
- No jos Yarr menee, Voria ehdotti.
- Sama se, Yarr vastasi olkapäitään kohauttaen.
- Yarr, heitänkö sinuun Esiintyminen-loitsun, jos se jotain auttaisi? Euridice esitti.
- Heitä pois, suostui Yarr. Tuskin siitä haittaakaan on.
- Keksin, Voria ilmoitti. Revin paidan auki edestä. Auttaisikohan?
- Mmm, Euridice mutisi vastaukseksi.
Euridice ryhtyi mumisemaan mantroja ja loitsi Yarriin Esiintymisen. Sitten hän loitsi itseensä. Korianteri puolestaan paransi Yarrin pienen haavan.
- Eli Yarr on meidän valinta? Voria kysyi vahvistukseksi.
- Hänhän on siis kilpailijanne? naamiomieskin tiedusteli Yarriin viitaten.
- No kai minä sitten menen, Yarr totesi.
- Hienoa, naamiomies sanoi hymyillen. Haluatteko ostaa loitsuja?
- Mitä ne maksavat? Korianteri kysyi.
- 20-50 lunaria, krarshtilainen vastasi. Loitsusta riippuen
- Ei ole rahaa, tunnusti Yarr.
- Hmm. Sitten on kai aika aloittaa, arveli pikkumies.
- Hoida homma kotiin, Voria huikkasi Yarrille.
- Toivokaa minulle hyvää onnea, Yarr murahti lähtien astelemaan puomia kohti.
Euridice siirtyi yleisön joukkoon kehumaan Yarrin taitoja ja nostattamaan tunnelmaa.
- Nähkää mahtava Yarr, urhea soturi! Euridice kailotti.
- Peli alkakoon, naamiomies lausahti.
Yarrilta riisuttiin aseet ja panssari. Hän sai käteensä kymmenen tikaria. Sitten saapui vastustaja - hidas ja kömpelö suurpeikko! Peikko kipusi kömpelösti puomin toiseen päähän ja mörisi yökielellä Yarrille luvan heittää ensimmäisen tikarin.
- Nähkää, kuinka hän peittoaa vastustajan kuin vastustajan, Euridice mesosi yleisön ympärillä, joka ei tosin vaikuttanut erityisen innostuneelta. Peikko putoaa alas puomilta yhdellä tikarilla. Huutakaa Yarrin nimeä, ja hän tekee niin!
- Osaisin hieman yökieltä, Korianteri kuiskasi Vorialle. Ärsytänkö peikkoa?
- Samoin, ärsytä vain, tyttö vastasi.
Voria lähti tiedustelemaan erästä asiaa naamiomieheltä.
- Mitä saisi olla, tyttöseni? krarshtilainen kysyi liukkaasti.
- Saammeko toisen yrityksen, mikäli Yarr epäonnistuu? kysyi Voria.
- Katsotaan, naamiomies vastasi välttelevästi.
Sillä aikaa Yarr oli kääntynyt selin peikkoon, vetäisi äkkiä housunsa alas ja näytti vähemmän kaunista takapuoltaan peikolle. Tämä vain tuijotti sitä tyhmänä.
- Heitä! peikko kehotti uudelleen yökielellä.
Yarr vetäisi housunsa ylös ja lähti juoksemaan puomia pitkin peikkoa kohti tikari kummassakin kädessä. Yarr syöksyi peikkoa kohti ja yritti pistää tikareillaan, mutta osui vain ilmaan. Peikko taas näytti aivan tyrmistyneeltä moisesta tempauksesta.
Yarr ehti lyödä uudelleen ja tikari osuikin suoraan peikon lihavaan vatsaan. Yarr ei ollut usko silmiään, kun tikari meni vain vatsan läpi. Peikon ruumis värähteli hetken ja haihtui sitten kokonaan. Sen paikalla Yarr näki kirjavaa naamiota käyttävän krarshtilaisen.
- Hä, Yarr älähti haukkoen henkeään hämmästyksestä.
Pienikokoinen krarshtilainen oli jo toipunut omasta hämmästyksestään ja pisti Yarria tikarilla. Yleisöä moinen röyhkeys miellytti kovasti ja ihmiset alkoivat pilkata hämmentynyttä Yarria. Tikarinpisto meni kuitenkin ohitse.
Nyt Yarr toipui jo ja puski koko valtaisan ruhonsa voimalla vastustajaa päin. Pieni mies oli kuin ilmaa raskastekoisen thanatarilaisen edessä ja krarshtilainen sinkoutui suoraan päin vastapäistä seinää lennettyään ensin ilman halki useita metrejä. Ilmat purkautuivat miehen keuhkoista ja pää näytti tömähtävän ilkeästi seinään.
- Ups, Yarr sanoi katuen liian suurta voimankäyttöään.
Yleisö oli kuitenkin jo hypännyt Yarrin puolelle odottamattomasta tempusta haltioituneena. Ihmiset hurrasivat raivokkaasti omaperäiselle tempulle ja Yarr tuuletti puomilla.
Maassa makaavan pikkumiehen luokse ryntäsi heti useita naamiomiehiä ja -naisia parantamaan häntä. Pikkumies oli selvästi vielä senkin jälkeen pyörällä päästään. Ilmalento oli ollut todella raju.
- Hyvä on, olette voittaneet, yksi naamiomiehistä totesi.
- Me voitimme? Voria huudahti hämmästyneenä.
- Antakaa viestinne, niin toimitan sen perille, krarshtilainen pyysi.
Yarr kipusi puomilta alas ja jatkoi tuulettamista yleisön joukossa. Ihmiset olivat aivan villeinä ja etenkin naiset puristelivat Yarria ketkä mistäkin ruumiinosista. Pikkumies taas kannettiin salista pois tajuttomana.
- Uskaltaako krarshtilaisiin luottaa? Voria kuiskasi Korianterille.
- No ei muutakaan mahdollisuutta ole, entinen Lepakon pappi kuiskasi takaisin.
- No, se viesti nyt, naamiomies kehotti kärsimättömänä.
- Sano sinä, Voria kuiskasi Korianterille.
- No asian on näin, että se kirjasto poltettiin, ja Kiva taisi kuolla siinä samalla, olemme luultavasti etsittyjä, ja tässä saattaa mennä hieman kauemmin, Korianteri lateli. Onko tuo hyvä? hän kysyi vielä tovereiltaan.
- Hyvä, Voria myönsi.
- Voisi mainita, että meillä on päät, Euridice huomautti vielä hiukan nyreänä.
- Voria, onko sinulla päätä? kysyi Korianteri.
- Ei ole, mutta saahan niitä, tyttö vastasi virnistäen.
Krarshtin pappi ottaa seurueen viestin vastaan, valitsi pullean nuoren pojan ja vei hänet huomaamatta pois. Viidentoista minuutin kuluttua hän palasi verisiä käsiään pyyhkien. Hän lausui naamionsa takaa:
- Ylistetty olkoon Ahmiva Äiti! Sain yhteyden nuntiukseemme ja hän on vienyt viestinne isännällenne, Atyarin Sarvelle. Sarvi käski meidän johdattaa teidät takaisin temppeliin salaisia tunneleita pitkin. Järjestän teille seurueen, sillä meidän tunneleissamme on paljon haaroja ja niihin on helppo eksyä.
Krarshtin pappi johdatti seurueen ulos ovesta, alas monia portaita pitkin ja lopulta kosteaan luolaan. Siellä oli pieni laituriin sidottu proomu, jossa istui kaksi ihmistä ja yksi broo. Kaikilla heillä oli kasvoillaan paperimassasta tehdyt naamiot.
Voria hypähti ketterästi proomulle. Euridice seurasi pitäen kuitenkin joustaan valmiina. Korianteri ja Yarr seurasivat naisia. Broo viittasi tulijoita istumaan proomun keskelle ja työnsi sitten ihmisten avustamana proomun irti laiturista. Alus lipui äänettömästi tunneliin. Tumma vesi liplatti proomun alla ja perässä ja keulassa olevat lyhdyt valaisivat proomua, joskin keskiosa jäi varjoon.
- Kuinka kauan kestää? Korianteri kysyi yökielellä broolta, joka kuitenkin vain pudisti päätään sanomatta mitään.
Matka taittui hiljaisuuden vallitessa. Krarshtilaiset eivät puhua pukahtaneet edes toisilleen. Seurue huomasi krarshtilaisilla olevan aseita mukana: verkkoja, miekkoja ja jopa aamutähti.
- Miksi nuo aseet? Voria kysyi epäluuloisena ja kuristuslankaansa sormeillen.
Broo pudisti jälleen vain päätään, eivätkä ihmisetkään vastanneet.
- Voimaa toiseen Terävyyteen? Voria kysyi kuiskaten Korianterilta.
- Vaikka kolmeen, tämä vastasi kuiskaten takaisin.
- Jos tulee tiukka, heitä miekkaani, Voria pyysi antaen tikarinsa Korianterille.
- Teen sen, jos tarvetta tulee, entinen Lepakon pappi lupasi.
Tunteja kului jälleen hiljaisuudessa. Thanatarilaiset tarkastelivat isäntiään, mutta näistä oli vaikea saada selvää, koska vaatteet ja naamiot peittivät heidät. Jäsenet alkoivat jo puutua. Yarr nousi seisomaan venytelläkseen, mutta broo viittoi häntä heti käskevästi istumaan. Iso thanatarilainen totteli kiltisti.
Kohta oli jo kuusi tuntia kulunut yksitoikkoista matkaa tumma vesi ainoana seuralaisena krarshtilaisten lisäksi. Proomun keinunta alkoi hiukan unettaa. Äkkiä Korianteri kuiskasi toisille valpastuen:
- Olkaa varuillanne, ne hipelöivät aseitaan.
Muut karistivat heti unensa ja muuttuivat valppaammiksi.
- Milloin olemmekaan syöneet viimeksi? Korianteri ihmetteli kohta.
- Silloin Kivalla, Yarr vastasi. Äh, hän murahti käyden pitkälleen kannelle.
- Olkaa valppaana! Euridice sihahti. Tuolla on jotain.
Voria vetäisi miekkaansa hiukan esiin ja nyökkäsi Korianterille.
- Tuolla on jotain! Euridice ilmoitti taas kuiskaten. Katossa.
Euridice ponkaisi äkisti pystyyn, tähtäsi lintujousella kattoon ja laukaisi. Jousen vasama ja muutama taika-ammus sinkoutuivat katon varjojen sekaan. Korianteri taikoi nopeasti Vorian miekkaan ja otti sitten aseensa esiin. Voria vetäisi aseensa esiin ja pomppasi pystyyn. Myös Yarr sieppasi miekkansa ja nousi ylös kannelta. Krarshtilaiset tempaisivat myös samassa aseensa ja kävivät seurueen kimppuun.
- Laskekaa luopiot aseenne! Yarr karjaisi pelottavasti krarshtilaisille.
- Ei me niitä vastaan tapella! Korianteri huudahti.
Krarshtilaiset kuitenkin syöksyivät asemittelöön, jolloin Korianteri totesi:
- Jaa, että sittenkin tapellaan!
Samassa ylhäältä sinkoutui jokin painava möykky suoraan Korianterin päälle. Tämä iski heti tunkeilijaa sapelillaan, vaikkei vielä oikein saanut kunnon käsitystä siitä, mikä hänen kimppuunsa oli iskenyt. Otukselta irtosi jalka ja Korianteri huomasi sen olevan outo, hämähäkkimäinen olento. Olento hoippui proomun laidalle veren vuotaessa. Sitten se putosi likaiseen veteen.
Euridice sysäsi jousensa syrjään ja veti miekan ja kilven esiin. Hän löi heti toista ihmistä rajusti oikeaan jalkaan. Ihmisen jalka petti ja tämä kaatui proomun limaiselle kannelle. Krarshtilainen yritti maasta käsin huitaista Euridice lyhytmiekallaan, mutta sutaisu meni ohi.
Broo heitti Yarrin yllä verkon, joka tarttui ikävästi kiinni ja jota Yarr ei miekallaan onnistunut torjumaan. Broo kiskaisi verkollaan Yarrin kumoon ja thanatarilainen kirosi vuohilaista.
Voria pisti miekallaan Yarrin kaatanutta broota vasempaan käteen. Broo urahti ja verkko putosi sen hervottomasta kädestä. Yarr sai nyt työnnetty verkon sivuun ja kömpi ylös. Hän sai heti kovan iskun broon aamutähdestä ja suistui jalka verisenä kannelle.
Toinen ihminen huitaisi Voriaa osumatta kuitenkaan. Voria keskittyi taas broohon ja iski sitä päähän. Broo ulvahti kivusta, muttei pyörtynyt. Se vain ravisteli vihaisena päätään ja heilautti aamutähtensä tyttöä kohti. Pelottava piikkipallo ei kuitenkaan osunut Voriaan.
Korianteri yritti sivaltaa sapelillaan pystyssä olevaa ihmistä, mutta ohi meni.
Euridice löi säälittää maassa olevaa krarshtilaista. Miekka silpoi uhrin vasemman jalan ja tämä menetti tajunsa. Toinen ihminen yritti heittää Euridicen päälle verkon, mutta tämä torjui verkon kilvellään. Euridice puolestaan iski miekkansa krarshtilaisen vatsaan. Ihmisen jalat pettivät ja hän kaatui maahan.
Korianteri kävi nyt broon kimppuun. Sapeli nirhaisi vuohilaisen oikeaa jalkaa ja sarvipää kaatui tajuttomana kovalle kannelle.
Voria huitoi miekallaan ilmaa yrittäessään tappaa maassa makaavaa ihmistä. Euridice pani paremmaksi ja huitaisi hurja ilme kasvoillaan ihmiseltä koko oikean käden irti. Lihanpala putosi veteen ja veri suihkusi katkenneesta kädentyngästä. Krarshtilainen kiljaisi kerran ja menetti tajuntansa.
Korianteri ryhtyi parantamaan Yarrin jalkaa ja onnistuikin saamaan sen siedettävään kuntoon.
- Kiitos Korianteri, Yarr murahti nousten vaivalloisesti pystyyn.
- Tikarini, kiitos, Voria sanoi Korianterille.

Yövalon varjossa, osa 4.
RuneQuest
Irkkipelit
Ohjeet
Säännöt
Ehilmin valo
Hullu Prax
Karhunkaato
Riskimaa
Tulen maa
Yövalon varjossa
Palaute
Vieraskirja