Tulen maa, osa 9

Mirza meni lähimmän haarniskan viereen ja sanoi:
- Eivät nämä pure, tulkaa vain.
Wahab seurasi tapahtumia hieman kauempaa. Soihtu valaisi kolmannen haarniskaparin, muttei pidemmälle. Mitään ihmeellisempää ei näyttänyt tapahtuvan, kun Mirza kosketti haarniskaa. Haarniska tuntui viileältä ja vaikutti varsin vanhalta ja varsin isokokoiselta, mutta paljon pienemmältä kuin kolmas haarniskapari. Sen pinta oli myös aika pölyinen.
Wahab uskaltautui jo hieman lähemmäs Mirzaa.
- No niin, alkakaas tulla, Mirza hoputti. Meidän on pelastettava ystävänne.
Mirza lähti kävelemään eteenpäin. Samassa edestäpäin kuului pieni kolahdus. Tari hätkähti ja Mirza pysähtyi. Nyt edessäpäin näkyi neljäskin haarniskapari, joka oli vielä kolmansiakin korkeampi. Soihtu valaisi neljänteen pariin asti, mutta sitten edessä näytti olevan aivan kuin jokin musta kohta, jossa ei valoa näkynyt.
Mirza vilkaisi taakse ja sanoi:
- Tulkaapa jo urhoni.
Mirza lähti eteenpäin ja mutisi:
- Eivät yksinkertaiset loitsut minua pelota.
Wahab seurasi Mirzaa, mutta pysytteli taaempana.
Samassa kuului taas kolahdus ja Mirza pysähtyi. Seurue näki nyt neljänsien haarniskojen liikahtavan tai pikemminkin niiden kypäräosat nousivat ilmaan. Mirza lähtee nopeasti taaksepäin.
- Tule pois sieltä! Tari huusi.
Itse haarniskat pysyivät paikallaan, mutta kypärät nousivat lentoon. Seurue erotti nyt niiden raoista pienet siivet. Wahab lähti myös takaisinpäin.
- Paetkaa, nopeasti, Mirza sanoi nopeasti.
Tari lähti pakenemaan ja huusi.
- Aaaaaaa!
Samassa seurue kuuli joitakin sanoja ja Mirzan ja muiden väliin ilmestyi musta kohta. Wahab pyrki takaisin ovelle ja Mirza juoksi mustaa kohtaa päin. He eivät nähneet lainkaan toisiaan ja musta kohta ylti huoneen seinästä seinään. Mirza livahti kuitenkin mustan kohdan läpi helposti ja näki taas toiset. Toiset olivat jo oven luona.
- Mitä ihmettä! Wahab huudahti. Mikä tai mitä tuo oikein on?
Seurue jatkoi pakoaan. Musta kohta oli vieläkin huoneessa ja se itse asiassa lähestyi seuruetta hitaasti.
- Mikä? Mirza kysyi. En minä vain mitään kummallista huomannut.
- Jotain taikuutta, Wahab epäili. Ja ei välttämättä niin hyvää!
Amatsonit seurasivat perässänne hiljaisina. Seurue juoksi käytävää pitkin kovaa vauhtia ja saapui lopulta luukun luokse. Näytti vain siltä, että se oli suljettu!
- Eih! Tari voihkaisi.
Mirza sanoi jotain amatsoneille.
- Voi kiitos, Mirza sanoi amatsoneille. Onneksi emme jääneet odottamaan.
- Koitetaan työntää se auki? Tari ehdotti.
Nuori amatsoni tuhahti Mirzalle. Amatsonit olivat vetäneet aseensa esiin. Wahab yritti käydä työntämään luukkua auki. Mirza piti miekkaa kädessään. Luukku ei tuntunut oikein liikahtavan minnekään. Aivan kuin sen päällä olisi ollut jotakin painavaa, sillä olihan seurue saanut sen ylös aikaisemmin.
- Hop, hop, kaikki yhdessä, Mirza huusi sivusta.
Tari laski soihdun ja keihään maahan ja meni auttamaan luukun avaamisessa. Luukun päältä kuului jonkinlaista kolahtelua, aivan kuin jokin olisi iskenyt siihen tasatahdein. Luukku ei tuntunut nousevan heidän kahdenkaan ponnisteluin.
- Ei taida kyllä aueta, Tari totesi.
Hän nosti keihään ja soihdun maasta. Seurue kuuli jostakin käytävältä päin kolinaa. Tosin se ei tullut vielä aivan läheltä.
- Niinpä tietysti, kai soihtuja tuli reilusti mukaan? Mirza varmisti.
- Kyllä niitä vielä riittää, Tari vastasi.
- Jollain jotain hyviä ehdotuksia? Wahab tiedusteli.
- Menemmekö kohtaamaan lentävät haarniskanpalaset? Mirza kysyi.
- Ei tässä taida mitään muita mahdollisuuksia ollakaan? Tari sanoi kysyvästi.
Luukun päältä kuului vieläkin tasaista kolahtelua.
- Ei kai se muu auta kuin mennä takaisin huoneeseen katsomaan, mitä siellä tapahtuu, Wahab totesi.
- Amatsonit meidät tähän tilanteeseen ajoivat, hoidelkoot he haarniskat, Mirza sanoi.
Hän sanoi saman amatsoneille. Nuori amatsoni vastasi jotakin vihaisesti ja Mirza tokaisi jotain takaisin.
- Mitä tarkoitat? nuori amatsoni kysyi vihaisesti Mirzalta. Minähän varoitin, että tämä on paha paikka.
- Teidän mahtava ehdotus oli tulla tänne alas, Mirza muistutti. Saatte luvan korjata ehdotuksenne hedelmät.
Amatsoni sanoi Mirzalle taas jotakin tiukasti ja Mirza vastasi taas.
- Olisi pitänyt lähteä kokonaan pois, amatsoni vastasi.
- Olisimme jääneet kaipaamaan ideoitanne, Mirza sanoi.
- Sinä ja sinun suuri suusi, Tari tuhahti Mirzalle. Nyt sait amatsonit vihaisiksi.
Amatsoni sanoi takaisin Mirzalle jotakin ja Mirza vastasi taas.
- Ei olisi pitänyt tulla koko paikkaan, amatsoni sanoi.
- Ei ainakaan teidän kanssanne, Mirza vastasi. Pystyttekö edes auttamaan niitä lentäviä olentoja vastaan taistelemisessa?
Samassa seurue näki kulman takaa ilmestyvän mustan seinämän. Se ilmestyi nurkan takaa, mutta matkaa seurueeseen oli vielä monia metrejä. Se näytti olevan leveydeltään koko käytävän laajuinen, noin kolme metriä. Tari hätkähti nähdessään seinämän.
- Piru vieköön, tuota en odottanut, Mirza kirosi.
- Osaamme kyllä taistella, amatsoni ärähti Mirzalle.
- Tämäpä menee ongelmalliseksi, Wahab totesi.
- Se on sitten hyvä, Mirza totesi amatsoneille. Hoidetaan tämä keskustelu loppuun kun tilanne on ratkennut.
- Juostaan seinämän toiselle puolelle, Mirza kehotti.
Amatsoni tuhahti ja amatsonit kääntyivät mustaan seinään päin.
- Näyttää siltä kuin kaksi amatsonia mahtuisi taistelemaan rinnakkain, Mirza sanoi.
Musta seinämä lähestyi seuruetta melko hitaasti. Mirza odotti, mitä tapahtuisi. Musta seinämä pysähtyi seurueesta ehkä kolmen metrin päähän. Musta seinämä seisoi vain paikallaan pahaenteisesti. Jostakin kauempaa mustan seinämän takaa seurue erotti jonkinlaista kolinaa.
Mirza otti kiven maasta ja heitti sen mustaa seinämää kohti. Kivi näytti menevän mustan seinän läpi ja jostakin sen takaa kuului kiven kolahdus. Mirza kuiskasi:
- Ei tuo loitsu varmaan loputtomiin kestä. Harmi vaan etteivät niin tee soihtummekaan.
- Edellyttäen että se on joku loitsu., Wahab huomautti.
Samassa mustan seinämän läpi ilmestyi kaksi ilmassa leijuvaa kypärää. Seurue erotti jälleen kypäröiden raoista pienet siivet, jotka ilmeisesti hallitsivat lentoa. Kypärien silmikot nousivat ylös ja seurue näki jonkinlaiset kasvot. Tari valmistautui taistelemaan ja Mirza teki samoin Tarin takana. Wahab nosti nuijansa esiin.
Olennot näyttivät aivan ihmisiltä, mutta niiden hampaat olivat hyvin terävät. Molemmat olennot kiljaisivat kimeästi. Toinen olennoista ilmeisesti loitsi jotakin tai ainakin sen sanat kuulostivat maagisilta. Toinen vanhemmista amatsoneista parahti ja perääntyi järkyttynyt ilme kasvoillaan. Hänen säilänsä putosi maahan.
Wahab katsoi ihmeissään tapahtunutta. Amatsoni perääntyi mahdollisimman taakse käytävän päähän. Oudot olennot päästivät kirkuvan naurun, jos sitä nauruksi saattoi sanoa. Mirza veti tikan esiin ja sanoi:
- Kovat viholliset vaativat kovia otteita.
Toinen olento loitsi myös jotakin.
- Ehkä enää ei kannata aikailla, Wahab mutisi ja ryntäsi kypäriä kohti karjuen.
Tari lähti Wahabin perään. Samassa toinen olento sai loitsunsa loppuun ja toinenkin vanhempi amatsoni pudotti aseensa. Hän katseli ympärilleen, ei pelokkaana, mutta jotenkin poissaolevan tuntuisesti.
Wahab huitaisi hurjasti nuijallaan, mutta otus väisti sen helposti. Wahabin vastustaja päästi käkättävän naurun.
Mirza viskasi raivokkaasti tikan isompaa päätä kohti. Hänen tikkansa kuitenkin kimposi panssarista vain pois. Mirza otti miekan esiin ja lähti päitä kohti. Nuori amatsonikin lähti toisten perään. Vanhemmista sen sijaan toinen uikutti peloissaan ja toinen oli aivan ulalla.
Pienemmän pään nauraessa Tari pääsi iskemään keihäällään sitä. Tari keihäs iskee sitä suoraan nauravaan suuhun ja otuksen nauru hyytyi siihen. Sen siivet pettivät ja koko otus putosi korahtaen käytävän lattialle. Sen julmat silmät lasittuivat ja suusta valui valtoimenaan verta.
- Hah! Tari naurahti.
Toinen olento rääkäisi pelästyneesti ja lensi salamannopeasti pimeän seinämän taakse. Tarin uhri lojui liikkumattomana ja ilmeisen kuolleena maassa.
Mirza otti tikkansa maasta. Pimeä seinämä oli pysynyt koko ajan liikkumattomana. Jostakin kauempaa kuuluu rääkynää, jonka lähde oli ilmeisesti jäljelle jäänyt otus. Luukun yltä kuulunut kolina oli vaiennut. Nyt oli jopa pelottavan hiljaista.
- Mitäs nyt tehdään? Tari kysyi.
- Mennään koittamaan luukkua, Mirza vastasi ja lähti luukulle päin.
Tari katsoi hieman järkyttyneenä päätä. Wahab meni myös kokeilemaan luukkua, joka ei tuntunut vieläkään nousevan.
- Ei taida olla kuin yksi tie, Mirza totesi.
Toinen vanhemmista amatsoneista vaikersi käytävän nurkassa ja toinen katseli ympärilleen pöllämystyneenä. Tari huokaisi.
Nuori amatsoni sanoi jotakin.
- Pahaa taikuutta, nuori amatsoni sanoi.
- Miten niin pahaa? Mirza kysyi. Taikuutta se vain on, käytti sitä kuka tahansa.
- Tuo on pahaa taikuutta, nuori amatsoni toisti.
- Olkoon sitten niin, Mirza sanoi.
Samassa mustan seinämän läpi astui jokin hahmo. Se oli joku mustassa metallihaarniskassa. Hahmon kädessä oli raskas piikikäs nuija, josta erottui vieläpä riimuja. Hahmo jäi seisomaan seinämän eteen. Tari perääntyi. Hahmon kypärä oli suljettu, mutta seurue näki sen raosta punaisina hehkuvat silmät. Hahmo seisoi paikallaan pelottavana.
Wahab yritti perääntyä taaemmas. Toinen vanhempi amatsoni parkaisi ja painautui seinää vastaan entistäkin tiiviimmin. Mirza pysyi käytävän perällä.
Tulija sanoi jotakin käheällä äänellä ja osoitti Mirzaa haarniskoidulla kädellään.
- Hei, hei, menkää nyt, Mirza sanoi toisille koettaen keventää tunnelmaa. Halo on vain saanut uuden haarniskan.
- Pää kiinni! Tari ärähti. Typerä Mirza!
- Uuuu, pikku sofalikin rupeaa ärhentelemään tiukan paikan tullen, Mirza vitsaili.
Hahmo sanoi uudelleen jotakin ja osoitti Mirzaa. Wahab loitsi jotain.
- Sillä on varmaan jotain asiaa sinulle, Tari sanoi Mirzalle.
Mirza pisti miekan tuppeen ja viittoi hahmoa tekemään samoin.
- Ei ole minun tuttujani, Mirza kiisti.
- Ymmärtääkö kukaan mitä se sanoo? Tari kysyi.
Hahmo pudisti päätään rajusti ja ärähti jotakin. Mirza veti miekan esille ja otti askeleen hahmoa kohti. Hahmo osoitti omaa sormeaan ja sitten Mirzaa ja sanoi taas jotakin käskevästi.
- Mene nyt jo, Tari hoputti Mirzaa.
Wahab loitsi edelleen jotain. Mirza rupesi kaivelemaan taskujaan, veti sormuksen esille ja näytti sitä hahmolle. Hahmo nyökkäsi ja ojensi kätensä. Tari katseli sormusta. Mirza lähti hahmoa kohti, miekka toisessa ja sormus toisessa kädessä. Hahmo ei näyttänyt Mirza miekkaa pelkäävän, vaan odotti tyynesti käsi ojossa.
Mirza pääsi lähelle hahmoa, eikä voinut estää pientä pelon tunnetta.
Hän pisti sormuksen hahmon käteen, mutta piti miekkaa valmiina. Hahmo otti sormuksen ja työnsi sen hansikkaansa sisään. Mirza perääntyi hiukan. Hahmo vaikutti aika hermostuttavalta punaisine silmineen.
- Sait mitä halusit! Mirza huudahti.
Hahmo viittoi sitten seuruetta mukaansa ja käveli suoraan mustan seinän läpi.
- Ei kai sitä kutsusta voi kieltäytyä, Mirza totesi ja lähti perään.
Wahab seurasi varovaisesti Mirzaa. Toinen amatsoni oli vieläkin peloissaan uikuttamassa nurkassa. Nuori amatsoni seurasi Mirzan perässä miekka kädessä ja hermostuneena. Tari laittoi keihäänsä selkään, poimi maasta amatsonien säilät ja kävi laittamassa ne amatsonien huotriin. Pelokas amatsoni ei päästänyt kuitenkaan Taria lähelleen ja tämä huokaisi.
Mirza kulki mustan seinän läpi. Nuori amatsoni kulki myös mustan seinän läpi ja Wahab teki samoin.
- Hei! Tari huudahti. Ehkä näille amatsoneille pitäisi tehdä jotain!
Toiset kuulivat Tarin huudon.
- Huolehdi sinä niistä, kuului Mirzan vastaus mustan seinän takaa.
Toisella puolella Mirza ja Wahab näkivät haarniskahahmon kulkevan eteenpäin. He lähtivät seuraamaan.

Tari luukun luona
Tari pisti toisen amatsonin istumaan, mihin amatsoni suostui, mutta oli vieläkin aika ymmällään. Toinen vain uikutti peloissaan. Tari jäi siihen odottamaan. Toiset olivat jo kadonneet. Tari kuuli heidän askeleensa, jotka kuuluivat jostakin kauempaa. Oli melkoisen hiljaista. Amatsoni vain uikutti.
- Tari, ala tulla jo! kuului heikko huuto mustan seinän takaa.
Jonkin ajan päästä amatsonit näyttivät heräävän loitsujen vaikutuksista. He pudistelivat päitään ja nappasivat aseensa. Pimeä seinäkin katosi. Tari kehotti amatsoneja trowjangiksi:
- Tulkaa.
Amatsonit pitivät aseitaan paljaina ja he katselivat Taria epäluuloisesti.
- Tulkaa, Tari toisti ja astui muutama askeleen käytävää eteenpäin.
Samassa Tari kuuli jonkinlaista ääntä ylhäältä luukun luota ja hän pysähtyi. Aivan kuin joku olisi ollut aikeissa avata luukun. Tari tuli lähemmäs luukkua ja mutisi:
- Ehkä siellä on Sundar.
Samassa luukku ponnahti auki. Tari näki soihdun valossa jonkin hahmon, joka seisoi sen äärellä. Hahmo oli tavallisen ihmisen kokoinen ja täysin haarniskaan pukeutunut. Olennolla oli kädessään raskas piikikäs nuija. Valoa ei näkynyt lainkaan.
- Kukas sinä olet? Tari kysyi.
Amatsoneilla oli aseet esillä ja he olivat hermostuneita. Hahmo murahti jotakin käsittämätöntä. Tari elehti, ettei ymmärtänyt. Hahmo murahti ja näytti ryhtyvän sulkemaan luukkua.
- Hei! Tari huudahti ja meni luukkua kohti.
Hahmo oli saanut luukun vasta puolittain kiinni. Hän työnsi luukkua molemmin käsin. Tari sörkki hahmoa soihdulla ja koetti estää luukun sulkemisen. Hahmo ärähti ja vetäisi näppinsä pois. Luukku jäi vain puolilleen pettämään suuaukkoa. Hahmo kuitenkin vetäisi nyt nuijansa ja sanoi jotakin uhkaavasti. Se viittoi nuijallaan Taria pois luukun luota. Tari sanoi kaikilla osaamillaan kielillä:
- Haluan pois täältä. haluan vain rauhaa.
Amatsonit seisoivat epäröivinä. Toisaalta he vilkuilivat luukkua, toisaalta käytävää. Ylhäällä oleva hahmo viittoi nuijallaan Taria pois päin. Tari elehti, että halusi rauhaa. Hän osoitti itseään ja sitten ylös. Hahmo pudisti ärähtäen päätään ja viittoi käytävän suuntaan.
Tari huokaisi ja lähti menemään käytävää eteenpäin. Hän sanoi amatsoneille:
- Tulkaa.
Tari kuuli, kuinka luukku loksahti taas kiinni. Amatsonit lähtivät nyt seuraamaan Taria, joka otti keihään toiseen käteensä.
Seurue kulki käytävää eteenpäin, eikä mitään erikoista näkynyt. He kääntyivät kohta jo kulman taakse, eikä sielläkään ollut mitään erikoista. Amatsoneilla oli säilät paljaina. He kulkivat tuimina Tarin perässä. Tarin soihtu loi valoa käytävään. Kuului vain askelten kaiku.
Kohta sali oli enää yhden nurkan takana. Sitten seurue kääntyi kulmasta ja näki salin oviaukon. Salissa ei näkynyt yhtään valoa. Tari astui saliin amatsonit kannoillaan ja valaisi sitä soihdullaan. Kuljettuaan eteenpäin Tari huomasi kauempana salia mustan seinän. Se oli neljänsien haarniskojen kohdalla. Tari kuulet mustan seinän takaa puhetta.
- Sinä Wahab? Mirzan ääni sanoi.
- Mitä siellä pitäisi olla? Wahabin ääni kysyi.
- Jos siellä olisi jotain naksuvaa, Mirza ehdotti. Tai jos se haluaa kypärän takaisin. Tai sitten luukku naksahti auki?
Tari astui pimeyteen ja tunsi hyytävää kylmyyttä ja pelkoa. Hän ei tuntenut enää mitään halua edetä sen sisään enempää ja halusi vain turvaan. Tari pyrki kuitenkin eteenpäin Wahabin ja Mirzan äänien suuntaan huutaen pelokkaasti:
- Hei! Missä te ootte!

Käytävällä
Hahmo kääntyi kulman taakse ja toiset seurasivat.
- Tari, ala tulla jo! Wahab huusi, mutta seurasi Mirzaa ja nuorta amatsonia.
- Antaa sen jäädä, Mirza tuhahti.
Kolmikko meni juuri kulman taakse ja haarniskahahmo kulki edellä. Sitten seurue kääntyi taas kulman taakse ja näki jo salin oviaukon, josta hahmo astui. Haarniskahahmo asteli saliin ja viittoi toisia seuraamaan. Nämä seurasivatkin.
Haarniskahahmo asteli salin halki sen perälle. Kun toiset seurasivat häntä, he näkivät kohta soihdun valossa salin toisen pään. Siellä oli jonkinlainen kivinen koroke, jolla oli valtaistuin. Haarniskahahmo istuutui valtaistuimelle. Yksi kypäräolento näytti leijailevan valtaistuimen luona ja neljänsiltä haarniskoilta siis puuttuivat kypäräosat.
Seurue näki jonkin suuren mustan alueen valtaistuimen oikealla puolella. Haarniskahahmo viittoi heitä valtaistuinkorokkeen eteen. Mirza pysyi noin viiden metrin päässä valtaistuimesta. Wahab kysyi Mirzalta:
- Mikäs heppu tuo nyt oikein on? Vanhoja kavereita?
- En tiedä mitään tuosta, aivan oikeasti, Mirza vastasi.
Hahmo viittoi uudelleen ja käskevämmin Mirzaa, Wahabia ja nuorta amatsonia eteensä.
- Pakko kai mennä, Mirza tuumi ja meni lähemmäs.
Wahab empi hetken, mutta meni sitten hänkin lähemmäs amatsonin kanssa. Hahmo viittoi seuruetta kädellään alaspäin ja sanoi jotakin sillä aikaisemmalla kielellä.
- Minä en kyllä sellaista kuningasta kumarra jolla on vain yksi alamainen ja sekin vain joku kypärä, Mirza mutisi. Vai mitä me nyt teemme?
Hahmo viittoi uudelleen seuruetta alaspäin tiukasti. Se sanoi jotakin terävästi. Ylhäällä leijaileva kypäräolento kiljahti uhkaavasti.
- Onko muita vaihtoehtoja? Wahab kysyi.
Mirza meni polvilleen selvästi kiusaantuneena. Myös Wahab laskeutui polvilleen epävarmana. Kypäräolento kiljaisi valittavasti. Haarniskahahmo tiuskaisi sille jotakin oudolla kielellään.
Amatsoni näytti empivän. Haarniskahahmo viittoi häntäkin polvilleen.
- Tottele nyt, Mirza kehotti trowjangiksi.
Nuori amatsoni laskeutui vastahakoisesti polvilleen.
Samassa oikealla puolella ollut musta kohta siirtyi seurueen taakse. Se liikkui haarniskahahmon kädenliikkeestä. Haarniskahahmo sanoi jotakin kysyvästi seurueelle vieraalla kielellään.
- Ymmärtääkö joku? Mirza kysyi.
- En, nuori amatsoni sanoi hammastaan purren.
Wahab pudisti päätään. Haarniskahahmo sanoi taas jotakin, tällä kertaa jollakin aivan toisella kielellä. Se oli jotenkin vähän kahiseva kieli, melkein kuin pensasolentojen kieli.
Mirza ryhtyi kokeilemaan erilaisia kieliä. Hän sanoi kaikilla osaamillaan kielillä:
- Osaatko tätä kieltä.
Haarniskahahmo pudisti päätään selvästi turhautuneena.
- Koittakaa osaisiko hän jotain teidän kielistänne, Mirza kehotti toisia.
Haarniskahahmo osoitti itseään ja lausui jonkin naksahtelevan sanan.
Wahab yritti sanoa jotain kaikilla osaamillaan kielillä. Hänellä olikin laaja kieliarsenaali, mutta haarniskaolento ei näyttänyt ymmärtävän mitään niistä kielistä. Se osoitti taas itseään ja toisti naksahtavan sanan ja osoitti sitten Mirzaa kysyvästi.
- Onko meillä mitään naksahtelevaa? Mirza kysyi.
- Eipä tule juuri mieleen, Wahab vastasi.
Mirza kaivoi repustaan piirroksen ja näytti sitä epätoivoisesti hahmolle. Hahmo pudisti päätään. Sitten se osoitti taas itseään, lausui naksahtavan äänteen ja osoitti kysyvästi Mirzaa, sitten Wahabia ja lopuksi nuorta amatsonia.
- Käykää joku tuon seinämän takana, Mirza kehotti.
- Minkä seinämän? Wahab kysyi.
Hahmo osoitti lentävää kypärää ja lausui jonkin sanan. Sitten se osoitti taas itseään ja naksautti sanan. Sitten se osoitti taas vuorotellen seurueen jäseniä. Mirza osoitti amatsonia ja kehotti:
- Mene sinä käymään siellä.
Nuori amatsoni pudisti vihaisesti päätään ja huudahti:
- En!
- Sinä Wahab? Mirza ehdotti.
- Mitä siellä pitäisi olla? Wahab kysyi.
- Jos siellä olisi jotain naksuvaa, Mirza vastasi. Tai jos se haluaa kypärän takaisin. Tai sitten luukku naksahti auki?
Mirza osoitti toista lentävää kypärää ja sitten käytävää, josta he olivat tulleet.
- No minä menen katsomaan. nousee ylös, Wahab päätti nousten ylös.
Haarniskahahmo kivahti jotakin ja viittoi Wahabia takaisin alas. Mirza koetti myös nousta ylös, mutta hahmo viittoi Mirzaakin alas.
- Okei okei, ei tarvitse hermostua, Wahab sanoi ja laskeutui takaisin alas.
Mirza naksautti ja viittasi mustaan seinämään päin. Haarniskahahmo naurahti. Hän naksautti taas ja viittoi monta kertaa itseään. Sitten hän viittasi taas kysyvästi Mirzaan, Wahabiin ja amatsoniin.
- Onpa tarttuva rytmi, Mirza sanoi ja pudisteli päätään.
Haarniskahahmo vaikutti turhautuneelta. Hän osoitti itseään ja toisti naksahtavan sanan. Sitten hän osoitti lentävää olentoa, lausui toisen sanan ja osoitti toisia kysyvästi. Mirza rupesi näyttämään hahmolle omia tavaroitaan yksi kerrallaan. Haarniskahahmo pudisti päätään Mirzan tavaroille. Hän osoitti Mirzaa ja sanoi jotakin kysyvästi.
- Hei! missä te ootte? kuuluu pelokas huudahdus pimeän seinän takaa.
Mirza näytti hahmolle peiliäkin, koska oli etummaisena, mutta hyvin varovasti, etteivät muut huomaisi.
- Täällä! Wahab huusi.
- Tuo se kypärä, Mirza kehotti.
Huoneessa olijat näkivät Tarin astuvan mustan seinämän läpi.
Tari huomasi, että huoneessa istui valtaistuimella haarniskahahmo. Hänen edessään olivat polvillaan Mirza, Wahab ja nuori amatsoni. Mirzalla oli joitakin tavaroita käsissään. Valtaistuimen yläpuolella leijailee kypäräolento.
- Wahab! Tari huudahti.
Hän asteli nopeasti Wahabin luo ja katseli ympärilleen pelokkaasti.
- Mitä mitä? Wahab kysyi.
- Sofali tuli, olemme pelastuneet, Mirza sanoi ironisesti.
Amatsonitkin ilmestyivät mustan seinän läpi, mutta pysähtyivät heti paikoilleen. Tari huomasi leijailevan kypärän. Haarniskahahmo viittoi Taria alaspäin.
- Jaaaiiikkss! Tari kiljaisi.
Hän lähti pinkomaan pois. Kypäräolento kiljaisi, mutta haarniskahahmo viittoi sitä vaikenemaan. Haarniskahahmo ryhtyy loitsimaan.
Samassa Tariin osui loitsu. Hän tunsi koko olonsa aivan hämmentyneeksi. Tari pysähtyi ja tiputti soihdun maahan. Hän rupesi katselemaan pelokkaasti ympärilleen. Taria pelotti vieläkin, mutta hän ei tiennyt, kuka oli vihollinen ja kuka oli ystävä. Tari ei tuntenut ketään takanaan oleviakaan. Haarniskahahmo hiukan naurahti Taria katsoen ja Tari säikähti naurua.
Samassa mustan seinän läpi astui joku esiin. Se oli joku, joka oli pukeutunut täyteen silmukkahaarniskaan ja suljettuun kypärään. Hahmon kädessä oli piikikäs nuija.
- Mitä sinä Tari oikein teet? Mirza kysyi.
Amatsonit kavahtivat heti pois uuden hahmon tieltä.
- Heeetkinen, Wahab yritti sanoa.
Tari jäi seisoskelemaan keskelle huonetta pelokkaan näköisenä.
Tilanne oli käynyt jo aika erikoiseksi. Vanhemmat amatsonit näyttivät pelkäävän kamalasti uutta hahmoa. Tari oli aivan hämmentynyt ja pelokas. Uusi hahmo seisoi mustan seinän luona. Kypäräolento leijaili valtaistuimen päällä. Wahab, Mirza ja nuori amatsoni olivat polvillaan valtaistuimen edessä ja nyt valtaistuimen haarniskahahmo osoitti itseään ja päästi naksahtavan äänen. Sitten se osoitti Wahabia kysyvästi.
- Naks naks, Wahab mutisi. Ei tästä nyt ota selvää.
Uusi hahmo seisoi paikallaan. Se sanoi jotakin murahtelevasti ja naksuvasti.
- Onko jollain jotain naksuvaa? Mirza kysyi. Tari?
Valtaistuimen hahmo osoitti itseään ja sanoi jonkin sanan nyt suhisevasti. Se kuulosti hiukan samalta kuin pensasolentojen kieli. Tari katsahti Mirzaan.
- Ymmärtääkö joku? Mirza kysyi.
- Eipä taida? Wahab sanoi kysyvästi.
- Tari, osaatko paljon kieliä? Mirza kysyi.
Tari katseli ympärilleen Haarniskahahmo päästi rahisevan huokauksen. Sitten se nousi ylös ja käänsi muille selkänsä.
- Tari, yritähän nyt rauhoittua ja vastaa, Wahab sanoi. Ymmärrätkö, mitä haarniskatyypit puhuvat?
- EI! Mirza huudahti.
Haarniskahahmo nosti valtaistuimen istuinosan ylös. Tari katseli Wahabia ja Mirzaa ihmeissään. Siellä oli ilmeisesti jokin lokero, josta hahmo otti jotakin esiin.
- Etkö ymmärrä, että kukaan meistä ei ymmärrä mitä se koittaa sanoa, Mirza sanoi.
Haarniskahahmo laski istuimen alas ja istuutui uudelleen valtaistuimelle. Hahmolla oli kädessään pari kääröksi sidottua pergamenttia.
- Mitä sinä Mirza nyt oikein hermoilet? Wahab sanoi. Puhuin Tarille.
Tari tunsi pelon alkavan jo hellittää, mutta hän oli vieläkin hämillään.
Haarniskahahmo viittoi Mirzaa luokseen. Mirza nousi ylös ja meni hahmon luo. Hahmo ojensi molemmat pergamentit Mirzalle. Sitten hän viittoo Mirzaa taas alas Wahabin luokse.
Tari rentoutui hieman eikä näyttänyt enää niin pelokkaalta.
Mirza otti pergamentit ja tutkiskeli niitä perääntyen samalla.
Nyt Tarille alkoi vähitellen jo kirkastua, että toisethan olivatkin hänen tovereitaan laivalta.
- Wahab? Tari kysyi.
- Niin? Wahab kysyi.
- Miten minä tässä nyt olen, Tari kysyi.
Mirza avasi kääröt, jotka näyttivät olevan todella vanhoja.
- Mitä sinä höpiset? Wahab kummasteli.
Tari katseli ympärilleen ja huomasi haarniskoidut henkilöt. Hän poimii soihdun maasta ja kysyi:
- Mitä täällä tapahtuu?
Tari lähti kävelemään Wahabia kohti.
Mirza huomasi, että kääröissä oli jotakin kirjoitusta, joka näytti myös vanhalta. Se näytti olevan muinaisjrustelia, jota Mirza osasi.
Haarniskahahmo viittoi Taria alas polvilleen. Tari meni polvilleen.
- Tämä tilanne on muutenkin jo hämärä, ei enää auta se, että sinä alat sekoilemaan, Wahab nuhteli Taria. Mirza, mitä niissä pergamenteissa lukee?
Haarniskahahmo katseli pergamentteja tutkivaa Mirzaa. Vanhemmat amatsonit olivat perääntyneet seinän viereen ja olivat aika epävarmoja. Mirza luki saamiaan pergamentteja.
Vanhemmat amatsonit vetäisivät samassa säilänsä esiin. Valtaistuimella istuja käänsi punaisen katseensa heihin päin.
- Tuossa oli jonkun retken kuvaus, Mirza sanoi. Ja joistain hirviöistä kerrottiin.
Amatsonit astuivat uhkaavasti lähemmäs valtaistuinta. Kypäräolento päästi kirkaisun. Mustan seinän vieressä oleva hahmo ärähti ja nosti nuijansa.
Mirza sanoi jotain. Tari ymmärsi siitä vain sanan "nyt".
Mirza sanoi amatsoneille:
- Rauhoittukaas nyt.
Amatsonit pysähtyivät ja katsoivat Mirzaan. Haarniskahahmo viittoi amatsoneja polvilleen. Amatsonit tiukensivat otteitaan aseistaan. Haarniskahahmo viittoi amatsoneja vielä käskevämmin polvilleen. Nuori amatsoni kivahti jotakin vanhoille.
- Menkää polvilleen! nuori amatsoni käski vanhoja amatsoneja.
Nämä laskeutuivat vastahakoisesti polvilleen.
Samassa haarniskahahmo nousi ylös valtaistuimeltaan. Toinen haarniskahahmo asteli ylös valtaistuimen korokkeelle seurueen ohitse. Ylös noussut haarniskahahmo polvistui toisen eteen. Seurue kuuli jyrinää. Tari katseli ympärilleen hämmästyneenä.
Valtaistuinkoroke siirtyi kokonaan sivuun ja sen alta paljastui jokin aukko. Se oli ehkä pari metriä levyä ja pimeä. Valtaistuimella istuva haarniskahahmo viittoi seuruetta aukon luokse.
- Ei kai tässä muutakaan voi? Tari kysyi.
- Mennään sitten tuonne, Mirza kehotti.
- Ei kai muukaan auta, Wahab totesi.
Mirza lähti eteenpäin ja hahmon ohittaessaan tarjosi sille pergamentteja. Hahmo pudisti pergamenteille päätään. Tari nousi seisomaan ja lähti Mirzan perään. Seurue huomasi nyt, että aukko oli jonkinlainen tunneli, joka näytti jatkuvan alaspäin, muttei ollut kamalan jyrkkä.
- Kuka menee edeltä? Mirza kysyi.
Tari katseli muita kysyvästi.
- No joo, tietysti minä, Mirza mutisi.
Haarniskahahmo viittoi seuruetta menemään tunneliin. Mirza lähti alas tunneliin Tari ja Wahab kannoillaan. Amatsonit seurasivat perässä varuillaan.
Seurue joutui kulkemaan hiukan kumarassa aluksi, mutta sitten tunneli muuttui hiukan korkeammaksi. Se johti alaspäin.
- Mitäköhän se naksuttelu oli? Mirza lausui ääneen.
Kun seurue oli kokonaisuudessaan tunnelissa, kuului taas jyrinää ja tuloaukko meni umpeen. Seurue oli nyt aika ahtaassa käytävässä, eikä takaisin näkynyt olevan paluuta.
- Perhana! Tari kirosi.
Ilma oli siellä aika ummehtunutta. Mirza jatkoi eteenpäin rohkeasti ja toiset seurasivat häntä. Seurue kulki käytävää pitkin ja kohta se näyttikin nousevan ylöspäin. He olivat kulkeneet ehkä muutaman sata metriä, kun edestä alkoi pilkottaa hiukan valoa.
- Aseet esille, Mirza varoitti. Hyvällä tuurilla tuolta tulee taas joku lentelevä haarniskanpalanen vastaan.
Mirza jatkoi eteenpäin. Kohta seurue putkahti käytävän päästä suoraan kirkkaaseen auringonvaloon. Käytävä oli joidenkin pensaiden suojassa, mutta seurue kömpi sieltä esiin. Tari sammutti soihdun. He olivat nyt metsässä, mutta he näkivät aivan lähellä aukion. Somash paistoi vieläkin taivaalta, vaikka se ei ollutkaan enää korkeimmalla kohdallaan.
- Hmm. Ei löytynyt levyä, saati sitten Sundaria tai Haloa, Wahab totesi.
Mirza katseli ympärilleen.
Seurue näki aukiolla tornin ja rauniot sekä tietysti pyramidin. Ketään ei näkynyt.
- Mennäänpä tutkimaan niitä muita raunioita, Mirza kehotti.
- Mennäänkö katsomaan josko se pyramidin kärki olisi taas auennut? Tari ehdotti.
- Hmm, nyt ollaan takaisin alkutilanteessa, Wahab tuumi. Käydään vilkaisemassa.
- Tehdään niin, Mirza sanoi.

Pyramidissa
Sundarin vastustaja oli melko iso, jopa Sundariakin kookkaampi ja lihaksikkaampi. Näyttipä hän olevan isoista liskoista kaikkein suurin ja kookkain. Liskolla oli vartalossaan omituisia merkkejä, jotka saattoivat olla maagisia. Aseita sillä ei painikilpailussa ollut, kuten ei panssariakaan. Sundarilla sen sijaan oli panssarinsa yllään.
Sundar yritti syöksyä liskon jalkoihin koko massallaan. Lisko hypähti kuitenkin ja väisti Sundarin pelottavan syöksyn. Se tavoitteli puolestaan otetta Sundarin vartalosta. Liskojen johtaja katseli kamppailua kylmin ja ilmeettömin silmin. Tilassa oli vihertävän valoisaa, kun Sundar sujahti liskon käsien välistä niin helposti, että olisi luullut miehen rasvanneen itsensä ennen ottelua.
Lisko sihahti harmistuneena saaliin livetessä näpeistä. Liskoyleisö pysyi vaiti, kuten myös Halo. Sundar huikkasi syöksyn lomasta:
- Pieni kannustus ei olisi pahitteeksi?
- Kyllä sinä ilman huutojoukkoakin voitat, Halo naurahti.
Sundar kierähti ketterästi uudestaan liskon kynsistä tämän selkäpuolelle ja otti matelijasta otteen, mutta liskon suuri massa oli kuin liimautunut suomumaahan. Lisko yllättyi kuitenkin hiukan äkillisestä otteesta. Se koetti ravistella vastustajaansa pois, mutta huonolla menestyksellä. Liskon toverit katselivat vain ilmeettöminä, eikä sen enempää harmia kuin iloaan voinut erottaa heidän matelijankasvoiltaan. Kahden ison liskon suuliekit loivat valoaan. Halo katseli vain muita liskoja siltä varalta, jos ne aikoisivat hyökätä. Hän huomasi johtajaliskon olkapäissä keltaiset tatuoinnit. Halo ei saanut selvää, mitä siinä tarkalleen oli.
Sundar taisteli hetken otteen kanssa, mutta sai sitten jalkansa oivaan paikkaan liskon jalkojen väliin ja koko 200 kiloa kaatui komeasti maahan ja Sundar siihen päälle. Liskolta sihahtivat suorastaan ilmat pihalle, kun Sundar paiskautui sen päälle rajusti. Se sihisi nyt ja yritti epätoivoisesti kiemurrella otteesta irti. Se oli kuitenkin hankalaa, eikä lisko päässyt ylös.
Vieläkään yleisöstä ei voinut aistia mitään reaktiota. Silmätkään eivät räpsähtäneet hiukkaakaan.
Kun johtajalisko liikahti hiukan, Halo näki paremmin olkapäät. Niihin oli kuvattu auringot, joiden ympärillä oli lohikäärme. Ne eivät kertoneet Halolle kylläkään mitään. Mitä lienevät olleet pakanallisia merkkejä.
Lisko pyristeli kovasti vastaan ja selvästikin vihaisena. Se ei selvästikään pitänyt tappiostaan. Sundar hyppäsi pois liskon päältä voitonriemuisena ja perääntyi Halon luokse. Lisko nousi sihisten ylös ja oli käymäisillään uudelleen Sundarin kimppuun, mutta johtajaliskon kädenliike pysäytti sen paikalleen. Painijalisko jäi seisomaan ilmeettömänä ja perääntyi toisten joukkoon.
- Taisit siis voittaa, Halo totesi Sundarille. Hienoa!
Yksi pienistä liskoista riensi taas joukon eteen. Johtajalisko sanoo jotakin sihisevästi. Pieni lisko tulkkasi sen.
- Juu, niin taisin, Sundar vastasi. Oli kyllä onnea matkassa, en tiedä mitä olisi käynyt, jos tuo olisi saanut minusta kiinni.
- Herramme Ssssssaaril sssssanoo, että olet voittanut, pieni lisko sanoi sihisevällä kauppakielellä. Nyt voimme neuvotella.
Painijalisko katsoi Sundaria yhä silmät vaarallisesti kiiltäen, mutta se ei näyttänyt aikovan hyökätä.
- Mitäs he nyt haluaa? Halo kysyi, kun Sundar sanoi jotakin liskolle.
- Me olemme vain etsimässä erästä levyä, emmekä tiedä missä olemme, Sundar sanoi.
Pieni lisko tulkitsi Sundarin puheen johtajalleen, joka sanoi jotakin. Pieni lisko tulkitsi jälleen sen ihmiskielelle.
- Herramme tahtoo tietää, missssstä levyssssstä oikein puhut, pieni lisko sihisi.
- Nyt me "neuvottelemme", Sundar sanoi. Jos sinulla on nerokkaita ideoita siitä, mitä sanoa tai ei sanoa, otan niitä mieluusti vastaan.
- Aseilla vai ilman? Halo kysyi.
- En minä tarkkaan tiedä, Sundar sanoi liskolle. Jokin levy, joka pitää yllä sen kurjan saaren tasapainoa, jolla olleesta temppelistä tänne päädyimme.
Pieni lisko ja johtaja sihisivät nopeasti jotakin.
- Mitään hienoa ajatusta keskustelusta ei nyt löydy, Halo tunnusti.
Pieni lisko taas puhui ihmiskieltä.
- Ssssse levy on vaihdettu, lisko sanoi. Tavara on annettu ja kauppa on sssssolmittu.
- No, sitten ei varmastikaan ole enää mitään hätää, Sundar sanoi. Tietysti olette sopineet kaupan esineen oikean omistajan kanssa?
Lisko tulkkasi taas Sundarin sanat ja johtaja sihisi jotakin. Pieni lisko tulkitsi jälleen.
- Levyn toi ihminen, joka halussssssi hyväkssssssi johtajakssssssi, lisko tulkkasi. Herralla ei ole kauppaan mitään ssssssanomissssssta.
- Sanovat, että ovat tehneet kauppaa levyllä, joku ihminen, joka halusi hyväksi johtajaksi kävi siitä vaihtokauppaa, Sundar selosti Halolle.
- Onko levy heillä? Halo kysyi. Vai tällä ihmisellä?
- Olettaisin, että heillä, mutten tietenkään tiedä, Sundar vastasi.
Sundar puhui liskolle. Halo huomasi, että mitään levyä ei näkynyt liskoilla.
- Levy varastettiin alkuperäisiltä omistajiltaan, Sundar sanoi.
Lisko tulkitsi ja johtaja vastasi.
- Niin, Halo sanoi mietteliäänä.
- Sssssse ei ole herramme murhe, lisko tulkkasi. Sotasssssaalisssss on ihmisssssten tapojen mukaan aivan hyväksssssyttävää.
- Sanoin, että levy on syyhkitty, mutta eivät ole siitä kiinnostuneita, Sundar sanoi Halolle. Pitäisikö tässä nyt sitten ruveta käymään siitä kauppaa, vai pyydetäänkö vain neuvomaan tie lähimpään turvalliseen satamaan?
Halo huomasi johtajan tatuointien säteilevän heikosti.
Halo kuiskasi Sundarille:
- Katsopa noita johtajan tatuointeja, tiedätkö mitä ne tekee?
Tatuoinnit hehkuivat hiukan. Tatuoinnit esittivät joitakin kellertäviä kuvioita.
- Olisitteko valmis myymään levyn takaisin sitä tarvitseville? Sundar kysyi liskolta.
Halo sanoi kysyvästi:
- Eipä meille taida olla mitään kaupattavaa?
- Ei näistä tiedä, voivat vaihtaa vaikka tosilohikäärmeen munan hiuskiehkuraan, tai sitten vaatia kolmea raajaa vesitipasta, Sundar murahti.
- Miksssssi me ssssssen vaihtaisssssimme? lisko tulkkasi.
- Miksi te ETTE vaihtaisi sitä? Sundar kysyi vastaan. Saaren asukkaat olisivat varmasti valmiit maksamaan siitä hyvän hinnan.
- Mitä ssssssiitä ssssssaissssssimme? lisko tulkitsi kysymyksen.
- En välttämättä ole asemassa päättää siitä, Sundar vastasi. Se riippuu paljolti haluamanne maksun tyypistä. Voitteko kertoa itse, millaisilla ehdoilla sopimus olisi mahdollinen? Jos normaalista maallisesta tavarasta puhumme, sitä varmasti löytyy laivalastillisen verran, josta valita.
- Levy on voimakasssss taikaessssssine, pieni lisko tulkitsee toteamuksen. Ssssssen veroisssssset ovat harvasssssssssa. Tussssssskin teillä on mitään kyllin arvokassssssta.
Keskustelu Sundarin ja johtajan välillä jatkui koko ajan pienen liskon välityksellä.
- Kysyin, mitä haluaisivat vaihdossa, muttei meillä taida olla mitään niin arvokasta, Sundar selitti. Tietävät kiekon mahdin.
- Hyvin valitettavaa, Sundar jatkoi liskolle. No, sitten saari kuolee, eikä asialle ole mitään tehtävissä. Voisitteko neuvoa, missä on lähin turvallinen satama, mieluusti sellainen, jossa on Ulerian bordelli.
Pieni lisko näytti menevän ymmälleen Sundarin sanoista. Se sanoi jotakin Sundarille.
- En osssssaa tulkata tuota, herra, lisko valitti. Voissssssitteko sssssselittää merkitykssssssen.
Iso lisko sihahti jotakin kärsimättömästi pienelle liskolle, joka vastasi nöyrän tuntuisesti.
- Emme tiedä, millä olevaisuuden tasolla olemme ja se häiritsee meitä - vaikka se Solfin liekki -paikka olikin makuuni, Sundar sanoi. Voitteko neuvoa meidät takaisin Gloranthan pinnalle?
Pieni lisko näytti hermostuvan Sundarin seuraavista sanoista yhä enemmän. Iso lisko katsoi sitä kärsimättömästi.
- Mitä herra tarkoittaa? En ymmärrä? pieni lisko hermostui.
- Missä olemme? Sundar kysyi.
Pieni lisko tulkitsi jotakin nopeasti ja johtaja vastasi.
- Herrani ssssssanoo, että olemme pyramidisssssssssa, lisko tulkkasi.
- Ah, loistavaa, Sundar sanoi. Missä suunnassa on uloskäynti? Jos pyramidi alkaa yllättäen rapistumaan tai jotakin ja se häiritsee teitä, niin voitte sitten harkita sen levyn palauttamista.
- Täällä ei ole ovea, pieni lisko vastasi hiukan hämmentyneenä tulkiten johtajansa puhetta. Olemme ulkona normaalisssssta ajassssssta.
- Luovutin jo sen hiton levyn suhteen, mutta nyt eivät viitsi neuvoa edes ulospääsyä, Sundar sanoi Halolle. Huoh. Ei minua ole tehty neuvottelijaksi.
- Onko sinulla yhtään rahaa? Halo kysyi.
- Vähän taskurahaa, Sundar vastasi.
- Ok. Sano heille että maksamme vähän jos pääsemme pois, Halo ehdotti. Vai olisiko se huono idea?
- Jaa, no me olemme sitten aika ulkona elementistämme, Sundar sanoi kauppakielellä.
- Ongelma tällä hetkellä taitaa olla se, ettei täältä "ole" poispääsyä, Sundar selitti Halolle. Olemme kuulemma ulkona normaalista ajasta.
- Onko tuo jokin ssssssanonta? pieni lisko kysyi hämmentyneesti. En ymmärrä.
- Että sellaista tällä kertaa, Halo mutisi. Mutta pakkohan täältä on pois päästä kerta olemme tänne joutuneetkin.
- Mmm, Sundar mutisi liskolle. Esitän asian mahdollisimman yksinkertaisesti: Me tahdomme pois täältä. Mitä se vaatii?
- Ei täältä ole vaikea päässsssstä poissssss, pieni lisko tulkitsi. Käymmekö kauppaa?
- Tahtovat käydä kauppaa, Sundar selosti Halolle. Kaiva kaikki kama, mistä kehtaat luopua, niin tehdään bisnestä.
- No? Mmm, ai niin, saanko jonkin voitonmerkin siitä, että voitin edustajanne? Sundar kysyi. Käykäämme kauppaa.
- Voitonmerkin? En ymmärrä sanaa, pieni lisko valitti.
- Palkkio, Sundar selitti.
- Palkkio? pikkulisko ihmetteli.
Pieni lisko näytti taas hämmentyneeltä, eikä tulkannut.
- Eipä ole muuta kuin tämä, Halo sanoi ja taputti vyöllä roikkuvaa rahapussiaan.
Johtajalisko näytti kärsimättömältä.
- En tunne ssssssanaa, pikkulisko sanoi taas.
- Mmm. Saanko mitään voitettuani edustajanne? Sundar kysyi.
- Saavat kyllä kestää meitä melko pitkään elleivät pois auta, Halo sanoi.
- Sssssaat neuvotella kansssssssssamme, pieni lisko tulkitsi. Puhumme levysssssstä?
- Niin. Paljonko haluatte siitä? Sundar kysyi.
- Miksssssi te haluaissssssitte ssssssen? pieni lisko tulkitsi. Sssssssen omissssstaja vaihtoi sssssssen jo poisssssss.
- Kapteenimme haluaa perustaa tälle saarelle kauppareitin, eikä se onnistu, jos saari kuolee, Sundar selitti. Kai hän haluaa asettaa saaren sofalit kiitollisuudenvelkaan.
- Ssssssofali? Mitä sssssse tarkoittaa? lisko kysyi. Ihmisssssiä?
- Kilpikonnaihmisiä, Sundar täsmensi.
- Ah, lisko huokaisi. Kilpikonnaihmissssssten johtaja vaihtoi levyn kypärään. Hän halussssssi hyväkssssssi johtajakssssssi.
- No, hän teki tyhmän kaupan, ja nyt hänen alaisensa haluavat levyn takaisin, Sundar tokaisi. Ei kuulosta hirveästi siltä, että kypärästä olisi ollut hänelle apua?
- Mikssssssi ei? lisko tulkitsi. Sssssse on myössssss mahtava taikaessssssssine.
Neuvottelut olivat koko ajan käynnissä Halon ymmärtämättä niistä mitään.
- Niin, mutta ei kai se johtajaa auta jos hänellä ei ole seuraajia, Sundar sanoi. Tarkoitan, että hänen alaisensa eivät ole ollenkaan tyytyväisiä levyn puutteen vuoksi. Koko saari kuihtuu ja kuolee ilman sitä.
Pieni lisko tulkkasi Sundarin ja johtajan keskustelua. Toiset seisoivat aivan liikkumatta aloillaan.
- Puhun taas siitä hiton levystä, Sundar selitti Halolle.
- Selvä, Halo sanoi.
Johtajaliskokin näytti nyt hämmentyneeltä.
- Eivät tyytäväisssssssiä? pieni lisko toisti.
- Niin, Sundar vahvisti. He haluavat mieluummin levyn, kuin kypärän. Eli kypärä ei silloin voi täyttää tarkoituskaan.
Pieni lisko tulkitsi Sundarin sanat johtajalle, joka oli hetken vaiti. Sitten hän sihisi jotakin ja pieni lisko tulkkasi.
- Herramme ssssssuosssssstuu palauttamaan levyn, jossssss ssssssaa takaisssssin kypärän, lisko tulkkasi.
- Haa, nyt päästiin eteenpäin, Sundar innostui. Suostuvat palauttamaan levyn, jos roudaamme heille sen kypärän, johon se vaihdettiin.
- Ja tämä kypärä on sillä ihmisellä? Halo kysyi.
- Niin, Sundar myönsi.
- Missäs tämä ihminen on? Halo kysyi.
- Kuulostaa hyvältä, Sundar sanoi kauppakielellä. Miten pääsemme takaisin maan pinnalle, että voimme hakea kypärän?
- Ssssse onnisssstuu helposssssti, pieni lisko tulkitsi.
Samassa Sundar ja Halo huomasivat olevansakin äkkiä kirkkaassa auringonvalossa.
- Whoaaa, Sundar huudahti.
- Aah, Halo huokaisi.
- Se taitaa jäädä meidän selvitettäväksemme, Sundar totesi.
Mitään suomulattiaa ei enää näkynyt, vaan joukko seisoi suoraan pyramidin ulkopuolella ja sen harjalla.
- He eivät ilmeisesti pitäneet meistä, Halo naurahti.
Liskot olivat yhä Halon ja Sundarin seurassa.
- Perun puheeni, Halo sanoi liskot huomattuaan.
Aurinko tuntui aika kirkkaalta kaksikon silmiin. Pieni lisko tulkitsi taas johtajansa sihinää.
- Hakekaa kypärä ja tuokaa sssssse tänne, pieni lisko tulkkasi. Herramme odottaa teitä täällä.
- Näin teemme, Sundar lupasi. Kiitos ja näkemisiin.
- Näkemiin, pieni lisko tulkkasi.
- Odottavat täällä, että haemme sen, Sundar selitti. Nyt pitäisi varmaan löytää muut. Palataanko kylään?

Tulen maa, osa 10.
RuneQuest
Irkkipelit
Ohjeet
Säännöt
Ehilmin valo
Hullu Prax
Karhunkaato
Riskimaa
Tulen maa
Yövalon varjossa
Palaute
Vieraskirja