Tulen maa, osa 7

Kaksi luurankoa makasi jo maassa ja Wahab kävi kolmannen kimppuun. Hän löi luurankoa vahvasti itseensä luottaen, mutta luuranko onnistui saamaan aseensa väliin ja torjui lyönnin piiskamaisella kepillään. Se oli kuitenkin turhan heiveröinen Wahabin lyöntiä torjumaan ja niinpä Wahabin sauva iski luurangolta vasemman jalan murskaksi.
Wahab viittoi amatsoneja auttamaan ja nämä viimeistelivätkin tuhotyön. Pian lattialla lojui kasa hajonneita luita. Huoneessa ei näyttänyt olevan enää mitään vaarallista, vain kasa huopia. Mirza asteli huoneen ja ryhtyi tutkimaan sitä. Wahab seurasi perässä.
- Tuopa soihtua hieman tännepäin, Mirza kehotti toveriaan. Taisin löytää jotain.
Wahab asteli Mirzan rinnalle. Mirza oli paljastanut huopien alta jonkinlaisen sormuksen, joka oli yksinkertainen pronssisormus, mutta siinä oli ilmeisesti jotakin kaiverrusta. Mirza ryhtyi taikomaan ja katseli sitten kaiverruksia.
Sitten Wahab otti sormuksen käteensä ja totesi:
- Tämän sormuksen voi varmaan heittää menemään. Pahaa taikuutta.
- Oletko varma? Mirza kysyi.
- Haluatko? Wahab kysyi vastaan.
- Kauppiaana tunnen monia asiakkaita jotka saattaisivat olla kiinnostuneita moisesta, Mirza selitti. Eli voin ottaa sen.
- Itse pysyttelen pahoista asioista erossa, Wahab totesi ojentaen sormuksen Mirzalle, joka pisti sen vaatteidensa kätköihin.
- Saitko mitään selvyyttä siitä millaista taikuutta siinä on? Mirza kysyi Wahabilta.
- Tuntui hohtavan pahuutta, joten en ole kiinnostunutkaan, kapteeni vastasi.
- Mennään seuraavaan huoneeseen, mutta tällä kertaa amatsonit saavat tehdä jotain hyödyllistä, Mirza päätti.
Wahab astelee seuraavaa huonetta kohti ja pääsi päähuoneen toiselle ovelle. Mirza paransi itseään loitsulla ja sanoi sitten:
- Tällä kertaa amatsonit menevät edeltä. Nyt on teidän vuoro taistella, hän jatkoi amatsoneille trowjangiksi.
- Minne menisimme? nuori amatsoni kysyi.
- Ovesta sisään, Mirza vastasi.
- Miksi? amatsoni kysyi. Tämä on selvästi paha paikka. Täällä on eläviä luita.
- Jos te pelkäätte muutamaa luurankoa niin ehkä ME sitten menemme, Mirza ivasi. Sehän on meidän soturien osa.
- Me emme vain pidä paikan tunnelmasta, nuori nainen vastasi. Paras olisi vain mennä pois.
- Uikaa pois saarelta jos haluatte, Mirza tuhahti ja raotti ovea hyvin varovasti.
Sisällä näytti olevan tyhjä huone.
- Me voimme kyllä lähteä ja ottaa kilpikonnilta veneen, amatsoni vastasi Mirzalle.
- No niin, nyt rauhoitutaan, Wahab kehotti. Kukaan ei lähde mihinkään.
- Mutta kun tunnelma on huono, Mirza matki amatsonin ääntä.
- Yritetään nyt vain etsiä sitä levyä, ehdotti Wahab. Ja saada toverimme pois pyramidista.
Mirza astui sisälle huoneeseen. Seinillä näytti olevan joitakin vanhoja ja ruostuneita renkaita ja kahleita. Samassa jokin hahmo ilmestyi tyhjästä Mirzan eteen ja tämä kavahti taaksepäin. Hahmo näytti olevan läpikuultava mies, jonka toinen silmäkuoppa oli tyhjä ja joka huusi äänetöntä huutoaan.
Mies kosketti Mirzaa kädellään ja Wahab perääntyi. Sitten mies karjaisi äänettömästi kuin turhautuneena jostakin ja Mirza kohotti miekkansa. Miekanisku osui mieheen, mutta miekka vain pyyhälsi suoraan miehen läpi.
Nyt mies kosketti Mirzaa uudelleen, tällä kertaa oikeaan käteen ja siihen tuli pieni haava. Mirza urahti kivusta ja lähti perääntymään hyvin nopeasti. Hän pääsikin miestä pakoon päähuoneeseen ja mies jäi toisen huoneen oviaukkoon ulvomaan. Seurue huomasi nyt, että olennon käsissä oli pronssiset kahleet, mutta se ei siirtynyt päähuoneen puolelle.
- Tuhotkaa se! Mirza huudahti.
- Se on paha olento, nuori amatsoni sanoi päätään pudistaen. Paras olisi vain lähteä pois.
Wahabkaan ei näyttänyt halukkaalta hyökkäämään ulvovan miehen kimppuun.
Mirza ryhtyi parantamaan itseään ja ehdotti sitten:
- Jos menisimme vielä kerrosta ylemmäksi.
- Voisi olla parempi idea, Wahab myönsi.
Huoneessa oli tosiaan ylös johtavat kierreportaat.
- Olen kyllä saanut jo aivan tarpeeksi iskuja itseeni. Joku muu saa mennä edeltä, Mirza tokaisi ja katsoi kysyvästi muita.
Amatsonit katselivat toisiaan ja Wahab lähti nousemaan ylös portaita. Mirza seurasi perässä ja amatsonit tulivat viimeisenä.

Tari pyramidin huipulla
Tari veisteli pyramidin päällä soihtuja keräämistään oksista. Välillä hän katseli tornin suuntaan, jonne Mirza ja Wahab olivat kadonneet. Aukiolla oli todella rauhallista, eikä missään ei näkynyt mitään levotonta.
Aikaa kului ja lopulta Tari oli käyttänyt kaiken puutavaransa. Soihdutkin olivat kertakaikkiaan hyviä, joten niissä ei ollut enää paljon paranneltavaa. Niinpä Tari lähti hakemaan lisää veisteltävää ja laskeutui pyramidin huipulta alas keihäs tiukasti kädessä.
Metsän reunassa Tari kuuli linnun hätäistä sirkutusta jälleen, mutta siitä piittaamatta ryhtyi keräämään soihtumateriaalia. Sitten hän palasi pyramidin luokse jääden aluksi hieman karsimaan puita pyramidin alapäähän. Sen jälkeen hän siirtyi ylös veistelemään niitä.
Ylhäältä oli taas hienot näkymät aukiolle ja kaikki oli jälleen miellyttävän rauhallista. Veistellessään Tari rupesi hiukan viheltelemään ja katseli lintujen kisailua taivaalla. Liskojen ruumiit makasivat alhaalla raunioiden ja pyramidin välissä. Kärpäsiä tosin näytti olevan ruumiiden luona aika paljon ja ilmeisesti veri oli houkutellut niitä. Tari yritti olla katsomatta ruumiita.
Kohta Tarilla oli oikein hyvä määrä soihtuja kasassa ja häntä alkoi jo vähän kyllästyttää soihtujen veisteleminen. Niinpä hän otti soihtuja pari mukaansa ja lähti tornille.
Tari pääsi tornin luokse ongelmitta. Ovi näytti olevan kiinni, eikä mitään ääniäkään kuulunut. Tari rupesi sytyttämään soihtua ja heitti soihdun päähän aluksi hiukan viinaa, jotta se syttyisi paremmin. Sitten hän soi soihdun syttymään, kun löi kipinää piikivellä. Soihtu roihahti palamaan viinan ansiosta komeasti.
Tari laittoi piikiven takaisin pussiinsa ja koitti avata ovea. Se aukenikin naristen.

Sillä aikaa tornissa
Portaat olivat kiveä ja ilmeisesti yhtä vanhat kuin torni muutenkin. Ne heittivät kierroksen ja seurue nousi Wahabin johdolla toiseen huoneeseen, joka oli yhtä iso kuin alakerran päähuone. Soihdun loisteessa he näkivät seinille kuvattuja olentoja, jotka muistuttivat heidän aikaisemmin tappamiaan liskoja. Mutta seinien luona oli myös muuta. Pari ovea kyllä, mutta kokonainen lauma samanlaisia pieniä luurankoja kuin mitä seurue aikaisemmin tuhosi. Luurankoja oli puolisen tusinaa ja ne lähtivät heti liikkeelle.
Porukka kääntyi takaisin ja kiiruhti alas portaita. He pääsivätkin alakertaan, eivätkä luurangot näyttäneet edes seuraavan.
- Pärjäämme niille jos TE uskaltaisitte taistella! Mirza sanoi amatsoneille.
- Kyllä me uskallamme, nuori amatsoni tuhahti. Olisitte vain käyneet kimppuun. Sen sijaan pakenitte.
- Menkää sitten ja näyttäkää niille, Mirza usutti. Kyllä me mukaan tulemme.
- Menkää sitten, nuori amatsoni kehotti.
Mirza katsahti Wahabia kysyvästi.
- Hmm, luurangot eivät näyttäisi tulevan pois huoneesta, Wahab pohdiskeli. Tai eivät tule alas.
- Voisimme tietysti hyödyntää sitä jotenkin, Mirza arveli.
Samassa seurue kuuli takanaan oven narahtavan. Mirza käännähti salamana ympäri ja näki ulko-oven auenneen. Ovella seisoi Tari soihtu kädessä.
- Mitä sinä täällä? Mirza kysyi häneltä hiukan säpsähtäneenä.
- No tulin katsomaan mitä täällä tapahtuu, Tari vastasi. Kyllästyin niiden soihtujen tekemiseen. Oletteko löytäneet mitään? hän kysyi astuen sisälle aulaan.
- Muutaman ilkeän luurangon vain, Wahab vastasi Tarille.
- Tuo viereinen huone on aika kiehtova, Mirza lisäsi.
- Miten luuranko voi olla ilkeä? Tari ihmetteli. Eihän luurangot tee mitään. Missä ne luurangot ovat? hän jatkoi katsellen ympärilleen.
- Eiväthän ne mitään tee, Wahab sanoi ironisesti. Menes katsomaan tuonne ylös.
- Yhtä viisastelevaa sofalia me vielä kaipasimmekin, Mirza sanoi päätään pudistellen.
Tari lähti kuin lähtikin menemään kierreportaita ylös. Wahab seurasi hiljalleen perässä, kuten myös Mirza, joka sanoi:
- Seuratkaa.
- Niin. Oletteko löytäneet täältä mitään muuta kuin ne luurangot? Tari kysyi portaita kivutessaan.
Ylhäällä Tari näki huoneen luurankoineen ja luurankojen käsissä seurue erotti samanlaiset piiskamaiset kepit kuin aiemmin tapetuillakin.
- Hakkaa päälle, Mirza usutti Taria. Eivät ne mitään tee.
- Ääää! Mitä nuo ovat! Tari huudahti ja lähti perääntymään.
Seurue perääntyi kiireesti takaisin alakertaan, eivätkä luurangot nytkään seuranneet.
- Mitä ihmettä! Tari huudahti. Olisitte voineet sanoa, että täällä on TUOLLAISIA luurankoja! hän jatkoi katsellen hätääntyneesti ympärilleen.
- Eivät ne mitään tee, Mirza tuhahti. Tee niistä vaikka soihtuja.
- Oletteko käyneet noissa huoneissa jotka ovat noiden ovien takana? Tari kysyi.
- Kyllä me ne voitamme, Mirza kannusti. Meitähän on täällä kolme... siis kokonaiset kuusi taistelijaa.
- Niitä vaan on turhan paljon, Wahab mutisi.
- Voisitteko vastata. Oletteko käyneet noiden ovien takana? Tari kysyi uudelleen osoittaen ensimmäisessä kerroksessa olevia ovia, jotka olivat molemmat kiinni.
- Molemmissa kävimme, mutta ovissa on jotain kummallista, Mirza vastasi.
- Jotain kummallista? Tari sanoi kysyvästi.
- Sulkeutuvat itsestään, mutta eivät ne lukkoon mene, Mirza vastasi.
- No oliko niissä huoneissa jotain? Tari uteli.
- Toisessa oli luurankoja ja toisessa ei ollut mitään mihin olisi miekkansa tökännyt, Mirza vastasi kuivasti.
- Olivatko ne samanlaisia luurankoja kuin nuo tuolla ylhäällä? Tari kysyi.
- Olivat, Mirza vastasi. Tuolla huoneessa ne luurangot makaavat kuolleina, hän jatkoi viitaten toista ovea.
- Kuinka monta niitä luurankoja on tuolla ylempänä? Tari kysyi toisilta. Wahab, oletko sitä mieltä että niitä luurankoja on liikaa tuolla ylhäällä?
- Kyllä, Wahab vastasi. Tosin mietin vain, että mitä luurangot oikein vartioivat.
- Nyt tarvitsisimme Sundarin ja Halon apua niiden voittamiseksi, Tari arveli.
- Kyllä me ne luurangot kuudestaan voitamme, Mirza sanoi itsevarmasti.
Nuori amatsoni sanoi jotakin Mirzalle.
- Mitä tässä nyt vetkutellaan? kysyi nuori amatsoni Mirzalta.
- Päätämme juuri, menemmekö niiden olentojen kimppuun, Mirza vastasi.
- Pöh, tehdään niistä selvää, amatsoni tuhahti.
- Eli te menette edeltä? Mirza kysyi.
- Aivan sama, amatsoni tuhahti.
- Ehkä teistä voi tulla jonkin tason sotureita, Mirza vastasi nyökäten tyytyväisenä
Tari katsoi Mirzaa kohti kysyvästi ja kysyi:
- Mitäs hän sanoi sinulle?
- Sanoi vain, että haluaisi hyökätä luurankojen kimppuun, Mirza tulkkasi.
- Ehkä pystymme sittenkin päihittämään ne, Wahab laskelmoi.
- Amatsonit menevät edeltä, Mirza ilmoitti. Eli aletaan painua, hän jatkoi viittoen amatsoneille.
Tari sytytti toisella soihdulla uuden soihdun.
Amatsonit lähtivät nousemaan ylös nuoren amatsonin johdolla ja aseet esillä. Mirza katsoi kysyvästi toisia:
- Meneekö kauppias ennen sotureita?
- Ottaako joku muukin valoa? Tari kysyi tarjoten soihtua toisille.
- En tarvi, Mirza vastasi.
Tari asetti toisen soihdun maahan rappusten alapäähän seinää vasten nojaamaan ja lähti sitten amatsonien perään. Wahab seurasi häntä ja Mirza tuli viimeisenä.
Amatsonit olivat käyneet jo luurankojen kimppuun, kun Tari ehti ylös. Mutta kaikki luurangot eivät olleet ehtineet vielä amatsonien kimppuun ja ne suuntasivatkin kohti Taria ja muita. Tari valmistautui ottamaan luurangon vastaan ja pian yksi niistä ehtikin Tarin luokse. Wahab puristeli nuijaansa kädessä ja Mirza haki katseelleen itselleen vastustajaa. Yksi luurangoista lähestyikin Mirzaa.
Tari iski luurankoaan, mutta luuranko sai laitettua aseensa eteen. Tarin keihäs kuitenkin työnsi kepin syrjään ja iski luurangolta jalan hajalle. Luuranko huitaisi Taria vielä maastakin, muttei osunut.
Yksi luurangoista lähestyi nyt myös Wahabia. Tämä valmistautui nuijansa kanssa.
Mirza löi tulisesti miekallaan, mutta luurangon keppi pääsi luurangon ja miekan väliin. Sen sijaan luuranko iski vastaan ja piiskamainen keppi kiertyi Mirzan vasemman jalan ympärille.
Wahab huitaisi hurjan lyönnin luurankoa vasempaan jalkaa, joka murskautui luunsirpaleet lentäen. Luuranko kaatui kolisten maahan. Wahab teki maassa makaavasta luurangosta lopun iskemällä sitä suoraan rintaan.
Tari iski keihäällään maassa makaavaa luurankoa, mutta luuranko sai laitettuaan aseensa iskun tielle. Tarin keihäs kuitenkin sutaisi jälleen kepin syrjään ja murskasi luurangon pään. Luut jäivät liikkumattomina maahan lojumaan.
Mirza löi miekallaan, mutta terä meni piirun verran ohi luurangosta. Luuranko iski Mirzaa, mutta Mirza torjui kuin torjuikin iskun. Mirza löi luurankoa, mutta taas se meni torjumaan Mirzan lyönnin.
Nyt Tari kiirehti auttamaan Mirzaa, mutta iski keihäällään luurangosta ohi. Wahab sen sijaan huitaisi luurankoa iskun oikeaan jalkaan. Luurangon jalka hajosi ja olento kaatui maahan, mutta se yritti maasta käsinkin iskeä Mirzaa. Luurangon piiskakeppi osui Mirzaa kipeästi vatsaan ja kietoutui vielä hänen ympärilleen. Mirza murahti kivusta, mutta seisoi kuitenkin vielä pystyssä haavasta välittämättä.
Wahab iski jälleen nuijallaan luurankoa ja isku suuntautui luurangon vasempaan käteen, joka hajosi säpäleiksi. Tari iski samaista luurankoa keihäällään vatsaan. Vatsaluut hajosivat sirpaleiksi. Nyt luuranko oli enää rintakehä, jossa oli kiinni pää ja yksi käsi, ja siksi aika avuton.
Amatsonit olivat sillä aikaa hoidelleen toiset luurangot. Yhdelle heistä oli tullut vain pieni naarmu. Mirza ja Tari perääntyivät puoliksi tuhoutuneen luurangon luota. Mentyään kauemmas luurangoista Mirza alkoi parantaa itseään.
Wahab ja Mirza ryhtyivät tutkimaan huonetta. Seinille oli kuvattu samanlaisia olentoja kuin joiden kanssa seurue taisteli ulkosalla. Niitä oli monenlaisia, vaikka kuvat olivat aika haalistuneita. Kierreportaat jatkuivat vielä ylöspäinkin ja huoneessa oli kaksi ovea.
- Kumpis ovi valitaan? Wahab kysäisi toisilta.
Tari katseli hiukan luurankoja ja Mirza sanoi:
- Murskatkaa ne luurangot.
- En näe sitä tarpeelliseksi, Tari vastasi.
Nuori amatsoni teki selvää viimeisestä sätkijästä.

Sundar ja Halo pyramidissa
Myrsky vain ulvoi, eikä oikein mitään muuta näkynyt paitsi heikko punainen kajastus jossakin kaukaisuudessa. Sundar lähti tarpomaan kajastuksen suuntaan ja Halo seurasi perässä. Näytti kuitenkin pian siltä, ettei punainen läiskä tullut yhtään lähemmäksi, vaikka kaksikko kulki sitä kohti sitä kohti. Tuuli puhalsi hyytävästi heidän ympärillään.
- Mitäs tehdään? Sundar kysyi. Tästä ei tunnu tulevan mitään. Masentavaa.
- Pois olisi päästävä Halo tuumi.
- Jos vaikka olisi sinun vuorosi vetää huumeita? Sundar virnisti vaisusti alhaalle painuneiden kulmiensa alta.
- Usko jo ettei moinen kiinnosta, Halo vastasi kipakasti.
- Johtihan se viimeksikin poispääsyyn, Sundar huomautti. Tosin en tiedä oliko se hyvä asia, siellä aikaisemmassa paikassa oli PALJON parempi olla.
- Täällä on PALJON parempi olla, Halo vastasi.
- Mmmmm, Sundar mutisi. Minulla on vähän heikot muistikuvat siitä, miten tarkalleen päädyimme pois sieltä tulesta.
- Jumalan avulla, Halo vastasi vakaasti.
- Mmmm. Siunattu Solf, Sundar mutisi.
- Haha, ei se mikään Solf ollut, Halo naurahti. Näkymätön Jumala meidät pelasti.
- Olen jo sanonut, että voit uskoa ihan mitä hölynpölyä haluat, Sundar tuhahti. Solfin liekki paloi sisälläni siellä tulessa. Vaan minkähän liekin mailla nyt olemme?
- En tiedä, mutta mukavaa täällä ei ole, Halo sanoi vaisusti.
Pilviä lipui kulkijoiden ohitse ja he saivat koko ajan kamppailla rajua tuulta vastaan. Minuutit seurasivat toisiaan, kun kaksikko vaelsi tuulisessa paikassa. Minuutit muuttuivat kymmeniksi minuuteiksi ja aikaa kului.
- No, yritetään jonnekin suuntaan, Sundar ehdotti. Ehkä sittenkin poispäin tuosta hehkusta?
- Pysähdytään hetkeksi, Halo pyysi.
- No? Sundar kysyi.
Halo meni sivuun rukoilemaan ja Sundar istui hermostuneena odottamaan. Halo lopetti hetken päästä ja jatkoi mitään sanomatta matkaa kohti kajastusta. Sundar seurasi häntä hiljaa.
Jälleen kulki kaksikko myrskyssä. Sitten aivan äkisti he huomasivat taas ympäristön muuttuneen. Parivaljakko seisoi nyt aivan vedenrajassa. Toisella puolella oli äärettömältä näyttävä meri ja toisella puolella äärettömältä näyttävä hiekkaranta.
- Alkaa moinen äärettömyys jo tympiä, Halo valitti.
Vesi tuntui aika lämpimältä, eikä se tuntunut syvenevän lainkaan. Koko ajan ranta tuntui olevan aivan yhtä lähellä ja se tuntui hyvin epätodelliselta. Missään ei näkynyt kerrassaan mitään kiintopistettä, vain rantaa äärettömästi. Sundar viskasi hiekkaa veteen, mutta sillä ei ollut mitään vaikutusta.
- Onko sinulla mitään käsitystä siitä missä me olemme? Halo kysyi toveriltaan.
- Ei harmainta aavistustakaan, Sundar vastasi. Luulen näiden olevan joitakin harhoja, mutta niiden tarkoituksesta en tiedä.
- Lähdetäänkös taas kävelemään vai ollaanko tässä? Halo kysyi.
- Kokeillaanko mennä sisämaahan? Sundar ehdotti. No ei kai tässä istuskellakaan kannata, hän jatkoi ja lähti kävelemään rannasta poispäin.
Ranta näytti kuitenkin seuraavan, joten merikään ei jäänyt kauemmaksi. Halo lähti toiseen suuntaan, mutta meren suunnassakaan ei onnistanut sen paremmin. Vesi tuntui pysyvän aina suunnilleen yhtä matalana. Sundar pyrki uudelleen kävelemään rantaa kohti ja Halo kulki nyt samaan suuntaan
- Kannattaisiko kokeilla mitä tapahtuu jos mennään eri suuntiin? Sundar ehdotti.
- Ok, kokeillaan vaan, Halo myöntyi ja lähti toiseen suuntaan.
Kävellessään vastakkaisiin suuntiin kaksikko näytti etääntyvän tosistaan, mutta mitään uutta ei ilmennyt.
- Jatketaan näin vielä jonkin aikaa, Sundar huusi Halolle. Jos mitään ei kohta tapahdu, palataan yhteen ja mietitään lisää.
- OK, Halo suostui.
Halo ja Sundar jatkoivat kulkua vastakkaisiin suuntiin, mutta he vain etääntyivät tavanomaisella tahdilla. Näkyvyys tosin tuntui olevan hyvä. Kaksikko palasi takaisin yhteen.
- Tämä alkaa jo pahasti kyrsiä, Sundar valitti.
- Kyllä, myönsi Halokin.
- Ideoita? Sundar kysyi. Tietysti voimme koittaa vielä mennä veteen tai maalle yhdessä tai toinen maalle ja toinen merille.
- Hetki, Halo kehotti ja lähti taas rukoilemaan.
Sundar hymähti.
Hetken rukoiltuaan Halo nousi ylös ja sanoi:
- Täällä on nyt joku vialla. Siis pahemmin.
- Jaa muuten kun että ollaan loputtomalla hiekkarannalla? Sundar kysyi ironisesti.
- Senkin lisäksi kyllä, Halo vastasi.
- Selvitätkös? Sundar kysäisi.
- En saa Jumalaan yhteyttä, Halo ilmoitti nolona.
- Mmmm, Sundar mutisi.
- Joten en usko että tämä illuusiota on, Halo jatkoi.
- Minulta alkaa ideat loppua, Sundar murahti ja lähti kahlaamaan poispäin rannasta.
Halo jäi istuskelemaan rantaveteen ja Sundar etääntyi hänestä.
- Mitäs nyt? Halo kysyi.
- Hittoako minä tiedän, Sundar ärähti. Tässä ei oikein voi panna maatenkaan.
- Ei nyt ruveta riehumaan, Halo ehdotti. Voi olla että sitä tässä takaa haetaan.
- Mikäs riehumisessa vikana? Sundar kysäisi.
- Voi vaikka sattua ikäviä kuoleman tapauksia, Halo vastasi.
- Juu, sellaisista minä pidän, Sundar sanoi.
Halo pudisti päätään. Kaksikko seisoi tyynessä rantavedessä, eikä yksikään aalto rikkonut sen pintaa.
- Miten olisi nyt sen painiottelun kanssa? Sundar kysyi.
- Sitten vasta kun päästään pois, Halo kieltäytyi.
Sundar näytti yhtäkkiä pimahtavan ja alkoi hyppiä ja roiskia ja pyöriä ja heilua ja roiskia vedessä. Vesi roiskui oikein kunnolla.
- Hohohohooh, Halo naureskeli. HAAALOOOOOOOOOOO, hän huusi kovaa.
Sundar lopetti yhtäkkiä pyörimisen ja antoi jalkansa kaartaa voimalla Halon jalkoihin, niin että Halo kaatui selälleen veteen. Rantavesi molskahti kovasti ja Sundar yritti päästä Halon päälle. Sundar nappasi Haloa lujasti painiotteella kiinni vatsasta ja yritti riuhtoa tämän ilmaan. Hänen voimansa eivät kuitenkaan riittäneet. Molemmat melkein kaatuivat veteen, mutta ote pysyi.
Vieläkin vähän sekaisin kampista Halo iski nyrkillä Sundaria vatsaan. Sundar hohotti iskun kolahtaessa vaatteiden alla olevaan rengaspaitaan. Hän yritti taas nostaa Haloa ilmaan, mutta vieläkään ei mies noussut. Painijat alkoivat kohta olla ihan hiessä.
Halo iski kypärästä huolimatta Sundaria suoraan kasvoihin. Sundar tömähti hieman taaksepäin iskun voimasta, mutta virnisti sitten vain.
- Hyvä hyvä. Mutta ei tuo isku vielä muistu, hän virnuili.
Sitten Sundar ryntäsi Haloa päin koko massallaan ja tömähtää mahtavalla voimalla. Halo onnistui Sundarin alta lyömään tätä nyrkillä käteen. Isku osui kipeästi ja teki jo haavankin.
- Hahaa! Halo huohotti.
- Hahaa itsellesi! Sundar vastasi.
Nyt hän onnistui vihdoin nostamaan Halon ilmaan ja kaatoi tämän komeasti rantaveteen. Halo lensi kaaressa rantaveteen satuttaen hiukan kättään, mutta nousi sitten pystyyn. Mitään uutta ympäristössä ei kuitenkaan tapahtunut.
- No hitto vie, ei täällä näytä riehuminenkaan auttavan, Sundar huomasi. Istutaanko alas?
Halo kuitenkin ryntäsi hiestä ja vedestä märkänä Sundarin päälle ja onnistui kaatamaan tämän oman massansa alle. Sundar sai Halosta kiinni molempien molskahtaessa veteen. Päälle päästyään Halo iski Sundaria nyrkillä jalkaan. Isku sattui kipeästi, mutta kivun suomilla voimilla Sundar käänsi taas Halon alleen. Sundar yritti puristaa Halon alleen, muttei täysin onnistunut sitomaan tätä. Halo puolestaan yritti kierähtää Sundarin alta pois siinä kuitenkaan onnistumatta.

Tulen maa, osa 8.
RuneQuest
Irkkipelit
Ohjeet
Säännöt
Ehilmin valo
Hullu Prax
Karhunkaato
Riskimaa
Tulen maa
Yövalon varjossa
Palaute
Vieraskirja