Tulen maa, osa 6

Viidakossa oli kuumaa ja kosteaa. Pensasmainen otus kulki aika hyvää tahtia. Häntä eivät näyttäneet hidastavan kasvitkaan, joihin muu seurue kompasteli. Tunti hujahti kävellessä nopeasti. Pensasmainen otus höpötti innokkaasti vieraalla kielellään Wahabille ja hipelöi innokkaasti tämän vaatteita ja kaulakorua.
Polku pysyi aivan kohtuullisena matkan edetessä, jos kapeasta viidakkopolusta saattoi sellaista sanoa. Joskus muutaman tunnin matkan jälkeen polku alkoi jopa hiukan parantua. Vaikutti aivan siltä, että tässä kohti viidakon alle oli peittynyt jokin vanha tie.
- Mihinköhän he vievät meitä? Tari pohdiskeli.
- Toivottavasti sinne, mistä levy löytyy, Wahab vastasi.
- Jotenkin en vain luota puskiin, Mirza ilmoitti nyreänä.
Halo asteli hiljaisena ryhmän perässä.
- Kyllä totta, että täällä ei kannata luottaa kaikkeen minkä voisi luulla olla ystävällistä, Tari puheli. Tuli aika yllätyksenä kun Piikiven heimolaiset hyökkäsivät.
- Shh! Halo sihahti samassa ja vaati muita pysähtymään. Tuolla edessä on jokin tai jotain. Näin vaan nopeasti mutta jokin pieni ja suomuinen meni tuolla, hän jatkoi osoittaen eteenpäin.
Pensasmainen olento viittoi Wahabia jatkamaan matkaa. Wahab puolestaan viittoi olentoa tulemaan takaisin.
- Tämä saari on yllätyksiä täynnä, Mirza totesi.
- No en tiedä onko tässä paljon mahdollisuuksia, Tari sanoi. Kaipa meidän on jatkettava matkaa.
Pensasmainen olento tarrasi Wahabia kädestä ja nyki häntä eteenpäin.
- Jatketaan vaan matkaa mutta ollaan hereillä! Halo ehdotti.
Porukka lähti taas kulkemaan, Mirza aika väsyneennäköisenä.
Vähän matkaa käveltyään seurue huomasi maassa kasvillisuuden alla vielä selvemmin tien. Se näytti kaiken lisäksi olevan kivistä tehty, vaikka se olikin hautautunut viidakon alle. Tie kulki samaan suuntaan kuin polkukin. Pensasmaiset olennot eivät näyttäneet kiinnittävän tiekiviin ihmeellisemmin huomiota.
- Kannattaisi meidän seurata tietä? Mirza kysäisi kenenkään vastaamatta.
Polku oli nyt jo aika hyvä kävellä ja seurue pääsi etenemään hyvää tahtia. Kohta kuitenkin pensasmainen olento pysähtyi ja niin tekivät toisetkin.
- Huh. Pysähdymmekö me tähän vai lepäämmekö vain? Mirza kysyi Wahabilta pyyhkien hikeä otsaltaan.
Olento osoitti jokaista seurueen jäsentä vuorollaan ja viittoi sitten eteenpäin. Sitten hän osoitti itseään ja eteenpäin ja pudisti päätään.
- Veikkaanpa että ei eivät halua tulla pidemmälle, Tari arveli.
- Niinpä, Wahab myönsi.
- Terävää päättelyä, Mirza sanoi ivallisesti.
- Kaipa me sitten jatkamme matkaa, mutta varovaisesti, Wahab päätti.
Seurue jatkoi matkaa. Pensasmainen olento jäi seisomaan tielle ja vilkutti seurueelle kättään. Tari vilkutti iloisesti takaisin. Toisetkin olennot kurkkivat kasvillisuuden seasta, mutteivät kulkeneet seurueen kanssa enää.
- Jätti meille hyvästit. Hmm, Mirza mutisi.
Kohta olennot katosivat pensaikkoon, eikä heitä enää näkynyt. Muu joukko sen sijaan kulki eteenpäin tietä, joka oli enää vain vähän kasvillisuuden peitossa.
- Jos kulkisimme tien vierellä, niin emme ehkä olisi niin näkyvissä, Tari esitti.
- Toivotaan että omistajat ei ole kotona, Halo lausahti.
Tie näytti olevan suorastaan hämmästyttävän hyvässä kunnossa, vaikka se vaikutti aika vanhalta. Tien reunoilla kasvillisuus oli melko tiheää. Kun seurue kulki eteenpäin, niin kohta tiellä ei ollut kasveja juuri lainkaan. Sen sijaan he näkivät edessä aukean paikan, johon tosin oli vielä hiukan matkaa. Seurue näki aukealla jonkinlaisen kolmikulmaisen pyramidin, jonka luokse tie johti.
- Kädet miekoille, Mirza kehotti.
- Sanomattakin selvää, Halo vastasi.
Pyramidin takana näytti olevan jonkinlaisia vanhoja rakennuksia tai raunioita. Pyramidin itäpuolella näkyi jonkinlainen pieni lammikko. Minkäänlaista liikettä ei kuitenkaan näkynyt. Tie johti pyramidin juurelle.
- Yritetään päässä lähemmäs, mutta pysytellään piilossa, Wahab käski.
- Tuskin sellaisesta on enää mitään hyötyä, Mirza tuhahti.
Pyramidin sivulla oli sen huipulle johtavat portaat. Muuten se näytti aivan tasaiselta reunoiltaan. Huipulla oli jonkinlainen pieni pyramidimainen kärki ja sen jokaisen sivun vieressä näytti olevan joitakin patsaita.
Mirza katsoi kysyvästi muita ja lähti eteenpäin. Sundar oli kyllästynyt juoksemaan puskissa ja hetken hiljaisuutta tarkasteltuaan lähti kävelemään pyramidille päin. Wahab ja Tari seurasivat Sundaria ja Mirzaa. Halo tuli perässä hekotellen.
Kohta seurue erotti, että patsaat esittivät ihmismäisiä liskoja. Pyramidi oli ehkä parikymmentä metriä korkea, mutta mitään oviaukkoa siinä ei näkynyt.
- No, aika hiljaista on. Kiivetäänkö ylös katsomaan josko taas joku aaveukko horisisi jotain? Sundar kysyi lähtien saman tien kapuamaan ylös portaita.
- Täältä meidän pitäisi sitä levyä etsiä. Aloitammeko työn? Mirza tiedusteli.
- Mennään aluksi vaikka tuonne ylös, Tari ehdotti osoittaen pyramidia päin. Ok?
- Juu mennään vaan, Halo puolsi.
- No, hopihopi sitten, Sundar kehotti ylempää. Ehdin ylösalas ja takaisin ennen kuin ehditte päättää mitään.
- Ehdottaisin kuitenkin varovaisuutta, Wahab huomautti.
Mirza suuntasi kulkunsa kohti raunioita, joita pyramidin takana näkyi. Tari puolestaan lähti kiipeämään portaita ylös ja Wahab seurasi vilkuillen samalla ympärilleen. Mitään levottomuutta herättävää ei näkynyt, ellei sellaiseksi laskenut muutamia lammessa uiskentelevia joutsenia.

Mirza raunioilla
Mirza asteli miekka kädessä raunioille. Siellä oli kymmenkunta rauniotaloa, joiden katot olivat romahtaneet. Talojen seinät olivat sentään kohtuullisen kunnossa. Sen sijaan torni näytti olevan vielä pystyssä. Mirza suuntasi tornin raunioille päin.
- Käyn tutkimassa nämä rauniot, Mirza huusi toisille, jotka tosin eivät kuulleet häntä. Jääkää te sinne jos haluatte.
Torni oli kivinen ja sen ovikin näytti olevan kunnossa. Ovi oli jykevä ja selvästi hyvässä kunnossa, vaikka sen täytyi olla vanha.
Mirza koetti avata oven. Se tuntui olevan painava, mutta aukesi narahtaen. Mirza hiipi sisään. Sisällä haisi ummehtuneelle ja siellä oli pimeää. Mirza erotti pimeässä ainoastaan jonkin ison huoneen, muttei muuta. Sitten hän pisti oven kiinni ja lähti pyramidille päin.

Pyramidin huipulla
- Nämä patsaat näyttäisivät esittävän dracoliskoja, Wahab huomautti viitaten pyramidin huipulle.
Sundar ehti ylös ensimmäisenä ja Mirzaa lukuun ottamatta muut perässä. Ylhäältä oli ainakin aika hienot näkymät alas raunioille. Seurue huomasi ylätasanteen lattiassa outoja merkkejä., joita Wahab meni tutkimaan. Kärki oli ehkä pari metriä korkea ja siinäkin oli symboleita.
Tari katseli raunioille, ettei siellä vain näkyisi mitään liikettä. Raunioilla ei näkynyt muuta kuin Mirza, joka käveli siellä ja huusi jotakin ylös. Halo lähti laskeutumaan alas pyramidin huipulta.
Samassa seurue huomasi patsaiden liikahtavan ja ne näyttivät heräävän henkiin. Niitä oli kolme kappaletta, yksi kunkin tasanteen kulman reunalla. "Patsailla" oli käsissään myös miekat. Mirza oli alhaalla kulkemassa vanhaa tornia kohden.
- Jumantsuikka! Nyt taitaa tulla kiire alas! Tari huudahti säikähtäneenä.
Sundar reagoi ensimmäisenä, hyppäsi pyramidin reunalle ja yritti kieriä ja liukua vinosti alaspäin. Tari, Wahab ja amatsonit hyppäsivät kiireesti perään patsaiden hyökätessä. Halokin kiiruhti alas portaita pitkin. Joukko laskeutui puolittain liukuen pyramidin sivua alas, mutta liskot liukuivat heidän perässään.
Lopulta kaikki olivat alhaalla ja Halokin ehti suunnilleen samaan aikaan maahan kuin liukujatkin. Liskot olivat kuitenkin aivan kintereillä. Joukko lähti juoksemaan kohti Mirzaa aivan kannoillaan liskot, jotka juoksivat äänettöminä. Ne olivat suurtakin ihmistä kookkaampia ja niillä oli paksu, suomuinen nahka. Amatsonit olivat päässeet joukon ensimmäisiksi.
- Pidätelkää patsaita. Pidätelkää patsaita, Mirza huusi ja lähti juoksemaan takaisin tornia kohti.
Juoksun aikana Tari rupesi mumisemaan loitsua ja loitsittuaan ampaisi suunnattomaan vauhtiin. Tari livahti hetkessä toisista kauas edelle. Kevyisiin varusteisiin sonnustautunut Mirza juoksi etumatkansa ja vikkelien jalkojensa turvin lujaa.
- Pelkuri, Mirza tuhahti Tarille.
Samassa yksi liskoista iski juostessaan Sundaria. Iso mies loikkasi pois liskon miekan tieltä, kierähti katsomaan liskoihin päin, veti piilukirveensä ja huusi:
- AAAAAAAAARRRRR!
Sundarin huudon kuullessaan Tari käännähti ympäri ja rupesi loitsimaan. Mirzakaan ei halunnut jäädä taistelusta paitsi ja kaivoikin heittotähden esiin.
Wahab oli seuraavana vaarassa, sillä toinen lisko kohotti miekkansa. Wahab pysähtyi ja yritti torjua liskon lyöntiä. Lisko iski Wahabin sauvan ohitse kapteenia. Isku osui rintaan, mutta mitään näkyvää jälkeä ei tullut. Wahab kuitenkin horjahti hieman taaksepäin.
Kolmas lisko hamusi miekallaan Haloa, joka väistää komeasti liskon iskun. Halo pysähtyi ja veti miekan esiin.
Loitsimisen jälkeen Tari rupesi pyörittämään linkoaan vauhtiin.
Sundar heilautti juoksusta väsyneenä mutta raivosta kihisten piilukirvestään. Iskun voima vei liskon jalan mennessään ja Sundar huusi murhanhimoisena. Lisko ei päästänyt mitään ääntä, mutta kaatui maahan veri jalantyngästä vuotaen. Verta valui tosin aika hitaasti, mutta lisko oli pois pelistä.
Tari lingotti salamoivan kiven ohi Wahabin vastustajasta. Mirza juoksi Tarin vierelle, kun taas Wahab loitsi jotakin. Lisko huitaisi taas Haloa, mutta tuloksetta. Tari loitsii jotain ja sen jälkeen alkoi taas pyörittämään linkoaan vauhtiin.
Sundar jatkoi taisteluhuumaansa ja silpoi Wahabia ahdistelleen liskon oikean käden pahaan kuntoon, Liskon käsi lorpahti ja lisko sihisi veren valuessa. Tari linkoaa salamoivan kiven tätä liskoa vastaan. Lingonkivi iski liskoa ilkeästi vatsaan ja se sähisi kivusta kuitenkaan tuupertumatta.
Halo iski liskoa kovaa vasempaan jalkaan. Lisko sai miekasta ilkeän naarmun, muttei horjahtanutkaan. Halon liskomainen vastustaja iskee häntä, mutta Halo torjui helposti liskon iskun ja nauroi tälle. Sitten Halo kuitenkin sohi itse miekallaan ilmaa ja lopetti nauramisen.
Wahab yritti loitsia jälleen tuskaisen näköisenä. Onneksi käteen pahasti haavoittunut lisko kääntyi kuitenkin Sundariin päin ja yrittää sohaista häntä. Sundar väistää helposti liskon avuttoman yrityksen.
- Anna minun taikoa ammuksiisi niin ne tekevät enemmän vahinkoa, ehdotti Mirza Tarille.
- No eikös sinulla ole mitään mitä heittää tai ampua? Tari kysyi ruveten samalla asettelemaan uutta kiveä lingolle. No jos niin kovasti haluat, niin tee se sitten äkkiä!
Mirza ihmetteli Tarin käytöstä ja otti jousensa esille. Wahab puolestaan yritti taas loitsia. Tari linkosi kiven aivan väärään suuntaan.
Halon vastustaja ei saanut lyötyä tiukasti puolustavaa Haloa, joka vuorostaan iski liskon torjunnasta läpi tätä vatsaan. Lisko sihahti vihaisesti Halon iskusta ja vaipui maahan jalkojen pettäessä.
Sundar runnoo tällä kertaa kirveensä syvälle vastustajan rintaan. Sundarin kirves nitistää myös tämän liskon maahan sihisemään.
Kolmas lisko oli ilmeisesti jo heittänyt henkensä. Toiset kaksi makasivat aika avuttomina maassa, joskin vatsaan haavoittuneella oli vielä miekka kädessään. Toiselta taas miekka oli kirvonnut maahan.
Halon lisko teki epätoivoisen syöksyn maasta ja iski Haloa miekallaan. Liskon miekka torjuttiin kilvellä, mutta terä iski kilven syrjään ja tuikkasi Haloa jalkaan aiheuttaen pienen naarmun. Halo taas iski liskoa suoraan torjuntaan saamatta mitään aikaan. Wahab huitaisi vastarintaa tekevää liskoa nuijallaan, mutta ohi meni pahasti. Lisko kiemurteli maassa sihisten ja piti parhaansa mukaan puoliaan verta vuotavasta vatsasta huolimatta.
Tari lähti tulemaan juosten taistelua kohti. Mirza tyytyi kävelemään. Sundar puolestaan ei jaksanut enää kuunnella sihinää ja kalautti kirveensä siististi keskelle liskon pärstäkerrointa. Liskon pää halkesi kahtia ja sieltä valui jotakin epämiellyttävää, jonka saattoi kuvitella otuksen aivoiksi. Kovin siistiä jälkeä se ei ollut, mutta lisko lopetti pyristelynsä siihen ja sen ruumis lysähti maahan.
Viimeinen hengissä oleva lisko sihisi ja kiemurteli tuskissaan maassa. Siitä ei näyttänyt olevan vaaraa seurueelle. Kolmannen liskon ruumiin kohdalle oli muodostunut jo lammikko sen vihertävää verta.
- No, ei olisi tarvinnut sitten juosta, eihän noista ollut mihinkään, Sundar tuhahti. Jospa vaikka hölkkäisi takaisin sinne ylös katsomaan, mitä suomukuninkaat vartioivat.
- Tapahtuiko siellä huipulla jotain mainitsemisen arvoista? Mirza kysyi hymyillen.
Samassa seurue näki, kuinka viimeinen lisko hivuttautui hitaasti kohti miekkaansa.
- Osaakohan tuo puhua? Mirza tiedusteli.
- Näyttääkö se siltä, että se osaisi puhua? Wahab kysyi kohottaen nuijaansa.
- Sihisee ainakin kivasti, Mirza naurahti.
Wahab huitaisi nuijallaan liskoa saamatta kuitenkaan mitään aikaiseksi. Lisko sen sijaan tempasi äkkinäisellä liikkeellä miekkansa. Se upotti sen suoraan omaan veriseen rintaansa sihauttaen viimeiset sihautuksensa. Liskon ruumis värähti muutaman kerran ja jäi liikkumattomana makaamaan.
- Eipä enää sihisekään, Halo totesi.
Samassa seurue kuuli jonkinlaista heikkoa jyrinää pyramidin huipulta.
- Ja mitähän seuraavaksi? Wahab ihmetteli kääntyen katsomaan huipulle.
- Koitetaan löytää se laatta, Tari ehdotti.
Huipulta näytti sen kärki kokonaan kadonneen ja ilmeisesti painuneen sisään.
- Joo, Mirza sanoi lähtien huipulle päin.
Toisetkin lähtivät sinne. Huipulle päästyään he huomasivat tosiaan, että pyramidin kärki oli painunut sisään. Sen kohdalle oli auennut kolmiomainen kuilu, joka näytti johtavan hämärään kammioon pyramidin sisälle. Kuilu oli vain pari metriä syvä.
- Valoa kiitos, Sundar pyysi.
- Olisikos hyvä käydä tekemässä pari soihtua, ihan vain varmuuden vuoksi? Tari ehdotti.
Sundar ei jaksanut odottaa, vaan alkoi kierittää auki vyötäröllään lepäävää köyttä. Hän sitoi köyden alas painuneen kärjen päihin ja laskeutui sitten alas. Kammiossa näytti olevan vain hämärää, koska korkealla oleva Somash valaisi sinne. Halo laskeutui heti perässä.
Tari katseli aukiolle, mutta siellä näytti olevan aivan rauhallista.
- Jos alhaalla odottaa isommatkin luolastot, pitäisikö jonkun jäädä ylös vartioimaan? Wahab kysyi.
- Joku voisi jäädä vartioon, Mirza myönsi.
- Täällä tarvittaisiin sitä valoa, Sundar huusi alhaalta.
- Käykää tekemässä soihtuja, Halokin kehotti.
- Joku saa tulla mukaan, Tari pyysi lähtien alas portaita pitkin.
- Eikö jollain ollut valotaika? Mirza kysäisi.
- On mutta jos tuolla on enemmänkin käytäviä niin soihdut olisi parempia, Halo ilmoitti alhaalta.
- Jos vaikka alussa hieman vilkaistaisiin, Mirza ehdotti. Soihtuja ei tehdä tuosta vaan.
- No vaikka, Halo myöntyi.
- Jos joku nyt kurkkaisi, mitä siellä alhaalla on, Wahab esitti.
- Täällä on pimeää, ok? Sundar vastasi.
- No mutta ei jollain ollut sitä Valo-loitsua? Wahab muisteli.
- Odotapas hetki, Halo kehotti.
- Edistystä, Mirza mutisi.
Halo ryhtyi loitsimaan ja muutaman epäonnistuneen loitsun jälkeen Halon miekka rupesi hohkamaan kylmää valoa. Sundar ja Halo tutkivat kammiota.
- Eipä näy paljoa vielä, Sundar ilmoitti ylös.
- Sundar, mennäänkö syvemmälle? Halo kuului ehdottavan.
- Mennään mennään, Sundar myöntyi.
Hetken kuluttua kuitenkin pyramidin kärjen palaset alkoivat nousta pyramidin tasanteesta. Ne näyttivät aikovan sulkea sisäänkäynnin.
- Hei. Takaisin sieltä, Mirza huusi alas hätäisesti.
- Tulkaa äkkiä pois sieltä! Wahabkin huusi kuiluun.
Mirza yritti pidätellä kärkiä, mutta hänen voimansa eivät riittäneet, vaan kärjet sulkeutuivat vääjäämättä. Aukko oli enää miehenmentävä ja kutistui yhä tasaista tahtia.
- Tulkaa nyt apuun, Mirza kehotti.
Pian aukosta ei enää mahtunut edes ihminen ja lopulta se meni kiinni vastustamattomalla voimalla.
- Kiitos avusta, Mirza tuhahti.
Tari tuli ylös rappuja pitkin ja kysyi:
- Mitä täällä tapahtuu?
- Ikäviä, Wahab vastasi.
- Pyramidi vain söi pari kaveriasi, Mirza ilmoitti.
Tari heitti soihduntapaiset maahan ja yritti käsillä avata kärkeä. Se ei kuitenkaan liikahtanut tuumaakaan. Kärjet olivat aivan kuin yhteenliimatut.
- Mikähän tapahtuma ne muuten edes aukaisi? Wahab ihmetteli. Huomasiko kukaan, missä vaiheessa kärki alkoi aukenemaan?
- Uskoisin, että se aukesi silloin kun ne patsaat heräsivät henkiin, Tari arveli.
- Jos kertoisitte minullekin mitä täällä tapahtui, Mirza kehotti.
- En minä tiedä mitä täällä tapahtui, Tari vastasi. Katselin vain alas, ja yhtäkkiä patsaat olivat jo kimpussamme. Liu'uimme sitten täältä alas.
Tari koitti tökkiä merkkejä maassa, muttei saanut mitään aikaan.
- Toivottavasti sihisevät ystävämme eivät ole myöskin palautuneet, Mirza sanoi katsoen merkkejä lattiassa.
Hetken kuvioita tökittyään Tari kävi potkaisemassa kärkeä. Kärki ei liikahtanut mihinkään Tarin potkusta. Sitten Tari alkoi taas veistellä soihtuja.
- Nyt ainakin tarvitsemme soihtuja, jos aiomme mennä alas, Tari huomautti.
- Jos jostain pääsisi ekana alas, Wahab sanoi mietteliäästi.
- Katsokaas tarkemmin näitä merkkejä, Mirza huudahti. Sanoisin niiden olevan aurinkokello.
- Mitäs aikaa se nyt näyttää? Wahab kysyi.
Tari katseli kuvioita ihmeessään.
- Tämä koneisto aukeaa varmaan itsestään kunhan odotamme tarpeeksi kauan, Mirza arveli.
- Toivotaan niin, Wahab sanoi.
- Voimme käyttää ajan hyödyllisesti ja mennä tutkimaan noita lähistön raunioita, Mirza ehdotti.
- Aivan, Wahab myönsi. Ellei joku sitten näe jossain nappia, josta kärki aukeaa.
- Osaako joku tehdä soihtuja? Mirza kysyi.
- No ei soihtujen tekeminen vaikeaa ole, Tari vastasi. Olisi vaan hyvä saada vähän jotain rättiä.
- Joku keppi ja päähän palavaa materiaalia? Wahab ehdotti.
- No tuossa noita soihtuihin käyviä keppejä on, Tari sanoi osoittaen maahan. Tietenkin niitä nyt pitää vielä hiukan veistellä. Muuten. Mirza. Sinäkö sanoit että tämä näyttää joltain aurinkokellolta? Mikäs sellainen on?
- Yhdyssana, Mirza vastasi tympääntyneenä.
- Taidat vain hourailla, Tari lausahti istahtaen taas ja ruveten veistelemään oksia.
- Pitäisköhän sitä sitten lähteä tutkimaan tarkemmin lähiympäristöä? Wahab pohti ääneen.
- Joo, Mirza vastasi.
- Mitä sitten enää odotetaan? Wahab kysyi.
- En kyllä haluaisi että tuo luukku aukeaa, ja sitten kukaan ei olisi täällä, Tari huomautti.
- No jää sinä tähän vahtimaan, Wahab ehdotti.
- Tee samalla niitä soihtuja, Mirza lisäsi.
- No se sopii minulle, Tari suostui. Älkääkö sitten ottako mitään riskejä.
Wahab ja Mirza lähtivät amatsonit kannoillaan alas.
Aukiolla näytti olevan pyramidin takana rauniotaloja, joista olivat katot jo romahtaneet. Lisäksi oli pikkuinen kivitorni, joka oli vielä pystyssä ja kattokin tallella. Pyramidista itään oli pieni lammikko, jossa ui joutsenia.
- Mennään tutkimaan tuota tornia? Mirza kysyi. Siellä on turhan pimeää.
- Kävitkös siellä jo? Wahab tiedusteli.
- Kävinhän minä, Mirza vastasi.
- Olikos siellä yhtään valmista soihtua vielä? Wahab huusi Tarille. Saadaankos me mitenkään noita soihtuja syttymään? hän jatkoi osoittaen kysymyksensä Mirzalle.
- Kai teillä nyt tulukset on? Mirza ihmetteli.
- No kyllä te näitä soihtuja voitte käyttää, mutta eivät kyllä pala kovinkaan kauan! Tari huusi takaisin.
- Hetki riittää, Mirza huomautti.
- Minulla ei kyllä ole tuluksia, Wahab tunnusti.
- Tuletteko hakemaan niitä! Tari huudahti ja Wahab ja Mirza kipusivat hakemaan soihdut.
- Onkos sinulla tuluksia? Wahab kysyi Tarilta.
- Saatteko soihtua syttymään? Mirza kysyi toisilta.
- Heikolta näyttää, Wahab vastasi.
Tari rupesi penkomaan tavaroitaan.
- Minä voisin kokeilla loitsulla, Mirza ehdotti.
Hän penkoi tikan esiin ja kehotti:
- Antakaas soihtu.
Tari löysi jostain tavaroiden seasta piikiveä. Hän ojensi soihdun Mirzalle.
- Ööh, kannattaakos sitä tässä sytyttää? Wahab huomautti.
- No ei kannata, Tari vastasi.
- Jos mennään tuonne tornin vierelle, Wahab ehdotti.
- Totta. Mennään ensin tornille, Mirza myönsi.
Wahab ja Mirza lähtivät tornille amatsonit hiljaisina perässään.
- Niin, mites sen soihdun laita? Wahab kysyi Mirzalta siellä.
- Annas kun taion, Mirza vastasi.
Mirza otti soihdun ja alkoi taikomaan. Toisessa kädessä oli tikka. Tikka syttyi tuleen Mirzan heittäessä sen soihtuun. Näin soihtu syttyi komeaan roihuun.
- No sitten ei muuta kuin tornia tutkimaan, Wahab totesi.
- Sisällä vaan. Pidä sinä soihtua, Mirza kehotti ojentaen soihdun Wahabille ja napaten tikan parempaan talteen.
- Okei, Wahab suostui ja astui Mirza ja amatsonit kannoillaan torniin.
Seurue saapui suureen kammioon, jota soihtu nyt valaisi. Kammio oli suunnilleen puolen tornin kokoinen. Sen laidassa oli kierteiset portaat, jotka johtivat ylöspäin, ja seinillä oli kaksi ovea. Seinille oli kuvattu lohikäärmeitä, vaikka värit olivat jo haalistuneet. Maalaukset olivat olleet aikanaan varmasti hyvin vakuuttavia taideteoksia ja nytkin vielä ne olivat aika komeita.
- Avataan toinen ovista, Mirza ehdotti.
Wahab meni oikealla puolella olevan oven luokse ja sanoi:
- Avaapas se. Valaisen soihdulla.
Mirza meni ovelle ja raotti sitä varovasti. Sieltä paljastui pieni kammio, jonka lattialla lojui joitakin huopia.
Mirza astui sisään kammioon ja Wahab seurasi perässä. Samassa heidän kimppuunsa hyökkäsi olentoja, jotka olivat odottaneet oviaukon vieressä. Wahab tempaisi nuijansa ja Mirza yritti perääntyä huutaen:
- AAAAAA! Ulos tornista.
Jonkin kietoutui suoraan Wahabin rinnan ympärille ja toinen Mirzan vartalon ympärille.
- Aargh! Wahab huudahti.
- Mitä pirua tämä on? Mirza huusi.
Nyt kaksikko erotti soihdun valossa, että olennot olivat pieniä luurankoja. Ne olivat vain pienen ihmisen kokoisia, mutta niillä oli samanlaiset piiskamaisen kepit kuin metsän pensasmaisilla olennoilla. Olentoja oli kolme kappaletta ja niiden piiskat pitivät Wahabia ja Mirzaa otteessaan.
Mirza hyökkäsi luurangon kimppuun, mutta miekan terä meni selvästi luurangon ohi. Wahab yritti lyödä luurankoa siinä kuitenkaan onnistumatta. Piiska Wahabin ympäriltä irtosi ja läiskähti sitten uudelleen häntä kohti, mutta piiska osui tällä kertaa vain seinään.
Toinen otus huitaisi Mirzaa. Tämä yrittää asettaa miekkansa eteen, mutta turhaan. Piiska kietoutui kipeästi Mirzan oikean käden ympärille ja Mirza huudahti kivusta.
Wahab huitaisi nuijallaan luurangon torjunnan ohi sitä vasempaan jalkaan, jonka seurauksena kuului murtuvien luiden rahinaa. Wahabin vastustajaluuranko kaatui kolisten maahan.
Piiska esti Mirzan miekankäytön, mutta ei potkuja. Mirzan hirveä potku leikkasi ilmaa osuen luurangon vasempaan jalkaan. Luuranko kaatui Mirzan hämmästykseksi romahtaen maahan.

Sundar ja Halo pyramidissa
Kammiosta, jonne Sundar ja Halo olivat laskeutuneet, näytti johtavan käytävä syvemmälle pyramidiin. Kaksikko asteli pitkin käytävää, joka ikään kuin kaartui oikealle päin. Sen seinät, lattia ja katto olivat aivan sileät, eikä niissä näkynyt minkäänlaisia merkkejä tai mitään muutakaan.
Halo ja Sundar kulkivat kymmenisen metriä ja käytävä jatkui eteenpäin vain. Se laskeutui myös alaspäin koko ajan. Halo oli koko ajan varuillaan peläten ansoja. Samassa jostakin heidän tulosuunnastaan kuului huuto ja jonkinlaista jyrinää.
- Ei kuulosta hyvältä! Sundar huudahti.
- Ei kuulosta, Halo myönsi lähti juoksemaan takaisinpäin Sundarin seuratessa.
Kaksikon päästyä kammioon he näkivät sisäänkäynnin sulkeutuneen.
- Jumissa taidetaan olla, Halo totesi harmissaan.
- Mmm. Eteenpäin sitten vain, Sundar päätti.
Halo ja Sundar lähtivät takaisiin suuntaan, johon olivat jo edenneet.
- Jos valo uhkaa loppua, minulla on vielä sytytystaika, Sundar ilmoitti. Voimme tehdä soihdun.
- No jotain hyvää, Halo vastasi.
Käytävä kiemurteli jälleen alaspäin. Kaksikko piti hyvää vauhtia, jotta Halon taiasta saisi mahdollisimman paljon irti. He kulkivat käytävää eteenpäin ehkä parikymmentä metriä ja koko ajan se jatkui alaspäin ja kiersi oikealle.
Samassa Halo ja Sundar huomasivat yhtäkkiä seinien ja katon kadonneen kokonaan. He näyttivät olevan tilassa, joka oli kauttaaltaan täynnä liekkejä. Seiniä tai kattoa ei näkynyt, eikä lainkaan paluutietä. Liekit eivät kuitenkaan polttaneet heitä. Missään ei näkynyt mitään kiintopistettä.
- Nyt sitten ollaan pulassa, Halo voihkaisi.
- Äh, ihan hyviin juhliinhan me näytetään päätyneen, Sundar tuhahti. Solf suojelee meitä.
- Onko tämä Solf jumalasi? Halo kysyi.
- On, ja Solfin liekin olen nähnyt sinunkin sisälläsi, vaikket sitä itse varmasti ole tiennytkään, Sundar vastasi.
- En tiennyt koska niitä ei ole! Halo huudahti varmasti suojaten silmiään liekkien valolta.
- Niinniin, Sundar tuhisi. Ole ihan mitä mieltä haluat.
- Niin olen, Halo sanoi päättäväisesti.
- No niin, hyvä, se asia on sitten selvä, Sundar lausui virnistäen leveästi.
Halo murahti Sundarille.
- Nooonoo, älä nyt hermostu, rauhoitu, tämä kehotti. Voitaisiin vaikka poltella tötsyt Solfin unta ja relata.
Halo katsoi kummissaan Sundaria ja tämä katsoi takaisin tekokummastuneena.
- Polta kuule ihan vaan keskenäsi, minua ei moinen kiinnosta, Halo ärähti.
- No, kuten sanoin, tee mitä tahdot, Sundar vastasi. Minä sitten nautin olostani ihan vain yksin.
Halo otti vähän etäisyyttä Sundarista ja meni rukoilemaan. Sundar puolestaan kaivoi pussistaan vaaleaa jauhetta ja täyttää sillä piippunsa. Hän mutisi itsekseen:
- Hmm.. kylläpä tätä on kulunutkin. Sääli ettei ole tullut mitään täydentävää vastaan.
Sundar kaivoi vielä ennen piipun sytyttämistä kolttunsa kätköistä toisenkin pienen mustaa hienojakoista jauhetta sisältävän pussin ja pyöritteli sitä hetken mietteliäänä käsissään. Sitten hän päätti kuitenkin pitäytyä valkoisessa jauheessaan ja sytytti piippunsa.
- Mmmmmmm. Täällä on hyvä olla, Sundar mumisi nauttien.
Vihdoin Sundar kaivoi uudelleen esiin mustaa jauhetta sisältävän pussin ja alkoi leikkiä sillä. Halo nousi pystyyn ja käveli Sundarin luo.
- Vaadin tietää mikä tämä paikka on, hän vaati.
- En minä tiedä, mutta Solf on läsnä täällä. Mietin juuri, olisiko tämä hyvä paikka kokeilla tätä, Sundar vastasi katsoen jauhepussia.
- No joutaen kun siinä olet niin kysypä siltä Solfiltasi miten täältä pääsee pois! Halo kivahti.
- No jos välttämättä haluat! Sundar vastasi sekoittaen piippuunsa mustaa jauhetta ja vetäisi oikein kunnon henkoset.
Halo meni taas sivumpaan rukoilemaan.
- TÄÄLTÄ PÄÄSEE POIS antamalla SOLFIN LIEKIN polttaa SISINTÄÄN! Sundar messusi. Tiedätkö, minä voisin milloin vain ottaa sinut, syödä sinut, polttaa sisimpäsi! hän jatkoi kiihkeästi. Älä ole vätys, ota sinäkin! Sinun täytyy kokea tämä! Ole yhtä Solfin kanssa!
Halo nousi pystyyn ja sanoi:
- Minulla on täällä tärkeämpääkin tekemistä kuin polttaa jotain moskaa sinun kanssasi.
Sundar näytti käsiään ja lausui:
- Ne palavat, ne palavat. Minun valtakuntani! Minun! MMMMMMMM. Minun loppumattomat orgiani, minun kuolemani!
- Jos haluat kohdata tiesi pään niin... Halo aloitti, mutta Sundar keskeytti hänet:
- Minun liekkini korventaa kuolevaisten sisällä, minun liekkini päästää heidät vapauteen! Irstas vapaus!
- Lopeta! Halo karjaisi.
Sundar jylisi silmät kiiluen:
- MINÄ OLEN SOLF JA VAPAUDEN LIEKKINI PALAA SISÄLLÄSI! Palan kaikkien vapaiden miesten sisällä, kaikkien jotka uhmaavat tukahdutettua, tukahduttavaa Somashia. HAH!
Halo katsoi halveksuen sekoilevaa Sundaria, joka riehuu ympäriinsä täysin kontrolloimattomana.
- Ainoa jumala on Näkymätön Jumala joka päättää kaikesta! Halo huudahti.
- MINÄ MURSKAAN MITÄTTÖMÄN LIEKKISI! Sundar karjui ja ryntäsi Halo kohti.
Halo yritti nopeasti loitsia jotakin Sundariin, mutta sillä ei näyttänyt olevan vaikutusta. Sundar kävi päälle haluten kuristaa ja tukahduttaa mitättömän maan matosen, mutta Halo älysi rynnätä äkkiä karkuun.
Parivaljakko kävi armotonta kilpajuoksua keskellä liekkejä. Vihdoin Sundar oli juuri saamaisillaan Halon kiinni, mutta samassa he havaitsivatkin äkisti siirtyneensä aivan toisenlaiseen tilaan. Liekit olivat poissa. Sen sijaan heidän ympärillään riehui nyt valtava myrskytuuli. Pilviäkin lipui heidän ympärillään. Halo kääntyi katsomaan Sundaria ja kysyi:
- Miten nyt suu pannaan?
Tuuli oli niin kova, että Halolla ja Sundarilla oli vaikeuksia pysyä pystyssä. Halo joutui huutamaan saadakseen sanansa kantamaan. Sundar seisoi tylsänä ja tyhjänä myrskyn pauhatessa hänen ympärillään. Mitään kiintopistettä ei näkynyt paitsi jossakin suunnassa heikko punainen läikkä, joka kajasti aavemaista valoa.
- Tiedätkös että voisin lyödä sinut hengiltä niitten sanojen takia jotka sanoit? Halo huusi Sundarille.
- Voisin minäkin, muttei enää huvita, Sundar vastasi ponnettomammin.
- Miksi ei? Pelottaako pakanaa? Halo ivasi.
- IHAN SIKANA. Otetaan heti ottelu, jos niin haluat! Sundar ärähti.
- Noniin, mukava nähdä eloa sinussakin, Halo totesi hiukan hymyillen. Nyt jos vaikka pääsisimme täältä pois niin olisi mukavaa. Ja voisin jopa antaa sinun elää.
- Katsotaan, katsotaan, Sundar vastasi. Jos päästään täältä pois, otan mielelläni kanssasi vaikka painiottelun.
- Sovittu, Halo vastasi.

Tulen maa, osa 7.
RuneQuest
Irkkipelit
Ohjeet
Säännöt
Ehilmin valo
Hullu Prax
Karhunkaato
Riskimaa
Tulen maa
Yövalon varjossa
Palaute
Vieraskirja