Tulen maa, osa 4

Lämpimän tulen ääressä seurueen vaatteet olivat vähitellen kuivuneet. Pääruoka oli ollut maittava ja nyt seurue siirtyi popsimaan kaikessa rauhassa heidän eteensä katettuja herkullisia hedelmiä.
Sofalinainen sanoi jotakin Tarille ja Wahabille ja Tari puolestaan Wahabille.
- Tekö siis voisitte auttaa meitä? sofalinainen kysyi.
- Uskoisin niin. Vai mitä mieltä sinä olet Wahab? Tari kysyi.
- Kyllä. Samalla kyllä haluan selvittää, mikä on laivani kohtalo, Wahab vastasi.
- Tiedustelijat kertovat kohta veneestänne, nainen lupasi.
- Hyvä, Wahab sanoi nyökäten. Ja kyllä, me lupaamme auttaa.
- Ähh. Puhuisivat selkokielellä niin muutkin ymmärtäisivät, Mirza valitti.
- Ehkä ne ei vaan halua, että sä oot yhtään perillä mistään? Sundar esitti.
- Siltä tässä alkaa tosiaan tuntua, Mirza sanoi virnistäen.
- Ja käytte katsomassa, mitä levylle on tapahtunut? nainen kysyi vielä Wahabilta.
- Niin, kyllä, tämä vakuutti.
Wahab kääntyi puhumaan miehistölleen:
- No niin. Meidän apuamme kaivataan, ja lupauduin auttamaan sofaleita.
- Missä asiassa? Halo kysyi heti.
- Meidän pitää käydä tutkimassa, mitä sofaleille tärkeälle levylle on tapahtunut, Wahab selitti.
- Levylle? Mirza kysyi havahtuen.
- Joku heidän uskontoonsa liittyvä esine? Halo uteli.
- Hrmph, Sundar mutisi.
- Täälläpäin asiat tuntuvat olevan epäjärjestyksessä, Wahab selvensi. Jos autamme sofaleita, ehkä saamme käyntiin kaupankäynnin ja pääsemme pois täältä jo pian.
Samassa majaan astui pari sofalia, jotka olivat aseistettuja. He marssivat sofalimiehen luokse ja kuiskasivat hänelle jotakin poistuen sitten heti.
Wahab puhui jotakin sofalimiehelle ja näytti sitten harmistuneelta. Sofalimies kiiruhti sen jälkeen pois majasta.
- Sain tietoa veneestänne, sofalimies kertoi Wahabille.
- Hienoa, Wahab ilahtui. Mitä siellä on tapahtunut?
- Teidän veneenne on rikottu pahasti, mies vastasi pahoitellen. Se on ajautunut karille.
- Pahus! Wahab tuhahti harmissaan.
- Mutta Piikiven soturit ovat poistuneet, sofali jatkoi.
- Ja vieneet tietysti kaiken arvokkaan, Wahab harmitteli. Onko teillä tietoa, missä nämä Piikiven soturit majailevat? hän kysyi.
- Me voimme tuoda tänne kaiken jäljelle jääneen, sofalimies lupasi.
- Se olisi hienoa, Wahab sanoi.
- Teemme sen, mies ilmoitti päättäväisesti.
- Mitä se tahtoo? Halo kysyi turhautuneena.
- He olivat löytäneet laivan karilta ja laiva oli ollut aika hajalla, Tari tulkitsi toisille.
- Ja en sitten tiedä, onko laivalla enää mitään tavaroita tallella, Wahab lisäsi harmissaan. Sofalit lupasivat tuoda kaiken jäljelle jääneen tänne.
Nuori sofalinainen asteli Sundarin luokse. Sundar katsoi naista varautuneena. Nainen kumartui Sundarin viereen ja viittasi kädellään Sundarin vatsan kohdalle, joka oli vieläkin hiukan verinen keihään jäljiltä.
- Parantaa? nainen kysyi kauppakielellä.
- Hrmph. Juu, Sundar mutisi.
Sofalinainen ryhtyi loitsimaan lausuen maagisia sanoja ja tehden maagisia eleitä. Hän kosketti varovasti Sundarin vatsaa, nousi sitten ylös ja asteli taas syrjään. Sundar rentoutui hieman ja jäi nojailemaan majan seinään
Tari alkoi napostella muutamia hedelmiä. Halo puolestaan kaivoi purutupakkaa ja rupesi mutustelemaan sitä. Mirza vain nojaili seinää vasten odottaen, että jotain tapahtuisi.
- En itsekään tiedä tilannetta tarkkaan, mutta nämä soturit, jotka kimppuumme hyökkäsivät, ovat saattaneet tehdä jotain kyseiselle levylle, Wahab jatkoi selostustaan. Ja todennäköisesti he ovat vieneet kaiken arvokkaan laivalta, hän lisäsi myrtyneenä.
- Eikö tällä heimolla ole omia sotureita? Mirza kysyi. Vai keskittyvätkö he vain pelastamaan merimiehiä?
Wahab ei vastannut, vaan kääntyi sofalinaiseen päin ja ryhtyi keskustelemaan hänen kanssaan.
- Onko teidän heimollanne omia sotureita? Wahab kysyi naiselta.
- Me emme ole soturikansaa, tämä vastasi. Osaamme kyllä taistella, muttemme pärjää Piikiven heimoa vastaan. Heillä on parhaat aseet ja he osaavat taistella parhaiten. Me kaksi muuta heimoa olemme voimattomia.
- Ovatko he koskaan hyökänneet kyläänne? Wahab kysyi.
- Eivät onneksi vielä kyläämme, nainen kertoi. Mutta sekin on vain ajan kysymys. Tämä on käsittämätöntä. Normaalisti me kaikki elämme ihan rauhassa. Nyt Piikiven heimo on kuitenkin valtava aggressiivinen. Heidän uusi johtajansa Duros on kai kaiken takana. Hän on aina ollut aggressiivinen ja ilkeä. Mutta vasta nyt hän onnistui syrjäyttämään isänsä. Kerrotaan Duroksen menneen metsään ja tulleen siellä hulluksi.
- Emme mekään mitään sotureita ole, mutta käymme tiedustelemassa, mitä luolassa on tapahtunut, Wahab lupasi.
- Se olisi oikein hyvä, nainen sanoi nyökäten. Mutta varokaa metsää. Se on vaarallinen paikka.
- Lupaamme olla varuillamme, Wahab vakuutti.
- Kiitos, nainen vastasi.
- Kuinka löydämme luolan? Wahab kysäisi.
- Se on keskellä saarta, nainen selitti. Rannasta luoteeseen.
- Meneekö sinne tie? Wahab kysyi.
- Rannalta kulkee sinne kyllä polku, nainen vastasi. Normaalisti luolaan saisivat mennä vain shamaanit. Mutta nyt on hätätilanne.
- Selvä on, Wahab sanoi Lepäämme hetken ja lähdemme sitten matkaan.
- Tehkää niin, nainen kehotti.
- Wahab, mitä hän sanoo? Halo kysyi ärtyneenä. Haluan tietää, jos meidän pitää heitä auttaa.
- Kyllä, me autamme heitä, kapteeni vakuutti. Käymme tarkistamassa, mitä luolassa on tapahtunut.
- Se heimo, joka hyökkäsi kimppuumme, Piikiven heimo, on saanut uuden päällikön, Tari selosti. Hänen nimi on Duros. Hän saattaa olla hullu.
- Ei kai täällä saarella ole muita kuin sofaleja? Mirza kysyi.
Samassa aikaisemmin poistunut sofalimies astui sisään ja hänen perässään tuli useita muita sofaleita. He kantoivat mukanaan suurta määrää kaikenlaista tavaraa, joka oli ilmeisesti peräisin laivasta. Näytti siltä, ettei tavaroita ollut viety ainakaan ensisilmäyksellä lainkaan. Tosin kankaat ja muut esineet näyttivät olevan aika märkiä. Wahab kiiruhti äkkiä tutkimaan tavaroita.
- Levätkää nyt ja syökää, lähdemme pian matkaan, Wahab kehotti miehistöään. Suunnilleen kaikki tavarat näyttäisivät olevan tallessa, hän jatkoi tutkittuaan tavarat läpi. Hyvä niin!
- Kai tässä on kyseessä joku mukava kirous, jonka mukaan nämä sofalit eivät voi itse käydä levyään tutkailemassa, vai miksi meidän siellä pitää käydä? Sundar mutisi.
- Näitä tavaroita voisi hieman levitellä kuivumaan, Wahab kehotti ja Tari ryhtyi heti levittelemään tavaroita. Nämä sofalit eivät ole soturikansaa, ja Piikiven sofalit ovat kuulemma vahvempia, Wahab vastasi nyt Mirza aikaisempaan kysymykseen.
Halo otti vielä yhden hedelmän. Sofalit poistuivat luotuaan haikeita katseita suureen tavaramäärään.
Mirza otti mukanaan kantamansa korin esiin. Sitten hän otti korin kannen pois ja alkoi soittaa huilua. Korista nousi käärme. Halo katseli Mirzan koria suuren mielenkiinnon vallassa.
- Olisiko kenelläkään lihaa? Mirza kysyi soiton lomasta.
- Niin että kun menemme katsomaan tätä levyä, saamme Piikiven soturit niskaamme, vai? Sundar valitti. Paljonko meillä sitten on vastassa miehiä? Vai olemmeko me nyt vain sokeana kävelemässä minne osoitetaan?
- Tämä reissu on vain tiedustelureissu, ei muuta, Wahab vakuutti. Vältetään taistelua. Rannalla ei kuulemma enää ole yhtään sofalia.
Tarikin käänsi katseensa kiinnostuneena Mirzaan päin. Amatsonitkin katsoivat kummastuneina Mirzaa ja käärmettä.
Käärmeen ollessa lumoutunut Mirza alkoi tehdä jotain sen hampaiden kanssa. Nähtävästi hän yritti ottaa myrkkyä talteen pieneen lasipulloon ja saikin sinne ainetta.
- Wahab, etkö sinä osannut tuota trowjangia edes kohtalaisesti? Tari kysäisi. Voisit hieman kertoa amatsoneillekin jotain.
- Mitäs me noiden amatsonien kanssa tehdään? Halo puolestaan kysyi.
- Kyllä, Wahab vastasi Tarille kääntyen sitten puhumaan nuoren amatsonin kanssa.
- Hrmph, Sundar murahti.
- Olemme lähdössä nyt tutkimaan, mitä on oikein tapahtunut, Wahab selitti amatsoneille. Syökää nyt, lähdemme kohta.
- Me olemme jo syöneet riittävästi, nuori amatsoni vastasi. Ei tosin ole yhtä hyvää kuin kilpikonnakeitto. Mitä sitten on tapahtunut?
- Laivamme on ajautunut karille, Wahab kertoi.
- Miksi ette ota uusia veneitä kilpikonnakansalta? amatsoni ihmetteli. Eivät he pysty teitä vastustamaan.
- Olemme täällä ystävällisin mielin, Wahab huomautti. Emme ota mitään väkisin.
- Omituista, mutta olkoon sitten, nuori amatsoni myöntyi.
Mirza nappasi ruokakulhosta vähän lihaa ja pisti sen käärmeen koriin. Sitten hän sulki käärmeen koriin ja katseli tyytyväisenä lasipulloaan.
- Noin, nyt tuokin on hoidettu, Mirza tokaisi.
- Lähdemmekö jonnekin nyt? nuori amatsoni kysyi Wahabilta.
- Käymme nyt vain tarkistamassa tilannetta, Wahab vastasi. Saatte vielä veneenne jossain vaiheessa. Älkää hätäilkö.
- Hyvä on, amatsoni sanoi.
Halo vetäytyi hetkeksi rukoilemaan, kun taas Sundar täytti piippunsa ja sytytti sen. Tari kysyi uteliaana Mirzalta:
- Missä olet oppinut tuollaisia kykyjä?
- Jopa käärmeet lumoutuvat minun edessäni, Mirza vastasi hänelle.
- Tästä ei taideta ihan heti olla lähdössä mihinkään? Sundar kysyi.
- Heti kun kaikki ovat valmiita, Wahab vastasi. Joko olemme levänneet ja syöneet? hän kysyi toisilta.
- Niin. Olemmeko lähdössä vielä tänään? Tari kysyi. Minua ei ainakaan suuremmin väsytä. Mitä mieltä te muut olette?
Mirza meni juttelemaan amatsonien kanssa ja Tari katseli häntä.
- Kauanko aiotte vielä olla mukanamme? Mirza kysäisi nuorelta amatsonilta.
- Kunnes saamme uuden veneen, tämä vastasi.
- Sofalienko luolasta uskotte sen löytyvän? Mirza kysyi. Missä se levy sitten lieneekään
- Mistä luolasta? tyttö kysyi hämmästyneenä. Levy? Luola?
- Älä tuosta välitä, sanoi Wahab amatsonille puuttuen keskusteluun. Olehan nyt jo hiljaa, hän jatkoi osoittaen sanansa Mirzalle.
- Hyvä on, nuori amatsoni sanoi. Tulemmeko siis mukaan?
- Kyllä, Wahab vastasi.
- Pahoittelen, en ole perillä salajuonistanne, Mirza sanoi Wahabille.
- Tästä on parin tunnin matka takaisin rannalle, Wahab huomautti. Joten olisi jo ilta, kun pääsisimme luolalle.
- Ehkä sinne onkin parempi mennä hieman hämärässä, jos vaikka Piikiven heimo vartioi luolaa, Tari ehdotti.
- Aivan, Wahab myönsi. Joten parempi lähteä nyt matkaan, jos se vain kaikille sopii.
- Minulle sopii, Halo vastasi.
- Sopii, Tarikin ilmoitti.
- Päättäkööt kapteeni, Mirza ehdotti.
- Sitten lähdemme, päätti Wahab.
- Lähdemme pian, Wahab sanoi amatsoneille trowjangiksi. Amatsonit ovat hyviä taistelijoita, hän selitti Mirzalle. Heidät on hyvä saada mukaan luolalle, jos sattuisimme törmäämään viholliseen.
- Toivotaan, että he ovat luotettavia, Mirza tokaisi.
- Eivätpähän kaikki viholliset hyökkää meidän kimppuumme, enemmän kohteita, Wahab vastasi päättäen keskustelun.
- Niin olemmeko menossa vai emme? Tari kysyi nousten seisomaan.
- Kyllä, nyt lähdemme, Wahab vastasi ja ryhtyi keräämään tavaroitaan.
Mirza nousi ylös vain huomatakseen, että hienot vaatteet olivat ihan likaiset. Toiset keräsivät varusteensa ja kaikki lähtivät ulos.
Somash oli jo ylittänyt korkeimman kohtansa ja oli alkanut hiljalleen laskea. Kylä oli vieläkin hiljainen. Ihmiset tuntuivat olevan aika odottavalla kannalla, eivätkä lapsetkaan leikkineet riemukkaasti. Suru ja hermostuneisuus näyttivät laskeutuneen kylän ja sen asukkaiden ylle.
Kylän ympäristö on metsikköä, joka lännessä päin muuttui kukkulaisemmaksi. Seurue kulki kylän läpi ja suuntasi kohti rannikkoa. He tulivat pian meren rannalle, joka tosin oli kivikkoista, ja lähtivät seuraamaan rantaa länteen päin. Kylä katosi pian näkyvistä ja seurue oli nyt omillaan. Wahab johti joukkoa ja amatsonit olivat joukon hännillä.
Matka taittui ripeästi ja oli miellyttävämpää tällä kertaa kävellä rannalle kuin uida sieltä pois. Seurue oli pian ylittänyt kukkulat ja he näkivät taas hiekkarannan dyyneineen edessään. Tuuli puhalteli hiekkaa ja aallot iskevät rantaan vahvoina. Seurue jatkoi taivaltaen hiekkarantaa pitkin ollen kuitenkin aika varuillaan, koska koskaan ei tiennyt, mitä kukkulan takana saattoi piillä.
Seurue saapui kohta paikalle, jolla sofalit olivat käyneet heidän kimppuunsa. Orpo heittokeihäs enää nökötti sillä kohdalla, mutta jäljet olivat kadonneet. Laivaakaan ei enää näkynyt. Tuuli puhalsi jonnekin itään tai koilliseen päin.
- On tämä kauppiaan elämä kurjaa: Ensin matkataan päiväkausia keinuvassa laivassa, jonka jälkeen uidaan likaiseen sofalikylään. Ja nyt olemme pelastamassa heidän levyä! Mirza hämmästeli.
- Elämä on seikkailua, Wahab vastasi filosofisesti. Seurataan rantaa eteenpäin. Laivan on pakko näkyä jossain.
- Tulkoot vielä yksikin sofali heiluttamaan keihästään ja hölöttämään typerää kieltään niin minä... Mirza uhkaili ja Tari virnisti uhkaukselle. Älkää antako puheitteni häiritä seikkailuanne. Jatketaan vain matkaa, Mirza sanoi lopulta.
- Olen kyllä samaa mieltä Mirzan kanssa, Halo myönsi.
- Jännityksetön elämä on turhaa ja merkityksetöntä, Sundar tokaisi.
- Samoin jumalaton! Halo huudahti.
- Juu, jumalaton. Mutta jumalakin kannattaa valita huolella, Sundar sanoi virnistäen.
- Sinähän sen asian tiedät, tiuskaisi Halo mulkaisten Sundaria.
- Minäpä hyvinkin, iso mies vastasi huvittuneena.
- Ei pidä valittaa joka asiasta, Wahab huomautti. Asiat voisivat olla huonomminkin. Yritetään nyt vain saada laivasta näköhavainto, sillä se on meidän pääsylippumme pois täältä.
Tari nosti jotakin maasta ja kysyi sitten näyttäen pronssista tikkaa:
- Hmm. Mirza, onko tämä sinun?
- Kyllä se taitaa olla minun, Mirza vastasi tarkastellen tikkaa.
Tari ojensi tikan Mirzalle, joka nappasi tikan nopeasti Tarilta ja putsasi sen. Tämän jälkeen se katosi nopeasti upeiden - joskin likaisten - vaatteiden kätköihin. Mirza vilkaisi vielä rannalle, löytyisikö muita tikkoja, mutta mitään ei näkynyt.
- Mitä sanotaan? Tari kysyi hymyillen.
- Jatketaan nyt matkaa, Wahab kehotti. Seurataan vielä rantaa.
- Niin? Taitaa olla tavat kateissa? Tari sanoi Mirzalle nyreänä.
- Tavarani ovat missä ovat, Mirza vastasi ja Tari näytti hieman hämmentyneeltä Mirzan vastauksesta.
Hiekkaranta jatkui eteenpäin. Ilta oli jo alkanut sarastaa, kun seurue jatkoi matkaa. He kulkivat hiekkarannan halki, kunnes se päättyi ja muuttui taas metsäisemmäksi. Wahabin johdolla joukko kääntyi nyt kulkemaan luoteeseen päin.
- Hmm, missähän sofalit näkivät laivan? Wahab pohdiskeli ääneen. Parempi kuitenkin suunnistaa luolaa kohti. Pitää tiedustella sofaleilta laivan tarkemmasta sijainnista.
Seurue huomasi pian, että kasvillisuus näytti olevan aika kuihtunutta. Kasvien olisi pitänyt suorastaan kukoistaa, kun oli kesä, mutta eivätpä kukoistaneetkaan.
- Sofalinainen varoitteli jotain metsästä, joten olkaa varuillenne, Wahab kehotti joukkoaan.
- Ei vaikuta yhtään mukavalta paikalta, Sundar totesi. Oli varmaan oikeassa varoituksineen.
Kulkijat huomasivat matkallaan myös muutaman kuolleen linnunpoikasen, joissa ei näkynyt väkivallan merkkejä. Kasvillisuus tuntui henkivän kuihtumista ja kuolemaa kesästä huolimatta.
- Lintuja vaan, tokaisi Sundar kohauttaen olkapäitään.
- Pitäkää kuitenkin silmänne auki, Wahab kehotti. Täällä on kyllä jotain kummallista menossa. Ehkä metsässä on jokin kirous tai jotain.
- Nähtävästi mitkään eläimetkään eivät saa eläviä poikasia, Tari sanoi mietteliäänä. Huolestuttavaa.
- Eikö joku sofalinpoikanenkin kuollut? Mirza kysyi.
Seurue jatkoi matkaa harvassa metsikössä. Lopulta he näkivät edessään jonkinlaisen kukkulan, jonka ympäristö oli aika paljasta. Seurue näki kukkulan juurella jonkinlaisen luolan suuaukon, jonka vieressä seisoi kaksi aseistettua sofalia. Miehillä oli aseinaan pitkät keihäät. He tosin eivät näyttäneet olevan erityisen valppaina, eivätkä huomanneet metsässä vielä olevaa seuruetta.
- Hmm, vaikuttaisi varmaankin etsimältämme luolalta, Wahab tuumi hiljaa.
- Piikiviä varmaankin, Sundar mutisi. Kuuluuko tähän "tiedustelutehtävään" noiden kolkkaaminen?
- Pitäisiköhän odotella hieman pimeämpää aikaa? Wahab pohti. Voisi olla helpompaa päässä lähemmäksi luolan suuta.
- Levätään muutama tunti, Mirza ehdotti.
- Niin tehdään, Wahab myöntyi.
Puiden varjossa oli mukavan viileää odotella. Somashkin oli painumassa mailleen, eivätkä vartijat näyttäneet yhtään vilkuilevan ympärilleen, vaan seisoivat vain suuaukon luona. Välillä hiukan rahnuttivat itseään ja oikoivat jalkojaan. Seurueella ei ollut mitään ongelmaa pysytellä piilossa paria tuntia. Mitään ihmeellisempää ei tapahtunut. Ilta vain pimeni ja oli jo hämärää.
- Hmm, tästä voimme varmaankin päätellä, että levy on Piikiven sofalien hallussa, mutta onkohan levy sitten vielä luolassa? Wahab kysyi toisilta.
- Onko kenelläkään mitään erityistä suunnitelmaa? Tari puolestaan kysäisi. Kyllähän meidän luolassa täytyy käydä. Emmehän me muuten voida saada varmuutta onko se levy sisällä vai ei.
- Tapetaan vartijat, Mirza ehdotti raa'asti.
- Onkos kenelläkään mitään valonlähdettä? Wahab kysyi.
- Onhan tietysti myös mahdollista, että luolassa on jotain muuta, jotain pahaa, ja vartijat on asetettu varoittamaan muita siitä, Sundar spekuloi. Eli kolkataan vain vartijat, mutta niistä olisi vielä hyvä sen jälkeen saada irti, mikä meitä tuolla odottaa.
- Aivan, Tari innostui. Olen samaa mieltä. Yritetään kolkata heidät. Mutta kun ei pääse taakse, niin sitten yritetään lyödä päähän ja toivotaan, että he pökertyvät?
- Niin, mutta onko kenelläkään mitään valonlähdettä? Wahab kysyi uudelleen.
- Wahab, osaan tehdä jotain valon suhteen, Halo vastasi.
- Ok, sanoi Wahab. Yritetään siis hiipiä vartijoiden lähelle.
- Ei siihen kaikkia tarvita, Mirza huomautti.
- Ketkä menee? Halo kysyi.
- Sundar, Mirza sanoi heti.
- Juu, minä voin mennä, jos ei katkenneet oksat ja muu ryminä haittaa. Heh, Sundar naurahti ja Tari naurahti myös.
- Itse olen huono hiipimään, Wahab ilmoitti.
- No minä voin mennä, jos muita halukkaita ei ole, mutta kyllä jonkun muunkin pitää tulla, Tari sanoi.
- Jonkun pitää tosiaan vahtia Taria, Mirza sanoi pisteliäästi. Minä voin mennä, hän jatkoi.
- En kyllä ole mikään hyvä hiipimisessä, että muiden kannattaa olla valmiina, Tari varoitti.
- Voin minäkin, jos ryminä ei haittaa, Halo lupautui.
- Eli miten meidän on tarkoitus kolkata heidät? Tari kysäisi.
- Tapetaan ainakin toinen, Mirza ehdotti.
- Pitääkö aina olla tappamassa? Tari ihmetteli Mirzan asennetta.
- En kaipaa sofaleja riesaksi, kun mukanamme on jo lauma amatsoneja, Mirza kivahti.
- No, hitto, jos meillä ei riitä hiipijöitä kuitenkaan, niin rymistäänkö oikeen kunnolla sitten? Sundar kysyi.
- Tuo on miehen puhetta, Halo sanoi hyväksyvästi.
- Saattaa olla ihan hyvä idea, Tarikin myönsi.
- Onkohan se nyt ihan järkevää? Wahab epäili Saamme taas kohta joukon sofaleita kimppuumme.
- Entä jos amatsonit hiipisivät? lausui Mirza uuden ajatuksen.
- Niin, joku voisi kysyä heiltä, haluavatko he jotenkin auttaa meitä, Tari innostui.
Tari katsahti amatsoneihin päin ja Wahab ryhtyi keskustelemaan heidän kanssaan.
- Onnistuuko teiltä hoitaa nuo kaksi vartijaa pois päiviltä? Wahab kysyi amatsoneilta.
- Helposti, nuori nainen totesi turhia tunteilematta. Haluatko, että hoitelemme heidät?
- Olikos tarkoitus jättää toinen henkiin? Wahab kysyi toisilta.
- Jos ei jätetä, niin joku muu kuin minä saa mennä sinne luolaan ensiksi, Sundar vastasi.
- Laitetaan sitten amatsonit asialle, Wahab päätti.
- No toivottavasti kaikki sujuu hyvin, Tari epäröi.
- Jos pystytte hoitamaan heidät äänettömästi ja nopeasti, niin kyllä haluan, Wahab vastasi amatsonille.
- Sen me teemme helposti, tyttö vakuutti.
- Toivon niin, Wahab vastasi.
- Mennään, tytöt, nuori amatsoni sanoi vaiteliaille seuralaisilleen.
Amatsonit nousivat ylös ja katosivat pimeyteen. Muutaman minuutin kuluttua he palasivat takaisin. Seurue huomasi heikossa valossa amatsonien käsien olevan veriset. Amatsoneilla oli myös jotakin, mikä vaikuttaa epäilyttävästi ihmisenkorvilta ja -sukupuolielimiltä. Ja nekin olivat verisiä...
- He ovat nyt kuolleita, nuori amatsoni ilmoitti.
- Aha, Wahab vastasi.
- Hmm, amatsonithan osoittautuivat yllättävän hyödyllisiksi, Wahab totesi. Auts, hän jatkoi voitonmerkit huomattuaan.
- En edes halua tietää, mitä he tekivät heille, Tari sanoi kääntäen katseensa syrjään.
- No, eipä sitten aikailla, Wahab kehotti. Tutkitaan luola. Ollaan kuitenkin varovaisia.
- Missä se yksi on, jonka piti jäädä eloon? Tari kysyi.
- Ei se varmaankaan jäänyt eloon, Wahab sanoi ironisesti.
- Eipä tainnut jäädä eloon, Halokin arveli.
- Se siitä suunnitelmasta, Tari pahoitteli.
Wahab lähti kulkemaan varovasti luolaa kohti viittoen muita seuraamaan perässä. Muut seurasivat perässä, amatsonit jälkijoukkona kiinnitellen voitonmerkkejään asuihinsa. Seurue pääsi luolan suulle ongelmitta ja he näkivät hämärässä sen molemmin puolin lyyhistyneen mytyn, arvatenkin vartijat. Mutta kovin pimeää oli.
Halo ryhtyi loitsimaan, ja hetken kuluttua miekan terä hohkasi kylmää valoa. Halon miekan valossa seurue näki kohtuullisesti eteensä. Molemmilta vartioilta oli katkaistu kaula ja molempia oli silvottu ikävästi.
- Kumpi noista on se, joka vastaa kysymyksiimme? Mirza kysyi harmissaan viitaten vartijoihin.
- Nuo pitäisi varmaan siivota jonnekin, tai kultamussukkasofalit voivat vihastua, Sundar tuumi.
- Kannetaan heidät vaikka metsään, Tari ehdotti.
Sundar tarttuikin ripeästi toiseen ruumiiseen ja raahasi sen ripeästi Tarin avustuksella metsään piiloon. Toinenkin ruumis koko saman kohtalon.
- Kyllä te varmaan voitten mennä jo sisälle, Tari sanoi toisille raahatessaan ruumista.
- Mene sinä Halo edeltä valosi kanssa, Mirza ehdotti.
- Selvä, Halo sanoi astuen varovasti luolaan ja valaisten eteensä miekallaan muiden seuratessa perässä.
Seurue kulki kapeaa mutta korkeaa käytävää pitkin. Se päättyi pian ja he saapuivat suurempaan luolaan. Halon miekan valossa kaikki näkivät sen keskellä olevan jonkinlainen pyöreä syvennys. Mitään muuta luolassa ei näyttänyt olevan. Halo meni varovasti lähemmäs, Wahab katsoi syvennykseen ja Tari tarkkaili seiniä.
Samassa kuitenkin jokin läpikuultava hahmo ilmestyi Halon eteen. Mirza ja Tari kavahtivat heti kauemmaksi, Wahab havahtui ja Halo otti askeleen taaksepäin. Seurue erotti ilmassa leijuvan vanhan miehen, joka oli pukeutunut outoon, lohikäärmeitä vilisevään kaapuun. Hänen päässään oli kypärä, joka muistutti lohikäärmeenpäätä. Sen avoimesta kidasta näkyivät miehen riutuneet kasvot.
- Katoa aave! Mirza huudahti.
Halo otti vielä muutaman askeleen taaksepäin. Siinä samassa mies alkoi puhua rahisevalla äänellä kieltä, jonka saattoi tunnistaa kauppakieleksi.
Aavemainen mies näytti syventyvän keskusteluun Wahabin kanssa. Miehen ääni oli hauras ja rahiseva, aivan kuin hän olisi ollut sairas tai jotain. Sundar tyytyi kuuntelemaan puhetta ja jätti Wahabille puhumisen.
- Aah, mies sanoi rahisevalla äänellä ja vanhanaikaisella kauppakielellä. Keitä te ollos?
- Olemme kauppiaita Teshnoksesta, Wahab vastasi varovasti.
- Ei Teshnos minul mitään sano, mies sanoi.
- Olemme auttamassa Viherkalan klaania, Wahab selitti.
- Vaan ette pahan ryövärin käytyrei? vanha mies kysyi.
- Olemme sofalien ystäviä, Wahab vakuutti.
- Ah, ja ette saarellekaan pahaa tahdo? haamu tiedusteli.
- Emme, Wahab vahvisti.
- Hyv on, mies totesi. Mun nimen ol Asarios Lami. Ehkä te levyä etsitte?
- Olen Wahab Shibu, ja kyllä, levyä etsimme, Wahab vastasi.
- Oh, te myöhässä ootte, vanha mies huomautti valittaen. Sen rosvo paha vei. Ja nyt kuolee saari, jollei levy palaa.
- Kuka rosvo oli? Wahab kysyi heti.
- Oh, se rosvo mies ol, vastasi haamu. Nuor ja väkevä. Hänen minut voitti ja levyn vei.
- Sofali? Wahab kysyi lisää.
- Hän kilpikonnien sukua ol, mies vahvisti. Vaan raivokas ja ylpeä hän ol. Ei varoitukst piitannut lain.
- Yritämme saada levyn takaisin oikealle omistajalle, Wahab lupasi.
- Te levy pian tuokaa tai saari tuoneen vajoaa, henki varoitti. Se saaren sydän on ja elämä.
- Miksi rosvo veisi pois levyn? Wahab kysyi mietteliäänä. Jos rosvo itsekin saarella asuu.
- Ah, sitä osaa sanoa en ma lain, haamu pahoitteli. Ehk suuren voiman halus ja sen myös sai. Vaan eipä auta levy ei, kun saari kuolee.
- Mitä voimia levyssä on? Wahab tiedusteli.
- Se hedelmällisyyden saarelle tuo, mies selitti. Se muinoin aikoina sankarimatkalta tuotiin. Kun viisaat miehet hallitsivat maata. Ja draconisia voimia tutkivat. Niin saatiin saarest hedelmällinen ja vauras. Vaan nyt se menee, ellei takaisin levyä saada.
- Tiedätkö yhtään, missä päin levy nyt on? Wahab kysyi edelleen.
- Oh, ei siitä tarkkaa tietoa mulla, haamumies vastasi. Mies metsään viemisestä mutisi. Vaan tarkkaan en tiedä. Himo kunnian miestä vaivas, sen näin. Hän tahtoi parempaa.
- Niin, se levy, joka ilmeisesti pitää tätä saarta elossa, on tietysti källitty, Sundar kuiskasi kohta toisille.
- Miten tuo aave siihen liittyy? Mirza kysyi epäilevänä.
- Ja Wahab sanoo, että tuomme sen takaisin, Sundar jatkoi. Hitto, eikös tämän pitänyt olla vain tiedusteluretki?
- No pitäähän sitä auttaa, jos voi Tari kuiskasi muille.
- Niin, Mirza mutisi. Mitä tuo aave täällä toimittaa?
- Tjaa-a. Kai se liittyy siihen siten, että kertoo meille, mitä on tapahtunut ja mitä pitää tehdä? Sundar esitti hymyillen.
- Tuomme levyn takaisin, lupasi Wahab toistamiseen haamulle. Etsimme sen ja tuomme tänne.
- Näin tehkää, jos saaren elos haluatte pysyvän, tämä vastasi. Se tänne palauttakaat, keskel luolan. Vaan jääkää hyväst, nyt katoan. Mut heikoksi ryöstö teki. Ma heikkona pysyn, kunnes levy takaisin on saatu.
- Voimmehan tehdä pienen retken metsään tiedustelemaan, mikä siellä on tilanne, Wahab ehdotti lopetettuaan keskustelun henkiolennon kanssa.
Samassa haamumainen mies katosi.
- Niin, rosvo on vienyt levyn ja kait metsään sen vienyt, Wahab selitti.
- Eikö haamu vartioinut levyä? Mirza kysyi.
- Taisi äijä olla saaren suojelushenki tai jotain sinnepäin, Sundar otaksui.
- Ovatko sofalit olleet asialla? kysyi Halo.
- Joo, todennäköisesti, Wahab vastasi.
- Niin, että lupasit hänelle, että me haetaan se levy takaisin? Tari kysyi Wahabilta.
- Niin, jos löydämme levyn ja palautamme sen, saamme luotua hyvät välit sofalien kanssa, Wahab vastasi. Ja pääsemme suorittamaan kauppoja heidän kanssaan, hän jatkoi.
- Se kyllä tarjoaisi erinäisiä mahdollisuuksia, Halokin pohti.
- Ei sitten kuhnita, Mirza kehotti.
- Yöllä kyllä voi olla vaikeaa löytää mitään, Wahab huomautti.
- Öö, tuota, meillä ei ole mitään ideaa siitä, mihin tyyppi on mennyt, Sundar lisäsi. Paras veikkaus on, että se on Piikiven heimon johtaja tai jotain. "Ei sitten kuhnita?" Hitto vie.
- Mennään metsään yöksi ja jatketaan aamulla jahtia? Halo kysäisi.
- Montako sofaliheimoa täällä mellastaa? Mirza tiedusteli.
- Parempi mennä kauemmaksi luolaa, Wahab myönsi.
- Sopii, Tari suostui. Tosin pitää varmaan pitää vahdit?
- Aave mainitsi, että levyn vienyt rosvo puhui jotain metsään menemisestä, Wahab sanoi lähtien pois luolasta huomattuaan Halon valon alkavan vähitellen hiipua ja toiset seurasivat perässä.
Seurue oli taas ulkona. Yö oli nyt jo pimeä, joskin tähdet loivat hiukan loistettaan. Ulkona ei näkynyt ketään.
- Pitäisiköhän taas amatsoneille kertoa meidän suunnitelmista? Tari kysyi.
- Varmaankin, Halo vastasi.
- Ehkä vasta sitten, jos jotain alkavat ihmettelemään, Wahab vastasi. Eipä heillä kait ole muutakaan vaihtoehtoa kuin seurata meitä.
Amatsonit olivat seuranneet muiden kannoilla, vaikkeivät olleet ilmeisesti ymmärtäneet hommasta mitään.
- Mutta nyt on parempi siirtyä riittävän kauas luolasta ja käydä nukkumaan, Wahab määräsi.
- Voin ottaa ensimmäisen vahdin, Halo lupautui.
- Minulle on aika sama, minkä vuoron otan, Tari ilmoitti.
- Parivuorot vai yksittäin? Mirza kysyi.
- Samapa tuo, Halo vastasi.
- Lähdetään nyt kuitenkin pois luolaan suulta, Wahab kehotti. Seuratkaa minua.
Wahab suuntasi metsään päin ja toiset seurasivat perässä. He kulkivat vähän matkaa metsään päin ja löysivät helposti mukavan aukion, joka oli vähän pensaiden suojana. Ja muutamat puut varjostivat sitä miellyttävästi.
- Tässä on oivallinen paikka, Wahab totesi. Tehdään tähän leiri.
Sundar veti ylimääräisiä vaatekappaleitaan patjaksi ja asettui lepuuttelemaan.
- Niin ne vahtivuorot... Tari aloitti.
- Otan ensimmäisen, ilmoitti Halo.
- Jos joku meistä ja yksi amatsoni vartioisi aina kerrallaan, Wahab ehdotti.
- Ihan sama, Sundar sanoi.
- Herättäkää minut, kun siltä tuntuu, Mirza sanoi käyden nukkumaan.
Amatsonit näyttivät olevan käymässä unten maille, mutta Wahab meni puhumaan heille.
- On varmaan parempi, että pidetään tuplavartiointi, joten jos joku teistä jäisi myös vartioon, Wahab sanoi amatsoneille.
- Jos välttämättä haluat, nuori amatsoni vastasi olkapäitään kohauttaen.
- Se olisi hyvä asia, Wahab sanoi.
- Me kyllä heräämme muutenkin pieneenkin risahdukseen, amatsoni jatkoi. Me siis vartioimme kyllä nukkuessammekin. Mutta jos välttämättä haluat...
Vanhemmat amatsonit menivät nukkumaan, mutta nuori jäi valveille. Wahab, Tari ja Sundar kävivät sitten nukkumaan. He nukahtivat pian. Tähdet valvoivat ylhäältä taivaalta heidän untaan.
Yöllä Halo tuli herättämään Mirzan vartioon. Mirza puolestaan meni vartiovuoronsa jälkeen herättämään Wahabin.
- Vartioon siitä, Mirza sanoi Wahabille väsyneellä äänellä.
Wahab jäi vartioon. Vartiovuoron päätyttyä hän herätti Tarin.
- Sinun vuoro, Wahab sanoi Tarille.
- Nyt jo? Tari kysyi haukotellen, kun Wahab lähti jo nukkumaan.
- Jo, Wahab vielä sanoi.
- No kaipa se sitten on, totesi Tari hymyillen.
Tarin vartiovuoron jälkeen koitti Sundarin vuoro.
- Herää, Tari sanoi ravistellen Sundaria. Sun vuoro.
- Mmrph, Sundar mutisi unisena. Juu juu.
Tari meni makuulle ja Sundar asettui vartioon.
Kesken vartiovuoron jotakin tipahti puusta pensaikkoon. Sundar käveli laiskasti tarkastamaan ja oletti sen olevan kuollut lintu tai jotain sellaista. Se näytti tosiaan olevan kuollut lintu, itse asiassa linnunpoikanen. Ilmeisesti pudotettu pesästään.
- Eipä taida olla nuotiotakaan, muuten tuon voisi syödä, Sundar tuumi palaten takaisin istumaan.
Aamun alkaessa koittaa Sundar herätteli toiset huudahtamalla:
- Huhuu, on jo aamu, aika lähteä pelastamaan maailma, tai jotain sinnepäin!
Muut seurueen jäsenet heräsivät, mutta nyt ei Somash paistanut. Oli tuulinen ja hiukan sateiselta vaikuttava aamu.

Tulen maa, osa 5.
RuneQuest
Irkkipelit
Ohjeet
Säännöt
Ehilmin valo
Hullu Prax
Karhunkaato
Riskimaa
Tulen maa
Yövalon varjossa
Palaute
Vieraskirja