Tulen maa, osa 3

Suolaiset aallot löivät laivan yli ja seurue oli hetkessä aivan märkä. Onneksi saaristo suojasi kuitenkin myrskyn pahimmalta raivolta. Myrsky raivosi pitkälle iltapäivään saakka, mutta se kuljetti seuruetta valtavaa vauhtia eteenpäin. He selvisivät myrskystä ilman haaksirikkoa, eikä kukaan edes lentänyt laidan yli. Illan jo lähestyttyä myrsky tyyntyi ja laiva jatkoi matkaa rauhallisempien tuulten kuljettamina.
Vielä muutama päivä kului ilman ihmeellisempiä sattumia. Sitten seurue tiesi olevansa jo lähellä kohdettaan. Saaret olivat vähentyneet ja merta oli tullut näkyviin aikaisempaa enemmän.
- Ohoy, tuolla edessä on saari, jonne olemme menossa, Wahab huikkasi viitaten selvästikin suureen saareen, joka näytti sekä kallioiselta että metsäiseltä.
Halo ja Mirza riensivät heti kaulaan katsomaan ja Tari kurottautui tähystyspaikaltaan mastosta. Sundar istuskeli piippuaan poltellen osoittamatta suurtakaan kiinnostusta saareen.
Tuuli puhalsi vieläkin hyvänä ja miehistö erotti jo jonkin kylän saaren metsäisellä rannalla.
- Mitäs amatsoneille tehdään? Tari huusi mastosta. Muistaakseni he eivät ole kovinkaan hyvissä väleissä sofalien kanssa.
- Kuka olisi? Wahab murahti vastaukseksi. Siis amatsonien kanssa.
- No tuskin nuo laivattomat amatsonit yhtäkkiä koko kylää päättävät lahdata, eh? Sundar tuhahti.
- Eihän niistä ikinä tiedä, Halo naurahti.
Seurue näki jo rannalla muutamia ihmisiä, jotka heiluttivat iloisesti käsiään. Wahab ja Tari vastasivat iloisesti heilutukseen. Halo sen sijaan murahti ja siirtyi sivummalle. Amatsonit puolestaan katselivat rannan ihmisiä ilmeettöminä.
- Tietysti pari amatsonivankia saattaisi parantaa kaupankäyntimahdollisuuksia, Mirza arveli.
- Hmm, millähän tavalla? Wahab kysyi epäuskoisesti.
- Ja Mirza tietysti on vapaaehtoinen sitomaan tuon kolmikon? Sundar kysyi pilkallisesti.
- Aina saa ehdottaa, Mirza vain sanoi. Vilkuttavatpa he innokkaasti, hän tuumi rannan ihmisistä.
Laiva kulki turvallisen etäältä rannasta, jotta se ei ajautuisi kivikoihin. Kova tuuli puhalsi nimittäin saarta kohti. Wahab ohjasi aluksen kohti saaren eteläpuolta.
- Saaren eteläpuolella on hyvä hiekkaranta, jonne rantaudutaan, Wahab selitti. Kylän edusta on liian karikkoista.
Pian näkyi jo edessäpäin hiekkaranta, joka tosin oli vielä jonkin matkan päässä. Ranta näytti olevan vielä tyhjä, joten ilmeisesti ihmiset eivät olleet ehtineet sinne yhtä nopeasti kuin seurue laivansa kanssa.
- Kannattaa olla varuillaan, Mirza kehotti. Sofalitkin voivat olla arvaamattomia.
Tari hiukan naurahti Mirzan varoitukselle.
Laiva lähestyi rantaa tuulten saattelemina. Ranta näytti olevan kaunis hiekkaranta, jota jatkui saaren sisäosaankin. Hiekka oli muodostanut suuria dyynejä. Somash paistoi pilvien takaa ja ilma oli lämmin.
Pian laiva alkoi olla jo niin lähellä, että alkoi olla aika valmistautua ankkuroimaan. Tari kipusi alas mastosta ja Sundar ja Halo menivät ankkurin luokse. Wahab laittoi kartat ja muut välineet suojaisaan ja turvalliseen paikkaan. Pian laiva oli enää kymmenisen metrin päässä rannasta.
- Ankkuroidutaan tähän, Wahab päätti.
- Selvä, Halo vastasi ja laski Sundarin kanssa tottuneesti ankkurikettinkiä mereen.
Ankkuri solahti veteen. Siinä kohdassa ei ollut kuin muutaman metrin syvää, minkä saattoi todeta katsomalla kirkkaan veden läpi. Laiva oli nyt tukevasti paikoillaan ja alkoi olla aika siirtyä maihin. Miehistö kiirehti keräämään tavaransa ja Wahab puhui hiukan amatsonien kanssa.
- Miten amatsonien kanssa menetellään? Mirza kysyi.
Tari, Halo ja Sundar hypähtivät tottuneesti laidan yli ja Mirza, joka ei saanut kapteenilta vastausta, hyppäsi vähemmän tottuneesti perässä. Aallot liplattivat laivan laitoja vasten hiljakseen. Amatsonit hyppäsivät veteen toisten perässä ja Wahab enää jäi laivaan.
Wahab otti joitakin tavaroita mukaansa, hyppäsi sitten veteen ja lähti kahlaamaan miestensä perässä rantaan. Pian koko joukko oli rannassa, märkinä, mutta kyllähän Somash heidät kuivattaisi. Tari vilkuili ympärilleen etsien katseellaan sofaleita näkemättä kuitenkaan yhtään heitä.
Vihdoin seurue näki hiekkakukkuloiden takaa ilmestyvän muutamia sofaleita. Wahab heilutti heille kättään ja Tari lähti ryntäämään heitä kohti iloisena. Samassa yksi sofaleista viskasi heittokeihään kohti Wahabia. Onneksi keihäs ei sentään osunut, vaan jäi törröttämään hiekkaan. Toinenkin heittokeihäs lensi kohti Taria, mutta sekään ei osunut.
- HULLUJA NE OVAT! Mirza huudahti säikähtäneenä.
Tari ja Wahab yrittivät huutaa sofaleille ja lisää sofaleita ryntäsi esiin dyynien takaa. Näillä kaikilla oli aseet ja he huusivat pelottavasti. Tari perääntyi kiireesti toisten luokse. Sofaleita oli nyt vähintäänkin kymmenen ja lisää näytti tulevan. Kaikki olivat aseistautuneita ja selvästi vihaisia.
- Yrittäkää hillitä niitä, Mirza kehotti.
- Yritetään päästä laivaan! Halo karjaisi.
Sundar lähti kahlaamaan veteen ja Halokin perääntyi. Wahab otti myös askeleita taaksepäin yrittäen huutaa sofaleille näiden kielellä.
Samassa yksi sofaleista syöksyi Taria kohti keihäs ojossa, joka kohotti keihäänsä perääntyen.
Kääntyessään laivaan päin seurue huomasi, että vedessäkin oli sofaleita. Nämä olivat jo päässeet heidän laivansa luokse estäen perääntymisen. Vedessä oli varmasti toinen tusina kilpikonnataistelijaa.
- Mitäs nyt? Halo kysyi toisilta.
- Emme taida päästä minnekään, ja heitä on liikaa, Sundar huomautti. Antaudumme tai kuolemme komeasti.
- Komeasti ja komeasti... Halo mutisi.
- Meillä ei ole mahdollisuuksia! Wahab huudahti, kun heittokeihäs lennähti jälleen häntä kohti, tosin jälleen ohi.
Vedessä olevat sofalit olivat vallanneet laivan ja toiset sen sijaan kävivät seurueen kimppuun maalta käsin.
- Antaudutaan! Tari huudahti heittäen keihäänsä maahan.
Wahab laski myös aseensa maahan, mutta Sundar puristi tulevasti piilukirvestään. Halo pudotti miekan ja kilven maahan.
Samassa yksi sofaleista iski keihäällään Taria, joka onnistui täpärästi väistämään murhaavan keihäänterän. Sundar hypähti Tarin vierelle hätyyttelemään sofalia. Yksi sofaleista syöksyi puolestaan kohti Wahabia keihäs ojossa. Onneksi pisto viuhahti ohi vahinkoa tekemättä. Halo kuitenkin nosti nopeasti kilpensä maasta voidakseen puolustautua ja sitten heti perään miekkansakin.
- Taistellaan tiemme takaisin laivaan? Sundar kysyi kapteenilta epätietoisena.
- Puolustautukaa! Wahab komensi.
Mirza nappasi tikan käteensä, kun taas Sundar lähti heilumaan laivalle päin piilukirveensä kanssa. Amatsonit olivat vetäneet omat aseensa esiin valmiina puolustautumaan. Tari lähti Sundarin perään kaapattuaan nopeasti keihäänsä. Halo kääntyi myös laivaa kohti. Wahabin kimpussa oleva sofali hätyytteli taas kapteeni keihäällä, joskin menestyksettä.
Mirza tikka syttyi palamaan ja hän heitti sen yhtä sofalia kohde osuen ilkeästi sofalin käteen. Palavan tikan saanut sofali karjahti ja tarttui haavoittuneeseen käteensä.
Jälleen laivasta lensi Sundaria kohti heittokeihäs. Keihäs osui Sundaria suoraan vatsaan. Iso mies kaatui veteen ja jäi kellumaan mahalleen veteen.
Taria hätyyttelevä sofali yritti huitaista Taria kuitenkaan osumatta häneen. Toinen sofali puolestaan koetti keihästää Wahabin, muttei onnistunut aikeissaan. Wahab huitaisi vainolaista nuijallaan, muttei osunut liukkaaseen kilpikonnamieheen.
Mirzan seuraava tulinen tikka osui jälleen ja lujaa. Palava tikka kulki suoraan sofalin jalan läpi ja mies kaatui maahan kiljaisten, jalka aivan hajalla. Sofali menetti sitten tajunsa veren virratessa valtoimenaan hiekalle. Mirza otti uuden tikan käteen ja katsoi sofaleja pienoinen hymy huulillaan.
Toinen vanha amatsoni sai vastaansa raivokkaan sofalin. Amatsoni haavoittikin sofalia säilällään.
Halo ja Tari riensivät kiireesti katsomaan veteen kaatunutta Sundaria. Sundar ponnahti pystyyn vedestä ja puhalsi vettä keuhkoistaan. Halo irvisti hänelle ja lähti kohti lähestyviä sofaleja
Samassa seurue näki lisää sofaleita ilmestyvän vedestä. Sofalit nousivat sukelluksista pintaan.
- Yritetään antautua! Tari huudahti. Niitä on liikaa!
Sundar karjaisi raivoisasti ja lähti hyökkäämään lähimmän sofalin kimppuun heiluttaen hurjasti piilukirvestään. Mirza viskasi kolmannen palavan tikan, muttei osunut tällä kertaa.
Yllättävästi kuitenkin uudet sofalit ampuivatkin rannalla olevia sofaleita. Muutama rannalla sai kipeän lingonkiven jalkaansa ja kaatui.
- Mitäs nyt? Halo kysyi epätietoisena.
Uudet sofalit lähestyivät seuruetta, eivätkä ampuneet heitä lingoillaan. Yksi uusista huusi heille jotakin omalla kielellään.
- Tulkaa! Wahab huudahti miehilleen. Seurataan tuota sofalia!
Wahabin tarkoittama sofali viittoi seuruetta syvemmälle veteen. Toiset uudet sofalit ampuivat lingoillaan pysytellen vedessä. Tari ja Wahab lähtivät empimättä kahlaamaan uusien sofalien luokse. Halo ja Sundar seurasivat nopeasti perässä ja Mirzakin lähti seuraamaan sofaleja harmistuneen näköisenä. Amatsonit näyttivät hetken epävarmoilta, mutta seurasivat sitten perässä.
Uudet sofalit viittoivat seuruetta seuraamaan itäänpäin rannasta. Sofalien luona vesi oli niin syvää, että piti uida. Sofalit tosin tarttuivat seurueen jäseniin kiinni ja pitivät heitä pinnalla. Mukana näytti olevan merikilpikonniakin.
Sofalit kuljettivat seuruetta itäänpäin uiden. Muutama heistä jäi jälkivarmistukseksi ampumaan lingoilla. Kohta hiekkaranta katosi näkyvistä, mutta seurue oli vielä lähellä rantaa. Tari siirtyi uimasta kilpikonnan kyytiin.
- Ja sofaleista ei ole vaaraa? Mirza kysyi ärtyneenä Tarilta.
- Sanoitko minulle jotain? Tari kysyi katsoen Mirzaa. En kuullut, kun uin.
Seurue kulki melkoista tahtia sofalien ja kilpikonnien avustamina. Sundar tosin vaikutti hiukan hermostuneelta. Halo katseli ihmeissään sofaleita.
- Tiedätkö Tari, minne meitä ollaan viemässä, kun kerran aavistat kaiken ennakkoon? Mirza kysyi Tarilta, joka juuri sanoi jotakin yhdelle sofaleista erikoisella kielellä.
- Kuulemma nyt ei ehdi puhelemaan, on kiire, Tari vastasi.
Uintimatka tuntui kestävän pitkään. Sofalit uivat täyttä vauhtia puhumatta mitään. Vihdoin seurue näki kauempana kylän, jota kohti sofalit suuntasivat. Seurue lähestyi kylää, jonka ranta oli kivikkoinen. He pääsivät lopulta rantaan ja sofalit auttoivat heidät märkinä ylös vedestä kuljettaen heitä sitten kohti kyläänsä.
Kylä oli useista kymmenistä majoista koostuva paikka, joka oli puiden ympäröimällä paikalla. Kylä näytti melko hiljaiselta, eikä ihmisiä ollut paljonkaan. Joku nuorehko nainen asteli heitä vastaan. Hänen asunsa oli koristeellinen ja hänen kasvoissaan oli paljon maagisia tatuointeja. Nainen katsoi yhtä sofaleista kysyvästi ja nosti neljä sormea pystyyn. Sofali pudisti päätään. Päätään pudistanut sofali viittoi seuruetta kohti kylän suurinta majaa.
- Niitä on tainnut kaatua neljä taistelussa, Tari kuiskasi muille.
Sofali lähti kulkemaan majaa kohti odottaen ilmeisesti märkäisten vieraiden seuraavan. Nuori nainen seurasi mukana.
- Seurataan sofalia, Wahab kehotti miehistöään.
- Mitäpä muutakaan, Halo murahti.
Tari vaihtoi muutaman sanan nuoren naisen kanssa matkalla majaan.
Seurue johdatettiin sisälle majaan, jossa paloi lämmin tuli. He pääsivät istumaan nuotion lämpöön ja heille tarjottiin syötävää ja juotavaa.
- Voisiko joku selvittää, mistä hitosta tässä oikein on kyse? Sundar ärähti.
- Ole nyt ihan rauhassa, Tari kehotti. Kyllä he varmaan sen meille kertovat.
Ruoka oli herkullista kalaa, jota oli montaa laatua. Kala oli maittavaa ja sen ohessa seurue sai maukkaita hedelmiä.
- Kellään tietoa, mitä ne rannalla hyökänneet halusivat? Halo kyseli syödessään.
- Ehkä he halusivat laivan, Mirza ehdotti.
- Luulisin niin, Tari arveli myös.
- Laivassa oli sofalien arvostamia kauppatavaroita, Wahab pohdiskeli.
Samassa sisään astui vanha nainen, joka asteli nuoren naisen luokse. He vaihtoivat muutaman sanan ja nuori nainen pudisti päätään.
- Tari, kysy mitä he haluavat, Halo kehotti.
- Antaa heidän nyt keskustella kaikessa rauhassa ensin, Tari vastasi hänelle.
Halo murahti ja Tari näytti keskustelua kuunneltuaan surulliselta ja lopetti syömisen. Vanha nainen poistui talosta selvästikin surullisena ja nuori nainen huokasi. Wahab katsoi hieman hätääntyneen oloisesti sofaleita. Sofalit katselivat seuruetta selvästikin surullisina. Tari nousi ja meni puhelemaan naiselle.
- No voi sun. Ette viitsisi eleillä meille vähän enemmän tietoa? Sundar kysyi irvistäen sofaleille.
- Ei ilmeisesti mitään hyvää, Halo tuumi.
- Eiköhän itkut ole itketty, Mirza tokaisi. Mistä on kyse?
- Pää kiinni! Tari huusi hänelle.
Halo naurahti ja jatkoi syömistään.
- Hrmph, Sundar murahti. Hei, Tari, oikeasti, jos haluat, että pidämme turpamme kiinni tästä "suuresta surusta", niin voisit vähän valaista meidänkin sumenneita mieliämme?
- Joku on syntynyt kuolleena, Wahab selitti. Voisi hieman yrittää olla rauhallisemmin.
- No sellaista tapahtuu, Halo mutisi.
- Ei kannata häiritä heitä. Usuttavat vielä kilpikonnia kimppuumme, Mirza vitsaili.
- Ja okei, ne haki meidät tänne, mutta mitä sitten? Sundar kysyi. Laiva kuitenkin menetettiin. Oltaisiin me ne hyökkääjät voitu varmasti hoidellakin.
- Parempi olla nyt vaan hiljakseen, pelastivat sentään henkemme, Wahab kehotti tuikeana.
- Samapa tuo, vankeja olemme kuitenkin... vai? Halo kysyi.
- Tuskin me vankeja olemme, Mirza arveli.
- Ja arvon kapteeni, mitä hittoa me tänne tulimme edes tekemään? Sundar jatkoi pauhaamistaan. Olisiko teillä jotain tietoa jaettavaa meille, miehistöllenne?
Tari huokaisi.
- Kaupankäyntiä, hyvä Sundar, Wahab selitti kärsivällisesti. Tosin kuten varmaan huomasit, kaikki ei mennyt niin kuin piti.
- Pitääkö meidän olla kokoajan täällä kopissa? Mirza kysyi.
- Mihin sinulla on kiire? Wahab kysyi vastaan. Yritetään nyt kuivatella edes.
- Mitä minä täälläkään teen? En jaksa kuunnella salakieltänne, Mirza valitti.
- Avomerten Mirza ei kestä ahtaita tiloja. Tih, Sundar naurahti pilkallisesti.
- Sitä paitsi syödään nyt kunnolla, kerta ruokaa on, Wahab kehotti miehistöään.
Sundar näykki ruokaa selvästi tilanteeseen tympääntyneenä. Wahab puolestaan kääntyi juttelemaan naisen kanssa. Halo mutusteli ruokaa lievästi tilanteesta huvittuneena.

Tulen maa, osa 4.
RuneQuest
Irkkipelit
Ohjeet
Säännöt
Ehilmin valo
Hullu Prax
Karhunkaato
Riskimaa
Tulen maa
Yövalon varjossa
Palaute
Vieraskirja