Tulen maa, osa 2

Laivan peräsin oli hiukan hajalla, muttei mitään sellaista, mitä ei voisi suhteellisen nopeasti korjata. Sundar makasi laivan kannella tajuttomana. Mirza lähti kiireesti keräämään heittämiään tikkoja talteen.
Amatsoneja oli jäljellä kolme, kun taas muut amatsonit lojuivat saarella kuolleina tai kuolevina, kuten saarella olevat haimiehetkin. Nyt miehistö saattoi tarkkailla amatsoneja hiukan tarkemmin. He huomasivat, että amatsoneista kaksi olivat pahasti naarmuilla. Heillä oli mustat, lyhyet hiukset, pelottavasti maalatut kasvot ja inhottavia voitonmerkkejä koristeina. Amatsoneilla oli säilät ja kilvet aseistuksena.
Kolmas amatsoni olikin aivan toisenlainen. Hän oli selvästi kumppaneitaan nuorempi ja hänen kasvonsa olivat kauniit ja viattomat kuin kevään neitsyellä. Tämän tytön hiukset olivat kauniin keltaiset, mutta hänellä oli silti koristeinaan samoja voitonmerkkejä kuin muillakin. Aseistuksena oli säilä ja kilpi, mutta myös jalkajousi. Ihmeellistä kyllä, tyttö ei näyttänyt saaneen rajussa taistelussa naarmuakaan.
- Mitäs noitten kanssa tehdään? Tari kysyi osoittaen amatsoneja.
- Yrittäkää saada Sundar takaisin toimintakuntoon, Wahab kehotti toisia lähtien lataamaan jalkajoustaan.
Mirza vetäisi miekan esiin, kun taas Halo meni pukemaan panssarinsa sanoen:
- Noita vastaan en suojatta ota yhteen.
Toinen vanhemmista amatsoneista kumartui muutamien toveriensa ääreen, jotka kieriskelevät tuskissaan maassa. Hän viilsi heiltä kaulan poikki. Toiset kaksi katselivat laivan suuntaan. Sitten nuorempi lähti epäröiden astelemaan laivan suuntaan ja vanhempi nainen sanoi hänelle jotakin varoittavasti.
Nuorempi nainen pani miekkansa vyölleen. Sitten hän kohotti kätensä avoimina eteenpäin rauhaneleeseen, jolloin Tari laski keihäänsä alas. Wahab puolestaan latasi jalkajousen ja Mirza siirtyi taaemmaksi ja antoi toisen hoitaa puhumisen. Wahab huusi jotakin naisille ja nuori nainen vastasi. Wahab keskusteli hänen kanssaan.
- Emme halua mitään pahaa, mutta puolustamme tarvittaessa laivaamme! Wahab huusi amatsoneille trowjangiksi.
- Emme mekään teille, nuori amatsoni vastasi.
- Korjaamme laivan ja jatkamme matkaa, Wahab sanoi.
- Me tarvitsemme kyytiä, selitti tyttö. Pahat ratukit tuhosivat veneemme.
- Haluan jotain takeeksi, että aikeenne ovat rauhalliset, Wahab vaati.
- Minä lupaan sen, tyttö sanoi vakaasti.
- Mihin olette matkalla? Wahab kysyi häneltä.
- Amatsonit ei halua ongelmia, mutta pyytävät kyytiä, Wahab selitti sitten miehistölleen.
- Olimme metsästysretkellä, kun kimppuumme hyökättiin, amatsoni kertoi.
- Mihin haluaisitte kyydin? Wahab tiedusteli.
Tari kurtisti kulmakarvojaan ja Halo varoitti:
- Sinuna miettisin ennen kuin päästäisin heidät laivaan.
- Jaahas. Että sellaista ne haluaa, Tari totesi lähtien herättelemään Sundaria. Olisi kohtalaisen ikävää, jos yöllä kävisi ikävästi.
- Jonnekin, josta saamme uuden veneen, nainen vastasi Wahabille.
- Niin, Halokin myönsi.
- Minusta heidät voisi päästää kyytiin, Mirza esitti. He voivat auttaa meitä taistelemaan tuollaisia haimiehiä vastaan. Emme voi heitä tännekään jättää, hän lisäsi.
- Mistä luulette saavanne uuden veneen? Wahab kysyi epäluuloisena amatsonilta.
- Emme tiedä, minne olette matkalla, tämä vastasi. Voimme saada sen heimolaisiltamme tai liemikansalta.
- Meillä on vielä pitkä matka edessä, Wahab huomautti.
- Niin meilläkin, tyttö tokaisi. Olemme kaukaa kotoa.
- Pystyn tarjoamaan teille matkan sinne, minne päivän aikana pääsemme, Wahab ehdotti. Yöksi teidän on poistuttava laivasta. Lisäksi matka maksaa teille.
- Me tarvitsemme venettä, amatsoni sanoi.
- Meillä ei ole tarjota sellaista, Wahab vastasi.
- Me voimme sellaisen jostakin hankkia, selitti nainen. Kunhan saamme vain kyydin jonnekin, missä on veneitä.
Tari mutisi jotakin hyväuskoisista typeryksistä.
- He haluavat kyydin sellaiseen paikkaan, josta saa veneen, Wahab selitti keskusteluaan.
- Elleivät vaan tylysti ota tätä meidän, Halo sanoi.
- Mitä olette valmiit maksamaan kyydistä? Wahab kysyi taas amatsonilta.
- Voimme puolustaa venettänne, tämä vastasi. Ja lupaan, ettei kansani taholta tule teille ongelmia matkallanne.
- Mmmmmm.. Mmmitä tapahtui? tajuihinsa tullut Sundar kysyi. Mmmhmhm....
- Haimiehet kuolivat ja amatsonit haluavat kyydin, Tari selitti hänelle. Ja tässä keskustellaan otetaanko amatsonit kyytiin.
- Jos emme päästä heitä kyytiin voi syntyä taistelu, Mirza huomautti. Jos taas otamme heidät kyytiin, taistelua ei luultavasti synny.
Kaksi tummahiuksista amatsonia tuli nyt nuoremman naisen rinnalle. He tuijottivat vihamielisesti laivan miehistöä.
- Tulevat näköjään kyytiin joka tapauksessa, Halo arveli.
- Mitkä hiton amatsonit.... äääh, Sundar murisi yrittäen nousta istumaan mutta huomaten, ettei oikea käsi antanut yhtään tukea. UHHH.
- Jos ottaisimme vain tuon vaaleahiuksisen kyytiin, Mirza hymähti.
- Sitähän sinä haluaisit, Halo tuhahti.
- Ei meillä ole koko päivää aikaa. Nyt hieman nopeutta, Mirza kehotti.
- Ai Mirzalla on jo kiire päästä taas uinahtelemaan keinuvilla aalloilla? Sundar kysyi ilkeästi saatuaan vihdoin kammettua itsensä ylös.
- Haluan myös jotain maksua matkasta, Wahab penäsi nuorelta amatsonilta.
- Meillä ei ole antaa mitään, tämä vastasi. Metsästysretki jäi kesken.
- Mitä mieltä olette, otetaanko heidät kyytiin? Wahab kysyi toisilta. Jos he ovat kyydissä, tuskin muutkaan amatsonit hyökkäävät kimppuumme.
- Wahab, mitä mieltä SINÄ olet tästä? Tari kysyi puolestaan.
- Ja haimiehetkin saavat ajattelun aihetta ennen kuin hyökkäävät, Mirza huomautti.
- Jos he tulevat, kannattaisi ottaa heiltä aseet pois, Halo ehdotti.
- Kyllä, Wahab myönsi ryhtyen jälleen keskustelemaan amatsonien kanssa oudolla kielellä.
- Jos haluatte laivaan, otamme aseenne pois, Wahab ilmoitti amatsonille.
- Emme voi suostua siihen, nuori nainen kivahti. Se loukkaisi kunniaamme. Ei sovi olla miesten kanssa aseettomina.
- Se, että teillä on aseet, vaarantaisi matkaamme ja miehistöni, Wahab huomautti.
- Jos emme ota heitä kyytiin niin luultavammin he hyökkäävät. Jos otamme heidät kyytiin, niin sekin on suuri vaara, Tari puntaroi.
- Mutta pienempi vaara, Mirza arveli.
- Jos kohtaamme heidät tässä ja nyt, niin meillä ainakin on ylivoima puolella, Halo vastusti.
- Voimme vain näin hätätilassa tulla veneeseenne, amatsoni selitti Wahabille. Emme tee teille pahaa.
- Jos annatte aseenne pois, uskomme sen, Wahab vaati.
- Me emme voi taas luottaa teihin, amatsoni sanoi. Tiedämme kyllä, millaisia miehet ovat.
- Miksi me luottaisimme teihin? Wahab kysyi.
- Miksi me teihin? tyttö kysyi vastaan. Meitä on vielä vähemmänkin. Ja naiseni ovat haavoittuneet.
- Jos haluatte kyydin, joudutte luottamaan meihin, Wahab vastasi.
- Niin oli haimiehilläkin, Mirza sivalsi vastaan.
- Niin, mutta en väittänytkään sitä vaarattomaksi, Halo vastasi.
Wahab jatkoi keskustelua amatsonien kanssa tuima katse silmissään. Nuori nainen näytti hiukan uhmakkaalta.
- Me luotamme, muttemme voi antaa aseitamme, nuori amatsoni sanoi Wahabille. Rikkoisimme jumalaamme vastaan, hän lisäsi. Tolat ei enää loisi meihin katsettakaan.
- Aseet annatte meille, silloin pääsette laivaan. Siinä on ehtoni, ottakaa tai jättäkää, Wahab selitti.
- Meidän on päästävä pois täältä - keinolla millä hyvänsä, amatsoni sanoi uhkaavasti.
- Tarjoan teille keinon, hyväksykää se, Wahab kehotti.
- Se on sama kuin tarjoaisitte meille kuolemaa, tyttö tuhahti.
- Hah, Wahab naurahti. Minä en taas halua ottaa riskejä, että aseistautuneet amatsonit riehuvat laivallani!
- Me emme riehu, tyttö sanoi loukkaantuneena. Naiseni tekevät juuri niin kuin sanon.
- Mitä he sanovat? Halo kysyi tuskastuneena.
- En tiedä, Mirza vastasi.
Sundar oli saanut käteensä hieman tuntoa takaisin. Hän poimi säilänsä vyölleen ja kokeili vähän heilutella kättään.
- Teillä on kaksi vaihtoehtoa, tulette laivaamme ja riisuudutte aseistanne, tai sitten jäätte saarelle, Wahab selvensi tilannetta amatsonille.
- Emme voi suostua siihen, tyttö vastasi tiukasti. Se loukkaisi kunniamme. Mieluummin kuolemme. Mutta emme aio lähteä silloin yksin.
- He haluavat tulla laivaan, mutta eivät suostu antamaan aseitaan pois, Wahab ilmoitti toisille.
- Ymmärrän kyllä, miksi he eivät anna aseitaan, Tari sanoi katsellen Mirzaa ja virnistäen.
Mirza virnisti myös.
- Olkaa jokainen valppaana! Wahab kehotti silloin. Semmoinen tuntuma, että kohta ei hyvää seuraa.
- Päästämmekö heidän nyt laivaan? Mirza kysyi.
- Jos laskevat aseensa, he pääsevät laivaan, Wahab sanoi.
- Eli valitsette jälkimmäisen vaihtoehdon? Wahab kysyi amatsonilta.
- Lähdemme saarelta joka tapauksessa, tämä uhkasi. Jos lähdemme kuolleina, pääsemme Tolatin luokse. Me osaamme kyllä tappaa, jos se on tarpeen.
Tari ja Sundar menivät pukemaan panssareitaan, kun taas Mirza jäi seuraamaan tilannetta.
- Amatsonit uhkaavat tulla veneeseen, Wahab selitti taas kohta.
- Yrittäkööt vaan! Halo huudahti.
- Pääsemmekö veneeseenne? amatsoni kysyi Wahabilta.
- Pidämme palaverin miehistön kanssa, tämä vastasi.
- Älkää puhuko kauan, tyttö varoitti. Tiedämme kyllä, millaisia miehet ovat, hän jatkoi halveksivasti.
- Ja eivät ole antamassa aseitaan pois, Wahab jatkoi.
Nuori nainen latasi kaikessa rauhassa raskaan jalkajousensa.
- Päätä kiireesti kapteeni, Mirza hoputti.
- Aika alkaa loppua, Halokin tiukkasi.
- He eivät laivaamme tule! Wahab huudahti.
Amatsonit loitsivat jotakin.
- Kirous, Sundar murahti.
- Ei onnistu, laivaan ette astu aseistettuna! Wahab huusi amatsoneille.
- Etkö ymmärrä, ettemme voi antaa aseitamme? nuori amatsoni kivahti.
- Ettekö ymmärrä, että en halua vaarantaa miehistöä ja matkaamme? Wahab sanoi vastaan.
- Emme vaaranna mitään, amatsoni sanoi. Voin vannoa sen Tolatin kautta.
- Pahus, tässä on nyt ongelmallinen tilanne, Wahabkin totesi. Jos emme päästä heitä laivaan, he hyökkäävät.
Sundar loitsii jotakin itseensä. Hän poimi saman tien raskaan varsijousensa ja alkoi virittää sitä.
- He hyökkäävät joka tapauksessa, Halo arveli.
- Sitä minäkin pelkään, Wahab myönsi.
- Ei niihin voi luottaa, jatkoi Halo.
- Sano jo kapteeni mitä teemme, Mirza kärtti ottaen tikan valmiiksi käteensä.
Halo ja Tari ryhtyivät loitsimaan.
- Tolat ei auta meitä. Haluan jotain muuta, jonka avulla voin uskoa sanaanne, Wahab vaati.
- Vannon minkä kautta haluat, tyttö lupasi.
- Miksi luottaisimme teihin? Wahab kysyi. Teistä ei ole mitään meille.
- Etkö usko, ettemme turhaan vanno jumalamme kautta? amatsoni kysyi.
- Muistakaa, puolustamme ainoastaan laivaa ja itseämme, Wahab muistutti.
- Minä en tunne teidän jumalaanne! Wahab tokaisi.
- No, sano sitten, minkä kautta vannon! tyttö kivahti.
- En halua sanoja, haluan tekoja, Wahab vastasi. Haluan varmistuksen, että ette hyökkää kimppuumme.
- Ota meidät sitten laivaan ja anna meille jokin paikka, amatsoni kehotti. Pysymme siinä koko matkan ajan.
Amatsonit olivat loitsineet ja odottivat neuvottelun tulosta tyyninä.
- En luota sanoihinne, Wahab sanoi amatsonille. Haluan aseet pois. Jos tulette laivaan, tulette meidän ehdoillamme.
- Jos kiellät meiltä aseet pakotat meidät taistelemaan, nainen ilmoitti. Me ehkä kuolemme, muttemme kuole yksin. Sitä paitsi aiomme kuollessamme tuhota laivanne. Usko pois, pystymme siihen kyllä.
- Etsikää itsellenne puolustusasema, Wahab kehotti kohta. Tästä ei välttämättä hyvää seuraa.
- Selvä, Halo vastasi.
Mirza siirtyi hiukan taaemmaksi ja Halo tuli hänen rinnalleen. Sundar siirtyi varsijousensa kanssa mahdollisimman hyvään ampumasuojaan ja Tarikin siirtyi sivummaksi.
- Alkaa tuntumaan siltä, että hyökkäys on paras puolustus, Wahab esitti arvelun. Alan kyllästymään heidän uhkauksiinsa.
- Me puolustamme laivaamme kaikkia uhkia vastaan, Wahab sanoi amatsonille. Mutta emme halua ongelmia.
- Mennäänkö? Halo kysyi irvistäen rumasti. Vai antaako heidän hyökätä?
- Emme mekään, amatsoni vastasi Wahabille. Mutta ymmärrät kai, että olemme pulassa. Aseiden luovuttaminen olisi sama kuin kuolema. Mieluummin siis kuolemme, jotta pääsemme Tolatin luokse.
- Vihollisen ottaminen laivaan aseistettuna on kuin kuolema, Wahab huomautti. Miksi minä haluaisin sitä?
- Olenhan jo luvannut, ettemme tee mitään pahaa, tyttö muistutti. Ja voitte vahtia meitä koko ajan.
- Maineenne puhuu puolestanne, joten en voi luottaa teihin, Wahab vastusti.
- Jos haluaisimme tappaa teidät, olisimme jo hyökänneet, amatsoni perusteli.
Amatsonit odottivat uhkaavina.
- Eipä olisi mitään järkeä hyökätä haavoittuneena, Wahab esitti.
- Niin, miksi me siis kävisimme kimppuunne laivassakaan? amatsoni kysyi. Emme osaa ohjata tuota teidän laivaanne.
- Laivassa ehditte levätä ja parantaa itsenne, Wahab väitti vastaan. Odottaisitte vain sopivaa hetkeä.
- Neuvottelut ei tunnu johtavan mihinkään, Wahab ilmoitti turhautuneena.
- Käytämme vain veneitä, amatsoni lisäsi. Meille ei olisi mitään hyötyä aluksestanne ilman teitä itseänne!
- Hyökätäänkö? Halo kysyi taas kohta.
- Jos tulette laivaan, saatte pitää aseenne, mutta ne pysyvät vyöllä, jalkajousi pysyy lataamattomana ja yksi miehistäni vartioi koko ajan, Wahab luetteli amatsoneille. Jos joku edes harkitsee aseensa esille ottamista, olette vainaita. Tässä on viimeinen tarjoukseni.
- Suostun, tyttö vastasi heti.
Samassa Wahabin kanssa keskustellut nuori amatsoni nyökkäsi ja poisti latauksen jousestaan. Toiset amatsonit rentoutuivat ja aseet pysyivät vyöllä.
- Mitä he sanoivat? Halo kysyi Wahabilta.
Sundar uskaltautui ulos piilostaan ja kävi tarkistamassa peräsimen tilan. Amatsonit katsahtivat laivaan päin.
- Jokainen pitää amatsoneja silmällä ja aseet käden ulottuvilla, Wahab määräsi miehistölleen. Jos joku heistä edes hipaisee aseeseensa, hyökätkää!
- Aye, Sundar vastasi.
- Meidän on ensiksi saatava laivamme kuntoon, sitten pääsemme jatkamaan matkaa, Wahab huomautti amatsoneille.
Nuori nainen nousi pelottomasti laivaan. Hän piti käsiään avoimina osoittaen siten hyvät aikeensa. Amatsonit astelivat Wahabin osoittamaan kohtaan laivassa. He istuivat kannelle hiljaisina ja Mirza meni vartioimaan heitä. Halokin tuli hänen vierelleen.
- Jos koskette aseisiinne tai liikutte pois alueelta, minä ja miehistöni hyökkäämme, Wahab varoitti amatsoneja.
- Ymmärrän, nuori nainen sanoi nyökäten.
- Peräsin on murtunut, huoahti Sundar peräsintä tarkasteltuaan. Me emme ole lähdössä mihinkään vielä ainakaan varttituntiin.
- Yritetään saada laiva taas merikuntoon, Wahab kehotti tullen myös tutkimaan vaurioita ja korjaamaan niitä.
- Tarvitsetko apua sen korjaamisessa? Tari kysyi.
Sundar käveli peräsimeltä puutavaravaraston luo katsellen amatsoneja koko ajan sivusilmällä ja vastasi Tarille:
- Nopeammin se niin sujuu.
Tari kiiruhti auttamaan korjaamisessa. Laivassa oli puutavaraa, jolla saatiin korvattua murtuneet osat.
- Jos törmäämme muihin amatsoneihin, ehkä nämä laivassa olevat amatsonit ovat neuvotteluvalttimme, Wahab arveli peräsintä korjatessaan.
Sundar nappasi pari kunnon laudanpätkää vahvoihin käsiinsä ja alkoi viedä niitä iloisen oloisena laivan peräosaan. Meni vain kymmenen minuuttia, kun peräsin oli jo entistä ehompi ja laiva näytti olevan kunnossa taas matkaa varten.
- Jatkakaamme matkaa, Wahab ilmoitti.
- Olivatko nuo tulleet sillä toisella laivalla? Sundar kysyi Wahabilta.
- Heidän oma veneensä oli hajonnut, Wahab selitti. He haluavat vain saada uuden veneen. Sitten pääsemme heistä eroon.
- No, pojat, Sundar sanoi virnistää amatsoneille, ja tytöt, nyt kun peräsin on korjattu, voisitte käydä vähän tuuppaamassa?
Wahab laittoi ladatun jalkajousensa kätensä ulottuville ja asettui peräsimen luo.
- Ähhh. Olenko minä taas välttämätön? Mirza mutisi, mutta asteli kuitenkin työntämään laivaa yhdessä Halon kanssa.
Tari puheli jotakin nuorelle amatsonille. Sundar seurasi toisella silmällä amatsoneja ja antoi samalla ohjeita työntäjille:
- Hiiohoi poijjat. Hahahhaah.
Mirza ja Halo saivat laivan taas vesille ja hyppäsivät laivaan. Halo mutisi jotakin työnjaosta, kun taas Tari hymyili nuorelle amatsonille. Sundar odotti, että Halo ja Mirza pääsivät takaisin laivaan ja purki sitten varsijousensa virityksen. Mirza ja Halo menivät jälleen vartioimaan amatsoneja. Tari kiipesi jälleen mastoihin tähystämään.
- Olemmeko valmiit jatkamaan matkantekoa? Wahab kysyi toisilta.
Laiva keinui taas aalloilla ja tuuli tarttui purjeisiin. Pian kivikkoinen saari jäi jo taakse. Tuuli näytti jälleen kerran olevan oikein suotuisa.
Sundar istahti taas alas ja tutkiskeli amatsoneja pitkään katseellaan. Amatsonit istuivat kiltisti paikoillaan. Mirza puheli jotain amatsoneille.

Mirza juttelee nuoren amatsonin kanssa
- Saako sinulle puhua ilman, että pelkää tulleensa miekan lävistämäksi? Mirza kysyi nuorelta ja kauniilta amatsonilta.
- Kyllä miehet voivat minulle puhua, amatsoni vastasi tuhahtaen. Mutta varokin loukkaamasta minua.
- Tiedustelen vain kauanko yhteinen matkamme kestää, Mirza sanoi.
- Niin kauan, kunnes saamme uuden veneen, amatsoni vastasi. Pahat ratukit tuhosivat hyvän veneemme.
- No, onneksi me pelastimme teidät, Mirza huomautti.
- Ja onneksi pääsimme sopimukseen, amatsoni lisäsi. Muuten kukaan ei olisi poistunut saarelta elävänä.
- Olen kyllä kuullut tarinoita teistä, mutta tuskin te olisitte meitä päihittäneet, Mirza sanoi vihjailevasti.
- Hah! Te miehet olette aivan heikkoja, amatsoni väitti. Kuvittele vain millaista on maata jumalan kanssa!
- En halua edes kuvitella makaavani jumalasi kanssa, vastasi Mirza.
- Sitä et varmasti toivokaan, nuori nainen hymähti.
- Mutta kenties jonkun muun kanssa, Mirza jatkoi.
- Älä edes minua vihjaile! nainen kivahti. Minun neitsyyteni säästyy Tolatia varten.
- On teillä kummia tapoja, Mirza sanoi nyreissään.
- Me valitsemme vain parhaan, tyttö puolestaan tokaisi.
- Jaaha. Että näin, Mirza mutisi. Ihme vain ettei "paras" jumalanne tullut pelastamaan teitä.
- Olisimme kyllä voineet kutsua Tolatin avuksemme, jos olisimme joutuneet ahdinkoon, tyttö väitti.
- Miten vain, Mirza sanoi ja lopetti keskustelun.
- Wahab, minne aiot amatsonit jättää? Halo kysyi.
- Ei ole vielä tarkkaa suunnitelmaa, tämä vastasi.
Sundar nappasi ylimääräisen puunkalikan, alkoi veistellä sitä hitain, varmoin vedoin ja jatkoi amatsonien mittailemista silmillään. Vanhemmat amatsonit vastasivat synkkinä Sundarin katseeseen.
Tari katseli alas mastosta ja huikkasi alas:
- Tulipas tässä mieleen. Onko meillä ruokaa tarpeeksi, jotta hekin saavat?
- Vieläkö ne pitäisi syöttää killuttimienleikkauskuntoon? Sundar huusi ylös selvästi ärtyneenä.
Tari katsoi Sundaria hiukan hymyille ja huusi:
- Ei tarvitse, mutta saattavat olla vihaisia nälissään. Minulle riittää se, että he ovat nyt jo aika vihaisia.
Sundar ei vastannut Tarin hymyyn vaan hymähti vain ärtyisästi siirtäen katseensa taas amatsoneihin. Halo kaivoi purutupakkaa taskustaan ja alkoi jauhaa sitä. Wahab puolestaan kaivoi karttansa esiin ja tutkaili niitä.
Tuuli kuljetti laivaa joutuisasti. Lopulta ilta alkoi jo saapua. Mitään erikoisempaa ei tapahtunut, mutta sitten alkoi olla aika saada laiva ankkuriin. Tari rupesi tähystelemään hyvää ankkurointipaikkaa. Wahabkin alkoi etsiä suojaisaa paikkaa laivalle.
- Mitäs me teemme näiden vankien kanssa? Halo kysyi.
- Tarkoitatko kunnianarvoisia neitimatkustajavieraitamme? Sundar kysyi räkättäen.
- Tuolla olisi ihan hyvä poukama mihin voisimme ankkuroitua, Tari ilmoitti kohta.
Sundar ponnahti pystyyn ja käveli hyväntuulisena ankkurin luokse.
- Tari, emme me sinne. Se on vaarallinen paikka, Wahab kuitenkin varoitti. Jatketaan etsimistä.
Tari huokasi, Halo vetäytyi hölmistyneenä rukoilemaan ja Sundar istahti ankkurin viereen. Mirza jatkoi amatsonien vartioimista.
- Tuolla näyttäisi olevan hyvä paikka, Wahab sanoi kotvan kuluttua viitaten metsäisen saaren rantaan.
Saaren rantaa näyttivät suojaavan suuremmat karit. Wahab suuntasi laivan sinne ja löysi sopivan kohdan, joka oli sopivasti suojassa aalloilta. Siinä kohti oli lisäksi aika matalaa, ehkä vain nelisen metriä vettä. Pohja näytti olevan hiekkainen.
Tari kiipesi alas mastosta. Sundar puolestaan laski ankkurin.
- Taidetaan pitää tuplavartiot? Tari kysyi.
- Voi kuinka viisaasti sanottu, Mirza ivasi.
Wahab keskusteli amatsonien kanssa samalla naureskellen.
- Jos haluatte nukkua yönne rauhassa, menkää saareen nukkumaan, Wahab ehdotti. Saatte sieltä varmaan ruokaakin itsellenne.
- Pysymme mieluummin laivassa, nuori nainen sanoi. Voimme auttaa vartioinnissa. Tuossa saaressa asuu metsien väkeä.
- Nukkukaa aivan rauhassa. Me kyllä hoidamme vartioinnin, sanoi Wahab naurahtaen.
- Varokaa, sillä metsän väki on juonikasta, amatsoni varoitti.
- Wahab, mitä he sanovat? Halo kysyi.
- Ensimmäisenä vuoroon Tari ja nuori amatsoninainen, eh? Sundar kysyi ilkeästi ja Tari katsoi häntä.
- Kuinka on teidän laita? Wahab kysyi amatsoneilta.
- Jopa meiltä voivat jäädä heidän liikkeensä huomaamatta, amatsoni selitti. Me olemme kanssanne, joten teillä ei ole hätää. Vaikka metsän väki pääsisi yllättämään, me suojelemme teitä.
- Minä voin ottaa ensimmäisen vahtivuoron, Mirza lupautui.
- Amatsonin nukkuvat toisessa päässä laivaa, me toisessa, Wahab ilmoitti. Ja jokainen pitää aseensa kätensä ulottuvilla.
Sundar hiljeni yhtäkkiä ja näytti vaivautuneelta. Tari meni istumaan kannelle ja katseli hyvää nukkumispaikkaa.
- Otan toisen, Halo sanoi.
- Amatsonit varoittelevat metsän väestä, Wahab selitti toisille. Toivottavasti ei ole mitään heidän omaa juonta.
- Osallistuvatko neidit vahtivuoroihin? Mirza tiedusteli.
- Amatsonit voivat tosiaan jokainen myös vartioida, mutta heitä on pidettävä myös silmällä, Wahab vastasi.
Nyt oli jo pimentynyt ja viidakko oli hiljentynyt, vaikka yön ääniä kuului yhä. Tari meni istumaan Sundarin viereen ja Wahab suojasi kartat ja asettui nukkumaan laivan peräpäähän. Kapteeni varmisti vielä, että jalkajousi oli sopivan matkan etäisyydellä. Halo vetäytyi nukkumaan laivan perään jättäen kuitenkin miekan ja kilven käsien ulottuville.
- Siis.. mitkä ovat vahtivuorot? Tari kysyi katsellen muita kysyvästi.
- 1. Mirza, 2. Halolani, 3. Tari, 4. Wahab, Wahab vastasi.
- Entä Sundar? Mirza kysyi.
- Aivan sama, Sundar murahti.
- 4. Sundar, 5. Wahab, Wahab korjasi järjestystä.
- Kai hän herää painajaisiinsa omalla ajallaan, Mirza piruili.
- Katsotaan mihin itse heräät, Sundar mutisi lähtien nukkumaan.
Amatsonit näyttivät käyvän myös yöpuulle. Vanhemmat naiset asettuivat nuoremman naisen vierelle.
- Sanopa sinä Wahab kielitaitoisena, että hekin saavat osallistua vartiointiin, Mirza kehotti.
Wahab nousi ylös ja puhui amatsonien kanssa.
- Mitenkäs se teidän vartioiminen? Wahab kysyi amatsoneilta. Lupasitte auttaa vartioinnissa?
- Voimme vartioida, jos luotatte meihin, nuori nainen vastasi. Mutta me kyllä nukumme aina vain puoliksi. Heräämme helposti pieneenkin häiriöön yön äänissä. Olemme tottuneet siihen elämän aikana.
- Jos yksi teistä vuorollaan on vartiossa, meidän miehistä on jokainen vuorollaan, Wahab selitti systeemiä. Eli on koko ajan kaksi vartiossa.
- Sopii, jos niin haluatte, nuori nainen virkkoi olkapäitään kohauttaen.
- Tehdään siis niin, Wahab totesi.
- Minä valvon ensiksi, nuori amatsoni ilmoitti.
- Mutta muistakaa mitä sanoin aseisiin koskemisesta, Wahab varoitti.
- Muistamme kyllä, amatsoni vakuutti.
- Hyvä, Wahab sanoi tyytyväisenä.
Nuori nainen nousi istumaan ja katseli metsää toisten käydessä nukkumaan.
- Tarkkailkaa ympäristöä, mutta pitäkää amatsoneja myös silmällä, Wahab määräsi. Se, joka on vartiossa, hän täsmensi.
Sundar otti piilukirveen ja varsijousen vierelleen ja meni makuulle. Pronssiketjupaitakin jäi päälle. Toisetkin ryhtyivät nukkumaan ja vanhemmat amatsonit olivat jo nukahtaneetkin. Nuori nainen tähyili viidakkoa.

Mirza ja nuori amatsoni
- Mitä siellä metsässä on pelättävää? Mirza kysyi toisten nukahdettua nuorelta amatsonilta, joka katseli metsää.
- Siellä on metsän väkeä, tyttö vastasi.
- Eli? Mirza tiedusteli.
- He ovat metsissä asuvaa väkeä, amatsoni selitti. Sellaisia keltaisia olentoja.
- Haltioita? Mirza kysyi.
- En tunne sanaasi, amatsoni vastasi.
- Sofaleja? Mirza kysyi sitten.
- En tunne tuotakaan sanaasi, tyttö vastasi.
- Tuskin nuo metsäläiset risuillaan mitään mahtavat, Mirza arveli.
- He ovat salakavalia, amatsoni huomautti. He tuntevat metsän kuin omat taskunsa.
- Siellä saavatkin pysyä, Mirza tokaisi. Laivalle heillä ei ole asiaa.
- Toivotaan niin, nainen vastasi kääntäen katseensa taas metsään.
- Saanko muuten kysyä miksi sinulla on pitkät vaaleat hiukset poiketen kumppaneistasi, Mirza kysyi häneltä.
- Minä olen vain tällainen, tyttö vastasi hämillään. Sukuni on taivaan sukua.
- Vaan ei ole minunkaan sukuni turha, Mirza sanoi hiljaa ja alkoi vartioida niin metsää, amatsoneja kuin myös kavalaa Sundaria.
Amatsoni ei enää vastannut, vaan katseli metsää. Hän oli hyvin kaunis ja Mirza katseli häntä erityisen tarkasti, mutta ei vain vartiointi mielessään. Tyttö oli oikein sievä ilmestys, varsinkin kun hän ei huomannut Mirzan katsetta, vaan katseli mietteliäänä viidakkoon.

Halon uni 1
Unessa Halo näki korin, jota Mirza piti aina mukanaan. Mirza näytti kaiken lisäksi pitävän siitä erittäin hyvää huolta ja se kiusasi nyt Haloa unissa.
Kori tuntui unessa vain kasvavan ja kasvavan. Halo yritti repiä sitä auki, mutta kori ei vain auennut. Hänen kyntensä menivät vain verille, mutta korin kansi ei auennut. Halo näki korin kannessa suun, joka virnuili hänelle aivan kuin se pilkkaisi häntä.
Halo jatkoi levotonta untaan tietäen missä reliikki olisi ja vartoen tilaisuutta saattaa se taas oikeisiin käsiin.

Yön kuluessa Mirza meni herättämään Haloa tarkkaillen myös amatsoneja samalla. Halo puki epämukavat varusteensa päälle ja toivotti Mirzalle hyvää yötä oudosti hymyillen. Mirza hymyili kummastuneena takaisin ja meni nukkumaan.

Mirzan uni
Mirza näki ikävää unta, jossa hän oli menettänyt isänsä luottamuksen. Mirza pakoili keskellä kaupunkia peläten koko ajan, että hänen isänsä kätyrit saavat hänet kiinni.
Äkkiä Mirza näki jonkin välähtävän auringossa. Hän katsoi tarkemmin ja huomasi miehen, joka kulki toisten ihmisten joukossa. Välähdys tuli ilmeisesti miehen hihasta. Mirza tunsi vaaran värähdyksen ja pysyi valppaana.
Mies näytti astelevan hiljakseltaan lähemmäs Mirzaa tutkien kojujen tuotteita. Mirza siirtyi pikkuhiljaa taaksepäin, muttei laskenut katsettani miehestä, joka näytti seuraavan Mirzaa. Tosin hän teeskenteli kyselevänsä tuotteista.
Mirza pysähtyi ja mieskin pysähtyi. Mirza otti tikan käteensä, mutta niin että se oli hihan suojassa. Mies lähestyi hiljalleen ja oli vieläkin tutkivinaan ruokatavaroita kojusta. Pian mies oli suunnilleen viiden metrin päässä ja Mirza päätti vaihtaakin taktiikkaa. Hän pisti tikan piiloon ja otti miekan kahvasta kiinni.
- Anteeksi, mutta seuraatteko te minua? Mirza kysyi mieheltä, kun tämä oli neljän metrin päässä hänestä.
Mies katsahti pelästyneenä Mirzaan ja änkytti:
- E-en.
- Voisitte sitten pysyä erossa minusta, Mirza lausui itsevarmalla äänellä.
- S-selvä, mies sopersi ja lähti kiireesti pois.
Mirza jäi hiukan ihmettelemään.

Wahabin uni
Wahab kuuli hämärästi, kuinka vahtia vaihdettiin, mutta sitten hän vaipui syvempään uneen. Jonkinlainen uni alkoi hahmottua hänen mieleensä. Uni koski hänen edellistä matkaansa Sofalisaarelle. Unessa Wahab tinki tiukasti sofalien kanssa luuesineistä.
- Kaksi kovaa terää, niin saat tämän, sofali sanoi näyttäen kaunista luukorua. Mitäs sanot?
- Yksi terä? Wahab ehdotti.
- En voi suostua, sofali vastasi. Sinähän nyljet minut aivan köyhäksi! hän valitti.
- Jos annan kolme terää, mitä saan luukorun päälle? Wahab kysyi.
- Hmm, sofali mietti. Saat tämän kauniin kiven, hän ehdotti näyttäen kiveä, joka kimmelsi.
- Suostun, Wahab myöntyi.
Esineet vaihtoivat omistajaa. Wahab huomasi nyt, että kivessä saattoikin olla jopa kultaa!
Seuraavaksi sofali ehdotti vaihtokauppaa, että Wahab antaisi kolme ongenkoukkua kahdesta luisesta renkaasta.
- Suostun vaihtokauppaan, Wahab ilmoitti.
Tavarat vaihtoivat taas omistajaa ja sofali hykerteli tyytyväisenä.
Sitten sofali iski pöytää suuren luisen sarven. Se oli aivan suora ja varmasti pari metriä pitkä.
- Paljokos antaisit? sofali kysyi hymyillen.
- Mitäs esineitä tarvitset? Wahab puolestaan kysäisi.
- Kovat terät ovat poikaa, sofali vastasi. Mutta haluaisin isompia, hän jatkoi.
Wahab tarjosi isoja kovia teriä. Mies nosti kaikki sormensa pystyyn ja sitten vielä kaksi sormea.
Samassa Wahab heräsi.

Halo ja Sundar
Halo tuli omalla vartiovuorollaan herättämään Sundarin.
- Oletko saanut mitään tietoja? Halo kysyi häneltä. Vai oletko edes yrittänyt?
- Hittoako tässä mitään on ehtinyt, Sundar ärisi. Sanoin että katson, jos sattuu jotain vastaan, muttei ole sattunut. Ei täällä nyt niin paljoa matkustajia ole ja Tarin minä tunnen jo ihan hyvin, joten mitä hittoa sinä oikein Mirzasta haluat? Jos et ole huomannut, en tule sen maakravun kanssa kovin hyvin toimeen. Ei kannata ihmetellä, jos en siltä ole mitään tietoja leperrellyt, hitto vie!
- Elikkä raha ei siis kelpaa? Halo kysyi. Sano vaan niin jätän sinut rauhaan.
- Raha kelpaa, mutta en minä nyt parin lantin takia ala veljeilemään surkimuksien kanssa, Sundar puhisi. Sanoisit vaan ihan suoraan, mitä haluat. Tai jos et halua, niin voidaan antaa koko asian olla.
- No suoraan, selvitä onko kellään yhteyksiä Velhokirkkoon, Halo selosti.
- Hyvä on, Sundar myöntyi.
- Koska olen kyllästynyt välttelemään niitä syntisiä pakanoita, Halo jatkoi.
- Samat ehdot, ilmoitan, jos satun kuulemaan mitään, Sundar sanoi.
- Selvä, myöntyi Halo.
- Amatsonit olleet hiljaa? Sundar kysäisi.
- Kyllä, Halo vastasi. No menepäs sitten takaisin nukkumaan, niin menen herättämään Tarin.
- Huoh, Sundar haukotteli ja meni väsyneenä takaisin nukkumaan.
Halo lähti herättämään Tarin.

Tarin uni 1
Mukava uni nappasi Tarin mukaansa. Hän oli taas kilpikonnana meressä, tällä kertaa tosin meren syvyyksissä. Hän näki siellä ihmeellisiä kaloja. Niiden silmät olivat sokeita, mutta ne hehkuivat valoa. Tari meni ihmettelemään niitä, mutta kalat kavahtivat hänen luotaan. Jotenkin ne tuntuivat vaistoavan Tarin.
Tari jäi katselemaan erikoisia kaloja, jotka vain uivat vedessä tekemättä mitään ihmeellisempää. Tari tunsi vain iloa katsella ihanaa merta ja sen syvyyksiä. Lopulta Tari jätti kalat rauhaan ja uiskenteli etsimään jotakin muuta kiinnostavaa.
Pian hän näki kauempana valtavan merikäärmeen, jonka selässä ratsasti suomuinen mies. Tari näki kalojen väistävän kunnioittavasti miehen tieltä. Miehellä oli tosiaan atrain kädessä...
Tari väistyi hiukan sivumpaan, mutta katseli yhä. Hän näki suomuista miestä seuraavan valtavan kalaparven. Kalat loistivat kaikissa sateenkaaren väreissä. Tariin ei kiinnitetty erityisempää huomiota, joten tämä lähti seuraamaan kaloja. Kalat kulkivat hitaasti ja suurena parvena. Tari näki kaikkien meren olentojen väistävän joukkion tieltä.
Tari päätti tarkastella miestä lähemmin. Miehellä näytti olevan kalanpää ja päässään kruunu.
Samassa Tari heräsi Halon herättämänä.
Kun vahdinvaihdon aika koitti, Halo tuli herättämään Taria.
- Hiljaista on ollut, Halo selosti.
Tari näytti hiukan ärtyneeltä, joten Halo kysyi:
- Keskeytinkö mukavan unen?
- Aivan, Tari vastasi. Onko amatsoneja hereillä?
- On yksi vanhemmista, Halo vastasi.
- No uskoisin, että selviän tästä eteenpäin, Tari sanoi katsellen amatsoneja.
- Selvä, Halo vastasi lähtien nukkumaan.
Tari puki haarniskan päälleen, otti keihään ja meni vartioimaan.
Yön kuluessa Tari rupesi herättelemään Sundaria.
- Herätys, Tari sanoi hiljaa Sundarille.
- Joko taas? Sundar ärähti unisena.
- Joo, Tari vastasi. Taitaa olla sun vuoro. Yksi amatsonikin on hereillä.
- Huah, no hyvä sitten, Sundar myöntyi. Mikä niistä?
- No se meni just nukkumaan, Tari vastasi. No kaipa selviät tässä?
- Juu. Hyviä unia vain, Sundar toivotti.
- Ei näytä, että ketään olisi tulossa vanhan amatsonin tilalle, Tari totesi mennen sitten makuulle.

Sundar vahdissa
Sundarin vartiovuorolla oli aluksi hiljaista, sillä kaikki amatsonitkin jo nukkuivat. Sundar meni istuskelemaan laivan takaosan sellaiseen nurkkaan, että näki sekä amatsonit että saaren rannan ja jäi istumaan ja polttelemaan. Hän lepuutti itseään vähän polttamalla Solfin unta, mutta pienen määrän, koska ei halunnut olla ihan ulalla.
Jonkin ajan päästä Sundar huomasi jonkin liikahtavan metsässä. Hän kohdisti katseensa sinne ja erotti puunrunkoa vasten jonkin hiljaisen hahmon. Se oli eräässä rannan puussa, joten ei pääsisi ainakaan heti laivaan.
Sundar otti hiljaa varsijousensa, tähtäsi hahmoa tarkkaan ja odotti hetken, josko näkyisi muuta liikettä. Sellaista ei kuitenkaan näkynyt ja oli suorastaan ihme, että hän huomasi edes tämän hahmon, koska se oli melkein kuin kiinteä osa puuta.
Sundar päätti napsauttaa hahmoa vasamalla. Vasama ei osunut, vaan singahti jonnekin metsään ja hahmo katosi. Amatsonit olivat kuitenkin heränneet ja näyttivät valppailta.
Sundar latasi nopeasti jousensa ja tarkkaile sekä metsää että amatsoneja. Amatsonitkin katselivat metsää ja heidän sieraimensa laajenivat ja he haistelivat ilmaa. Sundar käveli heidän luokseen ja naiset käänsivät heti katseensa häneen päin.
- Puumiehiä, Sundar sanoi heille trowjangiksi.
Amatsonit nyökkäsivät ja Sundar jatkoi:
- Vaara?
- En tiedä, nuori nainen sanoi epätietoisena. Ehkä paha, ehkä ei.
Sundar nyökkäsi ja perääntyi vahtipaikkaansa. Hän pisti uuden piipullisen Solfin unta pesään ja antoi amatsonien olla omassa rauhassaan. Amatsonit keskustelivat hetken metsään vilkuillen, mutta kävivät sitten taas nukkumaan.

Tarin uni 2
Jälleen kalamies ilmestyi Tarin uneen ja Tari jatkoi miehen tarkastelemista. Kalamiehen huulet olivat paksut kalanhuulet ja hänellä oli jälleen seurueensa ympärillään. Tari lähti taas seuraamaan heitä.
Kalamies joukkoineen kulki suuren häkin luokse. Häkissä näyttää olevan kaloja, joita oli monenlaisia ja ne näyttivät olevan hädissään.
Kalamies kohotti atraimensa. Hän osoittaa sillä häkkiä ja sitten ylöspäin, kohti pintaa. Häkki alkoi nousta kohti pintaa ja kalat pyristelivät päästäkseen ulos. Kalanpää vain katseli häkin nousemista ja lähti seuraamaan häkkiä ylöspäin kohti pintaa. Tari livahti hänen peräänsä.
Nyt näkyviin ilmestyi kalaverkko. Kalamies osoitti häkkiä, joka aukeaa ja Kalamies ohjasi atraimensa liikkeillä häkin kalat suoraan verkkoon. Kalat jäivät kiinni verkkoon ja Kalamies nauroi räkäisesti. Hän ei näyttänyt huomaavan Taria, mutta lausui kumeasti kaloille:
- Tämän saatte, kun ette ole kuuliaisia!
Sitten seurasi taas räkäistä naurua. Kalamies lähti taas sukeltamaan alaspäin jatkaen nauruaan. Tari sen sijaan lähti katsomaan verkkoa, jossa kalat pyristelivät, mutteivät päässeet pois. Tari katseli, muttei nähnyt verkon lähellä minkään laivan pohjaa. Kalamiehen nauru kuului vielä kauempaa.
Tari päätti pulpahtaa pinnalle nähdäkseen, missä verkko oikein oli kiinni. Pinnalla hän näki valtavan punaisen linnun, joka piteli verkosta kiinni. Se noukki välillä kaloja suuhunsa. Tari päätti olla pottuilematta sille ja pulahti taas pinnan alle.
Tari ryhtyi taas tutkailemaan meren pohjaa löytäen kauniita kasveja ja kaloja.

Halon uni 2
Halo näki toista unta. Siinä hän näki Mirzan pienen laatikon, jota tämä kantoi mukanaan. Halo liikehti levottomana ja hapuili unissaan laatikkoa. Hän oli nähnyt, että laatikossa oli ainakin joitakin papereita. Mutta mitä muuta siellä voisi ollakaan?
Halo alkoi jo epäillä, ettei reliikki olekaan siellä. Ja alkoi ajatella, että kaikki oli vaan houreita. Molemmat jutut kuitenkin kiusasivat häntä kovasti ja Halo päätti ottaa asiasta selvää.
Lopun yön Halo nukkui erityisempiä unia näkemättä, joskin välillä vain kori ja laatikko vilahtelivat hänen mielessään.

Yöllä Sundar tuli herättämään Wahabin, joka heräsi, vilkuili ympärilleen, nousi ylös ja siirtyi vartioon. Wahab kaivoi karttansa taas esiin ja tutkiskeli niitä, samalla tarkkailen ympäristöä ja amatsoneja.

Sundar ja Wahab
Sundar selosti kapteenilleen:
- Näin metsässä hahmoja. Amatsonitkin heräsivät. Haltioita.
- Tapahtuiko mitään erikoista? Wahab kysyi.
- Ei muuta, Sundar vastasi. Halo haluaa minun ottavan selvää, onko täällä häntä vainoavia velhokirkkolaisia. Phah, isomerimies sitten tuhahti. Mirza pysyi vaihteeksi vahtivuoronsa hereillä, toisin kuin viimeksi. Voin varmaan mennä nukkumaan? Sundar kysyi selostuksensa päätteeksi.
- Mitäs se Halo tarkoitti tuolla? Wahab kysyi vielä.
- Hittoako minä tiedän, enkä haluakaan, Sundar tuhahti. Se pelkää jotain vainolaisia tai jotain.
- Hmm, Wahab mutisi mietteissään. No antaa se nyt olla. Mene vaan nukkumaan, jatkan tästä eteenpäin.
- Hyvä on, Sundar sanoi painuen makuulle.
Tari heräili ensimmäisenä aamun sarastukseen. Hän käveli Wahabin luokse, kun Somash alkoi hiljalleen nousta.
- Onkos päivän reitti suunniteltu? Tari kysyi kapteenilta tämän lähtiessä herättelemään muita.
- Reitti on selvillä, mutta pelkään vain tuulen yltyvän liikaa, Wahab vastasi.
Miehistö heräili ja amatsonit samoin. Wahab kävi syömään riisiä ja savusilakoita ja siemaili hieman mietoa siideriä. Sundar nousi, venytteli ja liittyi ruokaseurueeseen. Halo saapui myös syömään. Amatsoneillekin annettiin sapuskaa.
- Wahab, oliko loppuyö rauhaisa? Sundar kysäisi syödessä.
- Kaikki sujui hienosti, kapteeni vastasi.
Tari vaikutti mietteliäältä, kun taas Sundar vaikutti poikkeuksellisen iloisen huolettomalta.
Kun oli syöty, Mirza lähti nostamaan ankkurin, Tari kiipesi mastoon tähystämään ja Wahab tarttui peräsimeen.
Ilma oli taaskin melko tuulinen ja pilviäkin näkyi taivaalla. Laiva lähti kulkemaan tuulten mukana. Mirza siirtyi vartioimaan amatsoneja, jotka pysyivät aloillaan.
Jälleen laiva kulki vesien ja saarien keskellä. Aamun kuluessa pilvet taivaalla lisääntyivät ja amatsonitkin katselivat taivaalle.
- Näyttäisi olevan myrsky nousemassa, Wahab totesi.
- Hankkiudutaanko jonnekin suojaan? Halo kysyi, kun tuuli voimistui, alkoi sataa vettä ja Somash piiloutui pilviverhon taakse.
- Joo, Mirza myöntyi.
- Mirza, nyt pääset kokemaan hieman oikeaa merenkäyntiä, Wahab hekotti äänekkäästi.
Tarikin naureskeli ja otti tukevan otteen mastossa. Amatsonitkin nousivat seisomaan ja näyttivät valmistutuvan rajuilmaan. Halo meni auttamaan Wahabia peräsimen kanssa.
- Mennään sitten vain uhmaamaan myrskyä, jos niin haluatte, Mirza tuhahti.
Nyt tuuli puhalsi hyvin rajusta ja satoi kaatamalla. Sundar sitoi itsensä köydellä laivan reunaan, kun kansi oli muuttunut liukkaaksi ja purjeet paukkuivat. Mirzakin sitoi itsensä ja tavaransa kiinni ja Tari kyyristyi mastossa suojaan. Halo ja amatsonitkin sitoivat itsensä, kuten myös kapteeni, joka suojasi myös kaikki tärkeät kartat ja muut.
Laiva keinui rankasti aallokossa, mutta ihme kyllä Mirza maha kesti. Oli silti täysi työ yrittää pitää laiva poissa karikoilta. Pian koko miehistö oli aivan likomärkä. Onneksi ilma oli sentään lämmin. Kapteenin taitavissa käsissä laiva pysyi kurssillaan myrskystä huolimatta ja suorastaan liiti eteenpäin.

Tulen maa, osa 3.
RuneQuest
Irkkipelit
Ohjeet
Säännöt
Ehilmin valo
Hullu Prax
Karhunkaato
Riskimaa
Tulen maa
Yövalon varjossa
Palaute
Vieraskirja