Tulen maa, osa 14

Mirza kysyi puuskuttaen:
- Kai me olemme sinne pyramidille suuntaamassa?
Seurue kulki nyt tasaisemmassa maastossa, jossa oli kasvillisuuttakin, mutta kasvillisuus ei ollut lainkaan yhtä sankkaa kuin metsässä.
- Tuli vain mieleen, että meillä ei ole taaskaan ruokaa mukana, Mirza jatkoi. Ei niin, etten olisi jo tottunut siihen.
Tari hymähti Mirzan valittelulle.
- Söimmehän me tukevan aterian aamulla, Wahab totesi. Sillä on nyt pärjättävä.
- Kyllä merikarhu aina nälkää sietää, Halo murahti.
- Tyhjällä vatsalla on merelläkin mukavampaa, Mirza sanoi hymähtäen.
- Pyhimykset elävät pelkällä uskollaan, Halo sanoi fanaattisesti. Luopukaa valheellisista jumalistanne, niin ruokaakaan ette kaipaa, hän yltyi saarnaamaan.
Mirza jatkoi juoksemista. Tari matkasi muiden tahdissa eteenpäin.
Aivan pian alkoi edestäpäin näkyä hiekkarantaa, jolla silläkin kasvoi matalaa kasvillisuutta. Kauempana rannalla näkyi ihmisjoukko, ilmeisesti sofaleita.
- Länteen tässä kai on mentävä, Mirza sanoi.
Somash porotti taivaalta varsin hiostavana. Ilmassa leijui jotenkin lievän epämiellyttävä haju, jota kuumuus vain vahvisti.
Mirza lähti länteen yrittäen pysytellä piilossa rannalla olevilta ihmisiltä. Wahab tarkkaili hetken ihmisten toimia, mutta lähti sitten Mirzan perään. Tari lähti kulkemaan Wahabin perässä. Halo ja Sundarkin tulivat perässä, samoin amatsonit.
Somashin asennosta ja hiekkarannasta seurue pystyi määrittämään kulkuansa. Kulku jatkui ja sen perusteella, mitä seurue saattoi kuulla, takaa-ajajia ei ollut kannoilla.
Wahab havaitsi pian tuttuja maamerkkejä matkalta, jolloin he olivat käyneet luolassa, jossa läpikuultava olento oli kertonut heille levyn varastamisesta. Seurue taisi juuri kulkea samaa polkua pitkin.
- Eivätkös ne lisko-olennot olleet siellä pyramidin sisällä? Mirza kysäisi. Itse en kyllä ollut siellä. Voisitko sinä Halo hieman kertoa mitä siellä oli kun kerran olit siellä?
- Ne tulivat ulos, Halo murahti. Se oli jumalatonta taikuutta, jolla ne meidät ja itsensä siirsivät pois sieltä karmeasta paikasta. Sen täytyi olla jokin pakanallinen helvetti.
- Täytyy toivoa, että he eivät käytä taikuuttaan meihin, Mirza totesi.
- Vain jumalaa rukoilemalla sain meidät ulos sieltä ja Sundarin voittamaan kamppailun liskoa vastaan, Halo tokaisi. He eivät mahda meille mitään, jos luotamme Jumalaan, hän sanoi varmasti.
Seurue kulki juuri jotakin polkua pitkin.
- Täytynee kai tulevassakin koitoksessa luottaa Jumalaasi, Mirza sanoi ironisesti.
- Tee niin ja hylkää pakanalliset valheet, Halo kehotti.
- Tämä vaikuttaa tutulta polulta, jatketaan tätä pitkin eteenpäin, Wahab kehotti.
Mirza jatkoi reittiä, jota oli kulkemassa. Tari nyökkäsi Wahabille. Mirza jatkoi kyselyä Halolta:
- Montako liskoa siellä pyramidin ulkopuolella oli?
- Jaa, Halo mutisi rahnuttaen hiuksiaan. Saattoi niitä olla ainakin kymmenkunta. Yhdellä niistä oli joitakin pakanallisia tatuointeja. Se oli niiden johtaja. Yksi pienempi otus tulkkasi sille keskusteluamme. Sundar puhui sen liskon kanssa, enkä minä ymmärtänyt siitä mitään.
Halo vaikeni.
- Tietysti jos emme antaisi kypärää ollenkaan niille liskoille, Mirza pohti. Ottaisimme vain levyn. Pakanoiden käsissä tuo kypärä voi olla aika vaarallinen. Ja maissa voisimme myydä kypärän hyvään hintaan...
- Tuossahan voisi olla ideaa, Wahab myönsi mietteliäänä.
- Tämä kaupparetki on ollut jo nyt täynnä onnettomuuksia, Mirza sanoi. Olisi hyvä saada edes hieman voittoa.
- Niitä on meille liikaa, Halo murahti. Sundarillakin oli työsi työ yhden ainoan kanssa. Ja he sentään painivat ilman aseita.
- Tuokin voi kyllä olla totta, Wahab myönsi. Parempi välttää turhia riskejäkin.
- Mutta jos käytämme kypärän tuomia voimia? Mirza ehdotti.
- Ymh, minä en ainakaan sitä käytä, Halo mutisi. Se on pakanallista taikuutta tai jotakin vielä pahempaa.
- Voi olla, Mirza sanoi. Rahallinen tappio on pienempi paha kuin kuolema. Ehkä on parempi, ettei kukaan käytä. Ties millaisen lumouksen valtaan käyttäjä joutuisi.
- Niin, Halo sanoi ponnekkaasti nyökäten. Se on jumalaton taikaesine.
- Mistähän voimme tietää, että nämä liskot eivät laita sitä päähänsä? Wahab pohti.
- Tai, että niillä ei ole sama ajatus kuin minulla äsken, Mirza sanoi. Tai vaihtoihan se sofalijohtajakin levyt kypärään.
- Ja levyllä ei tuntunut sen jälkeen olevan enää merkitystä, vaikka sen seurauksena saari tekee kuolemaa, Wahab totesi.
Tari kuunteli muiden puheita kiinnostuneena.
- Mutta kenellä kypärä on sitten alunperin ollut? Wahab kysyi. Ei täällä tiettävästi ole ongelmia aikaisemmin ollut?
- Meidän on oltava varovaisia ja muistettava rukoilla Jumalalta ja Pyhältä Waertagilta johdatusta, Halo sanoi.
- Ehkä olisi parempi vain vaihtaa se levy, ja sitten palauttaa tänne rauha, Tari arveli. Ei saaren asukkeja saa jättää kuolemaan.
- Ehkäpä nämä liskot sitten osaavat käyttää kypärän antamia voimia oikein? Wahab ehdotti.
Halo nyökkäsi ja sanoi:
- Samalla voimme opettaa saaren asukkaille Jumalan mahtia.
- Tärkeintä lienee saada laivani kuntoon, ja yrittää käydä kauppaa kyläläisten kanssa, Wahab sanoi.
- Muistakaamme rukoilla Pyhää Dormalia, että saamme laivan kuntoon, Halo kehotti.
- Toivotaan, että tavara menee kaupaksi, Mirza sanoi.
- Dormal kyllä johdattaa meidät takaisin kotimaillemme, Wahab sanoi luottavaisesti.
Iltapäivän kuluessa seurue sai näkyviinsä kukkulan, jonka juurella oli aukko, joka johti luolaan, jossa seurue oli kuullut levyn varkaudesta. Luolan edessä istui kaksi sofalia keihäidensä kanssa. Luolan edessä oli aivan avointa, mutta seurue oli puiden ja muun kasvillisuuden seassa vielä näkymättömissä. Sofalit eivät vaikuttaneet lainkaan valppailta, eivätkä näyttäneet tarkkailevan edes metsään päin.
- Kaksi sofalia on sama kuin ei mitään, Mirza totesi. Lieneekö parasta tehdä sama temppu kuin edellisille vartijoille? Voimme tietysti kiertääkin.
Kukkulan takana näytti alkavan tiheämpi metsä.
- Miksi me nyt menisimme luolaan? Tari kysyi. Eihän sieltä pääse pyramiideille? Meidän pitää aluksi saada se levy.
- Tuonne meidän täytyy kuitenkin se levy palauttaa, ennemmin tai myöhemmin, Mirza sanoi.
- Mutta ovatko nämä liskot nyt sitten vihollisiamme? Wahab kysyi.
- Eivät kai, Mirza vastasi.
- Heidän kanssaan pystyy neuvottelemaan, Halo sanoi. He saattavat tosin vaatia painikilpailua ennen kuin suostuvat neuvottelemaan kenenkään kanssa. Ilmeisesti ne ovat niin alkukantaista rotua, että niille pitää todistaa voima ennen kuin ne hyväksyvät ketään neuvottelukumppanikseen.
- Johan on tapa, Mirza tokaisi.
Halo nyökkäsi väheksyvään sävyyn.
- Mitä teemme, kapteeni? hän kysyi.
- Mutta lähdetäänkös nyt sinne pyramiideille? Tari ehdotti.
- Kierrämmekö vain tuon luolan? Mirza kysyi.
- Ehkä parempi on kiertää luola, jotta matka ei viivästy, Wahab sanoi. Meidän on kuitenkin tultava tänne vielä uudestaan.
- Kierretään sitten, Mirza totesi.
- Aye, kapteeni, Sundar sanoi.
Kukkulaa ei ollut vaikea kiertää eivätkä vartiosofalit näyttäneet seuruetta huomaavan.
Pian kukkulan takana kasvillisuus muuttui tiheämmäksi ja puut kohosivat korkeina seurueen yllä. Trooppinen kosteus ja hämäryys tuntuivat taas.
- Kuinka ihmeessä löydämme takaisin sinne pyramidille? Halo kysyi. Tämä kirottu metsä on vaikka kuinka laaja.
- Eiköhän sieltä taas tule jotain metsän otuksia vastaan jotka neuvovat meille tietä, Mirza arveli. Niin kävi viimeksikin.
Halo nyökkäsi.
- Ja tietysti voit pyytää Jumalaasi johdattamaan meidät perille, Mirza lisäsi.
- Rukoilenkin häntä, Halo sanoi ja heittäytyi samassa polvilleen alkaen rukoilla kiihkeästi.
Tari katseli Haloa kummastellen.
- Äh, ei nyt vielä, Mirza sanoi.
Wahab jatkoi matkaamista kehottaen muitakin tekemään niin. Mirza jatkoi matkaa katsoen vielä hetken Haloa.
Halon rukoilua kuului jonkin aikaa takaa varsin kovaäänisenä ja kiihkeänä. Sitten se lakkasi ja Halo juoksi toiset kiinni silmät leimuten. Hän alkoi vilkuilla hermostuneesti kaikkia muita mutta jatkoi matkaa sanomatta mitään.
Seurueen kulkiessa he näkivät metsässä kuolleita linnunpoikasia ja kuihtuvia kasveja. Niitä näytti olevan nyt enemmän kuin aikaisemmalla reissulla. Tari katseli surullisena kuolleita lintuja.
- Jumalan kirous, Halo mutisi poissaolevana.
Joskus iltapäivän loppupuolella aivan yllättäen seurueen sivuilta pensaista ilmestyi tusinan verran pensasmaisia olentoja liaanimaisen kepit käsissään. Ne vaikuttivat hiukan kiihtyneiltä ja yksi niistä puhkesi höpöttämään jotakin kummalla kielellä.
- Jospa nuo näyttäisivät tietä, Mirza sanoi.
Tari katseli puska-otuksia kiinnostuneena. Wahab kaivoi luukorunsa esille ja näytti sitä höpöttäjälle. Mirza piirsi pyramidin kuvan maahan oksalla. Sitten hän katsoi puskaolentoja kysyvästi.
Wahab huomasi, että höpöttäjä taisi olla sama veikko, jonka kanssa hän aikaisemmin kommunikoi.
Puhumaan alkanut pensasolento vaikeni ja katseli kiinnostuneena luukorua ja piirrosta. Se sanoi sitten jotakin Mirzalle ja viittilöi villisti käsillään. Sen eleistä oli aika mahdotonta saada mitään tolkkua.
Mirza osoitti piirrostaan ja sen jälkeen eri ilmansuuntia. Pensasolento osoitti jonnekin ehkä länteen päin ja höpötti kiihkeästi jotakin.
- Ymmärtääkö kukaan tuota kieltä? Mirza kysyi.
Halo pudisti päätään. Wahab pudisti myös päätään. Mirza sanoi amatsoneille jotain. Hän kysyi amatsoneilta, ymmärsivätkö nämä puskaolennon kieltä.
Nuori amatsoni pudisti päätään. Tari katseli vieläkin puskaolentoja kiinnostuneena Pensasolento viittilöi taas kovasti ja heilutteli villisti päätään.
- Lähdetäänkös sitten tuonne länteen? Mirza ehdotti. Toivotaan, että nuo ymmärtävät opastaa meidät pyramidille.
- Se tuntuu oikealta, Halo myötäili.
Wahab lähti kävelemään olennon viitoittamaan suuntaan katsoen samalla olentoa kysyvästi Olento kipitti perään ja muutkin tulivat hiukan ujompina. Mirza lähti Wahabin perään. Matkan aikana Tari katseli metsää ympärillään huolestuneena.
Seurue kulki länteen, kunnes ilta yllätti ja puiden latvojen läpi suodattunut Somashin vähäinen valokin katosi. Pensasolentoja ei yön tulo näyttänyt suuresti vaivaavan, mutta ihmiset alkoivat olla jo väsyneitä ja nälkäisiäkin. Lisäksi ilma oli varsin hiostava ja jonkinlainen mätä löyhkä leijui metsän yllä. Eikä se ollut tavallista viidakonhajua vaan pikemminkin läsnäolevan kuoleman löyhkää.
- Jatketaan vain matkaa, Mirza sanoi. Ei tällaisesta paikasta kuitenkaan mitään ruokaa löydy. Vielä ei ole niin nälkä, että noita mätäneviä eläimiä söisin, joita näyttää olevan metsänpohja pullollaan.
Metsä vaikutti nyt synkältä ja luotaantyöntävältä. Halo laittoi suuhunsa purutupakkaa ja katseli muita odottavana.
- Sano sinä nyt jotain Wahab kun kerran olet kapteeni, Mirza kehotti.
Tari odotti Wahabilta vastausta. Pensasolennot odottivat seuruetta.
- Koitetaan nyt vielä jaksaa jatkaa matkaa, ei tässä hajussakaan viitsisi yötä viettää, Wahab päätti.
Tari nyökkäsi hyväksyen Wahabin päätöksen.
- Aye, kapteeni, Sundar sanoi.
- Jatketaan vain, Mirzakin sanoi.
Halo mutusteli purutupakkaansa antaen katseensa pälyillä muissa.
- No Halo, miten rukouksiin vastattiin? Mirza kysyi jatkaessaan matkaa.
- Jumala ja Pyhä Waertag ovat sataprosenttisesti takanani, Halo sanoi.
Mirza hymähti vähän Halon vastaukselle.
Matka jatkui halki pimeän viidakon. Pensasmaiset olennot tuntuivat liikkuvan varsin sujuvasti pimeässäkin ja koettivat auttaa seuruetta kulkemaan.
Joskus yöllä seurue saapui kohtaan, josta pensasolennot eivät halunneet jatkaa enää eteenpäin vaan viittoilivat heitä menemään. Seurueen jäsenten olo oli jo varsin uupunut, silmät lumpsuivat ja vatsa murisi.
- Nyt ollaan kai perillä, Mirza totesi.
- Pitäisikö yöpyä tässä ja jatkaa huomenna valoisaan aikaan? Wahab pohti.
- Voisi olla ihan hyvä idea, Tari myönsi.
- Voimme viettää lopun yön rukoillen, Halo sanoi.
- Parempi kuitenkin nukkua, jotta jaksamme huomenna, Wahab huomautti.
Tari haukotteli väsyneenä. Wahab etsi itselleen sopivaa kohtaa, jossa voisi nukkua.
- Totta, Mirza sanoi. Mahdolliseen taisteluun ei kannata mennä väsyneenä.
Halo ei näyttänyt kapteenin sanoista vakuuttuneelta muttei väittänyt vastaankaan.
Haju oli vieläkin tunkkainen, mutta seurue pystyi silti yöpymään siellä. Tari katsoi itselleen kohtuullista nukkumapaikkaa ja meni nukkumaan siihen. Mirza etsi nopeasti siedettävän nukkumapaikan. Sundar asettui nukkumaan.
- Minä aion rukoilla, Halo ilmoitti ja polvistui heti rukoilemaan.
Amatsonit menivät hiukan sivummalle nukkumaan. Mirza kävi pitkäkseen ja sulki silmänsä. Wahab kävi nukkumaan.
Halo jäi rukoilemaan, kun muut nukahtivat väsyneinä matkaamisesta. Halon rukoilumumina kuului vaimeana toisten unen läpi.
Yö sujui ilman välikohtauksia ja aamulla seurue heräsi sitten Somashin tunkiessa itsepintaisesti säteitä heidänkin luokseen puiden alle. Halo näytti olevan hereillä ja rukoilevan käheällä äänellä.
Seurueen olonne oli virkistynyt unen jäljiltä. Wahab nousi ylös ja tarkkaili heti ympäristöä. Ympäristössä ei näkynyt muuta kuin tiheää viidakkoa. Nälkä ja jano vaivasivat seuruetta varsin pahasti.
- Siellä pyramidin vieressä taisi olla joku lampi, Mirza sanoi. Sieltä ainakin saisimme vettä. Lähdetään nyt nopeasti matkaan.
- Yritetään siis suunnata sinne, Wahab päätti.
Halo nousi ylös silmät kirkkaina. Tarikin nousi ylös. Mirza alkoi keräillä tavaroitaan. Tari keräsi ripeästi vähät tavaransa kasaan. Sundar teki samoin.
Mirza kuuli käärmeensä liikahtelevan hermostuneesti korissaan. Kerättyään tavaransa Mirza alkoi katsella maastoa. Hän näki eräässä puussa linnunpesän.
- Lähdetäänkö me sinne lammelle? Tari kysyi,
- Odotapa hetki, Mirza kehotti.
- Lähdetään vaan, jos siellä on se lampi, niin saammepahan jotain juotavaa, Wahab sanoi.
Mirza meni vieressä olevan puun viereen ja koetti kiivetä ylös. Tari katseli Mirzan kiipeilyä.
- Täytyy varmaan jättää kori alas, että pääsen ylös, Mirza totesi tehden sanomansa.
Mirzan kiipeily tuntui onnistuvan huonosti, kun tämä ei saanut oikein kunnon rytmiä kiipeilyyn. Halo katseli Mirzan puuhia kärsimättömänä.
Mirza pääsi vihdoin ylös puuhun erään oksan tuntumaan, jossa oli linnunpesä. Hän huomasi linnunpesässä kaksi kuollutta poikansa ja munansirpaleita.
Mirza tiputti pesästä kaksi kuollutta linnunpoikasta alas ja lähti kiipeämään takaisin alas. Alas hän pääsikin jo paljon paremmin kuin ylös.
- Mihin sinä noita tarvitset? Halo kysyi kummastellen Mirzalta. Et kai sinä noita aio syödä?
Mirza otti linnunpoikaset käteensä ja pisti ne varovasti koriin sanoen:
- En sentään. Käärmeelläni on vain nälkä.
Korista kuului kahinaa. Halo tuhahti ja sanoi:
- Käärmeet ovat Jumalan järjen luomista olennoista alhaisimpia.
- Siksi pidänkin sitä täällä korissa, jotta se ei pääsisi tekemään mitään alhaista, Mirza sanoi virnistäen. Mutta lähdetäänpäs nyt sinne lammelle.
Halo irvisti ja laittoi purutupakkaa suuhunsa pitääkseen nälän kurissa.
Wahab yritti muistella, mihin päin pensasolennot heitä olivat johdatelleet. Mirza lähti länteen päin. Tari lähti kulkemaan lammelle. Wahab myös lähti päättäväisesti matkaamaan eteenpäin.
Matka jatkui hiostavan kuumassa viidakossa, jossa löyhkäsi kuolemalta. Seurue ei ollut kulkenut edes kauaa, kun he saivat näkyviinsä aukion, jolla pyramidi seisoi, samoin kaikki rauniotalot ja raunioitunut torni sekä lammikko.
Pyramidin edessä seurue näki lisko-olentoja seisomassa liikkumatta paikallaan. Ne näyttivät olevan aivan samassa paikassa kuin missä seurue ne aikaisemmin näki. Isoja oli noin kymmenen ja pieniä vähemmän.
Mirza lähti kohti lampea, joka oli pyramidista itään. Lammella näkyi uiskentelevan vielä vaaleanpunaisia joutsenia. Somash porotti nyt aikaisempaa kuumempana, kun seurueella ei ollut yllään enää lehväkatosta. Halokin suuntasi silmät kiiltäen lammikkoa kohti. Wahab seurasi muita. Tari käveli Wahabin perässä.
Seurue pääsi pian lammikolle, eivätkä pyramidin luona olevat liskot näyttäneet liikahtavankaan. Halo kumartui heti juomaan ahnaasti. Mirza odotti muita. Wahab kumartui myös lammen äärelle ja kauhoi vettä. Mirza alkoi juoda muiden saavuttua paikalle. Tari odotti, että muut maistoivat ensin.
Wahabista vesi maistui raikkaalta. Se oli jopa suhteellisen viileää Somashin paahteesta huolimatta.
Tari alkoi sitten juoda, kun muut olivat aloittaneet juomisen. Halo kaatoi käsillään vettä valkeille hiuksilleen ja huokaisi helpotuksesta.
Mirzasta vesi oli viileää ja virkistävää.
Amatsonitkin kävivät juomaan ja vilvoittelivat itseään. Myös Sundar joi ahneesti.
Vihdoin jano oli sammutettu, mutta nälkä jäi vaivaamaan. Mirza otti kantolaukustaan tutun kypärän ja katseli sitä auringonvalossa. Kypärässä olevat jalokivet kiiltelivät houkuttavasti Somashin valossa. Wahab katseli Mirzaa ja kypärää.
Kypärän pinta tuntui Mirzasta viileältä.
- Tulkaa mukaan, sillä minua ei huvita painia, Mirza sanoi. Ainakaan yksinäni.
Wahab heitti vielä hieman vettä kasvoilleen ja nousi ylös.
- Jumalaan turvaamalla voitamme, Halo tokaisi.
Mirza odotti hetken ja lähti kävelemään rauhallisesti kohti liskoja. Halo seurasi mukana. Tari lopetti juomisen ja lähti sitten menemään muiden perässä liskojen luokse. Sundarkin tuli valppaana liskoja katsellen. Wahab tuli muiden perässä.
Liskot havahtuivat seurueen saapuessa lähemmäs.
- Kenen kanssa te puhuitte silloin? Mirza kysyi.
- Tuon, Halo sanoi ja osoitti yhtä isommista liskoista.
Liskolla näytti olevan kellertäviä tatuointeja ja hän vaikutti hiukan hoikkarakenteisemmalta kuin muut lisko-olennot.
- Sundar, etkö sinä osannut puhua noiden kanssa? Mirza kysyi.
- Ne puhuvat kauppakieltä, Sundar murahti.
Tatuoitu lisko sanoi jotakin seurueelle sihisevästi. Mirza piti kypärää esillä niin, että liskot näkivät sen. Eräs pienemmistä liskoista kääntyi seurueen puoleen ja sanoi jotakin.
- Sanokaa niille, että tuovat levyn tänne, Mirza kehotti.
- Herrani Ssssssaaril toivottaa teidät tervetulleiksssi, pieni lisko sanoi kauppakielellä.
Wahab nyökkäsi liskoille. Tatuoitu lisko sanoi taas jotakin. Pienempi lisko välitti viestin seurueelle.
- Herrani Ssssssaaril hyväksyy kypärän takaisin levystä, lisko sanoi.
Tari katseli liskoja kiinnostuneena, vaikka olikin hieman peloissaan. Pieniä liskoja oli kolme ja yksi niistä näytti tulkitsevan isomman liskon puhetta ihmiskielelle. Wahab vastasi liskoille.
- Me hyväksymme vaihtokaupan, Wahab sanoi.
Pieni lisko tulkkasi isolle ja iso sanoi jotakin. Pieni lisko sanoi Wahabille jotakin.
- Ojentakaa kypärä herralleni, lisko kehotti.
- Mirza, ojenna kypärä isolle liskolle.
Mirza lähti liskoa kohti ja katsoi, näkyikö mitään levynkaltaista missään. Missään ei näkynyt mitään levyä. Se olisi sen verran iso, että sen kyllä olisi huomannut, jos se olisi ollut paikalla.
- Oletko varma, että tämä toimii Wahab? Mirza kysyi.
Wahab sanoi jotain liskolle.
- Saammeko nähdä levyn ensin? hän kysyi.
Pieni lisko tulkkasi Wahabin sanat. Iso lisko sanoi jotakin ja pieni tulkkasi.
- Herrani Ssssssaaril sanoo, että annatte kypärän ensssin, lisko ilmoitti.
Mirza jatkoi matkaa eteenpäin pysähtyen parin metrin päähän liskosta. Lisko katsoi Mirzaa kylmillä liskonsilmällään, eikä sen kasvoista voinut erottaa mitään tunteita. Ei pelkoa sen enempää kuin mielenkiintoakaan.
Mirza katsoi Wahabia ja kysyi:
- Onko heillä se levy?
- Mutta onko levy teillä mukana? Wahab kysyi. En näe sitä missään.
Wahab viittoi Mirzaa odottamaan. Pikkulisko tulkitsi Wahabin sanat ja iso vastasi jotakin. Pikkulisko tulkitsi ison sanat Wahabille. Mirza odotti ja piti kypärän visusti itsellään.
- Herrani Ssssssaaril sssanoo, että hänellä on ssse, pikkulisko sanoi.
- Lisko väittää, että levy on heillä ja vaativat saada kypärän ensin, Wahab kertoi.
- Ei kai meillä sitten ole muuta mahdollisuutta kuin antaa kypärä, Mirza totesi. Vai mitä mieltä olet?
Wahab sanoi liskolle jotain.
- Hyvä on, annamme kypärän ensin, hän sanoi.
Lisko tulkitsi isolle ja iso lisko sanoi jotakin. Pikkulisko tulkkasi.
- Tehkää niin, pikkulisko tulkkasi.
- Anna se kypärä sitten liskolle, Wahab kehotti Mirzaa. Pakko heihin on kai sitten luottaa.
Mirza antoi kypärän isolle liskolle. Iso lisko otti sen ilmeettömästi vastaan. Tari katseli jännittyneenä tilannetta Mirza jäi odottamaan. Tari sanoi hiljaisella äänellä:
- Toivottavasti antavat sen levyn takaisin.
Iso lisko heilautti käsiään ja siihen viereen ilmestyi hohkaavaa vihreää valoa. Kun valo katosi, seurue näki siinä suuren kuparilevyn, johon oli kaiverrettu suuri Hedelmällisyyden riimu. Mirza otti levyn varovaisesti maasta. Tari katsoi levyä ihmeissään.
Sitten tatuoitu lisko puristi käsillään kypärän hajalle. Mirza katsoi kummastellen tapahtunutta.
Lisko lähti nousemaan pyramidin portaita ylös ja toiset liskot seurasivat. Lisko heitti olkansa yli jotakin maahan portaiden juurelle ja jatkoi kipuamista ylös.
Mirza tutkiskeli levyä käsissään. Levy tuntui hänen käsissään lämpimältä ja Mirza tunsi sen hohkaavan jonkinlaista rauhoittavaa voimaa.
Tari koetti nähdä, mitä lisko heitti olkansa yli. Wahab tutki pudonneita osia. Mirza lähti myös katsomaan.
Maassa näytti lojuvan jalokiviä, jotka olivat olleet kypärässä. Tari meni jalokivien luokse. Niitä oli noin puoli tusinaa ja ne kimmelsivät punaisina Somashin säteissä. Jalokivet olivat kohtuullisen kookkaita, eivät mitään aivan pikkuisia.
- No noillahan kauppamatkan tappioita jo paikataankin, Mirza totesi.
- Nämä on hyvä kerätä talteen, Wahab sanoi. Ne ovat varmasti hyvää kauppatavaraa.
Liskot saapuivat pyramidin huipulle ja katosivat ylhäältä pyramidiin sisälle.
Tari nosti maasta yhden jalokiven ja tutkaili sitä tarkemmin. Se näytti varsin kauniilta kiveltä, mutta Tari ei keksinyt siinä mitään muuta erikoista. Hän ei oikein ymmärtänyt, miksi sellaiset olisivat niin hyvää kauppatavaraa. Kai se siitä johtui ainakin osin, että ne olivat kauniita mutteivät olisi kovin käyttökelpoisia esimerkiksi lingonkiviksi.
- Haluaako joku kantaa tämän levyn? Mirza kysyi. Minä en todellakaan jaksa tämän kanssa liikkua.
- Sanoinhan, että rukouksissani on voimaa, Halo mutisi.
- Kannetaan sitä vuorotellen, Wahab kehotti. Mutta pidetään kiirettä, matka on vielä pitkä ja meillä ei ole ruokaa.
- Yksi asia on muuten hoitamatta, Mirza huomautti. Minua kiinnostaisi tosiaan käydä siellä tornissa katsomassa, mitä siihen luukun päälle pistettiin.
- Lähtisin mielelläni täältä vain pois, Tari sanoi.
- En viivy pitkään, Mirza sanoi ja lähti nopeasti tornia kohti.
- Turhaa viivyttelyä, Halo mutisi ja tuijotti Taria.

Mirza tornilla
Mirza saapui tornin ovelle, joka oli kiinni. Mirza kokeili sitä ja sai sen auki. Sisällä oli pimeää, kun Mirza katsoi varovasti sisään. Siellä näytti olevan myös tyhjää. Luukku, jonka seurue oli aukaissut, oli paikallaan, eikä sen päällä näkynyt nyt mitään.
Mirza meni ulos, sulki oven ja lähti takaisin muiden luo.

Pyramidin luona
Mirza palasi takaisin tornilta ja katsoi levyä.
- Ketkä kantavat levyä aluksi? hän kysyi.
- Voin kantaa vaikka aluksi, Wahab vastasi.
Sundar otti levystä myös kiinni. Tari keräsi loputkin jalokivet maasta.
- Haluaako joku muu nämä kivet? Tari kysyi.
Halo pudisti päätään tuijottaen Taria.
- Kanna sinä niitä vaan, kunhan muistat että ne kuuluvat kaikille, Mirza sanoi Tarille.
Tari kohautti olkiaan ja laittoi jalokivet nahkapussiin vyöllään.
Mirza lähti itään, kohti luolaa. Wahab seurasi Mirzaa kantaen levyä Sundarin kanssa. Aika hyvin kantaminen onnistuikin kahteen pekkaan. Tari käveli Wahabin perässä katsellen levyä. Amatsonit tulevat viimeisinä. Halo kulki pitäen palavan katseensa yhä Tarissa.
Matka jatkui viidakossa. Levyn kanssa kulku oli jokseenkin hankalaa, kun kantajat eivät pystyneet varomaan askeleitaan ja koska levy tahtoi tarrautua kiinni roikkuviin kasveihin. Seurue hikoili kovasti ja ilma tuntui tukahduttavan kostealta.
- Halo, miksi sinä minua tuijotat? Tari kysyi.
- En minä mitään tuijota, Halo mutisi ja jatkoi Tarin tuijottamista.
- Tuijotatpas, Tari väitti.
Halo mutisi jotakin epäselvää eikä lopettanut tuijotusta. Tari kohautti olkiaan ja jatkoi matkaansa. Halo laittoi taas uuden annoksen purutupakkaa suuhunsa.
Nälkä voimistui vain matkan edetessä ja se verotti seurueen voimia. Välillä heidän oli pakko pysähtyä lepäämään. Mirza lepäsi vähän muista sivussa.
- Muiden vuoro kantaa, Wahab sanoi.
- Kannanko minä? Tari kysyi.
- Kanna vaan, Mirza kehotti.
- Kuka kantaa sitä minun kanssa? Tari kysyi. En sitä yksin jaksa kantaa.
Halo nyökkäsi ja otti levystä kiinni. Hän katseli yhä Taria, joka otti levyn toisesta päästä kiinni ja alkoi kantaa sitä. Matka jatkui sitten taas ja Halolla oli hyvä tilaisuus tuijotella Taria kantamisen lomassa.
Vihdoin iltapäivän aikaan metsä harveni ja seurue saapui aukeampaan maastoon. Sen sijaan kukkulaa ei näkynyt, eikä seurue oikein tiennyt, missä kohti tarkalleen ottaen oli. Nälkä piinasi kovasti ja matkalaisten olo oli hikinen ja väsynyt.
- Pakko päästä sinne luolalle pian, Mirza sanoi. Osaako joku suunnistaa sinne?
Halo pudisti päätään tuijottaen palavilla silmillään Taria. Wahab yritti löytää jotain maamerkkejä, mutta sellaisia ei ollut näkyvissä. Somashin asentokaan oikein antanut vihjeitä, mihin päin olisi pitänyt jatkaa.
Mirza odotteli. Halo liikahti hermostuneesti. Tari huokaisi. Wahab puhui amatsoneille.
- Osaatteko takaisin luolalle? hän kysyi.
- Lähdetään nyt jonnekin! Mirza huudahti. Tässähän menee koko päivä seisoskellessa.
Tari otti hiukan parempaa otetta levystä. Nuori amatsoni vastasi jotakin Wahabille.
- Jos seuraamme metsää jompaankumpaan suuntaan, nuori amatsoni sanoi.
- No menkää te edeltä, me seuraamme teitä, Wahab kehotti.
Nuori amatsoni lähti astelemaan etelään päin kulkien jossakin siinä tuntumassa, jossa tiheä metsä harveni.
- Menemme perässä? Tari kysyi.
- Seurataan amatsoneja, he ehkä osaavat paremmin perille, Wahab sanoi.
Mirza seurasi amatsoneja. Tari lähti menemään nuoren amatsonin perässä, kuten muutkin.
Matka jatkui ehkä puoli tuntia, kunnes nuori amatsoni äkkiä kääntyi ja lähti takaisinpäin. Tari parahti kääntyessään levyn kanssa. Mirza seurasi edelleen. Halo mutisi jotakin itsekseen pitäen silmänsä Tarissa kiinni.
Reilun puoli tuntia seurue kulki vielä, kun he saivat sitten aukion ja luolan näkyviinsä. Luolan edessä ei näkynyt enää ketään.
Tari suuntasi matkansa luolaan sisälle. Mirza mutisi väsyneenä:
- Toivottavasti ei ole ansa.
- Ei meillä taida olla vaihtoehtoakaan, Wahab totesi.
Mirza pysyi joukon hännillä.
Seurue saapui luolan suulle, eikä mitään erikoista tuntunut tapahtuvan. Mirza katseli valppaasti ympäristöä ja meni sitten sisälle luolaan. Luolassa oli pimeää. Jokin käytävä kulki eteenpäin siellä.
- Osasiko joku loitsia valoa? Tari kysyi.
- Minä, Halo sanoi ja otti miekkansa esiin.
Mirza tuli pitämään levyä siksi aikaa, kun Halo loitsi. Halo alkoi loitsia, mutta epäonnistui. Hän aloitti sitten rauhallisemmin alusta mutta oli taas liian hermostunut ja loitsu meni pieleen.
- Pyhä Valkaro, suo minulle voimaasi! Halo huudahti kiihkeästi ja loitsi kolmannen kerran.
Nyt loitsu onnistui ja Halon miekka alkoi hehkua valoa. Hän astui luolaan pitäen miekkaansa valmiina.
- Kulje sinä Halo edellä, Mirza kehotti ja lähti kuljettamaan levyä luolan sisälle.
Wahab seurasi muita ja piti kätensä valmiina nuijassa kiinni.
Mirza ja Tari saivat kannettua levyn kammioon, jossa oli selvästikin sille tarkoitettu kivisyvennys. Se oli aika ympyränmuotoinen kammio, sama, jossa seurue aikaisemminkin oli ollut. Tari koetti asettaa levyä syvennykseen. Mirza asetti Tarin kanssa levyä syvennykseen.
Samassa ilmaan ilmestyi heikko läpikuultava hahmo. Luolassa kuului heikko kuiskaus, josta seurue ei saanut selvää.
Mirza ja Tari saivat levyn paikoilleen ja luolassa olijat tunsivat samassa suuren voiman täyttävän kammion.
Läpikuultava hahmo vahvistui aivan silmissä. Tari katseli hämmentyneenä hahmoa. Seurue erotti ensin saman vanhan ja riutuneen miehen, joka luolassa aikaisemminkin oli ilmestynyt, mutta sitten hän näytti nuortuvan aivan silmissä. Miehen näkyvyyskin parani ja pian hän näytti melkein yhtä kiinteältä kuin muut luolassa olijat. Hänellä oli jonkin liskon päätä muistuttava kypärä päässään ja yllään kaapu, jossa oli liskonkuvia.
Mies sanoi jotakin vieraalla kielellä, joskin vanhahtavalla.
- Ollos te kiitetyt, mies sanoi kauppakielellä.
Mirza katsoi tapahtumia sanomatta sanaakaan. Wahab sanoi hahmolle jotain.
- Halusimme vain rauhan saarelle, Wahan sanoi.
- On saari kauttanne pelastunut, mies ilmoitti.
Hahmo puhui Wahabille. Hän nyökkäsi Wahabille ja hänen nuortuneet kasvonsa hymyilivät.
- Kuolon vaara uhkaa ei enää, mies sanoi.
- Olen helpottunut kuullessani tuon, Wahab totesi.
Mies sanoi jotakin Wahabille ja levittää kätensä jonkinlaiseen siunaavaan eleeseen. Halo katseli miestä epäluuloisena.
- Menkää rauhassa ja kera siunauksen, mies sanoi.
- Kiitos, Wahab kiitti. Meillä on vielä paljon matkaa jäljellä.
Mies nyökkäsi hymyillen Wahabille ja tanssahti ilmassa riemukkaana.
- Mistä puhuitte? Tari kysyi.
- Se minuakin kiinnostaisi tietä vaikka pääasiat voinkin arvata, Mirza sanoi.
- Hahmo kiitti meitä ja sanoi saaren pelastuneen, Wahab kertoi.
Tari hymyili hieman ja sanoi:
- Sepä hienoa.
- Ehkä meidän olisi nyt aika yrittää palata takaisin kylään, Wahab arveli.
- Viherkalan kylä voisi olla paras paikka, Mirza sanoi.
- Parempi yrittää kiirehtiä ennen kuin näännymme tänne, Wahab kehotti.
- Sitä minäkin, Mirza myönsi ja lähti pois luolasta.
Wahab käveli ulos ja niin muutkin.
Ulkona seurue huomasi yllättäen puun keskellä aukiota. Se kaiken lisäksi näytti kasvavan aivan silmissä. Muutenkin seurue huomasi kasvillisuuden alkavan vihertää. Aukion keskellä puu työnsi jo esiin oksia, joissa näkyi kuin pieniä marjoja.
Wahab yritti etsiä polkua, jota pitkin he olivat tulleet luolalle kylästä. Wahabin etsiessä polkua puun marjat näyttivät suurenevan erivärisiksi ja mehukkailta näyttäviksi hedelmiksi. Puu oli kaikille seurueen jäsenille aivan tuntematonta lajia.
Wahab ei tahtonut oikein löytää polkua.
Mirza kävi poimimassa hedelmän jos toisenkin. Myös Tari kävi poimimassa hedelmän. Oksat roikkuivat niin täynnä hedelmiä, että ne melkein laahasivat maata. Wahab lähti myös keräämään hedelmiä ja alkoi syödä niitä. Mirza söi muutaman hedelmän ja pisti muutaman kantolaukkuun. Tari alkoi syömään hedelmää ja otti sitten muutaman lisää. Sundar ottaa myös hedelmiä, samoin Halo, vaikka mutisikin jotain. Amatsonit söivät hedelmiä myös.
Tari tuntui olevan hieman epäileväinen, kun söi hedelmiä. Silti ne maistuivat kerrassaan herkullisilta.
Mirzasta hedelmät maistuvat kerrassaan herkullisilta. Wahabista hedelmät maistuivat maukkailta ja raikkailta hänen kurnivassa mahassaan.
Hedelmät tuntuivat vievän nälänkin ja palauttavan voimia. Tari keräsi muutamia hedelmiä talteen. Enää ei tuntunut edes niin hiostavalta kuin aikaisemmin. Ilman tuntui myös täyttävän lintujen laulu.
Syötyään muutaman hedelmän Mirza sanoi:
- Lähdetään nyt sinne kylään.
- Kannatetaan, Wahab sanoi.
Halo nyökkäsi Taria katsellen ja hedelmää imeskellen.
- Lähdetään vain, Tari sanoi. Kyläläiset varmasti ilahtuvat tiedosta.
- En kyllä ole varma reitistä, Wahab myönsi.
Tari kysyi taas Halolta:
- Mitäs sinä tuijottelet? Sano nyt.
- Sinulla sen täytyy olla, Halo mutisi vastaukseksi.
- Mikä? Tari ihmetteli.
- Se, mitä minä etsin, Halo kivahti ja asteli Taria kohti.
Mirza sanoi Wahabille:
- Kävellään vaan itään niin kyllä joku maanmerkki vastaan tulee.
Tari otti muutaman askelen taaksepäin. Mirza katsoi hieman kummissaan Taria ja Haloa.
- Mitä sinä nyt oikein yrität? Tari kysyi Halolta.
- Tutkin tavarasi, Halo ilmoitti Tarille silmät leiskuen. Jossakin sinä sitä piilottelet.
- Miksi! Tari huudahti. Mitä minä muka piilottelen!
- Tahdon sen, Halo sanoi.
Hän ojensi kätensä Tarin pussia kohti.
Tari perääntyi Halon luota.
- Sano mistä puhut, niin voin kai antaa sen jos minulla on se, Tari sanoi ja näytti varsin tuskastuneelta Jos nyt rauhoitut, niin voin kyllä näyttää mitä minulla on täällä kassissa.
- Tiedät aivan hyvin, että etsin Pyhän Waiturun sormea! Halo huudahti kiihkeästi ja tarttui Tarin pussiin.
Sundar katseli tilannetta varsin poissaoleva katse silmissään.
- Hei! Tari huudahti mutta antoi kuitenkin Halon ottaa kassin.
Halo otti pussin ja alkoi penkoa sitä.
- Ei siellä mitään sormia ole, Tari vakuutti. Kuka typerys nyt sormia kantaa mukanaan?
- Pyhää sormea? Mirza sanoi. HAHAHAHA.
Halo ei näyttänyt kuuntelevan vaan pudotti pussin sisällön maahan ja tutki sitä.
- Halo, voisitko etsiä sitä sormeasi vasta kylässä? Mirza ehdotti.
- Älä riko sitten mitään, Tari varoitti Haloa.
Halo ei vastannut vaan työnsi kolikot syrjään.
- Mistä ihmeestä nyt on kyse? Wahab kummasteli.
Halo otti muutaman kilpikonnapatsaan ja ravisteli niitä. Hän yritti pitkillä sormillaan tutkia, olisivatko ne onttoja tai olisiko niissä jotakin salaista. Halo kolkutteli kaikkia patsaita ja pani ne sitten hiukan epäluuloisena sivuun. Hän tutki nopeasti muutamat rihkamakorut ja viskasi ne sivuun.
Tari alkoi kerätä jo valmiiksi tavaroitaan takaisin pussiin. Halo avasi jonkin pienen puurasian. Sieltä paljastui ruostunut partaveitsi, jonka Halo heitti halveksivasti syrjään. Tari kävi hakemassa partaveitsensä. Sitten Halo alkoi koputella laatikkoa ja huudahti äkkiä voitonriemuisesti. Halo iski rasian suoraan kiveen, mutta rasia kesti.
- Sanoin, että älä hajota mitään, Tari sanoi.
Halo ärähti harmissaan. Tari tuli hätääntyneenä Halon viereen. Halo iski uudelleen rasiaa kiveen ja se meni säpäleiksi.
- Hei! Tari huudahti.
Halo hyökkäsi heti palasten kimppuun ja poimi maasta jotakin kiljahtaen. Mirza katsoi tapahtumia.
- Saat hankkia minulle uuden puurasian! Tari huudahti Halolle.
Halo silmät leimusivat enemmän kuin koskaan ja hän huusi kovaa kuin olisi tullut hulluksi. Wahab seurasi Halon toimia. Halo avasi kouransa ja esitteli kaikille jonkinlaista kuivunutta ja koukkuista palasta, joka ilmeisesti sitten joskus oli ollut sormi.
- Nyt voimat ovat minun! Halo huusi.
- Onnea vaan, Mirza totesi ironisesti.
- Kuulitko sinä! Tari huusi Halolle ja katseli harmistuneena puurasian jätteitään. Saat hankkia uuden rasian partaveitselleni!
Seurue tunsi Halosta säteilevän jotakin voimaa.
- Tari, niillä jalokivirahoilla saat varmasti monta uutta rasiaa, Mirza lohdutti.
- Mistä ihmeestä nyt on oikein kyse? Wahab kysyi hämmentyneenä.
Tari keräsi tavaransa takaisin pussiin.
- Ettekö tajua? Halo huudahti jyrähtäen.
- No minä ainakin olen hieman ymmälläni, Mirza sanoi.
- Minä en ainakaan ymmärrä, Wahab myönsi.
- Tämä on pyhä reliikki, jonka avulla kukistan ylivelhopapin! Halo huusi. Hänen kätyrinsä kuolevat! Ja oikea usko vallitsee taas maailmassa!
- Sormen avulla? Wahab epäili.
- Mitä sinä oikein höpiset? Tari ihmetteli.
Halo ei kuunnellut eikä vastannut. Hän vain tuijotti sormea haltioissaan.
- Ylivelhopappi? Mirza kummasteli.
Tari kävi hakemassa yhden hedelmän vielä ja maistoi sitä epäluuloisena kysyen:
- Mitäs veikkaatte, onko näissä jotain myrkkyjä?
- Eiköhän tämä nyt riitä, on aika palata takaisin kylään, Wahab murahti tuimasti.
Halo kohotti kätensä ja hänestä lähti sokaiseva valonvälähdys. Ilmassa kuului jysähdys. Mirza katsoi ihmeissään. Tari huudahti välähdyksestä. Mirza perääntyi hieman. Wahab pelästyi ja hypähti taaksepäin.
Valo katosi ja Halokin näyttää kadonneen tuhka tuuleen. Jäljellä oli vain hiukan savua ja mieto palanut haju.
- Mitä ihmettä! Mirza huudahti.
- Mitä ihmettä! Wahab ällisteli katsellen ympärilleen Haloa etsien.
- No se oli kummaa, Tari tokaisi ja maistoi uudelleen hedelmää.
Haloa ei näkynyt missään.
- Etkös sinäkin Mirza kadonnut näkyvistä siellä luolalla? Tari kysyi.
Mirza epäili, että Halon katoaminen saattoi olla jonkinlainen teleportaatioloitsu. Hän muisti kuulleensa jostakin vastaavasta ashurtaneilta.
- Se ei ollut tällainen loitsu, Mirza vastasi.
Tari kohautti olkiaan.
- Mutta lähdetään sinne kylään, ennen kuin muuta kummallista tapahtuu, Mirza kehotti.
Sundar ei näyttänyt edes huomanneen Halon katoamista ja hänen ilmeensä vaikutti utuiselta.
Tari lähti kävelemään sinne, missä luuli kylän olevan, kuten Mirzakin. Amatsonit lähtivät hämmentyneinä perään.
- Parempi päästä pois täältä ennen kuin tapahtuu muita kummia, Wahab totesi.
Wahab lähti kävelemään muita odotellen. Sundar seurasi uneksiva ilme kasvoillaan.
Matka eteni joutuisasti ja seurue saapui sitten hiekkarannalle, jossa ei näkynyt ihmisiä.
- Wahab, onko Halo ollut kauankin miehistössäsi? Mirza kysäisi.
- Hän tuli viime tipassa mukaan, Wahab vastasi. Tarvitsin mukaan vielä yhden ja kelpuutin hänet mukaan. Hän oli kyllä minusta alusta alkaen omituinen.
- Voin sanoa saman, Mirza myönsi. Tari, tiesitkö sinä tuosta sormesta?
- En, Tari vastasi.
- Vai niin, Mirza totesi.
Hän ei kysellyt enempää vaan jatkoi eteenpäin itään.
Seurue kulki rantaa viistäen ja saapui sitten lopulta kallioiseen maastoon. He muistivatkin jo maamerkkejä reissulta, jolloin he olivat menneet levyluolalle.
Lopulta seurue sai iltapäivän loppupuolella kylän näkyviinsä. Ensimmäisenä heitä tuli vastaan nainen, jonka he olivat kylässä aikaisemmin kohdanneet. Nainen sanoi jotakin seurueelle. Mirza katseli naista sivusilmällä.
- Onnistuitteko? nainen kysyi kauppakielellä.
Wahab vastasi naiselle.
- Onnistuimme, hän vastasi. Levy on takaisin paikoillaan.
Nainen nyökkäsi ja sanoi jotakin.
- Toivon, että se auttaa, nainen sanoi.
- Uskon vahvasti niin, Wahab sanoi.
Nainen kääntyi ja käveli kylään päin. Wahab lähti seuraamaan perässä, samoin muut.
Samassa jostakin majasta kuului vauvan itkua. Tari hymyili iloisesti. Kyläläistenkin ilmeet muuttuivat riemukkaiksi ja joku nainen tuli majasta kantaen parkuvaa nyyttiä. Seuruetta vastaan tulleen naisen kasvotkin puhkesivat hymyyn, ensimmäistä kertaa seurueen kylään saapumisen jälkeen.
Mirza ei hymyillyt. Sen sijaan kylän ihmiset näyttivät riemuitsevan ja ulvovaa vauvaa kuljetettiin edestakaisin käsistä käsiin.
Myöhemmin kylässä ihmiset kaivelivat varastojensa pohjia ja järjestivät suuret juhlat Wahabin seurueen kunniaksi. Kyläläiset pitivät heitä sankareina ja pelastajina ja he istuivat kunniapaikalla juhlissa. Hedelmällisyysamuletteja kantavat nuoret naiset parveilivat seurueen ympärillä ja tilaisuuksia oli lemmenleikkeihin niille, jotka sitä halusivat.
Tarin ympärillä parveili erityisen paljon naisia. Tari oli valmis lemmenleikkeihin nuorten naisten kanssa. Hän pääsi sinä yönä makaamaan niin monen naisen kanssa kuin vain halusi. Monet olivat mukavia ja he pitivät kovasti Tarin murteesta. Kuulemma sankarien lapsen kantaminen olisi suuri kunnia.
Mirzankin ympärillä parveili naisia, jotka houkuttelivat häntä mukaansa. Niinpä Mirzan oli suurena sankarina mentävä mukaan.
Mirza lähti muutaman naisen kanssa hieman sivummalle.
Hän pääsi sinä yönä makaamaan niin monen naisen kanssa kuin vain halusi. Mikäli Mirza jotakin ymmärsi, niin sankarin lapsen kantaminen olisi naisille suuri kunnia.
Wahab kävi neuvotteluja päällikön kanssa kauppatavaroista. Hän yritti jo hieman lämmitellä kauppakumppaneita. Päällikkö oli ylitsepursuavan kiitollinen ja Wahab teki kerrassaan loistavia vaihtokauppoja. Hän sai runsaasti luuesineitä kerrassaan edelliseen hintaan. Laiva luvattiin korjata kuntoon pikimmiten.
Mirzan hienot vaatteet vetävät naisia puoleensa. Naiset yrittivät kovasti eleillä kysellä, mistä Mirza oli moiset hankkinut. Mirza pysyi salaperäisenä eikä yrittänyt selittää, hymyili vain. Salaperäisyyden hohto tuntui innostavan naisia vain yhä enemmän.
Sundar oli saanut shamaanilta jotakin uutta ainetta ja pysyi koko illan aika tokkurassa. Naiset eivät saaneet häntä houkuteltua mitenkään mukaansa.
Amatsonit pysyivät varuillaan ja hiukan epäluuloisina pursuavasta riemusta.
Tari kertoili illan aikana naisille kaikenlaisia tarinoita itsestään ja hiukan muistakin, luonnollisesti asioita suurennellen. Hän koetti kertoa sellaisia tarinoita, että naisetkin ymmärsivät, mikä niissä oli juju, kun naiset eivät välttämättä ihan ymmärtäneet jonkun suuren rimantin ryöstämistä, kun ei Tarikaan.
Seurue kuuli, että saari oli herännyt taas henkiin ja lempeä sadekin virvoitti sitä pitkän kuuman kauden jälkeen. Piikiven heimo oli kuulemma valinnut uuden päällikön ja rauha kaikkien kolmen heimon välillä vahvistetaan.
Toisetkin heimot saapuivat käymään kauppaa Wahabin kanssa. He olivat myös kiitollisia ja kaupankäynnissä anteliaita.
Vihdoin muutaman päivän päästä seurueen laiva oli kunnossa ja seurue saattoi halutessaan lähteä purjehtimaan kohti kotia. Amatsonit olivat vielä mukana.
Wahab oli saanut vastineeksi vaihtokaupassa luutavaraa ja muuta kiinnostavaa varmasti puolet enemmän kuin oli hurjimmissakaan kuvitelmissaan osannut odottaa. Sofaleille oli kertynyt sitä aikojen saatossa, eikä heillä ollut ollut ketään, jonka kanssa niitä vaihtaa. Mirza auttoi Wahabia myös kaupankäynnissä silloin, kun oli vapaa muista puuhista. Tari ei pahemmin tuhlannut aikaa turhuuksiin vaan vietti aikaa naisten seurassa.
Mirza sanoi jotain amatsoneille. Hän kysyn amatsoneilta:
- Mitä meidän teidän kanssanne pitäisi tehdä?
- Saatte viedä meidät isolla veneellänne kotiimme, nuori amatsoni vastasi.
- Kapteenimme päättää siitä, Mirza sanoi.
Nuori amatsoni nyökkäsi ja sanoi:
- Parasta olisi.
Wahab puristeli käsiään ja hymisteli innoissaan kaupankäynnin sujuessa paljon odotettua paremmin. Sofalipäälliköt lupasivat auliisti käydä milloin tahansa lisää kauppaa saaren pelastajien kanssa.
Tari haaveili paluusta saarelle. Hän tiesi, että ihmiset kertoivat paikkoja heidän kartoiksi kutsumiensa piirustusten mukaan. Kartat olivat vain vähän epäselvä juttu Tarille.
Mirza pyysi jossain vaiheessa Tarilta jalokiviä nähtäväksi.
- Wahab, amatsonit haluavat saarelleen, Mirza ilmoitti.
- Viedään heidät saarelleen, he ovat auttaneet meitä paljon, Wahab päätti.
- Toivottavasti eivät tapa meitä siellä, Tari sanoi epäilevästi.
- Viettäkää nyt hetki vielä juhlien, kohta on aika palata takaisin merille, Wahab kehotti. Heitä ei ole kuin kaksi, en usko, että heistä aiheutuu harmia. Parempi silti olla varuillaan.
- Wahab, taidat tarvita minua nyt miehistössä vielä, kun lähdemme täältä pois? Tari kysyi.
- Kyllä, Wahab myönsi.
- Olisin muuten voinut jäädä tänne, mutta et taida saada laivaasi täältä muuten pois, Tari sanoi ja nyökkäsi. Saat sitten luvan joskus tuoda minut tänne, tai kertoa jollekin miten tänne pääsee.
- Sen lupaan, Wahab vakuutti.
Tari sanoi tyytyväisenä:
- Hyvä.
- Minä taas en tästä saaresta pidä, Mirza sanoi. Kaipaan kaupunkien ihmisvilinää, en sofalikyliä.
Tari naurahti.
- Mutta enköhän noita luukoruja saa sitten kaupungissa myydä hyvän tovin, Mirza totesi.
Sundar pysytteli varsin huumehöyryisenä koko saarellaoloaikansa. Hän oli kerännyt jotakin kasvia varsin hyvän varaston shamaanin opetuksessa.
Mirza ei jaksanut enää juhlia vaan vietti aikansa luukoruja laskeskellen laivassa. Tari puolestaan vietti aikaansa kylän sofalien kanssa.
Tarin hiukan ruostuneet taidot sofalin kielessä taas parantuivat ja seudun murre tarttui hänen puheeseensa. Saari tuntui todella paratiisilta. Siellä ei asustanut edes mitään pahoja petoja, eikä ollut tietoakaan mistään suoihmisistä, kuten Tarin entisessä kotimaassa.
- On aika lähteä, Wahab sanoi vihdoin.
- Niin on, Mirza myönsi.
- Kai sitten, Tari sanoi.
- Tari, lainaisitko jalokiviä hetkeksi? Mirza pyysi.
- Toki, Tari sanoi ja antoi jalokivet pussista.
Mirza tutki jalokiviä auringonvalossa. Mirza arvioi, että kiveä kohti saisi varmasti viidestä kymmeneen kultarahaa. Se oli aivan kohtuullinen summa rahaa. Kiviä oli kaikkiaan kuusi.
Kivet olivat varsin kauniita. Mirza hetken niitä tutkittuaan sanoi:
- Kyllä näillä jonkin verran arvoa on.
- Mikä nyt niissä niin arvokasta on? Tari ihmetteli. Eihän niitä voi käyttää oikein mihinkään.
- Tällaisella voit ostaa vaikka uuden puurasian, Mirza vastasi. Tai useammankin.
- Hienoa, Tari sanoi.
- Tosin pyhiä sormia en sinne sisään lupaa edes kuuden jalokiven hinnalla, Mirza lisäsi ja virnisti.
- Sellaisia haluakkaan, Tari sanoi. Joku kuitenkin taas rikkoo laatikon.
Mirza naurahti.
- Näitä jalokiviä on kuusi, hän sanoi. Voisimme vaikka jakaa jokaiselle jäljellä olevalle jäsenelle yhden. Ellei kenelläkään ole mitään sitä vastaan.
- Käy se ainakin minulle, Tari sanoi.
Mirza kysyi myös muiden mielipidettä asiasta, amatsoneja unohtamatta. Sundar ei sen enempää vastustanut kuin hyväksynytkään. Sundar oli nimittäin sen verran huumehöyryissä.
- Sopii minulle, Wahab sanoi Mirzalle.
Amatsonitkin suostuivat.
- Lahjoitan ne Tolatin temppeliin, nuori amatsoni ilmoitti. Tolat tulee olemaan minulle suosiollinen.
- Käyttäkää ne kuten haluatte, Mirza kehotti.
Nuori amatsoni nyökkäsi.
Saatuaan jalokiven Tari kysyi Mirzalta:
- Kannattaako minun ostaa se laatikko tällä kivellä vai kolikoilla?
- Kannattaa vaihtaa se kolikoiksi, Mirza neuvoi.
Tari kohautti olkiaan ja palasi takaisin töiden pariin. Mirza otti myös yhden jalokiven.
Laiva oli jo laskettu vesille sofalien ja kilpikonnien avustamana. Seurue sai mukaan vielä evääksi saaren hedelmiä ja kalaa, toki myös makeaa vettä. Mirza osallistui passiivisesti kaikkiin laivatöihin. Tari alkoi nostaa purjeita. Wahab valmistautui lähtöön.
Sofalit huiskuttivat lähtijöille rannalla ja vedessä. Jotkut jopa seurasivat heitä vähän matkaa kilpikonnineen. Tari huiskutti heille takaisin töiden lomasta. Sundar oli rajoittanut yrtinpolttelunsa vähempään, jotta pystyi tekemään töitä.
Tuulet olivat seurueelle varsin suotuisat ja vaaratilanteitakaan ei pahemmin ilmaannut. Kerran vain heidän kimppuunsa oli hyökätä joukko amatsoneja, mutta seurueen amatsonit rauhoittivat joukon. He ilmoittivat lähtevänsä niiden amatsonien mukaan ja jättivät seurueelle lyhyet hyvästit.
Tari katseli vain amatsoneja epäilevästi. Amatsonit selvästikin luopuivat laivan ryöstämisestä pitkin hampain, mutta nuorella amatsonilla tuntui olevan vaikutusvaltaa sen verran, että seurue päästettiin menemään.
Mirza pysyi omissa olissaan puuhaten jotain paperien kanssa. Mirza lueskeli taas papereita jossain laivan kätköissä silloin tällöin ja käänsi ne omalle kielelleen jollekin paperille.
Seurue saapui varsin nopean matkan jälkeen Dombainin satamaan. Siellä Wahab ryhtyi kaupittelemaan luuesineitä Mirzan avulla. Luuesineistä tuli kohtuullisesti rahaa, mutta kyllä vähemmän kuin mitä Wahab olisi toivonut. Rahavarat kuitenkin yhdessä jalokiven kanssa elvyttivät Shibun kauppahuoneen, jonka huonosta tilanteesta oli huhuttu. Mirza katosi taas omille teilleen tehtyään kauppaa luuesineillä.
Tari koetti saada kyytiä saarelle takaisin ja kapakoissa hän toki kerskui, kuinka monen kanssa sai maata hurjien sankaritekojensa takia.
Mirza pisti paperit laukkuunsa ja alkoi kaupitella luuesineitä Wahabin kanssa. Tosin kun hänellä oli omaa aikaa, niin hän raportoin isälleen matkasta ja alkoi pyörittää vakoilurengasta. Mirzan paperit eivät tehneet erityisempää vaikutusta, mutta hän pääsi antamaan suullisen raportin toimistaan saarella. Mirzan asemaa se paransi jonkin verran ja hänen äitinsä oli ihan tyytyväinen. Mirza oli kuitenkin pettynyt tulokseensa, mikä ilmeni lievänä ärtyisyytenä.
Somashin aurinko paistoi valtakunnan yllä ja Wahabin, Mirzan, Tarin ja Sundarin asiat olivat taas kohdallaan.

Tulen maan pääsivu
RuneQuest
Irkkipelit
Ohjeet
Säännöt
Ehilmin valo
Hullu Prax
Karhunkaato
Riskimaa
Tulen maa
Yövalon varjossa
Palaute
Vieraskirja