Tulen maa, osa 13

Luolassa oli ilmaa ja se näytti olevan varsin korkea paikka, joskin melko hämärä. Jostakin ylempää tuli jonkin verran valoa kallionraoista. Luolassa oli pieni veden yläpuolella oleva kohta.
Sundar köhi lisää vettä keuhkoistaan:
- Täältä on parempi päästä jostain muualta ulos kuin sieltä mistä tulimme.
Tari katseli luolaa kiinnostuneena. Mirza alkoi tutkailla käärmekoriaan. Hänen käärmeensä vaikutti varsin levottomalta korissa. Suurimmat vedet olivat valuneet korista pois, mutta märkä se oli.
Tari sanoi jotakin sofalille.
Tari kysäisi sofalilta:
- Minnekäs tästä?
Ylempänä luolassa Tari oli erottavinaan jonkin aukon.
Wahab puhui myös sofalille. Sofali vastasi jotakin. Mirza alkoi myös tutkailla luolaa.
Wahab kysyi sofalisoturilta:
- Onkos tämä tuttu paikka sinulle?
- Meidän täytyy kiivetä ylös, sofali vastasi. Tätä kautta pääsemme lähelle Piikiven klaanin kylää.
Sofali katseli ylöspäin. Tari katseli luolan seiniä.
- Onko se turvallinen reitti? Wahab tiedusteli.
Tari totesi, että luolan seinät olivat aika jyrkät, mutta niitä pitkin pääsisi varmaan kiipeämään.
Mirza oli erottavinaan ylhäällä jonkin aukon. Se oli ehkä kymmenen metrin korkeudessa.
- Turvallisempi kuin muut vaihtoehdot, sofali sanoi hiukan hermostuneesti.
Mirza siirsi katseensa muihin ja kysyi:
- Entäs nyt?
- Sitten ei muuta kuin kiipeämään? Wahab kysyi. Menetkö sinä edellä ja näytät reitin?
- Niin, sofali murahti.
Sofali murahti jotakin ja lähti kipuamaan kivistä seinää ylöspäin.
- Kiivetään, Tari kehotti.
Mirza mutisi jotain. Tari meni seinämän viereen ja valmistautui kiipeämään. Sundar katseli seinää tottuneesti etsien parasta reittiä ylös ja hymyili. Wahab lähti seuraamaan Taria.
Tari huomasi seinissä jonkinlaisia rakoja, kun sofali kiipesi. Tari lähti kiipeilemään sofalin perässä, samoin Mirza.
Mirzasta seinä näytti aika haastavalta, mutta onneksi siinä näytti olevan koloja, jotka helpottivat urakkaa.
Amatsonit lähtevät myös kiipeämään. Sundar etsi hyvän kohdan, odotti, että seinämä siinä oli vapaa, ja lähti kiipeämään.
Sofali pääsi ensimmäisenä ylös. Tari tuli sofalin perässä myöskin ylös saakka. Mirza ei onnistunut etenemään juuri ollenkaan. Nuori amatsoni pääsi ylös. Wahab pääsi puoleen väliin, mutta kohtasi sitten ongelmia. Tari katseli muiden puuhailua ylhäältä.
Sundar heilautteli itsensä nopeasti ja tottuneesti vahvoilla käsillään ylös asti. Sitten hän virnisti Tarille. Tari hymyili hieman Sundarille, kun tämä onnistui sentään kiipeämään. Mirza kiipesi hitaasti ylös saakka. Wahabin onnistui saada tukeva ote ja hän kiipesi ylös.
Toinen amatsoneista tipahti samassa, kun hänen otteensa petti. Nainen huusi pudotessaan alas. Epäonnekseen hän putosi juuri siihen kohtaan, jossa oli kiveä veden yläpuolelle. Nainen jäi sinne alas liikkumatta makaamaan. Nuori amatsoni huudahti. Toinen nainen kömpi ylös ja katsoi alas.
Tari tiputti köyden maahan ja lähti kiipeämään alas.
- Kyllä hän varmaan selviää, Mirza sanoi.
Tari kiipesi ripeästi alas ja meni naisen luokse. Hän tutkiskeli naisen kuntoa.
Naisen luokse tullessaan Tari näki tämän aukinaiset silmät, jotka tuijottivat kauhistuneina jonnekin tyhjyyteen. Naisen niska oli luonnottomassa asennossa. Aivan ilmeisesti hän oli kuollut pudotukseen.
Ylhäällä oli jonkinlainen luola, joka jatkui eteenpäin. Mirza kiinnitti huomionsa luolaan. Wahab huusi Tarille:
- Onko hän kunnossa?
Hetken tutkiskelun jälkeen Tari sanoi murheellisesti:
- Hän on kuollut.
Tari lähti hitaasti kiipeämään seinämää takaisin ylös. Hän ei oikein tuntunut pääsevän alkuun kiipeilyssään.
- Sääli sinänsä, mutta pakko hänet on sinne jättää, Mirza sanoi. Ei ole mihinkään hautajaisiin aikaa.
Wahab katsahti amatsoneihin ja tutkaili heidän reaktioitaan. Amatsonit näyttivät hermostuneilta ja nuorempi amatsoni sanoi jotakin vanhemmalle hiljaa.
Kun Tari pääsi kiipeilyssä alkuun, niin hän kiipesi seinämän ylös helponoloisesti. Sitten Tari katsoi vielä ylhäältä alas amatsonia. Nuori amatsoni sanoi jotakin Tarille heti. Tari vastasi lyhyesti.
- Onko hän kuollut? nuori amatsoni kysyi heti Tarilta.
- On, Tari vastasi.
Nuori amatsoni nyökkäsi, muttei näyttänyt mitään tunteita. Vanhempikin näytti varsin kivikasvoiselta.
Tari nosti maasta köyden. Sofalisoturi viittoi seuruetta kärsimättömästi eteenpäin.
- Jatketaan nyt matkaa, Mirza sanoi.
Tari lähti hieman hajamielisenä seuraamaan sofalia. Mirza lähti sofalin perään.
- Meidän on jatkettava matkaa. Tännekään ei ole turvallista jäädä, Wahab totesi ja lähti seuraamaan sofalia.
Sundar käveli vahvoin askelin sofalin perään.
Sofali pisti sormen huulilleen hiljaisuuden merkiksi ja kulki sitten varovasti eteenpäin tunnelia, joka oli varsin pimeä. Se tuntui viettävän hieman alaspäin. Tunneli haarautui pian kolmeen haaraan ja sofali valitsi niistä yhden. Hänen etenemisensä tuntui muuttuvan aina vain varovaisemmaksi.
Lopulta sofali pysäytti seurueen ennen erästä mutkaa ja kuiskasi jotakin. Wahab sormeili nuijaansa ja eteni varovaisesti katsoen tarkasti, mihin astui. Sofali vaikutti hermostuneelta, vaikka pimeässä ei häntä paljon näkynytkään.
- Tämän takana on suuaukko, sofali kuiskasi.
Mirza sanoi hiljaa:
- Tämä reitti on varmasti vaarallisempi kuin kaksi tusinaa sofalisotureita. Kukahan mahtaa seuraavaksi menettää henkensä.
Sofali ei näyttänyt aikovan jatkaa eteenpäin. Wahab sanoi kuiskaten:
- Mutkan takana on suuaukko.
Tari kysyi jotakin hiljaa sofalilta.
Tari kysyi hiljaa:
- Jäät siis tähän?
Sofali nyökkäsi ja hipelöi hermostuneesti keihästään.
- Joku ketterä jaloistaan voi hiipiä hiljaa katsomaan, mitä nurkan takana on, Wahab kehotti.
- Minä voin sitten mennä, Mirza lupautui.
Hän antaa korinsa Wahabille sanoen:
- Älä avaa.
Mirza lähti hiipimään. Wahab piteli Mirzan koria. Korista kuului kahinaa.
Sofali heilautti epämääräisesti kättään ja lähti kulkemaan takaisinpäin.

Mirza tiedustelee
Mirza näki nurkan takaa tullessaan luolan suuaukon, jota peittää jokin kangas tai jokin. Sen takaa kajasti Somashin valoa.
Samassa Mirza kuuli jonkin raksahtavan jalkansa alla. Hän pysähtyi ja otti miekan käteensä. Mirza kuunteli hetken. Hän kuuli kankaan takaa vaimeita puheääniä. Mirza ei saanut selvää kielestä. Hän lähti sitten toisten luokse takaisin.

Luolassa
Wahab katseli sofalia hieman epätietoisesti, mutta lähti sitten perääntymään.
- Mitä nyt? Wahab kysyi.
- Lähden, sofali sihahti.
Sofali sihahtaa jotakin Wahabille vastaukseksi. Tari istahti maahan luolan seinää vasten.
- Jos se on sinun päätöksesi, niin sitten en voi mitään, Wahab sanoi. Kiitän siinä tapauksessa avustasi.
Kohta Mirza ilmestyi nurkan takaa hiljaa hiipien muiden luokse.
Sofali nyökkäsi Wahabille ja poistui.
- Siellä on luolan suuaukko ja ilmeisesti jotain sofaleita, Mirza ilmoitti.
- Se saattaa olla ansa, Halo kuiskasi.
Wahab ojensi korin takaisin Mirzalle:
- Otahan tuo.
- Hei, minne tuo sofali menee? Mirza kysyi ja otti korin.
- Hän lähtee pois, Wahab vastasi.
- Vai niin, Mirza totesi. Enpä ole yllättynyt.
- Hän on opastanut meidät perille ja enää tule pidemmälle, Wahab sanoi.
- Osaako täällä kukaan minun lisäkseni liikkua hiljaa? Mirza kysyi. En ole varma, mutta tuskin tuolla suuaukolla montaa vartijaa on.
- Osaan minäkin jonkun verran hiipiä, Tari myönsi.
- Voisimme vaikka yllättää heidät, Mirza ehdotti.
- Mutta jos siinä on muutamaakin enemmän vahteja, niin en tiedä pärjätäänkö me kahdestaan niille kovinkaan hyvin, Tari epäili.
- Muut voivat tulla vähän kauempana, Mirza ehdotti.
Tari kohautti olkapäitään.
- Ja tuosta suuaukosta meidän on kai poistuttava, Mirza jatkoi. Tai minä en ainakaan ui enää metriäkään. No mitä sanotte? Minä ja Tari menemme edellä ja te kolistelette siellä vähän kauempana.
- Näitkö yhtään kuinka monta sofalia siinä suuaukolla on? Wahab kysyi.
- Ei, siinä oli jokin kangas edessä, Mirza vastasi.
- No jos te kaksi hiivitte kankaan taakse ja yllätätte mahdolliset vartijat, Wahab päätti. Jos vartijoita on enemmän, teemme takaa rynnäkön.
- Juuri näin, Mirza vahvisti.
Tari nyökkäsi. Halo jupisi jotakin itsekseen.
Mirza alkoi taikoa. Wahab mumisi itsekseen. Tari alkoi loitsia loitsien Suojaa ja Tehonuijaa.
Loitsinnan jälkeen Tari alkoi loitsia uudestaan. Halo loitsi myös jotakin. Sundar viritti jalkajousensa valmiiksi.
Mirza taikoi itseensä Näkymättömyyden.
Tari epäonnistui loitsussaan ja aloitti uudestaan. Sitten hän lopetti loitsunsa.
Mirza katosi äkillisesti näkyvistä saatuaan loitsunsa loppuun.
Halon lihakset puolestaan paisuivat loitsun vaikutuksesta.
- Oletko valmi... Tari sanoi ja hämmentyi, kun ei nähnyt Mirzaa.
- Nyt, Mirzan ääni kuului jostakin läheltä, mutta häntä ei näkynyt.
Tari lähti menemään luolassa eteenpäin hiippaillen.
Tari kuuli rasahduksen läheltään ja samassa tunsi itsekin astuvansa jonkin rasahtavan päälle.
Mirza astui jonkin rasahtavan päälle ja Tarikin kulki varsin meluisasti. Miekka oli Mirzan kädessä.
Nurkan takaa kuului pari äänekästä rasahdusta.
Halo kuiski jotakin Wahabille.
- Kapteeni, meidän täytyy löytää petturi! Halo kuiskaa kiivaasti.
Wahab tuhahti takaisin Halolle.

Nurkan takana
Nurkan takana näkyi suuaukko, jonka eteen oli laitettu kangas tai jokin sellainen. Samassa se vedettiin pois siitä ja oviaukkoon ilmestyi joku sofali keihään kanssa. Hän koetti tähystää pimeyteen kirkkaasta Somashin valosta. Ilmeisesti hän ei heti havainnut mitään pimeyden vuoksi, mutta hän näkyi aivan selvästi oviaukkoa vasten.
Tari pysähtyi ja koetti katsella, näkyikö Mirzaa missään. Mirzaa ei kuitenkaan näkynyt missään.
Mirza koetti hiipiä lähelle ja iskeä sofalia miekalla yllättäen.
Tari lähti juoksemaan miestä kohti keihäs valmiina ja sanoi jotakin käskevään sävyyn. Soturi huudahti erottaessaan Tarin.
Tari sanoi sofaliksi:
- Antaudu!
Samassa Mirza ilmestyi kuin tyhjästä sofalisoturin viereen ja lyö tätä miekalla käteen. Tosin isku ei tehnyt kuin naarmun. Soturi huudahti yllättyneestä ja kääntyi Mirzaa kohti. Tari pääsi soturin luokse juuri.
Sofali huitaisi Mirzaa keihäällään, mutta hänen kypäränsä putosi samassa silmille. Soturi huutaa jotakin.
- Auttamaan! soturi huusi sofaliksi.
Tari huitaisi keihäällään ohi sofalista, joka koetti huitoa kypärää silmiltään. Mirza osui taas sofaliin, mutta lyhytmiekka teki taaskin vain naarmun sofalin vatsaan.

Nurkan takana
- Ei ole mitään petturia löydettävänä, Wahab tuhahti Halolle.
- On, varmasti on, he ovat vain ovelia, Halo supisi.
Halo lopetti supinansa Wahabin kanssa ja vilkaisi Sundaria.
- En jaksa nyt kuunnella noita sinun typeriä puheita, Wahab sanoi.
Samassa nurkan takaa kuului huutoa. Sundar lähti nopeasti nurkan taakse, samoin Wahab.
Nurkan takana oli suuaukko, josta tulvi auringonvaloa. Siellä seisoivat Tari ja Mirza jonkin sofalin kimpussa, jolla oli keihäs. Sofalin kypärä oli valahtanut hänen silmilleen.
Wahab kohotti nuijansa ja lisäsi vauhtia. Halo ja amatsonit tulevat perässä.
Mirza taisteli käyttäen lyhyttä miekkaa. Samassa Tari iski sofalia vasempaan käteen keihäällään hurjalla voimalla. Iskun voimasta sofalin käsi repeytyi kehosta irti. Sofali parahti ja kaatui maahan veren vuotaessa.
- Ulkona on varmasti lisää sofaleita, Mirza sanoi.
Sofalin taakse ulos ilmestyi joku toinen sofali, joka tilanteen nähtyään huudahti ja kääntyi juoksemaan pakoon. Tari ja Mirza lähtivät perään. Sundar juoksi myös ulos. Wahab ryntäsi pihalle ja pysähtyi hetkeksi katsahtamaan ympäristöä.
Seurue pääsi ulos ja huomasi olevansa jossakin kalliolla. Ympärillä näkyi vain kivistä maastoa. Wahab lähti jahtaamaan muiden perässä sofalia.
Tari sai juostua sofalin kiinni ja koetti iskeä tätä keihäällään. Keihäs osui miestä oikeaan käteen ja teki ilkeää jälkeä. Mies parkaisi ja hänen keihäänsä putosi maahan. Sofali jatkoi silti juoksemista.
Mirza juoksi myös sofalin kiinni ja löi miekallaan, mutta melko tehottomasti. Isku osui oikeaan käteen ja pysähtyi sofalin nahkapanssariin. Tari jatkoi juoksemista miehen perässä ja huudahti tälle jotain. Mirza juoksi myös.
- Antaudu! Tari huusi.
Tari koetti taas huitaista miestä keihäällään muttei osunut tämän juostessa. Mirza löi myös ja osuikin, mutta oikeaan jalkaan osunut isku lähinnä vain naarmutti miestä.
Samassa sofali huudahti jotakin ja pudottautui maahan kohottaen kätensä pystyyn.
- Antaudun! sofali huudahti.
Hän oli juossut juuri ylämäkeä.
Tari pysähtyi ja osoitti miestä keihäällään, muttei lyönyt. Tari sanoi pikaisesti Mirzalle:
- Älä lyö!
- En, en, Mirza vakuutti. Pyydä siltä tietoja ja nopeasti, sillä hän ei välttämättä enää kauaa elä.
Sofali näytti pelokkaalta ja lannistuneelta. Hän piteli verta vuotavaa kättänsä. Tari kysäisi jotain mieheltä.
- Missä täällä on Piikiven klaanin kylä? Tari kysyi.
Sofali vastasi pelokkaasti ja viittasi kädellään suuntaan, johon oli juoksemassa.
- Kukkulan takana, sofali vastasi pelokkaasti viitaten suuntaan, johon oli juoksemassa.
Tari kysyi jotain.
- Paljonko teitä on siellä? hän kysyi.
- Kysy paljonko hänen kylässään on sotureita, ellet jo kysynyt, Mirza neuvoi ja katsoi, missä muut olivat.
- Paljon, sofali vastasi pelokkaasti.
- Kaikki osaavat sotia? Tari kysyi.
- Siellä on kai paljon porukkaa ja kaikki osaavat sotia, Tari tulkkasi.
Sofali nyökkäsi epävarmasti.
Samassa sofali voihkaisi ja hänen kasvoilleen ilmestyi tuskaisa ilme. Hän puristi jalkaansa, jossa oli pieni naarmu. Tari katsoi taakseen, missä muut olivat, ja katseli sitten miestä kummastellen.
- Taitaa kuolla pian, Mirza totesi. Kysy vielä tietoja päälliköstä.
Wahab pääsi viimein paikalle kompastellessaan matkalla ja kuulusteli sofalia.
- Missä kylän päällikkö on? Wahab kysyi sofalilta.
Sofali voihki, mutta vastasi Wahabille.
- Kylässä, mies sanoi heikosti.
Tari katseli sofalia surullisena. Sofali voihki tuskaisesti ja sitten huusi puristaen jalkaansa.
- Paljonko tuon kylään on vielä matkaa? Mirza kysyi.
- Pitäisi olla tuon kukkulan takana, Wahab vastasi viittoen kukkulan suuntaan.
Tari nyökkäsi.
Sofali purkaisi ja näytti menettävän tajunsa. Hän jäi makaamaan liikkumattomana maahan.
- Käytit jotain myrkkyä? Tari kysyi Mirzalta.
Mirza virnisti. Tari tuhahti.
- Käymmekö nyt katsomassa sitä kylää? Mirza kysyi.
- Toivottavasti kukaan ei ole päässyt livahtamaan kylään ja varoittamaan sotureita, Wahab pohti.
- Toivotaan niin, Mirza sanoi.
- Lähdetään etenemään varovasti kylää kohti, Wahab kehotti. Vai onko muita ehdotuksia?
- Ei ainakaan minulla, Mirza sanoi.
Halo jupisi jotakin itsekseen katsellen Mirzaa. Tari lähti kävelemään miehen juoksemaan suuntaan. Mirza seurasi. Wahab käveli kukkuloita kohti tähyillen samalla ympärilleen.
Päästyään kukkulalle seurue näki, että sen alapuolelle levittäytyi sofalien kylä. Se oli suurempi kuin kaksi aikaisempi kylä, jossa he olivat käyneet, ja siellä tuntui olevan enemmän väkeäkin. Sotureita näkyi runsaasti. Lisäksi seurue huomasi kauempana kallioilla muutamia vartijoita, jotka tosin tähystivät meren suuntaan.
Mirza pysyi mahdollisimman paljon piilossa.
Kylän keskellä oli aukio, jolla olevalle suurelle kivelle oli noussut joku mies, joka tuntui pitävän jonkinlaista puhetta. Epätavalliselta tuntui se, että miehen päässä oli varsin erikoinen kypärä. Se oli väriltään vihreä ja näytti suomuiselta jättäen vain silmät näkyviin. Aseistetut miehet näyttivät kuuntelevan kypärämiehen puhetta ja välillä yhtyivät fanaattiseen kannustushuutoon.
Mirza jupisi:
- Eipä tule suora hyökkäys ensimmäisenä mieleen.
Kukaan ei näyttänyt huomanneen seuruetta, mutta he olivat kyllä varsin vaarallisesti näkyvillä.
Miehen puhe kantoi seurueen luokse saakka. Hän kuului saarnaavan sotaa toisia kyliä vastaan ja kuvaili varsin vakuuttavalla tavalla sen oikeutusta.
- Kytätään sopivaa aikaa ja paikkaa kurmottaa tuo kypärämies vaivihkaa, Sundar ehdotti.
Tari meni hieman kauemmas kukkulan päältä piiloon. Mirza meni myös taaemmaksi.
- Kyläläiset tuntuvat valmistautuvan sotaan, Wahab tuumi ja pysytteli myös piilossa.
- Lienee parasta toimia yöllä jos milloinkaan, Mirza arveli.
- Entä ne vartijat? Halo kysyi. Heidän kuolemansa huomataan. Ja sitten he alkavat etsiä meitä. Meidän pitää hyökätä nopeasti ja tehokkaasti. Jos kaikki rukoilette Jumalaa, voimme onnistua.
Wahab tuhahti.
- He tosiaan saattavat kaivata vartijoita ennen iltaa, Mirza sanoi. Mutta onhan se sulaa hulluutta hyökätä tuollaista ylivoimaa vastaan. Lienee nyt vain parasta tehdä kuten Sundar sanoi.
- Eihän meidän välttämättä kylään tarvitse hyökätä, jos vain onnistumme muilla keinoin saamaan päällikön kypärän, Wahab sanoi.
- Se ei ole hulluutta, jos luotatte Jumalaan, Halo vakuutti.
- Sofalivartijoiden ruumiit voisimme ainakin piilottaa, Mirza totesi.
- Ei tuota tohon ainakaan viitsi jättää, Tarikin sanoi.
- No, piilotetaan ruumiit, Sundar sanoi. Pari meistä voisi etsiä hyvän paikan josta vakoilla kylää. Mietitään sitten tilanteiden mukaan mitä tehdään?
Tari nyökkäsi.
- Tehdään niin, Wahab päätti.
- Huolehtikaa tee ruumista, minä etsin vakoilupaikan, Mirza sanoi.
Halo näytti nyreältä. Sundar alkoi silmäillä paikkaa, johon ruumiin piilottaa. Tari lähti ruumiin luokse.
Kallioisessa maastossa näkyi jonkin verran pensaikkoa, jonka taakse ruumiit olisi voinut piilottaa. Tai sitten luola oli myös mahdollinen paikka.
Mirza alkoi katsella sopivaa paikkaa tarkkailla kylää.
- Voisimme tiputtaa ruumiit alas sen amatsonin seuraksi, Sundar ehdotti.
Tari meni toisen ruumiin viereen:
- Sundar, autatko. Viedään tämä nyt tuonne luolalle.
Wahab löysi sopivan paikan, josta häntä ei helposti huomattaisi, jos hän makaisi siinä tarkkailemassa.
Wahab etsi hyvän tarkkailupaikan ja yritti myös kuunnella kylästä kuuluvia ääniä.
Sundar auttoi Taria ruumiin kanssa. Tari ja Sundar lähtivät kantamaan ruumista luolalle. Halo tuli yllättäen auttamaan ruumiiden kantamisessa.
- Kai ruumiit tässä suuaukollakin voivat olla, Tari ehdotti. Kun huomaavat heidän puuttuvan, niin varmasti jo siitä tekevät hälytyksen.
Ulkona Wahab kävi makuulle hyvälle paikalle ja aloitti kylän tarkkailun.
- Parempi heittää mielestäni alas asti, tästä ne ensimmäisenä etsivät, Sundar sanoi Tarille.
- Kai sitten, Tari sanoi.
- Voi siinä ne pari minuuttia voittaa jotka ne käyttävät vartioiden häviämisen varmistamiseen, Sundar sanoi.
- Alas asti, Halon puolsi.
Tari kantoi ruumiita syvemmälle luolaan. Siinä heidän kantaessaan Halo supisi jotakin Tarille.
Halo kuiskasi siinä kantaessaan Tarille:
- Oletko huomannut kenenkään käyttäytyvän epäilyttävästi tai salailevan jotakin?
- En, Tari sanoi ääneen.
Halo murahti jotakin ja vilkaisi Sundaria.
Tari, Sundar ja Halo saivat ruumiit kannettua kiipeilykohdan luokse. Tari tunsi ulkona ollutta kantaessaan, että tämän sydämen löi.
- Alas vaan, Sundar sanoi.
- Tämä on hengissä vielä, Tari sanoi äkkiä ja osoitti ulkona ollutta. Sydän lyö.
- Mielenkiintoista, Sundar tuumi. Pitäisikö se lopettaa vai elvyttää?
- Kuolema pakanalle, Halo kehotti.
- En kyllä tiedä miten hänet voitaisiin enää parantaa myrkystä, Tari sanoi.
- Niin kun ei tiedä myrkyn laatuakaan, Sundar sanoi. En silti haluaisi suoraan teloittaa häntä.
Tari nyökkäsi ja sanoi:
- Pitää varmaan käydä kysymässä Mirzalta mitä hän oikein käytti.
Tari lähti menemään luolasta ulos reipasta kävelyä.

Mirza ulkona
Ulkona Mirza huomasi, että Wahab näytti vallanneen parhaan tarkkailupaikan, mutta hänkin löydät paikan. Tosin se oli hiukan vaarallisempi, koska vartijat saattaisivat huomata Mirzan sieltä. Mirza ei mennyt sitten sinne vaan kauemmas ja siveli miekkaansa ja tikkoihinsa uudet myrkyt.

Wahab ulkona
Wahab näki, että kylässä saarnaaminen jatkui. Kypäräpäinen puhuja vaikutti varsin taitavalta kiihottajalta ja tuntui elävän itsekin mukana. Jopa Wahabin hän jotenkin lumosi puheellaan, joskaan ei sentään saanut häntä vakuuttuneeksi.
Kypärässä näytti olevan joitakin kimmeltäviä punaisia kiviä, jotka olivat ilmeisesti jalokiviä.
Soturit puhkesivat juuri kovaan voitonhuutoon. Heitä näytti olevan useita kymmeniä, ehkä kolme- tai neljäkymmentä. Heillä oli aseinaan piikivikärkisiä keihäitä ja panssarit taas olivat nahkaa.

Ulkona
Mirza näytti olevan sivummassa miekkansa ja tikkojensa kanssa ja laittavan niihin jotakin pullosta. Tari lähti Mirzan luokse ja tämä katsahti häntä jatkaen kuitenkin puuhiaan.
- Mitä myrkkyä käytit oikein siihen mieheen? Tari kysyi. Mies ei kuitenkaan kuollut.
Kylän suunnasta kuului huutoa.
- No sitten häntä onnisti, Mirza sanoi.
- Onko sinulla mitään millä hänet saa kuntoon? Tari kysyi.
- Ei kylläkään ole, Mirza vastasi. Millaisessa kunnossa hän on?
- Sydän lyö, mutta hän on tosi huonossa kunnossa, Tari sanoi.
- Valitan, mutta minulla ei ole mitään millä hänet parantaisin, Mirza sanoi. Ainakaan tuosta tilasta.
- Kuoleeko hän varmasti? Tari kysyi.
- Luulisin näin, Mirza vastasi.
Tari hymähti ja lähti ripeästi menemään takaisin luolalle. Wahab huudahti samassa muille:
- Suora hyökkäys ei kyllä ole järkevää, ei kyllä muutenkaan hyökkäys, kylässä on aivan liikaa sotureita.
Mirza meni Wahabin viereen ja kysyi hiljaa:
- Mikä se huuto oli? Ei kai sinua nähty?
- Ei, päällikkö pitää siellä puhetta ja soturit hurraavat hänelle, Wahab vastasi.
Tari lähti takaisin Sundarin ja Halon luokse.
- Päällikön surmaaminen saattaisi johtaa soturit kaaoksen valtaan, Wahab tuumi. En kyllä sitten tiedä, onko se hyvä vai huono asia.
Samassa he näkivät muutaman lapsen, jotka kipusivat luolaa kohti.
- Mitäs nyt? Mirza kysyi.
- Pahus! Wahab puuskahti. Mennään piiloon ja otetaan heidät kiinni.
- Tehdään niin, Mirza sanoi ja koetti piiloutua.
Wahab piiloutui myös pusikoiden taakse.
- Antaa lasten mennä luolaan, silloin he ovat ansassa, Wahab ehdotti.
Mirza piiloutui myös pusikoiden taakse Wahabin viereen. Lapset nousivat kukkulan ohi ja kuuluivat puhelevan jotakin. Heitä oli kaksi tyttöä ja yksi poika. He olivat ehkä jotakin alle 10-vuotiaita. Mirza supisi hiljaa:
- Mitenköhän lapset reagoivat kun vartijoita ei näy, mutta verta kylläkin?
Wahab erotti lasten keskustelusta, että he olivat viemässä eväitä isilleen, jotka olivat vartiossa.
- Äsh! He ovat vartioiden lapsia, puheiden perusteella ovat viemässä eväitä vartijoille, Wahab ilmoitti.
- Jotain tällaista arvelinkin, Mirza totesi. Lienee syytä hoidella heidät nopeasti.
- Otetaan heidät vain kiinni, Wahab päätti.
Lapset nousivat juuri kukkulalle. Wahab valmistautui ryntäämään lapsia kohti.
- Sitä minä juuri tarkoitin, Mirza kuiskasi. En minä nyt lapsia ajatellut tappaa.
Mirza valmistautui myös. Lapset eivät tuntuneet huomanneen Wahabia ja Mirzaa ja ohittivat pensaan läheltä.
Samassa Mirza syöksyi pensaasta.
- Ääh, Wahab sanoi ja syöksyi myös hieman jäljessä.
Lapset huusivat pelästyneinä. Wahab yritti saada lapset kiinni ja peittää heidän suunsa. Mirza yritti myös ottaa lapset kiinni niin, etteivät he pystyisi huutamaan.
Wahab ja Mirza saivat lapsista kiinni, mutta nämä huusivat ja rimpuilivat. Wahab yritti peittää lasten suut ja lähti viemään lapsia luolaa kohti, samoin Mirza. Wahab saikin tukittua suun lapselta. Mirza sai peitettyä vielä toiselta, mutta kolmannelta ei. Wahab yritti auttaa Mirzaa pitäen samalla toista lastaan tiukasti kiinni. Kolmas lapsi riuhtoi ja huusi kovaan ääneen.

Luolassa
- Mies kuulemma kuolee tuohon, Tari ilmoitti saapuessaan takaisin Halon ja Sundarin luokse.
- Heitetään alas vain, Halo kehotti.
- Mirzalla ei siis ollut mitään millä parantaa hänet, Tari sanoi.
- Pakanan henki ei ole minkään arvoinen, Halo lisäsi.
- En sitten tiedä viitsiikö ruumiita alas paiskata, Tari sanoi. Kyllä ne ihan tarpeeksi kuolleita nyt jo ovat.
Halo kohautti olkapäitään.
- Totta, Sundar myönsi. Ei silti tapeta tuota yhtä turhaan. Minä köytän sen siltä varalta että ihmeparantuisi.
Tari nyökkäsi. Sundar alkoi kiertää vahvaa köyttä auki vyötäröltään ja sitoi sitten myrkytetyn sofalin. Halo jupisi jotakin. Sofali näytti olevan tajuton, eikä vastustellut. Kohta hän oli siististi sidottuna.
- No niin, se siitä, Sundar tuumi ja lähti takaisin ulos.
Tari lähti ulos. Halo seurasi jupisten itsekseen jotakin tyytymättömänä.
Kun kolmikko pääsi lähelle suuaukkoa, he kuulivat samassa ulkoa puhetta, ilmeisesti lasten ääniä. Sundar pysähtyi välittömästi. Tari kuiskasi muille:
- Odottakaa tässä.
Sitten Tari lähti hiljaa kulkemaan suuaukkoa kohti.
Ulkoa kuului pelästyneitä huutoja. Tari laski keihään luolan seinää vasten ja meni ihan kankaan taakse. Hän näki, että Mirza ja Wahab syöksyivät juuri pensaiden takaa ja tarttuivat lapsiin. Wahab ja Mirza yrittivät tukkia lasten suita ja raahata heitä luolaan.
Tari hätkähti katsoessaan ulos. Hän nappasi keihäänsä seinän vierestä ja meni ulos ripein askelin. Sundar seurasi Taria ulos. Ulkona näyttää olevan kolme lasta, joita toiset yrittivät raahata luolaan.

Ulkona
Tari tuli luolasta ulos reipasta kävelyvauhtia.
- Mistä lapset tänne tuli? hän kysyi.
- Tänne ja nopeasti, Mirza komensi..
- Kylästä. Äkkiä tule auttamaan, Wahab kehotti. He eivät saa herättää kyläläisten huomiota.
Tari meni auttamaan Wahabia. Kolmas lapsi, kimeä-ääninen tyttö, huusi kovaa. Mirza yritti auttaa kaikkia parhaansa mukaan. Tari koetti tukkia tytön suuta, ettei tämä pääsisi huutamaan. Tari sai käden tytön suun eteen, mutta tämä puri Taria. Seurue sai kuitenkin raahattua lapset luolaan näiden rimpuiluista huolimatta. Sundar katseli tilannetta hämmennyksen vallassa.
- Sundar, onko sinulla jotain millä pitää nämä suut kiinni? Mirza kysyi.
Tari sanoi jotain lapsille.
Tari sanoi lapsille:
- Rauhoittukaa.
- Vielä kymmenisen metriä vahvaa köyttä, Sundar sanoi.
Lapset eivät näyttäneet Tarin sanoihin reagoivan. He rimpuilivat kovasti, mutta olivat sen verran pieniä, että pitelijät saivat heidät pysymään kurissa.
- Minullakin on tässä köyttä, mutta se ei kokonaan estä heitä huutamasta, Tari sanoi.
- Vähän ainakin, Mirza sanoi.
Tari ärähti lapsille.
- Nyt hiljaa! hän ärähti.
Tarin sanat eivät tuntuneet taaskaan vaikuttavan.
- Mistä nämä ilmestyivät? Sundar kysyi.
- Kylästä, Mirza vastasi.
- Tuolta kylästä tallustelivat, Wahab totesi.
Tari laski köytensä maahan.
- Tulivat kaiketi tuomaan evästä vartijoille, Wahab lisäsi.
- Viedään nämä vielä vähän syvemmälle niin ei huuto kuulu, Mirza kehotti.
- Voidaan sitoa heidät köydellä ja sitten ottaa vartijoiden vaatteista rättejä jolla sidomme suun tukkoon? Tari ehdotti. Ei viedä heitä kovin pitkälle. Siellä on ne ruumiit.
- Saatteko te heidät sidottua, minä menen takaisin tarkkailemaan kylää? Wahab kysyi. Toivon mukaan he eivät ole kuulleet lasten huutoa.
- Saamme heidät sidottua, Mirza vakuutti.
Käytävässä, jossa seurue oli, näytti olevan lattialla jonkin verran tyhjiä simpukankuoria.
- Ilkeää. Ehkä voisin sotkea vähän Solfin unta leipään tai johonkin, Sundar ehdotti. Luulen että kokemukseni perusteella voisin tehdä oikeat annokset tuollaisten pikkuruisten nukuttamiseen ilman pysyvää vahinkoa.
Wahab lähti takaisin tarkkailuasemiin.
- Kokeile sitä Sundar, Mirza suostui.
Halo murahti jotakin. Mirza alkoi sitoa lapsia muiden kanssa. Tari koetti pitää lapsia aloillaan ja hiljaa. Sundar otti kaulapussukastaan valkoista jauhetta, sylkäisi siihen niin, että siitä tuli tahmeaa tahnaa, ja hieroi sitä leivän sekaan. Lapset näyttivät pelokkailta ja rimpuilivat kovasti, mutta heidät saatiin sidottua.
Tari sanoi jotain lapsille.
- Rauhoittukaa, Tari rauhoitteli. Emme tee teille pahaa.
Lapset eivät näyttäneet reagoivan Tarin sanoihin. Sundar arvioi annostuksen ja yritti syöttää lapsille tahnaa. Lapset sulkivat heti suunsa, kun Sundar ottaa tahnaa.
- Kylässä kyllä aletaan varmaan epäilemään pian kun luolasta eivät ole palanneet vartijat tai heidän lapsensa, Mirza sanoi.
- Kerro Tari, ettei se ole vaarallista, Mirza kehotti.
Hän yritti näyttää vähemmän pelottavalta ja hymyilikin, joskin epätoivoisesti.
- Ei tuo ole mitenkään vaarallista, Tari sanoi lapsille. Parempi vain teidän kannalta. Totelkaa nyt meitä. Jos ette tottele, niin meidän pitää tehdä se väkisin. Se sattuu.
Kolmikko sai työllä ja vaivalla lapsilta suuta auki ja tahnaa sinne. Tosin vähän sitä putosi maahankin. Lapset eivät näyttäneet tahnastakaan rauhoittuvan.
- Kestänee hetki, Sundar sanoi.
Vihdoin lasten silmät alkoivat lumpsua.
- Lähden katsomaan Wahabia, Mirza sanoi.
Tari puhui lapsille rauhallisella äänellä.
- Ties vaikka sofalit olisivat saaneet hänet kiinni, Mirza lisäsi.
- Olkaa nyt ihan rauhallisesti vain, Tari sanoi. Kaikki kääntyvät vielä hyväksi.
Mirza lähti ulos.
Ulkona Wahab oli taas tarkkailupaikallaan. Mitään levottomuutta herättävää ei näkynyt.
Toinen tytöistä näytti nukahtavan. Pojan silmätkin harottivat jo aika enteilevästi, mutta toinen tyttö, joka oli purrut Taria, näytti olevan sitkeämpi.
- Kuinka kauan he nukkuvat? Tari kysäisi samalla, kun hieroi kättä, johon tyttö oli puraissut.
- Ei hajuakaan, Sundar vastasi. Luultavasti kauan, hän lisäsi ja hymyili.
Poikakin näytti sammuvan, mutta purijatyttö oli yhä valveilla ja heittelehti levottomasti. Tari sanoi jotakin tytölle.
- Olet aika sitkeä, hän sanoi.
Tyttö ei näyttänyt kuulevan tai kuuntelevan Tarin sanoja, mutta poukkoili yhä kamppaillen aineen lamaannuttavaa vaikutusta vastaan.
- Rauhoitu nyt, Tari kehotti. Tuo on ihan turhaa.
Viimein tyttökin joutui antamaan periksi ja hänen silmänsä sulkeutuivat.
- Lapsia odotetaan aika pian takaisin, Tari sanoi.
- Mennään katsomaan muita, Sundar kehotti.
Tari lähti ulos luolasta ja Sundar seurasi. Halo tuli perässä, samoin amatsonit.

Ulkona
Ulkona ei näkynyt mitään levottomuutta herättävää, kun Wahab palasi sinne. Ilmeisesti lasten huuto oli hukkunut kyläläisten möykkäämiseen. He tuntuivat nyt huutavan kuorossa johtajansa johdolla.
Toisilla tuntui kestävän. Wahab tarkkaili kylää, mutta vilkuili välillä taaksekin. Kylässä tuntui olevan kova sotameininki päällä.
Samassa Mirza ilmestyi luolasta ja meni Wahabin luokse.
- Onko mitään tapahtunut? hän kysyi.
- Eipä mitään ihmeellistä, Wahab vastasi. Taitavat kyllä valmistautua sotaan. Jonkinnäköistä suunnitelmaa olisi kyllä kehitettävä..
- Oletko saanut selville missä päällikön maja sijaitsee? Mirza kysyi.
- En, Wahab vastasi. Päällikkö tuntuu kiihottavan sotureita taisteluun parhaansa mukaan. Päällikön kypärä vaikuttaa kyllä jotenkin pelottavalta.
- Se voi olla koko jutun avain, Mirza arveli.
- Voi hyvinkin olla, Wahab myönsi. Sen takia se olisikin hyvä saada meidän haltuun..
- Yöllä isku päällikön majaan ja kypärä talteen, Mirza suunnitteli.
- Ellei kylä sitten ole silloin jo sotajalalla, Wahab huomautti.
- No eivät he seuraavaan kylään kuitenkaan ennen yötä ehdi, Mirza arveli. Toivottavasti.
- Mutta jos soturit lähtevät liikkeelle, päällikön nappaaminenkin voi olla vaikeampaa, Wahab huomautti.
- Voi olla, Mirza myönsi.
- Mitähän ne muut oikein tekevät? Wahab ihmetteli.
- Pitävät lapset hiljaisina, Mirza vastasi.
- Heitä ei sitten saatu mitenkään sidottua? Wahab sanoi kysyvästi.
Kylässä kypäräpäinen soturi nousi nyt korokkeelta ja kulki hurraavien sotureidensa välistä suureen majaan. Maja sijaitsi aivan keskellä olevan aukion vieressä.
- Sundar syöttää heille jotain rauhoittavaa ainetta joka ei vaikuta aivan heti, Mirza selitti.
- Ehkäpä tuo suuri maja sitten on päällikön maja. Oivallista päättelyä, Wahab hymähti itsekseen.
Mirza hymähti.
Samassa toiset saapuivat ulos.

Ulkona
Ulkona Mirza ja Wahab näkyivät olevan kauempana tarkkailemassa kylän suuntaan. Mitään levottomuutta herättävää ei näkynyt.
Tari lähti Wahabin luokse, Sundar samoin. Tari käveli pienen matkan päähän Wahabista. Mirza meni pois tarkkailupaikalta ja kysyi:
- Mitenkäs lapset?
- Nukkuvat, Tari vastasi. Pitää tehdä pian jotain. Lapsilla ruoan viemisessä ei kestä normaalisti kauaa.
- Totta, Mirza myönsi. Mutta en silti hyökkäisi tuonne vielä.
- Kylän suurin maja on yllättäen päällikön maja, Wahab ilmoitti. Ja hän meni juuri sinne.
- Hyökätään Jumalaan luottaen, niin voitamme, Halo sanoi.
- Luottaisin kyllä mieluummin maalaisjärkeen, Wahab totesi.
- Pitäisi nopeasti keksiä jotakin, Mirza sanoi.
- Voisimme tietysti yrittää hiipiä lähemmäs kylää, mutta jos meidät huomataan, kyläläisillä on huomattava ylivoima, Wahab tuumi.
- Tietysti voisimme vain odottaa kyläläisten reaktiota ja toivoa, etteivät he ennen yötä tekisi mitään, Mirza pohti.
- Kyllä he lapsia tulevat etsimään, Tari huomautti. Varsinkin nyt, kun täällä ei kai voi saada lisää lapsia, kun levy ei ole paikoillaan.
- Ja vartijoita, Halo lisäsi. Eivät pakanatkaan aivan tumpeloita ole.
- Kyläläiset kyllä tuntuvat valmistautuvan sotaan, tai ainakin johonkin suurempaan tapahtumaan, Wahab kertoi.
- No, te olette tarkkailleet kauemmin, onko hiipiminen oikeasti realistinen vaihtoehto? Sundar kysyi.
- Saitko yhtään laskettua soturien määrää? Mirza kysyi Wahabilta.
- Niitä on ehkä noin 30-40, Wahab vastasi.
- Tuskin päällikkö jättää kypärää pois päästään missään tapahtumassa, mutta toisaalta taistelun melskeessä meillä voisi olla mahdollisuus toimia, Sundar pohti. Olettaen että taistelu on tulossa. Vai mihin he oikein valmistautuvat?
- Soturit kyllä näyttivät kuuntelevan päällikköä haltioissaan, joten jos päällikkö tulee vielä takaisin puhumaan, niin silloin olisi mahdollista yrittää hiipiä lähemmäs, Wahab sanoi.
Soturit olivat jääneet aukiolle.
- En kyllä osaa sanoa, mitä siellä nyt tapahtuu, Wahab sanoi. Soturit tuntuvat pysyttelevän aukiolla.
- Odotetaan sitten vielä hetki ainakin, Sundar kehotti.
- Tarkkaillaan vielä hetki, Mirzakin puolsi. Ei ikinä tiedä jos vaikka tulisi tilaisuus.
- Meidän on parasta hyökätä ja yllättää heidät, Halo sanoi.
- Jäätkö sinä Wahab tarkkailemaan? Mirza kysyi.
- Voin jäädä tarkkailemaan, Wahab vastasi. Mitäs te muut ajattelitte tehdä?
- Menen luolaan lepäämään, jos tässä ei muuta tapahdu, Tari sanoi ja lähti kävelemään luolalle.
Sundar istahti alas odottelemaan. Mirza alkoi lepäillä.
Wahab näki, että pian kypäräpäinen päällikkö palasi majasta ja huusi sotureilleen kannustavasti. Hiukan rauhoittuneet soturit näyttivät saavan taas uutta intoa ja he vastasivat.
Wahab yritti huhuilla muille:
- Psst. Hei! Nyt se päällikkö tuli pois majastaan.
Päällikkö näytti käskevän viisi soturia mukaansa ja he lähtivät kulkemaan kallioille toiseen suuntaan seurueesta käsin.
- Kerro lisää, Sundar kehotti.
- Päällikön mukaan näyttäisi lähtevän muutama soturi, toiselle puolelle kylää, Wahab selosti. Tai kallioille.
- No niin, Mirza sanoi. Kai päälliköllä oli kypärä?
- Näinköhän onnistuisimme kiertämään kylän toiselle puolelle ja yllättämään ryhmän? Wahab pohti.
- Aikaa on vähän ja tilaisuus mahdollisesti hyvä, Sundar sanoi. Näkyykö turvallista reittiä?
Halo jupisi jotakin itsekseen.
- Hakekaa joku se Tari, Mirza kehotti. Hae sinä Halo Tari ja muut.
Maasto oli varsin kallioista ja kauempana näkyi kallioilla vartijoita. Päällikkö ja hänen seuralaisensa kiipesivät jyrkännettä ylös. Sieltä näyttää ilmestyvän vartija.
Halo ei ollut kuulevinaankaan Mirzan sanoja.
- Mirza, mikset mene itse? Sundar kysyi.
- Ajattelin, että joku teistä haluaisi osoittaa hyödyllisyyttään, Mirza vastasi. No, ehkä minä menen sitten.
Mirza lähti luolalle.
- Ryhmä kipuaa jyrkännettä ylös kylän toisella puolella, ja nyt siellä näyttäisi olevan joku soturi lisää, Wahab kertoi.

Tari luolassa
Tari meni luolaan sisälle istuskelemaan seinää vasten. Hän laski kankaan takaisin suuaukon eteen. Tari kuulet kauempaa luolasta vaimeaa huutoa, siitä suunnasta, jonne lapset oli jätetty. Hän lähti sinne.
Tari huomasi, että häntä purrut tyttö oli valveilla ja huusi. Tari meni ripeästi repäisemään toisen vahdin vaatteista reilut palaset sitä kangasta ja sitomaan sillä tytön suun. Tyttö rimpuili ja heitteli päätä edestakaisin.
- Rauhoitu nyt, Tari kehotti. Ei tuo mitään hyödytä.
Tarin yrittäessä tukkia tytön suun, tämä iski hampaansa Tarin käteen ja puri kaiken voimin. Tari parahti ja koetti vetää kättänsä pois tytön suusta. Tyttö roikkui Tarin kädessä vain kiinni ja hampaat upposivat syvemmälle. Tari koetti toisella kädellä avata tytön suuta.
- Irti tai lyön! hän uhkasi tuskissaan.

Mirza menee luolaan
Luolan suuaukon edessä oli nahka, mutta sen takana ei Taria näkynyt. Niinpä Mirza lähti pidemmälle luolaan nopeasti. Tari oli sidottujen lapsien luona. Toinen tytöistä näytti olevan valveilla ja oli upottanut hampaansa Tarin käteen.

Luolassa
Tyttö puri yhä Tarin kättä ja Tari huudahti jotain tytölle, kun Mirza saapui paikalle.
- Päällikkö lähti kylästä joten nyt on aika iskeä, Mirza ilmoitti.
Tari kohotti kätensä ja sanoi tuskaisena jotain tytölle.
- Irti tai lyön, Tari uhkasi taas.
- Tari, pääsetkö tulemaan? Mirza kysyi kärsimättömästi. Nyt olisi kiire.
Tari koetti turhaan saada kättään pois tytön suusta. Mirza meni auttamaan.
Tyttö ei hellittänyt. Tarin kädestä vuoti jo verta ja se tuntui todella kipeältä.
Mirza koetti vääntää tytön suuta auki. Mirzan avustuksella Tari sai kätensä viimein irti. Tosin käteen olivat tulleet melkoiset hampaanjäljet ja tyttö huusi. Tari koetti huitaista tyttöä kädellään, muttei osunut epäonnekseen.
Tari alkoi loitsia. Hän onnistui loitsussaan ja kädessä olleet haavat paranivat.
- Tyttö pitää sitoa suustaan, Tari sanoi ja nosti maasta vaatteidenriekaleita.
- Sidotaan sitten nopeasti, Mirza kehotti.
- Pidä sinä sen päätä paikoillaan, niin minä sidon, Tari ehdotti.
Mirza teki niin ja Tari alkoi sitoa tytön suuta. Toiset lapset näyttivät nukkuvan.
Tari sai sidottua tytön suun vaatteenrippeillä ja sanoi sitten:
- Mennään.
Tari katsoi vielä vihaisesti tyttöä ja lähti sitten menemään. Mirza lähti ulos luolasta. Ulkosalla Sundar näytti istuvan amatsonien kanssa sivumpana. Halo oli mennyt Wahabin luokse ja puhui tälle jotakin.

Ulkona
Päällikkö ja muut katosivat kalliolle. Soturit kylässä näyttivät hiukan rauhoittuvan. Muutamat poistuivat majoihinsa, mutta vielä paljon heitä jäi puhumaan keskenään. Muutamia naisiakin uskaltautui nyt ulkosalle.
- Päällikkö sotureineen meni johonkin luolaan tuolla toisella puolella, Wahab selosti. Meno kylässäkin näyttäisi rauhoittuvan.
Pian Wahab huomasi päällikön ilmestyvän kalliolle lähempänä teitä ja sielläkin näkyi vartija, jota päällikkö puhutteli.
- Meidän olisi ehkä parempi yrittää siirtyä muualle täältä, Wahab sanoi kohta. Jossain vaiheessa vartijoita ja lapsia tullaan etsimään.
Halo tuli Wahabin luokse ja sanoi:
- Nyt olisi otollisin aika hyökätä kylään. Puhdistamme sen miekalla ja tulella synnistä.
- Eipäs nyt tehdä hätäisiä päätöksiä, Wahab toppuutteli. Mitä nyt muista kylistä on selvinnyt, nämäkin kyläläiset olivat ennen outoja tapahtumia saarella rauhallista kansaa.
- Sitä parempi, Halo sanoi. Selviämme heistä helpommin. Ja voimme hoidella heidän päällikkönsä myöhemmin.
- Kylän päällikkö on onnistunut vain jotenkin saamaan heidät muita saaren asukkeja vastaan, Wahab sanoi.
- Äh, pakanoita he ovat kaikki, Halo tuhahti.
- Pahus! Päällikkö tuntuu kiertävän vartiopaikat läpi, Wahab äkkäsi. Missä ne muut ovat? Tässä saattaa avautua tilaisuutemme.
- Luolassa, Halo vastasi. Järjestetään väijytys, hän ehdotti.
- Käykää joku hakemassa heidät, Wahab kehotti. Aivan, väijytys.
- Selvä, kapteeni, Halo sanoi ja nousi ylös. He tulevatkin.
Mirza ja Tari tosiaan tulivat juuri luolasta.

Ulkona
Wahab yritti huitoa Mirzaa ja Taria tulemaan lähemmäs. Tari lähti menemään Wahabin luokse tultuaan luolasta. Mirza tuli myös ulos luolasta ja lähti muiden luokse.
- Nyt on tilaisuutemme koittanut, Halo sanoi innokkaasti. Käymme hyökkäykseen!
- Kylän päällikkö näyttäisi kiertävän kylän ympärillä olevia kallioita, Wahab sanoi. Hän nähtävästi käy katsomassa vartijoita, joten hän varmaan on tulossa tännekin.
- Se on hyvä se, Mirza totesi.
Tari nyökkäsi.
- Menemmekö luolaan piiloon vai teemmekö tähän väijytyksen? Mirza kysyi.
- Kallioissa tuntuisi olevan kyllä luolastoja, joten päällikkö sotureineen voi kyllä ilmestyä mistä tahansa, Wahab sanoi.
- Liikkuuko päällikön kanssa paljonkin sotureita? Tari kysyi.
- Viisi soturia näytti lähtevän hänen mukaansa, Wahab vastasi. Ne, kenellä on ampuma-aseita, voisivat olla väijymässä luolan ulkopuolella, ja muut voisivat odottaa luolan sisällä.
- Minä jään luolan ulkopuolelle, Mirza ilmoitti.
- Jos ryhmä tulee luolan suulle etsimään vartijoita, ulkona olevat ampuvat ja loput tekevät yllätyshyökkäyksen luolan sisältä, Wahab määräsi.
Mirza alkoi kaivaa lyhytjoustaan esille. Tari sanoi:
- Kai minäkin voin jäädä ulos.
Hän katseli samalla, olisiko ulkona jotain paikkaa, jossa voisi väijyä.
- Minulla ei ole ampuma-asetta, mutta voin siunata Jumalan voimalla jonkun aseen, Halo sanoi. Mutta se edellyttää uskoa Jumalaan, muuten voima on yhtä tyhjän kanssa.
- Jos Tari olisi luolan suulla esittäen sofalivartijaa? Mirza esitti ja katsoi, näyttäisikö Tari tarpeeksi sofalivartijalta.
Tari varusteineen näytti tosin aivan erilaiselta.
- No ehkei sittenkään, Mirza sanoi ja virnisti.
Hän rupesi etsimään paikkaa, jossa olisi piilossa ja josta voisi ampua. Pensaikko näytti olevan aika hyvä suoja, joten Mirza meni sinne. Tari tuli myös. Halo suuntaso luolalle.
Amatsonit näyttivät olevan ymmällään. Wahab puhui amatsoneille.
- Menemme sisälle luolaan, Wahab sanoi.
Nuori amatsoni nyökkäsi ja he lähtivät luolaan päin.
- Kylästä on tulossa soturiryhmä tänne, heidät on hoidettava mahdollisimman hiljaisesti pois, Wahab jatkoi.
Amatsonit katosivat luolaan Halon perässä. Tari otti linkonsa esille. Sundar etsi sopivan lymypaikan, josta tähtäillä varsijousellaan. Wahab yritti vielä ohjeistaa Mirzaa ja Taria luolan suulta:
- Jos ja kun soturit saapuvat, ampukaa heitä vasta kun he ovat päässeet luolan suulle. Kuulemme sen varmasti ja pystymme silloin ryntäämään heidän kimppuunsa.
Mirza nyökkäsi. Tari koetti mennä mahdollisemman hyvin piiloon puskan taakse. Wahab siirtyi luolaan ja yritti laittaa verhon mahdollisimman hyvin luolan suun eteen.

Luolassa
Wahab ja muut jäivät muutaman metrin päähän nahasta odottamaan.
- Joku heistä voi olla petturi ja paljastaa meidät, Halo sanoi hiljaa.
Wahab katsoi hitaasti Haloa ja pyöritteli päätän. Halo jupisi jotakin itsekseen, mutta oli valmiina taisteluun. Wahab puhui amatsoneille:
- Kun näytän merkin, hyökkäämme ulkona olevien sofalien kimppuun. Heitä on noin 5-6 kappaletta.
Nuori amatsoni nyökkäsi.
Wahab heitti varmuudeksi Suojan ja onnistui siinä.
Samassa ulkoa kuului vihainen huuto sofaliksi:
- Missä ne pirut ovat?
Wahab nosti käden ilmaan odottamisen merkiksi. Nahan takaa ulkoa kuului raivoisa karjahdus. Wahab näytti merkin, lähti rynnistämään suuaukkoa kohti ja yritti lyödä verhon pois nuijalla pois.

Ulkona
Mirza jäi odottamaan. Odotusta tuntui kestävän, mutta he kuulivat pian kauempaa jotakin karjuntaa. Ilmeisesti se tuli jostakin vartiopaikalta.
Tari ymmärsi, että siellä kuuluttiin karjuvan vartijoita parempaan valppauteen. Ilmeisesti se oli päällikkö. Hän lausui vielä ohjeita ja käski repiä suolet ulos kaikilta hyökkääjiltä. Päällikkö taisi olla jossakin kauempana kallioilla.
Viimein kuului lähestyviä askeleita. Päällikkö ilmestyi näkyviin kauempaa ja asteli saattajiensa kanssa sinne päin. Mirza tarkkaili päällikköä. Tämä pauhasi kulkiessaan jotakin seuraajilleen. Väijyksissä olijat erottivat jo, että päällikön silmät kiilsivät varsin hurjasti ja hän vaikutti melkoisen rotevalta ja isokokoiselta mieheltä.
Sundar tähtää päällikköä, joka kantoi mukanaan pitkää keihästä, joka oli koristeltu sofalityyliin. Hänen saattajillaan oli lyhyet keihäät, mutta hekin näyttivät varsin hurjilta ja päättäväisiltä.
Mirza kuiskasi:
- Kaikki ampuvat päällikköä.
Päälliköllä oli nahkainen panssari yllään, mutta kypärä oli kaikkein vaikuttavin. Se oli valmistettu suomuisesta nahasta ja muotoiltu vähän samannäköiseksi kuin seurueen aikaisemmin kohtaamat lisko-olennot. Kypärän takaa näkyivät vain päällikön leiskuvat silmät.
Mirza tähtäsi päällikköä. Joukko asteli lähemmäs reippaasti ja määrätietoisesti. Tari valmistautui linkoamaan kiven päällikköä kohti. Päälliköstä tuntui suorastaan henkivän voimaa ja arvovaltaa. Jotenkin seurue ei yhtään ihmetellyt, miksi hänen seuraajansakin näyttivät niin vannoutuneilta ja hurjilta.
Sitten päällikön seurue saapui kohtaan, josta näkyi luolalle. Päällikkö huudahti jotakin vihaisesti ja osoitti luolalle.
- Missä ne pirut ovat? päällikkö huusi.
Päällikkö ja hänen seurueensa astelivat kiroillen luolan suuaukkoa kohti.
Tari kuuli päällikön ja vartijoiden kiroavan laiskimuksia, jotka olivat jättäneet vartiopaikkansa. Hän kuuli päällikön kertovan, mitä kauheita aikoi laiskureille tehdä.
Sundar jatkoi tähtäämistä. Päällikkö ja viisi seuralaista saapuivat luolan eteen. Sundar odotti otollisinta hetkeä laukaista varsijousensa. Mirza jännitti jousensa. Päällikkö ja muut olivat väijyjiin selin.
Tari linkosi kiven johtajaa rintaan. Sundar ampui. Mirza katsoi muita ja nyökkäsi. Hän ampui myös. Tari kivi onnistui tekemään johtajan rintaan kohtalaisen haavan. Johtaja karjaisi raivoissaan. Mirza osui johtajaa oikeaan jalkaan. Nuoli ei tehnyt kovin pahaa vahinkoa. Sundarin vasama puolestaan upposi syvälle johtajan oikeaan käteen.
Kiven osuttua Tari tiputti lingon maahan ja nappasi keihäänsä esille. Sundar tiputti varsijousen ja veti säilänsä.
Päällikkö karjui raivokkaasti. He olivat kääntyneet ampujiin päin eivätkä huomanneet Wahabin ilmestymistä. Mirza otti toisen nuolen esiin.
Wahab rynnisti raivoisan näköisesti luolasta ja kävi suoran päällikön kimppuun voimalla. Päällikkö karjui eikä kuullut Wahabin tuloa. Wahab huitaisi nuijallaan raivokkaasti päällikön vasempaan jalkaan, mutta ei saanut mitään kovin näkyvää jälkeä aikaiseksi.
Sundar juoksi sotureita kohti ja myös Tari lähti soturien kimppuun. Soturit karjaisivat sotahuudon ja syöksyivät Sundarin ja Tarin kimppuun. Halo syöksyi luolasta huutaen tuntemattomalla kielellä ja iski suoraan yhden soturin selkään. Amatsonitkin ilmestyivät luolasta taisteluun.
Päällikkö karjaisi ja kääntyi Wahabin kimppuun keihäänsä kanssa. Hän sivalsi Wahabia kohti karjaisten. Päällikkö iski keihäänsä pahasti Wahabin käteen. Keihäs iskeytyi Wahabin vasempaan käteen tehden pahaa jälkeä. Wahab karjaisi tuskasta.
Mirza ampui nuolen, joka leimahti palamaan. Nuoli meni kuitenkin ohi eräästä soturista. Sitten Mirza otti miekan esiin ja lähti juoksemaan kohti taistelua.
Tari koetti iskeä yhtä sotureista keihäällään, mutta iski ohi. Soturi koetti osua Taria, muttei löytänyt vapaata iskupaikkaa.
Sundar nosti säilänsä ylös ja iski sillä yhtä sotureista. Säilä leimahti liekkeihin kesken iskun, mutta isku keskeytyi lopulta soturin torjuntaan. Toinen soturi ei onnistunut tuikkaamaan keihästään Sundariin. Sitten Sundarin palava säilä upposi syvälle soturin jalkaan korventaen lihaa ja luuta. Sundarin vastustaja kaatui koristen maahan.
Halo oli haavoittanut vastustajaansa. Mirza etsi miestä, jonka kimppuun pääsisi hyökkäämään. Amatsonit taistelivat omia vastustajiaan vastaan.
Wahab näytti tuskaisen näköiseltä vasemman käden ollessa valuvan veren peitossa. Päällikkö karjaisi ja pyrki keihäällään tekemään Wahabista selvän. Wahab onnistui kuitenkin torjumaan päällikön lyönnin.
Tari iski keihäällään vastustajaansa jalkaan ja isku onnistui tekemään pahan näköistä jälkeä. Mies kaatui maahan iskun voimasta.
Mirza hyökkäsi sofalisoturin kimppuun ja löi tätä miekallaan oikeaan käteen.
Wahab kohotti nuijansa ja hujautti sillä päällikköä vatsaan kovan lyönnin. Päällikkö kaatui karjaisten maahan ja jäi siihen makaamaan.
Samassa soturit huusivat pelästyneinä ja ryntäsivät pakoon. Haavoittuneetkin näyttivät kauhistuvan ja heittivät aseensa pois.
Mirza lähti päällikköä kohti. Tämä makasi liikkumattomana maassa. Verta valui hänen useista haavoistaan.
Tari osoitti keihäällään maassa olevaa soturia. Pari sofalia juoksi karkuun.
- Kypärä pois vaan, Mirza sanoi.
Wahab asteli taaksepäin ja istahti maahan irvistäen ja kättään pidellen.
- Kypärä mukaan ja äkkiä pois, Sundar sanoi. Kapteeni, pystytkö liikkumaan?
- Mitäs vangille ja lapsille tehdään? Tari kysyi.
Wahab mumisi jotain ja verenvuoto kädestä näytti lakkaavan.
- Olen kunnossa, Wahab sanoi.
- Ne löydetään kyllä varmasti nopeasti, Sundar vastasi Tarille.
- Otetaan kypärä ja lähdetään nopeasti pois täältä, Wahab käski.
Mirza meni kypärän luokse ja alkoi ottaa sitä pois johtajan päästä.
- Eikö lapsilta voisi avata edes köysiä? Tari kysyi.
- Kyllä, lasketaan lapset vapaaksi, ei heistä enää ole haittaa, Wahab sanoi.
Kypärä irtosi päällikön päästä helposti ja Mirza katseli hetken sitä. Sen alta paljastuivat päällikön tympeät ja punakat kasvot.
Kypärä tuntui aika viileältä Mirzan käsissä. Siinä oli punaisia jalokiviä, jotka kimmelsivät. Mirzan pikaisen arvion perusteella ne olivat varmasti arvokkaita. Mitään tekstiä ei kypärässä näkynyt, mutta selvästi se oli varsin taidokasta työtä.
Tari lähti sisälle luolaan kiireen vilkkaa.
- Vauhtia sitten kanssa, Sundar hoputti.
Mirza pisti miekalla päällikköä muutaman kerran.
- Eipä enää riehu tällä saarella, hän tokaisi.
Päällikkö ei enää liikahtanut pistoistakaan. Kylän suunnasta sen sijaan kuului kovaa hälinää.
- Lähdetään pian pois täältä, Wahab sanoi.
Mirza otti kypärän ja muut tavarat mukaansa ja oli valmiina lähtöön. Taria vain ei näkynyt. Wahab lähti juoksemaan luolaan. Mirza katseli päällikön varusteita ottamatta kuitenkaan mitään.

Tari luolassa
Tari meni juoksujalkaa lasten luokse. Toinen tyttö, Taria aikaisemmin puraissut, näytti olevan tajuissaan ja heittelehti. Tari alkoi sitten availla nukkuvan pojan siteitä ja sai ne auki. Hän puhui samalla tytölle:
- Vapautan teidät nyt.
Tyttö ei lopettanut riuhtomistaan.
- Voitte mennä takaisin teidän kylään, Tari sanoi.
Hän vapautti nukkuvan tytön.
- Sinun pitää katsoa, että kaverisi haetaan täältä kanssa sitten turvaan, Tari sanoi.
Tyttö ei näyttänyt kuuntelevan häntä.
- Otan nyt sinulta siteet pois, niin älä sitten pure tai potki tai muuta, Tari sanoi.
Hän alkoi sitten avata tytön käsi- ja jalkasiteitä aloittaen käsistä. Tyttö hieroi käsiään ja repi irti suukapulaa. Tari alkoi sitten avata jalkoja ja varoitti:
- Älä nyt sitten riehu. Jos riehut, niin en voi sanoa, että olisit turvassa muilta ryhmämme jäseniltä.
Heti kun Tari oli saanut jalkasiteet irti, tyttö säntäsi pystyyn ja syöksyi syvemmälle luolaan. Tari antoi tytön mennä ja lähti sitten ulos otettuaan keihään ja köydet ensin mukaan.
Tari kohtasi Wahabin palatessaan.
- Tule jo, Wahab sanoi.

Ulkona
- Vihdoinkin, Mirza huokaisi, kun Tari tuli ulos luolasta Wahabin kanssa. Minne suuntaan lähdemme?
- Tyttö säntäsi syvemmälle luolaan, Tari sanoi. No kai he osaavat luolat ulkoa.
- Parempi lähteä mahdollisimman kauas tästä kylästä, Wahab totesi. Jos kyläläiset ovat perässämme, emme pärjää taistelussa.
Kylän suunnasta kuului jotakin melua.
- Parempi vain lähteä ja kovaa, Tari sanoi.
- Tuolla ylempänä on vartijoita, Halo huomautti. He voivat nähdä meidät, jos lähdemme päätä pahkaa.
- Tämä kypärähän piti viedä sinne pyramidille? Mirza sanoi kysyvästi.
- Parempi sekin kuin että jäämme tähän, Sundar huomautti Halolle. Jotenkin tuntuu etteivät he välttämättä ole niin taistelutahtoisia nyt.
Tari antoi Sundarille tämän köyden takaisin.
- Ah, kiitos, Sundar sanoi ja sitoi köyden nopeasti vyötärölleen.
Tari katseli kärsimättömänä Wahabia.
- Yritetään päästä pois näiltä kallioilta, Wahab päätti.
- Sinä johdat, Sundar totesi.
Mirza nyökkäsi.
Wahab lähti matkaan kylästä pois päin. Tari lähti seuraamaan Wahabia ympärilleen katsellen. Mirza seurasi myös.
Seurue ei ollut kulkenut kuin vähän matkaa, kun he näkivät neljän miehen vartion kallioiden alapuolella. Miehet olivat aseistettuja. He olivat seurueeseen päin ja olivat huomanneet heidät. Ohitse ei päässyt, sillä he olivat juuri sellaisessa kohdassa, jossa oli jyrkkää muualla.
- Äsken hakkasimme paljon suuremman joukon, Mirza sanoi.
- Jatketaan eteenpäin, nuo eivät välttämättä edes tiedä mitä on tapahtunut, voimme päästä läpi ilman taisteluakin, Sundar sanoi.
- Tehdään niin, Wahab päätti.
Sundar jatkoi eteenpäin kävelyä ase vyöllä. Wahab jatkoi eteenpäin. Myös Mirza jatkoi eteenpäin joukon perällä. Soturit näyttivät pelokkailta, kun seurue asteli heitä kohti, ja he lähtivät pakoon.
Seurue pääsi kulkemaan kallioiden ylitse tasaisemmalle maalle ilman, että sofalit ehtivät tai uskalsivat heidän kimppuunsa.
- Pidetään vauhtia yllä, Wahan kehotti. Kaikki eivät välttämättä ole tietoisia päällikön kuolemasta.

Tulen maa, osa 14.
RuneQuest
Irkkipelit
Ohjeet
Säännöt
Ehilmin valo
Hullu Prax
Karhunkaato
Riskimaa
Tulen maa
Yövalon varjossa
Palaute
Vieraskirja