Tulen maa, osa 12

Majassa oli hiljaista nyt, kun soturi oli sieltä poistunut ja jättänyt seurueen sinne. Oli jo ilta.
- Lähdetään varmaan huomenna aamulla aikaisin? Tari kysyi.
- Enpä pane vastaan, Mirza sanoi.
Hän haukotteli ja alkoi etsiä itselleen sopivaa nurkkaa, jossa nukkua.
- Miten me saamme sen kypärän? Halo kysyi.
- Eh, en halua olla se joka ajattelee, mutta onko meidän loistelias suunnitelmamme nyt todella "sitten hankitaan se kypärä takaisin"? Sundar kysyi.
Tari katsoi itselleen makuupaikan ja meni jo valmiiksi makailemaan.
- Se on huomisen ongelmia se, Wahab totesi ja valmisteli itselleen makuupaikkaa.
- Aye, selvä kapteeni, Sundar sanoi.
- Meidän pitää suunnitella se huolella, Jumalan antamalla järjellä, Halo vaati.
- Jumalan antama järki ei nyt auta, kun oma järki vaatii lepoa, Wahab vastasi.
- Hyvä on kapteeni, Halo myöntyi ja kiepsahti äkkiä rukoilemaan kiivaasti mutisten sanoja, joita kukaan seurueesta ei ymmärtänyt.
- Parempi luoda suunnitelmaa huomenna, kunhan pääsemme Piikiven klaanin kylän läheisyyteen, Wahab sanoi.
Amatsonit olivat asettuneet hiukan syrjempään. Mirza alkoi nukkua nurkassaan.
- Öitä, Tari toivotti ja alkoi nukkua.
Wahab käpertyi makuupaikalleen ja kävi nukkumaan. Amatsonit laittautuivat nukkumaan. Sundar vetäytyi myös nukkumaan. Halo vain rukoili kiihkeästi ja hänen silmänsä suorastaan paloivat. Lopulta Halokin meni nukkumaan ja päästi muut rauhaan.
Yö kului ilman ihmeellisempiä tapahtumia ja aamulla seurue heräsi. Kylässä oli varsin hiljaista, suorastaan luonnottoman hiljaista aamulla.
Halo ryhtyi aamulla heti ensi töikseen taas rukoilemaan polvillaan majan seinustalla. Tari nousi ylös ja alkoi pakkailla varusteitaan kasaan. Sundar istui nukkumapaikallaan odottavainen ja tarkkaileva ilme kasvoillaan.
- Kenellä on tästä pirun saaresta kartta? Mirza kysyi pakkaillessaan varusteitaan.
Wahab kaivoi varusteitaan:
- Minulla.
Hän näytti karttaa muille.
- Sanopa kuinka kauan joudumme kulkemaan sinne toiseen sofalikylään, Mirza kehotti.
Mirza katsoi kuitenkin itse loppujen lopuksi. Tari meni katselemaan karttaa kiinnostuneena. Halo ei kartasta piitannut vaan rukoili vain seinustalla.
Halo nousi ylös ja tuli katsomaan silmät leiskuen.
- Tuonne on kai sitten lähdettävä, Mirza totesi. Käydään ensin näitä toisia sofaleja katsomassa josko heillä olisi jotain sanottavaa.
Mirza katsoi muita.
- Minä kannatan suoraa hyökkäystä, Halo sanoi.
Wahab pakkaili tavaroitaan ja sanoi:
- Mennään vaan.
- Jumalan voima on kanssani ja jos te luovutte pakanallisista käsityksistänne, olemme voittamattomia, Halo jatkoi.
Mirza sanoi tuhahtaen:
- Jumalasi voima tosiaan aukaisee vaikka pyramidit.
- Pöh, Sundar tuhahti.
- Jumalan voimalla me Sundarin kanssa selvitimme ne liskot, Halo väitti. Rukouksissani on voimaa!
- Pah, Sundar sanoi. Ja puh. Joka tapauksessa, onko nyt niin ettemme saa näistä paikallisista vätyksistä mitään irti, sotureita tai edes tiedustelijoita?
- Olisi kyllä syytä irrota, Mirza sanoi. Edes "jumalan" voimat eivät auta meitä jos kohtaamme kokonaisen heimon sofaleita yksinämme.
- Vain uskon epätäydellisyys voi uhata Jumalaan luottavaa, Halo sanoi.
Amatsonit istuivat sivummassa katsellen toisia odottavina.
- Jospa nyt vaan menemme ensin juttelemaan näiden paikallisten sofalien kanssa, emmekä tuhlaa aikaa turhanpäiväiseen jaaritteluun, Mirza ehdotti.
- Miten kapteeni käskee, mutta minusta meidän pitäisi hyökätä ja ottaa se kypärä väkisin, Halo sanoi.
- Yritetään nyt saada tietoa edes hieman tuosta kylästä, suora hyökkäys ei välttämättä ole paras vaihtoehto, Wahab päätti.
Hän lähti ulos majasta. Halo kohautti olkapäitään, muttei vaikuttanut vakuuttuneelta. Tari lähti ulos. Mirza seurasi Wahabia.
Ulkona oli varsin hiljaista ja näkyvillä oli vain jonkin verran sotureita. Lapsia ei juoksennellut ympäriinsä niin kuin normaalissa kylässä. Jostakin suuremmasta majasta päin kuului heikkoa laulua ja ihmisten vaikerrusta.
Wahab meni lähimmän soturin luokse ja Tari seurasi Wahabia. Soturi katsahti apeasti Wahabia.
Wahab sanoi soturille:
- Tarvitsisimme tietoja Piikiven klaanin kylästä.
Mirza katseli kylää puolihuolimattomasti hieroen samalla silmiään. Soturi vastasi jotakin Wahabille.
- Mitä haluat tietää? soturi kysyi masentuneesti.
- Kuinka paljon Sofaleja kylässä on? Wahab kysyi. Ja osaatko arvioida sotureiden määrää siellä?
- Heitä on enemmän kuin meitä ja he ovat sotaisia, soturi vastasi. Heitä on kuin muurahaisia pesässä.
- Paljon tässä kylässä on sotureita? Wahab tiedusteli.
Soturi ja Wahab keskustelivat. Halo näytti pitkästyneeltä ja naksutteli sinisiä sormiaan.
- Vain joitakin kourallisia, soturi vastasi. Me emme ole soturikansaa.
- Täytyy todellakin toivoa, että näillä sofaleilla on myydä luukorujaan hyvään hintaan, Mirza mutisi. Kaupanteossahan täällä aluksi oltiin.
- Meidän on saatava Piikiven klaanin johtaja kukistettua, vaikka voimakeinoin, Wahab sanoi. Onko mahdollista saada tämän kylän asukeista sotureita matkaan?
- Tuskin, soturi vastasi. Me emme ole hyviä taistelemaan. Piikiven klaani tuntee sotaisia henkiä, me emme.
Sundar seisoi vain hiljaa katsellen kylää, luontoa ja taivasta ympärillään ja yllään. Tari kuunteli keskustelua. Halo tuli Sundarin luokse ja nyökkäsi tätä sivumpaan.
- Tule, hän kehotti.
- Onko täältä kukaan koskaan käynyt Piikiven klaanin kylässä? Wahab kysyi.
- Olen, monasti, kun ajat olivat vielä rauhalliset, soturi vastasi.
- Onkohan mahdollista sitten saada joku mukaan oppaaksi? Wahab kysyi.
Sundar ei kiinnittänyt Haloon mitään huomiota näyttäen silti täysin tietoiselta siitä, mitä Halo viittoi.
Soturi näytti epäröivältä, mutta sanoi sitten:
- Minun täytyy kysyä tuota päälliköltämme.
- Hei Sundar, tules nyt vähän tuonne sivumpaan, Halo yritti suostutella ja otti Sundaria käsivarresta kiinni.
Sundar otti tekoyllättyneen ilmeen mutta antoi Halon vetää itseään lammasmaisesti perässään.
- Tarvitsetteko oppaan nyt heti? soturi kysyi.
- Olemme kohta lähdössä, joten jos vain mahdollista, Wahab vastasi.
Halo näytti jännittyneeltä ja vei Sundarin sivumpaan ryhtyen puhumaan tälle jotakin hiljaa vilkuillen hermostuneesti ympärilleen. Soturi lopettaa keskustelun ja rientää suurta majaa kohti.
- Käyn kysymässä, soturi myöntyi.
- Sano nyt, oletko saanut mitään selvää toisten taustasta? Halo kysyi Sundarilta.
- Mitä hän sanoi? Mirza kysyi Wahabilta.
- Saamme todennäköisesti oppaan mukaan, Wahab selitti. Sotureita tässä kylässä ei ole, joten siinä suhteessa emme saa apua.
- Ja oletko nähnyt kenelläkään mitään epäilyttävää? Halo jatkoi. Onko kukaan heistä ollut salavihkainen? Puhuuko kukaan heistä merestä halveksivaan sävyyn?
- Ai sinun lisäksesi? Sundar kysyi. Ei minua kiinnosta. Ei.
- Saitko selville paljonko niitä sotureita siellä toisessa kylässä mahtaisi olla? Mirza kysyi Wahabilta.
- Eikö sinulle raha kelpaa? Halo kysyi ärtyneenä. He saattavat vaania sinunkin henkeäsi. Velhokirkon vakoilijat ovat kieroja ja kavalia.
- Enemmän kuin tässä kylässä, Wahab vastasi. Eli en mitään tarkkaa tietoa.
- Silloin rannalla niitä oli meidän kimpussamme kaksi tusinaa, Mirza muisti.
- Sinä lupasit tutkia asiaa, Halo sanoi.
- Tuskin heillä mitään minua vastaan on - ja sitä paitsi osaan vallan hyvin pitää puoleni, Sundar vastasi. Ja mikäs rahassa, mutta en tosiaan ole pannut merkille kenenkään tekevän mitään tavatonta.
- Sellaisen määrän voittaminen oli jo tuskallista, vaikka mukanamme olisikin jonkun jumalan voima ja opas, Mirza lisäsi.
- Ärh, Halo murahti.
Hänen silmänsä kiiltelivät aivan kuin hän olisi nauttinut jotakin ainetta.
- Olkoon sitten, mutta saatat vielä katua, kun saat tikarin kylkeesi vakoilijan ansiosta, Halo murisi.
- En tiedä mitä sinä oikein olet vetänyt, mutta Solfin uni voisi vähän tasapainottaa oloasi, Sundar tokaisi.
- Etkö jo luovu hullutuksestasi? Halo kysyi kiihtyen. Jumala innostaa minua, ei mikään muu.
Halo heilautti turhautuneena päätään ja käveli takaisin toisten luokse.
Soturi asteli suuresta majasta takaisin varsin vastenmielinen ilme kasvoillaan. Hän tuli seurueen luokse, muttei katsonut heitä silmiin. Soturi ei sanonut mitään.
- Onko hän oppaamme? Mirza kysyi.
Halo käveli takaisin toisten luokse. Hän vaikutti ärtyneeltä. Sundar seurasi hetken päästä perästä pudistellen päätään.
Tari kysyi jotakin soturilta.
- Saammeko opasta? Tari kysyi.
Halo näpelöi hermostuneesti leukaansa ja hänen katseensa kierteli muissa. Mirza kysyi Wahabilta:
- Olisiko nyt syytä lähteä eteenpäin?
- Kyllä, soturi vastasi vaisusti Tarille kohottamatta katsettaan maasta.
- Sinä tulet meidän oppaaksi? Tari kysyi.
- Niin, soturi sanoi vastahakoisesti.
- Kyllä, tämä sofalisoturi on nyt nähtävästi sitten meidän oppaamme, Wahab vastasi.
- Jutella voimme matkallakin, ja aika ei taida olla meidän puolellamme, Mirza huomautti.
- Lähdetään sitten saman tien matkaan? Wahab ehdotti.
- Se on hirveän vaarallista, soturi sanoi hermostuneena.
- Mikä, ajankohta vai sinne matkustaminen? Wahab kysyi.
- Yleensä kylästä poistuminen, soturi vastasi. Piikiven klaanin miehet partioivat saarella. Heihin voi törmätä missä vain.
- Jutella, Halo mutisi.
- Kyllä me pystymme yhden partion päihittämään, jos siihen tulee tarvetta, Wahab arveli. Tarvitsemme vain oppaan, että pääsemme Piikiven klaanin kylän läheisyyteen.
- Heidän kyläänsä vartioidaan tiukasti, soturi väitti. Ei sinne ole mitään mahdollisuutta päästä.
- Oletko sitten käynyt asian tarkistamassa? Wahab kysyi.
- En, mutta eivät he niin tyhmiä ole, etteivät sitä vartioisi, soturi vastasi.
Halo naksutteli taas sormiaan ja antoi palavan katseensa kiertää muissa.
- Lähdetään nyt kuitenkin matkaan, jos kohtaamme liikaa vastarintaa, niin käännymme takaisin, Wahab sanoi.
- Mitä oikein aiotte? soturi kysyi vastahakoisesti.
- Pyrimme palauttamaan harmonian takaisin tälle saarelle, Wahab vastasi. Aiomme palauttaa levyn takaisin oikealle paikalleen. Ja siihen me tarvitsemme sinun apuasi.
- Mutta miten se onnistuisi? soturi kysyi epäilevästi.
- Sundar, oletko varma? Halo kysyi yllättäen ääneen.
- Piikiven klaanin johtajalla on jotain, jonka avulla saamme levyn haltuumme, Wahab sanoi.
- Errrr.. mitä? Sundar kysyi.
- Siitä, mistä puhuimme, Halo vastasi hermostuneella äänellä.
- Mutta, keskustellaan tästä lisää matkalla, aikaa ei ole hukattavaksi, Wahab lisäsi.
- Hän ei varmasti anna teille mitään muuta kuin keihäästä, soturi epäili.
- Siinä tapauksessa me otamme vaikka väkisin, Wahab sanoi.
- Kyllä, Sundar vastasi Halolle. Niin, en minä ole nähnyt kenenkään meistä tekevän mitään salakavalaa.
- Mutta nyt lähdetään, Wahab sanoi.
- Ette pääse kylään huomaamatta, soturi sanoi päätään pudistaen.
Wahab liikehti lähtöä tekevän näköisesti. Soturilla taas ei näyttänyt olevan kiirettä mihinkään.
- Opasta meidät nyt edes kylän läheisyyteen, tutkitaan sitten tilannetta tarkemmin, Wahab kehotti.
Sundar yritti arvioida muiden kasvojenilmeitä. Wahab ja Tari näyttivät keskittyneen keskusteluun ja Mirza taas vaikutti aika tyyneltä. Amatsonit eivät tuntuneet ymmärtävän mitään ja vanhemmat vilkuilivat Haloa epäluuloisina.
Halo päästi tuskastuneen tuhahduksen ja teki hyssytteleviä eleitä vilkuillen hermostuneesti toisia.
- Vai onko sinulla sitten ehdottaa jotain ideaa? Wahab kysyi soturilta.
- Ei minulla ole, soturi vastasi. Mutta kuolemme joka tapauksessa. Ehkä vedestä päin vaara on vähäisempi.
- Menkäämme siis sitä kautta sitten, Wahab kehotti. Mutta, nyt on aika lähteä.
- Ei kai muutakaan voi soturi sanoi masentuneesti.
Soturi nyökkäsi huokaisevan ja suuntasi rantaa kohti. Wahab nappasi tavaransa mukaan ja käveli muiden luokse. Tari lähti seuraamaan.
- Salakavalaa? Mirza ihmetteli Sundarin sanoja.
- Lähdetään, soturi johdattelee meidän Piikiven klaanin kylän luokse, Wahab ilmoitti.
Sundar kuiskasi ohimennen Tarille ja Wahabille, että Halo vaikutti vähän epästabiililta.
Mirza lähti seuraamaan soturia. Wahab loi epäilevän katsahduksen Haloa kohti ja lähti kävelemään soturin perässä. Halo seurasi toisia hermostuneesti vilkuillen. Tari nyökkäsi Sundarille.
Soturi oli saapunut juuri kivikkoiseen rantaan. Hän lähti laskeutumaan veteen.
Mirza puheli kävellessä:
- Suora hyökkäys ei varmaankaan tule kysymykseen. Lienee parasta kokeilla ottaa se esine takaisin jollain hiljaisemmalla keinolla.
- Jumalanpilkkaa, Halo mutisi.
- Sitä minäkin kannatan, Wahab sanoi Mirzalle. Soturi olettaa, että Piikivessä oli suuri vastarinta.
Soturi oli jo vedessä ja viittoi toisia mukaan.
- Itse kyllä totean mieluummin tilanteen paikan päällä, Wahab sanoi.
Veneitä tai mitään ei näkynyt. Wahab seurasi soturia ja Tari käveli Wahabin perässä. Mirza seurasi soturia veteen. Halo mutisi jotakin itsekseen ja meni veteen. Soturi viittoi Sundaria tulemaan veteen.
Seurue huomasi nyt, että vedessä oli useita suuria merikilpikonnia. Sundar käveli muiden perässä veteen.
Soturi lähti uimaan pohjoiseen päin. Siellä oli rannassa jyrkempiä kallioita.
Mirza tarrasi toiveikkaasti yhdestä kilpikonnasta kiinni. Kilpikonna antoi Mirza pitää siitä kiinni. Sundar tarrasi tukevasti lähimmästä kilpikonnasta.
Mirza huomasi, että kilpikonna tuntui olevan oiva apuväline uimisessa.
Tari meni yhden kilpikonnan luokse ja otti siitä kiinni. Wahab seurasi muiden esimerkkiä ja tarrasi kilpikonnasta kiinni.
Sundarin paino tuntui olevan liikaa kilpikonnalle, eikä se päässyt liikkeelle. Halo nurisi jotakin, mutta seurasi toisten esimerkkiä. Amatsonit vain näyttivät epätietoisilta.
Sundarin kilpikonna yritti turhaan ponnistella liikkeelle, muttei juuri päässyt. Soturi jäi kauemmas odottamaan toisia viittoen kärsimättömästi.
- Sundar, onko sinulla mitään ylimääräistä tavaraa, jota voisit jättää pois? Wahab kysyi.
Toinen kilpikonna ui Sundarin luokse. Mirza huusi amatsoneille jotain.
- Eh, vähän vähän, mutta yritetään, Sundar vastasi ja alkoi käydä läpi vaatteitaan.
Wahab sanoi naurahtaen:
- Vai tuliko tuo toinen kilpikonna apuun?
Mirza huusi amatsoneille, että hekin tulisivat veteen ja ottaisivat kilpikonnat.
Amatsonit tulivat veteen ja tekivät työtä käskettyä, mutta vanhat amatsonit vasta, kun nuorempi oli antanut heille käskyn.
- Eh, ehkäpä, mutta silti tuntuu turvallisemmalta vähän keventää lastia, Sundar totesi.
Mirza koetti pitää korinsa niin kuivana kuin mahdollista. Sundar jätti rannalle piilukirveensä ja kilpensä. Wahab sanoi Sundarille:
- Jääkös sinulle enää mitään aseistusta?
Sundar taputti vaatteidensa alla olevaa säilää ja selässä roikkuvaa jalkajousta. Wahab hymyili Sundarille.
Mirza kuuli käärmeensä liikuskelevan korissa hermostuneesti.
Soturi viittoi toisille kärsimättömästi. Sundar tarrasi jälleen kilpikonnasta ja toisestakin kiinni. Kaksi kilpikonnaa oli jo riittävä voima kiskomaan Sundar liikkeelle.
Seurue pääsi nyt sitten matkaamaan vedessä varsin verkkaista tahtia pitkin kivikkoista rantaa sofalisoturi oppaanaan. Hän ui yhtä hyvin kuin kilpikonnat, joten hän ei tarvinnut tukea, mutta erityisesti joillekin seurueesta kilpikonnat olivat suuri apu.
Sundarille tuli aika karmea tunne, kun he olivat niin syvässä vedessä, etteivät hänen jalkansa yltäneet pohjaan. Vain tiukka ote kilpikonnista piti Sundaria pinnalla.
Rannikon kalliot pysyivät varsin korkeina, eikä siinä ollut mitään kunnon rantapaikkaa. Halolla ei näytä olevan mitään ongelmia pysyä kilpikonnan kyydissä. Hän katseli yhä jokseenkin epäluuloisesti teitä kaikkia. Amatsonit olivat myös varsin pystyviä uimareita, vaikka tuntuivatkin vieroksuvan outoa matkustamista kilpikonnien avustamina.
Tari uiskenteli kilpikonnan vieressä paljoakaan tästä tukea ottamatta. Mirza otti tukea varsin paljon kilpikonnasta pitäen koriaan kilpikonnan kilven päällä. Sundar piti kovasti kiinni kahdesta kilpikonnasta ja antoi näiden määrätä täysin matkan kulun. Wahab piti kilpikonnasta kiinni ja vilkuili välillä muiden matkanteon edistymistä.
Ajantaju katosi aaltojen pärskeissä aika pahasti, mutta matka tuntui kestävän varsin pitkään.
Mirza sanoi yllättäen:
- Tällä saarellahan on vielä yksi sofalikylä. Kumpaankohan leiriin se mahtaa kuulua? Kysy sinä Wahab tuolta oppaaltamme siitä kolmannesta kylästä.
Vihdoin edessä uivan soturin liikkeet muuttuvat varovaisemmaksi ja hän ohjasi seurueen ja kilpikonnat vaarallisen lähelle rantakallioita, ilmeisesti jotta he pysyisivät mahdollisimman suojassa mahdollisille ylhäällä seisoville tarkkailijoille.
- Niin kysyisitkö siitä kolmannesta kylästä? Mirza kehotti. Mukava tietää olisiko heillä sotureita.
Aallot löivät melko kovina, mutta eivät aiheuttaneet suuria ongelmia niille seurueesta, jotka osasivat uida kunnolla. Mirza piti tiukasti kiinni kilpikonnastaan. Sundarin päälle tahtoi pärskyä koko ajan vettä. Hänen olonsa oli lievästi sanottuna epämiellyttävä.
Wahab puhui soturille.
Mirzan kori näytti heiluvan aika uhkaavasti aaltojen voimasta. Mirza piti siitä toisella kädellä kiinni.
- Onko Rantaruohon klaanin kylässä sotureita? Wahab kysyi.
Sundar keskittyi tasan kilpikonniinsa.
- Vähän, kovin vähän, soturi vastasi. Mutta tästä lähtien olkaa aivan hiljaa ja pitäkää päänne matalalla.
- Alamme nähtävästi olla kylän läheisyydessä, joten pyrkikää olemaan hiljaa, Wahab kehotti toisia.
Matka jatkui eteenpäin aaltojen välissä ja kilpikonnien vetäminä. Kalliot olivat varsin korkeita yhä. Aallokko oli häiritsevän kova, mutta kilpikonnat tuntuivat uivan siinä kohtuullisesti. Mirza ei näyttänyt enää pysyvän niin varmanoloisesti kiinni kuin alussa. Varsinkin kori kilpikonnan selässä huojui puolelta toiselle.
Sundar havaitsi ylhäällä kallioilla jonkun sofalin seisomassa ja tähystämässä merelle päin.
- Psst, ylhäältä tarkkaillaan, Sundar sanoi hiljaa.
Sundarin sanoessa sen aalto tunki Sundarin suuhun suolaista vettä.
Tari otti kilpikonnasta paremmin kiinni ja alkoi katsella ylöspäin Soturi ui varsin varovaisesti eteenpäin. Wahab tarkkaili ympäristöä. Mirza piti vain kiinni kilpikonnasta ja korista.
Tari huomasikin ylhäällä kallioilla jonkun hahmon.
Sundar köhi suolavettä kurkustaan suht äänekkäästi. Soturi sihahti Sundarille varoittavasti. Wahab huomasi, että ylhäällä näkyi seisovan joku hahmo.
Sundar näytti tuskaiselta. Seurue pääsi kuitenkin jatkamaan ilman mitään välikohtauksia.
Jonkin aikaa vielä seurue eteni hyvin varovasti, kun soturi äkkiä viittoi käsillään ja sukelsi veden alle. Tari hellitti otettaan kilpikonnasta ja sukelsi myös. Wahab teki samoin. Sundar puolestaan puristi tiukkaan kilpikonnistaan ja valmistautui siihen, että kilpikonnat sukeltaisivat. Mirza piti kilpikonnasta ja koristaan kiinni. Halo sukelsi tuhahdettuaan ensin jotakin.
Kilpikonnilla ei näyttänyt olevan mitään aikeita sukeltaa. Amatsonit näyttivät epätietoisilta. Sundar odotti hiljaa. Kilpikonnat uivat odottavasti siinä paikallaan.

Veden alla
Tari, Wahab ja Halo näkivät, että soturi sukelsi jonkinlaisesta kalliossa olevasta aukosta sisään.
Tari sukelsi soturin perään. Soturi ui aukon kautta johonkin luolaan, jossa oli ilmaa. Tari meni hänen perässään. Soturi nousi luolan pintaan hengittämään ja Tari nousi myöskin pintaan hengittämään. Halokin nousi nyt pintaan.
Wahab huomasi, että Halo näytti suuntaavan Tarin perään. Toisia ei näkynyt. Ilmeisesti he olivat vielä pinnalla. Wahab ui Tarin perään. Halo ohitti Wahabin ennen kuin tämä pääsi aukkoon.
Luolassa oli varsin hämärää, vaikka hiukan valoa tuli joistakin raoista seinissä. Tari kysyi hiljaa soturilta sofaliksi:
- Miksi me tänne uimme?
- Olemme lähellä, soturi vain vastasi.
Hän nousi ahtaalle kohdalle, joka oli veden pinnan yläpuolella. Tari kelluskeli vedessä ja koetti katsoa, tuliko muita vielä perässä. Wahab saapui samassa.
Wahab huomasi, että aukko johti johonkin hämärään luolaan, jonka pinta oli vedenpinnan yläpuolella. Tari, Halo ja sofalisoturi olivat jo siellä. Soturi oli noussut ahtaalle kohdalle, joka oli veden pinnan yläpuolella. Valoa luolaan tuli ahtaista aukoista.
Tari, Wahab, Halo ja soturi olivat nelistään luolassa. Sundaria tai Mirzaa ei kuulunut eikä liioin amatsonejakaan. Tari koetti vielä katsella veteen, josko muutkin tulisivat perästä.
- Olemme lähellä, soturi sanoi. Missä toiset viipyvät? hän kysyi kärsimättömästi.
- Eivät taida uskaltaa sukeltaa, Tari arveli.
- Heidän pitää, soturi tiuskaisi.
- Käyn katsomassa mitä he puuhailevat, Tari ilmoitti.
Hän lähti sukeltamaan. Soturi nyökkäsi. Wahab odotti luolassa.
- Täältä pääsee kiipeämään, soturi sanoi. Siellä voi olla vartijoita.
- Odotetaan muita, Wahab kehotti.
Soturi nyökkäsi hermostuneesti.
Halo tuli Wahabin luokse ja kysyi hiljaa:
- Oletko nähnyt kenessäkään muista mitään epäilyttävää? Joku heistä on Velhokirkon vakooja.
- Mitä ihmettä? Wahab hämmästyi.
- Joku heistä vaanii minua ja kaikkia oikeauskoisia, Halo sanoi kiihkeästi. Sinuun voin luottaa, kapteeni. Epäilen Sundaria. Hän ei ole muka nähnyt mitään. Minun täytyy tarkastaa hänen esineensä. Hänellä voi olla raskauttavia todisteita.
Halo puhui kiihkeästi ja hänen silmänsä paloivat.
- Uskon Sundarin olevan täysin luotettava, Wahab sanoi. Hän voi olla välillä hieman arveluttava, mutta luotan häneen.
- Joku heistä on petturi, Halo sanoi kiihkeästi. Kuka heistä on ollut epäilyttävä, kapteeni?
- En minä ketään epäile yhtään mistään, Wahab kiisti. Kukaan ei ole antanut mitään epäilyksen aihetta. Minkä takia sinä nyt kuvittelet, että joku olisi petturi?
- Pyhä Waertag on ilmoittanut, Halo sanoi kiihkeästi. Joku heistä on petturi!
- Ehkä tässä tilanteessa on parempi unohtaa epäilykset, tarvitsemme toisiamme, että selviämme tästä tilanteesta, Wahab sanoi. Rauhoitu nyt vaan.
Halo nyökkäsi vastahakoisesti, mutta sanoi:
- Minun täytyy päästä tutkimaan heidän tavaransa.

Pinnalla
Kilpikonnat eivät näyttäneet aikovan sukeltaa. Sundar odotti vain, mitä tapahtuisi. Mirzakin odotteli. Toinen kilpikonnista nykäisi kuin vetäistäkseen Sundarin otteen irti. Sundar piti lujasti kiinni.
Samassa Tari nousi pintaan ja katseli, mitä pinnalla tapahtui. Amatsonit vain odottelivat epätietoisina. Tari tuli muita lähemmäs ja sanoi:
- Teidän pitäisi sukeltaa.
- Minne ja miksi? Mirza kysyi.
- Ei onnistu, Sundar tyrmäsi.
- Vedessä on joku luola, Tari selitti. Sinne pitäisi mennä.
- En osaa uida, enkä todellakaan halua veden alle, Sundar vastusti.
- Onko sinne pitkä matka? Mirza kysyi. Käärmeeni ei ole mikään kala, hän lisäsi ja osoitti koriaan.
- Ei sinne ole mikään pitkä matka, Tari sanoi.
- Kuljeta korini sinne niin minä uin perässä, Mirza ehdotti. Tai ainakin koitan.
Tari nyökkäsi.
- HEI minä en ole JOKA TAPAUKSESSA uimassa mihinkään, Sundar huomautti. Saatika sitten sukeltamassa.
- Sinun on pakko, Tari sanoi.
- Pyydä se opas auttamaan meitä, Mirza ehdotti. Muuten meistä hukkui ainakin toinen, todennäköisesti molemmat.
Tari kysyi Mirzalta:
- Sinä osaat puhua hyvinkin noiden amatsoonien kanssa?
- Osaan, Mirza myönsi.
- Voisit koetta selittää heille, että heidän pitäisi sukeltaa sinne luolaan, Tari ehdotti. Tai vaikka seurata sitten minua, kun lähden sukeltamaan.
Mirza sanoi amatsoneille jotain. Hän sanoi, että veden alla oli luola, jonne pitäisi sukeltaa.
Nuori amatsoni nyökkäsi Mirzalle. Vanhat katsoivat Mirzaa vain happamasti.
- Jos viet sen korin ensin ja sitten palaat apujoukkojen kera, Mirza kehotti Taria.
Amatsonit katosivat pinnan alle. Tari meni ottamaan Mirzalta korin ja lähti vikkelästi sukeltamaan veden alle. Mirza sanoi hiljaa:
- Täytyy toivoa, että luola on suoraan alapuolellamme. Vajota kun osaan.
Sundar yritti naurahtaa mutta onnistui vain välttävästi. Mirzakin oli melkoisen totinen.

Tari veden alla
Tari kuuli korin sisällä jonkin kahisevan. Hän piti koria kainalossa ja toisella kädellä painoi sen kantta varsin visusti kiinni. Tari koetti päästä sukeltamaan kohtalaisen nopeasti.
Amatsonit olivat uimassa aukkoa kohti. Tari seurasi heidän perässään.

Luolassa
Samassa amatsonit ilmestyivät pintaan ja Tari heidän jäljessään Mirzan kori mukanaan. Halo oli puhellut jotakin Wahabin kanssa, mutta lopetti nyt.
Tari nosti koria veden yläpuolelle ja koetti päästä veden yläpuolella olevan maa-alueen luokse. Wahab antoi Taria, joka antoi korin hänelle sanoen:
- Siellä on sitten se käärme.
- Mitä ihmettä? Wahab hämmästyi. Miksi se piti mukaan ottaa?
Korista valui vettä ja sen sisältä kuului kahinaa.
- En minä tiedä, Tari vastasi.
- Mihin muut jäivät? Wahab kysyi.
- Eivät he kuulemma uskalla vieläkään tulla, Tari vastasi. Heitä kai pitäisi koettaa auttaa.
- Mokomatkin maakravut, Halo tuhahti.
Tari sanoi sitten sofaliksi soturille:
- Tuletko auttamaan, niin koetetaan saada niitä kahta muuta vielä tänne?
- Miksi he eivät tule itse? sofali kysyi epäluuloisesti.
- Eivät osaa uida kovinkaan hyvin, Tari vastasi.
- Eivät osaa uida? sofali kysyi hämmentyneenä.
- Eivät ainakaan tarpeeksi hyvin, Tari vastasi. Tuletko sinä nyt vai et?
- Tulen, sofali vastasi yrittäen vieläkin käsittää Tarin sanomaa.
Hän sukelsi veteen ja katosi sinne. Myös Tari lähti sukeltamaan.

Pinnalla
Mirza alkoi kiinnittää tavaroita itseensä tiukemmin kiinni. Hän havaitsi samalla, että ylhäällä kallioilla hiukan kauempana asteli joku. Mirza ei silti kiinnittänyt siihen tarkemmin huomiota.
Sundar huomasi, että ylhäällä kallioilla hiukan kauempana asteli joku. Se näytti olevan joku sofali keihään kanssa, sen Sundar huomasi. Se mies näytti vilkuilevan veteenkin päin, joskin aika satunnaisesti.
- Yritä pysyä hiljaa, tuolla ylhäällä on jälleen tarkkailija, Sundar ilmoitti Mirzalle.
Mirza kuiskasi:
- Huomasin.
Samassa Tari tuli pintaan toisen sofalin kanssa.

Luolassa
- Kapteeni, annettahan minun tutkia asian? Halo kysyi kiihkeästi mutta hiljaa, kun Tari oli kadonnut.
- Ei ole aihetta käydä mitään tutkimaan, Wahab vastasi.
- Mutta minä tiedän, että joku heistä on petturi! Halo huudahti. Hän väijyy minua. Usko pois, kapteeni, ne ovat yrittäneet nujertaa minut ennenkin.
- Minä en luota mihinkään näkyihin, Wahab sanoi.
- Tiedän, mistä puhun, Halo vakuutti. He haluaisivat, että vaikenisin, enkä paljastaisi heidän mädännäisyyttään.
- Haluan jotain konkreettisempaa, Wahab vaati.
- Anna minun tutkia, niin saat konkreettista, Halo pyysi.
- Ja nyt on tärkeämpää, että tämä ryhmä pysyy kasassa, Wahab jatkoi. Jos käydään syyttelemään muita, kukaan ei enää luota toisiinsa ja emme pääse enää pois tältä saarelta.
- Minä voin tehdä sen salaa, Halo lupasi.
- Kunhan saadaan asiat kuntoon, tutkitaan sitten sinun epäilyksiäsi, Wahab sanoi.
Halo nyökkäsi näyttäen edes puolittain tyytyväiseltä.
Wahab tarkasteli luolaa. Luolassa oli varsin hämärää, mutta hän oli erottavinaan ylempänä jonkin aukon.

Pinnalla
Sofali näytti jotenkin hämmentyneeltä. Tari ui kaksikon lähelle. Sofali katseli kummissaan Mirzaa ja Sundaria.
- Meitä sitten tarkkaillaan, Mirza varoitti.
- Sukeltakaa sitten, Tari kehotti. Koetamme auttaa teitä sitten siinä samalla.
- Nyt on kai aika sitten sukeltaa, Mirza sanoi. Auttakaa minua jos alan vajoamaan. Yksi, kaksi, kolme...
Mirza sukelsi.
Tari kehotti Sundaria:
- Sukella nyt.
- Ehh. Ottakaa minut kiinni ja auttakaa, Sundar sanoi, veti pitkään henkeä ja päästi irti kilpikonnista.
Tari sukelsi. Sundar vajosi varsin tehokkaasti muttei näyttänyt oikein pystyvän ohjaamaan vajoamistaan. Tari meni heti auttamaan Sundaria ja koetti saada tätä luolalle.
Vesi tuntui Sundarista kerrassaan kauhealta ja hän oli varma, että se oli menoa. Surkea loppu.
Sundar rimpuili vedessä hurjasti. Tari sai kuitenkin jotenkuten ohjattua Sundarin aukolle ja siitä sisään. Mirza pääse myös aukolle.
Sundar tunsi Tarin vahvojen kuorien ohjaavan häntä johonkin. Sundar ei nähnyt mitään, kun suolavesi kirveli silmissä.
Tari sai Sundarin kiskottua aukosta ja vihdoin johonkin luolaan, joka oli veden pinnan yläpuolella. Siellä olivat jo toiset. Sundar köhi vettä keuhkoistaan. Sofalisoturi nousi pintaan viimeisenä katselleen Sundaria kummissaan. Mirza nousi luolaan ja veti henkeä.
Tari tokaisi jotakin sofalisoturille.
- Mitäs sanoin, hän totesi. Eivät osaa uida.
- Ihmeellistä ja luonnotonta, sofalisoturi sanoi päätään pudistaen.
Mirza kävi katsomassa koriaan.

Tulen maa, osa 13.
RuneQuest
Irkkipelit
Ohjeet
Säännöt
Ehilmin valo
Hullu Prax
Karhunkaato
Riskimaa
Tulen maa
Yövalon varjossa
Palaute
Vieraskirja