Tulen maa, osa 11

Vartiossa oleva Sundar istahti puun alle ja yritti katsella tähtiä. Hänen vartiovuoronsa kuului rauhallisesti.
Sundar herätti Wahabin jossain välissä yötä:
- Kolmas vartiovuoro, kaikki rauhallista tähän mennessä.
- Ugh, Wahab mutisi.
Hän kömpi ylös ja meni vartioon. Sundar puolestaan kömpi nukkumaan ja veti viltin päälleen.
Sundar sai nukuttua, vaikka epämiellyttävät unet karmeasta tuulesta, loputtomasta rannasta ja pimeydestä häiritsivät häntä.
Wahabin vartiovuoro kului ilman ihmeellisempiä sattumia.
Wahab meni aamuyön aikaan herättämään Tarin:
- Herätys. Vartioon siitä.
- Kenen vuoro on seuraavaksi? Tari kysyi herättyään.
- Sinun, Wahab vastasi.
- Niin mutta sen jälkeen, Tari täsmensi.
- En minä tiedä, Wahab vastasi. Varmaankin Mirzan. Tai jonkun muun.
- Ok, Tari sanoi.
Hän kömpi ylös ja rupesi vahtimaan. Wahab löntysti kohti tavaroitaan ja lyyhistyi nukkumaan.
Tari kuuli yöllä jossakin vaiheessa lintujen kirkunaa, mutta se ei tullut aivan leirin läheltä. Vartiovuoro sujui ongelmitta ja aamukin näytti olevan jo aika lähellä.
Yön loppupuolella Tari herätti Mirzan:
- Sinun vuoro.
- Hmp. Mitä nyt? Mirza kysyi unisena. Olkoon.
- Sinun vuoro, Tari komensi. Ylös siitä.
Mirza meni vartioon. Tari puolestaan meni takaisin nukkumaan.
Aamu koitti jo ja Somash alkoi nousta taivaalle. Mirza potkiskeli muita ylös:
- Herätkääpäs jo.
Halo nousi ylös ja kävi rukoilemaan aamurukousta. Tari nousi istumaan. Wahab nousi myös istumaan ja venytteli. Mirza katseli amatsoneja, jotka olivat heränneet. Amatsonit alkoivat juuri pukeutua ja peittivät miltei alastomia vartaloitaan vaatteillaan. Sundar jäi vielä vilttinsä alle, mutta nosti sentään päänsä esiin aurinkoa tervehtimään.
Somash loi jo taivaaltaan valoa. Viidakon kasvillisuus näytti kuitenkin kärsivältä Somashin loisteesta huolimatta.
- No niin sankarit, Mirza tokaisi. Nyt voisitte kertoa mistä kypärästä te yrititte kertoa eilen.
- Sundar tietää, kun hän niiden liskojen kanssa puhui, Halo murahti.
- Ja minä sanoin jo eilen sanottavani, Sundar huokasi.
- Lohikäärmeistä, Halo tuhahti Sundarille, joka ei ollut tuhahdusta huomaavinaankaan.
- Se levy on siis noilla liskoilla, ja ne vaihtavat sen kypärään, joka on sofaleiden päälliköllä, Sundar sanoi. Varmaankin sillä sotaisammalla. Jatkopäätelmät jätän muille.
Halo nousi ylös ja alkoi kiinnittää panssareitaan ja varusteitaan. Hän mutisi itsekseen ja vilkuili muita seurueen jäseniä. Wahab keräsi tavaransa kasaan ja laittautui kuntoon. Tari rupesi keräämään tavaroitaan lähtökuntoon. Sundar keräsi tottuneesti ja nopeasti tavaransa kokoon. Mirzakin valmistautui lähtöön.
Seurue oli kohta valmiina lähtöön. Amatsonit odottelivat toisia; heillä kun ei ollut juurikaan tavaraa mukanaan.
- Mihinkäs sitten me ollaan menossa tänään? Tari kysäisi.
- Mitähän sitä aiotaan syödä? Wahab kysyi. Vaiko mitään?
Sundar katseli Wahabin suuntaan kysyväisenä.
- Niin, minne menemme, kapteeni? Halokin kysyi.
- Tai mitä teemme? Tari tiedusteli.
- Sofalien luo luulen ma, Mirza arveli.
- Osaakohan joku nyt sanoa, mistä tässä kypärässä on kyse? Wahab kysyi toisilta.
Halo katsoi Sundariin päin.
- Ah, niin, juu, se kai antaa käyttäjälleen voimia komentaa ja kerätä kunnioitusta, Sundar vastasi.
Amatsonit katselivat toisia odottavina.
- Ja mistähän sen kypärän pitäisi löytyä? Wahab kysyi.
- Hei, te täällä olette pyörineet, minä olin käymässä kauppaa jossain ihan muissa sfääreissä, en minä tiedä, Sundar vastasi. Eikö jollain täällä ollut jotain karttaa tästä saaresta? Tuskin se nyt ainakaan siinä kylässä on, josta tulimme, seuraava kylä, ehkä?
- Voisimme suunnata kulkumme pitkälti sinne, Mirza ehdotti.
- Missä suunnassa se on? Halo kysyi katselleen ympärilleen.
- Ehkä jokin niistä Halon demoneista tai lohikäärmeistä voi johdattaa meidät sinne, Mirza sanoi hiukan ivallisesti.
- Minulla ei ole demoneita eikä lohikäärmeitä, Halo sanoi jyrkästi. Minulla on vain Jumalan johdatus.
Mirza mutisi:
- Olisin kyllä luottanut demoniin enemmän.
- Ja lohikäärmeet ovat satua, Halo pauhasi. Vain merilohikäärmeet ovat olemassa.
- Itse asiassa minulla on saaren kartta, Wahab sanoi.
Hän näytti karttaa muille.
- Mainiota, tuon avulla saatamme löytää perille, Mirza totesi.
- Kääntykää pois demonienne huomasta, Halo julisti.
Tari ei paljon välittänyt Halon hörinöistä vaan meni katsomaan karttaa.
- Ehkäpä jos suuntaisimme pohjoiseen, jotta pääsemme meren rantaan, Wahab tuumi. Siitä sitten voisimme suunnistaa itään muihin kyliin.
- Päätös on sinun, Mirza sanoi.
- Eli jos menemme jututtamaan Rantaruohon klaanin kyläläisiä? Wahab esitti. Muita ehdotuksia?
- Teemme, kuten kapteenimme käskee, Halo sanoi.
Mirza katsoi myös karttaa.
- Aye, Sundar sanoi.
- Aivan sama, vaikka sinne, Mirza totesi.
Wahab lähti johdattelemaan miehiään kohti oletettua pohjoista ja toiset seurasivat häntä. Amatsonit kulkivat jälkijoukkona aseet koko ajan valmiina esiin vedettäviksi.
Seurue kulki viidakossa. Ilma oli kuuma ja hiostava. Kävellessä kului tunteja. Seurueelle tuli taas tunne, että heitä tarkkailtiin, mutta mitään erityisempää ei näkynyt.
Mirza tähyili matkan aikana jotain suuhunpantavaa. Puissa roikkui hyvännäköisiä hedelmiä, vaikka itse puut näyttivät kärsiviltä. Mirza poimi muutaman maukkaan hedelmän mukaansa ja myös Halo kävi poimimassa muutaman hedelmän matkalla mutusteltaviksi. Tari kävi poimimassa muutaman hedelmän syötäväksi. Wahab otti hedelmiä syöden muutaman ja laittoi pari hedelmää talteen. Amatsonit olivat onnistuneet tiputtamaan pari lintua ja he popsivat niitä raakoina.
Aamupäivä kului marssiessa. Vettä ei pahemmin näkynyt, vaikka ilma oli kostea, mutta hedelmät olivat mehukkaita. Vihdoin seurueen matkattua puoli päivää viidakko harveni ja he näkivät edessäpäin siintävän meren. Tarkkailuntunnekin oli jo jokin aika sitten hellittänyt.
Somash paistoi jo täydeltä terältä ja kun seurue oli päässyt pois hämärästä viidakosta, Somashin säteet tuntuivat melkoisen kirkkailta.
- Levätään hetki ja etsitään sitten se kylä, Mirza ehdotti.
- Mitä kapteeni sanoo? Halo kysyi.
- Ehdotan, että etsitään nyt se kylä ja levätään siellä, Sundar tokaisi.
Tari katsoi merelle päin.
- Varmaankin on parempi jatkaa suoraan kylälle, Wahab arveli.
Hän lähti kävelemään kylää kohti syöden samalla hedelmää. Ranta näytti olevan metsäistä, muttei yhtä tiheää kuin viidakko. Tari lähti Wahabin perään ja Halo seurasi myös kapteeniaan. Amatsonit tulivat taas porukan jäljessä.
Somash porotti aika kuumasti, kun huomioi sen, että oli vasta kevät. Onneksi mereltä kävi vilvoittava tuuli, jonka ansiosta kulkijoiden olo ei ollut sentään sietämätön. Viidakko näkyi seurueen matkatessa oikealla puolella ja merenranta oli koko ajan vasemmalla.
Joskus iltapäivällä viidakko jäi kokonaan taakse ja seurue asteli harvahkossa metsämaastossa. Lopulta illan jo koettaessa seurue kulki jonkin aikaa kallioisessa maastossa.
Wahab saattoi päätellä, että seurue oli jo aika lähellä ensimmäistä sofalikylää.
Nyt alkoi jo hämärtää.
- Uskoisin, että alamme olemaan jo lähellä kylää, Wahab sanoi.
- Niin kartta väittää, Mirza totesi. Jatkammeko vielä jonkin aikaa?
- Jatketaan vielä hetki, jos kylää ei ala näkymään, leiriydymme, Wahab päätti.
Seurueen kulkiessa eteenpäin heidän eteensä ilmestyi kohta puiden takaa kuusi aseistettua sofalisoturia. Heillä oli keihäät käsissään, mutta he eivät näyttäneet uhkaavilta, ainoastaan varautuneilta. Sofalisoturit asettuivat kuitenkin seurueen eteen.
- Sanokaa noille jotakin, Mirza kehotti.
Tari kysyi Wahabilta:
- Mitäs nyt teemme? Kysytäänkö heiltä suuntaa vai mitä?
Wahab näytti luukoruaan. Sofalit katselivat sitä vieläkin hiukan epäluuloisina.
Wahab sanoi sofaleille:
- Tulemme rauhassa.
- Miksi kuljette luoksemme? yksi sofaleista kysyi epäluuloisena. Ajat ovat nyt huonot.
Yksi sofaleista vastasi Wahabille, eikä vaikuttanut vakuuttuneelta.
- Olemme Viherkalan klaanin kyläläisten ystäviä, Wahab selitti. Olemme auttamassa heitä.
- Emme käy nyt kauppaa, sofalisoturi sanoi.
- Yritämme auttaa heitä ja koko saarta etsimällä kadonneen levyn, Wahab täsmensi.
Sofalisoturi näytti nyt hiukan hämmentyneeltä.
- Mitä, onko levy kadonnut? hän hämmästyi.
Sofalisoturi ja Wahab keskustelivat. Toiset soturit katselivat muihin seurueen jäseniin päin seuratessaan keskustelua.
- Näin meille on sanottu, Wahab vastasi. Näkeehän sen, saari on kuihtumaisillaan.
- Minne levy sitten on kadonnut? soturi kysyi. Tietäähän jokainen, että itse Maa ottaa pois siunauksensa, jos levy viedään.
- Onko tällä saarella joku vihamielinen sofaliklaani? Wahab kysyi.
- Piikiven klaanin soturit ovat olleet hyökkääviä viime aikoina, soturi myönsi. He ovat käyneet meidän kalastajiemme kimppuun. Ja olemme menettäneet useita sotureita puolustautuessamme.
Keskustelu jatkui koko ajan.
- Epäilyksemme osoittavat, että he olisivat syynä levyn katoamiseen, Wahab totesi.
- Mutta hehän kärsivät siitä myös, soturi sanoi epäilevästi. Eikä levystä ole heille mitään hyötyä.
- Puhuisivatpa jotakin ymmärrettävää kieltä, Halo mutisi.
- Olemme kuitenkin tänään matkanneen pitkän matkan ja mieheni ovat väsyneitä ja nälkäisiä, Wahab sanoi. Onko mahdollista pyytää teiltä yösijaa ja kenties hieman iltapalaa? Aamulla voisimme jatkaa taas virkeänä keskustelua.
- Ehkäpä, soturi vastasi. Päällikkömme Oralos haluaa varmasti keskustella kanssanne.
- Ohjatkaa meidät hänen luokseen, Wahab pyysi.
- Seuratkaa meitä, niin viemme teidät kyläämme, soturi kehotti.
- Ei tuollaista sofalien piipitystä voi ymmärtää, Mirza mutisi.
Sofalisoturit lähtivät astelemaan eteenpäin. Tari lähti seuraamaan heitä.
- Mitä he sanoivat? Mirza kysyi.
- Menemme heidän päällikön puheille, Wahab selitti. Ehkä saamme heiltä yösijan.
Wahab lähti kävelemään sofalien perässä ja Halo lähti kapteeninsa perään.
Sofalit johdattivat seurueen kapeita polkuja pitkin kyläänsä. Se sijaitsi aivan kivikkoisen rannan tuntumassa ja kylässä oli useita kymmeniä majoja. Asukkaat vaikuttivat kuitenkin hiljaisilta ja hermostuneilta. Kylän miehillä oli aseet käsissään ja osa naisistakin näytti aseistautuneen. Ihmiset katselivat seuruetta epäluuloisesti.
Joku vanha, pitkäkaulainen ja kumarainen mies laahusti tulijoita vastaan.
Mirza katseli kylää ja sen väkeä. Yksi saattajista sanoi jotakin vanhalle miehelle viitaten seurueeseen päin.
- Päällikkö Oralos, nämä muukalaiset tulivat kertomaan tärkeitä uutisia, sofalisoturi sanoi vanhalle miehelle.
Kyläläiset vaikuttivat alakuloisilta, eivätkä lapsetkaan peuhanneet innoissaan vaan olivat hiljaisia. Vanha mies katseli seuruetta silmiään siristäen ja kaulaansa venyttäen. Jotenkin hänestä sai melko kilpikonnamaisen vaikutelman. Vanha mies näytti miettiväiseltä katsellessaan teitä, eikä heti vastannut mitään soturille. Lopulta hän sanoi jotakin soturille ja laahusti pois.
- Viekää heidät vierasmajaan, vanha mies sanoi lopulta. Minun täytyy miettiä, voinko ottaa heidät vastaan.
Sofalisoturi, joka oli puhunut Wahabin kanssa lähti kulkemaan erästä majaa kohti sanottuaan jotakin Wahabille.
- Seuratkaa minua, soturi sanoi ja lähti kulkemaan erästä majaa kohti.
Wahab seurasi sofalisoturia ja sanoi miehilleen:
- Seuratkaa minua.
Tari lähti seuraamaan miestä.
Sofalisoturi vei seurueen erääseen tyhjään majaan. Soturi sanoi sitten jotakin Wahabille.
- Odottakaa täällä, kunnes päällikkömme on päättänyt, ottaako hän teidät vastaan, soturi sanoo.
- Odotellaan täällä, Wahab sanoi.
Maja oli tyhjä, mutta sen keskellä oli tulisija. Muuten majassa ei ollut mitään.
- Kauankohan joudumme odottamaan? Mirza kysyi.
Tari kävi istumaan majan lattialle. Halo asettui majan seinustalle ja ryhtyi rukoilemaan kiivaasti. Amatsonit asettuivat muista hiukan syrjempään. Wahab lepuutti myös jalkojaan ja kävi istumaan. Mirza meni makaamaan majan nurkkaan.
Kohta muutama nainen tuli ja toi seurueelle niukan aterian: hiukan kalaa ja hedelmiä. Kala vaikutti lisäksi hiukan raa'alta.
Mirza otti muutaman hedelmän mukaansa ja meni takaisin nurkkaan. Tari otti hieman kalaa ja muutaman hedelmän. Pelinjoht Halo lopetti rukoilunsa ja otti hedelmän syötäväkseen. Wahab otti myös jotain syötävää.
Tarille raaka kalakin menetteli, kun hän ei ollut niin tarkka sellaisen kanssa kuin sivistyneet ihmiset.
Seurue sai odotella tunnin ennen kuin heidän aikaisemmin kohtaamansa sofalisoturi astui sisään ja sanoi jotakin Wahabille.
- Päällikkömme on päättänyt ottaa teidät vastaan, sofali sanoi. Seuratkaa minua.
- Kiitos, Wahab kiitti.
Wahab lähti seuraamaan sofalia:
- Seuratkaa.
Soturi kääntyi ja asteli ulos majasta. Tari nousi ylös ja lähti soturin perään. Halo nousi myös ylös ja lähti seuraamaan kapteeniaan mutisten tosin jotakin itsekseen demoneista. Mirza lähti myös perään, vaikkakin nuristen.
Sofalisoturi johdatti seurueen kylän suurimpaan majaan. Siellä paloi nuotio ja nuotion ääressä istuskeli kilpikonnankuorista tehdyllä penkillä tai valtaistuimella seurueen aikaisemmin näkemä vanha mies. Vanha mies tarkasteli tulijoita silmään siristellen ja viittasi heitä sitten istumaan lattialle eteensä. Majassa oli sotureita, mutta myös naisia ja lapsia ja kaikkien katseet olivat kiinnittyneet tulijoihin. Ihmiset vaikuttivat kovin hiljaisilta.
Tari istui lattialle. Vanha mies ryhtyi puhumaan kauppakielellä.
- Teillä oli minulle asiaa, vanha mies sanoi.
- Etsimme saaren elämää ylläpitävää levyä, Wahab selitti.
Amatsonit näyttivät herättävän kovasti huomiota sofalien keskuudessa. Jotkut kuiskivat jotakin osoitellen seurueetta. Vanha mies puhui Wahabin kanssa.
- Miksi te sitä etsitte? vanha mies kysyi. Se ei ole teitä varten.
- Ei varmaankaan, mutta se on kadonnut, Wahab vastasi.
Muutamat sivummassa istuskelevat sofalit kuiskivat kommenttejaan seurueesta. Heitä kutsuttiin omituisiksi muukalaisiksi ja ihmiset kuiskivat myös, että levy oli kadonnut. Ilmeisesti huhu oli kulkenut.
- Siitä tämä kaikki epäonni johtuukin, vanha mies mutisi sofaliksi.
Vanha mies näytti mietteliäältä, eikä vastannut vähään aikaan Wahabin sanoihin. Kohta hän kuitenkin sanoi jotakin Wahabille.
- Saaremme on silloin tuhoon tuomittu, vanha mies sanoi.
- ...ellemme sitten löydä levyä, Wahab lisäsi. Meillä on epäilyksemme, että Piikiven klaani on levyn katoamisen takana.
- He ovat olleet viime aikoina aggressiivisia, vanha mies mutisi. Olemme joutuneet taistelemaan heitä vastaan. He ovat surmanneet molemmat poikani, vanha mies valitti. Emme voi heille mitään, sillä heidän soturinsa ovat vahvempia ja heidän aseensa ovat tehokkaampia.
- Meidän kimppuun on myös käynyt joitain sofaleja, Wahab kertoi. Uskomme heidän olleen myös Piikiven klaanista.
- Ehkä henget ovat tarkoittaneet meidän kuolevan pois tässä hulluudessa, vanha mies arveli.
- En nyt kuitenkaan teinä vielä luovuttaisi, Wahab sanoi. Ehkä me voimme käydä tiedustelemassa tilannetta.
Vanha mies sanoi jotakin alistuneeseen sävyyn.
- Tehkää, mitä haluatte, hän huokasi. Jos tosin henget tätä haluavat, silloin hangoittelu on turhaa.
- Joku epäili, että Piikiven klaani olisi kirouksen alla, Wahab totesi.
- Koko saari on kirouksen alla, kun levy on poissa, vanhus huokasi. Itse Maa rankaisee meitä levyn poissaolosta. Jos henget sallivat teidän palauttaa levyn, tehkää se.
- Mutta miksi Piikiven klaani haluaisi levyn? Wahab kysyi. Saaren kuoltua hekin menettäisivät kotinsa.
Wahab ja vanhus keskustelivat yhä.
- Ehkä pahat henget ovat tehneet heidät hulluiksi, vanhus arveli. He eivät koskaan ennen ole tappaneet meitä, veljiään. Sen täytyy olla kirous, jonka he ovat saaneet niskoilleen tai henkien kosto.
- Ehkä nämä henget pystytään karkottamaan ja levy palauttamaan, Wahab esitti.
- Wahab, Piikiven johtaja vaihtoi varmaan sen levyn kypärään liskoihmisten kanssa, Sundar huomautti.
- Ja liskoihmiset haluavat kypärän takaisin, jotta antavat levyn takaisin? Wahab sanoi kysyvästi.
- Niin, tällaisen sopimuksen tein, Sundar vahvisti.
- Sitten meidän pitää saada kypärä takaisin Piikiven johtajalta, Wahab totesi.
Vanhus huokasi ja sanoi:
- Me emme siihen pysty, sillä olemme kärsimässä jo pelkästään heidän hyökkäystensä vuoksi. Eikä edes shamaanimme pysty auttamaan naisia, jotka synnyttävät lapsensa kuolleina.
- Onko teillä tietoa saarella asuvista liskoihmisistä? Wahab kysyi.
- Ei täällä saarella sellaisia ole, vanha mies sanoi varmasti. Vain vesissä asuvia häijyjä vaanijoita.
- Ja saat uskoa, että senkin diilin tekemisessä oli puurtamista, Sundar sanoi. On se vaan niin mukavaa olla vain merimies, kun ei normaalisti tarvitse ajatella itse tuollaisia.
- Onko saarella jotain järveä tai vastaavaa? Wahab kysyi.
- Vain pieniä puroja ja lammikoita, vanhus sanoi. Merestä me saaliimme saamme. Vain muilla saarilla on järviä, ei meidän saarellamme.
- Kun ei normaalisti tarvitse ajatella itse, Mirza mutisi.
- No, onko mahdollistaa saada kylästä yösijaa? Wahab kysyi. Aiomme huomenna mennä tiedustelemaan Piikiven klaanin kylälle.
- Saatte viettää yön kylässämme, vanhus lupasi. Mutta varokaa Piikiven klaania, sillä he ovat aggressiivisia.
- Mokomatkin liskodemonit, Halo mutisi.
- Kiitämme vieraanvaraisuudestanne, Wahab kiitti.
- Ilo olisi meidän puolellamme, elleivät ajat olisi huonot, vanhus huokaisi.
- Vielä ei kannata menettää toivoaan, Wahab lohdutti.
- Tapahtuu, kuten henget tahtovat, vanhus totesi fatalistisesti.
- Ehkä henget ovat armollisia, Wahab ehdotti.
- Sen henget päättäköön, vanhus sanoi ja viittasi seuruetta poistumaan.
Seuruetta saattanut soturi ilmestyi taas siihen ja viittasi seuruetta seuraamaan. Mirza lähti seuraamaan sofalia ja toiset tekivät samoin. Soturi saattoi seurueen taas majaan, jossa he olivat aikaisemmin.
- Saamme levätä täällä tämän yön, Sundar sanoi.
Soturi sanoi seurueelle jotakin.
- Saatte viettää täällä yönne, hän sanoo.
Sitten soturi poistui.

Tulen maa, osa 12.
RuneQuest
Irkkipelit
Ohjeet
Säännöt
Ehilmin valo
Hullu Prax
Karhunkaato
Riskimaa
Tulen maa
Yövalon varjossa
Palaute
Vieraskirja