Tulen maa, osa 10

Tari lähti kävelemään pyramidille ja Wahab seurasi häntä. Mirza lähti mukaan, kulkien tosin metrin pari jäljessä. Heillä oli mennyt tornissa jo aika paljon aikaa. Niinpä iltapäivä alkoi olla jo lopullaan ja ilta koittamassa.
Seurue pääsi ongelmitta pyramidin juurelle. Tari lähti kipuamaan rappuja ylös.
- Menkää te, minä jään alas, Mirza sanoi.
Wahab nousi myös ylös portaita, samoin amatsonit nuoren amatsonin johdolla. Seurue pääsi kohta pyramidin huipulle. Sen päällä oleva kärki oli yhä paikallaan. Tari käveli kärjen viereen. Kärki näytti heittävän varjonsa eri paikkaan kuin aikaisemmin. Mitään erikoisempaa ei kuitenkaan näkynyt.
- Mitäs nyt tehdään? Wahab kysyi.
- En tiedä, Tari vastasi. Kannattaakohan meidän odotella täällä ylhäällä vai alhaalla?
- Voisi varmaankin leiriytyä, Wahab tuumi.
- No se on ihan hyvä idea, Tari myönsi.
- Jos tuo kärki ei suostu liikkumaan tuosta enää mihinkään, niin huomenna täytyy jatkaa toisen kulkuaukon etsimistä, Wahab sanoi.
- Mihin me pystytetään meidän leiri? Tari kysyi.
Hän katseli pyramidin huipulta löytääkseen hyvän paikan. Aukiolle näytti olevan ainakin mahdollista leiriytyä, esimerkiksi pienen lammikon luokse.
- Jospa leiriydytään tuohon lammikon luokse? Wahab ehdotti.
- Kyllä se ainakin minulle käy, Tari sanoi. Lähdetään tästä varmaan sitten pois?
- Varmaankin, Wahab totesi ja kipusi portaita takaisin alas.
Amatsonit seurasivat perässä hiljaisina, kuten Tarikin. He pääsivät kohta takaisin Mirzan luokse pyramidin juurelle.
Lammikko oli pyramidista katsottuna idässä joidenkin kymmenien metrien päässä. Wahab meni lammelle ja toiset seurasivat häntä. Lampi oli ihan kohtuullisen kokoinen. Siellä ja sen rannoilla oli melko rehevää kasvillisuutta, joka kuitenkin näyttää aika kärsivältä. Lammella näkyi myös uivia punaisia joutsenia. Vesi oli hiukan sameaa, mutta rannalla oli joka tapauksessa tilaa leirillekin.
Mirza havahtui joutsenten katselusta:
- Jäämmekö tähän?
- No ihan hyvältä tämä vaikuttaa, Tari totesi.
- Eiköhän tämä kelpaa, Wahab myönsi.
Tari istahti maahan ja kysyi:
- Pidämmekö jonkinlaista vartiota?
- Sattuuko meillä olemaan jotain ruokaa mukana? Mirza kysyi.
Ilta alkoi hiukan hämärtyä.
- Ei ainakaan minulla ole mitään ruokaa mukana, Tari vastasi Mirzalle.
- Eipä kyllä minullakaan, Wahab tunnusti.
- Ei kai sitten auta kuin pyydystää joutsenia tai syödä Tari, Mirza sanoi ja virnisti.
- Mitäh? Tari puuskahti. Millainen sinä oikein olet kuin ehdotat toisten syömistä.
Amatsonit tarkastelevat leiripaikkaa!
Mirza sanoi virnuillen:
- Etkö sinä koskaan syö merimiehiä?
Tari ei piitannut Mirzan puheista.
- Mutta vitsit sikseen, nyt pitää saada ruokaa, Mirza tokaisi.
- Saisivatkohan Amatsonit hommattua jotain ruokaa? Wahab kysyi.
- Sitähän voisi vaikka kysyä, Mirza sanoi.
Wahab puhui amatsoneille.
- Meillä alkaa olemaan ruoka vähissä, hän sanoi amatsoneille. Onnistuisiko yhteinen metsästysretki?
Tari katseli lammella uivia joutsenia.
Nuori amatsoni vastasi Wahabille.
- Kyllä se sopii, nuori amatsonit vastasi.
- Itse en kyllä mikään metsästäjä ole, enemmänkin kalastus on minun laji, mutta voin auttaa parhaani mukaan, Wahab sanoi.
- Me kyllä voimme pyytää teillekin ruokaa, nuori amatsoni sanoi armollisesti.
- Se olisi hienoa, Wahab totesi.
- Kaiketi amatsonit hankkivat meille ruokaa, Wahab ilmoitti.
- Me voisimme sinä aikana päättää mitä huomenna teemme, Mirza sanoi.
- Me voimme lähteä metsälle heti, nuori amatsoni lupasi.
Amatsonit lähtivät kulkemaan viidakkoon päin. Samalla he katsoivat aseitaan kuntoon.
- Toivottavasti Sundar ja Halo ovat vielä kunnossa, Wahab sanoi.
- Joo, mutta uskoisin, että he ovat ihan kunnossa, Tari arveli.
- Varmaankin huomenna jatkamme etsimistä, Wahab totesi.
- Olisi muutenkin kiva jos he olisivat saaneet jotain selville siitä Laatasta, Tari huomautti.
- Saisikohan pyramidin huipun jotenkin murretuksi? Mirza pohti.
- Tuskin, Tari epäili.
Mirza etsi mukavan paikan, jolla istahtaa. Lammen vieressä kasvavalla ruoholla oli aika pehmeää istua.
- Niin. Täällä tosiaan olisi hyvä pitää jotain vahtia, Tari sanoi.
- Ei niinkään huono idea, Mirza myönsi. Odotetaan kuitenkin ensin amatsonien tuloa.
Tari meni makaamaan nurmikolle ja laittoi kädet pään taakse.
- Noh, Tari sanoi. Tässä on tullut tänään tapahtunutkin kaikenlaista, niin on hyvä vain kun pääsemme lepäämään välillä. Kunhan Sundarille ja Halolle ei olisi tapahtunut mitään.
- Välillä pieni tauko tekee hyvää, Wahab vahvisti.
Hän kävi jo valmistelemaan itselleen hyvää nukkumispaikkaa.
Oli jo hiukan hämärää ja Somash oli laskemassa taivaanrannan taakse. Ulkona oli silti lämmintä, joten vilustumista ei tarvinnut pelätä. Minuutit kuluivat verkkaiseen tahtiin. Ehkä noin tunnin kuluttua amatsonit palasivat mukanaan melkoisen monta metsästämäänsä lintua.
- Pitäisi muuten varmaan joku tuli saada aikaan jos aiotaan syödä noita lintuja, Tari sanoi.
Nuori amatsoni sanoi jotakin.
- Täällä on runsaasti lintuja, nuori amatsoni sanoi.
- Sepä hyvä, Wahab totesi.
Mirza alkoi tehdä tulta.
- Nyt vain linnut nuotiolle, Wahab mutisi.
Amatsonit laskivat linnut seurueen viereen. Tari nousi seisomaan.
Samassa tapahtui jotakin kummallista. Lammikon luona olijat huomasivat pyramidin juurelle ilmestyneen joukon henkilöitä aivan kuin tyhjästä. Siinä olivat Halo ja Sundar, mutta lisäksi heidän seurassaan oli suuri määrä liskomaisia olentoja, myös sellaisia, joita he olivat aikaisemmin tappaneet. Isojen liskojen lisäksi porukassa oli useita pienempiäkin. Pieniä liskoja oli kolme, isoja taas kymmenkunta.
Tari hätkähti.
- Sundar? Halo? Wahab huudahti.
- Ja tietysti ruoka-aikaan, Mirza tuhahti.
- Missä olette olleet? Tari kysyi. Oletteko kunnossa?
- Öh, Sundar örähti ja näytti hieman hölmistyneeltä ja suojasi kädellään silmiään niiden edessä valkenevalta maailmalta.
Halo katsoi toisten suuntaan. Liskot jäivät seisomaan paikoillaan, eivätkä edes katsoneet seurueen suuntaan.
- Mistä te siihen ilmestyitte? Wahab kysyi.
- Ja mitä kavereita toitte mukananne? Mirza ihmetteli.
- Se oli aika hurja trippi, vaikka monenmoista orgiaa ja purppuraa savua olen aikaisemminkin nähnyt, Sundar sanoi.
- Olimme kai pyramidissa, Halo selitti. Mutta oudompaa en ole koskaan kokenut.
Halo lähti astelemaan toisten suuntaan.
- Oletko kunnassa Halo? Mirza kysyi.
- Mmmm, Sundar mutisi ja seisoo hetken mietteliäänä katsellen liskoja.
Sitten hään pullisteli lihaksiaan ja sanoi:
- Auts.
Liskot seisoivat liikkumattomina paikoillaan, eikä niiden kylmistä matelijankatseista voinut erottaa mitään tunteita. Wahab katseli edelleenkin hölmistyneenä ja samoin Tari. Sundar tuntui säpsähtävän vihdoin unestaan ja käveli sitten rennosti muun porukan luokse:
- No, mitäs pojat? Ei ole mitään loppumattomia rantoja tai tulimeriä täällä tainnut näkyä?
- Oletko kunnossa? Tari kysyi huolestuneena.
- Mitä parhaimmassa, Sundar vastasi. Vaikka pidin kyllä eniten siitä ensimmäisestä.
- Moiseen jumalattomaan paikkaan en enää mene, Halo sanoi vakaasti päätään pudistaen saapuessaan toisten luokse. Sen täytyi olla demonien luomaa harhaa.
- Missäs ihmeessä olette oikein matkustelleet? Wahab kummasteli.
- Missä te olitte? Tarikin kysyi.
Liskot seisoivat yhä paikoillaan, huolimatta niiden toverien mätänevistä ruumiista jonkin matkan päässä pyramidista.
- Olemme yrittäneet etsiä teitä kaikkialta, Wahab sanoi.
- Me ei taidettu olla ihan tällä olevaisuuden tasolla, Sundar arveli.
- Mistä te saitte kaverit matkaan? Wahab kysyi.
- Olimme jossakin jumalattomassa paikassa, jonka Jumala tuhotkoon, Halo vastasi.
- No sepäs oli, Mirza mutisi.
- Mmmmm, ai niin, Sundar sanoi. Se hiton päähinehän tässä oli se jutun ydin.
Sundar ei vaikuttanut vieläkään vähääkään koherentilta ja jäi tuijottamaan Taria pistävästi. Tari tuijotti takaisin hyvin hämmästyneenä vieläkin. Halo istuutui maahan hiukan poissa tolaltaan.
- Jos vaikka kertoisit jutun niin hyvin kuin merimies taitaa etkä vain puhelisi omiasi, Mirza tuhahti.
- Ylivelhopapin juonia, Halo mutisi hiljaa itsekseen tuijottaen tyhjyyteen.
- Kuulkaas nyt, tämän jutun kuuleminen melkein vaatisi sitä, että kaikki nauttivat ensin Solfin unta, Sundar sanoi. Ensin teidän versionne tapahtumista?
- Ne liskot haluavat kypärän, Halo töksäytti.
- Etsimme teitä henkemme uhalla, Mirza sanoi. Siinä tarinamme.
- Näkyikö levystä jälkeäkään? Wahab kysyi.
- Mitä kypärää ne haluavat? Tari ihmetteli.
- Ja mistä pirun kypärästä te puhutte! Mirza huudahti.
- Heillä on levy ja he suostuvat vaihtamaan sen kypärään, Halo sanoi. Niin Sundar ainakin sanoo.
- Pöh, luota vain Haloon että pilaa hyvän tarinan, Sundar tuhahti. Tuota ennen oli kaikkea jännää loppumattomista rannoista myrskyihin, lohikäärmeisiin ja painiotteluihin - jossa minä muuten kellistin tuon ison körilään tuolla, Sundar huitaisi sormellaan jonnekin liskoryhmittymän suuntaan. Puhumattakaan siitä ihanasta liekkimerestä.
- Demonit sinut siellä riivasivat, Halo murahti Sundarille.
- Mitähän sieniä olette matkalla oikein nauttineet? Wahab kysyi.
- Hohhoh, sieluton ei tuntenut Solfin liekin voimaa, mutta sai melkein maistaa hänen tultaan, Sundar sanoi.
Amatsonit näyttivät hämmentyneiltä, vaikkeivät olleet ymmärtäneet ilmeisesti mitään.
- Satuilut sikseen, mitä tapahtui sen jälkeen kun jouduitte pyramidiin? Mirza kysyi.
- Ah, naiskaunokitkin raahaavat vielä mukana? Sundar kysyi.
- Kertokaa nyt edes, mistä kypärästä on nyt kyse, Wahab kehotti.
- Ylivelhopapin valheet Extogalliasta ovat vietelleet sinut, Halo sanoi Sundarille ankarasti. Sundar tietää paremmin kypärästä, hän lisäsi toisille. Minä en ymmärtänyt hänen ja liskojen höpinöistä mitään.
- Hmph. Teitä ei selkeästikään yhtään kiinnosta kuulla hyvää juttua, Sundar harmitteli. Kuunnelkaa sitten tuota tylsimystä.
Sundar istuutui alas ja alkoi täyttää piippuaan.
- Ei teillä olisi lisää piipputupakkaa, minulta alkaa loppua? hän kysyi.
- Näille sedille kyllä taitaa olla pikku unet paikallaan, Wahab totesi.
- Jep, Tari vahvisti.
- Äh, luultavasti löivät päänsä seinään siellä pyramidissa, Mirza epäili.
- Jospa syödään hieman amatsonineitosten hankkimaa lintupaistia ja käydään nukkumaan, Wahab ehdotti.
- Tehkäämme näin, Mirza suostui.
- Ehkä aamulla tulee sitten jo selväkielistä tarinaa, Wahab lisäsi.
- Hmph, Sundar tuhahti. No siis, lyhyt versio: Menimme pyramidiin, olimme keskellä Solfin tulta, kunnes jostain syystä jouduimme sieltä myrskyyn (mikä oli paljon vähemmän miellyttävää), sitten turhauduimme iäisyyden iäisyyden rannalla, jonka jälkeen tupsahdimme lohikäärmeen selkään.
Nuori amatsonit sanoi jotakin Wahabille. Mirza keskeytti myös hiljaisuuden:
- Kuka hakee puita?
- Jos haluatte lintua, tehkää nuotio, nuori amatsonit sanoi.
- Aye, Wahab vahvisti.
- Menen tästä hakemaan puuta, Tari sanoi. Joku voisi tulla auttamaan niiden keräämisessä.
- Sitten vähän painittiin ja nyt ollaan tässä, Sundar jatkoi. Niin ja nuo suostuivat siihen, että jos raahaamme sen hiton kypärän tänne niin antavat takaisin sen #%#¤%#¤% kiekon.
Mirza lähti hakemaan puita Tarin kanssa.
- HEI. TÄMÄ ON IHAN OIKEASTI SE JUTTU, ÄLKÄÄ NYT KAIKKI KAIKOTKO MIHINKÄÄN! Sundar huusi. Voi kymmenen demonin kirousta.
- Demoneitapa hyvinkin, Halo murahti.
Mirza meni viidakon reunaan hakemaan polttopuita ja Tari riensi hänen perässään.
Sundar sanoi Halolle:
- No, he pitävät meitä hulluina. Mitäs nyt tehdään?
Amatsonit ryhtyivät laittamaan lintuja paistokuntoon. Sundar katseli himokkaasti lintupaisteja.
- Meidän täytyy saada se kypärä, Halo totesi.
- Mmmmm, Sundar mumisi. Lintua.
Mirza keräsi sylillisen puita. Tari keräili myös puita. Viidakosta löytyikin aika hyvin kuihtuneita ja kuolleita oksia. Jotakin hyötyä saaren kasvillisuutta vaivaavasta kirouksesta sentään näytti olevan.
- Kyllä he meitä uskovat, sillä Jumalan voima on kanssani, Halo sanoi.
- No jos he ovat tuhlanneet koko tämän ajan meidän etsimiseemme, ei heillä ole varmaan parempiakaan ideoita kuin meidän jolkotuksemme, Sundar tuumi.
- Mitä te sitten olette tehneet sillä aikaa, kapteeni? Halo kysyi Wahabilta.
Mirza saapui leiriin kantaen sylillistä polttopuita. Hän sanoi:
- Nyt kelpaa taas lintua paistaa, kiitos minun.
Tari saapuu myöskin takaisin muiden luo mukanaan sylillinen puita. Sundar näytti nuokkuvan istualtaan.
- Onko jollain tulukset mukana? Mirza kysyi.
- Minulla on, Tari sanoi.
- Mitä te sitten olette tehneet sillä aikaa, kapteeni? Halo kysyi Wahabilta. Toivottavasti demoniset harhat eivät ole kiusanneet teitä.
- Olemme yrittäneet löytää vaihtoehtoista tietä pyramidiin ja samalla löytää teitä, Wahab vastasi. Ja täysin fyysiset olennot ovat meitä ainoastaan häirinneet.
- Entä löysittekö sellaista? Halo kysyi.
- Emme, Wahab vastasi. Löysimme vain hankaluuksia.
Tari rupesi kaivamaan tuluksiaan esille.
- Jos Jumala olisi teitä johdattanut, olisitte varmasti löytäneet, Halo sanoi mahtipontisesti.
- Entäs se yksi demoninen harha siellä vasemmalla, Mirza mutisi.
- Kääntykää oikeaan uskoon, niin löydätte tien ja totuuden! Halo huudahti. Hylätkää pakanalliset demonit ja unohtakaa heidän valheensa.
- Otatko lintua? Mirza kysyi.
- Syökääpäs nyt kaikki ja yrittäkää jo rauhoittua, Wahab kehotti.
Tari rupesi kasaamaan puita nuotioksi, Mirza valitsee itselleen linnun, kun amatsonit olivat hoidelleen ripeästi linnut paistokuntoon. Tari rupesi sytyttämään tuluksillaan nuotiota ja nuotio syttyi hetken päästä tuleen. Lintuja oli pari tusinaa ja muutamat niistä olivat aika kookkaita, joten syömistä riitti.
Mirza pisti linnun tikun päähän ja aloitti paistamisen. Amatsoneilla näytti olevan vielä muutamia linnunmunia, jotka he näyttivät pitävän itsellään. Amatsonitkin laittoivat omat paistinsa tulelle. Tari rupesi paistamaan lintua ja Wahab grillaili omaansa. Mirza heitti palan lintua koriin jota kantaa mukanaan. Halo mutisi jotakin itsekseen ja tarttui hänkin yhteen linnuista.
Hetkessä ilmaan levisi ihana paistuvan lihan tuoksu. Paistit valmistuivat nopeasti. Mirza aloitti linnun syömisen. Amatsonit näyttivät vain hiukan lämmäyttävän paistejaan ja söivät niitä sitten puoliraakoina. Tari rupesi syömään lintua.
- Se kypärä täytyy saada, Halo mutisi repiessään paistia hampaillaan.
Ilta oli nyt pimennyt jo, vaikkakaan ei ollut täysin pimeää, vaan tähdet ja kuu valaisivat, kuten tietysti nuotiokin.
- Ah, lintua, Sundar sanoi ja heräsi yhtäkkiä.
Liskot näyttivät kadonneen pyramidin juurelta.
- Siis. Tiedättekö yhtään mistä se kypärä voisi löytyä? Tari kysyi.
- Sundar tietää siitä enemmän, Halo murahti. Hän niiden liskojen kanssa neuvotteli.
Tari katsoi Sundaria.
- Nuo liskot vaihtoivat sen siihen kiekkoon, Sundar paljasti. Ja sen vaihtoi... odottakaahan kun kaivelen muistia, hän lisäsi ja katseli lähinnä paisteja.
Halo jupisi jotakin itsekseen pureskellessaan viimeistä paistinpalasta. Mirza otti vielä toisen linnun, tosin pienen sellaisen.
- Niin, näiden sofaleiden johtaja, hän se oli, Sundar muisteli. Hän vaihtoi kiekon kypärään.
- Mistähän hänet mahtaisi löytää? Wahab kysyi.
- Ja meidän pitäisi saada se palautettua, Halo mutisi.
- No te täällä saarella olette pyörineet, Sundar sanoi. Voin sanoa, että sieltä lohikäärmeen selästä ei nähnyt tarpeeksi tarkasti ihmisiä, että olisin voinut erottaa kypäräpäiset kaljuista.
- Lohikäärmeen, Halo tuhahti.
- Älkää kiinnittäkö Haloon huomiota, hän keskittyy turhiin detaljeihin, kuten siihen, oliko lohikäärme oikeaa vai harhaa, Sundar tokaisi. HAH!
Halo tuhahti Sundarin puheille.
- Oliko se punainen lohikäärme? Mirza kysyi.
- Eiköhän ole poijjaat aika käydä nukkumaan, Wahab ehdotti.
- Lohikäärmeet ovat vain satua. Paitsi merilohikäärmeet, Halu mutisi.
- Aika päättää vahtivuorot, Mirza sanoi. Minä voin ottaa ensimmäisen.
Samassa kuului jokin loiskaus lammikosta. Tari katsahti lammelle. Hän huomasi vedestä pilkistävän esiin jonkin liskomaisen pään rannan kaislojen keskeltä. Otuksella näytti olevan terävät hampaat ja sen silmät kiiluivat nälkäisinä tai ainakin siltä Tarista tuntuu.
Mirza vilkaisi lampeen.
- Katsokaa mikä tuolla on, Tari huudahti ja osoitti lammelle.
Toisetkin huomasivat nyt vedestä ja rannan kaislojen lomasta pilkistävän esiin jonkin liskomaisen pään. Otuksella näytti olevan terävät hampaat ja sen silmät kiiluivat nälkäisinä tai siltä ainakin näytti. Mirza tarttui vaivihkaa miekkaansa.
Otus sihisi ja lipaisi kielellään. Se oli hyvinkin hevosen kokoinen. Tari rupesi ottamaan keihästään valmiiksi. Wahab otti nuijan kätensä ulottuville.
- Kuuluuko tämänkin lisko ystäväpiiriinne? Mirza kysyi ironisesti.
Liskon pitkäkyntiset eturaajat ilmestyivät kaislojen välistä rannalle ja otus kiskoi itseään seurueen leiriä kohti. Tari otti muutamia askelia taaksepäin ja myös Mirza pysytteli taaempana. Amatsonit sieppasivat aseensa ja olivat valmiina. Halo ei näyttänyt huomanneen otusta, vaan tuijotteli tuleen itsekseen jupisten. Sundar nousi pystyyn.
Nyt otus oli saanut itsensä raahattua kokonaan vedestä rantaan. Sen suussa olivat terävät hampaat ja sillä oli neljä raajaa, joissa kaikissa oli neljä teräväkyntistä sormea. Otuksella oli vielä häntäkin. Se näytti olevan nahaltaan sameanvihreä ja nahassa oli valkoisia täpliä.
- Eipä näytä tutulta, Sundar totesi. Pistetäänkö paistiksi vai peräännytäänkö?
Wahab perääntyi taaksepäin ja Sundar seurasi kapteenin esimerkkiä. Halo istui yhä nuotion vieressä ajatuksiinsa vaipuneena ja mutisten itsekseen.
- Halo! Herää! Tari huudahti.
- Onhan meillä ylivoima, mutta ei tekisi näin illan päätteeksi rasittaa itseään, Wahab sanoi.
Mirza perääntyi. Myös Tari perääntyi muiden mukana. Iso lisko sihisi ja lähestyi hitaasti lyllertäen leiriä. Näytti siltä, että nuotion tuli hämmensi sitä hiukan. Wahab huusi Halolle:
- Tule pois sieltä!
Halo havahtui ja huomasi lähestyvän otuksen.
- Demoni! Halo huudahti. Jumalan vitsaus, hän lisäsi ja säntäsi pystyyn miekkaansa hapuillen.
Sundar katseli liskoa:
- Mmmm. painittavan kokoiselta kyllä näyttää tuokin. HALO! Älä härnää sitä!
Lisko sihahti ja katseli seuruetta kylmällä matelijankatseella hinautuen lähemmäksi. Se oli jo melkein nuotion vieressä. Tari perääntyi lisää.
- Voi surkeus, Sundar mutisi ja jäi odottamaan Halon reaktiota.
Halo perääntyi kiireesti liskon luota. Tari tiputti keihäänsä ja rupesi hamuilemaan linkoaan. Sundar perääntyi muiden mukana. Amatsonit olivat myös perääntyneet muiden mukana.
Lisko iski kyntensä muutamaan jäljelle jääneeseen linnunpaistiin. Seurue näki, kuinka ensimmäinen mehevä paisti katosi liskon kitaan, joka oli täynnä teräviä hampaita. Hampaat jauhoivat paistin hetkessä ja liskon koura viskasi suuhun seuraavan. Samalla se tuijotti seuruetta tulen ohitse.
Tari rupesi loitsimaan.
- Pysyy paikallaan, Mirza sanoi.
Wahab tarkkaili liskoa, joka viskasi kitaansa kolmannen paistin. Tari rupesi pyörittämään linkoaan. Hän linkosi salamoivan kiven kohti otusta ja osui siihen. Kivi osui liskon etuosaan ja haavoitti sitä lievästi Lisko päästi yllättyneen sihauksen ja paiskasi neljännen paistin kitaansa.
Tari asetti uuden kiven linkoonsa ja kysyi:
- Kai tekin voitte ampua sitä?
- Antaa sen syödä rauhassa jos se vaikka lähtisi sitten pois, Mirza sanoi.
Tari katsoo Wahabia. Ison hevosen kokoinen lisko lähti laahautumaan suoraan kohti Taria kiertäen nuotion. Se sihisi ja sen kieli lipoi huulia vähän väliä. Tari nosti maasta toiseen käteensä keihäänsä maasta ja rupesi perääntymään. Mirza perääntyi muiden tahdissa. Tari kysyi hätääntyneenä:
- Mitä me nyt tehdään.
- Mennään kauemmas, ehkä se ei tule kimppuun, Wahab ehdotti.
- Varmaan lingotaan lisää kiviä, eh? Sundar esitti mutta perääntyi.
- Eli mitä me nyt tehdään? Tari kysyi. Koitetaanko me nyt tappaa sitä vai ei?
Lisko lähestyi koko ajan Taria verkkaiseen tahtiinsa. Tari perääntyi suurin piirtein samaa vauhtia. Lisko irvisti ja samassa se sylkäisi jotakin töhnää Taria kohti. Limainen ja tahmea klöntti tarrautui suoraan Tarin jalkoihin. Se oli vihreää ja epämiellyttävältä haisevaa limaa.
- Kai se on sitten pakko tappaa, jos kansa niin vaatii, Wahab arveli.
Mirza otti tikan esille. Tari kompastui maahan yrittäessään perääntyä. Lisko sihisi ja ryömi lähemmäs Taria, jonka liskon tahmea lima oli kampittanut.
- Hei! auttakaa! Tari huusi. En saa liikutettua jalkojani!
Mirza käski taikahenkensä heittämään Tulinuolen.
Tari rupesi nousemaan pystyyn. Wahab mumisi jotain. Mirza heitti tikan, joka roihahti uskollisesti palamaan. Tikka iskeytyi lujasti liskoon, joka oli melkein Tarin vieressä jo. Tari rupesi pomppimaan tasajalkaa karkuun huutaen:
- Apuaaaa!
- Isketään kaikilta puolilta samaan aikaan? Sundar intoili.
Lisko sihahti vihaisesti Mirzan tulisen tikan polttaessa sen takapuolta. Lisko syöksähti eteenpäin nopeasti Tarin perään. Wahab lähti raivoisasti liskon kimppuun ja Sundar puolestaan yritti kiertää liskon sivulle. Mirza perääntyi. Sundar pääsi liskon sivustaan, kun lisko oli keskittynyt Tariin.
Mirza huomasi ällistyneenä muiden hyökkäävän ja teki niin itsekin. Wahab hujautti nuijallaan aimo iskun liskon päähän. Liskon pää nytkähti iskun voimasta ja siihen tuli verta vuotava haava.
Sundar nosti piilukirveensä korkealle ilmaan ja mäjäytti sen molemmin käsin syvälle liskon eturuumiin nahkaan. Lisko jäi paikoilleen yllättyneenä ja lyyhistyi sitten maahan. Sundarin tekemästä karmeasta viillosta valui hitaaseen tahtiin verta ja liskon silmät lasittuivat sen sihahdettua vielä muutamaan kertaan kouristuksenomaisesti. Sitten suuri peto makasi liikkumattomana seurueen edessä.
Mirza kiiruhti vetämään tikan pois liskosta.
- Se olis sitten liskopaistia, Wahab totesi.
Sundar kampesi verisen kirveensä irti ottaen voimaa jalalla liskon ruumiista. Tari lopetti hyppimisen ja istahti maahan.
- Paholaisen vitsaus, Halo mutisi.
Sundar yritti pyyhkiä verta kirveestään. Tari nappasi puukkonsa vyöltä.
- Onkohan tuo sittenkään turvallinen yöpymispaikka? Mirza kysyi.
Sundar katsoi Taria:
- Mitä tuo tökötti oikein on?
- En tiedä, mutta se on aika tahmeaa, Tari vastasi.
Hän rupesi leikkaamaan puukollaan limaa irti ja sai jalkansa vapaiksi, mutta limaa jäi jalkoihin ja myös puukkoon.
- Ehkä pitäisi mennä jonnekin muualle yöpymään, Wahab tuumi. Ties mitä tuolla lammessa asustaa.
Limasta nousi kuvottavan matelijamainen löyhkä.
Tari lähti kävelemään kohti leiriä ja nosti matkalla keihäänsä. Nuori amatsoni kysyi jotakin Wahabilta osoittaen liskon ruumista. Wahab puhui amatsonin kanssa.
- Raahaammeko tuon veteen? nuori amatsoni kysyi liskon ruumiiseen osoittaen.
- Voisihan se olla hyvä, ei ala haisemaan, Wahab myönsi.
Tari meni lammen rantaan ja alkoi pestä puukkoa limasta. Hän koetti myöskin pestä housuistaan suurimmat limat pois. Amatsonit tarttuivat liskon ruumiiseen ja alkoivat kiskoa sitä kohti rantaa. Mirza meni myös rannalle. Raahaaminen näytti olevan amatsoneille aika limaista puuhaa, sillä liskon nahallakin näytti olevan jotakin tahmeaa limaa.
Lopulta amatsonit saavat ruumiin raahattua rantaan ja pudottivat sen veteen kaislojen sekaan. Nuori amatsoni sanoo sitten jotakin Wahabille.
- Menemme pesemään liman pois itsestämme, nuori amatsoni sanoi Wahabille.
- Ok, Wahab vastasi.
Amatsonit astelivat jonnekin pimeään nuoren amatsonin johdolla.
- Ehkä olisi hyvä päästä jo nukkumaan, Wahab arveli.
- Vaan missä nukumme? Mirza kysyi.
Nuotio roihusi vielä mukavasti.
- Katsellaan ympärille, yritetään etsiä joku suojaisa paikka, Wahab vastasi.
- Etsitään sitten, Mirza suostui.
- Toivottavasti tuollaisia demoneita ei ilmesty enempää, Halo sanoi. Meidän kaikkien on rukoiltava Jumalalta armoa, ettei petoja ilmesty enempää.
Tari sai pahimmat limat pois. Se näytti irtoavan aika hyvin vedessä.
Tari tuli muiden luokse.
- Halo, höpötit demoneista ja sellainen tuli! Mirza huudahti. Puhu vaikka vaihteeksi jostain muusta.
- Rukoile Jumalaa, jos haluat säästyä demoneilta, Halo kehotti.
Tari löyhkäsi pesunkin jälkeen vielä aika kuvottavalta. Wahab puhdisti nuijansa vedessä. Mirza vilkuili, näkyisikö hyvää leiripaikkaa. Leirissä leijaili vieläkin suuren matelijan haju. Tari rupesi myöskin katselemaan, näkisikö hyvän leiripaikan.
Aukiolle saattoi periaatteessa minne tahansa leiriytyä, vaikkapa toisaalle lammen rannalle, pyramidin luokse, metsän reunaan, raunioille. Nyt tosin oli jo sen verran pimeää, ettei tiirailu hirveästi paljastanut, vaikka tähdet ja kuu valaisivatkin.
- Kapteeni päättäköön minne menemme, Mirza sanoi.
- Ehkä metsän reunalla olemme suojassa ainakin sateelta, jos nyt yöllä alkaisi satamaan, Wahab tuumi.
- Kuten kapteeni käskee, Halo sanoi.
- Eli sinne, Mirza sanoi.
Wahab siirtyi metsän siimekseen.
- Aye, Sundar sanoi, keräsi kamppeensa ja siirtyi metsänreunaan päin.
Halo lähti myös metsään päin ja samoin muut.
- Ehkä tuo nuotio on parempi sammuttaa, Wahab totesi ja sammutti nuotiota.
Nuotio ei hevillä tahtonut sammua ahmiessaan kuivia oksia, mutta lopulta Wahan sai sen sammumaan.
Seurue löysi sitten viidakon vierestä sopivan leiripaikan. Halo istuutui viidakon laitaan. Tari rupesi myöskin istumaan.
- Nuotio ei taida olla tarpeen, Halo arveli. Kun on muutenkin lämmintä.
Mirza katseli itselleen sopivan nukkumapaikan. Wahabkin etsi itselleen nukkumapaikan.
- Minä voin ottaa ensimmäisen vartiovuoron, Halo lupasi.
- Minä voin olla Halon kanssa vartiossa, Mirza lupautui.
Kohta ilmestyivät amatsonit uuteen leiriin. Heillä oli yllään pelkät lannevaatteet ja he olivat märkiä. Tosin amatsonit kantoivat varusteita käsissään. Mirza katseli amatsoneja. Tari koetti löytää itselleen hyvän nukkumapaikan samalla, kun tarkkaili amatsoneja.
Amatsonit näyttivät olevan aika lihaksikkaita, eivätkä he näyttäneet häpeilevän, vaikka olivat puolialasti miesten edessä. Wahab viisti amatsonien vartaloja katseellaan. Amatsonit istuivat hiukan syrjempään. Heillä oli säilät aivan siinä ulottuvillaan. Sundar katseli myös amatsonien ylävartaloita tarkkaavaisena. Amatsonit eivät näyttäneet edes huomaavan erinäisten henkilöiden tuijottelua.
Mirza sanoi amatsoneille jotain. Jotakin pukeutumisesta Mirza haastoi Tarin ymmärryksen mukaan.
- Saisitte pukeutua useamminkin noin, Mirza virnisti.
- Kuinka niin? nuori amatsonit kysyi hämmästyneenä.
Mirza ei vastannut.
Halo oli vaipunut taas omiin ajatuksiinsa ja jupisi itsekseen. Tari istahti löytämäänsä nukkumapaikkaan.
- Niin. Miten ne vahtivuorot menikään? Tari kysyi.
Mirza meni nukkumapaikalleen. Nuori amatsoni puisteli hiukan päätään ja käänsi sitten katseensa Mirzasta.
Löydettyään hyvän yösijan Wahab asettui makuulleen, mutta jäi kuitenkin tarkkailemaan amatsoneja. Tari lopetti tuijottelun. Amatsonit puhuivat jotakin hiljaa keskenään.
- Minä ja Halo olemme ensimmäisessä vahtivuorossa, Mirza sanoi Tarille.
Wahab hymyili vienosti ajatuksissaan.
- Ja sitten? Tari kysyi. Miten seuraavat vuorot?
- Minä pärjään kyllä yksinkin, Halo murahti.
- Ei kyllä siltä tunnu, Mirza tokaisi. Mutta ole yksinäsi jos niin haluat.
- Kuinka niin? Halo ärähti.
- Jos amatsonit aikovat olla noin koko yön, niin kyllä sitä valvoo vaikka koko yön, Wahab naurahti.
- Ties montako lisko-demonia ehdit tänne vuorosi aikana manata, Mirza tuhahti Halolle.
Sundar otti asennon puuta vasten menettämättä katsekontaktia amatsoneihin.
- Minä rukoilen Jumalaa ja hän suojaa minua, Halo sanoi silmät kiiltäen.
- Ääh. Herättäkää sitten kun on minun vuoro vahtia, Tari kehotti.
Hän meni makuulleen ja rupesi nukkumaan.
Halo meni polvilleen ja ryhtyi mumisemaan jotakin rukousta. Mirza vilkaisi vielä amatsoneja, iski heille silmää ja meni nukkumaan. Amatsonit eivät kiinnittäneet huomiota Mirzaan.
Wahab vaipui hiljalleen uneen. Amatsonitkin kävivät nukkumaan, joskin säilät aivan käden ulottuvilla, mutta pukematta vaatteitaan. Metsästä kuului välillä hiukan yön ääniä. Halon rukoilu erottui myös, mutta muuten oli rauhallista.

Sundarin yö
Sundar katseli vielä hetken amatsoneja. Sitten hän torkahti.
Sundar heräsi jossakin vaiheessa siihen, että joku ravisteli häntä.
- Nyt on sinun vuorosi, Sundar kuuli Halon sanovan ravistellessaan häntä.
- Mmmmmhmhmm jaajuu, Sundar mumisi. Onko mitään tapahtunut?
- Ei, kaikki on rauhallista, Halo vastasi. Rukoukseni ovat tehonneet.
- Ookoo, Sundar sanoi.
Halo kävi nukkumaan ja Sundar jäi vartioon.

Tulen maa, osa 11.
RuneQuest
Irkkipelit
Ohjeet
Säännöt
Ehilmin valo
Hullu Prax
Karhunkaato
Riskimaa
Tulen maa
Yövalon varjossa
Palaute
Vieraskirja