Tulen maa, osa 1

Viiden miehen seurue seisoi laivan kannella. Laiva ei ollut suuren suuri, mutta juuri sopiva tällaiselle pienelle miehistölle. Siinä oli yksi purje ja kannen peittämä ruuma.
Laivan kapteeni oli nimeltään Wahab, parrakas ja tummatukkainen mies. Hänen hiuksensa lepattivat tuulen mukana. Yllään Wahabilla oli nahkavaatteet ja sininen viitta.
Hienoihin vaatteisiin pukeutunut mies puolestaan oli Mirza. Hänen asunsa kruununa oli komea punainen silkkiviitta. Vyöllä roikkui rennon oloisesti lyhytmiekka. Ruskeat hiukset olivat siististi kammattuna.
Iso mies, joka yleensä peitti kaljun päänsä mustaan huiviin tai kypärään, oli nimeltään Sundar. Haalistuneet merimiesvaatteet kertoivat kovasta elämästä. Kaulassa roikkui piippu ja tupakkamassi, vyöllä säilä ja kukriveitsi. Rehottava tumma parta viimeisteli karun ulkonäön.
Yhdellä miehistä hieman tummahko iho, siisti, musta parta leuassa ja kohtuullisen pitkät tummat hiukset sidottuna. Päällään karut merimiesvaatteet, joihin oli hahmoteltu kilpikonnan näköisiä kuvia. Hän oli nimeltään Tari.
Viimeinen miehistä oli nimeltään Halolani eli Halo. Halo oli lihaksikas, kookas, iho vaalean vihertävä, kädet ja sormet siniset, pitkät valkeat hiukset sidottuna niskaan.
Kapteeni hoiti peräsintä ja ohjasi laivaa tarkkaavaisin katsein. Mirza vain katseli muiden työntekoa ja haisteli meri-ilmaa. Halo kierteli laivaa ympäriinsä ja tutkiskeli muita matkustajia ja miehistöä katseellaan. Hän selvästi nautti merellä olosta. Tari pakersi pikkupuuhia kannella ja katseli merelle. Hän kipusi ketterästi mastoon tähystämään. Sundar puolestaan tutkiskeli purjeiden kiinnityksiä ja käveleskeli hiljakseen ympäriinsä hieman tympääntyneen oloisena.
Oli kevät ja ilma oli lämmin, kuten Teshnoksessa useinkin. Tuuli puhalsi lännen suunnasta antaen laivalle kohtalaisen vauhdin. Brastalos ei kiusannut miehistöä läsnäolollaan. Sen sijaan aikaisemmin päivällä seurueen suorittama päivittäinen riitti Dormalille oli selvästikin tepsinyt.
Somash paistoi taivaalta kevyen pilviverhon lävitse, mistä huomasi kesä olevan tosiaan tuloillaan. Tuuli kuljetti laivaan poispäin Dombainista ja meluisa satama jäi taakse. Laivoja näkyi runsaasti, kun laiva pujotteli pienten saarten ja luotojen välistä, mutta kapteeni näytti tuntevan vedet oikein hyvin. Nämä vedet olivat vielä turvallisia, joten suuria huolia ei ollut.
Sundar istahti laivan reunaa vasten ja täytti piippunsa. Tari tähysteli merelle ylhäältä mastosta hiukan hyräillen. Mirza puolestaan meni juttelemaan Halon kanssa:
- Kaunis ilma täytyy myöntää. Kuten merellä yleensäkin. Ensi kertaa Sofalien saarille menossa?
- Niin, kuten merellä yleensä, Halo vastasi hiukan hajamielisenä. Kyllä.
- Ajattelin vain jos satut tietämään enemmän, sillä reitit niille ovat nykyään täynnä vaaroja, Mirza viritteli keskustelua.
- Asia riippuu siitä, että mitä sinunlaisesi pakana pitää vaarana, Halo murahti. Mitä itse matkaan tulee, niin luotan kapteeniimme täysin.
- Olenko minä pakanakin? Sinulle eivät näköjään pelkät ulkopuoliset vaarat riitä, Mirza ärähti pahaenteisesti.
- Minua eivät ulkopuoliset vaarat pelota. Kuolen jos jumalani niin haluaa, Halo julisti ja Mirza lähti tympääntyneenä pois moisen kiihkouskovaisen seurasta.
Sundar vetäytyi kyyryyn, puhalteli savua piipustaan suurina henkäyksinä ja vaikutti ärtyneeltä. Wahab seurasi Mirzan ja Halon keskustelua tuiman katseen alta. Halo siirtyi rauhallisempaan paikkaan ja rupesi rukoilemaan voimaa pyhiltä.
Pian edessä näytti olevan jokseenkin karikkoinen paikka. Tari terästäytyi mastossa ja katseli tarkasti karikkoa. Wahab keskittyi tiukasti laivan ohjaamiseen. Kikkaan veden läpi näkyi kirkkaiden kalojen parvia.
- Onko matkaa vielä pitkältikin jäljellä? Ei niin etteikö merenkäynti ilahduttaisi minua, Mirza huudahti.
- Kyllä sitä varmaan on pitkäänkin jäljellä ainakin teidän mielestä, Tari huikkasi mastosta jatkaen hyräilyään. Mirza ei kiinnittänyt huomiota hänen sanoihinsa.
- Ei kannattaisi lähteä merelle, jos ei edes vähää kestä, Sundar ärähti Mirzalle.
- Kunhan jokainen säilyttää malttinsa, niin matka on yllättävänkin lyhyt, Wahab sanoi auktoriteettisesti.
Tuulen suunta muuttui hiukan ja Wahab ryhtyi tarkastelemaan heti karttojaan. Yhäkin tuuli oli oikein suotuisa ja kuljetti laivaa vauhdikkaasti. Muita laivoja näkyi enää vähän, kun laiva etääntyi Dombainin lähistöltä.
Mirza ryhtyi lueskelemaan jotakin.
Saaria näkyi koko ajan laivan ympärillä. Ne olivat kasvillisuuden peitossa ja viidakkoisia. Miehistö tiesi, että niistä suurimmilla saattoi asustaa haltioita ja muuta kummaa väkeä. Nyt kuitenkaan mitään haltioita ei saarilla näkynyt, kuten arvata saattoikin niin lähellä Dombainia.
Wahab ryhtyi pureskelemaan suolasilakoita. Mirza yritti taas keskustella Halon kanssa:
- Kun jumalasi on noin tärkeä, niin voisitko kertoa hänestä jotakin minulle? Vai olenko liian pakana?
- Voin kertoa, jos olet valmis kuulemaan hänen sanaansa, Halo vastasi.
- Miten voin olla valmis? Mirza tiedusteli.
- Uskotko velhokirkon sanomaa? Halo kysyi häneltä tiukasti.
- En. En usko, Mirza vastasi.
- Koska kaikki paha, mitä he Extogalliasta sanovat, on vääryyttä ja suurinta syntiä, Halo saarnasi.
- Extogalliasta? Mirza kummasteli. Osaat sanoja, joista minulla ei ole tietoa.
- Merestä ja sen kansasta, Halo selvensi.
- Kenties voit kertoa jumalastasi enemmän matkan aikana, mutta minun on tehtävä pari asiaa, Mirza totesi poistuen taas paperiensa pariin.
- Hyvä on, Halo tuhahti.
Tari katseli taivaalla lentävää suurta lintua. Se katosi pian taivaanrantaan.
Tuulet kuljettivat laivaa suotuisasti ja päivä kului Somashin paisteessa. Lopulta alkoi ilta koittaa ja Somash painui alas taivaanrantaa. Wahab ryhtyi tähyilemään sopivaa ankkuroitumispaikkaa yöksi.
- Näkyykö sopivaa paikkaa laivalle? kapteeni huusi Tarille mastoon.
Pian löytyi pienen saaren suojainen lahdenpohjukka, josta Wahab totesi:
- Tämä näyttäisi hyvältä paikalta. Ankkuroidaan laiva tänne.
Sundar ja Halo riensivät toteuttamaan kapteenin käskyn. Mirza puolestaan kysäisi kapteenilta:
- Nukummeko maissa vai laivassa?
- Nukumme laivassa, Wahab vastasi.
Öinen saari kuului olevan täynnä illan ääniä: linnut lauloivat ja apinat mekastivat. Saari, jonka suojaan seurue ankkuroi, ei ollut aivan pienimmästä päästä.
- Pidetäänkö vartiovuorot? Halo kysyi.
- Mirza, oletko koskaan ennen yöpynyt laivassa? Tari huikkasi vielä mastosta lähtien sitten laskeutumaan.
- Olen, sinusta en tiedä, Halo ärähti ja Tari hymyili hänelle. Järjestämmekö me vartiovuorot? Halo jatkoi.
- Jokainen vuorollaan pitää vartiota laivassa, Wahab määräsi.
- Järjestetään vain vahtivuorot. Ihan hyvä idea, Mirza sanoi.
- Hyvä on, myönsi Halokin.
- Mitkä on vuorot? Tari kysyi. Siis kuka on ensin?
- Voin aloittaa, Halo tarjoutui.
- Minä voin olla, Mirza sanoi heti Halon perään. Jottei kiistaa synny, niin otan toisen vuoron, hän sitten korjasi ehdotustaan.
- Kiitos, Halo kiitti tyytyväisenä.
- Voin olla viimeisenä, Wahab totesi. Voin siinä sitten tutkiskella huomisen reittejä ennen lähtöä.
- Voisin olla vaikka Mirzan jälkeen, Tari sanoi iloisesti.
Halo lähti laittamaan varusteitaan päälle, kun taas Wahab lähti valmistamaan itselleen nukkumapaikan. Tarikin lähti nukkumaan.
- Ehkä yön pimeimpinä tunteina Mirzan ja Tarin aikaan voisi olla kaksikin vahtia? Sundar ehdotti. Minä voin olla mukana.
- Lepää sinä vain. Voimiasi voidaan tarvita huomenna, Mirza huomautti.
- Kannatan kahta vahtia, Halo ilmoitti. Ikinä ei voi olla liian varma turvallisuudestaan.
Tari katsoi kysyvästi kapteeniin ja tämä päätti:
- En usko, että kahta vartijaa tarvitaan.
- Minä jaksan kyllä! Sundar yritti vängätä.
- Kapteeni on puhunut, Mirza huomautti ja Halokin näytti tyytyvän kapteenin päätökseen.
- Pyritään säästämään voimia, niitä varmasti vielä tarvitaan matkan edetessä, Wahab selitti.
- Oliko Tari minun jälkeeni? Mirza varmisti ja Sundar vilkaisi häntä vihaisesti, mutta pysyi hiljaa.
- Kaipa se niin on, Tari vastasi unisena.
- No vetäytykää sitten nukkumaan, minä jään vahtiin, Halo sanoi.
Wahab suojasi vielä kartat ja muut välineet mahdolliselta sateelta ja kävi sitten nukkumaan. Halo meni suojaisaan paikkaan laivan keskivaiheille vartioon.
Pian vartijaa lukuun ottamatta kaikki nukkuivat. Yö tuntui kuluvan aluksi rauhallisesti.

Halo ja Mirza
Mirza ei saanut oikein unta ja hän tuli rupattelemaan vartioon jääneen Halon kanssa.
- En saanut unta, joten päätin taas tulla kuuntelemaan tarinoita Jumalastasi, Mirza aloitti.
- Heh, sinulla on sittenkin toivoa, Halo naurahti.
- Toivottavasti kyselyni eivät vaivaa sinua, Mirza sanoi.
- Eivät ollenkaan, Halo vakuutti.
- Mutta kertoisitko jotain Jumalastasi? Mirza pyysi. Et ole kertonut vielä paljonkaan.
- Kuten ehkä oletkin jo aiemmin kuullut, pitää velhokirkko Extogalliaa, eli meren kaikkea elävää ja ajattelevaa kaiken onnellisuuden vastakohtana, Halo selitti.
- Tuollaisesta en ole kuullutkaan, mutta meri ainakin on ihana paikka, Mirza kommentoi.
- Mutta he ovat väärässä ja haluavat vaan peittää oman syntinsä ja turmelluksensa noihin valheisiin, Halo jatkoi.
- Sen voin kyllä uskoa, Mirza totesi.
- Katso vaikka minua, Halo kehotti. Olen puoliksi waertagi ja kirkko haluaa minut kuolleeksi sen takia.
- Täällä sinusta on ainakin hyötyä. Mitä jumalasi käskee meidän tehdä? Mirza kysyi uteliaana.
- Minua hän käski matkaamaan uusille alueille kertomaan todellisesta uskosta, Halo selitti. Teistä muista en tiedä. Nyt voit vuorostasi kertoa itsestäsi?
Samassa kuului karjaisu.
- Kenties, mutta en voi puhua tärkeistä asioista, kun joku merimies huutaa, Mirza sanoi pelästymättä.

Sundarin uni
Sundar näki outoa unta. Unessa hän tappeli päättömän ovansarun kanssa. Äkkiä jostakin ilmestyi vielä lisää päättömiä ovansaruja ja vaikka Sundar tappeli kuinka niitä vastaan, niin ne raahasivat häntä mukanaan. Unessa välähti esiin elävä kuva roviosta, eikä se ollut hautarovio...

Wahabin uni 1
Wahab näki unta, että hän purjehti kaukana valtamerellä. Maata ei tuntunut tulevan vastaan koskaan ja miehistö vain kuihtui päivä päivältä. Uni keskeytyi äkkiä.

Sundar kääntelehti unissaan ja murisi. Yhtäkkiä hän alkoi heittelehtiä ja huutaa hypäten pystyyn ja karjaisi herättäen varmasti kaikki vieressänukkujat.
Wahab nosti päätään ja vilkuili ympärilleen nousten seisomaan. Tari heräsi säikähtäen ja näytti pelästyneeltä. Kaikki heräsivät ja näkivät Sundarin seisovan aivan hiljaa paikallaan hikisenä.
- Mitä! Mitä nyt? Tari huuteli nousten istumaan.
- Mitä nyt? Mirzakin kyseli.
- EI MITÄÄN! EI YHTIKÄS MITÄÄN! JÄTTÄKÄÄ MINUT RAUHAAN! Sundar karjui.
Tari katseli hetken ympärilleen ja meni sitten takaisin nukkumaan. Halo katseli ihmeissään Sundaria.
- Kiitos herätyksestä, mutta taisi tulla liian aikaisin, Mirza sanoi pisteliäästi Sundarille.
Wahab kävi takaisin nukkumaan kiroten itsekseen.
- Olisiko parasta antaa Sundarin nukkua? Halo kysyi. Voin ottaa hänen vuoronsa.
- EI! Minä en nuku, Sundar ärisi.
- Miksi et? Halo kysyi hellittämättä.
- Anna hänen olla! Tari huudahti huomaten sitten huutaneensa ja nolostuen.
- En anna, Halo vastasi tiukasti.
- EI HUVITA! Olen ihan hyvässä kunnossa huomenna vaikken nukkuisikaan. Ehkä paremmassakin! Sundar selitti huutaen.
- Anna kuitenkin muiden nukkua, Mirza nälväisi.
- Hyvä on Sundar, uskon sinua, Halo myöntyi lopulta ja meni takaisin vahtiin.
Sundar meni Halosta katsoen toiselle puolelle laivaa ja tarkkaili tätä intensiivisesti silmät palaen.

Halo ja Sundar
Halo tuli Sundarin tuijotuksesta kiusaantuneena tämän luokse.
- Sinulla on jotain minua vastaan? Halo kysyi isokokoiselta merimieheltä.
- Asiani ovat omiani, älä tule sotkemaan niitä, Sundar murahti.
- Asiasi eivät ole omiasi, jos ne liittyvät minuun! Halu ärähti. Ja käytöksestäsi päätellen ne liittyvät minuun!
- Selitä, Sundar kehotti.
- Jos tuijotat tuolla lailla toisia, niin heille yleensä tulee sellainen tunne, että haudot jotain heidän päänsä menoksi, Halo selitti.
- Höpöhöpö, Sundar tuhahti. Ei minulla sinua vastaan PALJOA ole, olet pikemminkin mies makuuni, mutta on joitain asioita, jotka pidän mieluummin itselläni. Jos jätät minut rauhaan, kaikki on OK, ja voin lopettaa jopa katselemisesi, jos se saa housusi liikaa tutajamaan.
- Kiitos, Halo sanoi. Kiinnostaisiko lisätienesti? hän jatkoi. Ulkonäöstäsi päätellen olet sellaista tyyppiä.
- Riippuu mitä on tarjolla, Sundar vastasi.
- Helppo homma, Halo paljasti. Vain pientä tutkimusta ja asioitten selvittelyä.
- No, antaa tulla, Sundar kehotti.
- Selvität muiden matkustajien, mutta et kapteenin taustoja, selitti Halo.
- En lupaa mitään, mutta jos satun kuulemaan jotain, saattaa tieto vaihtua kilisevään, Sundar myöntyi.
- Tietysti maksan, Halo vakuutti. Ja voin myös kertoa todellisesta jumalasta, jos haluat välttää helvetin.
- Hyvä, meillä on siis yhteisymmärrys, jätä minut nyt omaan rauhaani, Sundar pyysi.
- Hyvä on, Halo suostui.
- Sinulla se väärä jumala on, velikulta, Sundar mutisi hiljaa. Voin ottaa seuraavan vartiovuoron, hän sanoi ääneen.

Yö jatkui rauhallisena. Tari maiskutteli huulia unissaan. Wahab mumisi jotakin käsittämätöntä. Vihdoin Halo tuli herättämään Mirza, kun alkoi olla vahdinvaihdon aika.
- Hyvä, että herätit minut, Mirza sanoi karistaen unet silmistään. Onko muita hereillä? hän kysyi huomaten sitten hereillä istuvan Sundarin.
Halo meni etsimään nukkumapaikan itselleen, kun taas Mirza jäi vartioon. Sundar siirtyi Mirzasta katsoen toiselle puolelle laivaa ja tarkkaili tätä intensiivisesti silmät palaen. Mirza vilkaisi häntä olkansa yli, mutta jättää merimiehen omiin oloihinsa.

Tarin unet
Tari näki unta, että oli merikilpikonna ja ui kaukana valtamerellä. Hän näki kirkkaan kalaparven lähellään ja ui kalojen joukkoon. Kalat pelästyivät Tarin tuhtia olemusta ja yrittivät paeta. Tari nappasi kuitenkin helposti pari niistä kiinni ja kalat maistuivat herkullisilta
Seuraavassa unessa Tari oli kilpikonna, joka lekotteli hiekkarannalla. Jossakin kaukana näkyi veneitä, jotka lähestyivät rantaa. Veneet olivat suurehkoja soutuveneitä ja tuntuivat jotenkin levottomuutta herättäviltä. Tari livahti rannalta veteen uiskentelemaan piiloutuakseen.
Vedestä käsin Tari näki, kuinka veneiden ihmiset - kaikki naisia - nousivat rantaan. Ihmisillä oli pelottavia piikikkäitä nuijia ja inhottavia veitsiä. Tari näki, kuinka he raahasivat muutamia toisia ihmisiä rantaan ja näiden kädet ja jalat oli sidottu.
Naiset aloittivat jonkin kammottavan rituaalin rannalla ja veri värjäsi hiekkarannan punaiseksi. Veri vuoti uhreista maahan. Naisilla oli julmia voitonmerkkejä asustuksessaan: miesten sukupuolielimiä, sormia, korvia ja sellaista, ja naiset maalasivat itseään uhriensa verellä.
Tari painoi päänsä pinnan alle jättäen inhottavat näkymät. Kaunis meri avautui nyt hänen eteensä. Tari uiskenteli ympäriinsä ja koitti löytää pieniä kaloja tai kauniita merikasveja. Hän onnistui jälleen saamaan muutaman kalan saaliikseen.
Äkkiä Tarin näki hain jossakin kauempana ja livahti kiireesti syrjään. Hai katosi pois, mutta sen perässä näkyi useita pienempiä haihahmoja: oikea haiparvi! Hait eivät kuitenkaan huomanneet Taria ja tämä jatkoi unista sukellusmatkaansa.

Mirza vahdissa
Mirzaa alkoi jo hiukan väsyttää vartiossa. Ei hän silti sentään nukahtanut. Äkkiä hän tunsi kovan iskun ja huudahti herättämättä kuitenkaan nukkujia. Hän huomasi, että se oli Sundar, joka oli hiipinyt Mirzan selän taakse ja läiskäissyt säilällään. Mirza kavahti heti kauemmas.
- Ai et pysy vahdissakaan hereillä? Sundar karjahti.
- Mitä sinä oikein yrität? Mirza vaahtosi. Pysy vain erossa minusta.
- Potkia kaltaistasi surkimusta oikeudella perseelle, kun laistat töistäsi, Sundar vastasi.
- Odota vain omaan vahtivuoroosi, Mirza suutahti. Mutta jos nukkuminen ja yön äänet pelottavat sinua, voin pyytää jonkun vartioimaan kanssasi!
- Jos jonkun homman otat, hoida se myös, Sundar ärähti. Ole mies äläkä mikään alhainen jyrsijä, tai jäät norsun alle.
- Kuten sanoin, odota vain omaan vahtivuoroosi saakka, Mirza kehotti. Kaikki ei ole aina niin helppoa kuin sivusta katsoen voisi näyttää.
- HAHHAHAHHAHAAHA, Sundar rähätti. Tiesin jo alusta saakka, ettei susta olisi mihinkään, hän jatkoi virnistäen ilkeästi ja heilauttaen vielä säiläänsä uhkaavasti, mutta pysäyttäen sen ja kääntyen selin alempaansa.
- Sinäpä olet viisas, Mirza tuhahti vetäisten miekkansa puolittain esiin.
Sundar vain sylkäisi taakseen ja käveli pois. Mirza laittoi miekkansa takaisin tuppeen ja katseli Sundarin menoa.

Halon uni 1
Halo näki unta. Unessa hänet oli lukittu häkkiin, jonka ympärillä oli ihmisiä ja he pällistelivät Haloa. Ihmiset ilkkuivat hänelle ja heidän äänensä muuttuvat käheäksi raakunnaksi Halon korvissa. Hän kuuli heidän karjuvan vihaisesti vangilleen.
Pian taivaalla näkyi haaskalintuja ja ihmiset katosivat häkin ympäriltä. Haaskalinnut alkoivat kierrellä yhä alempana, kun taas Halo alkoi rukoilla pyhiä. Haaskalinnut laskeutuivat häkin päälle ja niiden ilkeät silmät katsoivat Haloa nälkäisinä.
- Jos kuolen, se on jumalan tahto! Halo sanoi nostaen päätään.
Haaskalinnut rääkyivät ja uni katosi. Halo tunsi rukousten karkottaneen painajaiset.

Halo hätkähti yöllä hereille ja rukoili lyhyen rukouksen. Tari hiukan kieriskeli ja mutisi unissaan. Mirza herätti Tarin, kun alkoi olla aika vaihtaa vuoroa.
- Herääpäs, Mirza kehotti. On sinun vahtivuorosi.
Tari heräsi selvästi pirteänä ja näki Sundarin istuskelevan toisessa päässä laivaa. Mirza lähti nukkumaan Tarin mennessä vartiomaan laivan keskelle.

Tari ja Sundar
Enää Tari ja Sundar olivat hereillä.
- Kjehkjeh. Arvaa nukahtiko tuo kelvoton Mirza vartiovuorollaan, Sundar kehotti siirtyen Tarin luokse.
- Jokin kertoo minulle, ettei hän ole tottunut merielämään, Tari vastasi hymyillen. Ehkä se on vain hänen olemuksensa tai sitten hänen vaatteensa.
- Olisi sitten hiljaa eikä ottaisi töitä, mitä ei saa hoidetuksi, Sundar ärisi. Ajattelin jättää sinut vartioimaan yksin. Tässä alkaa jo hieman ramaista, kun pitää paikkailla muiden vartiovuoroja, mutta sitä ennen...
- No mennäänpäs tuonne vähän reunemmalle, Tari kehotti lähtien menemään laivan perää kohti. Ettei muut herää, hän huomautti.
- Aivan sama, Sundar vastasi.
Merimiehet viettivät oikein kiihkeitä hetkiä, joiden jälkeen Sundar lähti tyytyväisenä nukkumaan ja Tari jäi valveille.

Halon uni 2
Seuraavassa unessa Halo istui tällä kertaa suuressa salissa. Ihmisiä polvistui hänen eteensä ja hän siunasi heitä. Ihmisten kasvot näyttivät haltioituneilta, kun he saivat Halon siunauksen. Halo jakoi ihmisille pyhää vettä ja he vaipuivat hurmiossa maahan.
Sitten sisään kannettiin kaksi miestä, jotka olivat pukeutuneet Velhokirkon kaapuihin. Heidät oli sidottu ja heidän kasvojaan oli runneltu.
Halo mietti pitkään ja kysyi sitten velhoilta:
- Onko teillä jotain puolustuksia tekojenne selitykseksi?
Velhot vain uikuttivat ja valittivat, eivätkä vastanneet, vaikka Halo toisti kysymyksen. Miehiä oli selvästikin kidutettu.
- Nyt on teidän viimeinen mahdollisuutenne puolustautua! Halo huudahti vangeille, jotka vieläkin vain jatkoivat uikuttamistaan.
- Tuomitsen teidät jumalanpilkasta ja pyhien häpäisemisestä kuolemaan, Halo julisti.
Ihmiset huusivat riemusta ja näyttivät sitten haluavan tietää, kuinka vangit tapettaisiin.
- Hukuttamalla häkissä, samalla lailla kuin he yrittivät minulle tehdä, Halo määräsi saaden ihmiset taas riemun valtaan. Ihmiset kantoivat Halon riemusaatossa ulos talosta.

Wahabin unet 2 ja 3
Wahab näki jälleen unta. Tälläkin kertaa hän oli laivassa, mutta nyt kuitenkin laivalla oli siivet ja se lensi korkealla aaltoilevan meren yllä. Wahab näki allaan valtavat aallot, jotka eivät kuitenkaan yltäneet laivaan asti.
Meri pauhasi kuin harmissaan, ettei Wahab ollut sen saaliina. Laiva kohosi yhä vain korkeammalle, kun aallotkin nousivat. Kaukana näkyi jo maata. Aallot raivosivat tuntiessaan saaliinsa katoavan.
Uni vaihtui toiseksi ja nyt Wahab oli saarella ja lekotteli kauniiden tyttöjen keskellä. Hänelle tarjoiltiin raikkaita hedelmiä ja Wahab söi niitä. Neidot ihastelivat Wahabin valtavaa ruokahalua ja esittivät hänelle viehkeitä tansseja.
Äkkiä taivaalle nousi synkkiä pilviä ja tytöt huusivat pelästyneinä. Tummat pilvet pimensivät Somashin jalon valon. Pilvestä ilmestyi ruma ja siivekäs olento, joka katseli ympärilleen pienillä ja ilkeillä silmillään.
Wahab otti nuijansa esiin ja asettui suojelemaan neitoja. Siivekäs olento vain käkätti hänelle ja ryhtyi laskeutumaan uhkaavasti. Wahab ei kuitenkaan säikkynyt, vaan olennon rohkeus petti ja irvistäen se perääntyi. Se lenteli saaren yllä, muttei uskaltanut laskeutua.

Vielä kerran vaihtui vartiovuoro, kun koitti Wahabin aika nousta ylös. Sundar oli jo nukkumassa. Wahab meni peräsimen luo ja otti kartat esille tarkkaillen samalla ympäristöä.

Mirza ja peili
Mirza heräsi yöllä tuntien jonkun kutsuvan häntä. Mitään ääntä ei tuntunut kuuluvan, ainoastaan tunne, että häntä kutsuttiin.
Mirza katsoi taikapeiliinsä varmistettuaan ensi, ettei kukaan ollut näkemässä häntä. Wahab oli vartiossa, mutta katseli karttojaan, eikä nukkujia. Pelissä näkyivät Mirzan isän pelottavat ja mahtia uhkuvat kasvot.
- Oletko siellä? peilin kuvajainen kysyi käskevästi.
- Olen, oi herrani, Mirza vastasi hiljaa.
- Onko kaikki sujunut suunnitelmiesi mukaan? Mirzan isä kysyi.
- On, Mirza vakuutti. Olen jopa saanut voitetuksi erään ääliön luottamuksen. Hänestä saattaa olla minulle apua.
- Olen tyytyväinen sinuun, isä ilmoitti. Olet juonikas, kuten ennenkin. Mutta muista, että olet varovainen. Nuo ääliöt eivät saa tietää suunnitelmiasi.
- Teen parhaani, lupasi Mirza. Jotkut heistä voivat olla jopa vaaraksi, joten olen tarkkaavainen.
- Tee näin, pelin hahmo nyökkäsi. Nyt lopetamme.
- Kiitos, että otit yhteyttä, Mirza sanoi nöyrästi.
- Muista, etten salli epäonnistumista, isä muistutti peilistä ja katosi sitten jättäen tavallisen peilin.
- En aio epäonnistua tälläkään kertaa, Mirza mutisi kadonneelle kuvajaiselle.
Mirza pani peilin varovasti pois vaatteidensa kätköihin ja jatkoi sitten nukkumista.

Mitään erikoista ei tapahtunut ja aamu alkoi sarastaa. Somash nousi taas aloittaakseen päivittäisen kierroksensa valtakuntansa halki. Nukkujat alkoivat vähitellen heräillä Wahabin herätellessä heitä. Uusi päivä oli koittanut ja olisi taas aika jatkaa matkaa.
- Wahab, milloin meillä olisi tarkoitus lähteä? puhelias Tari kysyi ensituimaan.
- Syödään ensiksi, sitten jatketaan matkaa. Mitä suotta hukkaamaan aikaa, kapteeni vastasi.
- Hyvä niin, Tari sanoi pirteästi.
Miehistö ryhtyi syömään aamiaista, riisiä ja hiukan sen painikkeeksi lihaa. Somashin säteet lankesivat laivaan ja apinat kirkuivat taas tavalliseen tapaan viidakossa.
- Miten ensivartio meni? Tari kysyi Mirzalta hymyillen.
- Niin, Mirza, puutuiko takapuolesi istumisesta? Sundar kysyi ilkeällä äänellä näyttäen Mirzalle mahdollisimman rivoa naamaa ja iskien silmää.
- Kiinnostuksesi takapuoltani kohtaan on ihailtavaa, Mirza tuhahti halveksivasti ja keskittyi papereihinsa.
Pian seurue oli syönyt ja kapteeni komensi miehensä paikoilleen. Sää näytti olevan oikein hyvä, Somash paistoi ja tuulta oli hyvin.
- Näyttäisi olevan tulossa tuulinen sää, Wahab totesi ilmaa haistellen. Toivottavasti tuulet ovat suotuisat.
Tari kiipesi ketterästi taas mastoon ja Halo ja Sundar menivät nostamaan ankkurin.
Laiva kulki taas tuulten saattelemana ja tuuli puhalsi jälleen lännestä. Päivän mittaa puhuri yltyi rajuksikin, joten miehistöllä riitti työtä. Laivan pitäminen kurssilla ei ollut aivan helppoa.
Halo paiski töitä pirteänä ja iloisena. Sundarkin näytti eilistä iloisemmalta. Mirza puolestaan ei ollut lainkaan iloinen, vaan hän voi huonosti. Laivan kallistuessa hän lähti yllättäen kohti laivan reunaa ja pisti päänsä siitä yli outojen äänten saattelemana. Wahab naureskeli tälle heikkoudenosoitukselle, kuten muutkin merimiehet. Sundar suorastaan nauraa röhötti ilkeästi.
- Kuinkas maakrapu voi? Halo heitti huulta. Vastaukseksi kuului vain yökkimisen ääntä.
Tuulet kuljettivat laivaa halki saariston. Lintuja lenteli paljon veden yllä, mutta laivoja ei enää näkynyt. Tari näki mastosta muutaman kerron jonkin hahmon vilahtavan viidakossa: apinoita tai jotakin aivan muuta. Kovasta tuulesta huolimatta matka eteni hyvin - Mirzaa lukuun ottamatta.
Neljä päivää kului ilman ihmeellisempiä tapahtumia. Pelkkää tavallista merimieselämää. Tosin tuulet pysyivät yhä suotuisina. Lopulta neljäntenä päivänä tapahtui jotakin, mikä katkaisi arkirutiinin.
- Edessäpäin näkyy saari jossa on ihmishahmoja! huudahti Tari ylhäältä mastosta. Näyttäisi siltä, että siellä taisteltaisiin!
Halo ja Sundar kiiruhtivat keulaan tähystämään. Pian heidän silmiinsä osui saari, johon Tari viittasi, ja Mirzakin riensi katsomaan keulasta. Saarella näytti olevan raju taistelu käynnissä. Keulassa olijat näkivät suunnilleen viisi naista, jotka ovat pukeutuneet nahkaisiin vaatteisiin ja heidän kasvonsa on maalattu pelottaviksi. Vastassa oli suunnilleen kymmenisen miestä, jotka olivat isokokoisia ja aseina heillä oli piikikkäitä nuijia ja veitsiä.
- Amatsoneja! Wahab huudahti.
Naisten ryhmä on selvästi alakynnessä. He taistelevat selät vastakkain kasvot irveessä. Maassa lojui jo useita kuolleita. Saari oli melko kallioinen. Näytti siltä, että saaren rannassa ollut suurehko vene oli tuhottu.
- No, teemmekö jotain? Mirza kysyi.
- Kierretään kaukaa, Wahab päätti. En halua kosketuksiin amatsonien kanssa.
- Aye, Sundar sanoi.
- Kannatan kiertoa, Halokin ilmoitti.
- Kierretään sitten jos niin sanotte, Mirza totesi.
- Voimme toki myös taistella, mutta se on vaan haitaksi, Halo huomautti.
- Kumpia sinä Halolani auttaisit? Sundar kysyi.
- En tiedä, Halo vastasi. Kun en tiedä kummat on hyökkääjiä.
- Se vain hidastaisi matkaa, Tari huomautti. Näemme selvästi, että amatsonit ovat häviöllä.
Veri roiskui rannalla, sillä yksi miehistä oli saanut osuman. Naissoturin miekka oli uponnut hänen olkapäähänsä. Mies ulvoi ja äkkiä hänen päänsä muuttui hainpääksi! Mies puraisi terävillä hampaillaan ahdistelijaansa kädestä. Nainen sortui maahan haimiehen purressa häntä.
- Mitä nuo ovat? Halo huudahti.
- Päättäkööt kapteeni mitä tehdään, Mirza sanoi.
- Kierrämme kaukaa, Wahab totesi päättäväisesti. En halua ottaa mitään riskejä.
Tari huokaisi, kun jäljelle jääneet neljä naista tiivistivät rivejään.
- Kapteeni on puhunut? Halo kysyi.
Samassa laivan perästä kuului kolahdus. Kaikki kääntyivät siihen suuntaan ja hamuilivat aseitaan. He näkivät, että laivaan oli juuri kiivennyt kolme miestä perästä. Heidän päänsä olivat hainpäitä, vaikka muuten alaston vartalo oli aivan ihmismäinen. He olivat kookkaita ja lihaksikkaita.
Wahab otti nuijansa esille ja hän oli lähimpänä vihollista. Halo kiinnitti kilven ja veti miekan esiin. Sundar lähti rientämään Wahabin avuksi. Mirza puolestaan hapuili heittotähteä esiin.
Haimiehet olivat pelottoman äänettömiä. Yksi niistä upotti kammottavat hampaansa peräsimeen ja toinen lähti juoksemaan kohti mastoa, josta Tari oli juuri laskeutunut kannelle.
- Mitäh! Tari huudahti tyrmistyneenä.
Mirza viskasi heittotähden kohti mastoa kohti ryntäävää haimiestä. Se kuitenkin kimposi vastustajan jaloista vahinkoa tekemättä.
- Puolustakaa laivaa! Wahab huusi täysin palkein.
- Ne yrittävät tuhota laivan! Estäkää, estäkää! Sundar karjui vetäisten esiin säilänsä. Säilä lehahti liekkiin ja Wahab hyökkäsi lähimmän pystyssä olevan haimiehen kimppuun.
Wahab ampui peräsintä nakertavaa vihollista jalkajousella vatsaan. Vasama upposi melko syvälle ja mies lyyhistyi maahan sanaakaan sanomatta kieriskellen tuskissaan kannella. Wahab pudotti jousensa maahan ja otti nuijansa tukevasti käteen.
Tari, Halo ja Wahab ryhtyivät loitsimaan. Sundar ei taikoja kaivannut, vaan humautti tulisella säilällään hurjan kärventävän viillon haimiehen vasempaan käteen. Tulinen miekka poltti koko käden irti ruumiista, haimiehen silmät pullistuivat ja se hoiperteli kuin humalainen. Veri suihkusi ja se oli ihan ihmismäisen punaista. Sundar karjui raivoisasti hurmeen maku suussaan.
Nyt kuitenkin laivaan kiipesi lisää väkeä, kolme uutta kaveria. Heillä oli sentään ihmisenpää ja lisäksi aseet ja nahkaiset hameet, joissa oli veriroiskeita. Miesten nenien läpi oli työnnetty luiset tikkuja, jotka saivat heidät näyttämään pelottavilta ja villeiltä. Miehillä oli kilvet ja nuijat käsissään ja kilpiin oli maalattu punaisen hain kuva.
Sillä aikaa viimeinen hainpäinen oli päässyt maston luokse ja yritti lähteä kiipeämään. Tari hyökkäsi kuitenkin hänen kimppuunsa iskien keihäänsä suoraan otuksen selkään. Haimies kaatui maahan, eikä enää päässyt siitä ylös. Tari vilkuili uusi vastustajia.
Wahab ja Halo hyökkäsivät heti uusien tulokkaiden kimppuun. Mirza nakkasi tikalla Tarin vastustajaa, muttei osunut.
- SNARIFURK KULA! Sundar huusi outoa kieltä käyttäen vieraille haisotureille. Nämä eivät kuitenkaan siitä piitanneet. Sundar loikkasi hätyyttelemään peräsimen kimpussa olevia vihulaisia huutaen mitä erilaisimpia epäselvyyksiä.
Halo onnistui pistämään miekallaan yhtä sotureista vasempaan käteen tehden käden käyttökelvottomaksi. Veri vain purskahti esiin.
Sundar löi hurjan iskun ylhäältä vastustajaansa. Isku tunkeutui vihollisen kilven läpi ja upposi tämän jalkaan. Mies kaatuu maahan karjaisten.
Samassa laiva tärähti. Ohjaamattomana se oli ajautunut suoraan rantaan. Mutta ranta oli juuri se, jolla käytiin toista tiukkaa kamppailua.
- Kirottua! Sundar huudahti ja Mirzakin kirosi. Tari pysyi hiljaa.
Wahab torjui onnistuneesti yhden vastustajansa lyönneistä. Molemmat irvistivät toisilleen.
Tari puolestaan iski maassa makaavaa haimiestä oikeaan käteen, ja verta lensi. Mies ei huutanut, mutta hänen silmänsä muljahtivat. Ne silmät eivät näkisi enää koskaan mitään, koska mies kuoli.
Taas lensi tikka. Tällä kertaa kohteena oli Wahabin vastustaja ja tikka jopa osui. Se tosin teki vain pienen naarmun, mutta sai Mirzan myhäilemään salaperäisesti ja tämä ryhtyi ottamaan miekkaa esille.
Yksi sotureista iski nuijallaan Sundaria oikeaan käteen. Raskas nuija murskasi Sundarin käden todella pahaan kuntoon. Iso mies menetti tajuntansa ja kaatui kannelle.
- Sundar! Tari huudahti pelästyneenä.
Halo iski kovan iskun Sundarin vastustajan jalkaan ja irvisti tälle. Miehen jalka vääntyi luonnottomaan asentoon ja veri purskahti esiin. Soturi menetti tajuntansa.
Wahab löi kovan iskun yhden ihmisvastustajan jalkaan. Wahabin keppi muussasi vihollisen jalan ja tämä kaatui huutaen kannelle.
Mirza päättikin pistää miekkansa takaisin tuppeen ja otti tikan esille. Jäljellä oli tosin enää vain haavoittuneita vihollisia, kaksi hainpäistä ja yksi tavallinen.
- Ei yhtään armoa hyökkääjille! Wahab huusi julmasti.
Tari riensi vauhdilla kannella makaavan Sundarin luokse ja ryhtyi loitsumaan Parannusta.
Halo löi toista haimiestä mahtavan iskun osuen jalkaan ja tehden siihen todella ilkeän haavan. Mies kaatuu kuoliaana maahan.
Wahab löi haimiestä oikeaan jalkaa mojovan iskun. Haimies horjuu ja romahti kuolleena kannelle.
Mirza oli sillä aikaa saanut tikkansa syttymään tuleen. Tulinen tikka osui normaalipäiseen viholliseen uskomattomalla voimalla. Tulinen tikka iskeytyi jalkaan ja mies lyyhistyi maahan kuolleena. Nyt kaikki viholliset olivat pois pelistä.
- Mitenköhän amatsonit pärjäävät? Tari kysäisi kääntyen katsomaan rantaan. Hän näki siellä vielä kolme amatsonia pystyssä. Sen sijaan heidän vihollisensa olivat kuolleita tai kuolevia.

Tulen maa, osa 2.
RuneQuest
Irkkipelit
Ohjeet
Säännöt
Ehilmin valo
Hullu Prax
Karhunkaato
Riskimaa
Tulen maa
Yövalon varjossa
Palaute
Vieraskirja