Riskimaa, osa 8

Jarstan ja Tek lähtivät torin jälkeen Orlanthin temppeliin. Tek liittyi muiden maallikkojäsenien kanssa saamaan alkeisopetusta Orlanthin myyteistä ja tavoista, kun taas Jarstan osallistui varsinaisiin palvontamenoihin muiden aikuisten miesten kanssa. Siellä hän tapasi erään Sartarista kotoisin olevan miehen, joka esittäytyi Sarostipiksi.
Sarostipilla oli vähän parransänkeä ja hänellä oli mustat hiukset. Ne eivät olleet lyhyet mutta eivät myöskään pitkät. Hänellä oli sinisenvihreät silmät ja päällään nahasta tehty paita ja harmaasta nahasta tehdyt housut. Sarostipilla oli myös sininen viitta, joka ylettyi hänen pohkeisiinsa saakka. Hänen oikeasta olkapäästään roikkui pesukarhunhäntä. Sarostipilla oli myös päässään cuirboullikypärä.
Jarstan ja Sarostip ehtivät keskustella menojen aikana.
- Oletko pyrkimässä valavieraaksi, Sarostip kysyi Jarstanilta.
- Meidät on jo hyväksytty valavieraiksi, Jarstan murahti.
- Ai, minä olen vasta pyrkimässä, Sarostip ilmoitti Jarstanille. Oleiletko täällä ihan yksinäsi? hän kysyi sen jälkeen.
- Ei, minulla on täällä seuruetta, Jarstan vastasi.
- Keitä? Tapasinko heidät palvontamenoissa, Sarostip kysyi.
- Poika nimeltä Tek on mukanani, mutta toisaalla saamassa maallikko-opetusta, Jarstan vastasi. Reinier on sairaana. Ja Alinea on teltassa, sillä hän ei naisena ota osaa palvontamenoihin.
- Kuinka vanha poika on? Sarostip kysäisi. Siis tämä Tek.
- En minä tietä, mutta ipana vasta, Jarstan vastasi.
- Vai niin, Sarostip sanoi. Tekin olette siis Sartarista vai?
- Olen, Jarstan murahti ja kertoi olevansa Culbrean heimosta.
- Ja ovatko muutkin sieltä? Sarostip kysyi nopeasti.
- Alinea ja Reinier ovat kaupunkilaisia, Joninkylästä, Jarstan vastasi. He ovat aviopari, hän tarkensi.
- Onko Tek sinulle jotain sukua vai oletko vain hänen opettajansa? Sarostip kysyi ja katsoi Jarstania kysyessään.
- Hän on orpo, Jarstan vastasi lyhyesti, eikä vaikuttanut halukkaalta keskustelemaan asiasta.
Jarstan tiedusteli pian Sarostipilta, mitä mieltä tätä oli Sartarin valloittaneista lunareista.
- En pidä heistä lainkaan, Sarostip vastasi hänelle nopeasti ja ärähtäen.
- Olet kunnon mies, Jarstan sanoi ja taputtaa Sarostipia olkapäälle. Olet tervetullut liittymään seuraamme, hän lisäsi hiukan pidättyväisemmin.
- Kiitos. Voisinpa sanoa että melkein vihaan heitä, Sarostip hymyili. Missä päin seurueesi majailee?
- Me asumme Telttakylässä, Jarstan vastasi. Saatan sinut sinne, kunhan tämä tilaisuus on loppunut.
- Selvä, Sarostip vastasi Jarstanille.
Jarstan, Tek ja Sarostip siirtyivät teltta-alueelle palvontamenojen jälkeen. Tek vaikutti melko vaikuttuneelta kuulemistaan asioista. Kolmikko asteli teltalle, jossa Alinea oli. Hän oli ommellut kuntoon telttaan tulleen aukon.
- Alinea, tässä on eräs Sartarista saapunut kunnon mies, Jarstan sanoi.
Alinea nousi ylös ja tuli teltan ulkopuolelle. Hän katseli tuntematonta miestä päästä varpaisiin ja sanoi sitten:
- Iltaa vaan.
- Päivää. Olen Sarostip Valeninpoika, Sarostip esittäytyi Alinealle.
- On ilo tavata, Alinea vastasi kohteliaasti. Tuossa Bryggi kävikin sanomassa, että joku uusi on tullut tänne.
- Mistä sinä olet tullut? Tek kysyi Sarostipilta kiinnostuneena.
- Sartarista, tämä vastasi.
- Niin minäkin, Tek sanoi innokkaana.
- Se on hyvä paikka, Sarostip totesi. Tosin niistä lunareista en pidä.
- Ai jaa, Tek sanoo mietteliäänä. Minun isä oli mahtava soturi. Oletko sinäkin sellainen?
- No, en minä mikään soturi ole, Sarostip vastasi hymyillen Tekille.
- Mutta sinä osaat taistella? Tek kysyi.
- No kyllä minä taistella osaan, Sarostip myönsi.
Samassa Zist tallusteli litimärkänä ja mutaisena joelta päin. Sarostip katsoi Zistiä ja osoitti häntä kysyen Jarstanilta:
- Kuuluuko hän myös seurueeseesi?
- Ei oikeastaan, Jarstan vastasi nihkeästi. Se on vain lisko, hän lisäsi.
- Enpässs! Zist kiisti.
- Oikeastaan? Mutta liikkuuko hän teidän mukananne? Sarostip kysyi Jarstanilta.
- En ole lisssko, Zist yritti sanoa.
- Valitettavasti, Jarstan vastasi Zististä piittaamatta.
- Sen nimi on Zist, Tek sanoi Zistiin viitaten. Se on liskolainen.
- Juu, Zist vahvisti.
- Tunnetko sinä liskolaiset? Tek kysyi Sarostipilta.
- Vaikka liskohan hän vain on mutta jos hän on teidän ystävänne niin teidän ei pitäisi syrjiä häntä, Sarostip sanoi Jarstanille
- Ei hän ole minun ystäväni, Jarstan ärähti.
- En ole lisssko ussskokaa jo! Zist sihisi.
- No en ole ennen tavannut yhtään mutta olen kuullut heistä, Sarostip vastasi Tekille.
- Minun kotimaassani liskolaisten hännät ovat suurta herkkua, Tek sanoi viattomasti.
- No mikäs sitten olet jos et ole lisko? Sarostip kysyi Zistiltä.
- Ei meidän häntiä sssaa sssyödä! Zist sanoi taputtaen suojelevasti häntäänsä. Lissskolainenhan minä, hän toisti Sarostipille.
- En minä söisikään, Tek vakuuttaa.
- Mistä maasta olet kotoisin? Sarostip kysyi Tekiltä.
- Minä olen Aurinkokuvun kreivikunnasta, Tek vastasi ylpeänä.
- Vai että sieltä, Sarostip tuumi.
- Minun isä oli siellä soturina ennen kuin hän kuoli, Tek jatkoi.
- Tek, se riittää jo, Jarstan sanoi käskevästi.
- Kyllä, sir, Tek myöntyi nolona.
- Porukkaamme kuuluu vielä mieheni, Alinea mainitsi huokaisten. Tosin hän on hyvin vakavasti sairastunut.
Zist ravisteli vettä itsestään osittain muiden päälle.
- Anna hänen puhua jos hän haluaa, Sarostip sanoi Jarstanille rauhallisesti.
- Parempi vain, jos hän ei puhu, Alinea tokaisi.
- Tek on puhunut jo tarpeeksi, Jarstan sanoi tiukasti.
- Saanhan minä kertoa siitä broosta? Tek kysyi katsoen Alineaa anovasti.
- Mikä hänellä on? Sarostip kysyi Alinealta
- Parempi vain, ettemme keskustele siitä nyt, Alinea vastasi.
- Siitä, joka tunkeutui telttaan, Tek täsmensi kiireesti.
- Onko se jokin vakavakin sairaus? Sarostip kysyi katsoen Alineaa.
Alinea sanoi Tekille:
- Älä puhu siitä nyt.
- Enkö saa sanoa? Tek kysyi anovasti Alinealta.
- Hän oli syönyt jotain myrkyllisiä marjoja, joista oli tullut hulluksi, ja nyt hän vain makaa petissä, eikä tee mitään, Alinea kertoi Sarostipille. Ei ole varma selviääkö hän siitä.
- Täällä liikkuu broo, Jarstan selitti Sarostipille. Se on yrittänyt päästä telttoihin. Ajoin sitä yhden kerran takaa, mutta se katosi jonnekin Seitsemän äidin temppelin tienoille.
- Minäkin näin sssen kerran, Zist ilmoitti.
Alinea käänsi katseensa maata kohti.
- Eikö tällä kaupungilla ole sotilaita jotka ottaisivat sen kiinni? Sarostip kysyi hämillään. Kyllähän nyt yksi broo pitäisi saada kiinni tauteja levittämästä.
- Juuri kukaan ei usko, että täällä on mitään broota, Jarstan vastasi.
- Niin, Zist vahvisti.
- Eikä kukaan tiedä, missä se broo on, Jarstan jatkoi. Vaikka minä epäilen vahvasti Seitsemän äidin temppeliä, hän lisäsi.
- Niin, sillä on varmasti turvapaikka siellä, Sarostip sanoi vihaisena.
- Emme voi tehdä silti mitään, koska jokin sopimus antaa lunareille oikeuden olla täällä, Jarstan totesi.
Alinea nosti katseensa maasta ja kysyi:
-Voisimme varmaan mennä syömään nyt?
- Kyllä, Jarstan vastasi.
- Minä sssöin joella, Zist mainitsi.
- Minulla onkin jo nälkä, Tek sanoi.
- Ne lunarinpahalaiset keksivät aina jotain, Sarostip pauhasi. Ovat nimittäin sellaisia kaaoksenpalvojia.
Jarstan nyökkäsi Sarostipille.
- Minullekin ruoka maittaisi, Sarostip sanoi.
Jarstan lähti astelemaan Neuvoston hallia kohti ja toiset tulivat perässä.
- Saammeko ruokamme tuolta? Sarostip kysyi muilta Neuvoston hallia osoittaen.
- Kyllä, Jarstan vastasi.
Neuvoston hallissa oli sinä päivänä erityisen hyvä tunnelma, sillä olihan tuulipäivä. Neuvoston jäsenet istuivat taas kunniapaikalla korokkeella, kun taas Jarstan, Alinea, Sarostip ja Tek asettuivat alas muiden ihmisten joukkoon.
Aterian päätteeksi Sarostip kehotettiin korokkeelle ja häntä pyydettiin esittämään anomuksensa. Sarostip käveli korokkeelle, kertoi nimensä ja sanoi, että haluaisi valavieraaksi ja lopulta klaanin jäseneksi.
Neuvosto näytti mietteliäältä ja he keskustelivat hiljaa keskenään Sarostipia katsellen. Sarostip seisoi rauhallisesti ja katsoi neuvostoa. Lopulta neuvoston jäsenet ilmoittivat hyväksyvänsä Sarostipin klaanin valavieraaksi ja hän sai palata takaisin paikalleen.
Tek oli jo livahtanut tiehensä siinä ruokailun aikana.
- Minnekäs Tek on mennyt? Sarostip kummasteli ja katseli ympärilleni, oliko Tek edes hallissa.
Esah Tuulikeihäs pistäytyi vain Sarostipin luona ja kysyi, josko tämä haluaisi liittyä Maanpakolaisten puolueeseen.
- Mikä se on? Sarostip kysyi Esahilta.
Esah kertoili, kuinka tärkeää ulkomaalaisten on pitää yhtä. Hän selitti puolueen olevan Riskimaahan saapuneiden ulkomaalaisten yhteenliittymä, joka pyrki auttamaan jäseniään. Esah vihjasi, että ulkomaalaiset saattoivat hyvinkin kohdata syrjintää.
- Hmm. Voisinpa vaikka liittyäkin, kun kuulen syrjintä-sanan, Sarostip tuumi.
- Pane siis puumerkkisi tähän, Esah kehotti ja kaivoi esiin paperin.
Hän ojensi Sarostipille sulkakynän ja mustepullon ja tämä rustasi puumerkin paperiin.
- Hienoa, hyvä toveri! Esah sanoi ja nyökkäsi Sarostipille.
Tämä nyökkäsi takaisin.
- Minut tavoittaa Tuulikeihään tilalta. Tule kysymään, jos tarvitset apua, Esah sanoi.
- Selvä on, Sarostip sanoi Esahille.
Esah poistui kättään heilauttaen. Muutama muukin ihminen tuli vaihtamaan jonkin sanan uuden tulokkaan kanssa. Mutta ilta sujui ihan rauhallisesti ja Jarstan kehotti kohta lähtemään, jotta seurue jaksaisi aamulla taas tehdä töitä. Alinea tosiaan näytti valmiilta lähtemään nukkumaan.
Jarstan lähti astelemaan Telttakylää kohti ja toiset kulkivat hänen kanssaan. Kun he palasivat Telttakylään, he löysivät teltasta Tekin ja Zistin, joka keskustelivat innokkaasti.
- Tek, pois sieltä! Jarstan komensi ankarasti.
- Mikset anna hänen puhua liskon kanssa? Sarostip kysyi Jarstanilta.
- Niin mahtavaa tulta se ei voi olla kuin keisarilla, Tek sanoi ja poistui kiltisti Zistin luota Jarstanin luokse.
- Voipasss, Zist sanoi Tekille. Enkä minä ole lisssko, hän sanoi toisille.
- Lisko antaa pojalle huonoja vaikutteita, Jarstan murahti.
- Enpässs, Zist kiisti. Enkä ole lisssko.
Jarstan ei ollut kuulevinaankaan Zistin sihinää.
- Hyvää yötä, Alinea toivotti. Menen tästä nukkuman, hän lisäsi ja aikoi poistua.
- Meidän täytyy päättää, miten nukumme, Jarstan huomautti. Uskallatko nukkua yksin, Alinea?
- Niin minulle ei olekaan omaa telttaa, Sarostip sanoi. Mistä saisin hommattua sellaisen?
- En mielellään nukkuisi yksin... Alinea mutisi.
- Minä olen ssseuranasssi, Zist lupasi Alinealle.
- Mahdut kyllä kanssamme samaan telttaan, Jarstan sanoi Sarostipille.
- Olisi minusta kyllä ihan hyvä jos joku nukkuisi teltassani, Alinea totesi. Ainakin tämän yön.
- No hyvä, Sarostip kiitteli Jarstania.
- Oletko varma, että haluat liskon seuraksesi? Jarstan kysyi Alinealta epäilevästi.
- No en minä liskoa seurakseni halua, Alinea myönsi.
- En ole lisssko, Zist sanoi taas.
Alinea huokaisi.
- Miten on? Jarstan kysyi Alinealta. Voit nukkua kyllä meidän muidenkin kanssa.
- Kaipa se on parempi niin, Alinea myönsi hiukan epäröivästi.
- Mahdumme kyllä kaikki neljä telttaan, Jarstan sanoi.
Alinea nyökkäsi.
- Viisssi, Zist korjasi Jarstania.
- Neljä! Mutta missä lisko nukkuu? Sarostip kysyi.
- Menköön toiseen telttaan, Jarstan vastasi.
- Käyn vaihtamassa vaatteet ja tulen sitten teidän telttaan, Alinea sanoi.
Jarstan nyökkäsi Alinealle ja tämä meni omaan telttaansa ja sulki läpän. Jarstan ryömi suuremmitta puheitta telttaan ja Zist seurasi häntä.
- Zist, ulos! Jarstan sanoi tiukasti.
- Enpässs, Zist vastasi.
Jarstan katseli teltassa olevia huopia, jotka näyttivät oudon kosteilta.
- Zist, Jarstan sanoi uhkaavasti kääntyen liskolaiseen päin.
- Niin? Zist sihahti.
- Miksi huovat ovat märkiä? Jarstan kysyi uhkaavan rauhallisella äänellä.
Sarostip kävi telttaan istumaan. Teltan huovat tosiaan näyttivät kosteilta ja lattiallakin oli vettä ja liejua. Zist vilkaisi ensin huopia, sitten märkää itseään ja sanoi hiljaa:
- Hupssss.
Jarstan astui nopeasti Zistiä kohti. Sarostip nousi seisomaan. Zist katsoi varovasti ja anteeksipyytävästi Jarstania. Tämä kuitenkin tarttui Zistiä olkapäästä ja vain vaivoin itsensä hilliten työnsi liskolaisen ulos.
- Hei! Zist huudahti.
Samassa Alinea tuli ulos teltastaan ainoastaan pusero päällään ja huopa mukanaan.
- Mitäs täällä tapahtuu? hän kysyi.
- Pysykin siellä! Jarstan ärähti Zistille ja sulki teltan oven Alinean astuttua sisään.
- Minäkin haluan ssssisälle, Zist valitti.
- Zist on kastellut huopamme, Jarstan puuskahti.
Zist potkaisee suutuksissaan teltan ovea ja Alinea sanoi hänelle teltasta:
- Nuku tuossa toisessa teltassa, mutta älä sotke paikkoja.
Sarostip katsoi mitään sanomatta maahan mietteliäästi. Jarstan tuhahti:
- Liskosta on vain harmia.
Zist yritti tunkea sisälle, mutta Jarstan piteli teltan läppää niin, ettei Zist päässyt sinne. Alinea katsoi itselleen paikan, johon saattoi käydä nukkumaan. Zist potkaisi pari kertaa teltan ovea.
- Liskot, Jarstan vielä tuhahti.
Tek kömpi oman huopansa alle kosteudesta piittaamatta. Alinea kävi nukkumaan ja käpertyi omaan huopaansa. Sarostip riisui nahkapaitansa ja sen alla olevan cuirboullipanssarin, jonka alta paljastuivat hänen jäykät lihaksensa. Sitten hän kävi istumaan ja piteli silmiään kiinni.
Jarstan tuhahti vielä jotakin ja ryhtyi laittautumaan yöpuulle. Hän tosin katsoi aseensa myös kuntoon mutisten jotakin broosta. Tek näytti jo nukahtaneen ja hänen tasainen hengityksensä kuului teltassa. Jarstan kääriytyi huopaansa kiroillen "sitä pahuksen liskoa". Sarostip istui edelleen, otti huovan ympärilleen ja pisti silmänsä kiinni.
Aamuyön aikoihin Sarostip heräsi parahtaen. Hän hikoili ja hengitti nopeasti istuen edelleenkin. Alinea nousi istuvilleen huopaansa kääriytyneenä. Sarostip katsoi käsiään ja sanoo hiljaisella äänellä:
- Outoa.
Alinea katsoi myöskin Sarostipin käsiä, joista toisessa näkyi tuoreilta vaikuttavia palovammoja.
- Miten? Sarostip ihmetteli katsellen käsiään.
Alinea katsahti muita. Jarstan näytti heränneen, mutta Tek nukkui tuhisten.
- Onko tuo levy kummankaan teistä? Alinea kysyi.
- Mikä levy? Sarostip kysyi hämmästyen.
Samassa hän huomasi lattialla pronssilevyn, kooltaan noin puoli kertaa puoli metriä.
- Ei voi olla, Sarostip sanoi hiljaa
- Mikä nyt on hätänä? Jarstan kysyi unisesti.
Sarostip ihmetteli vain ja katsoi levyä. Samassa Zist astui sisälle ja Alinea katsahti häneen. Sarostip katsoi vain palovammojaan ja pronssilevyä.
- Mitä ihmettä? Jarstan kysyi katsoen Sarostipia ja levyä.
Zist katsoi hyvin kummastuneena kaikkia. Tek puolestaan vain veteli sikeitä.
- Näin unta jossa olin keskellä myrskyä, Sarostip alkoi puhuu hitaasti ja piti taukoa puheissaan. Kimppuuni hyökkäsi iso liekki. Kukistin sen.
Jarstan kuunteli karistaen unet silmistään ja edes reagoimatta Zistiin. Alineakin kuunteli Sarostipia
- Maahan ilmestyi juuri tuollainen levy, Sarostip jatkoi.
- Yritin nostaa sitä mutta se poltti aivan hirveästi ja heräsin siihen, Sarostip puheli.
Zist asteli levyn luokse ja tökkäsi sitä nuijallaan. Levy vain kumahti.
- Miten minulla voi olla palovammoja ja miten tuo levy voi olla täällä? Sarostip kysyi ihmetellen.
Sarostipilla tosiaan näyttää olevan palovammoja toisessa kädessä ja toisessa jalassa. Sarostip yritti koskea levyyn varovasti. Zist katsoi, ettei nuijassa näkynyt palamisenmerkkejä, ja hipaisi sitten levyä. Levy ei näyttänyt polttavan heitä ja Zist onnistui jopa nostamaan sitä.
- Se iso tuli liekki unessani teki nämä palovammat juuri näihin paikkoihin, Sarostip selitti toisille.
Jarstan pudisti ihmeissään päätään. Alinea nousi seisomaan ja sanoi Jarstanille:
- Tuletko kanssani tuonne toiseen telttaan. Minulla olisi sinulle kahdenkeskeistä asiaa.
Jarstan nyökkäsi ja nousi ylös. Alinea ja Jarstan poistuivat teltasta. Zist lähti pian heidän peräänsä kantaen levyä. Sarostip jäi telttaan odottamaan.
Zistin päästessä ulos Jarstan ja Alinea olivat ehtineet jo kadota jonnekin. Zist hiippaili telttojen sivuilla ja yritti kuulla, missä he olivat. Hän kuulikin hiljaista puhetta Alinean teltasta ja hiipi kuuntelemaan tarkemmin. Keskustelu oli kuitenkin harmillisen hiljaista, mutta Zist tunnisti Alinean äänen ja erotti yksittäisiä sanoja: "paha", "lisko", "vaani" ja jotakin epäselvää, "lähdettävä" sekä "karkotet" ja jotakin epäselvää. Vielä kuului painokkaasti lausuttu "sinä" -sana.
Zist astui sisään telttaan ja tokaisi:
- En minä ole paha. Enkä ssssen puoleen lissskokaan.
Jarstan käännähti Zistiin päin vihaisena.
- Mene pois, Alinea kehotti Zistiä.
- En minä ole paha, Zist toisti.
- Häivy, lisko, Jarstan ärähti.
- En ole lissssko! Zist kimpaantui.
- Ulos! Alinea komensi.
- En ennen kuin kerrotte mistä te puhuitte! Zist vänkäsi.
- Ei kuulu sinulle, Alinea vastasi.
- Pois tai lennät ulos! Jarstan kivahti ottaen askeleen Zistiä kohti.
- Kuuluuhan, te aiotte karkottaa minut eikö niin? Zist kysyi.
- Voihan pyhä liskonkertaisuus! Jarstan puuskahti ja otti taas askeleen Zistiä kohti.
- Kertokaa niin häivyn, Zist sanoi.
- Zist. Mene ulos, Alinea käski.
- Viimeisen kerran: pois! Jarstan sanoi ojentaen kätensä Zistiä kohti.
- En ole myössskään koira joka tottelee tuollaisssia kässkyjä, Zist väitti vastaan, tiputti levyn ja valmistautui tappelemaan Jarstanin kanssa. Ei teillä ole oikeutta sssalata assssioita.
- Me puhumme, eikä se sinulle kuuluu, Jarstan ärähti.
Hän aikoi ottaa Zististä kiinni. Alinea sanoi hiljalleen:
- Kuinka tyhmä jokin olento voi oikein olla...
- Kuuluuhan josss aiotte karkottaa minut, Zist vastasi ja luikahti kauemmas Jarstanista.
- Emme aio, Jarstan kiisti ja yritti tarttua Zistiä käsistä kiinni.
Samassa Sarostip ilmestyy oviaukkoon.
- No mitä te sssitten aiotte tehdä? Zist kysyi.
- Hei hei, rauhoitutaanpa nyt, Sarostip sanoi käskevästi.
- Se ei kuulu sinulle, Jarstan vastasi Zistille ja tarttui nyt hänestä kiinni.
- Mikä nyt on vialla? Sarostip kyseli. Mitä aiot tehdä hänelle? hän kysyi Jarstanilta.
- Tuo yksi ei suostu menemään ulos, Alinea vastasi.
- Lisko ei jätä meitä rauhaan, Jarstan sanoi.
Hän piteli Zistiä kiinni käsivarsista ja alkoi työntää tätä ulos ovesta.
- En ole lisssko ja minullakin on oikeus kuulla mitä juonitte, Zist jänkäsi.
- Tules nyt Zist, lähdetään suosiolla, Sarostip kehotti.
- Enkä, Zist epäsi.
Sarostip pisti miekkansa takaisin huotraan. Zist riuhtaisi itsensä irti Jarstanin otteesta ja Jarstan tuhahti. Sarostip puolestaan otti kiinni Zististä.
- Tule, mennään puhumaan sitten muualle, Alinea, Jarstan sanoi.
Alinea nyökkäsi. Zist yritti luikahtaa pakoon Sarostipin otteesta, mutta tämä piti liian tiukasti kiinni. Alinea ja Jarstan poistuvat teltasta.
- Päässstä! Zist huudahti Sarostipille.
- Mennään vahtimaan Tekiä, Zist, Sarostip kehotti päättäväisesti. En päästä, nuo asiat eivät kuulu meille. Tuskin ne sinun tappamista suunnittelevat, hän lisäsi rauhallisesti.
Zist veltostui Sarostipin otteessa.
- Eivät vaan aikovat karkottaa minut tai jotain, Zist valitti.
- Älä nyt, Sarostip lohdutti. Eivät he sinua halua karkottaa.
- Päässstä nyt irti, Zist kehotti.
- Jos lupaat että et mene heidän peräänsä, Sarostip sanoi.
- En mene sssitten, Zist lupasi.
Sarostip päästi irti ja lähti telttaan, jossa Tek nukkui. Zist seurasi perässä. Sarostip otti ämpärin maasta. Teltan oviläppä näytti olevan kiinni, eikä Sarostip saanut sitä auki yrityksistään huolimatta. Hän kuuli teltasta kuiskuttelua.
- Olisivatko he menneet tuonne puhumaan? Sarostip kysyi Zistiltä kuiskaten.
- En usko, Zist arveli.
- Ketkä siellä sitten puhuvat? Sarostip kummasteli.
- En tiedä, Zist vastasi. Jarssstan? hän sanoi kovemmalla äänellä saamatta vastausta.
Sarostip yritti nykiä suuaukkoa auki kovemmin laskettuaan ämpärin maahan. Oviläppä ei tuntunut aukeavan nykimälläkään.
- Tek? Zist kysyi äänekkäästi.
Samassa oviläppä raottui ja Jarstanin vihainen pää ilmestyi sieltä. Hänen silmänsä katsoivat Zistiä murhaavasti.
- Tota, Zist sanoi.
- Ai. Te olittekin siellä, Sarostip totesi. Mennään pois, Zist.
- Jätä meidät rauhaan, Jarstan ärähti Zistille ja vetäisi taas läpän kiinni.
- Muttakun, Zist ehti vain sanoa.
Sarostip otti ämpärin mukaan ja lähti kaivon lähelle.
- No, Zist mutisi.
Sarostip kävi istumaan maahan kaivon lähelle ja alkoi uittaa kättään vedessä. Zist näytti jäävän teltan luokse, eikä Sarostip nähnyt häntä pimeyden läpi, vaikka katselikin ympärilleen.
Kohta Zist kuitenkin tallusteli kaivolle.
- Oletko ssssinä hyvä josssakin? Zist kysyi Sarostipilta.
- Noo, enpä osaa sanoa, Sarostip vastasi katsellen kättään.
Samassa joku kolmaskin ilmestyi kaivolle. Se oli Bryggi. Sarostip otti kätensä pois vedestä ja nousi seisomaan.
- Terve, Bryggi, Zist tervehti tulijaa.
- Terve, terve, Bryggi vastasi Zistille iloisesti.
- Kuka hän on? Sarostip kysyi Zistiltä.
- Bryggi, Zist vastasi.
- Sinä uusi? Bryggi kysyi Sarostipilta.
- Niin, Sarostip vastasi reippaasti
- Minä sanon sankari, Bryggi naurahti hyväntuulisesti.
- Tuota, oletko ikinä kuullut että joessssssa asssuissssi henki? Zist uteli Bryggiltä.
- Joo, Bryggi sanoi silmiään pyöritellen. Minä nähnyt.
- Oletko? Zist hämmästyi.
- Joo, Bryggi vastasi vakavana. Se iso.
- Millainen? Zist kysyi innoissaan.
- Sillä on suuret silmät, Bryggi kuvaili muistellen selvästikin. Ei tuu vesi pois.
Sarostip katseli hämmästellen vierestä. Zist nyökkäili.
- Se härkä! Bryggi huudahti.
Zist tuijotti Bryggiä ihmetellen.
- Jättiläishärkä! Bryggi jatkoi.
- Jassssoo, Zist totesi. Olisssin väittänyt ssssitä ssssammakoksssssi.
- Se ui ja porskuttaa, Bryggi kuvaili viittoen käsillään. Se kuolaa, se tekee sumun. Sen hengitys kuuma. Se näkyviin myrskyöinä, hän selitti. Sen hengitys hinkuu. Se puhinaa. Se syö pikkulapset pois!
- Ssselvä, riittää jo, Zist sanoi hiukan närkästyneenä.
Bryggin vakava ilme katosi ja hän alkoi nauraa.
- Se ei broo, Bryggi nauroi.
- Juu, Zist vastasi.
- Ei broita ei? Bryggi kysyi hymyillen.
- Ei, Zist sanoi.
- Ei broita? Bryggi kysyi Sarostipiltakin.
- Mutta issso sssammakko kyllä, Zist lisäsi.
- Ei, Sarostip vastasi kummastellen Bryggin puheita.
- Sammakko, Bryggi naurahti. Tämä joki Sammakkojoki, paljon sammakot.
- Ovatkohan ne yhdet jo puhuneet tarpeeksi? Sarostip keskeytti puheet ja liotteli kättään.
- Mutta onko näin issssoja? Zist kysyi Bryggiltä ja levitti kätensä. Ja paljon isssompaa.
- Iso härkäsammakko, Bryggi vastasi.
- Haluaisin nimittäin päästä nukkumaan, Sarostip sanoi haukotellen.
Zist nyökkäili kummallekin.
- Sammakonreisi hyvää, Bryggi sanoi nyökäten.
Zist katseli ihmetellen Bryggiä. Sarostip loitsi ja alkoi hieroa jalkaansa, mutta mitään ei näyttänyt tapahtuvan.
- Nam nam, Bryggi sanoi virnistäen Zistille ja matki syömistä.
Sarostip loitsi uudestaan ja hieroi jalkaansa. Tällä kertaa jalan palovamma pieneni eikä näyttänyt muutenkaan niin pahalta. Sarostip liotteli vielä kättään, kaatoi vedet pois ja jätti ämpärin kaivolle. Sitten hän lähti kävelemään teltalle, jossa Tek nukkui.
- Sammakko hyvää, Bryggi sanoi virnistäen Zistille.
Teltan luona oviläppä aukesi ja Jarstan oli siellä.
- Tule sisään, Jarstan kehottaa Sarostipia, joka meni sisälle. Saimme jo asiat puhuttua, Jarstan ilmoitti.
- Hyvä, Sarostip totesi.
- Mutta liskoa ei sisään päästetä, Jarstan lisäsi ja sitoi oviläppään kiinni narunpätkän estämään sen aukaisemista.
Alinea palasi takaisin huopansa luo ja käpertyi siihen. Jarstan kääriytyi omaan huopaansa. Sarostip käveli omalle paikalleen ja rojahti maahan, otti huovan päälleen ja kävi nukkumaan sikeästi.
Aamunkoittoon oli vielä joitakin tunteja aikaa, joten seurue ehti nukkua vielä.

Riskimaa, osa 9.
RuneQuest
Irkkipelit
Ohjeet
Säännöt
Ehilmin valo
Hullu Prax
Karhunkaato
Riskimaa
Tulen maa
Yövalon varjossa
Palaute
Vieraskirja