Riskimaa, osa 7

Jarstan ja Tek olivat juuri lähdössä rannasta, kun Zist ui jokea pitkin linnoitukseen verkko täynnä ruukkuja.
- Katso! Tek huudahti Jarstanille ja osoitti rantaan kahlaavaa Zistiä.
Liskolainen kiipesi maihin ja kipitti muiden luokse
- Heipsss, Zist tervehti.
- Hei, Jarstan sanoi halveksivalla äänensävyllä.
- Terve Zist! Tek huudahti. Mitä sinulla on mukanasi?
- Omatekoisssia ruukkujani, Zist vastasi.
- Hienoja, Tek sanoi. Vaikka minun kansani kyllä osaa valmistaa hienompiakin, hän lisäsi.
- Jaa. No toivottavasssti sssaan nämä kaupaksssi, Zist toivoi.
- Tuletko mukaamme, Zist? Tek kysyi.
- Minne? liskolainen kysäisi.
- Minne me ollaan menossa, sir? Tek kysyi Jarstanilta.
- Ensin käymme pesulla ja sitten menemme temppeliin, Jarstan vastasi.
- Jarssstan haluaisssitko ossstaa ruukun tai kaksssi? Zist kysyi. Temppeliin minä en päässse.
- Tuskinpa ostan, Jarstan vastasi nuivasti.
- Miksssi? Zist ihmetteli. Nehän ovat ihan hyviä.
- En minä halua pesulle, Tek sanoi. Isä ei koskaan peseytynyt.
- No tule mukaani myymään ruukkuja, Zist ehdotti pojalle.
- Saanko mennä, sir? Tek kysyi Jarstanilta toiveikkaana.
- Tek, sinä olet likainen. Sinun on mentävä pesulle, Jarstan selitti. Et voi tulla temppeliin tuon näköisenä.
- Mutta en minä halua pestä, Tek vastusti. Isä sanoi, että peseminen on akkojen hullutuksia.
- Tek voisssi käydä joessa uimasssa niin hän puhdissstuu, Zist ehdotti.
- Ei raavas mies pese itseään, Tek lisäsi.
- Kyllä pesee, Jarstan vastasi.
- Ei muutkaan miehet pesseet, Tek jänkäsi vastaan.
- Jos haluat elää täällä, sinun on peseydyttävä, Jarstan selitti.
- Hyvä on, sir, Tek sanoi lannistuneesti. Tuletko mukaan, Zist? hän kysyi sitten.
- No minä voin käydä myymässsä ruukut kun te olette temppelisssä, Zist suunnitteli. Eli kyllä minä voin tulla.
- Kivaa! Tek ilahtui. Mennään, sir, hän sanoi ja kiirehti edelle kulkemaan telttakylää kohti.
Jarstan kulki myöskin telttakylää kohti ja Zist lähti raahaamaan verkkoaan sinne suuntaan.
- Minä kuulin yhdeltä ilkeältä tyypiltä että tekin näitte sen broon, Zist puheli matkalla.
Matkalla seurue huomasi edessäpäin Alinean. Hän kulki myös ripeästi telttakylää kohti ja joku kookas mies asteli hänen rinnallaan. Seurue huomasi, että kookas mies otti Alineaa kädestä kiinni.
- Hei! Alinea huudahti miehelle tulijoita huomaamatta.
- Heipä hei Alinea! Zist huudahti luullen Alinean tervehtineen heitä.
Jarstan kiirehti Alinean luokse sanoen:
- Päivää.
Kookas mies käännähti tulijoihin päin vihaisena. Hänellä näytti olevan littana nenä. Kookas mies ärähti kirouksen.
- Päästä irti! Alinea huudahti miehelle.
- Häipykää, mies ärähti tulijoille. Ja sinä akka hiljaa, hän sanoi Alinealle.
Alinea yritti riuhtoa kättään vapaaksi.
- Miksssi? Zist kysyi.
- Minä saatan tätä naista, mies ärähti.
- Mihin? Jarstan kysyi.
- Sinä et saata minua mihinkään, senkin sika! Alinea huusi.
Mies irvisti ja laski toisen kätensä miekalleen.
- Jatkakaa matkaanne, mies murahti.
- Joo. Teidän kansssanne, Zist tokaisi.
- Häipykää, mies ärähti tarttuen uhkaavasti miekkaansa.
- Päässstä irti Alineasssta, Zist käski.
- Ala painua, pirun lisko, mies sanoi uhkaavasti Zistille.
- Enkä. Ala itssse, Zist vastasi uhmakkaasti.
Samassa siihen asteli muutamia kovannäköisiä työläisiä, jotka katsoivat soturia alta kulmien. He pysähtyivät siihen joukon luokse.
- Häipykää! Tässä ei ole mitään katseltavaa, soturi sanoi kaikille.
Zist katseli varovasti työläisiä, mutta kukaan heistä ei ollut erityisen tuttu. Työläisillä oli kaikilla vanginmerkit.
- En minä mene mihinkään jollet päässstä Alineasssta irti, Zist sanoi soturille.
- Päästä irti, yksi työläisistä murahti soturille.
- Niin. Päästä irti! Alineakin kivahti nykien kättään irti tuloksetta.
- Painukaa helvettiin, soturi ärähti tiukentaen otettaan Alinean kädestä.
- Aaaih! Alinea parahti lopettaen rimpuilun.
Työläiset astuivat askeleen lähemmäksi. Myös Zist tallusteli aivan soturin eteen ja sanoi vihaisesti:
- Päässstä irti.
- Vitut! soturi ärähti ja päästi Alinean käden irti.
Mies asteli vihaisin askelin pois paikalta tönäisten Zistiä mennessään. Alinea hieroi kipeää rannettaan.
- Kukas tuo oli? Jarstan kysyi Alinealta.
- Hän on joku vartija, Alinea vastasi. Hän on ennenkin yrittänyt tällaista, ei toki koskenut silloin.
Alinea kääntyi kohti työläisiä sanoen:
- Kiitos!
Työläiset murahtivat vain jotakin ja jatkoivat matkaansa. Alinea taas kääntyi takaisin kavereihinsa päin.
- Onneksi se lähti, Tek huokaisi. Paha soturi, hän lisäsi.
- Hän kävi kimppuuni sssinä iltana kun Reinier ssssairassstui, Zist muisti.
- Mitäh? Hänkö? Alinea hämmästyi. No tällaisesta pitää varmaan muutenkin sanoa Renekotille. Jonain yönä voi käydä niin ettei ketään ole pelastamassa.
- Alinea haluasssitko ossstaa yhden ruukuissstani? Zist kysäisi osoittaen verkkoaan, joka oli täynnä saviruukkuja.
Alinea katsoi Zistiä hieman ihmetellen ja vastasi:
- No en juuri nyt tarvitse ruukkuja.
- Minä tein ne itssse, Zist ilmoitti ylpeänä.
- Ahaa. Mennään nyt telttakylälle? Alinea ehdotti.
- Mennään, Tek vastasi.
Tek lähti kulkemaan ensimmäisenä ja toiset seurasivat. Alinea kulki Jarstanin vierellä.
Seurue saapui telttakylään. Siellä oli kaivolla muutamia miehiä pesemässä itseään. Bryggi näytti pelaavan korttia muutamien kavereidensa kanssa. Kortinpelaajien luona oli myös Lomi Ulrood. Seurueeseen ei kiinnitetty erityisempää huomiota. Jarstan haki puhtaat vaatteet ja meni kaivolle peseytymään. Tek ei näyttänyt oikein tietävän, mitä tekisi. Alinea meni telttaansa.
- Kuulin että tekin näitte sen broon, Zist sanoi.
- Joo, Alinea näki sen, Tek vastasi.
- Joko ussskotte etten valehdellut sssiitä? Zist kysyi.
- Uskotaan, uskotaan, Tek sanoi eikä näyttänyt ollenkaan olevan menossa pesulle.
- Tek! Jarstan huudahti moittivasti.
- Sir? Tek kysyi.
- Pesulle, Jarstan vaati.
Alinea tuli teltastaan ulos ja jäi seisoskelemaan teltan luokse.
- Minä taidan tässstä mennä torille myymään näitä, Zist sanoi taputtaen ruukkujaan. Tulen sssitten hakemaan teidät sssieltä temppeliltä.
- En halua, sir, Tek sanoi Jarstanille vastahakoisesti.
Zist lähti kävelemään torille päin.
- Tek, sinä et voi tulla temppeliin likaisena, Jarstan sanoi ankarasti.
- Mutta näin on ihan hyvä, mutainen Tek vakuutti.
- Alatko sinä väittelemään kanssani? Jarstan kysyi tuikeasti.
- En, sir, Tek sanoi nolona, muttei tehnyt elettäkään siirtyäkseen kaivolle.
- Hop hop! Jarstan hoputti.
Tek asteli vastahakoisesti kaivolle. Siellä hän taas jäi vain seisomaan.
- Tek. Tahdotko soturiksi? Jarstan kysyi.
- Kyllä, sir, Tek vastasi innokkaasti.
- Soturit eivät tyrmää vastustajia hajullaan vaan nyrkillä, Jarstan tokaisi. Peseydy!
- Selvä, sir, Tek sanoi vastahakoisesti ja alkoi riisua vaatteitaan.
Jarstan ja Tek saivat kohta pestyä itsensä ja Tek kiskoi vaatteita ylleen.
- Mennään hakemaan Alinea, Jarstan sanoi tallustellen teltalle.
Siellä Alinean vieressä näytti seisoskelevan Lomi Ulrood.
- Alinea, tuletko temppeliin? Jarstan kysyi.
- No en ajatellut tulla, Alinea vastasi.
Jarstan katsoi Alineaa kummeksuen.
- Tänään on siis käsittääkseni on Orlanthin palvontatilaisuus? Alinea sanoi kysyvästi.
- Mennäänkö jo? Tek kysyi Jarstanilta.
- Mennään, Jarstan sanoi.
Alinea kävi heittämässä kädessään pitämänsä vaatteet telttaan. Jarstan tyhjensi säkkinsä ja siirsi teltan lattialla olevat sarvet miekallaan varovasti säkkiin.
- Oletteko te siis nyt menossa torille vai syömään? Alinea kysyi.
- Eikös ruoka ole vasta illalla? Jarstan huomautti.
Sitten kolmikko lähti kulkemaan temppelille.
He saapuivat pian temppelin luokse, jonka edessä näytti olevan nyt tori. Ihmisiä kulki katselemassa kaikkea esille pantua. Siellä oli ruokaa, käsitöitä, metalliesineitä, jopa aseita. Zist näytti olevan myös torilla kaupittelemassa ruukkujaan. Hän oli tainnut saada jo puolet ruukuistaan myytyä.
Alinea rupesi kiertelemään torilla ja katseli, mitä oli tarjolla
- Mennään katselemaan, sir, Tek pyysi Jarstanilta. Tuolla on hienoja keihäitäkin.
- Mennään vain, Jarstan myöntyi.
- Kivaa! Tek huudahti ja riensi heti katselemaan keihäitä. Katsokaa, sir! Eikö tämä olekin hieno? Tek kysyi näyttäen Jarstanille yhtä keihästä.
Jarstan kohautti olkapäitään.
- Minä tarvitsisin keihään, Tek sanoi Jarstanille. Voitaisiinko ostaa tämä?
- Mihin sinä keihään tarvitset? Jarstan kysyi.
- No, minun täytyy harjoitella, että minusta tulisi soturi, Tek vastasi. Ja eihän sitä tiedä, vaikka broo hyökkäisi.
- Ei sinulla taida olla edes rahaa keihääseen, Jarstan totesi. Ja miekat ovat sitä paitsi paljon parempia aseita.
- Ei minulla olekaan, Tek sanoi surullisesti. Mutta ehkä teillä on, sir? hän kysyi toiveikkaana.
- Minä en sinulle keihästä osta, Jarstan tokaisi.
- Mutta katsokaa miten hieno tämä on, sir, Tek sanoi. Keihäät ovat hienoja aseita.
Jarstan naurahti ja sanoi:
- Eihän niillä voi edes lyödä.
- Mutta niillä voi keihästää vastustajan, Tek selitti. Minun isällä oli keihäs ja hän oli suuri soturi.
Jarstan tuhahti.
- Jooko, sir? Tek kysyi anovasti.
Jarstan pyöritti päätään kielteiseksi vastaukseksi.
- Kiltti sir, Tek anoi.
- Sanoin jo, etten osta keihästä, Jarstan vastasi jyrkästi.
- Mutta tämä on hieno, sir, Tek yritti vakuuttaa.
- Haluatko nähdä jotain muuta torilla vai aiotko tuijottaa koko päivän sitä keihästä? Jarstan kysyi.
- Katsotaan muuta sitten, Tek sanoi alistuneesti.
Hän loi vielä haikean katseen keihääseen ja riensi katselemaan muuta. Tek meni toiselle kojulle, jossa oli aseita. Siinä näytti olevan myyjänä yöpeikko!
- Tek. Mennään, Jarstan sanoi tallustellen ripeästi kojun ohi.
- Mutta siinä on hienoja aseita, Tek sanoi, eikä lähtenyt kojun luota.
- Kyllä, minulla on oikein hyviä aseita tarjolla, yöpeikko sanoi möreällä äänellä.
Jarstan nappasi Tekiä niskasta kiinni ja kuljetti hänet sivummalle.
- Hei! Tek huudahti.
Peikko murahti harmistuneesti.
- Miksi ei katsota noita aseita, sir? Tek kysyi Jarstanilta.
- Pysy kaukana peikoista, Jarstan varoitti. Tuokin kauppias söisi mielellään pääsi ellei täällä olisi niin paljon ihmisiä.
Tek näytti värähtävän.
- Ovatko peikot tuollaisia? hän kysyi pelästyneenä. Isä sanoi, että ne vaanivat vain pimeässä lapsia.
- Kyllä ne ovat, Jarstan vastasi. Jos välttämättä haluat mennä tekemään sen kanssa kauppoja niin mene vain. Mutta muista mitä minä sanoin. Saatat hyvinkin muuttua päätä lyhyemmäksi.
- En varmasti mene, Tek sanoi kauhuissaan. Isä on varoittanut minua niistä. Ne ovat melkein yhtä pahoja kuin broot, kun ne asustavat pimeässä, hän jatkoi vapisten.
- Haluatko vilkaista vielä jotain, vai mennäänkö temppeliin? Jarstan kysyi Tekiltä.
- Miksi tuollaiset saavat olla vapaina torilla? Tek kysyi yhä vavisten ja uskaltamatta edes katsoa peikon suuntaan.
Samassa Zist käveli Jarstanin ja Tekin luokse.
- Terve! Mikässs nyt on? liskolainen kysyi.
- Lunarit määräävät niin, Jarstan vastasi Tekille kiinnittämättä huomiota Zistiin. He veljeilevät kaaoksen ja muiden iljetysten kanssa.
- Inhottavaa, Tek sanoi. Kamalaa, hän lisäsi.
- Niin, Jarstan myönsi.
- Häh mikä? Zist kummasteli.
- Täällä torilla on peikko, Tek vastasi pelokkaana Zistille.
- Ja muita eläimiä, Jarstan lisäsi pisteliäästi.
- Mitä niin? Zist ihmetteli.
- Peikot ovat kamalia, Tek sanoi Zistille. Ne syövät ihmisiä ja piileskelevät varjoissa. Ne tahtoisivat pimentää koko maailman.
- Jarssstan sinähän olit puuseppä. Voisitko tehdä minulle lapion? Zist kysyi vaihtaen puheenaihetta.
- Miksi tekisin? Jarstan kysyi.
- Minä tarvitsssen lapion, Zist ilmoitti. Voisssin maksssaakin sssiitä.
- Paljonko maksat? Jarstan kysyi.
- Ssseitssemän kuparirahaa, Zist vastasi.
- Hei kaveri, sanoi samassa joku seurueen luokse astellut mies Zistille. Jokos olet lopettanut myyntipuuhat?
- Olen minä, Zist vastasi.
Mies oli yksi neuvostonjäsenistä.
- Sitten voisit varmaan maksaa, mies kehotti Zistiä.
Zist kaiveli kukkarostaan kaksikymmentä kuparirahaa.
- Noin sitä pitää, mies sanoi ja pisti rahat kukkaroonsa.
- Seitsemän kuparirahaa? Jarstan tuhahti Zistille. Tuolla hinnalla minä haen sinulle korkeintaan varren metsästä.
- Sinulle varmaan jäi vielä reilusti rahaa, vieras mies sanoi Zistille.
- Melkein hopearaha, Zist vastasi.
Mies rypisti otsaansa.
- Eivätkös nyt ruukut ole enemmän arvoisia? hän kysyi.
- En minä oikein tiedä, Zist epäröi. Ovatko ne?
- Tuollakin myydään ruukkuja hopearahalla kappale, mies naurahti viitaten yhteen myyntipöytään. Ilmankos saitkin näin nopeasti ruukut myytyä.
- Äää, minä kyllä korotan hintaa, Zist harmitteli. Myin niitä kolmella kuparirahalla kappale.
- Teen sinulle lapion kahdella hopearahalla, Jarstan ehdotti Zistille.
- Ei minulla ole lähellekään niin paljon rahaa, Zist vastasi.
Vieras mies nauroi Zistille.
- Ei sinusta ole kyllä kauppiaaksi, hän sanoi huvittuneena.
- Ei varmaankaan, Zist mutisi pettyneenä.
- Ota nyt sitten nuo takaisin, mies sanoi ojentaen kymmenen kuparirahaa. Kun kerran myit liian halvalla. Mutta muista vastaisuudessa ottaa kunnon hinta.
- Kiitosss, Zist kiitti ottaen rahat. Kyllä muissstan.
- Niin sitä pitää, mies sanoi hymyillen. Ohjatkoon Issaries jatkossa kauppojasi, hän sanoi Zistille ja kääntyi pois.
- Jarssstan, käykö että maksssan yhdeksäntoista ja sssinä teet minulle pari lautaakin? Zist ehdotti.
- Hyvä on, Jarstan suostui.
- Kiitosss, Zist sanoi tyytyväisenä.
- Ostetaanko nyt keihäs? Tek kysyi toiveikkaana.
- Ei, Jarstan sanoi ehdottomasti.
- Milloin sssaan ne? Zist kysyi.
- Lapion voin tehdä huomiseksi, laudoissa menee vähän pidempään, Jarstan vastasi.
- No minä nukun sssitten teidän teltasssanne sssiihen sssaakka, Zist päätti.

Riskimaa, osa 8.
RuneQuest
Irkkipelit
Ohjeet
Säännöt
Ehilmin valo
Hullu Prax
Karhunkaato
Riskimaa
Tulen maa
Yövalon varjossa
Palaute
Vieraskirja