Riskimaa, osa 6

Oli yö ja Jarstan ja Tek nukkuivat teltassaan sikeästi. Jarstan näki epämiellyttävää unta Namusedästä. Unessa Namusetä lihaksikkaan miehen kanssa ajoi Jarstania takaa ja Jarstan juoksi synkissä tunneleissa noita kahta pakoon. Edestä päin alkoi näkyä valoa.
Samassa kuitenkin Jarstanin uni katosi ja hän heräsi johonkin huutoon.
- AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA! kuului jostakin.
Jarstan työnsi päänsä ulos teltasta ja vilkuili ympärilleen. Tek oli myös herännyt.
- Mikä se oli, sir? Tek kysyi pelästyneenä.
- En tiedä, Jarstan vastasi.
Kirkunaa tuntui kuuluvan Alinean teltasta.
- AAAAAPUUUUUAAAAAAA! sieltä kuului.
Jarstan syöksyi Alinean telttaan, jossa oli pimeää.
- Alinea! Jarstan huusi.
Hän huomasi kaksi hahmoa, joista toinen oli ryöminyt teltan nurkkaan ja toinen seisoi tämän edessä.
- IIIIIIIIIIIIIIIIK! nurkkaan ryöminyt hahmo, joka oli äänen perusteella Alinea, huusi. Apuaaaa!
Toinen hahmo syöksähti teltan seinää kohti ja viilsi siihen aukon. Hahmo livahti vikkelästi ylös viillosta, mutta Jarstan ryntäsi kohta perään.
Alinea kyykki hysteerisenä teltan seinää vasten. Pian hän lopetti kirkumisen, mutta jäi hysteerisenä kyhjöttämään teltan kulmaan
- Rouva, kuului Tekin ääni ja hän astui pelokkaana sisälle telttaan.
Alinea oli vain hiljaa ja tärisi teltan seinänvierustalla.
- Rouva, Tek sanoi uudelleen ja asteli Alinean luokse.
Alinea käänsi katseensa Tekiä kohti.
- Mikä hätänä, rouva? Tek kysyi ääni väristen.
Alinea oli hiljaa ja tärisi hieman pelosta istuessaan. Tek istuutui Alinean viereen ja kietoi kätensä tämän ympärille.
- Ei pelkoa, Tek sanoi. Jarstan kyllä selvittää tilanteen, hän lohdutti luottavaisesti.
Alinea rupesi hieman rauhoittumaan.
- Mikä sinulla oikein oli? Tek kysyi huolissaan.
Alinea käänsi katseensa teltan lattiaa kohden ja huomasi siellä lojuvan jotakin, mutta oli liian hämärää erottaa, mitä siellä oli. Alinea vain tuijotti lattialla olevaa esinettä
Samassa Jarstan astui telttaan sisälle. Tek sytytti esiin kaivamansa kynttilän.
- Mitä se oli? Jarstan kysyi.
Alinea katsahti Jarstania. Tekin kynttilän valossa erottui lattialla kaksi sarvea. Ne olivat mustia ja aika oudolla tavalla vääntyneitä.
- Br... Br... Brooo... Alinea sanoi ääni väristen.
- Täällä? Jarstan kummasteli.
Alinea rupesi taas tuijottamaan lattiaa.
- Alinea, oletko kunnossa? Jarstan kysyi huolestuneena.
Tek näytti pelokkaalta, mutta Alinea rupesi taas hieman rauhoittumaan.
- Alinea? Jarstan kysyi.
- Kyllä, Alinea vastasi. Us-uskoisin olevan ihan kunnossa.
- Oliko se Namusetä? Tek kysyi pelokkaana.
Alinea heilautti päätään kieltämisen merkiksi ja Tek huokaisi helpotuksesta.
- Mikä se sitten oli? poika kysyi rauhoittuneena.
- Broo, Alinea vastasi.
Seurue kuuli ulkoa puhetta. Ilmeisesti muitakin ihmisiä oli nyt hereillä. Joku mies kurkisti telttaan leikatusta halkeamasta sisälle.
- Täältäkö se huuto kuului? mies kysyi. Joku on leikannut tähän aukon.
Alinea oli vieläkin kyyryssä teltan seinää vasten ja tuijotti lattiaa.
- Hei, tiedättekö jotakin siitä melusta? mies kysyi.
Jarstan katsoi puhujaa, joka oli aika karski tyyppi, mutta vanginmerkkejä ei näkynyt.
- Täältä se kuului, mutta meillä ei ole enää mitään hätää, Jarstan vastasi miehelle.
- Mitä täällä sitten tapahtui? mies kysyi. Yrittikö joku varastaa jotakin?
- Ei kai, Jarstan sanoi. Oletkos sinä joku vartija vai?
- En, minä olen vain yksi telttakylän asukkaista, mies vastasi. Mitä sitten tapahtui ja miksi huuto?
Miehen taakse ilmestyi muitakin miehiä.
- Joku tunkeutui tämän rouvan telttaan, Jarstan selitti.
- Näkikö rouva, kuka se oli? mies kysyi katsoen Alineaan.
Toiset miehet mutisivat jotakin tämän puhujan takana.
Alinea nosti katsettaan lattiasta ja katsoi miestä. Hän sai sanottua:
- Se oli... broo.
Mies näytti ällistyvän.
- Nyt olet nähnyt väärin, hän arveli.
- Ei. Se broo sytytti kynttilän, Alinea sanoi katkonaisesti. Näin selvästi että se oli broo. Sillä oli pukinpää ja se koitti koskettaa minua.
Alinea siirsi taas katseensa lattiaa kohden. Aukon luona seisovat miehet katsoivat toisiinsa.
- Mitä tämä puhe broosta oikein on? kysyi arvovaltainen ääni ja Lomi Ulrood asteli siihen aukon luokse. Mitä mitä mitä, Lomi kummasteli teennäisellä äänellä katsellen Alineaa. Onko täällä taas broita liikkeellä? hän kysyi ivallisesti.
- Täällä oli broo, Jarstan vastasi.
- Ja sillä varmaan oli saappaat ja korvat ja kaikki, Lomi pilkkasi. Broohavaintoja, hän nauroi.
Toiset yhtyivät hänen nauruunsa.
- Mennään pois, Lomi kehotti. Nämä hullut näkevät taas broita.
Porukka nauroi ja asteli pois. Ensimmäiseksi puhunut mies katsahti vielä hiukan huolestuneena taakse.
- Mitä tehdään? Tek kysyi epävarmasti.
- Täytyy kertoa Renekotille, Jarstan päätti. Toivottavasti edes hän uskoo Alineaa.
Alinea näytti vieläkin selvästi pelokkaalta ja hieman hysteeriseltä, mutta selvästikin rentoutuneemmalta.
- Se taisi tiputtaa nuo lähtiessään, Alinea sanoi viitaten lattialla oleviin sarviin.
Teltta-alue alkoi hiukan hiljentyä ja ilmeisesti ihmiset palailivat jatkamaan uniaan.
- Tuopas sitä kynttilää tänne päin, Tek, Jarstan kehotti. Katsotaan vähän tarkemmin mitä se otus jätti meille.
Tek ojensi kynttilän Jarstanille ja tämä tarkasteli sarvia sen valossa. Ne näyttivät olevan lehmän- tai vuohensarvet, jotka olivat aika mustat ja oudolla tavalla käyriksi vääntyneet. Sarvet olivat irti toisistaan ja niitä oli kaksi kappaletta.
- Mitähän ne ovat? Tek kysyi ääni hiukan värähtäen.
- En osaa sanoa, Jarstan vastasi. Emme voi tehdä oikein mitään ennen aamua.
- Mennäänkö nukkumaan? Tek kysyi. Mutta entä jos se tulee takaisin? poika sanoi pelokkaana.
- Tuskin tulee, Jarstan arveli. Me tarvitsemme joka tapauksessa unta.
- En minä ainakaan uskalla nukkua yksin, Alinea sanoi heti.
- Alinea, sopiiko että nukumme kaikki samassa teltassa? Jarstan kysyi.
- Joo, Alinea suostui.
- Mennään sitten, Tek sanoi ja lähti toiseen telttaan.
Alinea ja Jarstan seurasivat hänen perässään. Teltassa Tek kääriytyi vilttiinsä.
- Yritetään nyt nukkua, Jarstan kehotti.
- Entä jos se hiipii tänne? Tek kysyi pelokkaana.
- Minä voin valvoa vähän aikaa ja varmistaa ettei se tule, Jarstan lupasi. Nukkukaa nyt.
- Selvä, sir, Tek sanoi ja sulki silmänsä.
Alinea kääriytyi huopaansa ja pyrki saamaan unenpäästä mahdollisimman nopeasti kiinni. Tek nukahti kohta, mutta Alinean ei ollut yhtä helppo nukahtaa. Suunnilleen tunnin päästä Jarstankin kävi nukkumaan, kun mitään erikoista ei ollut tapahtunut.
Aamulla Tek oli ensimmäisenä hereillä ja hän ravisteli toisiakin hereille.
- Huomenta, Jarstan toivotti.
- Huomenta, sir, Tek sanoi virkeästi.
- Huomenta, Alineakin sanoi.
- Mennäänkö syömään? Tek kysyi.
Alinea nousi pystyyn ja meni ulos teltasta. Jarstan seurasi häntä ja Tek tuli perässä.
- Eikös neuvostohallilla ollutkin aamiaista? Jarstan kysäisi.
Ulkona oli jonkin verran väkeä ja joukossa näkyi myös Kilpipusku. Alinea keräsi vaatteensa pois kuivumasta ja meni omaan telttaansa.
- Alinea, Jarstan sanoi.
- Niin, kuului ääni teltasta.
- Tarjottiinko neuvostohallilla aamiaista? Jarstan kysyi.
- Varmaan, Alinea vastasi.
- Mennään syömään, Tek patisti.
- Tuletko mukaan, Alinea? Jarstan kysyi.
Alinea tuli juuri ulos teltasta puhtaat vaatteet päällä ja vastasi:
- Kyllä. Kävin vain laittamassa vaatteita päälle.
Jarstan lähti Alinea kanssa syömään ja Tek seurasi perässä innokkaana.
Neuvoston hallilla tarjoiltiin seurueelle aamiaista. Heihin luotiin kyllä tutkivia katseita, mutta kukaan ei tullut keskustelemaan heidän kanssaan.
- Niin. Meidän varmaan pitäisi kertoa siitä broosta Renekotille? Jarstan arveli katsellen ympärilleen.
Renekotia ei kuitenkaan näkynyt.
- Ei välttämättä kuulosta kovinkaan luotettavalta, mutta broolla oli päällään musta viitta ja kaapu sekä... saappaat, Alinea muisteli. Mutta kyllä minä broon erotan jos sellaisen näen. Sillä oli sellainen ällöttävä karvainen käsikin. Ja sillä oli pukinpää.
Tek kaapi juuri suuhunsa viimeiset puurot lautasensa pohjalta.
- Puhun Renekotille töissä, Jarstan lupasi. Kyselkööt sitten sinulta tarkemmin.
- Muista sitten mainita ne ihmeen mustuneet sarvet, Alinea muistutti.
- Muistan, Jarstan vakuutti. Nyt minun täytyy lähteä töihin.
- Menetkö sinä nyt töihin? Alinea kysyi.
- Menen, Jarstan vastasi lyhyesti.
- No nähdään sitten varmaan illalla, Alinea sanoi ja alkoi poistua.
- Nähdään illalla, Jarstan vastasi.
- Tulenko minä mukaan? Tek kysyi.
- Tule vain mukaan, Jarstan kehotti. Eiköhän sinullekin hommia löydy.
- Selvä, sir, Tek vastasi.
Jarstan lähti rannalle ja Tek seurasi hänen perässään. Rannalla näyttivät työt olevan jo käynnissä ja Renekot itsekin oli hommissa. Berra seisoi rannalla, mutta Hall Kirvesmies oli töissä. Aivan kaikki eivät tainneet olla vielä paikalla, mutta osa rakennusmiehistä oli jo töissä.
- Huomenta, Jarstan sanoi käveltyään työmiesten luo ja ryhtyi sitten hommiin.
Miehet tervehtivät vähäpuheiseen tapaansa.
Tek koetti auttaa siinä Jarstania ja Renekot nyökkäsi pojalle hyväksyvästi. Jarstan alkoi jutella töiden lomassa Renekotille:
- Päällikkö Renekot. Meillä oli viime yönä ongelmia.
- Olen tosiaan kuullut taas jotakin juttua jostakin broosta, Renekot sanoi. Lomi jotakin sellaista puhui.
- Alinea näki broon läheltä, Jarstan ilmoitti. Se broo tunkeutui Alinean telttaan.
- Tuo kuulostaa tosiaankin aika epäuskottavalta, Renekot sanoi laittaessaan paalua paikoilleen. Miten joku broo voisi olla linnoituksessa?
- En tiedä, Jarstan myönsi. Mutta kyllä broon tunnistaa jos sen näkee metrin päästä. Onko täällä öisin vartijoita?
- Kyllä vartijoita on torneissa, Renekot vastasi. Mutta itse linnoituksen pitäisi kyllä olla turvallinen.
- Pysäyttävätkö vartijat kaikki linnoitukseen tulijat? Jarstan jatkoi tiedusteluaan.
- Kyllä, ja portit ovat öisin kiinni, Renekot vastasi. Ei tänne yöllä broita pääse.
- Entäs täältä rannan kautta? kysyi Jarstan.
- Rannasta se tietysti olisi mahdollista, mutta sielläkin on vartiotorni, Renekot huomautti. Eivätkä broot varmasti uisi virtaavan joen poikkikaan.
- Mikseivät uisi? Jarstan ihmetteli. Jostain se on tänne tullut.
- Joki on vuolas ja joella on tornissa vartija, Renekot toisti. Sitä paitsi täällä ei ole näkynyt yhtään broita pitkiin aikoihin.
- Olihan kymmenen kilometrin päässä broo jonka minä näin, Jarstan väitti vastaan. Ja jos Alinea on nähnyt täällä broon niin sitten täällä on ollut broo.
- Se nyt oli vain jokin yksittäinen tapaus, Renekot vähätteli. Ettei Alinea olisi vain nähnyt jotakin muuta, hän epäili. Ja minne se broo olisi muka edes täältä linnoituksesta kadonnutkaan?
- Millä muulla kuin broolla on pukinpää ja -kädet? Jarstan kysyi. Juoksin sen broon perässä, mutta se hävisi jonnekin.
- Minnekähän muka? Renekot kysyi epäilevästi.
- Jollekin kujalle, Jarstan vastasi.
- Varmasti väität sen menneen minun talooni, päällikkö naurahti.
- En väitä, Jarstan kiisti. Se vain katosi näkyvistäni, enkä tiedä minne. Mutta sen tiedän, että se oli täällä.
- Missä kadotit sen sitten? Renekot kysyi. Osaisitko näyttää paikan?
Jarstan kuvaili, missä broo katosi näkyvistä.
- Hmm. Siinä on Seitsemän äidin temppeli, Renekot tuumi.
- Sitten en yhtään ihmettele että täällä pyörii broita kun täällä on sellainen häpeällinen paikka, Jarstan tuhahti.
- Eivät lunarit kyllä suurempaa häiriötä ole aiheuttaneet, Renekot totesi. Sitä paitsi maanperustussopimus takaa oikeuden harjoittaa myös lunarilaista uskontoa Vaaralinnoituksessa. Tämä on joka tapauksessa aika huolestuttavaa. Kummallista kyllä, että vain teidän joukkonne tuntuu näkevän sen broon.
- Ehkä muut eivät usko että täällä voi olla broo, Jarstan epäili. Ja siksi kieltäytyvät näkemästä sitä.
- Mutta kukaan muu ei ole ainakaan pelästynyt broota, Renekot sanoi. Ja aivan varmasti sellaisesta kerrottaisiin, jos sellainen täällä nähtäisiin.
- Ehkä kukaan ei uskalla kertoa havainnoistaan, koska pelkää että häntä epäiltäisiin valehtelijaksi niin kuin meitä epäillään, Jarstan ehdotti.
- No, minä taidan suorittaa sitten hiukan tiedusteluja, Renekot päätti. Mutta uskon kyllä, että minun korviini kantautuvat huhut kuin huhut.
- Se broo muuten tiputti telttaan jotkin sarvet, Jarstan muisti sanoa. Haluaisitko nähdä ne?
- Näytä pois, Renekot kehotti.
- Ne ovat vielä teltassa, Jarstan vastasi. Tuletko illallisen jälkeen katsomaan niitä?
- Parempi, jos tuot ne sitten illalliselle, Renekot sanoi. Minulla on tänään kiireinen päivä, kun on tori ja palvontatilaisuus temppelillä.
- Öhh, selvä, Jarstan myöntyi.
- Kai sinäkin olet tulossa palvontatilaisuuteen? Renekot kysyi.
- Kyllä, Jarstan vakuutti.
- Oikeastaan sinun olisi ehkä parasta luovuttaa siinä yhteydessä ne sarvet Eystinille, Renekot ehdotti. Hän saa aivan varmasti selville niistä kaiken selvitettävissä olevan.
- Hyvä, Jarstan totesi.
Tänään töitä tehtiinkin vain puoli päivää ja pian oli aika lopettaa hommat.
- Parin tunnin päästä temppelillä alkavat sitten palvontamenot, Renekot sanoi Jarstanille. Saavu sinne sitten, hän kehotti.
- Varmasti tulen, Jarstan lupasi.
Väki alkoi hajaantua mutaisina. Tek näytti jokseenkin uupuneelta, kun hän oli rehkinyt parhaansa mukaan.

Riskimaa, osa 7.
RuneQuest
Irkkipelit
Ohjeet
Säännöt
Ehilmin valo
Hullu Prax
Karhunkaato
Riskimaa
Tulen maa
Yövalon varjossa
Palaute
Vieraskirja