Riskimaa, osa 47

Talon väki oli saanut syötyä jo. Tek ja Ron jatkoivat rupattelua vielä hetken aikaa ja menivät sitten nukkumaan hyvässä sovussa. Sarostip meni myös pian nukkumaan.
Tarran suuntasi takahuoneeseen nukkumaan mulkoillen yhä Threliä vihaisena. Threl meni pian muiden jälkeen nukkumaan eläintiloille. Bryggi ja muutkin menivät nukkumaan.

Alinea herää
Alinea heräsi aamulla ensimmäisenä ja jokseenkin virkeänä. Hän nousi ylös ja katsoi, näyttivätkö kaikki olevan nukkumassa. Ronin paikka näyttää olevan tyhjä, mutta muut olivat paikoillaan.
Alinea meni tuvan puolelle. Siellä oli hiljaista, mutta Elmalin valonsäteet tunkivat ikkunaluukkujen välistä. Alinea venytteli hieman ja meni sitten valmistamaan aamupuuroa.
Kohta Tarran tuli takahuoneesta.

Threl herää
Threl nukahti varsin hyvin ja näet unta Enestä. Aamulla hän heräili lampaiden määkinään. Threl keräsi tavaransa ja käveli ulos.
Ulkona näkyi Orlanthin akolyytti Luis yksinään leirissä. Threl tarkisti, ettei hiiri ollut purrut tavaroita. Tavarat näyttivät olevan ihan kunnossa, joskin Threlin repusta oli hihna vähän kulunut.
Ilma näytti olevan aurinkoisen kuuma. Taivas oli aivan pilvetön, eikä pientäkään tuulenvirettä käynyt. Joen pinta oli laskenut melkoisesti siitä, mitä se oli Threlin ensimmäisen kerran tilalle saapuessaan.
Threl käveli Sammakkojoen luo huuhtelemaan aamutorkkuisen naamansa. Vesi oli vilvoittavan raikasta. Threl joi samalla, minkä jälkeen hän lähti kävelemään päärakennusta kohti.
- Hei, Luis huudahti Threlille.
- Hyvää huomenta, Threl vastasi Luisille.
Hän pysähtyi ja käveli Luisin luo.
- Tänään on suuri päivä, Luis sanoi hänelle vakavasti.
- Totta. Sankarimatkanko takia? Threl kysyi.
- Näin on, Luis myönsi. Aloitamme sankarimatkan heti, kun muiden tilojen asukkaat ovat saapuneet. Lähetin mieheni kutsumaan heitä kokoon. Voisit ilmoittaa Sarostipille, että matka alkaa aamupäivällä.
- Eli siis aivan kohta? Threl kysyi. Mutta minä en ole edes syönyt vielä.
- Ei sentään niin pian, Luis naurahti hieman. Ehditte kyllä syödä hyvin, koska muiden tilojen väellä kestää ennen kuin he ehtivät tänne.
- Käyn heti ilmoittamassa Sarostripille, Threl sanoi.
Luis nyökkäsi.
Threl lähti kävelemään taas päärakennukselle päin ja meni sisälle tupaan. Siellä olivat Alinea, Sarostip, Tek ja Tarran.

Tuvassa
- Huomenta, Alinea toivotti Tarranille.
Hän oli valmistelemassa ruokaa.
- Huomenta, Tarran vastasi ja istahti pöydän ääreen.
- Mitäs mitäs, Alinea mutisi ja katseli padan alle.
Hän alkoi sytyttää padan alle tulta uudestaan.
Tulen sytyttyä Alinea alkoi taas hämmentää puuroa.
Alinea lopetti hämmentämisen ja hymähti. Hän kyyristyi katsomaan kunnolla padan alle.
Tarran katseli Alinean puuhailuja väsyneesti. Tek asteli samassa tupaan. Alinea alkoi taas sytyttää padan alle tulta.
Tek haukotteli ja istuutui penkille keihäs kädessään.
- Voisitteko tulla katsomaan mikä tässä on vikana? Alinea kysyi. Tuli tuntuu sammuvan ihan itsestään.
Tarran haukotteli eikä näyttänyt olevan tulossa auttamaan.
Sarostip tuli varsin pirteän näköisenä tupaan toivottaen huomenet. Sen jälkeen hän lysähti penkille istumaan odottamaan puuron valmistumista. Alinea katsahti miehiä hieman kärsivän näköisenä.
- Mitä? Sarostip kysyi.
- Ai niin, Ron herätti minut yöllä, Tek sanoi.
- Voisiko joku tulla katsomaan tänne että en itse tee mitään väärin? Alinea kysyi. Tuli tuntuu sammuvan koko ajan.
- No olethan sinä ennenkin puurot itse keittänyt, Sarostip sanoi mutta nousi kuitenkin vilkaisemaan.
Alinea alkoi taas sytyttää tulta padan alle.
Threl saapui tupaan virkeän näköisenä ja oloisena.
- Mikäs ongelma nyt on? Sarostip kysyi.
- Tuli sammuu aina, Alinea vastasi.
- Tarran, pahoitteluni vielä eilisestä, Threl sanoi.
Tarran nyökkäsi Threlille välinpitämättömästi.
Sarostip katseli hieman tulisijaa. Alinea sai tulen syttymään, mutta se sammui miltei heti. Alinea hymähti ja sanoi:
- Kuten huomaat, tuli sammuu aina.
- Niin, Ron muuten sanoi minulle lähtevänsä pois, Tek sanoi sivummasta penkiltä. Hän oli nähnyt jonkin unen jostakin toisesta lapsesta ja hän sanoi, että hänen oli pakko mennä.
- Ei kai Ron lähde? Threl kysyi.
Sarostip katsahti Tekiin ja kysyi:
- Onko tuo totta?
- Totta se on, Tek vakuutti. Ron ei tahtonut puhua Janerralle, kun se nukkui ja olisi järjestänyt jonkin kohtauksen, hän tuhahti.
Alinea ei tuntunut kuulevan Tekiä vaan katseli, mikä padan alla oikein oli vikana.
- Hän pyysi, että Alinea pitäisi huolta Janerrasta, Tek sanoi.
Alinea katsahti Tekiin, kun kuuli nimensä:
- Mitä?
- Vai niin. No hänelle olisi kyllä löytynyt vielä tehtävää täältä, mutta jos haluaa lähteä niin sitten niin, Sarostip sanoi ja keskittyi sitten tulisijaan.
Samassa tulisijan tuhka pöllähti ja tuhkasta nousi nokinen hahmo. Alinea nousi pelästyneenä ylös ja perääntyi.
Tuhkasta näytti nousevan jokin pienikokoinen mies ja köhi tuhkaa.
- Ettekö te riiviöt ole oppineet mitään? mies ärisi.
Threl nousi ylös ja laittoi kätensä miekalle.
- Kuka hän on? hän kysyi Sarostipilta ihmeissään.
Sarostip katseli kummissaan hahmoa, samoin Alinea.
- Ja mikäs sinä olet? Sarostip kysyi.
Threl katseli miestä vähintäänkin yhtä ihmeissään kuin muut.
- Minä olen tämän tulisijan henki, mies vastasi äkäisesti.
- Vai niin, Sarostip sanoi katsellen pientä miestä.
- Nimeni on Tulinenä tai niin ihmiset minua kutsuvat, jos jotakin minulle sanovat, mies sanoi nyrpistäen nenäänsä.
- No, Tulinenä, voisitko sitten antaa tulen syttyä ja mennä takaisin sinne tulisijaan? Sarostip ehdotti. Kun nyt on hieman tärkeämpääkin ajattelemista.
- Minä en anna tulen syttyä niin kauan kuin tulisija on näin saastaisessa kunnossa, Tulinenä sanoi vihaisesti.
Hän potkaisi tuhkaa niin, että se pölisi. Threl vähitellen rauhoittui ja kävi istumaan hämmästyneenä. Alinea katseli vierestä vieläkin hieman ihmetellen.
- No Tulinenä, siivoamme sen myöhemmin. Nyt kuitenkin meidän pitäisi saada nopeasti ruokaa, Sarostip vakuutteli Tulinenälle.
- En ole eläessäni kuullut mistään tulisijan hengistä, onko tämä pilailua? Threl kysyi.
- Ei onnistu, Tulinenä sanoi. Siivoatte nyt tai ette saa tulta.
- No siivotkaa se, minä haluan ruokaa, Tarran kehotti.
- Threl, täällä Dorastorissa tulet näkemään muitakin asioita mistä et ole ennen kuullutkaan, Sarostip sanoi olkansa yli Threlille.
Alinea katseli tulisijaa.
- Onko meillä aikaa siivoamiseen? Threl kysyi. Mehän lähdemme sankarimatkalle jo aamupäivällä.
- Ruokaa on kuitenkin pakko saada, Alinea sanoi ja kävi siivoamaan tulisijaa.
- Onko meillä ruokaa, jota ei tarvitse lämmittää? Threl kysyi.
- Leipää, mutta sitä ei ole niin paljon että kaikki saisivat vatsansa täyteen, Sarostip sanoi.
Alinea kävi hakemassa luudan avuksi ja alkoi laittaa tulisijasta ylimääräistä nokea tyhjään kulhoon.
- Älkää sitten yrittäkö sytyttää tulta ennen kuin tulisijani on puhdas, Tulinenä varoitti ja katosi tuhkanpöllähdyksenä.
Tarran näytti miettivän hetken ja alkoi sitten auttaa Alineaa.
- Kiitos, Alinea kiitti.
- Vai sellaista, Threl kummasteli.
Alinea ja Tarran saivat tuhkat siivottua. Rinelda ja Althon tulivat pian tupaan.
- Anteeksi Alinea, Rinelda sanoi. Taisin nukkua pommiin.
Alinea sanoi Rineldalle:
- Ei se mitään. Hyvä vain, että sait kunnon yöunet.
Rinelda huokasi ja tuli auttamaan vielä viimeisten tuhkien kanssa. Sitten siivoojilla oli kulhollinen tuhkaa ja muuta töhnää tulisijasta. Tarran palasi takaisin penkille ja puisteli tuhkat käsistään.
Janerra ilmestyi tupaan hiukan pelokas ilme kasvoillaan. Alinea vei tuhka-astian sivummalle ja puhdisteli itseään hieman. Rinelda sytytti tulen ja nyt se paloikin kunnolla.
Pian oli puuro valmista. Sarostip kävi syömään ja Alinea alkoi tarjoilla ruokaa. Bryggi ilmestyi takahuoneesta ja säntäsi pöytään. Tarran otti reilun annoksen puuroa. Worfordkin hipsi pöytään unisena.
- Missä Ron on? Janerra kysyi arasti pöydässä.
Alinea otti lopuksi itselleenkin ruokaa ja istui pöytään Janerran viereen. Bryggi hihitteli syödessään.
- Bryggi, milloin viimeksi olet tehnyt jotain ruokasi eteen? Alinea kysyi.
- Tekee, tekee noitatemppu, Bryggi vakuutti. Ei paha uni.
- Sain tarpeekseni noitatempuistasi viimeksi jo, Threl tokaisi.
Bryggi hihitti.
Samassa oven suunnasta kuului koputusta. Threl meni avaamaan oven. Sisään marssi koko joukko väkeä: Soderfallin porukat, kuten osa tilan väestä tunnisti.
- Tuulta taloon! yksi heistä sanoi.
Sarostip nyökkäsi vain Soderfalleille hotkaisten viimeisen lusikallisensa puuroa. Tarran ahmi ruokansa nopeasti loppuun.
Sarostip jätti lautasen pöydälle ja asteli Soderfallien luokse. Alinea jatkoi rauhassa syömistä.
- Orlanthin tervehdys, Sarostip tervehti Soderfalleja.
Threl söi ruokansa äkkiä loppuun.
- Hurskas matka on suunnitteilla, yksi vanhemmista miehistä sanoi. Meille tuli kertomaan itse Mastakos! hän julisti.
Toiset nauroivat sille ja joukon johtaja Vernan sanoi:
- Saarnaajan juttuja taas.
Soderfallilaisia oli kaikkiaan kahdeksan, kaksi naista ja kuusi miestä. Threl tervehti tulijoita.
- Missäs o se... Ron? kysyi toinen naisista, Vickta nimeltään.
- Hän lähti, Sarostip vastasi.
- Vaaralinnotuksee? Vickta sanoi kysyvästi.
Alinea laittoi kätensä Janerran olalle. Tarran katseli tulijoita vähemmän kiinnostuneena.
- En minä tiedä mihin, Sarostip vastasi. Hän vain häipyi.
- Hän lähti jonkun unen takia kai, Threl sanoi.
Janerra huudahti pelästyneesti:
- Mitä?
- No joha o harmi, Vickta sanoi pettyneesti. Se oli iha hyvä tyyppi.
Alinea alkoi kerätä tiskejä pöydästä. Rinelda auttoi Alineaa tiskien kanssa. He menivät sitten joelle tiskaamaan tiskit Janerra mukanaan. Tek ja Althon lähtivät paimentamaan lampaita.
Soderfallin joukossa oli mukana pari erikoisemmin pukeutunutta miestä. Soderfallilaiset siirtyivät pian ulos istuskelemaan joen viereen.
Sarostip ei tehnyt mitään fyysisesti vaativaa, koska yritti kasata kaikki fyysiset ja henkisetkin voimansa sankarimatkalle. Tarran istuskeli penkillä ja kuunteli muiden keskusteluja. Bryggi katosi jonnekin ulos. Worford jupisi itsekseen pöydässä.
Ulkona akolyytti Luis istuskeli yksin leirin luona.
Alinea palasi kohta takaisin joelta toisten kanssa ja meni takaisin ulos tuotuaan astiat.

Pihalla
Aamupäivän mittaan toistenkin tilojen väki saapui. Luis kokosi väen pihalle, sillä rituaali olisi luonnollisesti suoritettava ulkosalla.
Tilalla oli nyt väkeä enemmän kuin siellä oli koskaan ollut ja melua oli ilmassa paljon ihmisten vaihtaessa kuulumisia. Mukana oli myös Sarune Kalf, joka katseli etsivän näköisesti, samoin suulas ankka Fodor. Ranolfin tilalta oli paikalla itse isäntä Estvanos miehineen. Burisonin tilalta oli saapunut isäntä Vahn Burison sukunsa kera.
Luis vaikutti hiukan hermostuneelta saadessaan varsin suuren yleisön. Alinea koetti pysyä rauhallisena. Sarostip oli kerännyt kaikki voimansa ja jäi kuuntelemaan tarkkaavaisena ja hieman tärkeänäkin mitä Luisilla oli sanottavaa. Janerra pysytteli sivummassa selvästi hermostuneena moisesta väkijoukosta.
Tarran näytti ulkoisesti melkoisen välinpitämättömältä, vaikka olikin melko jännittynyt. Bryggi puolestaan oli varsin hilpeänä ja koetti näyttää oikein tärkeältä. Threl kummasteli väen määrää. Worford katseli Sarunea salavihkaisesti, vaikka sen kyllä varmasti jokainen huomasi.
Luis hiukan selitti riitin kulkua. Väkijoukko edustaisi Myrskyheimoa, joka oli kokoontunut yhteen pohtimaan Helerin katoamista. Luis nyökkäsi Tarraniin päin Helerin mainitessaan.
- Sinun, Tarran, olisi parasta lähteä kulkemaan luoteen suuntaan kallioita kohti sillä aikaa, kun me muut aloitamme Myrskyheimon osuuden, Luis sanoi Tarranille.
Tarran nyökkäsi ja lähti kulkemaan Luisin neuvomaan suuntaan.
- Onko teille jo homma selvä? Luis kysyi hiukan hermostuneesti Alinealta ja Sarostipilta.
- Kyllä, Alinea sanoi ja nyökkäsi.
- Kyllä, myös Sarostip sanoi ja nyökkäsi.
- No niin, aloittakaa nyt riitin esitys, Luis kehotti heitä hiukan hermostuneena. Minä otan Lhankor Mhyn roolin.
Sarostip katsoi Luisia odottaen aloitusta.
- No, Sarostip, aloita, Luis sanoi. Sinä tunnet myytin tarinan.
Alinea odotti jännittyneenä. Sarostip selvitti ensin kurkkuaan ja sitten pysyi hetken hiljaa keräten kaiken rohkeuden ja voimansa. Sen jälkeen hän aloitti eläytyen rooliinsa:
- Kuivuus on vaivannut heimoamme jo jonkin aikaa. Heler on kadonnut, eikä sateita ole tullut. Asialle on tehtävä jotakin ja nopeasti. Parahin Lhankor Mhy on saanut selville, että Heler on kaapattu pahan ja kieron Dagan toimesta! Daga täytyy saada aisoihin ja Heler vapaaksi, että hänen sateensa tekisivät peltomme taas hedelmällisiksi.
- On myös toinen keino, Ernalda sanoi. Dagan kanssa voi varmasti neuvotella. Hän varmasti suostuisi palauttamaan Helerin jos hänelle annettaisiin jotain lahjaksi.
- En usko, Orlanth vastasi. Minä aion matkustaa hänen autiomaahansa ja vapauttaa Helerin ja samalla rankaisen tuota pahaa Molannin lasta, Dagaa. Daga on liian kiero ja paha, että hänen kanssaan voitaisiin neuvotella.

Jarstan matkalla tilalleen
Jarstan oli alkanut pikkuhiljaa toipua perheensä menetyksestä. Hänellä oli mennyt melko mukavasti Keirnan kanssa Dorastan pyhätöllä. Kuitenkin Jarstanista oli alkanut tuntua, että tilanne oli hämmentävä ja hän tarvitsi hiukan aikaa pohtia tilannetta.
Niinpä Jarstan oli nyt heti aamulla matkalla ottamaan tilan hallintaansa. Mikä olisikaan ollut sopivampi keino saada aikaa kuin tilan velvoitteiden hoitaminen? Hänelle oli ilmoitettu Vaaralinnoituksesta tilan saamisesta ja muusta.
Jarstan oli kuullut huhuja, että nykyinen tilaa hoitava isäntä olisi hyvissä väleissä lunarien kanssa. Hän oli myös kuullut, että Sammakkojoen rotkossa, jossa tila sijaitsi, oli ollut varsin kuivaa.
Oli varsin lämmin sää Jarstanin kulkiessa. Hänellä oli mukanaan vähän evästä. Matkan ei olisi pitänyt olla vaarallinen, koska viime aikoina oli Riskimaassa ollut todella rauhallista. Kuiva polku hiukan pölisi Jarstanin astellessa eteenpäin.
Jarstan näki jonkin matkaa kuljettuaan taivaanrannassa ilmassa suuren tuulenpyörteen ja sen sisällä jonkun miehen. Mies näytti hallitsevan tilanteen eikä ollut tuulen riepoteltavana. Hän tuntui tulevan Jarstanin oikealta puolelta ja lähestyvän tätä kohti. Mies oli sen verran kaukana, ettei Jarstan tarkkaan erottanut häntä ja tuulenpyörre heikensi näkyvyyttä, mutta mies vaikutti kaukaa katsottuna orlanthilta.
Jarstan siirtyi kulkemaan tien lähellä olevien puiden vierellä. Mies lähestyi ja selvästi suuntasi Jarstania kohti laskeutuen alemmaksi tuulenpyörteessä, jonka Jarstan saattoi aavistaa olevan sylfi, ilman alkeisvoima.
Miehellä näkyi vyöllä kaksi melko isoa miekkaa ja hänellä oli muutenkin yllään taisteluvarustus, josta päätellen hän oli soturi. Miehen varusteissa näkyi myös paljon riimuja. Hänellä ei ole silti aseita ainakaan vielä esillä. Hän oli iältään ehkä kolmekymppinen, jos vielä sitäkään.
Jarstan jatkoi kulkuaan, luonnollisesti hieman varuillaan. Mies saapui ehkä parinkymmenen metrin päähän hänestä ja laskeutui alas. Tuulenpyörre katosi samassa.
- Tervehdys, matkalainen, minne vie tiesi? mies huikkasi Jarstanille.
- Tervehdys. Kuljen Sammakkojokea kohti, Jarstan vastasi.
- Mikä on nimesi, kulkija maantien? mies kysyi runollisesti.
- Olen Jarstan Ranonpoika, Jarstan vastasi. Kenen kanssa saan keskustella?
- Minä olen Ketil Ericinsurma, jokaisen kurjan turma, mies sanoi mahtipontisesti. Orlanthin nimessä lennän, etsin kostoa veljeni veren vuoksi. Suuret ovat tekoni, vielä suurempi tulevaisuuteni. Siksi minun on täytettävä kohtaloni, kostettava veikkani kuolo. Kenen klaaniin kuulut ja ketä palvelet sinä, Jarstan Ranonpoika?
- Kuulun Riskimaan klaaniin ja palvelen Orlanthia, Jarstan vastasi.
- Hienoa, sillä seuraanhan Orlanthia hänen mahtavana tuulilordinaan, Ketil julisti. Riskimaan klaanin kanssa ei riitoja lie, vaik kuninkaankin ma surmasin yksin tein. Saanen seurassasi siis hetken vaeltaa?
- Mikä saa tuulilordin pysähtymään tärkeällä matkallaan? Jarstan kysyi.
- Veljeni veri huutaa kostoa, Ketil selitti. Häränpäästä lähdin matkaan, kun suuren surun uutisen kuulin.
Jarstan katsoi hetken Ketiliä ja nyökkäsi sanoen:
- En toki kieltää tahdo.
- Oli veljenä kohdannut kuolema kamala, hänet saastainen olento murhannut oli! Ketil huudahti tunnepitoisesti.
- Vaan meillä taitaa olla eri tiet kuljettavana, Jarstan arveli.
- Kauas vuorille olen matkalla, liekö sinne sinunkin tiesi vievä? Ketil kysyi.
- Kuljen Sammakkojoen varrella olevaa rotkoa kohti, Jarstan sanoi.
- Rotkoa, sekö vuorilla on? Ketil kysyi.
- Ei, alempana, Jarstan sanoi.
- Vuorten juurella siis? Ketil kysyi.

Riskimaan pääsivu
RuneQuest
Irkkipelit
Ohjeet
Säännöt
Ehilmin valo
Hullu Prax
Karhunkaato
Riskimaa
Tulen maa
Yövalon varjossa
Palaute
Vieraskirja