Riskimaa, osa 46

- Miksi ette sano mitään? Worford valitti.
- Mitä pitäisi sanoa? Tarran kysyi ärtyneenä.
- Neuvokaa minua, miten saan Alinean auttamaan minua, Worford sanoi.
Tarran kohautti olkiaan.
Huoneessa olijat kuulivat samassa oven aukeavan käytävästä.
Sarostip tuli käytävästä tupaan.
- Tarran, Luis sanoi että sinun pitäisi mennä nyt tuonne metsään opetusta saamaan, Sarostip sanoi.
Tarran nyökkäsi ja lähti ulos.
Sarostip mietti hetken ja lähti sitten takaisin ulos. Kasvimaalla näytti olevan nyt hiljaista. Työkalut oli jätetty sinne sikin sokin.
Sarostip kävi sitten pistämään yksin kasvimaata kuntoon auringonpaahteen alla. Rinelda tuli kohta ulos ja kävi myös työhön huokaillen.

Ron tuvassa
Rinelda huokasi ja sanoi:
- Minun kai pitäisi mennä kasvimaalle töihin.
Ron kohautti olkiaan ja katseli, mitä muut pihalla tekivät. Sarostip näkyi menneen kasvimaalle. Tarran katosi juuri metsään Luisin kanssa.
Rinelda huokasi ja lähti ulos.
Ron kävi tarkistamassa Janerran. Janerra näytti olevan hereillä ja katseli kummissaan katossa olevaa hökötystä, jonka Bryggi oli laittanut sinne. Ron jäi siihen seisoskelemaan.
- Ron? Janerra sanoi heikosti.
Ron murahti.
- Mitä, mitä on tapahtunut? Janerra kysyi heikosti.
Ron kohautti vain olkiaan.
- Mikä tuo on? Janerra kysyi jo hiukan vahvemmin ja nyökkäsi hökötykseen päin.
Ron kohautti uudelleen olkiaan. Janerra loi väsyneen katseen Roniin ja kysyi pienellä äänellä:
- Onko Alinea jossakin?
Ron nyökkäsi. Janerra katseli ympärilleen näyttäen hiukan hämmentyneeltä. Ron istahti toiselle laverille synkkänä ajatellen, mitä kaikkea kurjuutta Janerra oli kärsinyt.
- Voitko hakea Alinean? Janerra pyysi vaisusti.
Ron huokasi tietäen, että Alinealla oli tärkeitä asioita, mutta hän nyökkäsi ja lähti ulos. Sarostip ja Rinelda olivat kasvimaalla. Muita ei näkynyt.

Kasvimaalla
Ron käveli kasvimaalle. Hän näytti keskittyneeltä ja yritti loitsia mutta epäonnistui pari kertaa. Ron huokasi ja lähti metsään. Sarostip käänsi katseensa Roniin.
Sarostip antoi Ronin mennä, koska ei nyt juuri jaksanut puuttua tämän menemisiin tärkeämmän ajattelun takia. Sarostip jatkoi vain työntekoa hien virratessa. Rinelda huokaili pellolla mutta paiski kyllä hyvin töitä. Sarostip havaitsi samalla, että Bryggi loikoili laiskana katolla ja katsoo, kun toiset huhkivat.
Sarostip lopetti työnteon hetkeksi ja nousi seisomaan arvioidakseen, kuinka kauan menisi vielä suunnilleen kasvimaan kuntoon laittamisessa. Hän arvioi sitten, että siinä menisi vielä joitakin päiviä, riippuen siitä, miten paljon he aikoisivat vielä laittaa kasvimaata kuntoon.
Sarostip jatkoi sitten työntekoa. Bryggi kuului viheltelevän katolla tyytyväisenä.
Alinea, Keirna ja Ron ilmestyivät kohta metsästä. Sarostip katsoi hieman heidän suuntaansa mutta jatkoi työntekoa. Alinea, Keirna ja Ron menivät suoraan sisälle.
Tarran ja Luis ilmestyivät kohta pihalle metsästä. Tarran suuntasi sisälle, mutta Luis jäi heidän leirinsä luokse.
Sarostip lopetti työnteon ja suuntasi Luisin luokse. Luis istuskeli mietteliäänä leirissä. Päästyään hänen luokseen Sarostip kysyi Luisilta:
- Milloinkas arvelet, että pääsisimme suorittamaan matkan?
- Enteet sanovat, että huomenna tai ylihuomenna, Luis vastasi. Minun täytyy tutkia merkkejä ja kerron sitten illalla, mihin olen päätynyt.
- Selvä, Sarostip sanoi ja lähti sitten pois.
Luis nousi ylös ja lähti metsän suuntaan.
Rinelda teki vielä töitä kasvimaalla. Sarostip menen sitten vielä myös tekemään töitä.
Kohta Janerra ilmestyi kasvimaalle Ron perässään.

Ron metsässä
Ron meni metsään ja koetti etsiä Alineaa. Hän suuntasi etsintänsä suuntaan, jossa ihmiset yleensä oleilivat. Hän kulki helppokulkuista reittiä pitkin, jota naisilla oli tapana kulkea.
Ron kuuli kohta puhetta edestäpäin ja suuntasi sinne.
- Orlanth puhalsi sai kuitenkin kiviä vyörymään alas ja hautaamaan Dagan pojat, Ron kuuli Keirnan äänen sanovan ja sai sitten naiset näkyviinsä.
Ron meni naisten luokse.

Metsässä
Ron käveli paikalle synkkänä. Keirna katsahti Ronia vihaisesti. Alinea katsoi Ronia ihmeissään ja kysyi:
- Ron, mitä sinä täällä teet?
Ron tuli aika lähelle Alineaa ja sanoi matalalla, käheällä ja jotenkin vaikealla äänellä:
- Janerra.
Heti sanat sanottuaan Ron yski pahasti ja hänen suustaan alkoi tulla verta.
- Mikä häntä vaivaa? Keirna kysyi ja meni Ronin luokse.
Alinea käveli myös Ronin viereen. Ron pyyhki veret kädellään ja astui kauemmas. Hän nyökkäsi Alineaa tilalle päin.
- Mitä? Alinea kysyi. Onko Janerra pulassa?
Ron pudisti päätä mutta viittoi silti tilalle.
- Minun varmaan pitäisi mennä katsomaan mikä siellä on vikana? Alinea sanoi kysyvästi.
- Opetus on kesken, Keirna sanoi hiukan syyttävästi.
Ron nyökkäsi ja lähti itse jo tilalle päin. Alinea katsoi Keirnaa ja kysyi:
- Voinko mennä?
- Mennään sitten, jos on pakko, Keirna sanoi kireästi ja lähti tilalle päin.
Alinea lähti tilalle. Ron johdatti toisia.
Seurue saapui sitten tilalle. Sarostip ja Rinelda olivat kasvimaalla töissä. Ron meni kuitenkin sisälle suoraan. Alinea ja Keirna seurasivat Ronia.
Seurue pääsi sitten käytävään. Ron suuntasi takahuoneeseen ja naiset tulivat myös. Tuvassa oli Worford jupisemassa jotakin.
Takahuoneessa oli Janerra vuoteella makaamassa hereillä. Katossa oli jokin omituinen pallomainen häkkyrä. Ron istahti sitten laverille, joka oli oviaukon vieressä. Alinea katsoi Ronia ihmeissään.
- Janerra, onko sinulla jotain hätänä? hän kysyi.
- Minä, minä vain pyysin Ronia hakemaan sinut, Janerra sanoi pienellä äänellä. Minun on jotenkin paha olla, hän sanoi nielaisten.
Alinea hymähti ja kysyi:
- Eikö täällä olekaan mitään tärkeää?
- Ron sanoi, että sinä olisit jossakin lähellä, Janerra sanoi.
- Mutta mitä asiaa sinulla oli? Alinea kysyi. Minulla oli siellä tärkeää tekemistä.
- Minä, minä vain haluaisin tietää, mikä tuo on, Janerra sanoi ja osoitti hökötystä katossa.
Alinea katsoi hökötystä ja sanoi:
- En minä tiedä mikä se on.
- Minä, se oli kauheaa, Janerra kuiskasi hiljaa.
Ron katsoi synkkänä jonnekin pois. Alinea istahti Janerran vierelle.
- En tiedä, mitä oikein tapahtui, Janerra sanoi hiljaa. Minä katselin lehmiä ja sitten olin yhtäkkiä sen, sen, sen kamalan olennon vankina!
Alinea katseli vieläkin häkkyrää. Janerra vaikeni ja kyynel vierähti hänen silmästään. Alinea huokaisi ja kysyi:
- Kai te täällä tilalla pärjäätte jos me nyt palaamme takaisin metsään?
- Me voimme yhtä hyvin jäädä pihallekin, Keirna sanoi. Paljon ei ole enää opetuksesta jäljellä.
Alinea nyökkäsi ja nousi ylös. Keirna lähti tuvan puolelle ja Alinea seurasi Keirnaa.

Ron ja Janerra takahuoneessa
Ron jäi takahuoneeseen. Janerra näytti hämilliseltä.
- Anteeksi Ron, olenko tehnyt jotakin väärin? hän kysyi epävarmasti.
Ron pudisti päätään.
- Pitäisikö minun tehdä jotakin työtä? Janerra kysyi hiukan hätääntyneesti ja pyrki ylös.
Ron katsoi Janerraa synkkänä. Janerra nousi ylös ja lähti ulos. Ron lähti perään. Janerra suuntasi kasvimaalle, jossa olivat Sarostip ja Rinelda töissä.

Kasvimaalla
Ron seurasi Janerraa kasvimaalle. Sarostip teki töitä kasvimaalla.
- Sarostip, voinko minä auttaa? Janerra kysyi varovasti.
- No kyllähän sinä kai voisit, Sarostip vastasi. Ja Ron myös.
Janerra nyökkäsi ja alkoi auttaa kasvimaalla. Ron vaikutti synkältä ja alkoi itsekin tehdä töitä Janerran vierellä.
Päivä kulki iltaa kohden. Keirna lähti piakkoin pois tien suuntaan. Alinea tuli kasvimaalle töihin.
Päivä alkoi kääntyä sitten jo iltaan. Tek ja Althon palasivat lampaiden kanssa. Bryggi makaili kuumalla katolla laiskana.
Alinea totesi sitten:
- Menen tekemään ruokaa.
- Janerra, voisit tulla samalla sisälle, niin voisimme jutella.
Janerra lähti kiltisti Alinea kanssa sisälle. Ron lähti myöskin perässä.
Tuvassa oli Tarran mietteliäänä. Alinea alkoi tehdä ruokaa. Janerra auttoi Alineaa hiljaisena. Tarran katseli ruuanlaittoa mietteissään.
- Niin, halusitko vielä puhua siitä kokemastasi jotain? Alinea kysyi Janerralta.
- En minä tiedä, Janerra sanoi pienellä äänellä.
- Haluatko puhua siitä silloin kun olemme kahden? Alinea kysyi.
- En tiedä, Janerra toistaa epävarmasti.
Alinea huokaisi. Ron huokaisi myöskin.
- Janerra, kävisitkö hakemassa loputkin syömään sisälle, Alinea pyysi kohta. Ruoka on valmista.
Janerra meni ja Alinea alkoi laittaa ruokaa lautasille.
Janerra tuli sisälle, niin myös Rinelda. Sarostipkin tuli sisälle varsin uupuneen näköisenä. Alinea alkoi tarjoilla ruokaa pöytään. Worford ilmestyi aivan pian jostakin ulkoapäin. Bryggi pudottautui sulavasti katon aukosta alas.
Sarostip kävi sitten pöytään. Tek ja Althon tulivat takahuoneesta. Ron otti ruokaa ja palasi takaisin seinustan penkille syömään.
Ruokailu sujui siinä ihan rauhallisesti. Janerra oli hiljainen. Tek kertoili joitakin juttuja. Alinea tuli itsekin syömään lopuksi.
Threl saapui tupaan likaisena. Toinen hänen reppunsa remmeistä näytti olevan hieman rikki.
- Sarostrip. Minulla on sinulle tärkeää asiaa, Threl sanoi.
- Kerro sitten kun olemme syöneet, Sarostip sanoi Threlille.
- Mutta. Hyvä on. Minä tosin söin juuri, ja join makoisaa raparperimehua jota sain pyhätöltä, Threl sanoi.
Talon väki sai sitten syötyä.
- Sarostrip, meidän täytyy puhua nyt, Threl sanoi. Mieluiten jossain rauhassa kahden kesken.
Sarostip nousi pöydästä ja lähti Threlin kanssa ulos. Alinea alkoi korjata tiskejä pois.
Bryggi kipusi katolle katon aukosta.
- Luuletko Alinea, että se outo mummeli tulee vielä tänne? Tek kysyi.
- En usko, Alinea vastasi.
- Kukahan se oikein on? Tek pohti.
- Vai ketä tarkoitat? Alinea kysyi. Ja sinun tulisi puhua paremmin vanhemmistasi.
- No se oli se mummeli, joka tuli silloin meidän luokse, kun me oltiin paimenessa, Tek sanoi Alinean moitteesta piittaamatta.
Alinea kurtisti kulmiaan ja kysyi:
- Puhuiko hän teille?
- Jotakin se silloin sopotti, Tek vastasi.
- Minkä näköinen hän oli? Alinea kysyi.
- Aldryami? Tek kysyi otsaansa rypistäen ja katsoen Ronia. Eikö se ole sama kuin haltia?
Ron katsoi Tekiä vakavana ja synkkänä ja nyökkäsi.
- Haltiat... Ne on kai ihan hyviä olentoja, Tek tuumi.
- Minä en ole nähnyt koskaan sellaista, mutta minun isä oli nähnyt, Tek jatkoi. Ne pysyvät metsissä eivätkä tule sieltä koskaan pois.
- Ne haltiat kuolevat metsän ulkopuolella, Tek sanoi tietäväisesti. Peikot on niiden vihollisia.
- Varmasti puhtaampia kuin likaiset peikot, Tek sanoi Ronille. En minä kyllä ymmärrä, miten kukaan jaksaa jossain metsässä elää.
- Ei minun kansa ainakaan, Tek sanoi Ronille. Minun isä sanoi, että haltiat ovat liittolaisia.
- Minä olen aurinkokupulainen, Tek sanoi ylpeästi. Me polveudumme itsestään keisari Yelmistä!
- Mitä? Tek kysyi Ronilta epäluuloisena.
- Ihan kummaa, Tek naurahti Ronille. Miten kukaan voi sellaista puhua? Sehän on kuin puiden lehtien ääntä.
- Ei se ole mitään, mitä ihmisten sopisi puhua, Tek sanoi.
- Tuota en usko, Tek naurahti.
- Pyh, minun kansa on sivistynyttä, Tek sanoi väheksyvästi.
- Joo, ja syystä, Tek sanoi.
Ron nyökkäsi.
- Niin on, Tek vahvisti. Ja minun kansa on sotureista suurimpia.
- Kaaos on paha, Tek totesi.
Sarostip tuli sisälle tupaan Threl perässään.
- Niin, itse keisari Yelm on suuri kaaoksen vihollinen, Tek sanoi Ronille.
Threl seurasi Sarostipia tupaan.
- Minusta tulee soturi, Tek sanoi. Ja minä oikeastaan olenkin jo soturi. Vaikka autankin vain teitä puolustamaan tilaa.
Alinea huokaisi väsyneenä ja meni takahuoneeseen.
- Lopettakaa te kaksi, Sarostip sanoi heti tullessaan sisälle.
Tek nyökkäsi Ronille tyytyväisenä.
- Mitä nyt? hän kysyi.
- Tarran, Threlillä on sinulle asiaa, Sarostip sanoi.
- Mitä? Tarran kysyi havahtuen mietteistään.
Threl tuli hieman nolona Tarranin luo ja pyysi:
- Avaisitko suusi? Minä ja Sarostrip haluaisimme vilkaista sitä hieman.
Tek katsoi Threliä ällistyneenä.
- Mitä? Tarran kysyi ihmeissään.
- Kerro ensin miksi tuon haluat tehdä, Sarostip sanoi Threlille.
- Avaisitko suusi, Threl sanoi nopeasti ja nolona. No, katsomme vain yhden jutun.
- En, Tarran vastasi tuijottaen ihmeissään Threliä.
- Selvä, Threl sanoi.
- Threl, kertoisitko ensin miksi haluat Tarranin avaavan suunsa, Sarostip kehotti. Hän ehkä avaa suunsa perustelut kuultuaan.
- No suostutko Tarran, jos perustelen? Threl kysyi.
- En usko, mutta perustele nyt, Tarran vastasi.
- Aion puolustaa naisia ja lapsia ja omaisuuttani, Tek sanoi Roniin päin kääntyen.
- Hiljaa Tek, Sarostip sanoi eikä viitsinyt edes kääntyä katsomaan Tekiä.
- Niin, se on oikein, Tek sanoi Ronille Sarostipin kiellosta piittaamatta.
- Voi olla, Tek sanoi Ronille.
- Haluaisimme tarkistaa, ettei sinulla ole kaoottista limaa tuottavaa rauhasta tai tuntosarvia suussasi, Threl kertoi nolostuneena.
Tek käännähti Threliin päin ja katsoi tätä ihmeissään.
- Mitä helvettiä? Tarran huusi ja pomppasi seisomaan.
Sarostip hymyili hieman kuullessaan Threlin perustelut.
- Ajattelimme vain tarkistaa... Threl koetti rauhoitella Tarrania.
Tarran tuijotti ihmeissään ja vihaisena Threliä.
- Mistä hitosta sinä keksit että minulla olisi tuntosarvia tai rauhasia suussani? hän kysyi Threliltä ja kääntyi sitten Sarostipin puoleen. Uskotko sinäkin niin?
- Ja tämä tieto on peräisin uroxilta, jotka Threl tapasi, Sarostip sanoi.
Threl punastui hieman.
- Ja en kyllä usko tuota, mutta avaa nyt se suusi, että Threl saa nukkua rauhassa, Sarostip jatkoi.
- En varmasti avaa! Tarran huusi.
- Etkö varmasti? Sarostip kysyi. Kyllähän sinä nyt voit isännällesi suusi avata.
- Vain metsässä, Tek sanoi Ronille. Minun isä sanoi niin.
Ron viittoi Tekin lähemmäs, ettei heidän keskustelunsa häiritsisi toisia.
Tek tuli lähemmäs ja vastasi:
- No en.
- En varmasti avaa jos tuo on ainoa syy, Tarran sanoi.
- No jos siellä ei ole mitään, niin mikset sitten voi näyttää? Sarostip taivutteli.
- Avaisit nyt, Threl maanitteli. Vaikka huviksesi. Miksi et avaisi?
- Koska sinä olet niin idiootti että uskot tuollaista! Tarran huusi kummallekin.
- Minun isä sanoi, että haltiat pelkäävät tulta, Tek sanoi tietävästi. Siksi he kunnioittavat meitä sotureina, koska me osaamme käyttää tulitaikuutta.
- En minä sitä usko, Sarostip sanoi. Mutta jos et välttämättä halua näyttää niin ei sitten.
- Niin, Tek myönsi Ronille.
- Mutta, eihän se olisi edes iso asia, Threl sanoi.
- Vähän kyllä, Tek sanoi Ronille ylpeästi.
- Etkö sinä suuttuisi jos minä tulisin kyselemään sinulta että onko sinulla tuntosarvi vaikkapa perseessäsi? Tarran kysyi hiukan rauhoittuneena Sarostipin sanoista mutta yhä vihaisena Threlille.
- Minä osaan taian, jolla lisään keihään tehoa, Tek sanoi ylpeästi Ronille.
- No, ehkäpä, Threl sanoi. Mutta en suuttuisi, jos pyytäisit minua avaamaan suuni.
- En minä muuta. Vielä, Tek sanoi. Se kumma mies on luvannut minulle vielä taikuutta.
- Niin, Tek sanoi Ronille. Aion jutella sen miehen kanssa vielä.
- Tarran, kuten sanoin, en käske sinua avaamaan suutasi, Sarostip sanoi.
- Painu helvettiin, Tarran murahti vihaisena tönäisten Threliä kauemmas ja istahti sitten takaisin penkille.
- Hyvä on! Olen pahoillani, Threl sanoi. Sinun ei tarvitse avata suutasi.
- En tiedä, tahtooko hän tavata sinua, Tek epäili Ronille. Hän on puhunut vain minulle.
- Pöh, Tek tuhahti. Kyllä minä osaan erottaa oikean soturin ja jonkin inhottavan kaaosolennon. Jos se tulisi minun lähelleni, niin tappaisin sen keihäälläni. Minä olin melkein tappaa ihmissudenkin!
Sarostip seurasi Tekin ja Ronin keskustelua ja näytti varsin tyytyväiseltä, kun nämä kaksi osasivat keskustella edes jotenkin rauhassa, ilman että keihäät herisivät.
Tek nyökkäsi vakavana.
- Tappaminen on soturin velvollisuus, Tek sanoi.

Riskimaa, osa 47.
RuneQuest
Irkkipelit
Ohjeet
Säännöt
Ehilmin valo
Hullu Prax
Karhunkaato
Riskimaa
Tulen maa
Yövalon varjossa
Palaute
Vieraskirja