Riskimaa, osa 44

Ron näytti olevan aika pahassa kunnossa, vaatteetkin aivan tuoreessa veressä. Luis näytti tuskastuneelta ja epätoivoiselta. Sarostip käveli tuohtuneena Ronin luokse ja alkoi auttaa tätä pystyyn. Ron pääsi ylös Sarostipin avustuksella, tosin aristi paljon oikeaa jalkaansa ja piteli oikeaa kättään toisella kädellään. Threl tuki Ronia käsillään.
- Lähdetään takaisin tilalle, Sarostip sanoi ja lähti auttamaan Ronia eteenpäin.
Threl auttoi Ronia. Alinea käveli muiden perässä. Ron lähti toisten mukaan koettaen kävellä parhaansa mukaan. Luis lähti perään valitellen kovaan ääneen, kuinka kaikki kävi niin kamalan pahasti.. Sarostip auttoi Ronia kävelemään koko matkan ajan ja Threl teki samoin.
Matka oli varsin pimeä, kun seurue kulki joen vierestä. Tunnelma ei ollut erityisen hilpeä ja etenkin Luis oli masentunut, kun hänen koko yrityksensä näytti valuvan tyhjiin ja ehkä vielä pahentavan tilannetta. Ron pyyteli magian avulla matkan aikana anteeksi kaikilta, että sotki jälleen kaiken.
Viimein kajasti edestä heikkoa valoa tilan suunnasta. Seurue näki nyt päärakennuksen tumman hahmon edessä. Sen ikkunaluukuista tuikki valoa.
Sarostip lähti auttamaan Ronia kohti päärakennusta. Seurue sai oven auki ja pääsi käytävään. Siellä oli hiljaista, eikä tuvan puoleltakaan kuulunut pahemmin ääniä.
Sarostip auttoi Ronin tupaan. Tuvassa näyttivät olevan Sarune, Burisonit, soturit, Worford ja Bryggi. Ron rosahti penkille, selvästi väsyneenä ja puolikuolleena. Tuvassa olevat ihmiset näyttivät aika väsyneiltä. Vain Burisonit puhuivat hiljaisella äänellä keskenään.
Threl tuli katsomaan Ronin vointia.
- Kaikki meni aivan pieleen, Luis puhkesi valittamaan tuvassa olleille.
- Kävi kai pahastikin, Threl tokaisi Ronille.
- Juuri kun oli saatu neuvoteltua hyvä sopi, niin tuo yksi menee pilaamaan kaiken, Luis vaikersi osoittaen Ronia.
Sarostip kävi istumaan penkille ja näytti miettivän jotain.
- En tiedä nyt enää, mitä voisi tehdä, Luis valitti.
Ron oli täynnä haavoja, oikea käsi kehnossa kunnossa, pää veressä, reidessä pitkä viilto ja vatsakin oli verillä. Vahn Burisonin ilme muuttui vakavaksi.
- Kuinka asia nyt on? Vahn kysyi vakavasti Sarostipilta.
Threl nousi penkiltä ja katseli Ronia lähempää.
- Eipä saatu asioita sovittua ei, Sarostip totesi kuivasti.
Threl alkoi loitsia jotain Ronin edessä.
- Siitä tuli vain uusi tappelu, Luis sanoi masentuneena.
- Minun lienee parasta mennä huomenna puhumaan Estvanokselle, Vahn sanoi rauhallisesti mutta mietteliäänä. Kaikki tilat kärsivät, jos välillemme pääsee epäsopua.
- Käy minulle, mutta kummallisen kireänä he kyllä olivat, Sarostip sanoi.
Threl lopetti loitsimisen ja tiputti reppunsa lattialle. Bryggi virnisteli kuin idiootti. Threl alkoi loitsia uudelleen.
- Lasten on jo korkea aika mennä nukkumaan, Sarune totesi. Ja meidän myös, hän lisäsi ilmeettömästi.
Fodor-ankka näytti nukahtaneen penkille ja tuhisi siinä. Ron makasi toisella penkillä puolikuolleena ja vaikeasti hengittäen. Threl paransi Ronia jonkin verran loitsullaan.
Sarostip nousi penkiltään ja meni Ronin luokse. Alinea katseli Ronia kauempaa. Threl alkoi loitsia taas Ronin edessä. Myös Sarostip alkoi loitsia Ronin edessä. Threl paransi Ronia taas jonkin verran. Sarostip kosketti Ronin jalkaa loitsimisen jälkeen, ja se parantui hieman. Ron oli nyt paljon paremmassa kunnossa ajatellen haavojen määrää, yhtä hyvässä kunnossa kuin keskiverto mies. Hän katsoi kiitollisena toisia.
- Alinea, missä nukumme? Sarune kysyi lyhyesti ja nousi ylös.
- Ron, tarviiko sinua vielä parantaa? Threl kysyi.
Ron pudisti päätä Threlille. Alinea näyttää avuttoman oloiselta ja sanoi:
- Täällä on aika ahdasta näin monelle.
- Me voimme nukkua ulkona, Luis ilmoitti huokaisten. Meillä on leiriytymisvarusteet mukana.
Alinea katseli ympärilleen ja mietiskeli hieman. Ron tunsi olonsa varsin vaivautuneeksi, kun oli saattanut toisetkin ongelmiin.
- Lähdetään, pojat, Luis sanoi voimattomasti ja suuntasi ulos.
Soturit nousivat ja seurasivat häntä äänettöminä.
- Onko kaikille nyt yösija? Sarostip kysyi.
Bryggi nousi ylös ja meni takahuoneeseen.
- Minä voin antaa laverini jollekulle, jos saan nukkua Alinean vieressä, Worford sanoi unisesti.
Alinea sanoi hieman pettyneenä:
- Kaikille ei oikein tahdo olla tilaa. Perähuoneessa on yksi laveeri vapaana ja täällä on nämä kolme penkkiä. Täällä on nyt...
Alinea keskeytti lauseensa kesken ja katsoi Worfordia hämmästyneenä. Worford vilkaisi Alineaan haukotellen. Ron nousi vaivalloisesti ylös ja nilkutti eläintiloihin, jotta lapset ja naiset saisivat nukkumapaikat.
- Minä voin antaa oman laverini, Sarostip ilmoitti. Voin nukkua käytävässä.
Alinea sanoi hieman vihaisena Worfordille:
- Mieluummin nukun jonkun muun vieressä kuin sinun.
Worford säpsähti ja katsoi Alinea näyttäen syylliseltä. Alinea jatkoi sitten siitä, mihin oli jäänyt:
- Täällä tosiaan on kuusi vierasta jotka pitäisi majoittaa.
- Meillä kelpaa penkkikin, Vahn ilmoitti.
Threl katseli ympärilleen. Alinea sanoi yhtäkkiä hieman hämmästyneenä:
- Tarrankin näyttää kadonneen. Eli siis on vain yksi paikka liian vähän.
- Minä voin nukkua ulkona ladossa, Threl sanoi ja lähti kävelemään ulos.
Tarran tuli sisään hiukset märkinä, kun Threl juuri lähti pois.
- Ah. Tulit takaisin, Alinea totesi.
Hän mietti hetken ja sanoi:
- Jos minä nukun Sarostipin kanssa samalla laveerilla niin tilaa pitäisi riittää kaikille.
Alinea kävi kurkkaamassa takahuoneen puolelle varmistaakseen, kuinka monta paikkaa siellä oli.
- Öö, tuota, Sarostip mutisi vaivautuneena. Voin minä tuolla käytävälläkin nukkua kyllä.
Worford haukotteli ja meni takahuoneen puolelle. Alinea kohautti olkiaan ja sanoi:
- Ihan miten itse tahdot. Ei sinun kyllä mikään pakko ole.
- Minä voin kyllä nukkua tuolla käytävällä, Sarostip vakuutti. Olen minä siellä ennenkin nukkunut.
Fodor oli alkanut kuorsata ankkamaisesti.
- Minäkin voin nukkua käytävällä tai vaikka ulkonakin, Tarran sanoi.
Alinea katseli vielä, että kaikille riittäisi nukkumapaikkoja, ja sanoi:
- No kylläpäs sitä nyt ollaan uhrautuvaisia. Ei sentään kaikkien täydy nukkua lattialla.
Sarune meni takahuoneen puolelle.
- No eikö nyt kuitenkin ole sopivampaa, että minä, kuka en edes kuulu klaaniin nukun lattialla kuin että tilan isäntä nukkuu siellä? Tarran kysyi.
Burisonit oikaisivat penkeille makaamaan.
- No käyhän se sitten niinkin, Sarostip suostui. Eli onko siellä vapaita lavereita?
- No sinun oma taitaa olla, Alinea sanoi.
- No nukun sitten siellä, jos kaikille vieraille on löytynyt nukkumapaikka, Sarostip sanoi.
Alinea meni takahuoneeseen ja myös Sarostip lähti takahuoneeseen nukkumaan. Tarran meni käytävälle nukkumaan.

Takahuoneessa
Takahuoneessa olivat enää Threlin ja Sarostipin laverit vapaina. Alinea meni Threlin laverille nukkumaan ja Sarostip omalleen. Sarune kävi nukkumaan Janerran laverille, jonka oli ottanut itselleen. Ihmiset nukahtelivat vähitellen.

Alinea herää
Alinea heräsi aamulla unesta ja näytti olevan ensimmäisenä hereillä, ainakin takahuoneesta. Sammakkopurkki oli Alinean vierellä. Sammakko oli siellä vielä, mutta se näytti varsin kärsivältä.
Alinea meni sitten laittamaan aamupuuroa ja päätti tehdä sitä reilusti.

Tuvassa
Ron käveli virkeänä tupaan ja istuutui penkin päähän. Alinea oli tekemässä puuroa. Hän sanoi hiljaisella äänellä Ronille:
- Minulla on sinulle sitten asiaa ruokailun jälkeen.
Sarostip tuli tupaan varsin pirteän näköisenä. Ron nyökkäsi Alinealle ja hieroi oikeaa kättään, joka oli vieläkin samassa kunnossa kuin eilen.
- Huomenta, Sarostip toivotti hereillä oleville.
- Huomenta, Alinea vastasi.
Vahn Burison havahtui unestaan ja nousi pystyyn. Hän haukotteli hiukan ja nousi sitten ylös venyttelemään hiukan. Vahn sysäsi poikansakin hereille. Fodor sen sijaan kuorsasi ankkamaisesti penkillä.
- Huomenta, Sarostip toivotti Vahnillekin.
- Orlanthin aamua, Vahn totesi vakavana.
- Huomenta, Tarran sanoi haukotellen saapuessaan käytävältä.
- Huomenta, Sarostip vastasi.
- Huomenta, Alinea sanoi.
Ron jätti haavojen hieromisen ja jäi katselemaan kaipaava ilme kasvoillaan kädessään olevaa nauhaa, jossa oli vihreä jalokivi Ernaldan riimulla.
Samassa takahuoneesta rymistelivät tuvan puolelle kaikki kolme poikaa: Tek, Althon ja Sarunen poika.
- Saadaanko me ottaa Tähtisynty mukaan paimeneen? Tek kysyi Sarostipilta nyökäten Sarunen poikaan päin.
- Kyllä se minulle käy, mutta Sarunen mielipidettä kannattaa kysyä myös, Sarostip vastasi.
- Höh, Tek sanoi harmissaan.
Luis ilmestyi samassa sisälle.
- Huomenta, huomenta, hän toivotti jo reippaampana kuin illalla.
- Huomenta, Alinea vastasi.
Luis meni puhumaan Vahn Burisonin kanssa hiukan sivumpaan kahden kesken. Tarran istahti penkille väsyneen näköisenä. Alinea sanoi:
- Puuro olisi valmista.
Hän alkoi laittaa sitä kulhoihin. Bryggi ilmestyi samassa tupaan kuin salamana ja kirmasi pöytään. Ron kävi hakemassa itselleen puuroa ja palasi syömään samalle paikalle. Sarostip kävi istumaan pöytään. Sarunekin tuli takahuoneesta ilmeisesti Alinean sanat kuulleena. Sarunen kanssa tuli hänen kaunis tyttärensä. Fodor kuorsasi yhä penkillä.
Alinea alkoi nostaa pöytään tulleille kulhoja. Sarostip kävi syömään heti ruokaa saatuaan. Tarran ahmi puuroa innolla.
Threl tuli selkä likaisena ja muutenkin aika väsyneessä kunnossa sisälle. Fodor heräsi nyt vihdoinkin ja kävi pöytään.
- Näin tuolla ladossa jonkun risukasan, Threl sanoi. Mikä se mahtaa olla?
- No risukasa varmaan, Sarostip tokaisi.
- Ei, se näytti työkalulta tai joltain tarve-esineeltä, Threl selitti.
- Risukasa joka näyttää työkalulta... Sarostip mutisi.
- Noh, ei sitten mitään, Threl sanoi, haki puuroa ja kävi pöytään.
Kun Alinea oli saanut annettua kaikille puuroa, hän meni takahuoneeseen.
- Minkä näköinen on risukasa joka näyttää tarve-esineeltä? Tarran kysyi.
Luis ja Vahn olivat käyneet pöytään.
Ron söi sivummalla talon seinustalla olevalla penkillä, eristyen toisista.
- Risuista punottu pallo tai jotain, Threl sanoi.
- Me lähdemme Vahnin kanssa puhumaan Ranolfin kanssa, Luis ilmoitti.
- Selvä on, Sarostip sanoi.
- Jos saamme jotakin tolkkua tähän asiaan, Luis lisäsi. Olen vieläkin varma, että Eurmalilla on tässä näppinsä pelissä, hän vakuuttaa.
- Me lähdemme kotiin heti ruoan jälkeen, Sarune ilmoitti. Kutsukaa meidät sitten takaisin, kun riitti suoritetaan.
- Jonkun pitäisi viedä sana Keirnalle ja hakea hänet tänne, Luis sanoi katsoen Sarostipia.
- Hmm, Threl, pystyisitkö sinä lähtemään? Sarostip kysyi.
- Toki, Tarran vastasi.
- Selvä, Sarostip sanoi.
Silloin Ron tipahti penkiltä pidellen päätään ja ärähteli hiljaa selvästi tuskissaan. Sarostip katsahti nopeasti Ronia.
- Ei kai taas, hän sanoi ja lähti Ronin luokse.
- Tarvitseeko häntä taas parantaa? Threl kysyi.
Ron oli selvästi tuskissaan mutta koetti pysyä polvillaan ja olla hiljaa, vaikka jatkuvasti murahtelua ja ärähtelyä kuuluikin.
- Ei kai, Sarostip vastasi Threlille. Hän taisi saada taas jonkun ihme kohtauksen.
Tarran sai puuronsa syötyä ja nousi pöydästä katsomaan Ronia. Alinea tuli takaisin tuvan puolelle.
Ron pääsi jonkin ajan päästä pahimmista tuskistaan ylitse ja nousi takaisin penkille istumaan näyttäen puolitajuttomalta ja piteli käsillään päätään aivan kuin se olisi räjähtämässä.
- Me mennään Althonin kanssa, Tek ilmoitti syötyään ja riensi Althon kintereillään pois.
Ronista Tek ei näyttänyt pahasti huolestuvan.
- Mikä sinun on? Sarune kysyi huolestuneena Ronilta.
Hän nousi ylös ja meni koettelemaan Ronin otsaa. Alinea laittoi puuroa vielä muutamaan kulhoon ja nosti ne pöydälle valmiiksi.
- Ron... Sarostip kysyi varovaisesti.
Alinea katsoi Ronia hieman ihmetellen mutta alkoi sitten syödä. Ron vaikutti hieman pahoinvoivalta ja erittäin vaivautuneelta jälleen, kun sai huomion itselleen. Sarune auttoi Ronin istumaan penkille hyväksymättä vastusteluja. Ron antoi Sarunen tehdä, mitä tämä tahtoi.
Rinelda ja Worford tulivat takahuoneesta tuvan puolelle. Worford vilkuili vaivihkaa Sarunea ja nyhjäisi Alineaa.
- Sinun täytyy päästä makuulle, Sarune sanoi topakasti ja ohjasi Ronin sitten takahuoneeseen, kun tämä näytti hiukan toipuneen.
Luis yskäisi ja sanoi sitten:
- Niin, Threl, sinä voisit lähteä hakemaan Keirnaa.
- Toki, syön puuroni vain loppuun, Threl sanoi.
Hän söi äkkiä puuronsa ja nousi tuolilta.
- Tiedätkö, mistä hänet haet? Luis kysyi Threliltä hiukan hymyillen.
- Minulla ei ole aavistustakaan, Threl vastasi. Heräsin juuri.
- Keirna asuu Dorastan pyhätöllä, Luis selitti. Hän on maanjumalatar Dorastan akolyytti ja pitää huolta papitar Vyropesta.
- Missä se on? Threl kysyi hieman nolona.
- Dorastan pyhättö, Luis sanoi miettivästi. Pääset sinne Vaaralinnoituksesta, kun seuraat etelään johtavaa tietä. Sinne ei ole kovin pitkä matka Vaaralinnoituksesta.
- Onko Vaaralinnoitus matkan varrella? Threl tiedusteli.
- Kyllä vain, Luis totesi.
- Hyvä, sillä minulla on naisongelmia siellä, Threl sanoi. Noh, lähdenkö nyt?
- Mieluiten, Sarostip sanoi..
Threl otti viereltään reppunsa ja lähti ulos talosta samalla hyvästellen muut. Worford meni Alinean luokse kuiskuttelemaan. Alinea lopetti ruokailunsa alkoi kerätä astioita.
- Hän ei turhia aikaillut, Luis naurahti.
- Ei niin, Sarostip myönsi.
- Meidän täytyy nyt lähteä Ranolfin luokse, Luis totesi. Ehkä olisi hyvä, jos sinä, Sarostip, tulisit mukaamme.
- Toivottavasti saatte selvitettyä asiaa, Alinea sanoi.
Sarostip nyökkäsi.
- Selviäähän tilasi sillä aikaa? Luis kysyi Sarostipilta hiukan empivästi.
- Selviäähän se, Sarostip vakuutti. Ainakin luulisin niin.
- Lähtekäämme siis, Luis sanoi ja nousi ylös.
Burisonit nousivat myös ylös. Luis nyökkäsi Alinealle ja lähti sitten ulos. Sarostip lähti sitten ulko-ovelle päin.
Alinea sai kerättyä tiskit kasaan ja meni katsomaan takahuoneen ovelta takahuoneeseen.
- Mistä sinä tulit tänne? Siis Riskimaahan, Tarran kysyi yllättäen Alinealta.
Alinea kääntyi takaisin tuvan puolelle ja vastasi hieman hämmentyneenä:
- Ai minä? Sartarista asti. Mitä siitä?
- Mm. Ajattelin vain, että olisi mukava tuntea edes joten kuten muut täällä asuvat, Tarran sanoi.
Alinea nyökkäsi.
- Oletko sinä lunarilainen? Sarunen poika Tähtisynty kysyi uteliaasti Tarranilta.
Tarran epäröi hetken.
- En mutta olin. Ainakin jollakin tavalla, hän selitti vaivautuneena.
- Tek sanoi, että sinä olisit oikea kuunpalvoja, Tähtisynty sanoi kiinnostuneena. Minä luulin, että lunarilaiset ratsastavat hirveällä lepakolla, poika totesi.
- Tek ei tiedä mistä puhuu, Tarran murahti.
Alinea katsoi uudestaan takahuoneeseen.
Alinea kääntyi takaisin katselemaan tuvassa olevia ja hymyili hieman.
- Isäni sanoi aina, että lunarilaiset ovat pahoja, kun he pakottavat kaikki palvomaan kuuta, Tähtisynty sanoi vakavana. Minä olin vielä kovin pieni, kun me lähdemme Sartarista, niin en muista paljonkaan.
- Lunarit ovat pahoja, siinä isäsi oli oikeassa, Tarran totesi.
- Minä muistan vielä ne ajat, kun lähdimme, Sarunen tytär Califa sanoi kauniilla äänellään. Silloin oli ankara talvi ja meidän pitkätalomme oli poltettu, hän muisteli.
- Eikö täälläkin ole lunarilaisia? Tähtisynty kysyi Tarranilta.
Alinea odotteli oviaukon vieressä.
- Vaaralinnoituksessa on. Mikä sinua oikein kiinnostaa lunarilaisissa? Tarran vastasi hiukan ärtyneenä.
- Minun isä vain kertoi niistä kaikenlaista, Tähtisynty sanoi.

Sarostip matkalla neuvottelemaan
Luisin soturit olivat laittaneet pienen leirin pihalle. Luis kävi antamassa joitakin ohjeita ja lähti sitten johdattamaan heitä neljää Ranolfin tilaa kohti.
- Muista olla sitten nöyrä ja anteeksipyytävä, Luis kehotti Sarostipia. Ja sinun on ehdottomasti myötäiltävä minua.
- Kyllä kyllä, Sarostip vakuutti.
Seurue saapui sitten Ranolfin tilan luokse. Miehet näyttivät olevan kunnostamassa vajaa, mutta he lopettivat heti huomatessaan seurueen tulevan.
Luis huusi miehille ja ilmoitti tulevansa rauhassa ja lupasi selvittää väärinkäsitykset. Miehet tulevat sinne ja Luis pani kaiken suostuttelutaitonsa peliin. Ennen tilalle saapumista hän oli vahvistanut itseään jollakin loitsulla.
Sarostip teki niin kuin Luis käski eli yritti pysyä mahdollisimman nöyränä. Luis vakuutteli, että kaikki oli Eurmalin aiheuttamaan väärinkäsitystä ja pyysi, että neuvotteluja käytäisiin pöydän ääressä. Sarostip nyökkäili koko ajan Luisin puheille. Luis kysyi häneltäkin, eikö Eurmal ollut tehnyt tepposet.
- Kyllä, olen täysin samaa mieltä, Sarostip vakuutti. Ei Ron tekisi tuommoista jos Eurmalilla ei olisi näppejä pelissä.
Luis sai suostuteltua miehiä sen verran, että he suostuivat neuvottelemaan sisällä olutkolpakon ääressä. Luisille tarjottiin olutta, samoin Burisoneille mutta ei Sarostipille. Sisällä oli myös Estvanoksen vaimo Perina, jonka silmä oli mustana.
Luis alkoi puhua miehille rauhoittavasti ja suostuttelevasti. Sarostipiin ei kukaan tilalaisista edes katsonut. Hän oli ilmeisesti niin ei-toivottu henkilö. Luisin vakuuttelutkaan eivät oikein tuntunut tuottavan toivottua vaikutusta, vaikka hän moneen kertaan palaa Eurmaliin ja sanoi tuolla ilkiöllä olevan näppinsä pelissä.
Samassa kuului hillitöntä hihitystä jostakin. Luis pomppasi pystyyn säikähtäneenä kuvaillessaan juuri Eurmalin tunnettuja ilkitöitä. Sarostip katseli hämmentyneenä ympärilleen. Luis teki samoin ja tilalaisetkin koettivat paikallistaa naurun lähdettä. Vauvat alkoivat itkeä naurun pelästyttäminä ja Perina koetti hyssyttää niitä. Miehet sieppasivat aseensa käsiinsä.
Samassa takahuoneesta ilmestyi jokin pieni olento. Se näytti jokseenkin pallomaiselta ja sillä oli ohuet kädet ja jalat. Olento oli myös aika läpikuultava ja päässä oli takkuiset hiukset ja virnuileva suu. Olennon silmät tuikkivat ilkikurisina.
Sarostip pysyi rauhallisena paikoillaan. Luis huudahti yllättyneenä. Tilan miehetkin näyttivät yllättyvän.
- Mitä hittoa? Estvanos ärähti.
- Hihihii, olento hekotti. Eurmalii, Eurmalii!
Otus heitti muutaman kärrynpyörän ja pyllisti kaikille tuvassa olijoille hihittäen.
- Mikä se on? nahkuri kysyi näyttäen äimistyneeltä.
- Käsittämätöntä, Luis mutisi katsoen olentoa ihmeissään.
- Oli mikä oli, nyt se kuolee! Estvanos huudahti vihaisesti ja paiskasi keihäänsä olentoa kohti.
Keihäs kuitenkin sujahti olennon läpi pysähtymättä, eikä olento näyttänyt olevan siitä moksiskaan. Sarostip pysyi edelleen paikallaan eikä tehnyt mitään.
- Se on henki, Luis arveli hermostuneesti ja vilkaisi Sarostipia kuin apua etsien.
- En minä hengistä pahemmin tiedä, Sarostip sanoi mutta nousi kuitenkin pystyyn.
Otus seisoi nyt seinustalla itsevarmasti katsellen huoneessa olijoita suu virneessä. Se oli ehkä Sarostipia johonkin vyötärölle asti. Otus katsoi Sarostipia virnistellen ja näytti sitten hänelle kieltään.
Sarostip yritti varovaisesti ottaa kiinni otuksesta, mutta hänen kätensä vain kulkivat otuksen läpi ja hän kuuli korvissaan sen pilkallisen naurun. Nahkuri oli ottanut puukon esiin ja sihtaili otusta muttei heittänyt, kun Sarostip oli tiellä. Sarostip perääntyi sitten. Otus pomppi hänen edessään ja lällätti hänelle ivallisesti.
- Eurmalii, Eurmalii, Sarostip maahan pissii! otus lällätti Sarostipille todella ärsyttävästi.
- Ole hyvä vaan, Sarostip sanoi nahkurille.
Nahkuri paiskasi veitsensä. Hänen heittonsa ei edes osunut otukseen ja se irvisti paheksuvasti.
Otus avasi suunsa väänteli suutaan sormillaan katsoen Sarostipia. Se päästeli suustaan outoja ääniä. Otus ärisi ja sen kieli alkoi venyä. Sarostip katseli vain otusta. Otus asteli Sarostipia kohti kieli ojossa. Sen suukin tuntui venyvän.
- Kai sinä osaat tehdä hengille jotain? Sarostip kysyi Luisilta.
- En, en minä ole henkituntija! Luis parkaisi.
Otus oli nyt aivan Sarostipin edessä ja sen kieli tavoitteli häntä. Sarostip perääntyi. Otus irvisti ja alkoi samassa pärskiä Sarostipia kohti jotakin limaa. Tämä perääntyi enemmän. Lima ei tuntunut miltään, kun sitä tuli Sarostipin päälle. Ilmeisesti se oli jotakin henkistä töhnää, vaikkei Sarostip tuntenut oloaan ihmeellisemmäksi.
Otus tuli Sarostipia lähemmäksi ja nyt tuli jo seinä vastaan. Sarostip veti miekkansa esiin ja alkoi loitsia. Hän ei pystynyt keskittymään kunnolla ja mokasi sen vuoksi loitsun. Sarostip alkoi kuitenkin loitsia uudestaan. Otus pomppi uhkaavasti hänen edessään ja kakoi tämän päälle henkistä limaa. Se ilmeisesti valmisteli jotakin pahaenteistä hyppiessään. Sarostip mokasi uudelleen loitsunsa.
Nahkuri paiskasi otusta toisella veitsellä, mutta se meni taas läpi. Nyt Sarostip kuitenkin onnistui loitsussaan ja huitaisi sen jälkeen olentoa taikuuden vahvistamalla miekalla. Kun hän osui otukseen, se kirkaisi kimeästi. Seurasi nopea välähdys ja samassa otus oli poissa.
Sarostip kuuli toisten huokaisevan. Hän itse näytti tyytyväiseltä ja laittoi miekkansa huotraan.
- Se oli miehen työ, Luis julisti läpsäyttäen Sarostipia olalle.
- Mikä hitto se oli? Estvanos kysyi päätään pudistellen.
- Ei mitään tietoa, Sarostip totesi.
- Mikä kumma se olisi voinut olla? Luis kummasteli. En ole koskaan nähnyt sellaista. Mitä se oikein hoki?
- Eurmaliahan se taisi hokea, Sarostip sanoi.
- Sittenhän sen on täytynyt olla se tähän kaikkeen! Luis huudahti ilme hitaasti kirkastuen. Enkös minä sanonut, että Eurmal on tämän kaiken takana!
- Aivan, Sarostip myönsi.
- Mutta ei se Eurmal voinut olla, Luis tuumi päätään rapsuttaen.
- Mutta ehkä Eurmal oli vain lähettänyt jonkun kiusanhengen, Sarostip ehdotti.
- Ettei se vain olisi ollut pelottava kömmeli! Luis huudahti. Epäjärjestyksen kammottava demoni, joka saa kaiken vääristymään.
Estvanoskin näytti nyt vakuuttuneelta asiasta.
- Sarostip, Estvanos sanoi hiukan teeskennellyn tuimana.
- Niin? Sarostip kysyi.
- Olen pahoillani tästä kaikesta, Estvanos sanoi karheasti. Syyllinen on ollut tuo... kömmeli.
- No, ei se mitään, Sarostip vastasi. Pääasia, etteivät välimme tulehtuneet täysin.
- Kannan vastuuni, Estvanos murahti. Luuletko, että se mies leppyy?
- Eiköhän, Sarostip arveli.
Estvanos yskäisi ja meni kaivamaan Ronin varusteet esiin. Hän hiukan putsasi niitä kädellään selvästi vaivautuneena.
- Sinä olet Sarostip sankari, Luis ilmoitti. Minä en tiedä paljon kömmeleistä, mutta sen tiedän, että ne ovat vaarallisia olentoja.
Sarostip vaikutti varsin imarrellulta. Estvanos läppäsi häntä olalle ja sanoi:
- Lähdemme nyt kaikki sovittamaan vääryyden, jonka kömmeli on saanut aikaan.
Sarostip nyökkäsi.
Estvanos lähti tuimana ulos otettuaan varusteensa. Toiset tulivat hänen perässään. Perinan he jättivät tupaan hyssyttelemään vauvoja. Sarostip lähti ulos Estvanoksen jälkeen.
Miehet pääsivät ulos ja sen enemmittä puheitta Estvanos suuntasi kohti tilaa. Sarostip lähti Estvanoksen perään. Luis hymyili leveästi ja näytti onnelliselta, kun hänen vakuuttelunsa osoittautuivat yllättävänkin osuviksi.
- Olisit vain uskonut minua ja heti paljastanut Eurmalin juonet, Luis kuiskasi Sarostipille matkalla.
- Mikä sen miehen nimi oli? Estvanos kysyi murahtaen Sarostipilta matkalla.
- Ron, Sarostip vastasi.
Estvanos nyökkäsi tuimana. Ilmeisesti hänelle ei ollut ihan helppoa sulattaa, että hän oli ollut väärässä.

Tuvassa
Ron saapui tupaan takahuoneesta Sarunen kanssa käsi kädessä. Hän hymyili hieman ja näytti iloiselta. Sarunen posket olivat hiukan punehtuneet ja hänen ilmeettömyytensä oli järkkynyt.
Alinea hymyili huomatessaan Ronin ja Sarunen. Califa katsahti tutkivasti Roniin ja Saruneen ja kohotti kulmiaan jotenkin ällistyneenä. Worford näytti tyrmistyneeltä ja aukoi suutaan kuin kala kuivalla maalla. Tarran hymyili tapansa mukaan vain kasvojensa ehjällä puoliskolla. Sarunen kaulassa kimalteli ennen Ronilla ollut loistelias koru.
- Ron, hän, hänellä on tietoja kadonneesta tytöstä, Sarune sanoi takellellen ja koetti palauttaa vakaampaa olemusta.
- Onko? Alinea kysyi.
- Kyllä, Sarune sanoi.
- Olen nähnyt näkyjä hänestä, Ron ilmoitti Ajatuspuheella. Näyissä on näkynyt monta kertaa eräs kivi, joka sijaitsee ilmeisesti metsässä. Se on aika iso ja jotenkin omalaatuinen, Ron selitti Alinealle ja Tarranille koettaen kuvailla pitkulaista kiveä mahdollisimman hyvin.
- Orlanth tai joku muu on lähettänyt hänelle viestejä, Sarune selitti.
Califa näytti hämilliseltä.
- Kertoiko Ron teille? Sarune kysyi.
Tarran ja Alinea nyökkäsivät.
- Tunnetteko sellaista paikkaa? Sarune kysyi.
Ron ei ollut aikeissa jatkaa. Alinea pudisti päätään ja sanoi:
- En tunne.
- Harmi, että Vahn ei ole täällä, Sarune totesi. Hän tuntee varmasti jokaisen kiven ja kannon tällä seudulla. Koeta miettiä, Sarune sanoi tiukasti Alinealle. Tässä voi olla tytön henki kyseessä.
- En ole pahemmin tilan ulkopuolella liikkunut, Alinea pahoitteli. En oikeastaan tiedä mitään näistä maista tässä ympärillä.
Worfordkin pudisteli päätään näyttäen lannistuneelta, vaikkei oikein tajunnut, mistä oli kyse.
- Lähdetään etsimään, Ron ehdotti Tarranille, Alinealle, Sarunelle ja Califalle.
- Minulla on sitten Ron sinulle vielä asiaa, Alinea sanoi.
- Minä taidan tietää sen, Tarran sanoi samassa.
Ron nyökkäsi Alinealle ja katsoi heti Tarraniin. Alinea katsahti myös Tarraniin.
- Minä voin näyttää missä se on, Tarran ilmoitti.
Sarune katsahti tarkkaavaisesti Tarraniin.
- Näytä, Ron kommunikoi.
- Minun pitäisi kyllä sanoa asiani ennen kuin lähdette, Alinea sanoi. Jos, Ron, viitsit tulla käymään takahuoneessa niin sanon asiani.
Alinea meni takahuoneeseen. Ron katsoi toisia ja lähti sitten Alinean mukaan. Sarune jäi tupaan. Tarran odotteli seinään nojaillen, että Ron tulisi takaisin.

Alinea ja Ron takahuoneessa
Alinea kävi hakemassa laverinsa vierestä Janerra mekon ja antoi sen Ronille. Ron katsoi ihmeissään mekkoa.
- Löysin Janerran mekon tuosta kulhosta, Alinea sanoi, osoitti kulhoa ja nosti sen sitten käteensä.
Ron katsoi kulhoa ihmeissään edelleen.
- Onko Janerra puhellut sinulle sellaisesta tarinasta että sammakko on muuttunut prinssiksi? Alinea kysyi ja ojensi kulhoa Ronille. Siellä kulhossa oli nimittäin myös sammakko.
Ron nyökkäsi Alinealle alkaen tajuta tilanteen. Hän katsoi kulhon sisältöä. Kulhossa oli tosiaan huonovointisen näköinen sammakko. Ron katsoi sitten vähän epäillen Alineaa. Alinea kohautti olkiaan.
Ron mietti hetken, nosti sammakon kulhosta ja suuteli sitä. Sammakko ei vastustanut, mutta mitään erikoisempaa ei tapahtunut.
Ron laittoi sammakon takaisin kulhoon ja naurahti vähän ilottomasti. Alinea sanoi hieman nolona:
- Minäkin koitin pussata sitä sammakkoa, mutta mitään ei tapahtunut. Mutta tarinassahan on prinsessa ja prinssi. En tiedä onko sillä sitten merkitystä.
Ron laittoi kulhon sinne, mistä Alinea sen oli ottanut, ja kommunikoi sitten:
- Tule.
Hän lähti tupaan.
- Odota, Alinea sanoi.
Ron pysähtyi.
- Jos emme aio tehdä mitään enää sammakolla, niin tuntuu ikävältä jättää sitä kulhoon, Alinea sanoi. Ei sillä ole siellä ruokaa.
Ron nyökkäsi ottaen kulhon mukaansa ja lähti sitten tupaan. Alinea seurasi Ronia tupaan.

Tuvassa
Ron tuli takahuoneesta Alinean kanssa kantaen kulhoa ja naama jälleen aika ilottomana. Sarune pompahti pystyyn, kun he saapuivat.
- Joko menemme? hän kysyi kärsimättömästi.
Ron nyökkäsi sitten Tarranille:
- Lähdetään.
Tarran lähti ulos. Ron seurasi kulhoineen ja toisetkin tulivat. Tähtisynty vaikutti innostuneelta etsinnästä. Worford jäi tupaan. Alinea sanoi:
- Ei tilaa voi jättää ihan tyhjilleen.
- On täällä Worford, Ron vastasi ja talutti Alineaa.
Alinea käveli vastentahtoisena mukana, mutta Rinelda jäi tupaan.
Ulkona Ron päästi sitten irti Alineasta ja lähti joelle päin kulhon kanssa. Alinea seurasi Ronia.
Ron päästi joella kulhossa olleen sammakon vapauteen. Sammakko ei näyttänyt lähtevän oikein mihinkään. Ron jättää sen silti siihen ja palasi Tarranin ja toisten luo. Alinea seurasi vieläkin Ronia.
Sitten Tarran lähti johdattamaan taas joukkoa. Tarran suunnisti vakaasti metsän halki ja joutui pysähtymään vain kerran pohtimaan, minne kulkisi. Seurue saapui sitten jonkin korkean ja pitkulamaisen kiven luokse. Sen juurella lojui jokin nahkainen mytty.
Ron juoksi mytyn luo. Alinea jäi kauemmas seisoskelemaan ja katseli Ronin juoksua. Tarran seurasi hitaammin mytyn luo.
Ron pääsi mytyn luokse. Muutkin saattoivat huomata sen hiukan liikahtelevan. He havaitsivat, että kivessä oli jotakin haalistuneen punertavaa. Jokunen luu näyttää lojuvan sen juurella.
Ron tutki myttyä ja näytti järkyttyneeltä sitten. Hän avasi mytyn ja siellähän näkyi olevan Janerra, tosin aivan kauheassa kunnossa alastomana ja köysissä kiinni, joita Ron juuri aukoi. Alinea kauhistui kauempana ja laittoi kädet suunsa eteen. Sarune huudahti ja rientää heti auttamaan Ronia.
Janerra vaikersi heikosti. Saatuaan köydet irti Janerrasta Ron otti tämän syleilyynsä silmät kyynelten täyttäminä. Alinea katseli vieläkin kauhuissaan ja onnellisena kauempaa. Sarune silitti Janerran hiuksia sääliväisenä.
- Kamalaa, Califa kuiskasi kauhistuneena. Miten joku voi tehdä tuollaista? hän kysyi kasvot kalpeina.
Ron nousi pian ylös Janerra sylissään ja lähti tilalle päin samaa reittiä kuin aikaisemmin oli paikalle tultu. Alinea lähti kävelemään Ronin perässä takaisin tilalle ja vaikutti selvinneen suurimmasta järkytyksestä. Sarune pysytteli Ronin vierellä. Tarran seurasi muita hiljaisena.
- Kun päästään tilalle, tee jotain syötävää, Ron kommunikoi matkalla Alinealle. Jos voit, hän lisäsi kiireesti.
Alinea nyökkäili.
Seurue saapui sitten tilalle, joka näytti hiljaiselta. Ron suuntasi joelle. Sarune tuli myös, samoin Califa. Tähtisynty epäröi mutta seurasi sitten toisia joelle. Alinea meni sisälle taloon. Tarran seurasi muita joelle.

Joella
Päästyään joelle Ron alkoi pestä likaa Janerrasta pois huolella ja hellästi. Janerra alkoi vähän virota ja nyyhkytti vaimeasti tunnistettuaan Ronin. Sarune auttoi Ronia pesussa rivakoin ottein. Hän komensi tyttärensä hakemaan jotakin, mihin Janerran voisi kuivata, ja vaatetta. Ron neuvoi Califalle, että tämä ottaisi Janerran mekon tämän laverilta. Califa riensi pois.
Tarran seisoskeli vähän matkan päässä katselemassa.
- Kiitos, ilman sinua Janerraa ei olisi löytynyt, Ron sanoi Sarunelle, kuten myös Tarranille.
Califa palasi pian takaisin mekko ja kangas mukanaan. Hän ojensi ne äidilleen, joka kuivasi Janerran tottuneesti. Sitten Sarune puki varovasti mekon Janerran ylle. Ron koetti auttaa. Sarune antoi sitten Ronin ottaa Janerran syliinsä.
Ron lähti talolle päin kantaen Janerraa sylissään. Tarran seurasi yhä muita ajatuksiinsa vajonneena.
Samassa seurue huomasi miesjoukon lähestyvän pohjoisen suunnasta polkua pitkin. Siellä olivat Ranolfin tilan miehet aseissa. Perässä tulivat Sarostip ja Luis, heilläkin aseet kyllä. Ron jatkoi matkaansa talolle aivan kuin ei olisi huomannut miehiä.
Seurue pääsi talon ovelle. Tulijat lähestyivät koko ajan tien suunnasta. Ron ja muut menivät sisälle, mutta Tarran jäi ovelle odottamaan tulijoita.

Sarostip saapuu tilalle
Sarostip, Luis ja Ranolfin väki saivat talon näkyviinsä. Ron, Tarran, Sarune ja Sarunen tytär ja poika näyttivät juuri menevän kohti taloa joelta päin. He jatkoivat matkaa tulijat huomattuaankin.
Sarostip jatkoi talolle muut mukanaan. Tarran jäi odottamaan heitä.

Tuvassa
Alinea sanoi juuri Worfordille:
- Se on mennyttä. Unohda.
Ron kantoi puhtaan ja vaatetetun Janerran tupaan.
- Mutta sinun pitää, Worford ruikutti.
Tulijat nähdessään Worford luikahti takahuoneeseen. Rinelda oli myös tuvassa. Sarune lapsineen tuli sisälle. Sarune kulki Ronin rinnalla.
Ron kantoi Janerran pöydän ääreen istuen tämän viereen. Alinea katseli välillä Janerraa mutta koetti keskittyä ruoanlaittoon. Janerra nyyhkytti hiljaa.
Ron oli Janerran vierellä koko ajan. Sarune yllättäen hiukan hymyili Ronille ja nyökkäsi tälle. Ron hymyili takaisin Sarunelle mutta keskittyi Janerraan sitten.

Talon luona
Sarostipin porukka saapui talon luokse. Tarran odotteli ovella. Estvanos katsoi Tarrania hymyttömästi. Luis näytti kerrassaan tyytyväiseltä.

Riskimaa, osa 45.
RuneQuest
Irkkipelit
Ohjeet
Säännöt
Ehilmin valo
Hullu Prax
Karhunkaato
Riskimaa
Tulen maa
Yövalon varjossa
Palaute
Vieraskirja