Riskimaa, osa 43

- Sudet olivat yöllä hyökänneet sen kimppuun, Sarostip sanoi Threlille.
- Sudet? Mitkä sudet? kysyi Sarostipilta.
- Joitain susia oli tullut jonkinlainen lauma tänne yöllä, Sarostip selitti. Yksi susi oli tullut sisäänkin.
Alinea sanoi:
- Poistun nyt seurastanne. Menen jatkamaan töitä.
Alinea niiasi hieman ja lähti talolle kuppi kädessä.
- Sisään? Sattuiko ketään? Threl kyseli.
- Ei muita kuin sitä sutta, Sarostip vastasi.
Threl hieroi kyljessään olevaa mustelmaa ja mietti ääneen:
- Mistäköhän minä tämän sain?
- No niin, me siis järjestämme sankarimatkan, jos isännät suostuvat, vieras papinnäköinen lihava mies sanoi.
Sarostip nyökkäili miehelle.
- Sankarimatka? Threl kysyi papilta.
- Niin, suoritamme sen kuivuuden vuoksi, pappi vastasi.
- Ketkä sinne lähtevät? Threl kysyi kuin olisi yrittänyt näyttää jotain.
- Tilan väestä pystyvimmät, pappi vastasi opettavaiseen sävyyn. Vain parhaiten Orlanthin ja Ernaldan hyveitä seuraavat voivat toistaa heidän tekonsa ja kukistaa Dagan.
- Minä pystyn! Threl innostui. Saanhan tulla mukaan?
- Tunnetko Orlanthin myyttejä? pappi kysyi epäilevänä.
Sarostip katseli tarkkaavaisena sivusta.
- Tunnen, Threl vastasi.
- Sinä palvot tosiaan Orlanthia, pappi totesi. Oletko kulkenut sankarien polkua?
- En ole tehnyt paljoa hyviä tekoja klaanille, mutta nyt olisi oiva tilaisuus, Threl tunnusti. Tosin, olen viihdyttänyt muita Orlantheja soittotaidoillani.
- Niinpä niin, pappi mutisi. No, katsotaan, mitä isännät ovat mieltä asiasta. Sinun on syytä keskustella isäntäsi kanssa taidoistasi.
- Sarostrip, olethan sinä nähnyt kun harjoittelen miekallani hienosti tuvassa? Threl kysyi kääntyen Sarostipin puoleen.
- Olen kyllä, Sarostip vastasi.
- Lähdenkö mukaanne? Threl kysyi.
- Mutta, ei millään pahalla mutta minusta tuntuu että olet liian hosuvainen, Sarostip sanoi Threlille.
- Kuullaan kuitenkin ensin muiden isäntien mielipiteet asiasta, Sarostip rauhoitteli. Voi olla että minuakaan ei kelpuuteta matkalle.
- Muut isännät? Threl kysyi hämmästyneenä.
- Eikös muiltakin tiloilta lähde matkaajia? Sarostip kysyi papilta.
- Ahh. Muutkin tilat ovat tässä mukana, Threl oivalsi.
- Kyllä vain, pappi sanoi Sarostipille. Vahn Burison lienee paras Orlanthin osaan, hän totesi. Ellei tämä tilalaisenne ole sitten häntä parempi, pappi tuumi Threliin nyökäten.
- Jos minulta kysytään niin sanoisin että Vahn sopisi paremmin Orlanthin osaan, Sarostip sanoi diplomaattisesti.
- Olisi kunnia tulla sankarimatkallenne. Mutta en usko, että isäntäni suo sitä, Sarostip Threl totesi.
- Keskustelemme tietysti vielä asiasta, pappi sanoi. Tietysti haluamme saada parhaan mahdollisen henkilön Orlanthin osaan, kuten Ernaldankin. Niin Sarostip, sinähän ehdotit teidän Alineaanne.
- Niin, Sarostip myönsi.
- Minun pitäisi puhua hänen kanssaan asiasta, pappi sanoi.
- Hän on kai talossa, Sarostip sanoi ja lähti kävelemään taloa kohti.
Alinea tuli juuri ulos ja meni kasvimaalle. Threl asteli pois paikalta. Sarostip lähti Alinean luokse. Threl suuntasi talolle hieman allapäin ja muristen.
Sarostip tuli Alinean luokse. Huomattuaan Sarostipin tulemisen Alinea jäi odottamaan.
- Alinea, riittääköhän meillä lautasia kaikille? Sarostip kysyi heti Alinealta.
- En ole varma, Alinea vastasi. Kuinka monta tänne on tulossa?
- Käsittääkseni kaikkien tilojen jäsenet, Sarostip sanoi. Minusta tuntuu että meidän lautasemme eivät riitä alkuunkaan.
- Siis kaikista tiloista kaikki? Alinea kysyi. Eikö vain tilan isännät pitänyt kutsua?
Sarostip viittoi pappia luokseen. Pappi katseli aivan toiseen suuntaan joelle päin. Alinea huokaisi.
- Hei! Sarostip huudahti papin suuntaan.
Pappi käännähti katsomaan ja lähti tulemaan Sarostipin ja Alinean luokse.
- No niin, oletko puhunut asiasta? pappi kysyi Sarostipilta.
- Eikös kaikkien tilojen kaikki jäsenet pitänyt kutsua? Sarostip kysyi papilta.
- Kyllä vain, kaikki kynnelle kykenevät, Luis vastasi.
Tarran palasi peseytyneenä muiden luo.
- Siten saamme parhaan tiedän ja osaamisen kokoon, Luis sanoi Sarostipille.
- Mutta siis Alinea, pystyisitkö sinä ottamaan Ernaldan osan sankarimatkassa? Sarostip kysyi.
- Voin kyllä ottaa sen osan, vai onko siinä jotain erityisiä vaatimuksia? Alinea tiedusteli.
Sarostip katsahti pappismieheen.
- No tuota, minä en näistä naisten asioista niin tarkkaan tiedä, Luis sanoi hiukan nolona. Keirna on luvannut tulla avustamaan. Mutta Ernaldan osa on yhtä tärkeä kuin Orlanthinkin.
Alinea nyökkäsi.
- Sillä Ernaldan tehtävä on virvoittaa Orlanth, pappi sanoi.
Alinea nyökkäsi uudestaan ja sanoi:
- Jos vain kaikille sopii, niin voin ottaa sen osan.
- Kuka Keirna on? Sarostip kysyi Luisilta.
- Keirna on Dorastan pyhätön akolyytti, Luis vastasi. Tuleva papitar, niin tiedetään. Ja niin, Keirna on menossa entisen toverille Jarstanin kanssa naimisiinkin, Luis sanoi naurahtaen.
Alinea hymyili ja sanoi:
- Sepäs mukavaa.
- Niin, kaunis parihan se, Luis innostui juoruilemaan. Sanotaan, että Jarstan on aivan lääpällään Keirnaan, mutta älkää kertoko minun sanoneen.
Sarostip nyökkäsi ja hymyilee.
- Vaan eipä silti, kyllä monet miehet ovat katkeria, Luis sanoi salaliittolaismaisesti. Sanovat itse Renekotinkin tavoitelleen Keirnaa. Mutta en minä tietysti sitä varmaksi tiedä, Luis kiirehti sanomaan.
- Mutta siis tänne tilalle on nyt tulossa hirmu iso joukko ihmisiä? Alinea kysyi.
- Niin, siltä näyttää, Sarostip sanoi Alinealle.
- Tietysti nyt aluksi vain lyhyeksi aikaa, Luis sanoi. Sillä itse riitti meidän on suoritettava suotuisena päivänä. Kenties tuulipäivänä tai sellaisena päivänä, jolloin ennusmerkit ovat suotuisat. Harmi vain, että on niin tyyntä. Orlanthin merkkejä on nyt vaikea lukea.
Alinea puhui itsekseen puoliääneen:
- Toivottavasti ruokailuvälineitä ja ruokaa riittää kaikille.
- Sitä minäkin tässä toivon, Sarostip sanoi Alinealle.
- Olettekos te jo hyvät tutut kaikkien tilalaisten kanssa? Luis kysyi vähän töksähtävästi.
- Kyllä oikeastaan, Sarostip vastasi.
- Soderfallit, heistä minä en tiedä, Luis sanoi epämääräisesti.
Alinea kysyi väliin vielä:
- Onko muut tilalaiset siis kutsuttu tänne huomiseksi vai täksi illaksi?
Bryggi ilmestyi samassa juosten ja hihittäen tuvasta.
- Niinhän se oli että niin pian kuin mahdollista, Sarostip sanoi ja katsahti taas pappismieheen.
- Niin, Luis vahvisti. Meidän täytyy neuvotella asiasta.
- Tuo ei kyllä syö mitään, Sarostip sanoi ja katsoi Bryggiä.
- Uskallakin tulla takaisin! huusi Threl, joka oli ilmestynyt ovelle kasvot täynnä jotakin punaista mömmöä.
- Alinea, meidän olisi parasta jutella kahden kesken, Luis sanoi.
Alinea nyökkäsi ja sanoi:
- Jos niin haluat.
- Niin on parasta, Luis toistaa ja hymyili hiukan typerästi.
Alinea hymyili hetken päästä takaisin ja sanoi:
- Niin menemmekö tuohon hieman sivummalle?
- Mennään vain, Luis sanoi ja ottaa askeleen sivummalle.
Alinea otti askeleen Luisin viereen. Sarostip lähti Bryggin suuntaan, mutta tämä katosi juuri metsään, joten Sarostip pysähtyi.
Threl näytti pyyhkivän mössöä naamastaan.
Luis ohjasi Alinean vielä sivumpaan, jotta muut eivät kuulisi.
Threl lähti joen suuntaan näyttäen vihaiselta, eikä ihmekään, kun hänellä oli naama ihan punainen.
Samassa sisälle mennyt Threl ilmestyi ulos ja laski sammakon maahan.
Alinea jutteli vieläkin Luisin kanssa.
Sarostip lähti talon suuntaan.
Threl potkaisi edessään olevaa sammakkoa hiljaa:
- Menepäs siitä pikkuinen.
Sammakko otti vain yhden heikon loikan. Sarostip ei välittänyt Threlin tempauksesta, vaan meni sisälle.
- Mikä sinua vaivaa? Threl ihmetteli ja tönäisi sammakkoa uudelleen kengällään.
Sammakko ei nyt ottanut edes loikkaa.
Tarran seisoskeli hetken paikallaan kaikkien suunnattua muualle ja lähti sitten taas joelle.
- Mitä sinä teet Threl? Alinea kysyi ja lähti kävelemään Threlin luokse.
- Mene tiehesi! Threl tokaisi ärsyyntyneenä. Alinea! Anteeksi, en huutanut sinulle, huusin tuolle sammakolle, Threl sanoi Alinealle hieman nolona.
Alinea nosti maasta sammakon käsiinsä ja kysyi:
- Otitko tämän sisältä siitä astiasta?
- Otin, Threl vastasi.
Sarostip tuli talosta, lähti hakemaan puuta ja yritti väsäillä lisää ruokailuvälineitä.
- Anna sen olla siellä, Alinea kehotti.
- Pirun Bryggi tunki naamani siihen punaiseen liemeen! Threl puhui ärtyneesti Alinealle.
- Missä muuten Ron on? Alinea kysyi.
- En tiedä, Threl vastasi.
- Ron lähti kutsumaan niitä muita tilalaisia, Sarostip huudahti Alinealla vähän kauempaa.
Alinea nyökkäsi Sarostipille ja meni sisälle tupaan. Sarostip alkoi tehdä lautasia ja lusikoita vajan vieressä. Threl meni sisälle tupaan.

Tuvassa
Tuvassa näytti olevan Worford istumassa penkillä. Hänen kasvoissaan oli kummia punaisia renkaita silmien ympärillä ja poskissa. Alinea laittoi sammakon takaisin kuppiin ja vei sen jälkeen kupin takahuoneeseen.
Threl jäi ihmettelemään Alinean käyttäytymistä.
Alinea tuli takaisin takahuoneesta ja sanoi:
- Tekin voisitte tulla töihin kasvimaalle.
Hän lähti sitten saman tien ulos.
- Minulla on muuta työtä, Worford sanoi nopeasti naama täynnä punaisia renkaita. Minun täytyy suunnitella uutta kosintaretkeä.
Threl lähti myös ulos kasvimaalle.
Ulkona Sarostip oli hommissa vieläkin ja teki hiki hatussa lisää ruokailuvälineitä. Alinea meni takaisin töihin kasvimaalle Rineldan luokse. Threl haki työvälineet ja alkoi tehdä töitä kasvimaalla. Pappi ja soturit pystyttivät telttaa pihalle ja purkivat varusteitaan.
Päivä eteni siinä töiden parissa. Iltapäivän aikaan tilalle ilmestyi Vahn Burison poikansa kanssa kanootilla soutaen. He nousivat maihin ja astelivat ripeästi papin luokse. Vahn vaihtoi muutaman sanan papin kanssa.
Huomatessaan Burisonien tulevan Alinea sanoi Rineldalle:
- Meidän on varmaan parempi mennä tänään jo aikaisemmin valmistelemaan ruokaa.
- Niin, Rinelda sanoi ja huokaisi.
Sarostip oli saanut tehtyä jonkun verran uusia lautasia ja lusikoita. Burisonit nyökkäsivät lyhyesti Sarostipille ja menivät sivumpaan puhumaan hiljaa keskenään.
- Voisimme oikeastaan mennä jo tekemään ruokaa, koska vieraita tulee jonkun verran, Alinea sanoi.
- Täytyykö minunkin tulla? Threl kysyi. Siis vieraisiin.
Alinea katsoi Threliä hieman kummeksuen:
- Ei sinun nyt ruokaa ainakaan tarvitse tulla tekemään.
- En tulisikaan, Threl sanoi. Mutta täytyykö minun tulla vieraiden luo?
Alinea kohautti olkiaan ja alkoi lopetella töiden tekoa.
- Sillä en tule, Threl sanoi päättäväisesti.
- Rinelda, tuletko sinäkin? Alinea kysyi.
- Tulen, Rinelda sanoi huokaisten.
Alinea lähti tuvalle. Rinelda seurasi Alineaa. Threl jäi tekemään töitä tympääntyneenä kasvimaalle.
Jonkin ajan kuluttua saapui pohjoisen suunnasta joukko, jossa oli keski-ikäinen nainen, ankka, kaksi tyttöä ja yksi poika. Heillä oli mukana jonkin verran varusteita, ankalla myös miekka.
- Oletteko te sankareita, jotka lähtevät sille matkalle? Threl kysyi joukolta.
Nainen tuhahti ja sanoi:
- Minä olen Sarune Kalf ja tilaltanne joku Ron tuli kutsumaan tänne.
Hän katsahti terävästi Sarostipiin.
- Minä olen Fodor, ankka esittäytyi kaakattaen. Minä hoidan nyt tilan isännyyttä rakkaan edesmenneen ystäväni Barlimanin muistoksi.
Sarostip lähti Kalfin tilalaisten luokse.
- Tervehdys. Minä olen Threl, skaldi kaukaa Sartarista, Threl vastasi kohteliaasti.
- Ah, rakkaasta vanhasta kunnon Sartarista! ankka huudahti leveällä sartarin murteella.
- Orlanthin tervehdys teille, Sarostip sanoi Kalfin tilalaisille päästyään heidän luokseen.
- Oletko sinäkin Sartarista? Threl kysyi ankalta hämmästellen uskaltaen käyttää sartarin murretta.
- Kyllä vain, veikkonen! Fodor innostui. Lismelderissä olen minä syntynyt tuolla kauniissa Sartarissa, hän hoilasi.
Nainen ei näyttänyt yhtyvän Fodorin ilonpitoon. Hän sen sijaan tarkasteli tilaa ja sen ympäristöä ja nyökkäsi Sarostipille vastauksena tervehdykseen.
- Hauska tavata muitakin sartarilaisia! Threl sanoi ja hänen naamansa muuttui iloiseksi taas.
- Tilan naiset ovat laittamassa ruokaa, Sarostip selitti. Ruokapöydässä voimme keskustella siitä tulevasta sankarimatkasta, josta Luis puhuu.
- Maailma on pieni, Fodor kaakatti Threlille. Tuntuu hyvältä kuulla sartaria pitkästä aikaa muunkin kuin tuon jörön vaimon suusta.
- Missä se Ron on? Sarune kysyi.
- Hän on kutsumassa väkeä myös muilta tiloilta tänne, Sarostip vastasi. Burisonit ovat jo täällä. Mutta minun täytyy vielä hetkeksi palata töitteni pariin, Sarostip sanoi Sarunelle.
Sarune nyökkäsi Sarostipille, joka lähti vielä vajan viereen tekemään lisää ruokailuvälineitä niin, että niitä varmasti riittäisi kaikille.
- Kuulehan, viritäpä joku kaunis sartarilainen laulu! Fodor huudahti Threlille.
- Nytkö? Threl kysyi.
- Heti, heti! Fodor intoili. Lauletaan me pojat ja tulkaa mukaan tytötkin, hän kehotti mukanaan tulleita tyttöjä.
Vanhempi nauroi punastellen ja nuorempikin näytti hämilliseltä.
- Noh, sartarilaisia kauniita lauluja on monia, Threl tuumi. Minkä haluaisit kuulla?
- Laula vaikka se "Tuolla kummulla ylimmällä, olen huipulla Quivinin", Fodor ehdotti. No, antaa tulla.
- Toki! Threl sanoi innokkaana ja kaivoi kanteleen repustaan ryhtyen soittamaan ja laulamaan.
Pappi tuli kohta Sarostipin luokse ja kysyi:
- Missä muut oikein viipyvät? Ilta tuhraantuu tässä aivan turhaan.
- Minä en tiedä, Sarostip sanoi vuollessaan lusikkaa. Ronhan heitä lähti kutsumaan, hän lisäsi ja tiiraili uutta luomustaan.
- Jos me tänne jo ehdimme, olisi sen Ronin pitänyt ehtiä takaisin, Sarune totesi hiukan levottomana. Hän lähti meiltä Ranolfien suuntaan. Kun kuljimme ohi, siellä oli hiljaista. Olivat kyllä kotosalla, kun savua tuli.
- Ehkä Ranolfien luona on tullut jotain ongelmia ja he ovat viivästyneet? Sarostip ehdotti.
Sarune pudisti epäilevästi päätään.
- Ja missä naapurinnekin ovat? Luis kysyi tyytymättömänä. Olet tainnut laittaa epäluotettavan lähetin asialle, Sarostip.
Samassa Tek ja Althon ilmestyivät metsän suunnasta lampaiden kanssa. Tek näytti yllättyneeltä huomatessaan vieraita pihassa. Sarostip nousi seisomaan kannonpätkältä.
- Kuules nyt, Ron ei epäluotettava, hän sanoi Luisille. Itsekin sanoitte että hän on selvästi Barntarin siunaama, Sarostip sanoi ja katsoi tuimasti Luisia.
- Mikä tässä kestää? Luis kysyi tyytymättömänä. Barntarin palvojien pitäisi olla luotettavia. Mutta ilmeisesti myös toivottoman hitaita.
- Ron on myös sen verran kova mies, että häntä ei pienet esteet hetkauta, Sarostip sanoi tilalaistaan puolustellen.
- No, uskon sen, mutta olisin halunnut jo tänä iltana asiat selviksi, Luis totesi.
Alinea tuli tuvasta ulos ja katseli, keitä kaikkia pihalla näytti olevan. Siellä olivat Sarostip, Threl, pappi, soturit, Burisonit - isä ja poika - ja Sarune väkineen. Lisäksi Tek ja Althon olivat juuri saapuneet lampaiden kanssa. Threl soitti kanteletta ja lauloi Fodorin kanssa sartarilaisia lauluja. Tek ja Althon paimensivat lampaat sisälle.
Alinea ilmoittaa hieman kovemmalla äänellä ovelta:
- Ruoka olisi valmista.
Sarostip nousi pois vajan vieressä olevalta kannonpätkältä ja ottaa käsiinsä uusia lautasia ja lusikoita, joita olikin jonkin verran. Alinea sanoi vielä:
- Kaikki siis syömään.
Sitten hän lähti takaisin sisälle.
Samassa Ron käveli juuri tilan pihapiiriin ilman aseita. Sarostip katseli Ronin suuntaan. Threl käveli sisälle.
Ron lähestyi toisia ja samassa he huomasivat, kuinka Ronin kasvoissa oli aika paha ruhje. Sarostip lähti Ronin luokse. Pappikin nousi ylös ja kiiruhti Ronin luokse. Sarunekin näytti yllättyvän ja tuli mukaan.
- Missä muut ovat? Sarostip kysyi Ronilta päästyään tämän luokse.
Ron loitsi hetken ja kommunikoi magian avulla sitten:
- Ilmoitin asiasta kaikille.
- Mikseivät Ranolfit ja Soderfallit ole täällä? Sarostip kysyi.
Ron kohautti olkapäitään.
- Oletko suorittanut tehtävän huonosti? Luis epäili.
- Kerroin asian Vicktalle Soderfalleilla ja käskin sanoa muillekin, jotka eivät olleet silloin siellä, Ron kommunikoi. Ranolfit puolestaan suhtautuivat minuun kielteisesti.
- Miksi niin? Luis kysyi ihmeissään.
- Menin sinne ja siellä oli vain raskaana oleva nainen, joka taisi pelätä minua, vaikka vakuutin olevani rauhallisilla aikeilla, Ron selitti. Selitin asian myös hänelle. Sitten miehet tulivat metsältä ja tilan isäntä luuli ilmeisesti, että olisin Niskisin lailla tehnyt pahaa hänen vaimolleen. Sitten, isäntä uhkaili minua ja käski juosta pakoon kuin Niskis, mutta koitin selittää asiaa heille. Sanoin toki asian heille, mutta he eivät uskoneet. Sitten isäntä löi minut tajuttomaksi. Heräsin sidottuna ladossa, jonka jälkeen he nöyryyttivät minua, koska en laittanut heille vastaan. Sinne jäi aseeni ja varusteeni, toivottavasti niistä on heille apua.
Luis näytti ällistyneeltä.
- Mikä heihin on oikein mennyt? Sarostip ihmetteli.
- Syömään sieltä! Threl huusi samassa ovelta.
- Tämä, tämähän on aivan uskomatonta! Luis huudahti.
Ron ei tuntunut mitenkään vihaiselta vaan selitti asian ihan rauhallisena.
- Oletko varma, ettet tehnyt naiselle mitään, Ron? Luis kysyi.
Ron katsoi Luisia närkästyneenä ja vastasi:
- Kerroin vain hänelle, miksi tulin. Pyysin häntä kertomaan muille, että tulisivat tänne.
- Tämän täytyy olla jokin paha väärinkäsitys, Luis arveli. Ehkä Eurmal on sotkenut kommunikointitaikuutesi, Ron, tai jotakin muuta ikävää.
- No, ei sillä väliä, Ron sanoi. Nyt tiedän, minkälainen klaaninne on.
- Meidän täytyy selvittää tämä asia, Luis totesi.
- Mennään nyt syömään, Sarostip kehotti.
- Onko Janerraa näkynyt? Ron kysyi.
- Ei sinun kannata Ron luulla, että sinulle mitään pahaa tahdottaisiin, Luis sanoi.
- Soderfallit eivät varmaan jaksaneet tulla tänne, Sarostip totesi. Joten mennään me muut syömään.
- Kaikki on varmasti vain Eurmalin juonia, Luis vakuutteli tahtoen selvästi itsekin uskoa siihen, että Eurmalilla on ollut näppinsä pelissä.
- Sarostip, onko Janerraa näkynyt? Ron kysyi toistamiseen.
- Ei ole, Sarostip vastasi.
- Tiedätkö, olisiko täällä jossain isoa kiveä metsässä? Ron kommunikoi pelkästään Sarostipille.
- Meidän täytyy selvittää tämä kamala asia, Luis puheli. Ei tällainen sovi. Mitä nyt Ron-parkakin ajatteli meistä, kun Eurmal on tehnyt hänelle temppunsa.
- Eurmalilla ei ole mitään osuutta tähän asiaan, Ron sanoi. Mutta, annan heille anteeksi.
- No, tuolla jonkun matkan päässä on se kieleke, Sarostip muisteli. Mutta ei nyt kyllä muistu muita isoja kiviä mieleen, hän vastasi Ronille.
- Sellainen pitkänomainen? Ron kysyi.
- Meidän täytyy heti mennä selvittämään asia, Luis sanoi Ronille. Alinea voisi tulla mukaan. Hän saa esittää rauhanvälitystaitojaan. Kyllä tästä selvitään, kunhan vähän Eurmalia potkitaan. Heh, heh.
- Minua ei siellä kaivata, joten minä en ainakaan tule mukaan, Ron sanoi ja käveli talolle.
- Menkää te muut sisälle syömään, Sarostip sanoi niille, jotka eivät vielä olleet syömässä.
- Hei, Ron, sinä tulet! Luis huudahti. Sinä tässä olet vääryyttä kärsinyt.
- Luis, minä voin tulla, Sarostip lupasi. Voin edustaa Ronia.
Ron kääntyi katsomaan Luisia.
- Minua ei haittaa se, mitä he tekivät, hän sanoi. Ymmärrän heidän huolet. Jos tahdot selvittää asiat, tee se itse. Sarostip, et siis tiedä mistään kivestä? Ron kysyi Sarostipilta.
- Ei, ei, sinä tulet mukaan, Luis sanoi Ronille. Asiat täytyy selvittää perin pohjin. Olen varma, että saamme asian selvitettyä kuntoon. Eurmalilla on varmasti ollut näppinsä pelissä.
- En tiedä, Sarostip sanoi Ronille.
Ron käveli sisälle.
- Hei! Luis huudahti ja riensi Ronin perään.
Toisetkin suuntasivat sisälle. Sarostip meni myös sisälle.
- En ole syönyt kolmeen päivään, joten tahdon nyt syödä! Ron huudahti.
- Noh, syödään ensin ja tuumitaan sitten, Luis rauhoitteli.
Sisällä olivat Threl, Bryggi, Alinea ja Rinelda. Threl oli ottamassa miekkaansa tupesta mutta jostain syystä päästikin miekastaan irti. Bryggi näyttää varsin vakavalta. Sarostip tuli sisälle ja asetti uudet lautaset ja lusikat pöydälle. Pappi kulki Ronin vierellä ja puheli tälle rauhoittelevasti Eurmalin ilkeistä tempuista. Alinea ja Threl huomasivat myös, että Ronin kasvoissa oli paha ruhje. Väkeä tuntui olevan nyt niin paljon, etteivät kaikki mahtuneet edes penkeille.
- Ron, mitä sinulle on tapahtunut? Threl kysyi hämmästyen.
- Lapset voivat mennä toisaalle syömään, Sarune ilmoitti tarmokkaasti. Sinun kasvosi ovat kauheat, hän sanoi Ronille tylysti. Minä parannan.
Sarostip katsoi, että kaikki saisivat ruokaa. Burisonit kävivät pöytään hiljaisina ja tuimina. Althon näytti hermostuneelta niin isossa ihmisjoukossa. Tekkään ei tuntunut tuntevan oloaan levolliseksi.
Alinea katseli kaikkia hieman hämillään mutta alkoi sitten tarjoilla ruokaa pöytään istuneille.
- Alinea, laitatko lapset syömään kamariin? Sarune kehotti topakasti.
- Hei, sartarilainen ankka, mennäänkö laulelemaan taas sartarilaisia lauluja? Threl ehdotti Fodorille.
Sarune pudisti Ronille päätään ja alkoi loitsia. Ron perääntyi Sarunen luota.
- Ah, musisoidaan pöydässä! Fodor ehdotti. Se on kuin palan painiketta.
- Fodorko olit? Threl kysyi.
Alinea nyökkäsi Sarunelle.
- Niin, Fodor on nimeni, rohkeus ammattini, Fodor sanoi ja kaakatti perään.
- Lapset voisivat tulla takahuoneeseen, Alinea sanoi.
Sarune loitsi kahdesti. Ron perääntyi koko ajan Sarunen luota ja lähti lopulta ulos.
- Noniin lapset, tulkaa nyt takahuoneeseen, Alinea kehotti.
- Odota! pappi huudahti ja meni Ronin perään.
Alinea otti Tekin kädestä kiinni ja lähti johdattamaan Tekiä takahuoneeseen ja sanoi vielä:
- Tulkaa nyt. Täällä on liian ahdasta meille kaikille.
Tek oli vastahakoinen mutta myöntyi. Sarunen lapset tulivat kiltisti. Althonkin toki tuli kuuliaisena.
Aikuiset kävivät pöytään, Bryggikin varsin vakavana. Alinea tuli takaisin tupaan ja jatkoi tarjoilua. Sarostip katsoi, että kaikki saivat ruokaa, ja otti itse vasta viimeisenä.
- Toivottavasti ruoka kelpaa, Alinea sanoi.
Vahn Burison lausui lyhyen ruokarukouksen. Threl otti ruokaa pöydästä soittelun jälkeen. Alinea otti lopuksi itselleenkin ruokaa ja istui syömään.
- Meidän siis pitäisi puhua kuivuudesta, Vahn Burison sanoi syödessään vakavana Sarostipille.
- Puhu siis, isäntä Sarostip.
- Niin, meidän pitäisi siis järjestää sankarimatka kuivuuden poistamiseksi, Sarostip sanoi. Nyt pitäisi valita ne henkilöt jotka matkalle lähtevät. Nyt tosin Ranolfit ja Soderfallit eivät ole läsnä.
- Soderfallien poisjäänti ei ole suuri murhe, Fodor mumisi.
- On selvää, että Soderfallin väestä ei päteviä sankarimatkaajia löydy, Vahn totesi napakasti.
Sarostip nyökkäili.
- Ranolfien tilan väki on myös varsin kokematonta, Vahn lisäsi. Tiedän vain yhden henkilön, jota olen varauksettomasti valmis kannattamaan Orlanthin rooliin, kautta kaikkien tuulten!
- Minä ainakin kannatan sinua Orlanthin osaan, Vahn, Sarostip vakuutti.
Vahn hiukan hymähti ja sanoi:
- Minä olen jo vanha mies, enkä suuri sankarin polun kulkija. Siksi minä kieltäydyn ehdottomasti siitä osasta.
Kuului hiukan yllättyneitä äännähdyksiä Sarunen ja Fodorin suunnasta. Sarostip oli itse myös yllättynyt. Alinea huomasi yhtäkkiä jotain ja nousi pöydästä. Hän alkoi sitten laittaa ruokaa lautasille ja vei niitä takahuoneeseen.
- Niin, minä en Orlanthin rooliin ryhdy, kautta Brastaloksen tyvenen, Vahn sanoi vakaalla äänellä. Sen sijaan tiedän hyvin, että tässä huoneessa istuu paljon minua parempi henkilö Orlanthin osaan.
Hän vaikeni ja katsoi lautastaan.
Vahn nosti sitten katseensa ja kohotti sen mietteliäänä kattoon.
- Vain yksi meistä on kyllin ansiokas Orlanthin osaan, hän sanoi katsoen kattoa, joka oli aika kehnossa kunnossa.
Alinea tuli takaisin ja istui pöytään hieman hymyillen. Sarostip odotti Vahnin ehdotusta. Vahn laski katseensa ja suuntasi sen Sarostipiin:
- Se olet sinä, Sarostip.
Alinea hämmästyi Vahnin sanoja. Sarostip katsoi Vahnia todella yllättyneenä. Vahn nyökkäsi vakavana ja sanoi:
- Vain sinä, Sarostip, olet kyllin mahtava mies käymään läpi riitit.
- Minä? Sarostip kysyi yllättyneenä.
- Sinä, Vahn totesi nyökäten. Olen vakuuttunut taidoistasi, nuoruutesi voimasta ja lupaavuudestasi.
- Mutta minähän... Sarostip sopersi vieläkin yllättyneenä.
- Olen valmis tukemaan kaikin tarvittavin tavoin muita, jotta kuivuus saadaan Sarostipin johdolla päätettyä, Vahn totesi vakavana.
- No, kai minä sitten otan sen osan, Sarostip sanoi hämillään.
- Niin, se on meidän kaikkien kannalta parasta, sillä vain paras mies on pantava toimeen, Vahn totesi. Ellen väärin arvaa, kyseessä on Dagan kukistava sankarimatka. Siihen tarkempia neuvoja tarvitsemme akolyytti Luisilta.
- Mutta häntä ei nyt näy, Sarostip sanoi ja katseli ympärilleen.
- Lähtikö hän Ronin perään? Alinea kysyi.
- Lähti, Sarostip vastasi. Mitä muita osia sankarimatkassa vielä oli?
- Kelpo akolyyttimme palaa varmasti pian, Vahn arveli. Luulen, että minun tuntemassani myytissä on mukana myös Heler, hän totesi Sarostipille. Siihen rooliin minulla ei ole ehdokkaita. Enkä tunne lainkaan heleriläistä mytologiaa. En ole varma, mutta muistaisin riittiin tarvittavan myös Ernaldaa, Vahn totesi sitten.
Alinea nyökkäsi.
- Sarune lienee siihen rooliin sopivin, Vahn sanoi katsoen Sarunea.
Sarune pudisti päätään ja sanoi:
- Minä en siihen ryhdy, sillä ruokakunnastamme on kuollut jo mies ja poika. Jos minäkin menen, koko tila sortuu. Tämä voi tuntua itsekkäältä, mutta on vain kohtuus, ettei tilamme joudu kärsimään enempää.
- Minä ehdottaisin Alineaa siihen osaan, Sarostip sanoi.
Alinea näytti hieman vaivautuneelta. Vahn katsahti tutkivasti Alineaa.
- Alinea siihen rooliin! Fodor huudahti.
- Hän on kovin nuori, Vahn totesi Alineasta.
- Voin ottaa sen roolin, jos niin halutaan, Alinea sanoi. Tiedän kyllä, että se on vaarallista, mutta kuivuudesta on päästävä eroon.
- Tosin, siihen rooliin ei voi raskaana olevaa Perinaa laittaa, Vahn totesi. Serla ja Yvanne ovat tietysti meidän tilaltamme mahdollisia, hän pohti ääneen.
Ron käveli tupaan Luisin kanssa ihan tyynenä.
- Ah, mitkä tuoksut! Luis huudahti huokaisten.
Alinea nousi ylös pöydästä ja alkoi laittaa sisään tulleille miehille ruokaa lautasille. Pöydässä olijat tiivistivät vielä sen verran, että Ron ja Luis mahtuisivat pöytään. Ron suuntasi kuitenkin takahuoneeseen.
- Ron, tulepa nyt pöytään, Luis huudahti.
Ron meni silti takahuoneeseen ja Alinea vei hänelle ruokaa. Luis huokasi.
- Ron lupasi, että selvitämme tämän asian, Luis sanoi. Sinä Alinea saat tulla näyttämään neuvottelutaitojasi. Kun otat Ernaldan roolin, niin saat osoittaa, että olet siihen pystyvä.
Alinea tuli takaisin pöytään ja kysyi:
- Nytkö?
- Kyllä, pikimmiten, Luis sanoi lappaen keittoa suuhunsa.
- Mikä Ronilla on hätänä? Alinea kysyi.
- Noh, hän on vähän masentunut, kun häntä on kohdeltu Eurmalin temppujen vuoksi pahasti, Luis selitti. Mutta niin. Minun pitäisi puhua teille sankarimatkasta, jolla aiomme kukistaa Dagan vitsauksen, joka tätä rotkoa vaivaa. Sankarimatkaan tarvitaan kolme nimiroolia: Orlanth, Ernalda ja Heler.
Alinea nyökkäsi ja sanoi hieman epäröiden:
- Voisin mennä puhumaan hänelle vaikka nyt.
Hän nousi pöydästä ja aikoi mennä takahuoneeseen, mutta Ron tulikin juuri tupaan. Ron tuli tupaan syömään ilman panssariaan.
- No niin, ystävä hyvä, Luis sanoi Ronille ystävällisesti.
Alinea palasi takaisin istumaan.
- Tiivistäkääpä, että Ronkin pääsee joukkoon tummaan, Luis kehotti. Olin juuri puhumassa rooleista, hän sanoi Ronille. Sankarimatkaan tarvitaan Orlanth, Ernalda ja Heler. Olen puhunut jo alustavasti Sarostipin kanssa roolijaosta. Ja tulimme yksimieliseen päätökseen siitä, ketkä ovat rooleihin sopivimmat.
Luis keskeytti ja katsoi Alineaa. Ron söi ruokaansa ja näytti keskittyvän siihen enemmän kuin toisten puheisiin.
- Alinea, sinä voisit ottaa Ernaldan roolin, Luis sanoi.
Alinea nyökkäsi epävarmana.
- Ja, Luis jatkoi. Vahn, sinä olet kuin ilmetty Orlanthin rooliin.
Vahn Burison pudisti päätään ja sanoi:
- Olen jo ilmaissut kantani, että Sarostip ottaa Orlanthin roolin, jos hän vain itse suostuu. Sillä Sarostip on tarpeeksi mahtava, lupauksia antava ja nuori ottamaan Orlanthin vaativan roolin. Mahtavana sankarimatkaajana hän on kirkkaasti sopivin valinta koko rotkossa, ellei jopa koko Riskimaassa, mitenkään päällikkö Renekotia väheksymättä.
Luis näytti ällistyneeltä ja hänen pasmansa menivät sekaisin. Hän änkyttää jotakin epäselvää ja loi Sarostipiin apua pyytävän katseen.
- Eiköhän tuo nyt mennyt jo vähän yli, Sarostip sanoi Vahnille.
- Ei lainkaan, Vahn vastasi. Sarostipin johdolla voimme onnistua vaativassa sankarimatkassa. Ei sillä, että mielelläni haluaisin turvautua tällaiseen vaaralliseen keinoon, mutta toinen vaihtoehto on kuolla nälkään Dagan kuivuuden vuoksi.
- Niin, tuota, Luis mutisi vieläkin hämmentyneenä.
Sitten hän keskittyi keiton syömiseen. Muut olivatkin Ronia lukuun ottamatta jo syöneet.
- Mutta niin kuin jo äsken sanoin, niin minä voin ottaa Orlanthin osan jos Vahn ei sitä välttämättä tahdo, Sarostip sanoi kuitenkin vielä hieman yllättyneenä Vahnin aikaisemmasta päätöksestä.
- Ei kannata suostua ihan kaikkeen, ennen kuin tiedät mihin olet suostumassa, Alinea varoitti.
Hän torui sitten hieman:
- Ethän edes tiedä vielä mitään matkasta.
- Hyvä, Vahn sanoi Sarostipille. Olen varma, että olet oikea valinta. Luisin ohjauksella pystyt varmasti selvittämään matkan kunnialla. Kunhan Ernalda selviää tehtävästä myös, Vahn lisäsi vilkaisten Alineaan.
- Entä se Heler? Sarostip kysyi. Kuka ottaa hänen osansa?
- Niin, Heler, Luis sanoi saaden taas vähän ryhtiä. Olemme puhuneet jo Tarranin kanssa asian selväksi. Heler on kutsunut hänet näyllä, joten Tarran ottaa ehdottomasti Helerin roolin.
- Vai niin, Sarostip totesi.
- Kukaan muu ei ole yhtä lähellä Heleriä tai ratsastanut pässin selässä pakoon brookeisari Ralzakarkia, Luis sanoi.
Threl nukkui tuvan reunalla.
- Tarran on selvä valinta Heleriksi, Luis päätti.
- Kannatan tätä, Vahn sanoi nyökäten. Helerin osasta en tiedä mitään, mutta jos näyt ovat osoittaneet niin, emme voi jumalien tahtoa vastustaa.
Threl heräili tuvan sivusta.
- No niin, nythän kaikki on selvää tämän matkan osalta, Luis totesi helpottuneena. Tilallesi lankeaa suuri kunnia, Sarostip, hän totesi.
- Orlanthin tervehdys, Threl huokaili.
- Toisaalta menetyskin on suuri, jos matka epäonnistuu, Luis varoitti. Mutta päällikkö Renekot ja ylipappi Myrskytuuli ovat antaneet matkalle siunauksensa.
- Puhutteko sankarimatkasta? Threl kysyi.
- Ovatko kaikki nimikkorooleissa olevat siis meidän tilalta? Sarostip kysyi itsekseen hieman huojentuneena.
- Näin on, Luis vahvisti Sarostipille. Sankarimatka voidaan suorittaa vasta suotuisana päivänä.
- Mitä? Olenko minä vai lähdössä mukaan? Threl ihmetteli. Enhän minä ole ylipappi!
Luis katsahti ihmeissään Threliin.
- Te puhuitte minusta jotain, Threl sanoi. Vai asuuko täällä joku toinenkin Myrskytuuli?
- Minä puhuin ylipappi Kangaspiennar Myrskytuulesta, Luis sanoi Threlille hiukan harmissaan keskeytyksestä. Mutta siis, hän jatkoi. Minun on kutsuttava Keirna tänne opastamaan Alineaa.
- Olen pahoillani, Threl sanoi anteeksipyytävästi.
- Itse olen saanut ylipapilta kaiken tarpeellisen tiedon Orlanthin ja Helerin osaa varten, Luis selitti. Vaikkakin Helerin osan tietämys on epävarmempaa kuin Orlanthin. Nyt meidän on kuitenkin lähdettävä selvittämään tuo paha Eurmalin aiheuttama väärinkäsitys Ronin kanssa. Minä lähden mukaan ja tietysti Ron ja Alinea. Tahdotko sinä Sarostip tilan isäntäni tulla mukaan sopimaan?
- Tahdon, Sarostip vastasi.
- Pääsenkö minä? Threl kysyi.
Luis nyökkäsi Sarostipille ja katsahti Threliin.
- Tule vain, nuori mies, Luis sanoi Threlille. Luulenpa, että musiikki voi edistää sovunhierontaa.
- Pysy sinä täällä, Sarostip kehotti Threliä.
Ron oli aika vaivautunut.
- Missä Tarran muuten on? Sarostip kysyi.
Hän äkkäsi Tarranin seinustalta torkkumasta.
- Mutta. Isäntäni ei päästä minua, Threl kertoi allapäin.
- No tule sitten, Sarostip suostui.
- Kiitos, Orlanth sinua siunatkoon! Threl tokaisi Sarostipille.
Luis nyökkäsi ja sanoi:
- Siispä lähtekäämme ripeästi ennen kuin yön pimeys laskeutuu. Parasta, ettei mennä maata vihat niskassa, sillä se vain vaikeuttaa sovun saamista.
Threl käveli Sarostipin luo. Sarostip otti miekkansa ja lähti ulospäin.
- Sarostrip, psst! Threl kuiskasi Sarostipille.
Luis nousi pöydästä. Alinea katseli kaikkia hieman tilannetta ihmetellen. Sitten hän nousi pöydästä ja keräsi tiskejä pöydältä.
- Sarostrip, minulla olisi hieman asiaa, Threl sanoi Sarostipille.
Rinelda alkoi myös kerätä tiskejä. Alinea lopetti tiskien keräämisen.
- No kerro matkalla, Sarostip kehotti Threliä.
- No niin, Ron ja Alinea, mennäänpä, Luis sanoi arvovaltaisesti.
Alinea nyökkäsi Luisille.
- Jääkää te tänne, Luis sanoi henkivartijoilleen. Liian suurella ja uhkaavalla joukolla ei parane hieroa rauhaa.
Ron nousi ylös vaivautuneesti huokaisten ja lähti ulos. Threl seurasi muita. Luis lähti myös ulos, samoin Alinea.
Ulkona oli jo hämärtynyt, muttei ole vielä pimeää.
- Onko sinulla soihtuja tai jotain? Luis kysyi ulkona Sarostipilta. On jo pimeää, kun palaamme.
- On tosiaan, Sarostip vastasi.
- Onneksi villipäivä on takana, joten telmoreista ei ole vaaraa, Luis totesi.
Sarostip kävi vielä nopeasti sisällä ja tuli sieltä mukanaan muutama soihtu.
- Parasta silti, että otatte miehet jotakin aseistusta, Luis kehotti.
- Minulla on miekkani, Sarostip sanoi.
- Josko Ronillekin jotakin löytyisi? Luis kysyi.
- Minulla on miekkani myös, Threl ilmoitti.
- Tai no, Luis tuumi. Ehkä Ronin on parasta tulla aseettomana. Siten hän osoittaa hyvät aikeensa. Ja jos taisteluun päädytään, Sarostip lainannee miekkaansa?
- Mihin taisteluun me muka nyt päädyttäisiin? Sarostip kysyi epäilevästi.
- Jos asia ei ratkea rauhanomaisesti Ernaldan tavalla, Luis vastasi. Väkivalta on aina vaihtoehto, sanoi Orlanth.
- Puhuitteko aikasemmin Renekotista? Threl kysyi uteliaana Luisilta.
- Poikaseni, sanoin, että Renekot on antanut hyväksynnän sankarimatkalle, Luis sanoi opettavaisesti Threlille.
Alinea kuunteli miehiä hieman ihmetellen.
- Mutta ensin neuvottelemme ja sen saa Alinea tehdä, Luis totesi. Jos toinen keino ei auta, Ronin ja hänen loukkaajansa on käytävä taistelua.
Sarostip johti joukkoa kohti Ranolfien tilalle. He kulkivat kivistä polkua pitkin hämärässä Sarostipin johdolla kohti Ranolfin tilaa. Taivaalla oli tähtiä ja kuutakin valaisemassa. Luis kulki heti Sarostipin jäljessä keskittyneenä. Hän neuvoi Alineaa matkalla olemaan tyyni ja rauhallinen kuin Ernalda ja toimimaan niin, että rauha saataisiin rakennettua. Alinea nyökkäili Luisille tämän neuvoessa.
Taival tuntui pitkältä hämärtyvässä illassa, mutta viimein seurue näki valoa edestäpäin Ranolfin talon ikkunoista. Luis astui nyt joukon johtoon ja meni koputtamaan ovelle. Kohta oven avasi joku mies. Sarostip pisti käden Luisin eteen vaikenemisen merkiksi.
- Tervehdys, Sarostip sanoi miehelle.
- Tervehdys, mies sanoi varautuneesti.
Hänellä oli keihäs kädessään.
- Aikaisemmin tänään yhtä tilalaistani oli kohdeltu väärin, Sarostip aloitti.
- Vääristä tiedä, mies sanoi kylmänkiskoisesti.
- Tulin tänne hakemaan anteeksiantoa, Sarostip kertoi.
- Pikemminkin kaipaamme anteeksipyyntöä, että armasta emäntäämme on kohdeltu pahoin, mies vastasi.
Threl katseli takaa ihmetellen.
- Voimmeko tulla sisälle? Sarostip kysyi.
- Ette ole tervetulleita, mies sanoi jyrkästi.
- Alinea, Sarostip sanoi ja katsoi olkansa yli.
- Vasta hyvityksen saatuamme olette tervetulleita sisään, mies lisäsi.
- Olisi hyvä jos kuulisin mitä täällä on tapahtunut, Alinea sanoi.
Sarostip astui sivuun, kun Alinea tuli puhumaan miehelle. Mies nyökkäsi Alinealle ja hiukan virnistää tälle. Alinea katsoi miestä silmiin anovasti.
- Täällä on tapahtunut Niskiksen temppuja, mies murahti Alinean olemuksen hellyttämänä.
- Eikö olisikin viisaampaa ensin edes kuulla molempien tarinat tapahtuneesta? Alinea ehdotti.
- Hänet tavattiin itse teosta, mies sanoi Alinealle. Tyttö-kulta, mies oli selvä syyllinen.
- Missä tämä muka tapahtui? Alinea kysyi. Täällä sisällä?
- Kyllä vain ja vielä kehdon äärellä! mies sanoi päätään pudistaen. Ja Perina on vielä raskaanakin!
Alinea vilkaisi olkansa yli Ronia mutta kääntyi takaisin sitten miehen puoleen. Alinea kääntyi katsomaan Ronia:
- Onko sinulla jotain sanottavaa?
Sarostip kiristeli hampaitaan mutta katseli Alinean neuvotteluja.
- Voisinko kuulla mitä Perina sanoisi asiasta? Alinea kysyi.
Threl katseli takaa hämmästelen tapahtumia.
- Perinan tarinan olemme jo kuulleet, mies vastasi. Hän on rangaistuksensa saanut isännän kädestä.
- Minä en ole kuullut, Alinea sanoi. Haluaisin kuulla sen.
- Isäntä on valmis sopimaan, jos maksatte lehmän hyvitystä, mies ilmoitti. Mutta ilman sitä emme voi keskustella. Tietysti teidän täytyy myös esittää pahoittelunne miehenne tekojen vuoksi.
- Lehmän! Sarostip huudahti. Kaikkea kanssa.
- Enkö voisi kuulla vielä mitä tytöllä on sanottavana? Alinea pyysi. Rauhoitutaan nyt vielä.
- Olkoon, tule sitten Alinea sisälle ja kuuntele itse Perinaa, mies suostui. Te muut odottakaa ulkona.
Alinea nyökkäsi. Mies viittasi Alineaa tulemaan ja Alinea meni sisälle. Mies sulki oven sitten.

Alinea Ranolfin tuvassa
Nahkuri Rees vei Alinean Ranolfin ankeahkoon tupaan. Perina kutoi päreen valossa sukkaa. Muut miehet tekivät puhdetöitä. Parrakas Estvanos Ranolf nousi ylös Alinean nähdessään. Alinea kumarsi tullessaan sisälle ja sanoi:
- Tervehdys tupaan.
Nahkuri selitti Estvanokselle tilanteen ja Estvanos katsoi Alineaa ja nyökkäsi vaimoaan kohti. Hän ei vastannut Alinean tervehdykseen.
Alinea meni istumaan Perinan vierelle ja huomasi, että Perinan toinen silmä oli mustana. Perina ei nostanut katsettaan kudoksesta. Alinea laski kätensä Perinan olalle ja Perina nosti katseensa vauhkosti.
Alinea kysyi miehiltä:
- Voimmeko keskustella takahuoneessa kahdestaan?
- Sopii sitä väen kuullen puhua, Estvanos sanoi tylysti.
Alinea huokaisi kevyesti. Perina painoi taas katseensa alas. Alinea katsoi Perinaa silmiin ja kysyi:
- Voitko sanoa mitä täällä tapahtui? Voit nyt sanoa ihan sen mitä oikeasti tapahtui.
- Hän, hän tuli sisään eikä suostunut lähtemään, Perina sanoi hiljaa. Minä varoitin häntä, mutta hän ei lähtenyt.
Alinea nyökkäsi ja kysyi:
- Entä sitten?
- Sitten, sitten mieheni ja he tulivat, Perina sanoi hiljaa.
- Elikkä Ron ei tehnyt sinulle mitään? Alinea kysyi.
- Hän ei mennyt pois, Perina sanoi ääni väristen. Ei mennyt vaikka pyysin ja rukoilin.
- Ymmärrän, Alinea sanoi.
Hän kietoi kätensä Perinan ympärille ja lohdutti tätä hetken. Perina oli vaiti.
Sitten Alinea päästi irti Perinasta ja nousi seisomaan. Estvanos katsahti Alineaan epäystävällisesti.
- Selvästikin tässä on vain tapahtunut väärinkäsitys, Alinea totesi.
- Mikä muka? Estvanos tivaa ärtyneesti.
- Täällä ei ole mitään sen kummallisempaa tapahtunut, Alinea selitti. Ron vain tuli ilmoittamaan, että teidän pitäisi tulla meidän tilalle neuvottelemaan sankarimatkalle lähtijöistä.
- Hänellä ei ole asiaa vaimoni luokse! Estvanos ärähti ja nousi ylös. Niskiksen temppuja se täällä teki.
- Te ette olleet silloin kotona, Alinea selitti. Kenelle Ron olisi asiansa sitten sanonut? Koittakaa rauhoittua.
- Asiat puhutaan miehille eikä naisille, Estvanos sanoi halveksivasti.
- Minusta olisi parasta unohtaa tämä vouhotus ja sopia rauha, Alinea maanitteli taitavasti. Tiedät kyllä hyvin, ettei Ron voinut jättää viestiään kertomatta ja hänellä oli kiire. Hänen piti ehtiä vielä Kalfien tiloille ja takaisin kotiin.
Estvanos vaikutti rauhoittuneen Alinean tyynnyttelevästä sävystä. Alinea asteli Estvanoksen viereen.
- No, olkoon. Sovitaan asia sillä, jos miehenne pyytää anteeksi typerää käytöstään tunkeilla vaimoni luokse, Estvanos sanoi. Siitä hän on rangaistuksensa saanut.
Alinea nyökkäsi.
- Sovittakoon siis tilojemme väliset riidat anteeksipyynnöllä, Estvanos lisäsi.
Alinea nyökkäsi vielä uudestaan ja sanoi:
- Kiitos.
- Miehet, nyt sovitaan asia Ernaldan tapaan, Estvanos sanoi.
Hänen miehensä nousivat ylös ja lähtivät Estvanoksen johdolla käytävään. Estvanoksen lisäksi miehiä oli kolme: nahkuri, maanviljelijä ja eräs kolmas. Alinea meni miesten perään. Estvanos avasi Alinealle oven.

Ulkona
- No johan nyt on, Sarostip tokaisi.
- Olisit antanut minun puhua, Luis sanoi tuskastuneena. Nyt vielä tekevät Alineallekin jotain ja minä saan syyt niskoilleni.
- No olisit puhunut, Sarostip sanoi.
- Tungit siihen eteen, Luis vastasi.
Ron oli rauhallisena sivumpana.
- Olin jo valmistanut sovittelevan puheen, Luis sanoi närkästyneenä. Olisin sanonut Eurmalista ja kaikesta.
- Halusin vain ensimmäisenä isännänominaisuudessa kertomaan syyn miksi olimme täällä, Sarostip puolustautui. Olisit saanut puhua sen jälkeen.
- Aloitit heti liian aggressiivisesti, Luis moitti.
- Ron, teitkö sinä oikeasti jotain Perinalle? Sarostip kysyi vakavana.
Ron pudisti päätään.
- Olisi pitänyt syyttää Eurmalia, Luis tuskaili.
- Nämä ovat tuon kieron nahkurin juonia, Sarostip mutisi.
- Voi voi, jos tämä kaikki alkaa näin huonoissa merkeissä, Luis voivotteli. Emmehän me voi sankarimatkaa viedä läpi, jos joudutte vielä riitoihin. Kunpa olisin saanut hoideltua tämän kätevästi, Luis mutisi itsekseen liikuskellen hermostuneena oven edessä. Ainakaan ei kuulu vielä tappelun ääniä.
- Ei kai ne nyt naisen kimppuun kävisi, Sarostip epäili.
- Tiedä häntä, jos Alinea esiintyy yhtä hyökkäävästi kuin sinä, Luis vastasi huultaan imien.
Samassa Alinea saapui ulos ovesta neljä tilan miestä perässään. Joukkoa johti parrakas ja tuima mies - tilan isäntä Ranolf. Heillä ei ollut aseita käsissä, vaikkakin puukkoja vöillä.
Threl katseli ulkopuolisena muiden touhuja. Sarostip katsahti Luisia. Luis näytti epävarmalta.
- Tilojen väliset riidat on nyt tarkoitus sopia anteeksipyynnöllä, Alinea ilmoitti ja katseli miehiä hetken.
Estvanos nyökkäsi. Sarostip nyökkäsi takaisin.
- Ronin tulisi pyytää anteeksi käytöstään kun tunkeili Estvanosin vaimon luokse vaikka mies itse ei ollut tuvassa, Alinea sanoi.
Estvanos Ranolf nyökkäsi ponnekkaasti.
Alinea nyökkäsi Ronille, joka loitsi jotakin. Estvanos katsoi Ronia odottavana.
- Ahh. Ron itse ei pysty puhumaan, Alinea sanoi. Niin sanon mitä hän haluaisi sanoa.
- Hän sanoo taikuutensa avulla ne minulle, niin voin sanoa ne ääneen, jos kaikille sopii? Alinea sanoi kysyvästi.
- Kuulin kyllä hänen sanansa, Estvanos ilmoittaa tylysti. Mutta hän ei pyytänyt anteeksi sitä, että tunkeili vaimoni luokse puhumaan asioita, joita ei sovi puhua.
- Ron, sinun on pyydettävä asianmukaisesti anteeksi, Alinea kehotti.
Estvanos rypisti kulmiaan katsoen Ronia, joka selvästikin odotti toiselta puolelta jotain anteeksipyyntöä tai vastaavaa. Estvanos näytti olevan suuttumassa taas.
Alinea huudahti:
- Ron!
Threl huokaisi väsymyksestä.
- Tässä ei tarvitse nyt kenenkään vahingoittua, Alinea sanoi.
- Niin, niin, Luis vakuutteli taustalta.
Ron näytti otsassaan olevaa pahaa ruhjetta, josta normaali mies olisi maannut kentässä.
- En odota enää kauan, Estvanos sanoi uhkaavasti Ronille.
- Pyydä nyt kunnolla anteeksi niin saamme tämän hyvin loppuun, Alinea kehotti. Tilamme välit olisivat taas terveet.
Ron asteli Estvanoksen eteen.
- Vaimoani on jo rangaistu, Estvanos sanoi kylmästi Ronille.
- Välimme ovat selvät, Estvanos sanoi Ronille.
Hän kääntyi poistumaan.
- Saisimmeko takaisin vielä Ronin aseet? Sarostip kysyi.
Ron otti Estvanosta ystävällisesti olalta kiinni ja käänsi tämän ympäri. Estvanos ärähti ja komensi:
- Näpit irti!
- Olisi hyvä, jos voisitte palauttaa Ronin varusteet, Alinea sanoi ja tuli lähemmäs miehiä.
- Tietysti, Estvanos sanoi.
Alinea otti Ronin kädestä kiinni. Ron piteli Estvanosta kiinni toisella kädellä, jota Alinea piteli ja salamannopeasti iski toisella nyrkillä Estvanosta voimakkaasti suoraan naamaan. Alinean käsi ehti siihen tielle ja sai osansa iskun voimasta. Nyrkki osui sitten vielä Estvanosta muttei yhtä kovalla voimalla kuin se muuten olisi osunut.
Alinea kaatui maahan ja parahtaa kättään pidellen. Estvanos karjaisi raivosta, kun hänen kasvoistaan alkoi vuotaa verta. Hän piteli toisella kädellä kasvojaan ja tempasi toisella kädellä veitsensä.
- Ron, mitä hittoa sinä oikein teet? Sarostip ärähti.
- Ei! Luis huusi kauhuissaan.
Ron lähti kävelemään pois. Alinea vaikersi maassa pidelleen kättään.
- Ei, emmekö voisi sopia tätä? Sarostip kysyi Estvanokselta ja asettui tämän eteen.
Estvanoksen miehet tempasivat samassa veitsensä ja syöksyivät Ronin perään vihaisina. Ron kääntyi miehiä vastaan nostaen nyrkkinsä eteensä.
- Nyt lähdet nahkurin orsille! yksi miehistä huudahti ja kävi Ronin kimppuun.
Alinea alkoi loitsia. Sarostip juoksi miesten perään.
Sarostip yritti sujauttaa kätensä yhden miehen käsien alta ja pitää tätä poissa Ronista. Alinea alkoi loitsia uudelleen.
Ron iski yhtä miehistä voimalla, mutta tämä sai veitsen eteen, ja Ron kärsi itse pahat vahingot käteensä. Nahkuri karjahti verenhimoisesti mutta huitaisi Ronia sitten ohi. Kolmaskaan mies ei osunut Roniin.
Alinea aloitti vielä loitsimisen kolmannen kerran. Sarostip alkoi vetää pitelemäänsä miestä kauemmas Ronista. Estvanos paransi itseään kiroten.
- Miklas, meidän ei tarvitse ryhtyä tähän sanoi miehelle josta pitää kiinni, Sarostip sanoi.
- Se saatanan nilkki löi varoittamatta! Miklas huusi kiivastuneena.
- Varoititteko te sitten häntä? Sarostip kysyi.
Alinea nousi ylös maasta käsi kunnossa ja katsoi tappelua huolestuneena. Miehet kiertelivät Ronia.
Ron potkaisi taidokkaasti, mutta puukkomestari nahkuri torjui jälleen. Toinen huitaisi ohi Ronista puukolla.
Nyt Estvanos ryntäsi mukaan puukko kädessään. Sarostip päästi irti miehen, josta oli pitänyt kiinni ja astui sivummalle ottaen kuitenkin miekkansa tupesta ja heittäen sen Ronille. Miklas kävi nyt Ronin kimppuun sivusta. Hän osui puukollaan Ronia, joka tavoitti juuri miekkaa vasemmalla kädellä. Koettaessaan ottaa miekkaa kiinni Ron ei ehtinyt väistämään, sai puukosta vatsaan ja kaatui tajuttomana maahan.
Estvanos sylkäisi Ronia vihaisesti ja pyyhki verta naamaltaan. Ron oli todella pahassa kunnossa, joten Sarostip lähti Ronin luokse ja kävi loitsimaan. Alinea meni hetken päästä pelokkaana Ronin luokse.
Sarostip mutisi hetken loitsua ja sen jälkeen kosketti kädellään Ronin vatsaa, joka parani hieman. Alinea katseli miehiä pelokkaana ja polvistui Ronin viereen. Alinea alkoi loitsia sitten mutta epäonnistui loitsussaan ja aloitti heti uudestaan.
Estvanos marssi joukkoineen sanaakaan sanomatta takaisin taloonsa. Sarostip aloitti toisen loitsun mutta lopetti sen kesken ja nousi pystyyn.
- Estvanos! hän huusi miehille ennen kuin he olivat menneet taloonsa.
Kukaan miehistä ei vastannut.
Alinea epäonnistui taas loitsussaan. Hän alkoi turhautuneena parantaa Ronia lisää.
- Oletteko nyt tyytyväisiä? Sarostip kysyi.
Viimeinkin Alinea sai kosketuksellaan parannettua Ronin päätä.
- Kävitte neljän miehen voimin yhden aseettoman kimppuun, Sarostip pauhasi.
- Tämä on katastrofi! Luis voihki.
Estvanos ja muut menivät sisälle ja sulkivat oven.
- Antakaa edes ne Ronin aseet takaisin! Sarostip raivosi heille.
Ron alkoi tulla tajuihinsa vähitellen. Alinea koetti vielä parantaa Ronin vatsaa muttei onnistunut.
- Juuri kun kaikki oli aivan tipalla mennä kuntoon! Luis voihki.

Riskimaa, osa 44.
RuneQuest
Irkkipelit
Ohjeet
Säännöt
Ehilmin valo
Hullu Prax
Karhunkaato
Riskimaa
Tulen maa
Yövalon varjossa
Palaute
Vieraskirja