Riskimaa, osa 42

- Meillä oli aika tylsä päivä, Tek sanoi.
Sarostip istui penkillä vilkuillen tulisijan suuntaan. Alinea hämmensi ruokaa.
- Saisi tulla vaikka ihmissusia, niin saisi taistella, Tek lisäsi.
- Älä tuommoisia toivo, Sarostip nuhteli.
Ron nyökkäsi.
- No, ne tulevat vielä takaisin, Tek sanoi tietävästi. Eivät ne jätä meidän lampaita rauhaan.
Ron ärähti ja rojahti penkiltä polvilleen pidellen päätään. Alinea katseli Ronia ihmeissään. Ron tuntui olevan kovasti tuskissaan päänsä kanssa.
- Onko sinulla jokin hätänä? Alinea kysyi Ronilta.
Sarostip oli juuri sanomassa jotain Tekille, mutta Ronin rojahdus sai Sarostipin pään kääntymään Ronin suuntaan. Ron äännähteli varsin tuskallisesti ja kaatui maahan kokonaan.
Sarostip nousi penkiltään ja kumartui Ronin eteen. Alinea kysyi huolestuneena:
- Ron, mikä sinun on?
Alinea tuli padan luota Ronin vierelle. Ron piteli päätään ja koetti hillitä ääniään.
- Ron... Sarostip sanoi epävarmasti.
Alinea katseli Ronia säälivästi ja kysyi:
- Mitäköhän Ronille tapahtuu?
- Minä tunnistan oireet, Worford sanoi tietävästi. Hänellä on Eurmalin kohtaus. Kohta hänen suustaan tulee vaahtoa.
- Jaaha. Onko se jotain vakavaakin? Sarostip heitti kysymyksen Worfordin suuntaan katsoen Worfordia samalla, kun veti hiuksia pois kasvojensa edestä.
- Se on vakavaa, Worford sanoi.
- Meneekö se ohi kuinka nopeasti? Sarostip kysyi.
Ron lopetti yllättäen ärinän ja alkoi nousta ylös vielä toisella kädellään päätä pidellen.
- Siinä ei auta kuin jokeen kastaminen ja sitten täytyy valella kissanvirtsalla kasvoja ja hautoa päätä keltajuuren lehdillä, Worford sanoi itsevarmasti.
Alinea kävi äkkiä hieman hämmentämässä puuroa ja tuli Ronin luokse takaisin. Päästyään ylös Ron lähti ovelle päin nopeasti mutta horjahdellen. Vaahtoa hänen suuntaan ei näyttänyt tulevan. Sarostip lähti Ronin perään.
- Minne sinä olet menossa? Alinea kysyi.
- Nopeasti nyt, hänet täytyy heittää jokeen, Worford hoputti ja seurasi Ronia.
Alinea meni hämmentämään ruokaa ja katsoi Ronin perään huolestuneena.
- Tulkaa pian! Worford kiirehti.
Tek nousi ja seurasi toisia. Myös Althon tuli.
- Mitä te nyt oikein aiotte? Alinea kysyi mutta vastausta saamatta.

Ulkona
Ulkona Ron pysähtyi vähän matkan päähän pihalle ja katsoi ympärilleen tähyillen. Pihalla oli jo hämärää. Tähdet ja kuu loivat silti valoaan.
Ron lähti sitten juoksemaan kovaa vauhtia kohti pohjoista.
- Hei! Worford huudahti.
Tek katsahti Sarostipia.
- Hei, minne sinä oikein menet! Sarostip huusi Ronille.
Ron juoksi vain ja repi miekkansa huotrasta juostessaan.
- Takaisin! Sarostip huudahti.
Worford näytti harmistuneelta ja lähti takaisin sisälle. Sarostip lähti juoksemaan Ronin perään. Tek lähti myös ja Althon samoin.
- Menkää takaisin sisälle, Sarostip sanoi Althonille ja Tekille.
- Selvä, Tek sanoi. Muuten naisia ei suojele kukaan.
Tek ja Althon palasivat takaisin talon suuntaan. Ron juoksi niin kovaa kuin pääsi eikä välittänyt perässään juoksevasta Sarostipista.
Sarostip yritti pysyä Ronin perässä.
- Et mene mihinkään! hän huusi Ronille.
Ron ei välittänyt Sarostipista vaan juoksi miekka kädessä kovaa.
Ron katsoi vähän kummissaan lehmänraadon suuntaan mutta jatkoi juoksemista.
Sarostip sen sijaan lopetti juoksemisen, kun ei oikein tuntunut saavan Ronia kiinni. Pikemminkin välimatka tuntui olevan kasvamaan päin. Sarostip katseli vain Ronin menoa.
- Hyvä on. Mene sitten! hän huusi vihaisena Ronin perään.
Sarostip huomasi, että lehmänraadon nahka näytti olevan nyljetty. Sarostip ei ollut sitä tehnyt, mutta hän mietti, olisikohan Tarran nylkenyt senkin. Sarostip katseli hetken lehmänraatoa ja meni sen jälkeen ottamaan sen jaloista kiinni ja alkoi vetää sitä talolle päin.
Raato oli melko painava, mutta sudet olivat sitä kalunneet aika paljon ja nahkakin oli poissa, joten Sarostip sai sitä raahattua. Hän sai kohta raadon talon luokse. Sarostip jätti raadon kuistin eteen ja meni sisään. Tuvassa olivat pojat, Alinea, Worford ja Asgrim.

Tuvassa
Alinea hämmensi pataa. Sarostip tuli tupaan ja sanoi ihmeissään:
- Ron juoksi miekkansa kanssa pohjoiseen päin.
- Tuntuiko hän olevan järjissään ollenkaan? Alinea kysyi.
- Ei, Sarostip vastasi. Hän vain juoksi hulluna. Toivottavasti tulee takaisin.
Alinea nyökkäsi hiljaisena.
- Sen lehmänraadon lihat pitäisi pistää muuten säilöön, Sarostip huomautti. Tarvitsen jonkun kankaanpalan että voin kuljettaa sen raadon siististi tupaan. Kun siltä on jo nahat nyljetty.
- Oletko käynyt katsomassa sitä? Alinea kysyi. Se oli aika hyvin kaluttu lihasta.
- Raahasin sen kuistille, Sarostip vastasi. Oli siinä vielä jonkun verran lihaa.
Alinea nyökkäsi.
- Ja mitään ei kannata heittää hukkaan varsinkin kun tilanne on nyt mikä on, Sarostip jatkoi.
- Ruoka on valmista, Alinea ilmoitti ja alkoi laittaa ruokaa kulhoihin.
Sarostip istuutui pöytään. Alinea tarjoili ruokaa pöydässä istuville. Sarostip alkoi syödä sitten ja toisetkin tulivat syömään. Alinea jäi lopuksi itsekin syömään. Asgrim istui Alinean vieressä ja piteli toista kättä tämän ympärillä.
- Missä kaikki oikein ovat? Alinea kysyi. Miltei puolet tilan väestä puuttuu.
- Threl ja Tarran ovat kylällä, Sarostip sanoi. Bryggi lähti silloin pois. Nyt Ron lähti tuonne. Janerra oli kadonnut. Eli puuttuu tästä muutamia.
- Janerra on typerä tyttö, kun eksyy, Tek tokaisi suu täynnä keittoa.
- En usko, että hän eksyi minnekään. Pelkään, että joku nappasi hänet, Alinea epäili.
- Voi hyvinkin olla, Sarostip myönsi.
- Saattoi hän eksyäkin, Tek epäili. Hän on niin varomaton. Hänen ei pitäisi liikkua ilman miesten suojelua.
- Minne Janerra nyt olisi muka koettanut mennä? Alinea kysyi. Ei hän tilalla sentään voi eksyä.
- No, en minä tiedä, mutta silti hänen olisi pitänyt pysyä meidän miesten seurassa, Tek sanoi. Tästä lähin minä voin pitää Janerraa kurissa ja nuhteessa, hän lupasi.
- Tek. Lopetas nyt tuommoiset, Sarostip komensi. Ei Janerraa missään kurissa tarvitse pitää.
Alinea katsoi hieman vihaisena Tekiä.
- Kun hän nyt ensin löytyisi, Sarostip lisäsi.
- Parempi vain, kun et rupea pitämään muuta kuin itsesi kurissa, Alinea sanoi Tekille.
- No, häviksissä se likka nyt kuitenkin on ja ihan omaa varomattomuuttaan, Tek sanoi. Vartioidaanko me tänä yönä? hän kysyi vaihtaen puheenaihetta.
- Jos me vartioimme, meidän täytyy vahtia taas puoliksi koko yö, Sarostip totesi. Tietenkin jos Asgrim vahtii niin tilanne on toinen.
- Minä voin nukkua tuvassa, niin silloin ei ole hätää, Asgrim sanoi. Minun ohitseni ei pääse kukaan silloinkaan, kun nukun. Yinkinin vaistot varoittavat minua tunkeilijoista.
- Selvä on, Sarostip sanoi. Siispä meidän ei tarvitse vahtia.
- Näin on, Asgrim totesi ja suuteli Alineaa.
Väki oli saanut jo syötyä ja Alinea alkoi kerätä tiskejä sivuun. Asgrim oikaisi penkille pitkälleen. Rinelda nousi ja laahusti takahuoneeseen. Sarostip nousi, haki ison rievun ja lähti pihalle. Tek komensi Althonin nukkumaan.
- Alinea, suostutko sinä jo näyttelemään palvelijatartani? Worford kysyi taas toiveikkaasti.
- En, Alinea vastasi.
- Mutta minä tosiaan maksaisin, Worford houkutteli. Saisit ikioman lehmänkin vaikka.
Alinea lähti etsimään Sarostipia. Tämä olikin käytävässä.
Sarostip oli saanut kuljetettua lehmän ruhon käytävään.
- Mennään nukkumaan, Tek kehotti ovelta. Antaa Asgrimin vahtia, hän lisäsi ja lähti takahuoneeseen.
Alinea katseli ruhoa.
- Se pitää säilöä vielä, Sarostip sanoi Alinealle.
Alinea sanoi hieman epävarmana:
- En nyt oikein tiedä mistä tästä aloittaa.
Sarostip otti puukkonsa esille ja sanoi:
- Tarvitsisin nyt suolaa, mihin laittaa lihat.
- Käyn hakemassa tähän suolan, Alinea sanoi. Ajattelin itse mennä tästä nukkumaan. Liha kyllä varmaan kestää huomiseenkin.
Alinea lähti sitten tuvan puolelta hakemaan suolaa ja toi sen käytävään. Sarostip alkoi irrottaa lihoja lehmän ruhosta.
- Jos nyt tarvitset tätä tänään vielä, niin älä käytä sitä kokonaan, Alinea sanoi ja lähti sitten takaisin tuvan puolelle.

Sarostip käytävässä
Sarostip irrotti lihapaloja ja suolasi niitä. Lihaa ei ollut hirveän paljon ja ne olivat vain huonoimpia kohtia, mutta kyllä niistä jotakin sai. Luita voisi varmasti käyttää keittoon.
Sarostip laittoi lihanpalat talteen, vei lehmänruhon ulos, suolan takaisin paikalleen ja meni perempään huoneeseen nukkumaan. Kun hän kulki takaisin tupaan, hän näki Alinean ja Asgrimin rakastelemassa penkillä alastomina. He eivät näyttäneet huomaavan Sarostipia vaan olivat keskittyneet täysin toisiinsa.
Takahuoneeseen laverilleen päästyään Sarostip nukahti nopeasti.

Alinea herää
Alinea heräsi joskus aamun koittaessa. Hän huomasi olevansa alasti ja makaavansa kapealla penkillä. Ikkunaluukkujen raoista tuli Elmalin säteitä jo. Asgrim nukkui toisella penkillä ja kolmannella - Ron, joka näytti olevan aivan kunnossa.
Alinea nousi sitten ylös penkiltä. Asgrim raotti samassa silmiään. Hän hymyili raukeasti ja sulki taas silmänsä. Alinea huokaisi helpotuksesta ja laittoi vaatteet päälle. Asgrim jatkoi uniaan.
Janerra kävi katsomassa, olisiko Janerra takahuoneessa nukkumassa. Janerraa ei kuitenkaan näkynyt. Sen sijaan takahuoneessa näyttivät nukkuvan Rinelda, Althon, Tek, Sarostip ja Worford.
Alinea meni sitten tekemään puuroa. Samassa hän kuuli räminää katolta, kun oli sytyttelemässä tulta. Alinea jatkoi tulen sytyttämistä mutta koetti katsella katossa olevaa reikää.
Samassa reiästä tipahti joku olento ja Alinea huudahti. Hän huomasi sitten, että se oli Bryggi jonka hiukset olivat epäjärjestyksessä. Bryggi virnisti ja alkoi nauraa kovaan ääneen.
- Bryggi! Alinea huudahti. Missä sinä olet ollut?
- Noita katto, Bryggi vastasi hekotuksensa lomasta.
Ron nousi istumaan penkille.
Alinea katseli Bryggiä ihmeissään. Bryggi hekotti kovaan ääneen. Ron nousi heti ylös ja käveli takahuoneeseen. Asgrim piti silmiään puoliksi raollaan ja näytti välinpitämättömältä.
Ron tuli takahuoneesta huolestuneen synkkänä ja käveli ulos.
Alinea alkoi taas sytyttää tulta. Hän sai tulen syttymään. Bryggi istuutui penkille haistelleen ilmaa. Asgrim oli sulkenut taas silmänsä. Alinea alkoi tehdä puuroa.
Rinelda tuli kohta tuvan puolelle ja alkoi auttaa Alineaa. Tek ja Althonkin tulivat pian.
Kohta puuro alkoi olla valmista. Alinea laittoi tuvassa oleville puuroa kulhoon ja tarjoili sen. Sitten hän lähti herättämään takahuoneessa nukkuvat.
Sarostip heräili laverillaan.
- Ruoka on valmista, Alinea ilmoitti.
Sarostip nyökkäili ja alkoi nousta laveriltaan. Alinea palasi takaisin tuvan puolelle. Worfordkin heräsi ja tuli tuvan puolelle silmiään hieroen.
Tuvassa olivat Alinean lisäksi pojat, Asgrim, Rinelda - ja Bryggi, joka istui muina miehinä penkillä. Alinea tarjoili vielä takahuoneesta tuleville miehille ruokaa. Hän otti sen jälkeen itselleenkin ruokaa ja meni istumaan Asgrimin viereen.
Sarostip tuli peremmästä huoneesta ja loi silmäyksen tupaan. Sarostipin silmät lepäsivät hetken Bryggissä.
- Mitä sinä täällä teet? Ja missä oikein olet ollut? hän kysyi.
- Noita katto, Bryggi vastasi virnistäen.
Sarostip meni pöydän ääreen istumaan. Bryggi lappoi puuroa suuhunsa. Muutkin söivät.
- Ron ja Janerra ne vain pysyvät kadoksissa, Tek totesi.
Alinea kävi hakemassa Sarostipille ruokaa ja palasi sitten syömään.
- Kyllä ruoka sian kotiin ajaa, Sarostip sanoi nälvien Bryggille ja kävi syömään saatuaan ruokaa.
Bryggi virnisti iloisesti ja iski silmää Sarostipille. Sitten hän meni santsaamaan.
- Alinea, lähdetäänkö huomenna sinne Kalfin tilalle? Worford kysyi syödessään.
- En tule auttamaan sinua, Alinea vastasi.
- Sinun täytyy, Worford sanoi ruikuttavasti.
Bryggi palasi syömään ja ahmi kovalla kiireellä.
Kohta pöydässä olijat olivat sitten syöneet ja Bryggi kaapi vielä pohjat kattilasta.
Tek ja Althon lähtivät paimeneen. Alinea keräsi tiskit kasaan ja lähti joelle. Rinelda tuli mukaan. Sarostip nousi pöydästä ja lähti kasvimaalle.
Ron kulki jossakin vaiheessa sisälle taloon ja tuli kohta ulos. Worford tuli myös ulos ja suuntasi kohti lehmien aitausta lypsyvehkeen mukanaan. Sarostip katseli Ronin suuntaan mutta jatkoi kasvimaalla työskentelyä.
Alinea kävi viemässä astiat sisälle ja meni sitten töihin kasvimaalle Rineldan kanssa. Ron suuntasi metsään päin.
- Ron! Sarostip huusi Ronin perään.
Hän nousi seisomaan kasvimaalla ja huusi Ronille:
- Minne sinä oikein olet menossa?
Ron kohautti vain olkapäitään. Sarostip lähti Ronin luokse. Ron näytti aika synkältä, kuten normaalistikin, mutta myös vähän huolestuneelta.
- Löysitkö Janerran? Sarostip kysyi. Miksi yleensä juoksit sinne metsään?
Ron pudisti vain päätään ja lähti sitten metsään.
- Huvin vuoksiko sinä metsään menet? Sarostip yritti kysyä. Mikset ole tekemässä työtä?
Ron tuhahti mielestään tyhmille kysymyksille ja jatkoi matkaa. Sarostip lähti sitten takaisin kasvimaalle tekemään työtä.

Ulkona
Worford palasi jonkin ajan päästä lehmät lypsettyään ja meni sitten sisälle taloon. Lehmän ruumis näytti houkutelleen melkoisesti kärpäsiä pörräämään siihen talon eteen. Ilma oli varsin tyyni ja tuuleton. Elmal porotti taivaalta kuumana. Kasvimaa tuntui kärsivän pahasti kuumuudesta. Myös pellon maissi näytti kärsivältä.
Tehtyään jonkun aikaa työtä kasvimaalla Sarostip meni siirtämään lehmän ruhoa. Hän vei ruhon jonkun matkan päähän lehmien aitauksesta ja alkoi irrottaa lehmän luita.
Ron tuli takaisin metsästä päin kantaen kahta jänistä korvista. Hän meni kasvimaalle, heitti panssarin, asevyön ja paitansa maahan, laittoi saaliit niitten viereen - ja tuli töihin kasvimaalle, jossa Alinea ja Rinelda jo rehkivät. Ron teki töitä sitten rivakasti paidattomana, lihakset pullistellen.
Kun Sarostip oli saanut irrotettua luita jonkun verran, hän haki lehmän nahan aitaukselta.
Sarostip laittoi lehmän luut ja nahan maahan ja kyyristyi maahan tutkimaan jotain.
Sarostip katseli jotain kiinnostuneena aitauksen luona. Hän otti luut ja nahat ja alkoi kantamaan niitä kainalossaan. Sarostip otti myös käteensä savisen astian ja näytti kantavan sitä varovaisesti. Sarostip jätti astian maahan talon viereen ja vei nahan ja luut taloon.
Sarostip tuli ulos talosta ja meni astian luokse. Hän kantoi sitä varovaisesti kasvimaalle. Alinea meni katsomaan astiaa.
Alinea katsoi astiaan yllättyneenä. Alinean tultua lähelle Sarostip sanoi tälle:
- Katsos.
Hän ojensi astiaa lähemmäksi Alineaa.
- Mistä sinä tämän astian löysit? Alinea kysyi.
- Se oli tuolla nyljetyn lehmännahan alla, Sarostip vastasi. En kyllä tiedä kuka sen nahan oli nylkenyt.
Samassa tien suunnasta ilmestyi ihmisiä. Siellä näytti tulevan Tarran mukanaan kaksi orlanthisoturia ja joku papilta vaikuttava ja lihava mies, joka ratsasti hevosella.
Sarostip katseli tielle, laski astian maahan ja meni tulijoita vastaan.
Alinea nosti astian maasta ja katseli sammakkoa.
Sarostip käveli tielle tulijoita vastaan. Tarran asteli näkyviin tietä pitkin ja suuntasi Alineaa ja Sarostipia kohti viitaten perässään tulevia miehiä mukaansa.
- Orlanthin tervehdys! ratsailla oleva lihava mies sanoi Sarostipille ehdittyään lähemmäs.
- Orlanthin tervehdys, Sarostip sanoi takaisin miehelle. Mikäs teidät tänne tuo? hän kysyi lihavalta mieheltä.
- Tärkeitä asioita, mies vastasi salaperäisesti ja pysäytti hevosensa, joka oli kookas ja hyväluontoinen tamma.
Mies alkoi laskeutua vaivalloisesti ratsunsa selästä toisen soturin avustamana. Tarran seisoskeli paikallaan. Vieras mies nojasi hiukan huohottaen hevoseen ja katseli tilalaisia, etenkin paljasrintaista Ronia, jonka riimut olivat näkyvissä.
- No niin, mies sanoi hengästyneenä.
Sarostip kuunteli tarkkaavaisena.
- Minä olen Orlanthin akolyytti Luis. Sinä olet Sarostip, eikö niin? mies kysyi Sarostipilta.
Alinea lähti tulemaan lähemmäs miehiä mutta piti astiaa mukanaan.
- Kyllä, Sarostip sanoi Luisille.
- Hienoa, mies tuumi pyyhkien hikeä otsaltaan hienoihin hihoihinsa. Oletko sinä sitten Alinea? Luis kysyi Alineaan katsoen.
- Kyllä, Alinea vastasi ja hymyili hieman miehelle.
- Tarran on puhunut sinusta, Luis tuumi Sarostipille viitaten Tarraniin. Olemme päätyneet siihen, että Sammakkojoen rotkon kuivuuden on loputtava, hän ilmoitti. Ylipappi Myrskytuuli on antanut minulle ohjeet sitä varten.
- Vai niin, Sarostip totesi.
- Kyllä vain, Luis sanoi.
- Mitä minun pitää tehdä? Sarostip kysyi.
- Tähän on vain yksi lääke, Luis vastasi. Sammakkojoen rotkon tilojen on suoritettava yhteinen sankarimatka, jotta Dagan niska taittuisi, hän räväytti.
Tarran katseli harmistuneena peltoa kävellen ympäriinsä.
- Vai niin, Sarostip sanoi Luisille. Miten nämä sankarimatkat sitten tarkalleen toimivat?
Alinea kuunteli Luisia kiinnostuneena.
- Sankarimatkat ovat ihan niin kuin temppelin riitit, joihin olet lukuisia kertoja osallistunut, Luis selitti Sarostipille. Me toistamme Orlanthin tekoja. Sankarimatkatessamme siirrymme tuonpuoleiseen toistamaan teot. Koemme saman, minkä Orlanth aikoinaan koki, ja sitä kautta tuomme maillemme saman siunauksen, jonka Orlanthkin toi.
- Jaaha. Mitenkä sitten pääsemme tuonpuoleiseen? Sarostip kysyi kiinnostuneena.
- Siihen tarvitsemme koko yhteisön tukea, Luis selitti. Vain muutama ihminen ottaa varsinaiset nimiroolit. Muut sen sijaan tukevat heitä riitissä henkisesti ja antavat tukensa sankarimatkaajille. Meidän on löydettävä vain tarpeeksi urheat ja hurskaat ihmiset ottamaan sankarimatkan roolit. Vahn Burison epäilemättä toimii Orlanthin roolissa. Ernaldaksi minulle on suositeltu sinua, Alinea, Luis sanoi ja katsoi Alineaa tutkivasti.
Alinea hämmästyi miehen sanoja. Sarostip nyökkäili Luisille.
- No niin, mitä sinä siihen sanot, Alinea? Luis kysyi. Ja mitä mieltä isäntäsi on?
- Kyllä se minulle ainakin käy, Sarostip sanoi.
- Jos minut tosiaan halutaan siihen, niin toki suostun, Alinea ilmoitti. Mielelläni autan meitä pääsemään tästä kuivuudesta parhaani mukaan.
Alinea hymyili sitten Luisille.
- Hienoa, Luis totesi. Meidän tietysti täytyy pitää kokous kaikkien tilojen asukkaiden kanssa. Ja isännät lopullisen päätöksen tekevät, ryhtyvätkö he sankarimatkaan. Ylipappi Myrskytuuli on antanut täyden tukensa hankkeelle. Voisimmeko pitää kokouksen tilallasi, Sarostip? Luis tiedusteli.
- Kyllä se käy, Sarostip sanoi ja nyökkäili Luisille.
- Hyvä, Luis totesi. Täytyy sitten kutsua isännät ja heidän väkensä tänne. Samalla saatte tutustua naapureihinne. Voitko hoitaa asian, Sarostip? Lähetä vaikka jotkut tilalaisesi kutsumaan väkeä kokoon. Ja varaa kylliksi tarjoilua heille.
- Onko mitään aikaa milloin meidän pitäisi kutsua isännät tänne? Alinea kysyi. Mahdollisimman pian?
- Mahdollisimman pian, Luis vastasi nyökäten. Koko ajan satonäkymät heikkenevät. Jokainen päivä kuivuutta tietää yhtä nälkäistä suuta lisää.
- Voimmehan tietenkin puhaltaa niillä torvilla ihmiset tänne, Sarostip tuumi. Mutta silloin he kyllä saattaisivat luulla että on joku hätä.
- Niin, ei sellainen sovi, Luis sanoi päätään rahnuttaen. Pistät vain miehesi juoksemaan kutsut toisille tiloille. Piankos he sen tekevät.
Sarostip nyökkäsi ja sanoi sitten:
- Tarran, sinä voisit varmaan lähteä kutsumaan tilojen väet paikalle?
- Minä olen kävellyt koko päivän jo. Eikö joku muu voisi? Tarran kysyi käveltyään hiukan lähemmäs nimensä kuultuaan.
- Eikö hän voisi? Luis kysyi nyökäten Roniin päin. Näen riimuista, että Barntar on siunannut häntä.
- No, Ron, lähde sinä, Sarostip kehotti.
Ron lopetti työt. Hän puki päälleen paidan ja asetti asevyön paikoilleen.
- Alinea ja Rinelda, voitte alkaa pikkuhiljaa laittamaan lihakeittoa, Sarostip kehotti. Voitte käyttää niitä lihoja siitä lampaasta, lehmästä ja Ron oli kaiketi saanut pari jänistäkin. Voitte siis käyttää niitä lihoja.
Alinea nyökkäsi. Ron antoi jänikset Alinealle ja ojensi rintapanssarinsa Sarostipille.
- Oletteko joutuneet lopettamaan lehmän? Luis kysyi yllättyneenä.
- Emme, jotkut sudet olivat käyneet sen kimppuun ja tappaneet, Sarostip vastasi.
Ron lähti vähän vaivautuneesti mutta nopeasti juosten kohti riippusiltaa.
- Telmoreitako? Luis kysyi.
- Ehkä, Sarostip vastasi.
- Minun ja Ronin kimppuun kävi ainakin yksi telmori muutaman tavallisen suden kanssa kun olimme metsässä, Tarran selitti.
- Saitko Tarran muuten sen nahan myytyä? Sarostip kysyi.
- Sain, Tarran vastasi.
Luis nyökkäsi ja sanoi:
- Ihmissusia on välillä riesaksi asti. Päällikkö Renekot on kieltänyt metsästämästä niitä, elleivät sudet käy eläinten tai ihmisten kimppuun.
- Samana yönä yksi susi oli tullut sisään taloonkin ja tappanut lampaan, Sarostip kertoi.
- Se on vakavaa, Luis totesi. Teidän on pakko alkaa pitää tarkempaa huolta eläimistänne. Toivottavasti ette ole yhtä varomattomia kuin Soderfallin väki.
- Onko heidänkin eläimiä tapettu? Sarostip kysyi.
- Ei mutta he eivät kuuleman mukaan paljon varovaisuudesta piittaa, Luis vastasi. Tosin metsästävät he ahkerasti susia kyllä.
- Tarran, missä Threl muuten on? Sarostip kysyi.
- En minä tiedä, Tarran vastasi.
- Miksi hän ei tullut mukanasi takaisin? Sarostip ihmetteli.
- En minä edes nähnyt häntä kaupungissa, Tarran vastasi.
Samassa Threl saapui metsästä hieman likaisena ja allapäin. Vieras papinnäköinen mies katsahti Threliin päin.
- Aina uusia yllätyksiä, Threl tokaisi hiljaisesti itsekseen saavuttuaan tilan luokse ja katseli kuollutta lehmää.
- Oletko sinä kunnossa? Alinea kysyi.
- En, Threl vastasi aika tylysti.
- Missäs sinä olet ollut? Sarostip kysyi.
- Sinähän annoit minulla luvan käydä Vaaralinnoituksessa, etkö muista? Threl muistutti.
- Niin, mutta miksi sinä metsän kautta tulit? Sarostip kysyi.
- En tiedä, Threl vastasi. Oikaisin vain vähäsen.
- Vai niin, Sarostip totesi. Tarran, mitä sait siitä nahasta?
- Mmm, Tarran mutisi ja kaiveli taskustaan kourallisen kolikoita. Kolme hopeaa ja viisi kuparirahaa, hän sanoi ja ojensi rahoja Sarostipille.
- Hyvä, Sarostip sanoi ja otti rahat.
Tarran mutisi jotain vaivanpalkasta ja lähti kävelemään joelle päin.
- Mitä tuo tuolla tekee? Threl kysyi osoittaen kuollutta lehmää.

Riskimaa, osa 43.
RuneQuest
Irkkipelit
Ohjeet
Säännöt
Ehilmin valo
Hullu Prax
Karhunkaato
Riskimaa
Tulen maa
Yövalon varjossa
Palaute
Vieraskirja