Riskimaa, osa 41

Ron katsoi kuolleita eläimiä ja sitten vähän kysyvästi Tarrania. Tarran kohautti olkiaan hämmentyneen näköisenä ja lähti sisälle taloon.
Samassa Threl saapui talon suunnasta, kun Tarran oli menossa sisälle.
- Hmm. Miksi tuolla on kuollut lammas ja susi? Threl kysyi ja osoitti lammasta ja sutta.
Ron lähti sisään. Threl seurasi mutta ihmetteli vielä hetken raadeltua lammasta ja isoa sutta.
Sisällä tuvassa ei näkynyt olevan ketään. Siellä tulikin oli hiipunut. Ikkunaluukuista sen sijaan tuli Elmalin säteitä, tosin vielä niukasti, kun Elmal oli vasta nousemassa.
Ron alkoi valmistaa puuroa. Tarran kurkkasi takahuoneeseen.
Threl seisoi paikallaan vastaheränneen näköisenä. Tarran istahti penkin päähän ja kävi tarkastelemaan hiukan turvonnutta nilkkaansa.
Threl kävi katsomassa puuroa. Alinea tuli samassa Janerran kanssa takahuoneesta.
- Ron! Janerra huudahti ilahtuneesti.
- Huomenta, Alinea toivotti.
- Ron, minä olin niin huolissani! Janerra huudahti ja riensi Ronin luokse.
Alinea katseli hieman ihmeissään, kun miehet olivat tekemässä ruokaa.
- Anteeksi, kun en herännyt aikaisemmin, hän sanoi. En vain oikein saanut unta yöllä tapahtuneen jälkeen.
Alinea meni katsomaan padan luokse, mitä siellä porisi.
- Mitä sitten tapahtui? Tarran kysyi.
Ron havahtui ajatuksistaan ja puuron tekemisestä katsoen Janerraa hieman hymyillen.
- Me tarinoitiin, Janerra sanoi. Minä kerroin heille päällikön tyttärestä ja sammakosta. Ja Sarostip kertoi kahdesta veljeksestä ja lunarilaisesta.
Samassa Rinelda ilmestyi tuvan puolelle haukotellen. Ron antoi naisten hoitaa loput puuron valmistamisesta.
- Huomenta, Rinelda, Alinea toivotti ja jäi hämmentämään puuroa.
- Olenko menettänyt jotain? Threl kysyi. Ron. Missä olitte?
- Huomenta, Rinelda sanoi Alinealle ja huokaisi.
- Huomenta, Threl sanoi Rineldalle.
Ihmeekseen kaikki huomasivat, että Ron ei ollutkaan enää koko tuvassa. Alinea katseli ympärilleen hämmentyneenä.
- Meillä oli tosi kiva ilta, Janerra selosti Tarranille.
- Minne Ron meni?
- Ron? Janerra kysyi ja vilkaisi kattilan suuntaan.
Tarran kuunteli Janerran puhetta vain puolittain väännellessään varovasti nilkkaansa, joka oli turvonnut jonkin verran.
- Ehkä hän meni ulos, Janerra arveli.
Sarostip tuli peremmästä huoneesta sisään nälkäisen näköisenä ja silmät vielä puoliummessa.
- Huomenta, Alinea sanoi hänelle.
- Huomenta, Sarostip toivotti väsyneenä Alinealle.
Alinea katseli vielä hieman hämmentyneenä käytävän suuntaan mutta kohautti sitten olkiaan ja jatkoi hämmentämistä. Sarostip sai unisilla silmillään Tarranin näkökenttäänsä ja kysyi tältä:
- Mitä sinä jo täällä teet? Eikö teidän pitänyt olla poissa muutama päivä?
- Ei ilmeisesti, Tarran vastasi.
Sarostip lösähti väsyneenä pöydän ääreen ja sanoi sitten Tarranille:
- No, hyvä kuitenkin että olet täällä.
Sarostip haukotteli vielä sen jälkeen.
- Meillä oli sitten kivaa, Janerra sanoi istuen penkille ja vetäen jalkansa alleen.
- Palasimme takaisin kun ensin kimppuumme kävi susia, sitten hämähäkkejä ja lopuksi vielä joku helvetin lunarinoita, Tarran sanoi vihaisena ja lopetti nilkkansa vääntelyn.
Alinea maistoi hieman puuroa ja alkoi laittaa sitä kulhoihin ja kantoi niitä pöydälle.
- Puuro on valmista, hän ilmoitti.
- Lunarinoita? Janerra kysyi pelokkaana.
- Missä on Ron muuten on? Sarostip havahtui kysymään.
- Hän oli täällä hetki sitten, Alinea vastasi. Lähti kai ulos.
- Ron on tosi hiljainen hiipijä, Janerra totesi hiukan naurahtaen.
- Jaa. Tännekin hyökkäsi yöllä muuten susi, Sarostip kertoi. Saimme sen kuitenkin Tekin kanssa pois päiviltä. Yhden lampaan se kyllä tappoi.
- Meidän kimppuumme kävi kokonainen lauma, Tarran ilmoitti.
- Aika jännä, että ne tänne tilalle hyökkäsivät, Sarostip tuumi. Yleensä sudet hyökkäilevät tiloille kun niillä ei ole ruokaa metsissä.
- Oliko se ihan tavallinen susi? Tarran epäili.
Saatuaan pöytään tarpeeksi kulhoja Alinea meni itse syömään pöytään.
- Kyllä se minusta ihan tavalliselta vaikutti, Sarostip sanoi ja näytti miettivän rapsuttaen parransänkeään.
Janerra alkoi syödä. Sarostip kävi myös syömään puuroa.
- Sinä olet Sarostip hyvä kertomaan tarinoita, Janerra sanoi. Melkein kuin minun... Janerra keskeytti samassa ja vaikeni.
Tarran alkoi syödä ja sanoi suu täynnä ruokaa:
- Yksi meidän kimppuumme käyneistä oli ihmissusi.
Alinea kysyi hämmentyneenä:
- Mistä sen teidät?
- Ihmissusi? Threl hämmästeli.
- Tavalliset aseet eivät tehonneet siihen, Tarran vastasi.
- Vai että ihmissusi, Sarostip virkkoi ja näytti miettivän syöden kuitenkin kokoajan puuroaan.
- Olen kuullut semmoisista tarinoissa, Threl totesi. Ovat kuulemma pahoja vastuksia. Ja pelottavia.
Sarostip söi puuroaan nopeasti, sai lautasensa tyhjäksi pian ja meni sen jälkeen perempään huoneeseen. Threl syö puuroaan rauhassa, kuten myös Alinea.
Tarran söi puuronsa ripeästi ja nilkutti sitten ulos. Sarostip tuli peremmästä huoneesta ja suunnisti suoraan ulos.
- Minne olet menossa? Alinea kysyi.
- Pesulle, Sarostip huikkasi Alinealle ja poistui.

Sarostip ulkona
Sarostip pääsi ulos. Suden ja lampaan raadot olivat oven luona. Sarostip suuntasi joelle pesulle. Tarran näytti menevän katselemaan raatoja, joten Sarostip päätti käydä sanomassa hänelle pari sanaa.

Ulkona
Sarostip tuli ulos talosta ja huomatessaan Tarranin sanoi tälle:
- Kun nyt kerran olet siinä ja jos sinulla ei ole muuta puuhaa niin voisit ottaa vaikka sudelta nahan ja lampaasta voisi saada vielä lihat.
Janerra ilmestyi samassa ulos ja katseli pihaa ja tähysteli metsän suuntaankin.
- Sinäkö suden tapoit? Tarran kysyi.
- Kyllä, Sarostip vastasi. Ja tuo susi tappoi lampaan.
Tarran nyökkäsi ja alkoi ottaa lampaasta lihoja tikarillaan. Sarostip lähti joelle peseytymään.
- Hei, oletteko nähneet Ronia? Janerra kysyi.
Sarostip käänsi päätään Janerraan päin matkatessaan joelle ja sanoi:
- En ole nähnyt häntä koko aamuna.
- Missä hän mahtaa olla? Janerra kysyi huolestuneena.
- Kyllä hän varmaan pärjää, Sarostip sanoi vielä mennessään joelle.
Janerra nyökkäsi. Sarostip meni sitten joelle.
Threl saapui juosten Sarostipin luo. Sarostip oli joella ja oli juuri riisuutunut ja alkoi pestä itseään.
- Huomenta, Sarostip, Threl sanoi. Ajattelin kysyä, että saanko käydä Vaaralinnoituksella.
- No, jos sinulla on tärkeää asiaa sinne, Sarostip myöntyi.
Hän oli pulahtanut veteen.
- Käyn tapaamassa erästä henkilöä, Threl kertoi.
- No, jos se on välttämätöntä niin mene sitten, Sarostip suostui.
- Tapasin yhden naisen sairaalasta, Threl selitti.
- No, mene sitten, Sarostip sanoi ja nousi märkänä joesta.
Vesi näytti olevan joessa taas matalammalla kuin eilen. Sitä menoa koko joki kuivuisi ennen pitkää ja vielä tulen vuodenaika edessä.
Kuivattuaan hieman itseään Sarostip alkoi pukeutua. Kun hän oli pukenut päälleen, hän lähti talolle päin. Tarran suuntasi juuri joelle päin saatuaan turkin irti. Sarostip suuntasi suden ruumiin luokse. Hän otti puukkonsa esiin ja alkoi irrottaa suden hampaita sen suusta.
Threl lähti tietä pitkin Vaaralinnoitukseen.
Sarostip huomasi, että Tarran oli tehnyt hyvää työtä turkin kanssa. Maa oli tosin varsin verinen.
Sarostip irrotti suden ruumiilta viisi hammasta, jotka olivat parhaimmassa kunnossa, ja lähti niiden kanssa joelle.
Sarostip tuli joelle viiden hyvin irrotetun suden hampaan kanssa.
- Mitä sinä noilla? Tarran kysyi.
- Ajattelin tehdä itselleni pienen kaulakorun, Sarostip sanoi vaisusti hymyillen ja pesaisi hampaat vedessä.
- Mitä me teemme tälle turkille? Tarran kysyi.
- No, sen voi laittaa seinälle ja sitä voi tietenkin käyttää peittona tai vastaavaa. Teit aika hyvää työtä tuon turkin kanssa, Sarostip sanoi Tarranille. Ei mitään kannata heittää hukkaan.
- Niin, mutta ajattelin että sen voisi myydä, Tarran sanoi. Harmi ettemme saaneet tapettua niitä susia siellä metsässä. Tällaisesta turkista voisi saada hyvät rahat, kun se ei ole edes pahasti vahingoittunut muualta kuin päästä.
- Niin voisihan sen myydäkin, Sarostip tuumi. Sen saisi ehkä vaihdettua kukkoon tai muuta, hän lisäsi, kun oli pesaissut hampaat. Harmi että Threl lähti jo.
- Lähtikö hän kylään? Tarran kysyi.
- Lähti, Sarostip vastasi. Jotain naista tapaamaan. Jos oikein ymmärsin.
- Minä voisin lähteä myös kylään, jollei minua välttämättä tarvita täällä, Tarran sanoi. Voisin samalla yrittää myydä tämän.
Alinea tuli joelle Rineldan kanssa ja molemmat kantoivat tiskejä mukanaan.
Sarostip näytti miettivän hetken mutta sanoi sitten:
- Selvä on. Mutta älä jää sinne sitten norkoilemaan. Äläkä ryyppää rahoja tai muuta. Jos saat hyvät rahat voisit yrittää ostaa ainakin kukon.
Alinea tuli joelle tiskaamaan ja sanoi miehille:
- Pelto on nyt sitten kylvetty?
- On. Mitenkäs muuten kasvimaa? Sarostip kysyi.
- No siellä on vielä paljon tekemistä, Alinea myönsi.
Tarran sai sudenturkin vihdoin puhtaaksi ja lähti talolle päin sanoen Sarostipille:
- Palaan varmaan iltaan mennessä.
- Hyvä, Sarostip totesi Tarranille ja lähti talolle.
Tarran haki sisältä keihään ja lähti saman tien matkaan. Tek ja Althon tulivat juuri ulos lampaita paimentaen.

Sarostip sisällä
Sarostip ei jatkanutkaan sisälle asti vaan otti irti loputkin hampaat. Hän ei yrittänyt ottaa niitä mitenkään erityisen hienosti irti, kunhan ne vain jotenkin lähtivät. Saatuaan hampaat Sarostip meni sisälle.
Worford kuorsasi penkillä. Sarostip vei irrottamansa hampaansa reppuunsa ja lähti sen jälkeen kasvimaalle töihin, vaikka väsymys painoi. Sarostip päätti mennä sitten aikaisemmin nukkumaan.
Alinea ja Rinelda näyttivät olevan juuri pellolla hätistelemässä variksia. Sarostip meni kasvimaalle ja kävi töihin.
Alinea ja Rinelda vain koettivat hätistellä variksia varsin kauan. Ne tuntuivat vain sitkeästi pysyvän pellolla ja napsivan siemeniä.
- Janerra! Missä olet! Sarostip kuuli Alinean sitten huutavan.
Sarostip katsahti hieman ympärilleen. Ron näkyi tulevan juuri talosta ulos.
Ron seisoskeli ovella. Alinea tuli pellon suunnalta Ronin luokse.
- Missä sinä olet oikein ollut? Alinea kysyi. Janerra on ollut hyvin huolestunut.
Sarostip katsahti hieman kummastellen Ronia mutta jatkoi sen jälkeen töiden tekoa kasvimaalla. Ron kohautti olkapäitään. Alinea katseli ympärilleen huolestuneena ja kysyi:
- Tiedätkö missä Janerra on?
Ron pudisti päätään eikä näyttänyt huolestuneelta. Alinea katsoi kummastellen Ronia, joka tuntui vähän poissaolevalta. Sarostip teki vain töitä kasvimaalla.
Alinea hymähtää ja lähti sitten kasvimaalle. Ron lähti metsään.
- Sarostip, pellolla on variksia ja ne syövät siemenet, ellei asialle tehdä mitään, Alinea sanoi.
Sarostip lähti pellolle. Alinea sanoi huolestuneen oloisena:
- Käyn katsomassa jos Janerra olisi lehmien luona.
Varikset ruokailivat pellolla raakkuen. Alinea lähti aitausten suuntaan.
Sarostip juoksi pellolle ja alkoi huitoa käsillään ja huutelemaan variksille. Varikset pitivät Sarostipia pilkkanaan ja nousivat aina siivilleen mutta laskeutuivat sitten toiseen paikkaan.
- Nyt helvettiin täältä, kirotut Dagan palvelijat! Sarostip huusi ja juoksi yrittäen hätistää niitä.
Varikset vain raakkuivat kuin ivallisena Sarostipin turhille häätöyrityksille.
- Janerra! Missä olet! Sarostip kuuli Alinean huutavan aitauksen suunnassa.
Sarostip otti vihaisena miekkansa ja alkoi huitoa variksia epätoivoisesti. Varikset vain räkättivät ja lentelivät sivuun. Niille lento ei tuntunut tuottavan ollenkaan samanlaisia ponnisteluja kuin Sarostipin juoksentelu savisella pellolla.
Alinea juoksi aitausten suunnalta pellolle muiden luokse. Sarostip kirosi pellolla, kun ei saanut variksia pois.
Päästyään Sarostipin lähelle Alinea alkoi hengästyneenä kertoa:
- Aitauksilla on tapahtunut kauheita. Siellä on yksi lehmä aivan kaluttuna!
- Ne saatanan sudet varmaan tekivät sen yöllä, Sarostip sanoi vihaisena.
- Oletko nähnyt minne Janerra on mennyt? Alinea kysyi. Hän kai oli viimeksi menossa lehmiä katsomaan, mutta hän ei ollut siellä.
- En ole nähnyt häntä, Sarostip vastasi ja loi vielä vihaisen mulkaisun variksiin.
- Käyn katsomassa vielä sisältä, Alinea sanoi. Voi olla, että hän meni sinne kun näki ruhon.
Alinea lähti kävelemään reippaasti talolle. Rinelda huokaisi.
Sarostip yritti epätoivoisesti hätistellä variksia vielä hetken ja sen jälkeen pohti kuumeisesti, miten ne saisi säikytettyä. Alinea kulki juuri talosta varastoon.
Alinea tuli masentuneen oloisena takaisin pellolle ja sanoi:
- Janerraa ei näy missään.
- Lähtiköhän hän Tekin ja Althonin mukaan paimeneen? Sarostip kysyi.
- Ei, Alinea vastasi. Hän meni etsimään josko Ron olisi ollut lehmien luona, mutta luultavasti pelästyi pahasti kun näki sen raadellun lehmän.
- Tämä tästä nyt vielä puuttuikin, Sarostip totesi. Minneköhän Ronkin lähti?
- Hän ei sanonut mitään, Alinea sanoi. Hän vain käveli metsään. Omituista, kun Ron ei ollut huolestunut Janerran katoamisesta.
Rinelda huokasi. Alinea seisoi pellolla tietämättä, mitä pitäisi tehdä. Varikset napostelivat siemeniä kaikessa rauhassa.
Alinea seison hetken masentuneena ja katseli variksia Varikset raakkuivat kuin ivallisesti Alinealle.
- Minä voin lähteä etsimään Janerraa, Sarostip sanoi. Yrittäkää keksiä joku keino millä häädätte varikset.
Samassa metsän suunnasta ilmestyi tuttu mies: Asgrim. Hän asteli määrätietoisesti toisia kohti. Asgrimillä oli selässään jokin pieni käärö.
Alinea kääntyi Asgrimiä kohti. Asgrim virnisti Alinealle kissamaisesti ja asteli tämän luokse. Hän sieppasi sitten Alinean syliinsä ja suuteli tätä. Alinea katsoi Asgrimiä nyt hieman iloisempana mutta oli silti masentunut.
- Toisaalta, jos Ron ei ollut huolestunut, niin se varmaan tarkoittaa että Janerra on turvassa, Sarostip tuumi. Koska muutenhan Ron hätäilisi kuin mikäkin.
- Annahan kun kannan kultani kultavuoteeseen, Asgrim sanoi Alinealle ja nosti tämän yllättäen syliinsä.
Alinea sanoi puoliääneen:
- Asgrim, ei nyt.
- Miksi ei, kultaseni? Asgrim kysyi päästämättä Alineaa sylistään.
- Täällä ei suju nyt mikään, ja pitäisi tehdä töitä, Alinea vastasi. Janerra on hukassa, Ron ties missä ja varikset syövät kaikki siemenet pellolta.
- Äh, minä menen lepäämään, Asgrim sanoi laskien Alinean sylistään.
Alinea jatkoi päästyään alas:
- Kasvimaatakin pitäisi saada kuntoon ja sudet olivat raadelleet lehmän.
- Jo Orlanth tunsi variksenhäätöniksit. Niitä pitää viskoa kivillä, Asgrim lisäsi laiskasti ja lähti talon suuntaan. Ottakaa lihat talteen, niin syödään hyvin, hän vielä huikkasi.
Alinea jäi seisomaan taas masentuneena pellolle ja katsoi Sarostipia:
- Mitä me tehdään nyt?
Asgrim katosi sisälle nyyttinsä kanssa.
Sarostip otti kiven yritti viskata yhtä varista. Hän osui, variksen sulat pöllähtivät ja se putosi maahan ja jäi liikkumatta makaamaan. Muut varikset raakkuivat, nousivat siivilleen ja lensivät pois.
- Hienoa, Alinea ilahtui. Lähtivät ainakin hetkeksi pois.
- No niin, te voitte nyt mennä kasvimaalle. Minä menen vähän huutelemaan Janerraa, Sarostip sanoi.
Rinelda huokasi ja lähti kasvimaalle. Alinea lähti kasvimaalle myös. Sarostip poistui sitten metsän reunalle.

Sarostip metsässä
Sarostip meni metsään huutelemaan Janerraa. Hän suuntasi länteen. Mitään vastausta ei tuntunut kuuluvan, vaikka Sarostip hyvän aikaa kuljeskeli.
- Sarostip? Sarostip kuuli kohta jostakin kauempaa Tekin äänen.
Sarostip havahtui siihen ja katseli ympärilleen. Pian Tek ilmestyi juosten paikalle.
- Sarostip, mikä nyt? Tek kysyi.
- Janerra on kadonnut, Sarostip vastasi. Tulin etsiskelemään häntä.
- Se typerä likka on varmaan eksynyt, Tek arveli ylimielisesti.
- Tulin nyt joka tapauksessa etsimään häntä mutta en ole löytänyt, Sarostip totesi.
- Me Althonin kanssa ei olla nähty sitä, Tek vakuutti.
- Selvä. Jatka sinä paimentamistasi, Sarostip kehotti. Minä etsin vielä hetken ja sen jälkeen menen takaisin tilalle.
- Joo, Tek sanoi ja lähti takaisin.
Sarostip jatkoi sitten etsimistä. Janerraa ei tuntunut kuitenkaan löytyvän, joten Sarostip lähti sitten takaisin tilalle.
Alinea ja Rinelda näyttivät olevan kasvimaalla hommissa. Alkoi olla jo kohta keskipäivä. Aika oli kulunut nopeasti. Sarostip meni naisten luokse.
Sarostip asteli Rineldan ja Alinean luokse hieman pettyneen näköisenä. Alinea nosti katsettaan maasta, kun huomasi Sarostipin tulevan.
- En löytänyt häntä, Sarostip sanoi Rineldalle ja Alinealle.
Rinelda huokasi.
- En oikein tiedä miten voimme edes löytää häntä, Alinea totesi. Toivottavasti hän on vain mennyt pois hetkeksi ja tuli takaisin.
- Niin, meidän täytyy vain toivoa että hän tulee takaisin, Sarostip myönsi ja alkoi sen jälkeen tehdä töitä kasvimaalla.
Päivä kului töitä tehdessä ja iltapäivä eteni. Janerraa ei kuulunut eikä liioin ketään muitakaan. Tilalla oli varsin hiljaista.
Sitten Tek ja Althon saapuivat lampaiden kanssa. Pojat paimensivat lampaat sisälle.
- Menen laittamaan ruokaa, Alinea ilmoitti.
Hän lopetti työt ja meni sisälle Rineldan kanssa. Sarostip lopetti myös työt mutta meni vielä pellon viereen hetkeksi seisomaan.
Sarostip huomasi Ronin ilmestyvän metsästä ja kävelevän talon suuntaan. Sarostip katseli vain vähän Ronin menemisiä mutta ei ainakaan vielä tehnyt mitään. Ron meni sitten sisälle.
Vähän ajan kuluttua Sarostip lähti sisälle.

Tuvassa
Sarostip tuli sisälle varsin väsyneen näköisenä. Sisällä olivat Alinean ja Ronin lisäksi pojat ja Worford.
- Niin, Ron, tiedätkö missä Janerra on? Alinea kysyi.
Ron pudisti päätään poissaolevana eikä tuntunut kiinnostuneen. Sarostip istuutui penkille kummastellen Ronin käytöstä.

Riskimaa, osa 42.
RuneQuest
Irkkipelit
Ohjeet
Säännöt
Ehilmin valo
Hullu Prax
Karhunkaato
Riskimaa
Tulen maa
Yövalon varjossa
Palaute
Vieraskirja