Riskimaa, osa 40

- Missä päin metsää se kuoppa oli? Sarostip kysyi Ronilta. Oliko se kaukanakin täältä?
Ron näytti keskittyneeltä.
- Lähdetäänkö me jahtiin? Tek kysyi innokkaasti.
- Odottakaa hieman, Sarostip sanoi ja lähti käytävään.
Ron meni käytävään myöskin. Tek seurasi Sarostipia keihään kanssa.
- Pysy täällä Tek, Sarostip kehotti.
Alinea meinasi sanoa jotain mutta jätti sitten sanomatta, kun miehet menivät käytävään.
- Miksi? Tek kysyi.
- Koska minä sanon niin pysy nyt täällä, Sarostip vastasi.
- Höh, Tek tuhahti ja mulkaisi Ronia mutta jäi tupaan.
Ron katosi käytävään.
Tarran istui penkillä katsellen muita hiljaa ja pyöritteli tapansa mukaan tikariaan sormiensa välissä.
- Tarran, sinä et löytänyt keihäänterääni, Tek sanoi syyttävästi.
Althon istui Rineldan vieressä hiljaisena.
- Ei kai sillä nyt väliä ole kuka sen löysi, Alinea sanoi. Ole iloinen, että se löydettiin.
- Niin, Tarran totesi.
- Ja minun ansani ei toiminut, Tek sanoi harmissaan. Miksi ihmeessä toista terää ei yritetty varastaa?
- Alinea, tuletko mukaan pian uudelle kosimareissulleni? Worford kysyi. Sinä voisit näytellä vaikka palvelijaa. Se tekisi hyvän vaikutuksen morsiameeni.
Alinea pudisti päätään ja sanoi:
- En tule.
- Tulisit nyt, Worford sanoi ruikuttavasti.
- En. En halua näytellä sinun palvelijaasi, Alinea vastasi.
- Entä jos minä maksan sinulle? Worford kysyi mankuvasti.
Alinea vastasi jyrkästi:
- Ei.
- Tule, Alinea-kiltti, tule, Worford ruikutti astelleen Alinean luokse.
- En, Alinea vastasi ja katseli odottavana käytävän suuntaan. Usko jo.
- Alinea, ole kiltti, Worford aneli ja heittäytyi polvilleen Alinean eteen.
Alinea punastui hieman mutta ei kiinnittänyt sen enempää huomiota Worfordiin.
- Alinea, Worford ruinasi ja tarttui Alineaa kädestä.
- Ei, Alinea kivahti ja vetäisi kätensä vapaaksi.
Hän nousi ylös ja alkoi siivota tupaa.
- Alinea, Worford mankui ja konttasi polvillaan Alinean perässä.
Ron ja Sarostip tulivat takaisin tupaan. Alinea siivosi siellä juuri ja Worford ryömi mankuen polvillaan hänen perässään.
- Ei. Usko jo, Alinea sanoi Worfordille.
- Alinea, ole kiltti, Worford ruikutti polvillaan maassa.
Alinea lopetti siivoamisen miesten tullessa tupaan ja meni takaisin istumaan penkille. Worford konttasi Alinean eteen ja aneli:
- Tule nyt, Alinea.
- En tule, Alinea vastasi taas.
Tarran alkoi kävellä ympäri tupaa levottomana.
- Mitä te puhuitte? Tek kysyi Sarostipilta.
Ron käveli takahuoneeseen. Janerra katsahti Ronin perään mutta jäi penkille.
- Ei mitään erikoista, Sarostip sanoi Tekille.
- Miksi Worford on yhä täällä? Tarran kysyi Sarostipilta ja pysähtyi tämän luokse.
- Niin tosiaan, Sarostip muisti. Kun olit Worford kerran jo itsekin lähdössä niin voisit huomenissa lähteä.
Worford nousi ylös ja katsahti Sarostipia. Alinea hymyili hieman.
- Minä tarvitsen Alineaa mukaan kosimismatkalle, Worford sanoi Sarostipille. Kun minä saan tilan, niin sitten minä lähden.
- Mihin sinä Alineaa tarvitset? Sarostip kysyi.
- Hän saisi esittää palvelijatarta, jotta tekisin hyvän vaikutuksen morsiameeni, Worford selitti hiukan hymyillen.
Alinea katsoi hieman vihaisena Worfordia ja sanoi:
- En ole menossa Worfordin mukaan.
Ron tuli takaisin tupaan hihaton cuirboullipanssari päällään ja näytti olevan lähdössä.
- Lähdetäänkö me ajamaan sitä takaa, Sarostip? Tek kysyi.
Alinea katsoi Ronia kummastellen.
- Et kai sinä ole nyt lähdössä ajamaan sitä takaa? Sarostip kysyi Ronilta.
Ron nyökkäsi Sarostipille.
- Onko siinä nyt mitään järkeä yksin metsään lähteä, jos tietää siellä olevan vaarallisia otuksia?
- Eihän sitä nyt illalla kannata lähteä takaa ajamaan, Sarostip huomautti.
- Ihan typerää, Tek säesti Sarostipia.
- No jos sinä välttämättä haluat lähteä sen perään niin siitä vaan, Sarostip myöntyi.
Ron katsoi Alineaa ja tuhahti.
- Jos sinä haluat, Sarostip sanoi taas Ronille.
- Ron, harkitse vielä, Janerra sanoi pelokkaasti.
Ron nyökkäsi kiitollisena Sarostipille.
Tek tuhahti. Janerra katsahti Roniin hiukan huolestuneena mutta nyökkäsi.
- Minä voin tulla mukaasi, Tarran ehdotti yhtäkkiä Ronille.
- Et kai sinäkin nyt ole lähdössä? Sarostip kysyi Tarranilta.
Ron katsahti hieman yllättyneenä Tarrania mutta nyökkäsi sitten. Alinea näytti huolestuneelta.
- No lähde sitten, Sarostip myöntyi. Mutta muita se hirviön perään ei kyllä lähde.
Tarran haki keihäänsä takahuoneesta.
- Niin, meidän miesten täytyy vartioida tilaa, Tek tokaisi.
- Pidä suusi Tek, Sarostip komensi.
Ron katsoi pientä Tekiä hieman huvittuneena. Tek virnistää hilpeästi Sarostipille ja otti paremman otteen keihäästään.
- Ronin on aika vaarallista lähteä yksin metsään, Alinea totesi. Ehkä olisi parempi odottaa parempaa aikaa?
- Siksi minä lähdenkin hänen mukaansa, Tarran sanoi palatessaan takahuoneesta.
Ron nyökkäsi Tarranille ja lähti ovelle. Tarran lähti Ronin perään. Alinea pudisteli harmistuneena päätään.
- Toivottavasti heidän käy huonosti, Tek tokaisi.
- Tek! Alinea huudahti. Älä sano tuollaisia.
- Miksi en, Alinea? Tek kysyi. Eikö olisi ihan oikein, että he saivat kärsiä, kun eivät noudata Sarostipin ja minun ohjeita?
- Ei toisille saa toivoa pahaa, Alinea neuvoi. Varsinkaan jos he asuvat samalla tilalla. Heidän menestys on meidän menestystä ja jos heille sattuu pahaa, niin meiltä menee paljon työvoimaa hukkaan.
Sarostip kävi istumaan penkille.
- No, minä toivon sitten, että he nolaavat itsensä, Tek sanoi. Meidän miesten täytyy miettiä, miten me hoidamme yövartion.
- Viime yönä ruokaa oli viety, vaikka olikin vahdit, Alinea huomautti.
- Pitäisikö meidän myrkyttää ruokaa? Tek kysyi. Sitten se varas ainakin paljastuisi.
Alinea huudahti:
- Ei! Mitä me sitten söisimme?
- No, voisimmehan myrkyttää vain osan, Tek pohti.
Alinea sanoi hieman toruvaan sävyyn:
- Olisi varmaan parempi jos jättäisit suunnittelun aikuisille.
- Me miehet tämän mietimme, Tek vastasi Alinealle. Miten me teemme, Sarostip?
- Toivottavasti Ron ei taas satuta itseään, Janerra sanoi huolestuneena.
- Koska ne kaksi ovat siellä metsässä niin yövuorot pitää varmaan järjestää niin että minä sinä ja tuo otamme vahtivuorot, Sarostip sanoi Tekille osoittaen lauseensa lopussa penkillä nukkuvaa Threliä.
- Sopii minulle, Tek sanoi vilkaista penkille nukahtanutta Threliä. Mutta kun se ei auttanut, niin myrkytämmekö ruokaa vai mitä teemme?
- Ruuan myrkyttäminen ei kuulosta minusta hyvältä, Sarostip tuumi. Meillä ei ensinnäkään ole myrkkyä.
- Mitä me sitten tehdään? Tek tivasi. Se ruokarosvo syö kaikki ruokamme ja me joudumme näkemään nälkää!
- Meidän täytyy vain toivoa, että Ron ja Tarran saavat ruokarosvon kiinni, Sarostip vastasi.
- Tuskin se otus täältä ruokaa hakee, Alinea epäili.
- Onhan se muinakin öinä hakenut, Tek sanoi. Ja vielä nyt lihaakin.
- Varmasti vieläkin se muodonmuuttaja joka täällä käy ruokaa syömässä, Alinea arveli. Ties miksi kaikeksi se voi muuttua. Voi hyvin olla, ettette ole edes huomanneet jos se on vilahtanut ruoan luokse.
- Minä tapan sen, jos se yrittää, Tek uhosi.
- Minun pitäisi saada joku mukaan kosimismatkalle, Worford sanoi.
Hän näytti sitten harmistuneelta, kun kukaan ei reagoi hänen sanoihinsa.
- Kenet minä saan mukaani? Worford kysyi hiukan ääntään korottaen.
- Sinun täytyy tehdä se vaikutus itse, Sarostip sanoi Worfordille.
- Mutta kun minä tarvitsisin jotakin näyttävää, Worford sanoi. Palvelija tai eläimiä tai jotain.
- Eikö se sinun paksu rahapussisi ole tarpeeksi näyttävä? Sarostip kysyi.
- Se ei tehnyt vaikutusta, Worford sanoi harmissaan. Se ankkakin vain käkätti minulle, hän lisäsi jurosti.
- Mutta mitäs sitten kun vaimosi huomaa että sinulla ei olekaan palvelijaa? Sarostip tiedusteli.
- Ei se sitten enää haittaa, Worford vastasi. Sitten minulla on jo vaimo hallussani.
Alinea sanoi halveksivasti:
- Ja vielä ihmettelet mikset saa vaimoa.
- Jos sinä auttaisit Alinea, niin saisin, Worford sanoi syyttävästi.
Alinea hymähti ja nousi pöydästä:
- Menen nukkumaan nyt. Toivottavasti saatte vartioinnin hoidettua jotenkin.
- Etkö kertoisi jotakin tarinaa, Sarostip? Janerra kysyi. Olisi kiva viettää iltaa tarinan merkeissä. Kun kylvökin on nyt takana.
Alinea käveli takahuoneeseen.
Sarostip mietti hetken ja sanoi sitten Janerralle:
- Minä en ole kovin hyvä tarinan kertoja.
- Olen varma, että pystyt viihdyttämään meitä, Janerra sanoi hymyillen kauniisti.
Tekkin istuutui penkille odottaen tarinaa. Althon katsoi odottavasti Sarostipia. Rinelda huokasi.
Sarostip näytti miettivän kuumeisesti. Janerra haki penkiltä paremman asennon ja nojaa seinään katsellen Sarostipia.
- Minä todellakaan ole hyvä tarinankertoja, Sarostip sanoi taas.
- Älä ole liian vaatimaton, Janerra naurahti. Kyllä sinä osaat, Sarostip.
- Ei kyllä tosiaankaan tule mieleen nyt mitään hyvää tarinaa, Sarostip sanoi. Eikö teistä kukaan tietäisi? Voisin miettiä sillä aikaa kun joku kertoo tarinaa.
- No, minä osaan tarinan sammakosta ja päällikön tyttärestä! Janerra huudahti heti.
Tek tuhahti.
- No kerro se, Sarostip kehotti. Minä voin kertoa sen jälkeen.
- No, olipa kerran kauan sitten yksi klaani, joka asui Sammakkojoen varrella, Janerra aloitti. Klaanin päälliköllä oli seitsemän kaunista tytärtä. Mutta nuorin heistä oli kaunein.
- Sitten yhtenä päivänä nuorin tytär leikki hopeisen pallonsa kanssa pienellä lammella, Janerra kertoi keskittyneesti.
- Sitten kävi niin, että pallo putosi lampeen, Janerra sanoi ja näytti surullista ilmettä. Päällikön tytär alkoi sitten itkeä siinä rannalla kaunista palloaan, hän sanoi totisena. Sitten siihen ilmestyi sammakko siihen päällikön tyttären viereen.
- Sammakko kysyi: "Mitä itket, kaunis päällikön tytär?" "Rakasta hopeaista palloani", tyttö vastasi. "Se putosi lampeen."
- "Älä itke", sanoi sammakko. "Minä voin saada takaisin pallosi, mutta mitä annat minulle palkkioksi?" sammakko kysyi. "Saat vaatteeni, koruni, kaikki aarteeni, rakas sammakko, jos palautat palloni", päällikön tytär vastasi.
- "En välitä niistä", sammakko sanoi. "Mutta jos otat minut toveriksesi ja jaat kaiken - ruoan, juoman, sängyn - kanssani, niin haen pallosi", sammakko lisäsi. "Lupaan kaiken, kunhan vain tuot rakkaan palloni", tyttö sanoi.
- Kun sammakko kuuli lupauksen, se sukelsi veteen ja nousi pintaan hopeinen pallo suussaan. Se pudotti pallon suoraan rannalle tytön eteen. Päällikön tytär sieppasi pallon käteensä ja juoksi iloisena pois. Turhaan yritti sammakko huudella tyttöä odottamaan.
Janerra keskeytti ja sanoi:
- Voisinko saada vähän vettä, kun kertominen saa suun kuivaksi.
- Toki, Sarostip sanoi, haki kuppiin hieman vettä ja vie sen Janerralle.
Janerra joi kupista ja jatkaa sitten:
- Seuraavana päivänä päällikkö ja hänen tyttärensä olivat syömässä pitkätalossaan, kun ovelta kuului kolkutus. Isä käski nuorimman tyttären avaamaan ja oven takana oli sammakko.
Janerra naurahti hiukan jännittyneesti. Tek tuhahti muka kiinnostumattomana.
- Tyttö paiskasi oven nopeasti kiinni ja palasi pöytään, Janerra kertoi. Päällikkö huomasi, että hänen tyttärensä oli ihan kauhuissaan.
- "Kuka siellä oli?" päällikkö kysyi tyttäreltään. "Joku peikkoko? Vai peräti jättiläinen?" "Ei", tyttö vastasi. "Vain ruma sammakko.".
- "Mitä se täältä tahtoo?" päällikkö kysyi kulmaansa kohottaen. "Minä pudotin eilen leikkiessäni palloni lampeen ja itkin kovasti", tyttö vastasi. "Sitten sammakko haki pallon ja lupasin tyhmyyksissäni, että se saisi olla toverini."
- Taas kuului ovelta koputusta ja sammakon ääni huusi tyttöä tulemaan avaamaan. Sitten päällikkö sanoi tyttärelleen: "Kun kerran olet luvannut, niin sinun täytyy pitää lupauksesi"
- Tyttö vaikersi katkerasti mutta totteli isäänsä ja avasi oven. Sammakko tuli sisälle ja seurasi tyttöä pöytään. Se käski tyttöä nostaa itsensä viereen istumaan. Tyttö epäröi, kunnes hänen isänsä käski häntä tekemään sen.
- Niin tyttö joutui syömään sammakko vieressään ja he söivät samalta lautaseltakin! Janerra huudahti hymyillen.
- Sitten kun he olivat syöneet, sammakko käski päällikön tyttären kantamaan hänet vuoteeseen. Tyttö ei olisi halunnut, mutta taas hänen isänsä päällikkö käski.
- Tyttö kantoi sammakon sänkynsä luokse lattialle ja kävi itse nukkumaan. Mutta sammakko vaati nostamaan itsensä sänkyyn myös ja uhkasi kertoa tytön isälle.
- Niin tytön ei auttanut muu kuin nostaa sammakko vuoteeseen kanssaan, Janerra sanoi naurahtaen. Ja tyttö yritti maata mahdollisimman kaukana sammakosta katsoen sitä inhoten. Sitten ennen kuin tyttö ehti nukahtaa, sammakko vaati vielä lisää.
- Nyt sammakko vaati, että tytön oli annettava hänelle iltasuukko! Janerra huudahti nauraen.
Alinea tuli takahuoneesta aivan hikisenä ja huononoloisena.
- No, sammakko uhkasi taas kertoa tytön isälle, ettei tyttö pidäkään lupaustaan, Janerra kertoi. Tyttö oli ihan kauhuissaan, koska hän inhosi koskettaa sammakkoa, saati sitten pussata sitä.
Janerra katsahti Alineaan ja jatkoi:
- Tyttö pelkäsi kuitenkin myös isänsä vihaa. Sillä tämä rankaisisi häntä kovasti, jos hän ei tottelisi.
Alinea käveli hieman hoiperrellen hakemaan vettä juotavaksi.
- Sammakko pomppi lähemmäksi tytön kasvoja, melkein kiinni niihin, Janerra kertoi. Sitten tyttö sulki silmänsä ja painui huulensa kylmää ja nihkeää sammakko vasten.
- Samassa sammakko muutti muotoaan ja vuoteella lepäsikin sammakon sijasta kaunis nuori poika. Hän oli erään päällikön poika, jonka paha velho oli muuttanut sammakoksi. Mutta päällikön tyttären suudelma oli murtanut loitsun.
Juotuaan vettä Alinea pyyhkäisi hikeä otsaltaan ja istahti penkille.
- Niin poika otti päällikön nuorimman tyttären puolisokseen, Janerra sanoi. Hänestä tuli sitten isänsä jälkeen suuri päällikkö ja kuningas ja tytöstä kuningatar. He olivat onnellisina elämänsä loppuun asti, Janerra päättää. Pidittekö siitä? hän kysyi iloisesti.
Tek tuhahtaa ja sanoi:
- Sammakoita, kaikkea kanssa.
- Ihan hyvä tarina, Sarostip sanoi Janerralle.
- Se oli mukava, Rinelda sanoi huokaisten.
Worford katseli Alineaa ja mutisi jotakin. Alinea nousi ylös ja lähti käytävään.
- Kerrotko sinä nyt, Sarostip? Janerra kysyi.
- Voin vaikka kertoakin, Sarostip myöntyi. Olipa kerran kaksi orlanthisoturia jotka olivat veljeksiä, hän aloitti. Nämä soturit taistelivat aina yhdessä ja saavuttivat voittoja lunareista muiden orlanthisotureiden rinnalla.
Tek näytti nyt kiinnostuneemmalta.
- Kuitenkin eräänä päivänä kun toinen veljeksistä oli menossa nukkumaan tuli joku kumma mies toisen veljeksen luokse, Sarostip kertoi. Tämä mies lupasi veljekselle karjaa, kultaa ja maita jos surmaisi veljensä. Veljes ei kuitenkaan suostunut tähän vaan ajoi miehen pois.
Kaikki kuuntelivat tarkkaavaisina, paitsi Threl, joka tuhisi nukkuessaan.
- Seuraavana iltana tämä sama mies meni toisen veljeksen luokse ja lupasi tälle samaa kuin aikaisemmalle, Sarostip sanoi. Ahneus otti vallan tästä veljeksestä ja hän suostui miehen tarjoukseen.
Alinea tuli takaisin tuvan puolelle ja kävi vielä juomassa hieman vettä. Hän jäi vesiastian viereen kuuntelemaan Sarostipin tarinaa.
- Seuraavana päivänä tämä veljes joka oli suostunut sen hämärän miehen tarjoukseen meni toisen veljeksen luokse, Sarostip kertoi. Tämä veljes halusi tarjota veljelleen aterian ennen sotaretkelle lähtemistä. Hän myrkytti veljensä ruuan ja sillä tavoin surmasi veljensä. Tämä veljes lähti hakemaan palkkiotaan siltä hämärältä mieheltä.
Janerra kuunteli jännittyneenä ja hieman pelokkaanakin.
- Kun veljes pääsi sen hämärän miehen luokse, hän antoi veljekselle kultaa ja olipa hämärällä miehellä karjaakin vierellään, Sarostip sanoi. Hämärä mies antoi kaiken tällä veljekselle. Kun veljes kääntyi ympäri lähteäkseen pois hän tajusi mitä oli tehnyt. Hän oli tappanut oman veljensä kullan ja karjan takia. Mutta eipä ehtinyt tämä veljes kauaa katua kun tunsi keihään uppoavan vatsaansa edessä seisovan lunarilaisen sotilaan toimesta. Niin päättyivät myös tämän veljeksen päivät.
Sarostip päätti tarinansa ja sanoi:
- Tämän tarinan opetus oli yksinkertaisesti se, että lunarilaisiin ei kannata luottaa ja että liiasta ahneudesta seuraa vain pahaa.
Janerra näytti surulliselta.
- Olipa se veljes tyhmä, Tek tuhahti.
- Niin oli, Sarostip myönsi.
- Minä en olisi taatusti tuolla tavalla tehnyt, Tek vakuutti.
- Se oli hirveän surullinen tarina, Janerra sanoi surullisesti.
- No päätin kertoa tällä kertaa surullisen tarinan, Sarostip totesi. Mutta surulliset tarinat ovat opettavaisia.
Alinea sanoi hieman huolestuneena:
- Kävin tuossa ulkona, ja siellä kuului susien ulvontaa.
- No, tuskin Tarranille ja Ronille mitään on käynyt. Kyllä he pärjäävät, Sarostip sanoi rohkaisevasti.
- Eli kannattaa antaa tyhmille keihästä, Tek sanoi ja nyökkäsi tietävästi.
- Minä menen nukkumaan, Rinelda sanoi väsyneesti ja nousi ylös.
Sarostip meni herättämään Threliä. Threl heräsi ja kävi penkille nukkumaan mumisten jotakin. Alinea meni takaisin takahuoneeseen. Rineldakin meni takahuoneeseen. Althon vilkaisi hiukan hätääntyneesti äitinsä perään ja säntäsi takahuoneeseen.
Sarostip yritti herättää Threliä uudestaan mutta jättikin herättämisen sikseen.
- Tek, minä otan ensimmäisen vuoron, ota sinä toinen, Sarostip sanoi. Herätä Threl sitten kolmannelle vuorolle.
- Selvä, Tek vastasi nyökäten.
Worford luikahti takahuoneeseen. Tek lähti takahuoneeseen keihäänsä kanssa. Janerra nousi hiukan hermostuneesti ylös.
- Mitenkähän Ron? Janerra kysyi huolestuneesti.
- Eiköhän hän pärjää, Sarostip sanoi Janerralle. Onhan hänellä Tarran kaverina.
- Minua pelottaa, Janerra tunnusti. Ron on joskus niin...
Janerra vaikeni ja näytti vaivautuneelta.
- Ehkä minun pitäisi mennä nukkumaan, hän mutisi hiljaa.
- Mene vaan, Sarostip sanoi.
Janerra meni takahuoneeseen. Sarostip jäi vartioon. Hän seisoi käytävässä ja vilkuili tupaan ja eläintentiloihin välillä.
Sarostipin vartiovuoro kului aika tylsänä loppuun ja hän oli melkein nukahtaa tuvan lämpimässä. Sarostip meni sitten herättämään Tekin vahtimaan. Tek heräsi haukotellen.
- Onko mitään sattunut? Tek kysyi unisena.
Hän nousi ylös ottaen keihäänsä.
- Sarostip? Tek kysyi, kun väsynyt Sarostip ei vastannut.
- Eipä ole, Sarostip sanoi sitten.
Hän kävi väsyneenä nukkumaan. Tek meni tuvan puolelle vartioon. Sarostip nukahti aika mukavasti.

Sarostip herää
Jossakin vaiheessa Sarostip havahtui ravisteluun.
- Sarostip, Sarostip! Tek kiihtynyt ääni kuiskasi.
Sarostip yritti heräillä.
- Mitä nyt? hän kysyi unisena.
- Sarostip, minä, ulkoa kuului askeleita ja joki raapi ovea, Tek sanoi hermostuneesti. Mitä teen?
Sarostip nousi pystyyn. Hän otti miekkansa ja lähti kävelemään ovelle päin. Tek tuli myös hänen mukaansa puristaen keihästään.
Sarostip ja Tek pääsivät yhdessä ovelle. Sarostip avasi oven nopeasti kokonaan auki.
Ulkona näytti olevan yöksi valoisaa, kun Punainen Kuu helotti taivaalta verenpunaisena. Sarostip ei ainakaan ensisilmäyksellä nähnyt mitään erikoista. Tek kurkki ulos hermostuneesti.
Sarostip astui varovaisesti ulos ja katseli ympärilleen hieman pitäen miekkaansa valmiina. Tek seurasi puristaen keihästään.
Sarostip pyöri pihalla kymmenen metrin säteellä menemättä kovin pitkälle. Hän oli kuulevinaan eläinten aitauksesta levotonta ääntelyä.
- Tek, mennään aitaukselle, Sarostip sanoi ja lähti aitaukselle miekkansa kanssa.
Tek seurasi perässä.
Sarostip oli erottavinaan pari tummaa hahmoa luikahtavan aidan ohitse, ilmeisesti neljällä jalalla matalina liikkuvia. Tek tähyili hermostuneesti aitaukselle.
- Tuolla, tuolla on jotakin, Tek sanoi hermostuneesti.
Sarostip lähti juoksemaan huomaamansa hahmon perään. Tek lähti myös.
Samassa aitauksen luota kuului ulvahduksia, selkäpiitä karmivia. Sarostip pysähtyi ja alkoi katsella ympärilleen. Ulvontaa kuului aitauksen ympäriltä ja samassa joku tumma hahmo ponnahti sivusta aidan yli. Lehmät ammuivat pelokkaasti ja härkä mylvii.
Sarostip piti miekkaansa valmiina ja katsoi hieman pelokkaasti hahmoa.
- Mitä, mitä tuo on? Tek kysyi hermostuneesti hänen vierestään.
- En tiedä, Sarostip sanoi ja lähti hieman perääntymään.
Tek perääntyi myös ja katsoi pelokkaana pimeään. Aitauksesta kuului pelästynyttä mylvintää.
- Tek takaisin talolle, Sarostip sanoi Tekille ja lähti juoksemaan talolle päin mutta katsoi, että Tek pysyi vierellä.
Tek lähti myös juoksemaan kanssasi takaisin talolle.
Kun kaksikko saapui talolle, he huomasivat, että talon ovi oli puolittain auki. Sarostip juoksi nopeasti sisälle. Hän kuuli jo käytävässä eläinsuojista hätääntynyttä määkynää. Tek huudahti.
Sarostip meni eläintentilojen oviaukolle ja kurkisti sisään. Hän kuuli lampaiden hätäistä parkunaa ja murahduksen. Sarostip kuuli sitten jonkin ritsahduksen ja järsivää ääntä, jota pienet murahdukset säestivät.
- Siellä on joku musta ja karvainen otus, kuului samassa Sarostipin ja Tekin takaa.
Se oli Alinea.
Alinea tuli takahuoneesta hieman tuvan puolelle pelokkaan näköisenä. Sarostip säpsähti hieman kuullessaan Alinean äänen. Eläinsuojien suunnasta kuului lampaiden määkynää ja luiden raksuntaa. Kuulosti kuin joku eläin olisi aterioinut siellä.
- Herätä Threl, Sarostip sanoi Alinealle nojaten eläintentilojen oviaukon viereistä seinää vasten ja hengittäen nopeasti.
- Alinea! Tek sihahti kuiskaten.
Alinea alkoi herättää Threliä.
Samassa alkoi kuulua raahaavaa ääntä eläinsuojan suunnasta. Sarostip pisti miekkansa valmiiksi. Hän nojasi edelleen oviaukon viereistä seinää vastan pitäen koko ajan silmällä oviaukkoa miekka kohotettuna. Alinea alkoi herätellä Threliä kovakouraisemmin:
- Herää.
Samassa pimeästä näkyi kaksi keltaista silmää ja kuului matalaa murinaa. Sarostip odotti, kunnes otus astuisi oviaukosta käytävään. Hän erotti tuvan heikossa valossa, että se oli suuri musta susi.
Susi lähestyi oviaukkoa muristen ja raahasi lammasta hampaillaan. Se pysähtyi lähelle ovea ja paljasti hampaansa. Sen kurkusta kuului matalaa murinaa. Alinea hätkähti kuullessaan murinan mustan suden suusta ja meni hätääntyneenä takahuoneeseen. Tek piti keihästään valmiina.
Tek perääntyi tupaan. Susi ärisi ja samassa se syöksyi oviaukosta pyrkien Tekin kimppuun. Susi oli varsin isokokoinen.
Sarostip huitaisi sutta heti, kun se oli tullut oviaukosta. Susi oli kuitenkin nopea ja Sarostip huitaisi liian myöhään, joten susi loikkasi Tekin kimppuun. Tek huusi joko kauhusta tai sitten innosta. Suden loikka iski Tekin keihään syrjään ja otus rötkähti Tekin päälle tavoitellen pojan kurkkua. Sarostip lähti heti suden perään huutaen.
Sarostip juoksi sutta kohti mutta juuri, kun hän oli lyömässä, susi käännähti hieman ja miekka sivalsi ohi. Tek huusi ja survaisi keihäänsä suden kylkeen kevyesti. Susi murahti ja iski hampaansa Tekin kurkkuun.
Sarostip oli niin hätäinen, että huitaisi melkein sokkona sutta. Hän osui miekallaan sutta päähän, mutta koska isku oli hätäinen, ei miekan tuottama haava ollut kummoinen. Susi silti ärähti ja kääntyi Sarostipiin päin. Sen hampaat välkähtävät, kun susi tavoitteli niillä Sarostipin kättä. Tämä sai kuitenkin miekallaan torjuttua suden hampaat.
Sarostip yritti hätäisesti potkaista sutta ja sen jälkeen lyödä sitä miekallaan.
Susi ärähti ja perääntyi hieman. Tek raahasi itseään poispäin veren vuotaessa hänen kaulastaan. Sarostip alkoi loitsia itseensä kilpeä.
Samassa susi ponkaisi loikkaan ja lennähti muristen Sarostip kohti. Samalla kun susi hyppäsi, Sarostip sai lyötyä sen taas syrjään. Miekka viilsi sutta ja se ulvahti tuskaisesti ja lähti perääntymään.
Sarostip alkoi loitsia lausuen voimakkaita sanoja ja pyörittäen miekkaansa edessään. Samalla tuulinen ympyrä alkoi muodostua Sarostipin eteen. Sitten Sarostip lähti raivoissaan sutta kohti aikomuksena lyödä se hengiltä.
Susi perääntyi matalasti muristen. Sarostip juoksi sutta kohti ja löi alakautta osuen suden oikeaan etujalkaan. Sivallus teki kuitenkin vain mitättömän naarmun.
Samassa Tek iski sutta sivusta muttei osunut koko hukkaan. Susi sen sijaan murahti ja yritti puraista Sarostipia. Se ei kuitenkaan löytänyt tyhjää tilaa Sarostipin suojauksesta. Sarostip löi taas sutta onnistuneesti. Tällä kertaa miekka osui vasempaan takajalkaan. Iskun teho oli kuitenkin yhtä tehoton kuin aiemminkin.
Tek pisti keihäällään ja osui, mutta suden paksu turkki pysäytti sen. Suden hampaat välkähtivät sen koettaessa iskeä Sarostipin jalkaan. Sarostip sai kuitenkin heilautettua miekkaansa alemmas ja samalla tehtyä suden puraisu yrityksen mitättömäksi. Susi ärisi.
Sarostip löi raivoisasti kohti sutta, mutta raivokas lyönti meni kuitenkin ohi ja miekka kumahti lattiaan.
- Threl, herää jo! Sarostip huusi niin kovaa kuin pystyi taistelun tiimellyksestä.
Threl näytti yhä nukkuvan eikä herännyt huutoon. Tek huudahti ja iski sutta, mutta hänen keihäänsä upposi lattialautoihin kiinni.
Susi hyökkäsi. Sarostip kokosi kaikki voimansa ja löi yksinkertaisella hienolla lyönnillä suden sivuun. Miekka viilsi samalla pahasti suden päätä ja se lyyhistyi maahan veren valuessa pään haavasta. Susi avasi vielä suunsa, äännähti heikosti ja sitten sen silmät sulkeutuivat.
Sarostip astui suden viereen ja survaisi miekkansa vielä suteen. Hän potkaisi vielä tämän jälkeen sutta raivoisasti. Susi vavahti vielä Sarostipin survaisusta ja jäi sitten liikkumatta makaamaan.
Tek kompuroi pystyyn hipaisten kädellään veristä kaulaansa. Sarostip alkoi saada hengitystään tasaiseksi ja sanoi sen jälkeen vahingoittumattomana Tekille:
- Tule tänne, parannan sen haavan.
Tek tuli vetäistyään keihäänsä lattiasta. Nyt lattiaa tahrasi suden veri.
Sarostip alkoi loitsia mutta ei päässyt alkua pidemmälle. Hän alkoi loitsun uudestaan silmät kiinni ja laittoi kätensä Tekin kaulalle, jolloin haava parani jonkun verran.
- Huh! Tek huokaisi. Luulin jo viimeisten hetkieni koittaneen.
Hän kuulostaa poikkeuksellisen vakavalta.
- Kuten näet, taistelu on vaarallista hommaa, Sarostip totesi. Ja turhiin taisteluihin ei kannata sännätä aina kuin mahdollista.
- Joo, yhdessäkin oli meille tarpeeksi työtä, Tek sanoi.
- Muista tämä sitten kun olet aikuinen, Sarostip muistutti.
- Mutta en yhdet tyhmät lähtivät juuri, kun heitä olisi tarvittu! Tek tuhahti.
Sarostip nyökkäsi mutta sanoi sitten:
- Heivataan tämä ruumis nyt pihalle.
- Joo, Tek sanoi hiukan hermostuneesti.
Sarostip otti suden raadon päästä kiinni ja odotti Tekiä.
- Oletko varma, että se on kuollut? Tek kysyi empien.
- Aika varma, mutta varmistan sitten pihalla, Sarostip vastasi. Ei se ainakaan heti tästä nouse.
Tek tarttui sutta varovasti jaloista kiinni. Sarostip lähti Tekin kanssa kantamaan suden raatoa pihalle. He saivat raadon aluksi käytävään.
Sarostip ja Tek pääsivät ulko-ovelle. Sarostip avasi oven ja lähti kantamaan suden ruhoa ulos. Tek seurasi pitäen keihästään kainalossa. Päästessään ulos Sarostip rahasi suden ruhon vähän kauemmaksi ovelta ja tiputti sen maahan. Tek päästi siitä myös irti ja vilkuili hermostuneesti ympärilleen. Ulvontaa kuului jostakin kaukaa heikkona.
- Mennään sisään, Sarostip sanoi ja lähti sisälle.
Tek tuli myös kiireesti ja vetäisi oven kiinni.
- Entä, entä jos niitä tulee lisää? Tek kysyi hermostuneesti.
Sarostip meni eläintentiloille katsomaan miten lampaille kävi. Lampaat olivat siellä kauhuissaan ja Sarostip näki yhden kuolleena lähellä oviaukkoa.
- Hitto soikoon, Sarostip sanoi ja vei lampaankin ulos.
Sarostip sai sen kuljetettua ulos, joskin ruumiista vuoti verta lattialle. Sitten hän meni tupaan.

Tuvassa
Tuvassa Alinea istuskeli penkillä. Sarostip tuli sisälle ja sanoi Tekille:
- Herätä tuo pirun Threl. Minä putsaan veret lattialta.
Sarostip haki vesiämpärin ja rätin ja alkoi putsata veriä lattialta.
- Sarostip, en saa häntä hereille, Tek huikkasi käytävään väsyneesti.
Alinea kysyi Sarostipilta:
- Oletko kunnossa?
- Mikä helvetti siinä on kun mies ei herää, Sarostip sanoi äkäisenä väsymyksestä johtuen ja meni Threlin luokse.
- Olen, en saanut haavaakaan, Sarostip sanoi Alinealle ja kirjaimellisesti potkaisi Threliä.
Threl jatkoi vain uniaan.
- Voin kyllä putsata verenjälkiä niin ei sinun tarvitse, Alinea sanoi.
Sarostip otti Threlistä kiinni ja tiputti tämän lattialle penkiltä.
- Kiitos, hän sanoi Alinealle.
Threl käännähti ja jatkoi uniaan lattialla.
Alinea otti rätin Sarostipilta ja alkoi jynssätä lattialla olevaa verta. Tek haukotteli ja kävi penkille istumaan.
- Voiko joku muka nukkua noin syvästi? Sarostip ihmetteli, nosti miehen pystyyn ja läpsi Threliä poskille.
Threl ei tuntunut reagoivan.
Janerra seisoi pelokkaana sivummassa mutta meni nyt auttamaan Alineaa.
Pahimmat veret saatiin sitten lattialta pois. Sarostip heitti Threlin rajusti penkille nukkumaan. Threl käännähti ja jatkoi uniaan.
- Saitteko suden hengiltä? Alinea kysyi.
- Saimme, Sarostip vastasi. Heitimme ruumiin pihalle.
- Se kävi kurkkuuni kiinni, Tek totesi totisena. Onneksi se lähti pois sitten. Minä koetin iskeä keihään sen selästä läpi, mutta keihäs juuttui lattiaan. Se susi työnsi sitten päänsä ihan suoraan päin Sarostipin miekkaa!
Alinea huokaisi.
- Me kyllä suojellaan teitä, Tek lohdutti Alineaa.
- Hyvä, ettei kukaan loukkaantunut kovin vakavasti, Alinea totesi.
- Minua väsyttää, Tek sanoi haukotellen. Mutten tiedä, pystynkö nukkumaan tämän kaiken jälkeen, hän lisäsi.
- Hitto kun tuo Threl ei herää vahtimaan, Sarostip kirosi.
- Minä voin kyllä vahtia, Tek sanoi urheasti. Mutta sitten minun täytyy nukkua päivällä.
- Oletko kauankin vahtinut yön aikana? Alinea kysyi.
- Ei sinun tarvitse kokoaikaa vahtia. Vahdi jonkun aikaa ja herätä minut jossain vaiheessa vahtimaan, Sarostip sanoi Tekille.
- Joo, Tek sanoi ja meni käytävään.
Sarostip nousi pystyyn ja lähti perempään huoneeseen nukkumaan. Janerra katsahti Alineaa hiukan pelokkaasti.
- Menen takaisin nukkumaan, Alinea ilmoitti.
- Minäkin, Janerra sanoi pelokkaasti.
Sarostip katosi perempään huoneeseen.

Sarostip menee nukkumaan
Takahuoneessa Sarostip kävi nukkumaan. Hän ei vain tahtonut oikein saada kunnolla unta. Ilmeisesti taistelujännityksen aiheuttama kiihko vaivasi häntä.
Viimein Sarostip nukahti. Hänen unensa oli silti aika levotonta.

Riskimaa, osa 41.
RuneQuest
Irkkipelit
Ohjeet
Säännöt
Ehilmin valo
Hullu Prax
Karhunkaato
Riskimaa
Tulen maa
Yövalon varjossa
Palaute
Vieraskirja